Kotikallio

Uusia taimia ja erotteleva puucee

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 03 May 2026 06:23:00 +0000

Talvi oli kylmä. Pelkäsin valkosipulien puolesta tammikuussa kovien pakkasten iskeytyessä paljaaseen maahan. Selviävätkö ne, latvialaiset. Kovien pakkasten vuoksi en käynyt mökillä talvella. Liian kylmä lämmittää savupiippua.

Valkosipulit selvisivät. Huomasin huhtikuussa, kun istuttelin kuutta uutta kirsikanpun taimea metsäpuutarhaan. Nyt toukokuun ensipäivinä istuttelin lisää. Kolme ruusupensasta, papula, poppius ja valentina. Pihajasmike, siperianhernepensas, muutama herukka ja karviainen metsäpuutarhaan ja makeasinikuusama kasvimaan penkalle. Raparperi köökin ikkunan alle.

Viikko sitten tapasin paikallisen joulukuusiyrittäjän. Kaavaan on joskus silloin joskus merkattu rasitetie hänen läheiselle tontilleen, siis meidän tontin kautta ja siitä nyt sitten. Sovimme leppoisina huutokauppakeisareina tien linjasta ja pihatien puiden kaadosta. Minä jeesaan sovittujen puiden kaadossa syksyllä ja autan hänen tontilleen jäävien peltosarkojen perkauksessa samalla kun pöristelen sahaa omalla puolella ja hän ajaa vuorostaan joku päivä traktorilla paikalle aukaisemaan peltosarkat kesannolle, pois pajujen ikeestä. Inshallah hommat hoituu.

Eilen viritin puuceen kuntoon. Käymälän konehuoneeseen oli rakennettu välipohja, minkä vuoksi istuimen alle ei sopinut tarpeeksi suurta saavia. Vähän pyörösahaa ja väännintä niin pääsin turhasta lattiasta eroon ja sain lisää tilaa. Se miksi alun alkaen aloin katsella käymälää silmät sirrillä arvioiden, oli halu saada ravinteet paremmin talteen. Halusin pissat pensaille jo kasvukaudella. Nyt on viimein tilaa asentaa erotteleva suppilo. Erotteleva kuivakäymälä!

Virtsaa tulee laimentaa lannoituskäyttöön 1:9 - 1:3 välillä. Yhden suhde kolmeen osaan vettä on todella tujua ja laimeampi on, noh, laimeampaa.

Kunhan kohopenkin perennat nostavat vielä vähän versoja, niin otan hommaksi nostella ne hellästi hetkeksi sivuun ja uudistaa penkin mullat. Tein hugelkultur-penkin pohjan käyttäen maapohjan kunttapaakkuja lahopuiden peittelyyn ja maapohja on hyvin hiekkaista ja läpäisevää. Tämä on hidastanut pohjapuiden lahoamista ja nopeuttanut kunttien päällä olevan kompostin hajoamista kasvien hanakoihin juuriin. Tarvitsen lisää kompostia, lisää runsasta kastelua, jotta paljon kukkia. Kauneutta.

Ilmalämpöpumppukin tuli huollettua. Huomasin tuossa, että se käy liian pienillä paineilla, ei jaksanut lämmittää tarpeeksi. Vanhat kylmäaineet pois, tyhjiöinti ja vuotojen etsintä, ei muuten ollut, ja uudet aineet tilalle. Vuoto löytyi lopulta siitä huoltonipan sielusta. Ajoin kylmäaineet varaajaan odottamaan ensi kertaa, notta saan sielun vaihdettua. Pian pöhisee taas.

Myös: oispa aikaa nakutella ne linnunpöntöt. Nyt ei ehdi. On meinaan vuoden paras hetki kitkeä rikkoja penkeistä.

Koivikon harvennusta ja valkosipulimaa

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sat, 11 Oct 2025 16:13:00 +0000

Aloittelin vastarannan koivikon harvennusurakan viime kuussa. Metsikkö ei ole iso, mutta on siinä varttihehtaarissakin lähemmäs kaksiataa puuta jotka tulee kaataa, pätkiä ja rontata pinoihin jatkokuljetusta varten.

Iso homma, mutta hauskaa, kuten urheilu. Vaikea lähteä, mutta palkitsee.

Kirjoitin ensiharvennusohjeet ylös kotisivulleni.

Vieraitakin on käynyt, auttamassa, puuhaamassa, syömässä ja saunomassa. Vene oli ollut niin kauan kaikelta puuhalta ylhäällä, että perälaudat eivät päästäneet kalaan. Pitää turvotella kaunokainen keväällä kuntoon ja laskea useammin vesille niin pysyy hyvänä ja suopeana.

Peltojen kehittäminen ja niihin tutustuminen jatkuu. Maa on hyvää ja sopivan savista. Ehkä liiankin hyvää potuille. Kynnin niille uuden paikan pellon sivussa jossa maa on hiekkaisempaa.

Valkosipuleille valmistelemani palsta on saanut kesännoida viime syksyn kynnöstä persianapila-kaurapeitteen alla. Niitin peiteen kahdesti kesän aikana ja kynnin sen maahan viikko sitten ennen sateita. Äestin palstan vielä istutusvalmiiksi. Aluksi ajatuksena oli tehdä kohopenkkejä, mutta taidanpa jättää suuritöisyyden vuoksi väliin. Viljelyssä asioiden yksinkertaisena pitäminen on yllättävän usein se paras ratkaisu.

Nyt pitäisi taas arvella se jokasyksyinen arpominen pakkasen ja roudan saapumispäivästä. Valkosipulit pitäisi osata istuttaa noin kolme viikkoa ennen tuota määräpäivää. Näin kynnet ehtivät juurtua, mutta eivät ehdi pilkahtaa maanpinnalle pakkasen purtaviksi.

Mitä veikkaat, milloin maa jäätyy?

Maakuoppa vanhasta pakastimesta

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 10 Aug 2025 12:58:00 +0000

"Ruoan säilyttäminen maassa on niin helppoa, että melkein hävettää." - Apilankukka

Helteet hellittivät viikko sitten. Oli kumma kesä. Ensin sateinen kevät vain jatkui ja jatkui. Terminen kesä alkoi eteläisessä Suomessa vasta 16.5., ja jatkui sitten viileänä ja märkänä, kunnes muuttui koko heinäkuun jatkuvaksi helteeksi.

Kasvimaiden sato on jäämässä pieneksi. En tiedä vielä miten tällaisiin paikalleen jumittaviin säihin voisi jatkossa varautua. Kevyillä kasvutunneleilla? Ehkä. Pitänee kävelyillä keräillä sieltä täältä hylättyjä aurauskeppejä tukikaariksi.

Myös muut hommat ovat jäljessä. Lämpötilan huiskennellessa lähellä kolmeakymmentä ei huvita lähteä metsätöihin tai viettää iltapäivää kaivaen kuoppaa, tai avaten ojaa. Olen siis lähinnä levännyt ja tehnyt pienempiä puuhia, edistellyt asioita hissunkissun vaapulavissun.

Nokikolari kävi viikolla oppipoikansa kanssa nuohoamassa hormit. Takka ja muut pesät olivat hyvässä kunnossa ja saunan leivinuunista saa kuulemma pienellä tekemisellä toimivan pelin. Sain myös tukea ajatukselle korvata tuvan takka varaavalla uunilla. Inshallah.

Yksi homma jota olen edistellyt hissukseen on maakuoppa. Ostin torista viimevuonna vanhan arkkupakastimen eurolla ja kesän aikana olen kaivellut sille kuoppaa. Tänään sain viimeisteltyä tämän ensimmäisen askeleeni kohti maakellareiden mystistä, maanalaista maailmaa.

Maakuopan teko alkoi paikan valinnalla. Tulvimisen välttämiseksi maakuoppa ei saa olla painanteessa. Varjoisa paikka on tietenkin parempi kuin auringonpaahde ja on hyvä varmistella, tai ainakin toivoa rautakangella maata iskien, että maannos on vähäkivinen ja helposti kaivettava. Itse löysin kaivautuessani vain kolme suurempaa stemua.

Kaivoin haudan salaojitusta varten 30 senttiä kylmäarkkua syvemmäksi. Etsin kartasta useamman sorakuopan ja kävin tutkimassa mistä saisin lapioitua mukaani sopivaa soraa salaojaksi. Täytin kuopan pohjan karkealla soralla ja kivillä niin, että arkun yläreuna on noin viisi senttiä maan yläpuolella ja täytin kuopan reunat maalla. Varmistin vielä, että vesi pääsee virtaamaan arkun ohi. Asetin arkunpohjalle pari nurinpäin käännettyä taimiallasta korokkeeksi (käytä mitä löydät) siltä varalta, että arkkuun tiivistyy tai pääsee kosteutta ja sovittelin dyykkaamani jäätelöallaskorit arkkuun. Masallah! Ei muuta kuin pottua monttuun.

Teroittelin Itä-Suomesta tilaamani vanhat viikatteen terät ja kirveeni tahkolla. Halkojakin: tehty.

Lämpöä ja metsäinventointia

noreply@blogger.com (Sampsa) — Mon, 14 Jul 2025 15:57:00 +0000

Lämmin saapui vihdoin. Sunnuntaina oli 27 astetta. Käväisin kääntymässä mökillä. Inventoin vastarannan koivikon, niitin kesantopläntin, kastelin kukkapenkit ja jatkoin vähän kuopan kaivuuta.

Koivikko ja sitä ympäröivä vanha kuusimetsä honkaylispuineen oli uuttunut vedestä. Koivikon sakea kuusialikasvos uitti minut hetkessä, kun ponnistelin eteenpäin yrittäen pitää suoraa linjaa ja systemaattista satunnaisotantaani systemaattisena.

Kahden metrin säteellä mitattuna koivikon hehtaaritiheys koivuineen, kuusineen ja muine puineen oli 1700 ja risat. Tiheys pitää saada ensiharvennuksen 800:n, etteivät pikkuset ihan riukuunnu. Onneksi koivikko ei ole hehtaarinkokoinen, eikä edes puolen hehtaarin metsä vaan vain reilu viidesosainen kaistale rannan suojakaistan takana ennen vanhaa metsää ja sipeariankuusi-kuusisekametsää. On siinä silti hommaa, kaataa 110 säärenpaksuista puuta, kiskoa ne halkopinoihin ja soutaa edelleen toiselle puolelle järveä halottaviksi.

Ajelin samalla mettäreissulla moottorisahalla rankapuita uutta kotaa varten. Aiempi kota oli mallia kolttien turvekota. Sen luodepuut eivät kestäneet katolle asetettuja kunttaturpeita ja lunta. Nyt teen jyrkempi kattoisen niin, että lumi ja vesi valuu alas eikä savu leiju aivan istumakorkeudella. Kattojen kulma kannattaa kattoa paikallisten kuusien oksista. Niitä ei ole pakkaantunut lumi katkonut.

Kesanto oli ihan kesantona. Voi että. Sakea horsmaniitty on taltutettu pieneltä alalta kiitos persianapilan ja kauran. Sekin iti kuin itikin aikaisesta kylvöstä huolimatta. Siellä täällä harvakseltaan. Tein toisen niiton, kuten heinämaijan aikaan kuuluu, silloin kun apila kukkii. Luumun ja kirsikan taimet olivat kaikki hengissä, samoin makeapihlaja.

Aloitin viikko sitten kaivautumisen maan viileyteen, eli kaivamaan kuoppaa vanhalle arkkupakastimelle. Se saa olla ensikosketukseni maakuoppien ja -kellarien kostean viileisiin suojiin. Perunat kasvavat jo ja pelkään törmääväni johonkin puolenkuution kivenmurikkaan.

Katiska antoi kiloisen hauen ja valkosipulit ovat kuolemankielissä sateiden vuoksi. Tarkastin jo milloin istukassipulit tulevat myyntiin sillä omista ei niiksi ole.

Ukkosta ja säätilastoja

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 29 Jun 2025 18:07:00 +0000

Sateinen, viileä kesäkuu jatkuu. Kasvimaa ja kukat ovat asian vuoksi ihan lehti maassa. Pensaspavut eivät saaneet kylmän vuoksi niitä lehtiä edes ylös maasta, paitsi yksi lajike, jonka nimeä en tietenkään tiedä, koska en jaksanut tänä vuonna ottaa muistiin eri lajikkeiden istutuspaikkoja. Neljää lajiketta taisi pussukoista löytyä multaan.

Kesäkurpitsat ja yrtit eivät tunnu olevan keleistä moksiskaan. Kurkut sinnittelevät yllättävän hyvin, mutta kurpitsat eivät todellakaan.

Kesäkuussa on satanut kaksikertaa enemmän kuin tavallisesti (94 / 43 mm), päivälämpötilat ovat laahanneet kuusi astetta pitkänajan keskiarvon alla (14 / 20 C) ja yöt ovat olleet kylmiä, lämpötila on kesäkuussa juuri ja juuri ylittänyt kymmenen astetta vain 11 yönä. Ei ihme, että kasveilla on vetelä olo ja pavut antoivat vain periksi.

Lämpösummaa on Farmit-sääpalvelun mukaan kertynyt 445. En löytänyt mitään sivustoa jossa voisi tarkastella lämpösummien paikkakohtaisia kuukausikeskiarvoja. Muita tilastotietoja löytyy ilmatieteenlaitokselta.

Ja jotenkin ihmeellisesti järvien pinnat ovat samaanaikaan ennätysalhaalla. Mihin se kaikki vesi hulahtaa?

Kesäkuu 2024

Kesäkuu 2025

Noh, eipähän tarvitse kitkeä ja kastella. Kaadoimme siis puita, eli raivasimme metsäpuutarhaan polkua kapean metsäkaistan läpi. Kuuset ja pienemmät haavat saivat muuttua pölleiksi, kun isot, pellonlaidassa kasvavat haavat saivat luopua kaistaleesta kuortaan. Ne kaulattiin juurivesojen kasvun hillitsemiseksi.

Haapojen kanssa pitäisi nyt jaksaa odotella kaksi kasvukautta ennen kaatoa muuten seurauksena on haavikkopuutarha ja pitkäkestoista vesakon kanssa riitelyä. Yritän malttaa edes 2027 kesään.

Lauantai-ilta ja sunnuntai paljasti julkisen liikenteen olemattomuuden. Sen lisäksi, että täältä ei pääse lähimpään kaupunkiin kuin kerran päivässä, jos bussikuski siis pysähtyy pysäkittömälle kylällemme, sieltä kaupungista ei pääse pääkaupunkiin elleivät junat kulje. Eivätkä ne kulkeneet, ja busseja ei ole. Seuraava bussi lähtisi vasta maanantaiaamuna. Käsittämäntä, eikö? Sunnuntaiaamuna ajeltiin sitten pari tuntia HSL:n alueelle, josta löytyi lähin toimiva raidelinja eteenpäin.

Palasin junalta takaisin lueskelemaan. Täydennyskylvin pensaspapuja ja alkoi ukkostaa. Ukkosta ja sadetta jatkuikin sitten alkuiltaan saakka. Ensimmäinen kohdalle sattunut jyrähtely tänä kesänä.

Taimia metsäpuutarhaan

noreply@blogger.com (Sampsa) — Mon, 23 Jun 2025 15:35:00 +0000

Saimme nauttia kukkuraisesta kukkapaljoudesta kesäpäiväntasauksena. Syödä, nauraa ja jutella. Läksiäisiksi saimme mukaamme neljä luumupuun tainta ja kaksi kirsikkapuun tainta, ja jokusen perennan ja tarharuusunkin taimen. Alhamdulillah, hyvää.

Puuntaimet pistivät meidät hahmottelemaan tarkemmin mitä oikein meinaamme sillä, kun sanomme metsäpuutarha. Eli piirsimme tupakka-askin puuttuessa tulevaisuuden piirrustukset ruutuvihon kylkeen. Muutama polku peltosarkalle, ajatusten puusaarekkeita ja avointa maata saarekkeiden lomaan, pensaille, yksivuotisille ja sitkeille, sisukkaille monivuotisille.

Osallistuin muutama kesä sitten, Pohjoismaisilla permakulttuurifestareilla, monivuotisten hyötykasvien kasvatus-luennolle. Jossain muistikirjassa on siis valmiita lajilistaushahmotelmia. Hissunkissun.

Elikkäs puuntaimia horsmikkoon. Lantio heijaamaan ruohikkoa alas ja lehmänkakkikompostia mulloksen pohjalle. Istutimme kirsikantaimet makeapihlajan seuraksi ja luumuntaimet omalle saarekkeelleen.

Potut ja kesantopersianapila innostuivat silminnähden viime viikkoisesta ruohikon niitosta. Puskee puskee.

Tuntuu, että taas teki tusinan muutakin asiaa joita ei löytynyt tehtävälistasta, mutta joiden parissa viikonlopun päivät hujahtavat. Tienviittaa, kasvimaan rukouslippuja, kitkentää, lantakompostia, lukemista, saunaa ja uimista ja sen sellaista mukavaa. Ora et labora

Kesän kukkia ja rukouslippuja

noreply@blogger.com (Sampsa) — Tue, 17 Jun 2025 16:48:00 +0000

Viikonloppuun sattui kesän ensimmäiset hellepäivät. Sunnuntaina oli pysäyttävät 27 astetta ja tuulesta huolimatta ilma tuntui seisovan.

Saimme tehtyä viimeiset täydennysistutukset lauantaina. Neljä avomaankurkun tainta, kolme kesäkurpitsan tainta, lisämangoldia ja lehtipersiljan kylvöt. Sunnuntaina löysin pussukoittain pääkaupungin palstaviljelmiltä syksyllä keräiltyjä mysteerikukkien siemeniä ja ripottelin ne kukkapenkkeihin. Saa nähdä onnistaako niiden kanssa.

Käytettynä ostettu, lähes bränikkä raivaussaha toimi ja siimasin pihapiirin minttiin, ja komposti sai hiilenruskean väliin typenvihreää. Fifty-fifty, niin kompostin typpi-hiili-tasapaino pysyy hyvänä.

Lauantaina ajelin nopeasti muutaman moottorisahahomman alta pois. Lyhensimme pihatammesta kahta perennapenkkiä varjostavaa oksaa ja kaadoin kasvimaan takaa herukoiden yllä riippuneen raidan. Raidan jätin maatumaan lahopuuna, mutta kaksi vuotta sitten saunan kulmille unohtuneen, kaadetun männyn kävin pätkimässä halkomittaan. Pitää vielä kantaa pöllit liiterille halottavaksi.

Sunnuntaina luin lähinnä Shohei Ookan Tulia tasangolla romaania. Ollut ikävä mökkipihan hitaita aamuja ja päiviä. Kahvia termoksessa, ehkä vissyä, vesimelonia ja linnun laulua lämpimän tuulen vireen silittelemänä. Kyllä kelpaa.

Ennen päivän hellettä ja lepoa kävin tosin niittämässä pellon kesantopläntin ja multaamassa potturivit. Kaikki kasvaa hyvin paitti apilan sekaan istutetut kaurat. Huhtikuun loppu heittäytyi heti kylvön jälkeen jäätäväksi. Ei se mitään. Apila kasvaa ja potut pullistuu.

Mietin josko aukaisisi vielä yhden perunarivin edellisten viereen. Saisi uusia pottuja syyskuuksi ja maakuoppaan täytettä.

Ripustin riippukeinun rannan varjoihin ja rukousliput tammen helmaan. Unelmoin paperilyhdyistä tammenoksille. Borneossa, kerran, yhdessä kylässä oli suuri keskuspuu, joka oli illan pimeydessä koristeltu värikkäin paperilyhdyin. Ehkä kauneinta ikinä. Jos saisi kokea vielä edes hiukan sitä.

Ensi kerralla ajattelin tahkota itäsuomesta tilaamani vanhanajan viikatteen terät, sellaiset joissa on kova selkämys mutta pehmyt terä, ja tutkia tiluksen leppäisiä josko ne taipuisivat viikatteen varsiksi. Olen huomannut, että suomessa ei osata enää tehdä a) viikatteen teriä eikä b) viikatteen varsia, eli viikatteita. Ennen osattiin ja kelasin ottaa mallia.

Istutuksia kylmän jälkeen

noreply@blogger.com (Sampsa) — Mon, 09 Jun 2025 19:40:00 +0000

En päässyt mökille kolmeen viikkoon. Peura syöksyi eräänä yönä jostain, kuin ohjus. Auto meni lunastukseen.

Sain hommattua uuden kärryn, nyt siinä on se vetokoukkukin josta olen monesti haaveillut, ja pääsin mökille. Ellei olisi ollut näin vilipakat kelit tällainen takapakki olisi harmittanut. Nyt oli itseasiassa ihan hyvä aika tehdä istutukset ja kylvöt.

Istutussuunnitelmat olivat valmiina, eikun siementä multaan. Sitä ennen kastelin penkit uudestaan ja uudestaan. Vesipumppuhyrisemään IBC-tankin täydeltä ja letkulla edelleen kasvimaan saaviin.

Kasvimaan penkit pidättävät vettä todella hyvin, eivät saven, vaan hiekkapohjaa vasten olevan olkikerroksen ansiosta. Pintamultaa ja kompostia on vain noin 15 senttiä. Tammen alla pötköttävä perhosperennojen hugelpenkki taas ei pidätä vettä, vaikka kuinka mainostavat, että juuri se niin tekisi. Myyrät tykkäävät meinaan tehdä puunrunkojen ja oksien päälle kasattuun kuntta- lehti-, komposti-, pintamultapenkkiin tunneleitaan. Tällaiset tuulitunnelit kuivattavat mullan nopeasti. En ole mikään kohopenkkien suurin fani juuri niiden jaaatkuvan kastelutarpeen vuoksi. Eli kastelin sitä penkkiä ja kastelin huolella.

Kasvimaalle pääsi tänä vuonna yrttien, puna- ja valkosipulien lisäksi erilaisia pensaspapuja, käytin avoimet pussit loppuun, kurpitsoita, kehäkukkaa ja pillisipulia. Ensi kerraksi hommaan vielä jokusen kurkuntaimen. Viimevuotiset siemenet eivät jostain syystä itäneet. Kesäkurpitsoitakin mahtuu penkkeihin vielä pari, ja paljon lehtipersiljaa. Sitä pitää saada.

Talonpäädyn hugelpenkkiin kylvin siemenestä erilaisia viherkaaleja, persiljaa, salaattia ja keräsalaattia, magoldia ja kehäkukkia. Viherkaalien väliin istutin auringonkukan taimet. Ehkä jotain kukkasia vielä, hmm.

Se perhosille viime vuonna suunniteltu perennapenkki, se josta ne myyrät tykkää, oli selvinnyt talvesta yllättävän hyvin. Vain kaukasiantörmäkukat nuukahtivat ensimmäiseen talveen. Istutin joukoon joitain yksivuotisten kukkien taimia, lähinnä muutamaa sorttia ukonhattuja ja kosmoskukkia. Saa nähdä selviävätkö pikkuiset rääpäleet ensimmäisestä viikosta. Kosmoskukkia voisi kylvää varuiksi ensi kerralla myös siemenestä.

Pellon potturivit olivat elossa, mutta eivät missään hurjassa kasvussa. Pinnan päällä kuitenkin. Pitää antaa heille enemmän aikaa ja hoivaa ensikerralla. Syysvalkosipuleita varten kesannoitu pellon plänttikin voi hyvin. Sade ei tekisi kuitenkaan pahaa. Tilasin itäsuomesta kunnollisia, vanhoja viikatteen teriä joilla viiltää vanhasta muistista kasvavat horsmat ja ruohot alas. Ensinnäisen niiton sai tehdä joskus juhannuksen holleilla, kun apila kukkii, näin muistelen. Pitää tarkastaa ohjeista.

Hurja homma yhdeksi päiväksi, mutta kivaa oli ja aurinko paistoi.

Haketusta lupauksen reunalla

noreply@blogger.com (Sampsa) — Mon, 19 May 2025 05:23:00 +0000

Tavallista viileämmät kevätkelit jatkuivat tällä viikolla. Vähän lupaili lämpöä muutamana päivänä, mutta ei auennut vielä. Tuntuu kuin koko luomakunta odottaisi sitä, lähtökuopissa, jännittyneenä, valmiina ponkaisemaan heti kun taivas puhkeaa ja vapauttaa lämmön. Hieno tunnelma, lupauksen reunalla.

Lauantaina sateli joten siivosimme mökin talven jäljiltä. Pesin oikein lattiatkin ja imurikin oli kylässä kaupungista. Yläkerran vierashuoneet saivat uuden sisustuksen. Sadepäivä teki hyvää kasveille, nyt vielä se lämpö päälle niin kyllä lähtee.

Lueskelin Kushnerin Luomisen järveä ja join liikaa kahvia. Kahvi taitaa merkitä itsen elukkamielelle vapaapäivää, sitä, että ei tarvitse lähteä töihin vaan voi vaan juoda sitä loputonta aamukahvia. Hörps

Lämpimänä sunnuntaina haketimme harvennusrisuja ja talven puunkaatojen oksia, kunnes emme hakettaneet koska kone sanoi: nou. Hakettimen virtakytkin väsähti. Täytyy käydä läpi kodin kuulakärkikynät terhakamman jousen toivossa, että saisi kärjet liikkumaan. Inshallah.

Ehdittiin hakettaa kuitenkin sen verran, että saimme lähes puolet kasvimaan reunarinteiden marjapensaista katettua. Herukat kukkivat. Kasvimaan käytäviäkin saatiin kitkettyä ihan huolella.

Monivuotiset yrtit pilkottelevat jo, nukula innokkaimpana. Hyvänheikin savikkakin ja mäkimeirami, ja tuo neljäs jonka nimeä en nyt muista.

Ulkobonsait selvisivät ensimmäisestä talvesta ja annoin niille pienen kanankakkaherätteen ensimmäisen kastelun kanssa. Merkkasin pihapiiristä kaksi uutta, persoonallisen näköistä tammentainta sillä silmällä pidettäviksi.

Laskin veneen vesille ja sain katiskasta pullean ahvenen pakkaseen. Hanhia lentää yhä kohti pohjoista ja käkiä on saapunut muutama lisää. Linnut lurittelevat jo puiden täydeltä, tule tule kesän lämmin, tule.

Persianapila itää kesantopläntillä ja on siellä täällä kauran itujakin. Potutkin ovat kasvussa, mutta yhä pinnan alla turvassa.

Lemmikit kukkivat ja tulppaanit ovat nupuillaan. Pohjan rantakukat eivät tainneet selvitä talvesta, muuten perennahugelpenkki vaikuttaa lupaavasti pilkottelevalta. Ehkä muutama täydennystaimi, hmm, ja kesäkukat joukkoon.

Kävely

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 11 May 2025 18:05:00 +0000

Kävin mökillä lepäämässä. Öljysin vain veneen sisäpuolen ja raivasin metsäpuutarhasarkalta pahimpaa vesakkoja ensin alta pois. Sitten lepäsin, mutta en kierroksiltani pystynyt joten kävelin.

Kävelin järven itäpuolen metsäalueen ympäri. Kuusikkoa, hakkuita, männikköä, taimikkoa, kuusikkoa, suota. Paljon puita, ei yhtään ihmistä. Välillä satoi. Kävelin kauan.

Palattuani juoksutin metallista karttamittaria reitilläni. Kaksitoista kilometriä. Sitten lepäsin. Nukuin ja nukuin. Luin ja nukuin.

Hanhiauroja lentää tiuhaan kohti pohjoista. Kuulin ensimmäisen käen. Katiskassa on yhä hiljaista.

Metsäpuutarhan ensimmäinen puu

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 04 May 2025 13:24:00 +0000

Sateinen ja kolea viikonloppu sujui rauhassa.

Päätimme perustaa metsäpuutarhan pellon lähimmälle sarkalle. Istutimme sen ensimmäiseksi puuksi yllättävän pitkän, ainakin kaksi ja puolimetrisen Titan makeapihlajan taimen. Voi onnea, vihdoinkin.

Siirrän toiselta sarkalta viime vuonna istuttamamme luumun piiskataimet pihlajan kavereiksi jahka kerkiän, eli jaksan.

Tukevan oloiset preussin vadelmajuurakot pääsivät kasvamaan kasvimaan reunalle. Levitimme raakakompostin talon eteläseinustan ja perennojen hugelpenkkeihin. Ripauksia riitti yrttispiraaliin ja sipulikukkapenkkiinkin, ja ihan vähän kasvimaallekin.

Käänsin viimevuotisen kompostin jälkikompostoitumaan. Ruokin kompostin kevään haravointikarikkeella, kuten BIOSin Ville Lähde joskus hienosti kompostiensa hoivaamista kuvasi, ja lisäsin kasan uumaan lehmänlantasydämen herätteeksi.

Kirjoitin joku vuosi sitten, omasta mielestäni aika pätevät, kompostointiohjeet Sininauhaliiton green care-blogiin. Sieltä voi vilkaista, jos vinkit kiinnostelee.

Kovasti yritin, sunnuntaina, mutta ei oikein lähtenyt, nimittäin raivaussaha pörisemään. Sen ryyppyvipu katkesi viime kesänä. Tein siihen uuden vivun, mutta eipä tuo lähtenyt vaikka kuinka nyki. Kanankakat sain sentään ropisteltua syreenien ilmatuille tyville.

Maanparannuskasvit kesantoon

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 27 Apr 2025 18:19:00 +0000

Viikko oli kylmä. Päivälämpötilat laskivat tasaiseen viiteen asteeseen pudoten pakkaselle öisin. Ei se mitään.

Saunaan pitäisi löytää uudet ikkunat, sellaiset vanhat ruudukkopokat. Nykyiset ovat lahot. Muistin, että vajassa on jemmassa suuri määrä ikkunaruutuja. Yksi tuvan ikkunoista on ilmeisesti vaihdettu yhteen niistä. Se on talon ainoa joka ei ole vanhaa, pieniruutuista lasia. Hyvä syy siivota vaja.

En löytänyt sopivan kokoisia ja mallisia akkunoita saunaan, mutta laskeskelin ja ynnäilin, että saisin väkerrettyä ikkunavarastostani 2 kertaa nelimetrisen kausihuoneen. Muovipleksi vaan katoksi ja ruudut ruuveilla kakkosnelosrunkoon. Ei siis saunan ikkunoita, mutta siisti vaja ja mahdollinen kausihuone. Alhamdulillah

Pelastin parvekeremontin roskakasasta ison pinon vanhanajan kestolautaa ja kakkosnelosta. Teen niistä joko oleskelulavan vedenääreen, tai rukoilulavan puiden huomaan. Saapi nähdä ja inshallah.

Tilasin kasvimaan reunaan viisi preussin vadelmaa ja yhden Titan makeapihlajan. Olen haaveillut makeista pihlajista 2010-luvun alusta luettuani Isomäen puu-kirjan.

Puista puheenollen, syksyllä istuttamamme luumuntaimet selvisivät talvesta. Suorastaan ihme, sillä ne kasvavat peltosarkalla aivan peurapolun vieressä. Täytyy pohtia vielä sarkojen käyttöä. Tavallaan olisi luontevaa istuttaa puuvartiset puut ja pensaat kauimmaiselle sarkalle, ne kun eivät vaadi jatkuvaa hoivaa, mutta ne peurat. Toisaalta jo pelkkä lähisarka on kotitarveviljelijälle valtava. Pelkästään siitä saisi luotua avomaaviljelyn ja metsäpuutarhan mosaiikin. Ehkä uusi makeapihlaja pääseekin sille, ja on varmasti helpompi siirtoistuttaa luumut lähemmäs taloa, ja kauemmas peurapolusta, kuin yrittää kannustaa peuroja etsimään toinen reitti. Peurojen kanssa vänkääminen kuulostaa painajaiselta. Pitävät muuten pajujen kantovesat hyvin kurissa, huomasin.

Tänään sain istutettua kesantoalalle maanparannuskasvit. Hyötykasviyhdistyksen puodista tarttui viikolla mukaan puolikiloa kauran ja parisataa grammaa persianapilan siemeniä. Molemmat ovat yksivuotisia eivätkä jää siten häiritsemään tulevien vuosien viljelyitä. Tavoitteena on niittää ne kesällä pari kertaa tonttiin ja kyntää syksyllä maahan ennen valkosipuleiden istutusta.

Oli miten oli, harasin aamusella viikko sitten lannoitetun ja kalkitun noin aarin kesannon haravalla nätiksi. Sirottelin siemenet löylykauhalla niin tasaisesti kuin osasin ja harasin alan vielä kerran.

Kasvimaalla valkosipulit olivat kasvaneet viluisasta ilmasta huolimatta. Siirtoistutin toiseen penkkiin unohtuneita viimekauden valkosipuleita tämän vuoden penkkiin ja kappas, tasainen penkki. Sain istutettua myös punasipulit.

Narsissit ja kevätesikot kukkivat, valko- ja sinivuokotkin, ja pöpelikön näsiät.

Veneen tervausta ja perunan istutusta

noreply@blogger.com (Sampsa) — Mon, 21 Apr 2025 15:39:00 +0000

perjantai

Järvi alkoi sulaa maaliskuun viimeisellä viikolla. Maaliskuu oli historiallisen lämmin. Maa oli jo paljas.

Talvella laiturin liepelle, jään päälle jättämäni, muutamasta pikkukuusesta kokoonsolmimani turo irtosi iltapäivän paisteessa jäälautalle ja lähti seilaamaan kohti rantaa. Sain uitettua sen pihlajasalolla takaisin paikalleen ja kellautin risukon veteen. On missä kalojen kutea ja ihmisen onkia.

Tervasin veneen maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, Eidin aattona, kerrankin ajoissa, ja öljysin tuvan vanhoista laudoista rakentamani piha-aidan. En tajua miten olin laskenut tarvittavan öljymäärän pari vuotta sitten. Minulle jäi kolmesta ostamastani öljypurkista kaksi varastoon. Siirtelin lumettoman kasvimaan katteet sivuun, jos se sulaisi ja kuivuisi nopeammin. Valkosipulipenkin olkikate oli vielä jäässä ja jätin sen versojen turvaksi.

Edellisenä viikonloppuna, maaliskuun täysikuun paikkeilla, siistin syreeneistä notkuvia ja sivulle kasvavia vesoja ja oksia. Herukkapensaistakin napsin muutaman vanhan oksan.

Talven puunkaadot saimme tehtyä helmikuun lopulla. Toissa syksynä rannasta rojahti suuri koivu myrskyssä järveen, mikä sai katsomaan muitakin rantapuita sillä silmällä. Kaadoimme niistä kolme kallellaan olevaa koivua. Vähän sääliksi kävi muutamaa, sillä ne ovat niin kauniita alkukesän auringon kullatessa hennot huojuvat lehdet laineen liplatuksessa.

Edellisten parin talven sijaan puita oli tänä vuonna kaadettavaksi vähemmän. Kasvimaan ympärillä ei ole enää suuria varjostavia puita ja halkoja on pinoissa vielä reilusti. Ilmalämpöpumppu, eli sähkö, säästää myös syksyn ja kevään puuntarpeesta osansa. Kunnon varaavauuni on yhä haaveena. Joku päivä sitten, ronttaan jonkun purettavan uunin tiilinä tupaan uudeksi sydämeksi.

Saimme ne muutamat rantakoivut jäälle poikki ja ahkiolla liiterin luo pinoon. Illalla kelpasi saunoa ja hyristä avannossa. Oli muuten yllättävän paksu jää Hyvinkäällä ottaen huomioon talven yleisen talvettomuuden. Pääkaupungilla ei päässyt hiihtämään lainkaan. Hyvinkäällä kuitenkin varmaan 30 cm jäätä.

Tänään, kristillisten viettäessä pitkää perjantaita huhtikuun kolmantena viikonloppuna, häippäsin omaan rauhaan pitkälle viikonlopulle. Hain matkalla Lassilan tilalta väkevää lehmänlanta- ja Tuusulajärven järviruokokompostia useamman säkin, kaupoilta matkaan tarttui kaksi- ja nelitahtibensaa, kymmenen kiloa annabelle-siemenperunaa, kaksikymmentäkiloa dolomiittikalkkia ja spraymaali. Tokmannilla oli taimitarjouksia. Ostin puna- ja mustaherukan taimet.

Tilasta on toiveena myydä kaksi sekametsää puskevaa, pellontakaista pikkutonttia. Kävin tonttien rajat läpi gps:n kanssa ja merkkasin rajat spraylla ja aurauskepeillä. On sitten helpompi tulla näyttämään tiluksia mahdollisille ostajille.

Siirtelin sulaneet valkosipulipenkin katteet hellästi sivuun. Tallinnan vanhalta kauppatorilta elokuussa ostetut muhkeat valkosipulit ovat versoneet harvanlaisesti. Maanpintaa kirjoo myyrien käytävät. Lauha talvi maittoi näemmä myyräläisille. Saa nähdä josko kynnet vielä innostuisivat. Toiveena on, että saisin sadosta istukassipulit pellon uudelle valkosipulipalstalle.

Perustaessani kasvimaata kokosin sen kerroskerrokselta parimetriä metsämaan ylle kohotetulle hiekkatasanteelle. Alunperin paikalla on ollut syreenien ympäröimä oleskelualue. Tasanteen loivien penkkojen alla nykyisessä metsässä kasvoi tuolloin herukkatarha. Järven pintaa nostettiin joskus 70-luvulla ja herukkatarha vettyi ja hoidonpuutteesta metsittyi. Kävin pari vuotta sitten tutkimassa josko vanhan tarhan pensaita olisi vielä hengissä ja löysinkin muutaman. Siirsin ne kasvimaatasanteen penkoille muutaman muun, suuren ja vanhan herukkapensaan seuraan.

Tänään pääsin perkaamaan tasanteen penkan, joka rajautuu alhaalla kivilohkareista tehtyyn reunaan. Olisi hienoa saada penkka ja sen kivet esiin. Yritän nostaa sen alla olevan metsämaan pintaa hakkuutähteillä joiden päälle, ehkä, jonain päivänä voi kärrätä maata ja istuttaa taas marjapensaita. Siirsin nyt sinne tänne pitkin penkkaa levinneitä syreeneitä nykyisiin syreenipensaisiin täydentäen niiden aukkoja. Perkasin penkan maan rikoista ja kaivoin vastaostetuille herukoille istutuskuopat. Tuoretta kompostia kuopanpohjalle ja taimet uuteen kotiin. Ensi vuonna voi ostaa muutaman lisää, ehkä niiden lomaan voisi istuttaa jotain muutakin. Täytyy miettiä.

maanantai

Hain lauantaina lisää lantakompostia Hausjärveltä Pursilantilalta, tiputin ne pihatien varteen peltopläntille ja söin lounaan. Sarvitraktori pörähti toisella vedolla käyntiin. Kova peli, Texas. Kynnin puolenaaren pläntin vielä uudemman kerran kahteen suuntaan kääntävällä auralla ja muotoilin perunoille harjanteet. Kymmenen kiloa annabelleä katosi kahteen kymmenmetriseen penkkiin. Loppualan lannoitin dolomiittikalkilla, n. 20 kiloa, ja lantakompostilla, reilu 200 litraa ja äestin pintamaan kuntoon. Lantaa olisi voinut levittää enemmänkin, mutta tällä mennään, kun ei ole omaa elikkoa joka paskoisi, eikä edes nuppia autossa jolla kärräisi.

Seuraavalla kerralla istutan alalle kesantokasvit, kauraa ja yksivuotista persianapilaa sitomaan typpeä ja lannistamaan ruohoja ja heiniä. Syksyllä pääsee, inshallah, valkosipulin istutukseen.

Pihankin sain haravoitua ja syreenit lannoitettua ennenkuin sauna ja kirkkaankylmä järvi palkitsivat.

Sunnuntaina ja maanantaina satoi lähes yhtämittaa. Oli mukava lueskella ja kirjoitella tuvassa. Oikea loma. Toivottavasti kelit lämpenevät takaisin kevätlukemiin tai saan istuttaa potut uudestaan. Kompostit ovat vielä jäässä, mutta parveketerassi etenee.

Kotikallion vuosi 2024

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 16 Mar 2025 14:25:00 +0000

Vuosi alkoi helmikuussa polttopuiden kaadolla. Viimeiset suuret kuuset kasvimaan liepeiltä saivat tehdä tilaa.

Maaliskuussa otimme kiikariimme pellon pajukot kurkien kailottaessa taivaalla. Pelto on jaettu neljään sarkaan, joista kahdella keskimmäisellä kasvaa pajua, yhdellä oikein runsaasti, viiden sentin paksuisia runkoja pensaita. Kaadoimme tuolta sarkalta pajuja maahan noin viiden metrin matkalta ja vedimme ne pellon poikki pihatien varteen. Ajatuksena on kokeilla saisiko tällaisella kaista kerrallaan kaatamisella aikaan loputtoman polttopuuihmeen. Kaadetut pajut vesoisivat takaisin kasvuun ja kun koko sarka on lopulta kaadettu, voisi kierron aloittaa alusta.

Huhtikuussa metsästettiin erikoisen näköisiä, eli kärsineitä puuntaimia bonsai-aihioiksi. Mökkitien varrelta löytyi kaksi vesakonniittäjän kolhimaa kuusta ja mökin pihapiiristä hellempään hoitoon siirtyi pari tammea ja mänty. Istutuskuoppaan laitettiin hiekoitussora voittoinen hiekka-lahopuu-multaseos.

Pihankohopenkkiin suunniteltiin perhospuutarha ja toukokuussa istutettiin taimet. Kolme ruusupensastakin löysi uuden kodin ja kolme varsiruusua. Kurpitsat saivat tänä vuonna kasvaa taloon päätyyn syksyllä rakennetussa hugel-penkissä.

Kesäkuun kynnyksellä oli kasvimaan vuoro.

Kesällä piha sai koristukseksi vielä yrttispiraalinkin. Kyllä kelpasi kölliä riippukeinussa ja kahvitella vehreydessä kukkia ihastellen.

Elokuussa niitettiin pellolle ensimmäinen laikku uudisviljelylle ja käännettiin lokakuussa talven muokattavaksi uudella öljyhevosella, eli Texas-sarvitraktorilla. Pihlajanmarjojen runsaus jaksoi ihastuttaa tänä vuonna.

Kolmannelle peltopalstalle istutettiin luumupuun taimia. Saa nähdä syövätkö kauriit ne heti suihinsa.

Kasvimaan sato oli tänä vuonna runsas. Oli kukkaa ja kaunista, runsaasti kurkkuja, papuja, yrttejä, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kurpitsaa ja valkosipulia. Pihapiiristä sai sieniä ja halotkin tulivat hakatuksi kuivumaan uusittuihin halkokatoksiin.

Vuosi oli paketissa, kun sato oli kotosalla, peltokynnettynä kevättä varten ja joulukuussa asensin taloon ilmaiseksi bongattun ja huolletun ilmalämpöpumpun.

Kotikallion vuosi 2023

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 02 Mar 2025 13:09:00 +0000

Pitkän talven jälkeen sipulikukkaistutukset ja laineiden liplatus toivottivat tervetulleeksi takaisin ja sormet syyhysivät päästä istutushommiin.

Tänä vuonna katsoin oikean kasvimaaviljelyn alkaneeksi. Edellisenä kesänä koottu ja rakennettu penkkirivi oli saanut asettua talven aikana kohdilleen. Istutushommat alkoivat lammaspehkun hakemisella lähitilalta. Lehmän paska paras, lammas hyvä ja hevonen ok. Kanan lanta on liian stydiä.

Piilotin lampaan lantaa uuteen hugelkultur -kohopenkkiin. Penkin alle kaivoin 30 cm syvän uoman jonka päällystin pahvilla, pinosin päälle liiterin takaa lahoa puuta, ylöskaivetut kuntat väärinpäin, kalkkia, kompostoitua lehteä ja kompostia, lammaspehkua ja viimeiseksi pintamullan.

Polttopuille rakensin kaksi katettua lavaa ja Espoosta löytyi ilmaiseksi tiiliskiviä grilliä varten. Sadevesisieppariviritykset kasteluveden keräämiseksi eivät toimineet kuten markkinamiehet puhuivat, joten siirsin IBC-kontin talon takakulmalle. Tehokas vesipumppu pumppaa nyt vedet järvestä tankkiin, josta voin valuttaa ne letkulla kasvimaan tynnyriin. Toinen kontti odottaa vielä käyttöä, ehkä pellolla, joskus.

Kasvimaa tuotti ihan ok. Varsinkin valkosipulia. En muista enää oikein mikä hommassa tökki, todennäköisesti pensaspapujen huono itävyys säiden takia, mutta jäin odottamaan seuraavaa vuotta toiveikkaana.

Syksyllä kokosin vanhasta tuvanlattiasta aidan naapuritonttia vasten. Ja keräsin kasvimaan ja metsän satoa. Kurpitsan selvästi nauttivat aurinkoisesta kohopenkistä. Syksyllä tein toisen samanlaisen talon eteläpäätyyn.

Kotikallion vuosi 2022

noreply@blogger.com (Sampsa) — Thu, 27 Feb 2025 09:09:00 +0000

Talvella remontin valmistumista odotellessa lämmittelin tilan kehittelyä ideoimalla karttojen ääressä kasvimaan paikkoja, pellon käyttöä, ja sovittelin puiden harvennusta näitä silmällä pitäen.

Peltosarkojen kehittely kutkuttaa kovasti, mutta viljelykokemusta kartuttaneena muistan myös sadonkorjuun ja sen varastointi- tai eteenpäin myyntipalasen.

Viljely on niin kivaa, että sato usein unohtuu. Permakulttuuriperiaatteetkin taitavat todeta, ihan muistutuksena, että hyödynnä satoa. Pitää vielä miettiä kuinka, pelto on aika iso, noin hehtaari. Pikkuhiljaa.

Kaadoin talvella ensimmäisiä puita tulevan kasvimaan ympäriltä ja sahasin avantoja.

Lattiaremontti valmistui keväällä 2022. Paikkaan sai vihdoin asettua.

Ensitöikseni selvitin mistä saan käsiini ilmaista pahvia, olkea ja paskaa. Multaakin tarvitsin. Osista kokosin kerroskerrokselta kalkkia muutamaan väliin lisäten nodig-kasvimaan. Polun kohdat ovat pelkkää olkea.

Penkeissä kerroksina ovat hiekkapohjamaa, aaltopahvi, rakeinen kalkki, kompostoitunut olki (n. 30 cm), lehmän paska (5 cm), kalkki, olki (5 cm), multa (10 cm).

Mullan jouduin tilaamaan ja siirtämään pitkän, kapean pihatien päästä tulevalle kasvimaalle. Se olikin iso urakka ja viivästytti kasvimaan ensikylvöjä aina heinäkuun alkuun. Naapurin tilallinen kärräsi minulle 12 pyöröpaalia osittain kompostoitunutta olkea.

Keväällä aloitin myös runsaan syreenipensaikon uudistusharvennuksen. Seuraavan kolmen vuoden aikana leikkaan keväisin alas kolmanneksen pensaista katkoen aina paksuimmat rungot. Oksiston haketin kasvimaan olkipolkuja tukevoittamaan. Ja komposti piti nikkaroida, tietenkin.

Kesä oli hyvä ja ensimmäinen, kasvimaan asettumista odotteleva sato monivuotisine yrtteineen ja lehtivihreineen lupaava.

Syksyllä oli aikaa sisustaa taloa. Dyykkasin hienot kristallikruunut kotiroskiksilta. Kiva palapeli koota ne kristalli kerrallaan kokoon.

Puidenkaato jatkui syksyllä.

Luonto ja uusi isäntä laskeutuivat Kekrinä lepoon.

Alut kuvina

noreply@blogger.com (Sampsa) — Sun, 08 May 2022 16:27:00 +0000

Sain käsiini vanhoja kuvia talosta. Alla kuva rakennuskesäsästä 1929 ja kunnostuskesästä 2022.

Hieno pärekatto.

Päällyslautojen alta löytyi hieno punamultahirsi.

Tuvan lattia on maalausta vaille valmis.

Paluu alkuun

noreply@blogger.com (Sampsa) — Tue, 26 Apr 2022 21:24:00 +0000

Pohjoisuusmaalaisen järven pohjoisrannalle rakentui 1930 kaksikerroksinen hirsitalo saarnamiehen ja kansakoulunopettajan kesäpaikaksi. He olivat äitini isovanhemmat. Sittemmin siellä vietti kesiään koko suku. Minäkin pienenä alle neljä vuotiaaksi saakka.

Sitten seurasi perintöasioita ja isosetäni ryhtyi isännöimään taloa ja sen kalliometsää ja pientä peltoa.

Sitten seurasi taas perintöasioita ja nyt on minun vuoroni hoitaa suvun paikkaa. Ihana, lapsuudesta tuttu tuoksu palasi mieleen avatessani viime kesänä tuvan oven ensimmäistä kertaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauniit hirsiseinät, pitkä tuvan pöytä ja penkit, narisevat rappuset yläkertaan, käkkäröistä männynoksista rakennetut tuolit. Tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut, vain hirvensarvikynttelikkö oli kadonnut.

Syksyn ja talven aikana on ehditty tehdä jo kunnostustöitä. Piiput nuohottiin, katto pestiin ja toin kaksi vesitankkia vesihuoltoa helpottamaan. Vanha kaivo pilkkoontui aiemmassa perintöasiassa muutaman metrin aidan väärälle puolelle.

Pihatammesta piti harmikseni katkoa muutama oksa tavaratoimitusten mahdollistamiseksi. Olen pitänyt retkikortteeria järven vastarannalla muutaman vuoden ja sain soudella veneeni uuteen kotirantaan muuttolasteineen.

Aloin tietenkin heti suunnittelemaan kasvimaan paikkaa. Talven aikana kaadoin sitä varjostavia puita ja tein alustavaa suunnitelmaa tilan kehittämiseksi. Netistä löytyvä Paikkatietoikkuna eri karttatasoineen auttaa kummasti. Pohtimista auttoi takkatuli ja hyvät löylyt avantouinneilla.

Nyt keväällä tuvan lattia aukaistiin. Perustukset ovat hyvässä kunnossa. Muutama laho hirsi täytyi poistaa. Eristeeksi villaa niin pärjää talvisinkin. Talo rakennettiin alunperin kesäkäyttöön. Tulipesinä toimivat tuvan avotakka, keittiön hella, alakerran makuuhuoneen pönttöuuni ja yläkerran hella. Tunnelmallinen avotakka vaihtuu varmasti varaavaan uuniin jossain vaiheessa.

Tällä viikolla alkaa sähköjen veto. Välikattoa pitää vielä tutkia ja pintalaudoituksen alaosaa uusia ja punamultaa päälle. Hommaa piisaa, mutta mihinkään ei ole kiire. Ja ne ikkunan karmitkin. Ja sadeveden talteenoton viritys. Ja se kasvimaa. Ja pihatien kunnostus. Ja kellarikomeroiden kunnostus. Maakellari ja uusi kaivokin tulisivat tarpeeseen.

Tästä tulee hieno!