Floridalainen Against Me! omaa historian ihan oikeana punk-bändinä. Bändin viimeisimmällä levyllä sitä on vaikea uskoa.

Levyä voisi verrata kummitädin yli-imelään käpykakkuun tai konditorian herkullisimpaan leivokseen. Alkuun maistuvaa ja suussa sulavaa, mutta viimeistään kolmas lusikallinen paljastaa totuuden. Ihan liian imelää. Tällainen ajatus nousee pakollakin mieleen kuunnellessa White Crosses LP:tä. Vaikkakin useimmat levyn biisit ovat tarttuvia ja harkittuja, on ne pilattu selvällä ylituotannolla. Mikäli tämän mokan yli pääsee on tässä kuitenkin levyllinen erinomaisia biisejä, paria selkeää hutia lukuunottamatta. Levyn soundimaailma on hyvin harmoninen ja sanoitukset rehellisiä. Myöskään sovituspuolella ei pahemmin kompastella.

Onkohan albumilla haettu uutta yleisöä, itselleni bändi ainakin oli aiemmin totaalinen vieras? Kiinnostuin bändistä lukiessani levyarviota, jossa tätä verrattiin The Gaslight Anthemiin. Ainahan sitä voi verrata ja ainakin The Gaslight Anthem -maininnalla tunnutaan nykyään myyvän levyjä.

Vaikka levyn imelyys jättääkin jälkeensä sokeritokkuran, on tämän pariin aika-ajoin ihan mukavaa palata.

Onhan tuo blogi ainakin puolittain ihan mielenkiintoista triviaa, mutta osassa jutuista on jotain äärimmäisen teiniä. Vai onkohan se vain jenkkien tapa kirjoittaa?

Lue postaus kokonaisuudessaan!

Sitten kuin varkain levylautaselleni pääsi luikertelemaan The Murder City Devils. Bändin tapa esittää punkia teki välittömän vaikutuksen – eikä vähiten solisti Spencer Moodyn jyräävän laulutavan ja taustalla kirkuvien sähköurkujen vuoksi. The Murder City Devils perustettiin Seattlessa 1996 ja se hajosi vuonna 2001. Bändin julkaisutahti oli aika nopea. Viiden vuoden aikana neljä pitkäsoittoa ja seitsemän seiskaa.

Ensimmäinen pitkäsoitto The Murder City Devils LP julkaistiin vuonna 1997 Sub Popin alamerkin Die Young Stay Prettyn kautta. Yllättävän hyvin bändi oli löytänyt oman tyylinsä jo debyytillään, ottaen huomioon, että se oli ollut kasassa vasta vuoden. Luultavasti tähän on vaikuttanut aiemmin julkaistut pari singleä, mutta kuitenkin.

Debyytin seuraaja Empty Bottles Broken Hearts LP julkaistiin heti seuraavana vuonna. Levyllä koskettimet pääsivät suurempaan osaan ja bändin rivejä vahvistettiin kosketinsoittaja Leslie Hardylla. Hardy oli aiemmin soittanut bassoa Holessa. Soundista tuli eheämpi ja täyteläisempi. Tasapaino melodioiden ja sävellysten välillä löytyi – bändistä tuli kokonainen. Yhtye teki levyn tiimoilta vuoden pituisen kiertueen Etelä-Amerikkaan lämpäten mm. Pearl Jamia.

In Name and Blood LP näki päivänvalon vuonna 2000. Tämä on henkilökohtainen The Murder City Devils -suosikkini ja varmaankin helpoiten lähestyttävä albumi jos haluaa tutustua bändiin. Kaikki on kohdallaan, bändin tyyli on kehittynyt huippuunsa ja biisit ovat viimeisteltyjä. Levyn sisäkansissa on normaalien soittajafotojen tilalla (lavastetulla) rikospaikalla otetut rikospaikkakuvat soittajien kalmoista. Sisäkansilla on selvästi haettu shokkiarvoa. Biisien teemat ovat synkkiä. Ne koostuvat menetetystä rakkaudesta, kiusauksesta ja kohtalosta.

Ennen hajoamistaan vuonna 2001, The Murder City Devils ehti julkaista vielä Thelema EP:n. EP:n biisit esitteli aiempia seesteisemmän ryhmän. Spencer Moodyn mielestä tämä on yhtyeen paras julkaisu. Moody sanoo olevansa ylpeä siitä kuinka suuri ero ensimmäisen LP:n ja viimeisen EP:n biisimateriaalilla on. Ja onhan niillä. Ensimmäinen albumi soi paljon raaemmin verrattuna moniulotteisempaan Thelema -julkaisuun. Bändin viimeinen keikka äänitettiin ja kuvattiin Seattlessa. Taltiointi on julkaistu R.I.P LP:nä ja vuonna 2005 se julkaistiin myös DVD:llä.

Bändin hajoamiseen johtaneet syyt löytyvät soittajien välisistä erimielisyyksistä. Rivit kuitenkin kasattiin uudelleen vuonna 2009 ja sen jälkeen bändi onkin työstänyt uutta materiaalia. Toivottavasti tulemme kuulemaan vielä ainakin yhden The Murder City Devils -albumin.

The Adolescents – S/T LP. Mikäli Dead Kennedys sanoo jotain, niin olet ehkäpä kuullut myös The Adolescentista. The Adolescentsin debyyttijulkaisun voi laskea yhdeksi eniten punkiin vaikuttaneista levyistä. Bändihän on jonkinlainen all-stars kokoonpano, jossa on soittanut jäseniä mm. Social Distortionista, Agent Orangesta ja Minor Threatista. Bändin perusti Agent Orangen alkuperäinen basisti Steve Soto, joka erosi bändistä sen ensimmäisen Bloodstains EP:n jälkeen. Piiri pieni pyörii. Nippelitietona mainittakoot vielä, että tämän kyseisen The Adolescents -julkaisun huhutaan olevan Kalifornia-punk julkaisujen myyntimäärissä mitattuna toiseksi myydyin albumi. Kärkipaikkaa pitää Dead Kennedysin Fresh Fruit For Rotting Vegetables LP. Discogs.

The Sörsselssöns – S/T 7″. Spedepunkkareiden debyytti, jota olen jo tovin etsinytkin. Onkohan tämä jo toinen painos vai miksi vain ei-oota on ollut tarjolla useimmissa distroissa? Bändi ammentaa teemat biiseihinsä Uuno Turhapuro -elokuvista. Loistavaa kaahausta alusta loppuun. Kannattaa tsekata pari biisiä vaikkapa Mikseri.netistä ellei bändi ole jo ennestään tuttu. Combat Rock Shop.

Katso viikon loputkin levyhankinnat Flickrista!

Mikäli sinulla ei vielä ole Spotify-käyttäjätiliä voit hankkia sen täältä.

Katso neliosainen arvio kokonaisuudessaan.

Madness – Absolutely LP. 2 Tone/ska -kelmien toinen pitkäsoitto vuodelta 1980, joka kipusi ilmestyessään listasijalle #2. Bändi piti kotiaan Camden Townissa, jossa levyn kansikuvakin on kuvattu. Sisältää mm. biisit Baggy Trousers, sekä henkilökohtaisen Madness -suosikkini Embarrassment. Tämän albumin jälkeen bändin musiikki alkoi taittumaan selkeästi popimpaan suuntaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että huonompaan suuntaan. Record Hunter.

Bob Dylan – Subterranean Homesick Blues LP. Eurooppalainen versio albumista Bringing It All Back Home. Julkaistu vuonna 1965. Järjestykseltään Dylanin viides studioalbumi. Levy on jaettu kahteen osaan. A-puolen elektroninen materiaali kuvaa tulevaisuutta, kun taas B-puolen rauhallisemmat biisit menneisyyttä. Mahtava levy. Record Hunter.

Katso matkan loput levyhankinnat Flickrista!