Rakkaus on ihmisen erityinen suhtautuminen toiseen tai johonkin. Voin rakastaa merta, musiikkia, miellyttävää tuoksua, jne… Tätä myös kutsutaan, ´minä rakastan´.

Miksi rakastan? Koska se antaa minulle nautintoa. Nautin merestä, musiikista, miellyttävästä tuoksusta, taivaasta. Rakastan sitä mikä antaa minulle nautintoa. Päinvastoin, inhoan sitä mikä aiheuttaa minulle kärsimystä, tuottaa ongelmia. Siitä saa alkunsa rakkaus tai viha, luontainen sekä ihmisille että eläimille.

Tätä kutsutaan “itsekeskeiseksi rakkaudeksi”, silloin kun rakastan sitä mikä antaa minulle nautintoa, ja inhoan sitä mikä aiheuttaa minulle kärsimystä. Siinä olemme eläinten kaltaisia – rakastamme sitä mikä on hyväksi meille, ja vieraannumme siitä mikä on meille huonoa. Ja se on nimeltään rakkaus. Tämä ei ole rakkautta jotain kohdetta kohti, vaan rakastan sitä, mitä se herättää minussa.

Esimerkiksi tapaan ystäväni, ja hän sanoo, että on eronnut. “Mitä tapahtui?!” – “Rakkaus on hiipunut.” Rakkaus siis on olemassa niin kauan kuin voimme nauttia toisistamme. Nykyään jopa lääkärit sanovat, että 2-3 vuodessa rakkaus kumppaneiden välillä katoaa.

Mutta tämä ei ole rakkautta, josta Kabbala kertoo. Kabbalan viisaus puhuu rakkaudesta, joka on ihmisen egon yläpuolella. Ego nauttii muiden hyväksikäytöstä (omaa mielihyvää varten).

Rakennamme rakkautta kahdella tasolla. On suhteidemme taso, jossa voi olla mukana riitoja ja jopa vihaa, eli erimielisyyttä keskenään. Kuitenkin näiden erimielisyyksien päälle me rakennamme erityistä sidettä nimeltään ”Rakkaus.”

Olemme työstäneet sitä paljon, laitamme siihen voimaa, aikaa, vaivaa – ja rakennamme sitä rakkautta. Tätä kutsutaan “rakkaus peittää kaikki rikokset.” Eli Rakkaus rakennetaan nimenomaan välillämme “rikosten”  ja ristiriitojen päälle.

Vain tällä tavoin kaksi ihmistä voi yhdistyä toisiinsa, niin että niiden välinen yhteys olisi hyvä, vahva, terve, todella ihmisarvoinen. Se on yhteys ihmisten kesken, jotka ymmärtävät, että he ovat itsekkäitä ja saattavat riidellä uudestaan seuraavana päivänä, mutta silti he tekevät kovasti työtä, jotta heidän välillään olisi kaunis, hyvä suhde, nimeltään ”Rakkaus.”

Ja se ei ole rakkautta, joka perustuu seksuaaliseen haluun tai tottumukseen, tai siihen mikä on hyväksi minulle tänään, mutta myöhemmin voi olla toisinpäin.

Päinvastoin, se on rakkaus ihmisten välillä – miesten, naisten, lasten, kansan sisällä tai ihmisryhmässä, jossa emme kohtele toisiamme saadaksemme mielihyvää toisistamme. Silloin kun rakastan, koska nautin muista – siinä tapauksessa rakkaus on fysiologisella perustasolla.

Sillä ihmisen tasolla me luomme välillemme rakkauden siteet ennen kaikkea siksi, mitä saamme toisiltamme – nautintoa, tai päinvastoin – siihen pisteeseen, että voin vihata toisen käytöstapoja, joista en pidä, ja silti minun täytyy rakastaa häntä esimerkiksi johtuen siitä, että kuulumme yhteen kansaan.

Sitten me työstämme sitä, miten lähestymme toisiamme tavoissamme tämän maailman tasolla – fyysisesti, kansallisesti ja muuten.

Eli rakkaus on korkein arvo ihmisten suhteissa, jotka aikovat yhdistyä toisiinsa, koska heidän on pakko yhdistyä ja he valitsevat tämän yhteyden. Silloin tämä on jatkuvasti työn alla.

Siksi sanotaan: “Rakkaus peittää kaikki rikokset.” Välillämme on ”rikoksia” – kaikenlaisia erimielisyyksiä, ja niiden yläpuolella olemme rakentamassa rakkautta koko ajan. Ja vielä enemmän, mitä suuremmat erimielisyydet, sitä vahvempi on rakkaus niiden yläpuolella.

Joten on tarpeen kouluttaa ihmisiä. Silloin voimme tulla tilaan, jossa koko maailman, koko ihmiskunnan päälle voimme paljastaa rakkauden sateenvarjon. Juuri tämä on rakkaus. Muuten se on vain fysiologinen rakkaus, silloin kun rakastat sitä, mikä on kehosi hyväksi –  fysiologisten perustarpeiden rakkautta.

Silloin kun ihmisten rakkaus rakennetaan kaiken sen yläpuolelle, mihin olen toisissa tyytymätön, on olemassa jokin syy, korkeampi arvo, miksi minun täytyy olla hyvässä suhteessa toiseen.

Ja me kaikki ymmärrämme, että perustasolla meillä on kaikenlaisia erimielisyyksiä koskien maata, elämää ja kaikkea muuta; mutta joka tapauksessa tulemme päätökseen, että meidän on yhdistäydyttävä huolimatta siitä, että meidät on luotu eri tavoin ja olemme keskenämme erilaisia.

Rakennamme tätä suhdetta, meidän rakkauttamme hitaasti portaittain, korkeimman päämäärän perusteella, joka on saavutettava yhdessä meidän välillämme – meidän fyysisen kehomme yläpuolella.

Mielipide: Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Ilmestymisemme maailmankaikkeuteen on ihmeellinen tapahtuma. Jokapäiväisten huolien takia pidämme olemassaoloamme itsestäänselvyytenä. Mikä ylipäänsä on olemassaolon tarkoitus? Miksi meitä sitovat nimenomaan tämänkaltaiset luonnon lait?

Filosofit päätyivät antrooppiseen periaatteeseen, jonka mukaan maailmankaikkeutemme ilmenee meidän hahmottamanamme konkreettisena kuvana nimenomaan meidän läsnäolon takia tarkkailijoina.

Vastaus: Syy olemassaoloomme on ajatus, se toimii alkulähteenä ja aineellisen synnyttäjänä, ajatukset toteuttavat itsensä. Ne välittävät toiveille, aineille, omat luonteenpiirteensä, joiden pohjalta aineet, toiveet pyrkivät tulemaan ajatustensa ja Luojansa kaltaisiksi.

Onko maailmankaikkeutemme todellinen? Mistä voimme tietää, että onko se mitä näemme ympärillämme todellista, vai yhtä suurta illuusiota, jonka jokin meille näkymätön voima on luonut? On mahdollista, että me olemme tahallisen simulaation tuotos ja että meidän sivilisaatiomme on illuusiota ja että me emme ole niitä, joina pidämme itseämme? Mitä voimme pitää “todellisena”?

Vastaus: Tuntemukset ilmenevät meissä tuntemuksina emmekä voi mitenkään havaita mitä meidän ulkopuolella tapahtuu.   Kabbala kehittää ihmisen mahdollisuutta tuntea itseään. Voisimme vastata kaikkiin kysymyksiin sanoen, että uskominen on enemmän kuin tietäminen…

Onko meillä vapaa tahto? Ohjataanko tekojamme vai päätämmekö niistä itse? Neurokirurgit ovat esittäneet, että aivot tekevät päätöksen ennen sen mieltämistä. Kvanttimekaniikka väittää, että me elämme maailmankaikkeudessa sattumalta ja että minkäänlainen lainalaisuusoppi on periaatteessa mahdoton.

Vastaus: Tahdon voimalla voidaan seurata meille tarkoitettua kehityspolkua joko pakon alaisena tai tietoisesti. Kts. Baal Sulamin artikkeli “Vapaa tahto“.

Onko Jumala olemassa? Emme voi tietää onko Jumala olemassa. Emme tiedä maailmankaikkeuden sisäisestä toiminnasta, voidaksemme antaa suuria ilmoituksia todellisuuden luonteesta tai kulissien takana piileskelevästä suuremmasta voimasta.

Vastaus: Luoja on selvitettävä. Vain tällä tavoin voimme selvittää ongelman! Keino Luojan selvittämiseksi on nimeltään kabbala.

Onko kuoleman jälkeen elämää? Emme voi kysyä asiaa kuolleilta – voimme vain arvailla. Materialistit ovat sitä mieltä, ettei kuolemajälkeistä elämää ole olemassa, mutta tiede ei kuitenkaan kykene todistamaan asiaa.

Vastaus: Biologinen elämä syntyy, elää ja kuolee. Toiveet, jotka liittyvät “biologiseen ruumiiseemme” ovat ikuisia ja ne kulkevat useampien kasvuvaiheiden lävitse. Halu kehittyä syntyy lähentymisestä Luojan voimaan. Siinä oleva elämä on lähtöisin korkeammasta, Luojan tasolla olevasta tilasta.

Kykenemmekö käsittämään asioita objektiivisesti? Kykenemme käsittämään ympäröivän maailmamme vain jonkinlaisten tunteittemme suodattimen sekä omien ajatustemme välityksellä. Kaikki tuntemamme on kulkenut tämän monikerroksisen suodattimen ja lukuisten kognitiivisten prosessien lävitse. Maailman käsittäminen on subjektiivista.

Ainoa keino tulla vakuuttuneeksi tästä väittämästä on tarkastella maailmaa toisen ihmisen silmin. Maailmankaikkeutta voi tarkkailla vain ajatusten voimin ja tulkita sitä subjektiivisesti.

Vastaus: Kabbala kehittää fyysisiä aistielimiämme, joiden ansiosta todellisuus – henkinen maailma ja sen alkulähde, Luoja, avautuvat meille.  Pyrkimyksemme kuulua johonkin ryhmään aiheuttavat maailman tilassa parannuksia (OM) ja kehittävät meissä aistin, jonka avulla pystymme hyväksymään asioita oman itsekkään subjektiivisen suodatuksen ulkopuolelta. Tämä auttaa ihmistä ymmärtämään Luojaa ja henkisen maailmaa.

Mikä arvot ovat parhaita? Emme koskaan kykene tekemään selkeää rajaa “hyvien” ja “huonojen” tekojen välillä. Elämä on yleisenä pidettyä moraalijärjestelmää tai absoluuttisia arvoja monimutkaisempi. Mielipiteemme huonosta ja hyvästä muuttuvat.

Vastaus: Meillä ei ole todellisia normeja, vaan yksinomaan meidän ulkopuolella olevia todellisuuksia – saadun palautteen ja rakkauden ominaisuuksia – joiden avulla pystymme arvioimaan asioita ja arvostamaan itseämme, omaa itsekkyyttämme rakastaa olentoja.

Mitä numerot ovat? Numerot auttavat meitä ymmärtämään maailmankaikkeutta. Ovatko ne todellisia kohteita, vai kuvailevatko ne vain jotakin vuorovaikutussuhteita, jotka ovat läsnä kaikissa rakenteissa?

Vastaus: Numerot ovat kahden ominaisuuden, kuten Luojan ja olion, annetun ja tehdyn välisten vuorovaikutussuhteiden kuvaamiseen käytettävä kieli.  Ne syntyvät niiden välisistä suhteista ja mittaavat niitä.  Kieli kuvailee Luojan ja olioiden välistä suhdetta.