No koska Jay Reatard oli hyvä, ja Marked Menkin on hyvä.

Tässä päivässä kaikki on hyvää. Paitsi se, että täytin taas vuosia. Tai no ei sekään kai paha ole.

Palaan takaisin Tumblrin pariin.

Näkyillään.

Toivottavasti keneltäkään ei ole mennyt ohitse Svart Recordsin viimeaikaiset uusintajulkaisut. Jäähyväiset Aseille LP:ta on tullut kärkyttyä jo pidemmän aikaa, mutta valitettavasti hinnat ovat poikkeuksetta korreloineet sen vähäistä saatavuutta ja sitä tehden levy on saanut jäädä messukauppiaan laatikkoon. Mikäli levyä ei vielä levyhyllystä löydy, suosittelen hyödyntämään mahdollisuutta laadukkaan vinyyliversion haltuun ottamiseen. Erittäin hyvä albumi, yksi parhaista. Oma kappaleeni on vihreä, yksi rajoitetusta 300kpl erästä, mutta suunnitelmissa on hankkia hyllyyn myös perinteinen musta versio. Vinyylin kuuluu olla musta. Kyllähän te tiedätte. Combat Rock Shop.

Dropkick Murphys – Live at Fenway Park 2LP

Droppareiden viimeisin rahastus-live. Levy pitää sisällään 20 biisiä enimmäkseen kahdelta viimeiseltä albumilta, mutta mukana on myös muutama vanhempi keikkasuosikki. Ihan kiva levy ja laadukkaasti tehty lisä bändin diskografiaan, mutta valitettavasti yhtyeestä alkaa pikkuhiljaa jo erittymään amerikkalaisen unelman mädäntyvä tuoksu.

Selvitetään tämä nyt kunnolla.

Diskografia kattaa seitsemän studioalbumin lisäksi kaikkiaan viisi live -tai kokoelmalevyä. Herrojen luovuus on tainnut kääntyä miinusmerkkiseksi jo hyvä tovi sitten, sen verran tiheään näitä live yms. hälläväliä julkaisuja painetaan ulos. Bändi selvästi haluaa tarjota jotain kaikille, eli käytännössä se ei ole mitään kenellekään. Levyn etukannesta löytyy kämmenen kokoinen tarra, jossa seisoo:

FEATURING ”I’m Shipping Up to Boston”, INCLUDES VIDEO DOWNLOAD CARD OF ENTIRE CONCERT & SET OF 7 LIMITED DKM BASEBALL CARDS, 180 GRAM DOUBLE VINYL.

Mitä vitun järkeä? Levykauppa Äx.

V/A – We’re Gonna Change the World! The 60′s Chicago Garage Sound of Quill Productions LP

Pienen chigagolaisen 60-luvun levymerkin, Quill Recordsin kokolema, joka uhoaa esittelevänsä labelin sinkkujulkaisujen parhaat posket yksissä kansissa. Ei tätä huonoksi kehtaa sanoa. Parhaillaan biisit ovat tautisen hyvää garageötkettä ja huonoimmillaankin tumbleriin menevää ylätempoista poppia. Youtubesta levyn biisejä löytyy melko nihkeästi, joten tähän on tyytyminen vaikkei se levyn parhaimmistoa edustakaan. Pet Sound Records.

—————
Lazy Sunday Afternoon on kerran viikossa ilmestyvä artikkelisarja, jossa luotaan kuluneen viikon levylautasta, Spotifyita sekä viimeisimpiä levyhankintoja.

In English: This week I’ve been mostly listening to…

Sanoin töissä meneväni aikuisten lelukaupoille. Haha.

En ole kovin aktiivinen figuurien enkä fanisälän keräilijä, vaikka pari Mercin nukkea sekä joitain Misfits -ja Motörhead -vitkuttimia taloudestamme löytyykin. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka siihen skeneen ovat muita syvemmälle kahlanneet. Tunnen tuon vietin.

Stupidolla oli muitakin hienoja figuureja myynnissä. Ainakin Johnny Ramone ja Dee Dee Ramone sopisivat mainosti Milon seuraksi jousitettuja päitään pyörittelemään.

Aggronautix, joka siis on keskittynyt figuurien yms. keräilyesineiden tuottamiseen, on valmistanut paljon muitakin kiinnostavia artikkeleja. Sen valikoimista löytyy mm. GG Allinin, Roky Ericksonin, Keith Morrisin ja Jello Biafran vastaavanlaiset näköispatsaat.

Splittaan nyt viikonlopun viettoon. See ya!

Vajoamisen aaton tunnistaa vasta viruessaan pohjalla, ajatukset ja tunteet romuna. En näe asioiden tarkoitusta ja käyn jatkuvaa dialogia peilikuvani kanssa, samalla kun epätoivon vihreä liekki levittää myrkyllistä savuaan koko rintani alalle. Punnitsen menneisyyttä, nykyhetkeä, ihmissuhteitani, valintojani ja etsin piirturistani syy-seuraus suhteita. Kaikista tärkein eli näköala tulevaan kuitenkin puuttuu. Se on sokea piste. Olen ollut täällä ennenkin. Joskus päiviä, viikkoja – joskus vain kääntymässä. Vaikka tiedän tämän ohimeneväksi niin vierailut mustalla vyöhykkeellä ovat aina yhtä lamaannuttavia.

Tällaisina päivinä soittimeni viereltä löytyy usein Social Distortionin White Light, White Heat, White Trash LP:n tyhjät kannet…

In English: Life’s a bitch and shit keeps happening. Most of these days you can find empty sleeve of Social Distortions White Light, White Heat, White Trash LP laying next to my turntable.

Kävin Töölön Korjaamolla tsekkaamassa The Splitsin ja Räjäyttäjien livesetit. Erinomainen pöhinä oli kummallakin lavalla. Puitteiltaan Töölö ja Korjaamon Vintti ovat turhan elitistisiä, jotta fiilis pääsisi vastaavaan kuin perinteisemmillä rock -klubeilla. Pöydissä paloi kynttilät, valaistus oli harkittu ja lavan edustakin lähes kokonaan katettu. Mutta kaipa tälläkin oli paikkansa, koska täytyyhän hipstereiden päästä puhuttavien bändien keikoille tutussa ja kliinisessä ympäristössä.

Operation Ivy – Hectic EP 12”

Hellcat Records otti uusintapainoksen Operation Ivyn koko diskografiasta eli molemmista virallisista julkaisuista. En ole varma olisiko Energy LP tarvinnut uutta painosta, koska vanhaakin näkee myytävänä vielä monissa paikoissa. Ei varmaankaan. Sen sijaan alunperin seiskana julkaistua Hectic EP:ta ei mielestäni ole hemmoteltu virallisella uusintapainoksella koskaan aiemmin. Kiistattomasti yksi vuoden kovimmista uusinnoista. Levykauppa Äx.

The 5.6.7.8′s – S/T LP

The 5.6.7.8′a on japanilainen surfin, rockin ja garagen sekoituksella revittelevä tytsy-trio. Bändi tuli tutuksi länsimaalaisille Tarantinon ensimmäisen Kill Bill -elokuvan kautta. Itse tutustuin bändiin vasta bongattuani levyn Third Man Recordsin katalogista. Third Man Records.

Lady Gaga – Born This Way 2LP

Haha, Guilty Pleasure! Aiemman Lady Gaga -albumin kaveriksi levyhyllyyn löytyi myös laulajattaren uusin kiekko. Vahtasin tätä muutama viikko sitten aktiivisesti, mutta ainoa mitä tavoitin oli runneltu yksittäiskappale Asematunnelin Anttilassa. Kävin keskiviikkona liennyttämässä työpäivää Kampin Anttilassa. Käyn samoilemassa siellä aika ajoin samalla kun haen lounasta. Anttilan musaosaston plaarit pullistelivat alennuslevyistä ja niiden seasta löytyi tämäkin kultakimpale. 35€ arvoinen levy kahdella kympillä. It’s a bargain! Kampin Anttila.

—————
Lazy Sunday Afternoon on kerran viikossa ilmestyvä artikkelisarja, jossa luotaan kuluneen viikon levylautasta, Spotifyita sekä viimeisimpiä levyhankintoja.

In English: This week I’ve been mostly listening to…

Olen ollut kolmisen viikkoa enemmän tai vähemmän kipeänä. Vittumaista. Tänään aamulla verta yskiessäni ehdin jo miettimään Helismaan kohtaloa. Tiedättehän: ”syökää, juokaa, naikaa – vuosi aikaa”. En kuitenkaan ole vielä tarpeeksi muhinut saadakseni pysyvän postilokeron ruumishuoneelta. Story continues.

Mutta palatakseni vielä tuohon alussa mainitsemaani vappuun. Hollantilainen Evil Conduct on paiskinut töitä trimmatut pulisongit kimaltaen. Bändi on nimittäin lähiaikoina julkaisemassa splitin The Old Firm Casualsin kanssa. Vapunpäivänä tuolta tulevalta kiekolta julkaistiin nimikkobiisin Working Class Heroes -musiikkivideo. Njoo, onhan tämä kaikki tarkemmin ajateltuna ihan vitun banaalia ja kliseistä. Kuten biisin nimikin jo kavaltaa niin kyseessä on aiheeltaan hyvin, hyvin tavanomainen streetpunk -anthem.

Onneksi pidän niistä.

In English: Sorry folks, I’ve been quit a slack with these translations lately. Here’s the new music video (and song) from Evil Conduct.

Uuden aallon bändeissä viehättää ehkäpä kaikista eniten nuoren sydämen naiiviin muotoon leipoma kipeys ja kaipuu. Vähän vanhempana siitä tulee kuitenkin suoraviivaisempaa. Korulauseita ei enää kehdata käyttää vaan puhutaan yksinkertaisesti naisen tarpeesta. Tuosta perimmäisestä vietistä, jonka aiheuttamaa frustraatiota yksinkertaisimmat yksilöt purkavat käymällä käsiksi lajitovereihinsa Hakunilan ostarin öisessä nakkijonossa.

Tai jossain siellä.

Kuten ei aiemmillakaan Katujen Äänten julkaisuilla niin ei tälläkään jätkähuumori puhkea kukkaansa vaan enemmänkin liikutaan vintinhajuisten 80 -luvun suosikkien herkkisosastolla. Tämä ei ole punklevy. Tai ehkä se onkin, mutta hyvin kerettiläinen punklevy. Kuvaston kivijalkaa eli mekaanista äänensärkijää ei juurikaan tunneta ja biisien keskipituuskin huitelee reippaasti kolmen minuutin paremmalla puolella. Melodioiden ja biisien tuntuma on kuitenkin juuri sitä samaa tutun kuuloista Katujen Ääniä, johon monet meistä ovat jo aiemmin rakastuneet. Punk-asetelmista tehtyä popahtavaa uuden aallon rockia.

Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää EP yllättää, mutta ei petä.

Sen lisäksi, että Songs the Lord Taught Us on The Crampsin debyyttialbumi, on se yksi parhaista ylistyksistä eksploitaatiokuvastolle. Vaikkei The Cramps ole koskaan halunnutkaan psychobilly -bändin leimaa kantaakseen, on silti kiistämätön tosiasia että bändi vastaa The Meteorsin kanssa pitkälti tyylilajin perusmääritelmistä. Albumi on tyylikäs sekametelisoppa garagea, punkia, countrya ja rockabillya. Goofin Records.

The Supremes – Baby Love / Stop in the Name of Love 12”

Tämän vuoden Record Store Day tuli ja meni melko matalaa profiilia pitäessä. Päivän tarpeellisuudesta ollaan montaa mieltä, mutta keskimäärin tämävuotinen levykauppapäivä ei sisältänyt yhtäkään todella päräyttävää julkaisua, ellei oteta huomioon Svart Recordsin tekemiä uusintoja Korroosiosta ja Ratsiasta. Kiinnostavin haluttavin myynnissä ollut artikkeli oli ehdottomasti tämä Motownin julkaisema sydämen muotoinen 12” sinkku The Supremesin Baby Lovesta. B -puolelta löytyy vaihtoehtoinen äänitys Stop in the Name of Lovesta. Stupido-Shop.

The Gits – Frenching the Bully LP

Minulle punk maistuu parhaiten kitaravetoisena ja jämäkällä tahdilla höystettynä. Seattlelainen The Gits on tästä hyvä esimerkki. 90 -luvun alun melankolista punkia melankolisesta ja sateisesta kaupungista. Tässä on kaikki kohdallaan. Tästä minä pidän! Combat Rock Shop.

—————
Lazy Sunday Afternoon on kerran viikossa ilmestyvä artikkelisarja, jossa luotaan kuluneen viikon levylautasta, Spotifyita sekä viimeisimpiä levyhankintoja.

In English: This week I’ve been mostly listening to…

Ostoskoriin päätyi pari White Stripen kiekkoa sekä molemmat Dead Weatherin pitkäsoitot.

Näillä iltaan. Parempaa tiistai-illan jatkoa!

Mutta nyt itse asiaan.

Digger Barnes – Every Story True LP

Jos mielesi tekee hampurilaista, mutta kiristävä farmarin vyötärö tai kovaa vauhtia pieneksi jäävä kauluspaita saa omatunnon kolkuttamaan niin tästä lähtisi kevytversiota. Hampurilainen Digger Barnes nimittäin julkaisi äskettäin uuden kokopitkän. Every Story True LP on ehkäpä paras musiikillinen puolituntinen jonka olet tänä vuonna kuullut tai tulet kuulemaan. Combat Rock Shop.

White Stripes – Icky Thump 2LP

Olen myöhäinen White Stripes herännäinen. White Blood Cells LP:n ohella digaan ehkäpä eniten juuri tästä duon viimeiseksi jääneestä albumista. Amazonhan tämän toimitti ja voi sitä vitutuksen autuutta kun kaivoin ruttuun menneestä pahvilaatikosta ylänurkasta taittuneen levyn. Mikä hirvittävä tapa kohdella rahtia. No, mutta tää on tätä. Ainiin, ja löytyihän levystä hauska yksityiskohtakin. Gatefold -kannet oli nimittäin kiinnitetty yhteen sinetillä, joten ennen kuin pääsin iskemään rasvanäpeilläni kiinni noihin jumalaisiin mustiin ympyröihin oli tuo sinetti avustettava auki saksilla. Auts. Amazon.

Sleigh Bells – Reign of Terror LP

Luen nykyään vähän, jos ollenkaan, musiikkilehtiä. Muutama uusin Record Collector -lehtikin lötköttää lukemattomana parvekkeen pöydän jalan alla. En siis tiedä kertoa kuinka tämä Sleigh Bellsin uusi albumi on otettu vastaan kriitikoiden keskuudessa. Onko tuolla niin väliäkään? Edeltäjäänsä Treats LP:hen verrattuna Reign of Terror on maltillisempi ja vähemmän räjähtävä kokonaisuus. Mikäli päätyisin tekemään levystä arvion niin antaisin sille ehkäpä kaikista haaleimman arvosanan eli 3/5: levy on ihan jees ja sillä on omat pari hyvää hetkeä, mutta se ei oikeastaan onnistu jättämään sen kummempaa muistijälkeä. Pet Sound Records.

—————
Lazy Sunday Afternoon on kerran viikossa ilmestyvä artikkelisarja, jossa luotaan kuluneen viikon levylautasta, Spotifyita sekä viimeisimpiä levyhankintoja.

In English: This week I’ve been mostly listening to…