Kipinä ja ruoste - runoja kuunneltavaksi

En unohda reittiä

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 17:09:57 +0000

En unohda reittiä.
Kuljen sen aina ensimmäistä kertaa.
En soita ovikelloa. Avaan ovet selälleen.

En kysy, en vastaa.
Kuiskaan ja astun huoneeseen.
En koputa. Tulen hiljaa keittiön kautta.

Hiivin ja tiedän: sinua rakastan.
Oikaisen maton ja otan syliini.
Kuiskaan: tämä on kotimme.

I

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:25:46 +0000

Minulla ei ole ääntä.
Olen voimakas ja sulavaliikkeinen.
En omista mitään, näen kaiken.
Läpikuultavat kasvit kietoutuvat
alastomuuteni verhoksi,
varpaideni väliin kasvaa iho.

Kun kohotan pääni,
puiden latvat hipovat taivasta
ja kaikkialle on pitkä matka.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

II

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:22:24 +0000

Joskus kävelin patotietä myöten sataman ohi
saaren äärimmäiseen laitaan.
Siellä oli suuri ja laakea kivi,
jonka päällä muutuin näkymättömäksi.
Maailma oli vesi ja tuuli.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

III

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:20:34 +0000

Yhden kerran tapahtui ihme.
Aurinko muutti ahvenet kullaksi ja ne tarttuivat
syötteihimme kyltymättömällä ruokahalulla.
Ne olivat valtavan suuria, ja näin, kuinka ne uidessaan
saavissa jalkojeni juuressa täyttivät veden kimaltavalla pölyllä.
Monta siimaa katkesi, mutta yhtään kalaa ei päässyt karkuun.

Muistelemme sitä vieläkin joka kesä.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

IV

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:18:50 +0000

Vedessä suuteleminen on julkeaa.
Auringossa kimaltelevat vesipisarat
korostavat yhteen kietoutuneiden
vartaloiden aistillisuutta läpitunkevasti,
kaikkiin yksityiskohtiin takertuen.

Vaikka suudellessa sulkisi silmänsä,
näkee asetelman silti kuin kameran etsimen läpi.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

V

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:16:15 +0000

Auringonlaskujen maalaaminen on suuri virhe:
imelistä, kummallisen räikeistä väreistä tulee aina teennäisiä.

Runojen kirjoittaminen laiturilla hehkuvaa taivaanrantaa
tuijottaen on kokonaan kielletty.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

VI

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:12:38 +0000

Lähettäkää minut Saimaalle.
Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme
alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta.
Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot.

Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet,
värittömäksi haalistuneet kumisaappaat
ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini
nuoruudessa näki Pariisin.

Lähettäkää minut Saimaalle.
Pakottakaa minut tarpomaan upottavissa
sammaleissa ja kaatuiden puiden ruuduttamissa
kangasmetsissä, joiden kirpeän makea tuoksu
kertoo uteliaalle mielelle ikiaikaisia,
kiellettyjä salaisuuksia.

Kutsukaa minut alttarille, jossa uudestaan
ja uudestaan solmitaan auringon ja veden
humalluttava, autuaaksi tekevä liitto.
Unohtakaa minut sateeseen, jonka
läpinäkymättömästä seinästä yksittäisten
pisaroiden liikettä on mahdotonta erottaa.

Lähettäkää minut Saimaalle.
Nimittäkää minua kasvien ja eläinten nimillä.
Avatkaa silmieni eteen koko taivaankappaleiden
ihmeellinen liike, pilvien ääretön ilmaisuvoima
ja kaikki sinisen sävyt.

Kantakaa eteeni paistettuja, keitettyjä, savustettuja
ja suolattuja kaloja, pohjoisen auringon kypsyttämiä
marjoja ja sieniä, jotka piiloutuvat tietämättömän silmiltä.
Pehmittäkää kireät lihakseni heittämällä kosteita,
koivulta ja tervalta tuoksuvia löylyjä, joiden hitaasti
sietämättömäksi muuttuva nautinto saa täyttymyksensä
aaltojen notkeassa syleilyssä.

Avatkaa minulle narahtava ovi paksuista hirsistä
rakennettuun aittaan, jossa raollaan olevasta ikkunasta
kantautuva tuulen suhina sulattaa tietoisuuteni rippeet
osaksi veden ja yön ääniä.

Lähettäkää minut Saimaalle.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

VII

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:11:05 +0000

Kierähtelen, ilakoin,
pyörin itseni ympäri.
Etsin välähdystä, joka
kertoo kadonneesta aarteesta
auringon osuessa veteen
juuri oikeassa kulmassa.

Iltaisin makaan kalliolla
ja synnytän salaisuuksia.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

Oodi kesälle Saimaan rannalla

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 02 Aug 2011 15:07:51 +0000

Kirjoitan vedestä, joka lyö rantaan. Vesi on aukeava nyrkki ja vaahtopäät sormet. Kerron kaikki tarinat nuotion äärellä. Täällä kliseet ryöppyävät jokaiseen säkeeseen ja rektiot unohtuvat. Minä olen tuulessa hiljaa. Sormet nuolevat kalliota.

Laineiden ja sormien lisäksi on äänet ja kosketus. Toiset kliseet, joiden äärellä herkistyy. Piste, jolloin etsii vihkonsa ja alkaa kirjoittaa ja toivoo, että tuuli puhaltaisi ajatukset paperille. Sormet tuovat kosketuksen. Tunteen, että on lähellä tai tarttuvat olkapäästä ja kuiskaavat hiljaa.

Luen teoriaa. Mikrokosmos on eilistä ja minotaurus vaikka molemmat ovatkin läsnä. Teksti vaatii tämän päivän kuvan. Kuvan Saimaan rannalta. Heitän eilispäivän kuvilla vesilintua. Uikku älähtää.

On kesä ja sääret piilossa. Käsivarsiani en ole nähnyt hetkeen. Minua lämmittää kirja, vaatteet ja sinä. Kaikki aakkoset selitettynä auki. Kesä ottaa hitaasti ja Saimaa on kalaa täynnä. Syömme huomenna tai tänään. Syömme sormin. Syömme laineilla.

Laineet liplattaa. Tiedättehän. Vesi hyväilee, kun ui. Lokit nauravat ja uikkukin on antanut anteeksi. Närhi on yössä hiljaa. Minä kirjoitan. Istun tuolilla kalliolla. Ensyklopedia sanoo: Hiusten suojelu, Hjallis merellä, Hohtava karja, Holmberg Wilhelm.

Sävyt III

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Mon, 25 Jul 2011 21:08:25 +0000

Kun lopulta valo osuu sysitummaan
(mutta silti vielä kirkkaaseen)
        aurinkoja
                        onkin
             tuhat
ja jokaisen pohjalla makaavan kiven
yksilölliset muodot voi erottaa.

Sellaista en osannut kuvitella.

Runo on osa Sävyt-sarjaa.

Istun laiturilla

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Mon, 25 Jul 2011 21:04:10 +0000

Istun laiturilla ilman paitaa
tuntemattomien perheenjäsenten läsnäollessa.

Yritän päästä eroon itsestäni,
mutta jotkin hedelmät ovat minulle liian viisaita.

Mistä muusta minä kirjoittaisin? Sinä uit.
Sinut minä tunnen. Sinulle minä kirjoitan.
Syötän mansikoita ja sinä uit jälleen.

Käsket minua riisumaan paitani ja pelkäät,
että palan. Sinulle minä palan en hedelmille.
Jatka uimista. Minä soudan vierelläsi.

Carambola

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 24 Jul 2011 08:58:20 +0000

Suodata tästä runo. Minulla on käsivarsi,
pamppu ja muutakin. Arvaa.

Pakollinen kokeileva osuus

        Ahmatova kohtaa Hellaakosken,
        Bryggerin, Leinon ja Leinon:

        Ei tuskailet. Valkoinen pilkota;
        kukkaset metsässä kaikki.
        Nyt musta puut löydä enintään
        tai ei unelmat loimuu – valkoinen.

Sulje kuoreen, nuole ja

                           (Luetaan monotonisesti)

Sävyt II

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 17 Jul 2011 14:35:16 +0000

Joskus onni on niin puhdasta, että sen olemusta voi tarkastella
kuin taiteilija, joka nostaa juuri muovaamansa teoksen jalustalle
tutkiakseen sitä tinkimättömin ja kaiken näkevin silmin.

Pitkään ajattelin, että täydellisyys syntyy sääntöjen noudattamisesta
omintakeisella, kokonaan yksilöllisellä tavalla – muutoin onni on
kuin kirjoittaisi vanhoihin kaikkien tuntemiin lauluihin uudet sanat.

Kun nyt katson onneamme, sen kaikki kliseet ovat järisyttävän tosia.

Runo on osa Sävyt-sarjaa.

Sävyt I

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 17 Jul 2011 14:07:55 +0000

Eilen olimme täynnä
malttamattomuutta ja riemua,
jolta voi kyllä kieltää sanat,
mutta silmiään
on mahdoton vartioida.

Sinusta kätkeminen
on turhaa ja aarre
lisääntyy jaettaessa.
Minä näen joskus
ympärillämme verhon,
jonka raoista
kukaan ei tohdi kurkkia.

Runo on osa Sävyt-sarjaa.

Kun ulkona myrskyää

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Wed, 13 Jul 2011 16:41:33 +0000

Kun ulkona myrskyää ja ihmiset tappavat toisiaan,
voinko kirjoittaa runon? Minä kirjoitan runon.
Suljen ikkunan ja hymyilen, kun lepäät sylissäni.
Suljen television. Laukaukset eivät kuulu tänne.

Voinko kirjoittaa rakkaudesta? Kirjoitan rakkaudesta,
sinusta ja itsestäni. Lähden kävelylle. Ostan lehden ja
katselen niiden putoavan. Sinä uit. Minä kirjoitan ja kuulen.
Minä rakastan. Keitän sinulle teetä ja tiskaan.

Gerdruta

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Thu, 07 Jul 2011 22:25:57 +0000

Tämä aamu on novelli, jossa me yhtäkkiä
olemme maailman ainoat ihmiset
ja näemme kaikki värit ensimmäistä kertaa.

Minä syötän sinulle mansikoita,
joissa maistuvat maan salaisuudet
ja auringon polte, mutta käärmettä emme näe.

Lopussa melkein umpeen metsittynyt tie
johtaakin kaupunkiin. Vielä emme sitä huomaa.

Kaikki näkyvillä

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 03 Jul 2011 19:51:36 +0000

Kaikki näkyvillä kaiken aikaa edestakaisin hermostuneet puut kasvot, haarukka ja ei haarukka. Kesken kaiken kaikki näkyvillä maisema ja ei maisema kaikki näkyvillä. Lapset ja pallo ei palloa pallo ja hot dog. Maata ja ei maata näkyvillä kaiken aikaa. Kirja, juotava ja ei juotava. Metsä, sen reuna ja nurmikko viltti ja ei viltti. Nyt et mene … Jatka lukemista

Minä olen se

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sat, 25 Jun 2011 11:15:20 +0000

Minä olen se, joka on hän ja pysyy.
Minä olen härkälintu ja sammuva hiillos.
En minä, mutta hän, josta kerron.
Hän on se, joka minä haluan olla tai
se joksi muututaan.

Sinä olet se, joka on hän ja pysyy. Minä
rakensin kaivon näköiseksesi. Minä,
joka kohennan hiilloksen, jonka ääressä
lämmittelet. Sinä olet uusi hiillos, hirsimökki ja
ilmiliekit. Sinä olet kuva silmissäni.

Härkälintu ui ja me olemme se, joka on hän ja
pysyy. Yö tuo raukean aamun, koivut ja sen,
joka ei ole hän ja hymyilee. Sinä kirjoitat
runoa vierelläni ja nojaat selkäsi tyynyyn.
Minä voin nukahtaa. Härkälintu ui.

Sidon yrteistä

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sat, 25 Jun 2011 11:04:54 +0000

Sidon yrteistä ja kesäyön
hennoista väreistä
seppeleen hiuksiini.
Kierrän sinun tulesi ympäri alasti
seitsemän kertaa
ja katson,
            haluan nähdä.

Lähde on minulle syvä ja kirkas.

Maistun mintulle ja
rosmariinille ja tiedän:
Sinun silmäsi ovat
            tulevaisuuteni kuva.

Lauralle 18.6.2011

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sat, 18 Jun 2011 19:16:15 +0000

Istumme pöydän ääressä ja odotamme hetkeä,
joka kertoisi hymystäsi,

siitä miten paljon välitämme,
kaikista hyvistä hetkistä ja kaikesta tulevasta.

Istumme ja odotamme, että kesä pääsee alulle,
että voimme osoittaa sormella taivaalle

ja sanoa: Aurinko on sinulle ja
kaikki puut ja niityt niiden ympärillä.

Istumme pöydän ääressä.
Perhonen lentää luokse ja kuiskaa.

Muurahainen kävelee

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sat, 11 Jun 2011 18:59:47 +0000

Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä.
Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma,
etäinen rantaviiva.

Gunnar Björling sanoo: minä sinua
                                  aina
ja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa.

Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa.
Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun     
                                 ikuisesti.

Meri on nauruja

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sat, 11 Jun 2011 18:34:36 +0000

Meri on nauruja
ja tiirojen leikki.

Eri väriset perheet
syövät kummallisia eväitä
ja ohitsemme kävelee
liian kauniiden ihmisten
loppumaton virta.

Aurinko sulattaa rajat
ja kuorii paljaaksi.

Sinun kätesi lepää ihollani
ja ääriviivani
                    alkavat
                                  häipyä.             

Olen kämmenesi kokoinen.

Kun suutelemme,
kukaan ei enää näe meitä.

Täydellinen tuuli

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Fri, 10 Jun 2011 19:54:12 +0000

Täydellinen tuuli ja
jalkasi edessäni. Käteni.

Päärynä, muki ja
kaksi peittoa allamme.

Päällämme kahden männyn
kosketus, taivas ja
kolme valkoista pilveä,

joiden muodot kertovat
ensi kesästä.

Laituri ja rivi laivoja.
Tämä hetki ja lokit,
parvet ja suudelmasi

Loput eväät ja
tuima tuuli.

Murran sydämestäni palan

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 05 Jun 2011 06:26:42 +0000

Murran sydämestäni palan.
Jaan sen kahteenkymmeneen
yhtä suureen osaan,
jotka nousevat haparoiden siivilleen.

Lähetän mukaan
kaikki tuntemani siunaukset
ja rakennan sanoistani
suojan tuulia vastaan.

Kun päästän irti, tunnen
tyhjän kohdan rinnassani,
mutta ymmärrän:

Minä seison vahvoin jaloin
aurinkoisella kalliolla
ja katselen, kuinka
                sydämeni lentää.

En tiedä näiden kasvien

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Thu, 02 Jun 2011 16:57:59 +0000

En tiedä näiden kasvien
luonteesta, niiden tavoista.

Käännän tuulelle selkäni,
että pysyn tasapainossa.

Lohdutan sinua paperilla.
Yritän ymmärtää.

Kellahdan ympäri ja minua
hyväilee kasvi, jonka nimeä en tiedä.

Poimin toisen voikukan ja
ojennan sinulle. Rakkaani, näistä
siemenistä alkaa uusi elämä.

Kahvikupin houkutus

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Wed, 01 Jun 2011 05:15:19 +0000

Kahvikupin houkutus,
kolme kieltosanaa peräkkäin.

Kaikki hetket ovat omiani
En, en en. Minä rakastan sinua.

Valtameren, miljoonakaupunkien kohinan

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 22 May 2011 14:27:31 +0000

Valtameren, miljoonakaupunkien kohinan ja oudolla äänellä laulavien lintujen yli minä rakastan sinua. Minä levitän kaipaukseni aamiaisleivälle ja kirjoitan sen näppärin sormin virallisiin viesteihin. Se pisaroi hikenä iholleni raskaita tavaroita kantaessani ja maistuu suklaalta ja vastapoimituilta mintunlehdiltä, kun nukahdan ajatellen sinua. Yöllä sen marjat kypsyvät tummiksi ja tuoksuviksi sinun aurinkosi valossa. Jos silloin olet … Jatka lukemista

Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sat, 21 May 2011 19:49:23 +0000

Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin? Voinko
välttää kliseet ja sanoa kauniita metaforia käyttäen,
että läsnäolosi tekisi tästä hetkestä täydellisen?

Minulle jää kahvinkeitin, telkkari ja rumia julisteita. Huoneeni
kaksi parisänkyä huutavat sinua. Kaksi sänkyä on kaipuuni
ruumiillistuma, kun illalla käyn niille nukkumaan yksinäni.

Mietin kummalla sängyllä ja millä puolella sinä nukkuisit ja
hetkeksi unohdan kaipuun, kunnes aamupalapöytään mennessäni
hovimestari kysyy, syönkö yksin.

Kaipuuni kuva on tuhansien kilometrien etäisyys, kahden
päivän hiljaisuus ja harmaa merkki Google Talkissa nimesi edessä.
Minulla on kaikki hyvin, mutta silti kaipaan luoksesi.

Tuon sinulle voikukkia

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Fri, 13 May 2011 12:25:18 +0000

Tuon sinulle voikukkia. Puhallat ja
naurat, kun jahtaan siemeniä.

Liikutun joka kerta uudestaan siitä,

mitä me olemme, mitä me voisimme olla
ja siitä mitä me olemme, jos emme voi olla.

Selitän voikukat auki. Käännän kelloa, mutta
aika on meille hyvä ja kertoo vähän.

Kun rakkaus tulee ulos

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 10 May 2011 10:07:17 +0000

Kun rakkaus tulee ulos ja pyörähtää ylösalaisin, kirjoitan kolme sanaa ja suljen silmäni. Luen sanat ääneen. Otan kätesi käteeni, sormesi sormeeni ja yhdessä olemme kuva, jota toiset voivat ihmetellä. Sinun sormesi ja kasvomme ovat molemmilta puolilta yhteistä omaisuutta. Kukaan ei voi estää minua kirjoittamasta Minä rakastan sinua. Kasvoni ovat sinun ja sanani paperilla ja korvissasi … Jatka lukemista

Hengästyn

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Mon, 09 May 2011 06:14:05 +0000

Hengästyn. Muoviämpäri, lapio,
talkkuna, kuollut kasvi, hiuksia.
Etsin kuvaa nojatuolin alta, näppäimistöltä.

Ajatukset juoksuttavat sormeni väsyksiin.
Kuvat pelästyvät ja karkaavat.
Jotta voin ymmärtää, minun on ensin kuoltava.

Joku toinen saa kirjoittaa auki tarkoitukseni.
Minulla ei ole kiire.

Shampoo ja pesuaine lattialla

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Thu, 05 May 2011 14:46:46 +0000

Shampoo ja pesuaine lattialla,

märkä pyyhe kuivumassa oksalla,

kahdeksan mukia kuivauskaapissa
punaisia, valkoisia ja sinisiä.

Kuvaan hitaasti ja harjoittelen kirjoittamista.

Etsin oman itseni näköistä tulevaisuutta.

Piano, kirjahylly ja sohva.
Olohuone, keittiö ja makuuhuone.

Metro, kävely ja juna.

Minä olen aurinko: konttaan ja tavailen

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Thu, 05 May 2011 14:19:43 +0000

Kävelin ennen kuin puhuin. Laulaa en osaa vieläkään. Olin ajatus, jota ei nähty tai kuultu. Olin elämäni ensimmäinen klisee. Katselen kirjasta kuvia. Olin kaunis lapsi. Nyt kuvat roikkuvat narulla ja odottavat ihailijaansa. Olen oman itseni näköinen menneisyys

Minä hukkaan konsonantit. Ostan hernekeittoa sadetakki päällä, vaikkei ulkona edes sada. Istun sohvallasi sadetakki päällä ja puhun hassusti. Sinä ääntelet kuin kissa. Olen allerginen, mutten äänelle. Minä urheilin ja riistin tulevaisuuden itseltäni. Lihoin ja huomasin olemattomuuteni. Yritin lukea, mutten ymmärtänyt. Minua väsytti. En rakastunut. En ollut kuin hiljaa. En jaksanut ihmetellä. Minua ei edes väsyttänyt. Valvoin yöt ja tuijotin ruutua, joka oli minulle kirkkaana vihainen. En ymmärtänyt.

Etsin täydellistä kuvaa ja minulle kerrotaan, ettei kuvia enää käytetä. Kaikki sanominen on nyt suoraa. Rikotaan perinteet eikä olla ennustettavia. Sanotaan, ettei ole ohjelmaa ja silti julistetaan, miten kaikki rajat rikotaan oikein. Olette ohjelmattomuudessanne jyrkempiä kuin kaikki ne, jotka ovat julistaneet tulemisensa. Minä tulen kanssasi joka ilta.

Mietin, miksei luonto puhu minulle niin kuin se muille puhuu. Miksen kuule heinien ääntä tuulessa? Miksen näe västäräkkiä rakentamassa pesää. Miksei kaikki tämä kiinnosta minua. Luonto on parhaimmillaan vitriinissä. Opin vähitellen pessimistiksi. Pessimistin elämä on hyvä. Odottaa, että saa yllättyä iloisesti, vaikkei oikeastaan odota eikä yllätykään. Ottaa vain vastaan. Hymähtää hiljaa tai huutaa, jos siltä tuntuu, miksi teitte niin.

Minä olen aurinko. Minuuteni on tai olen sinussa. Näet kuinka katoan ja ilmestyn. Minä näen kuinka vety loppuu ja aloitan kutistumiseni. Minusta tulee jättiläinen, punainen jättiläinen ja syön kaiken läheltäni. Nämä kuvat tekevät ajattelemisesta tuskaa. Nämä kuvat tuovat kliseen iholleni. Minä en halua satuttaa, mutten voi myöskään hallita itseäni. Tehtäväni on ennalta määrätty ja minä vain tottelen. En voi jättää tottelematta.

Joka aamu pohdin olemiseni merkityksen uudestaan. Minusta on kirjoitettu kirjoja, mutta en voi sille mitään, että näen itseni kauttasi. Ilman sinua ei ole minua.

Kielet painavat sormenpäihini mustat uurteet

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Thu, 05 May 2011 12:58:16 +0000

Kielet painavat sormenpäihini mustat uurteet.
Epävireiset soinnut kimpoavat katseestasi
ja osuvat vastapäiseen seinään, hajoavat.

Lauluni sanat kulkevat lopusta alkuun.

Minä istun katon rajassa ja piiloudun sohvan alle.
Kuuntelen ääneni vierasta sointia.

Kär, kär

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Wed, 04 May 2011 17:54:04 +0000

Kär
Kär
              si ja
pysähtyi kattoon hieromaan jalkojaan.

Mahdollisuus kiertää ja olla hiljaa
ei ole ensimmäinen ajatukseni.
                               Panen itseni likoon
                               jokaisella siiveniskulla.

Kä
Kä
                 ja minua ei enää ole.
On jälki ja rätti,
paha mieli ja kutitus.

Kuu kiertää nuolia myöten

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 03 May 2011 18:25:49 +0000

Kuu kiertää nuolia myöten.

Ennen olin accelerando
ja raivostuttava ritenuto.
Nyt olen metronomi.
Rytmini ei ole minun.

Mutta täysikuun aikaan
uin avovedessä.
Sukellan vanhoihin luoliin,
joiden seinämissä
sydämeni lyönnit sykkivät kipeästi.

Uusi kuu on vapaus ja andante.

Olen jalkapuoli kissa

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 03 May 2011 18:10:31 +0000

Olen jalkapuoli kissa
täynnä allergeeneja.

    Etsin kevyttä ilmaa,
    viimeistä henkäystä ja  siltaa.

Kehrään ja onnun.
        Olen punkeista vapaa.

Sinä näytit minulle

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 03 May 2011 08:56:07 +0000

Sinä näytit minulle
kaikki käsiesi haavat
ja lauloit kummallisia lauluja,
joiden sanat ja sävelen
muistit väärin,
mutta minä ymmärsin
ne oikein.

Nyt sinä sanot:
                suunnattomasti
ja minä riemuitsen sen totuudesta,
sillä meille mikään sana
ei ole liian suuri.

Olet vesihanani

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Mon, 02 May 2011 18:02:13 +0000

Olet vesihanani ja autuus.
Kiipeän loisteesi varjossa alas.
Rakastun joka askeleella
virtaasi ja sen lämpöön.

Minä olen nenä

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Mon, 02 May 2011 18:00:04 +0000

Minä olen nenä, suu ja
silmät. Vartalo on minun
ja sormesi, joka kulkee.
Minä olen sinun
ja aurinko!

Hidas ajatusten eteinen

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Mon, 02 May 2011 16:49:48 +0000

Hidas ajatusten eteinen, onkivapa.
Koho on vielä hankkimatta.
Siimaa minulla on. Voin kelata
ajatukset takaisin ulos.
Opettelen elämään kielen kanssa.

Tänään minua vastaan käveli

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 01 May 2011 18:44:24 +0000

Tänään minua vastaan käveli joukko räikeästi pukeutuneita kovaäänisiä ja liian laihoja tyttöjä sekä mies, jolla oli puku päällä mutta joka oli unohtanut pestä kasvonsa. Minä nielin kaikki heidän vaatimuksensa. Illalla ympärilleni kasvoi värikkäistä kankaista, tauluista, sanomalehdistä ja auton renkaista rakennettu aita, jonka läpi äänet eivät kuuluneet. Sinä tulit istumaan viereeni – se kestää mitä vaan, … Jatka lukemista

Miksi kerrot minulle salaisuuksia

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 01 May 2011 18:22:09 +0000

Miksi kerrot minulle salaisuuksia,
että luontosi on puuta
ettei minun kannata kirjoittaa
että olen pidempi kuin sinun
varjosi aamulla, kun aurinko vielä
etsii paikkaansa.

Toivottavasti tiedät, että paikkani
on siellä missä varjomme ovat
samanpituiset ja käyvät samassa
tahdissa.

Toivottavasti vielä joskus ymmärrät,
ettei meillä ole salaisuuksia
että varjomme on yksi ja sama
vaikka kävelemmekin kaksilla jaloilla.

Minun tehtäväni on ymmärtää.
Salaisuudet on kerrottava,
että varjomme joskus voisivat kohdata.

Haetaan yhdessä juhannuskoivut ja
kirjoitetaan puiden kylkiin
kaikki totuudet.

Rakas, anna anteeksi. Keitetään kahvit
ja ollaan hiljaa.

Etsin rytmiä

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 01 May 2011 11:06:27 +0000

Etsin rytmiä, jossa vereni virtaa kaikkien aikojen kanssa. Huomaamatta alan hengittää sen mukana ja olen läsnä mutta kauniimmin. Tuntemattomien ihmisten intohimo valuu lävitseni. Kasvan kiinni syvälle sitkeiden juurakoiden ja kivenlohkareiden täyttämään multaan. Sinä näet kuvia, joissa yksinäinen muovituoli seisoo vanhan lehmuksen juurella ja me muutumme siksi pariksi, jonka jalat liikkuvat täsmälleen samaan tahtiin. Sinun … Jatka lukemista

Luen nykytilasta ja hämmästyn

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 01 May 2011 10:48:54 +0000

Luen nykytilasta ja hämmästyn.
Pelkoni ovat yhtä käskyjeni kanssa.
Sinulla on vaatimuksesi ja tarpeesi.
Minulla 50-luvun hartiat.

Todellisuuteni ympäri on sidottu vahva köysi

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 01 May 2011 10:31:49 +0000

Todellisuuteni ympäri on sidottu vahva köysi. Katselen itseäni, kun sinun kätesi irrottaa sitä säie kerrallaan, ja hitaasti mutta vääjäämättömästi minä nousen, nousen. Selkäni taipuu kaarelle. Hengitän ohutta ilmaa, sinun ilmaasi. Vähitellen unohdan pitää kiinni. Ja jonakin salattuna hetkenä kirjahyllyni kirjoista katoavat sanat ja huoneeni vaihtavat järjestystä. Sinkoudun avaruuteen, joka on … Jatka lukemista

Tartun kynään viimeisenä

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Sun, 01 May 2011 10:10:41 +0000

Tartun kynään viimeisenä. Juon kahvia.

Tuo minulle paperia niin kirjoitan sinut puhki,
märäksi.

Viipyilen kirjaimissa, talven loppuhetkissä,
reidelläsi.

Hidastan.

Annan kevään ottaa, mitä keväälle kuuluu.

En omista sanoja. En hallitse matkaa.
Jalkani ovat toisen.

Kuljetan sormeani. Haukon ilmaa.
En voi ymmärtää.

Juokset purona luokseni. Ihmettelen.
Äänesi tuo kesän.


Minä olen yö
      lämmin ja valoisa.

Sanot keväämme

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Fri, 22 Apr 2011 10:20:23 +0000

Sanot keväämme
ja  minussa alkaa tulvia.
Minun routani sulaa ja valuttaa vesiään sinun ylitsesi -
ryöppyävä, rajaton, pakahduttava vuo.
Minä antaudun sille ja
vihdoinkin näen:      
      sininen                
             sininen
on minullekin taivaan väri.

Tämä ilta

riku@kjr.fi (Kaisu ja Riku) — Tue, 12 Apr 2011 17:29:37 +0000

Tämä ilta
kasvot, vedet, jotka kuljettavat
hanget piiloon, silmien toiselle puolelle.
tämä ilta, haavat, käsien huuto,
talvi, jäät, jotka putoavat
varomattoman syliin ja vaativat oikeuksiaan.

Tämä ilta tuo huomisen aamun,
sarastuksen ja höyhenenkevyet ajatukset.
Tämä ilta unohtaa suuntansa.

Unohdan kädet, illan ja hetken.
Hautaan ajatukset kimpuksi sidottuna.
Hautaan illan kuvan ja liimaan sen seinälle
ennen kuin kysyn kuulumiset ja hymyilen.

Tämä ilta, tuoli, vesilasi, keväämme.