Yleisellä tasolla kansalaisjärjestöjen tukeminen on kiinnostava aihe minunkin mielestäni ja siitä voisin jatkaa keskustelua. Miksi kansalaisjärjestöjen toimintaa pitää tukea? Mitä tapahtuisi, jos sitä ei tuettaisi ollenkaan? Ketkä päättävät minkäkin järjestön tuesta ja millä perusteilla? Onko toiminnan laajuus edes mielekäs kriteeri? ”Tuemme teitä, koska olette jo onnistuneet saamaan laajan tukijajoukon ja sementoituneet osaksi nykyistä yhteiskuntarakennetta?”

Toiminnan laajuus on joka tapauksessa neutraalimpi, vaikka usein vaikeasti arvioitava, periaate kuin se, että ajaako järjestö hallituksen tai ministerin kantaa vaiko ei. Jos päätöksiä aletaan tehdä jälkimmäisellä periaatteella, kuten nyt on tehty, niin se ei ole demokratiaa vaan kansandemokratiaa.

Ministerille on toki jätetty harkintavaltaa, mutta on viisautta harkita myös sitä, kuinka paljon tuota harkintavaltaa käyttää.

Minusta toiminnan laajuus ei ole neutraali periaate sekään. Vaikea löytää täysin neutraalia kriteeriä tukea järjestöjä ja ehdotuksesi että tuet poistettaisiin kokonaan, on ihan looginen sinänsä.

Mutta niin kauan kuin kansalaisjärjestöjä tuetaan ja joka tapauksessa käytetään joitakin kriteereitä tukipäätöksen tekemiseen, niin näiden kriteerien on sitten syytä olla läpinäkyviä ja avoimia kritiikille.

Arhinmäen eduskunta-avustaja Antero Eerola on sanonut, että ”ministeriö ei voi olla tukemassa järjestöjä, jotka suhtautuvat kielteisesti seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolten tasa-arvoon tai eivät ilmaise kantaansa selkeästi.”

Jos tuo todellakin on kriteeri, niin terveellä arkijärjellä olisi voinut päätellä, että SINE voisi olla yksi niistä tahoista, jolla mahdollisesti on ongelmia asian suhteen. Olisi sitä luullut, että asiaa olisi sitten vähän selvitettykin. Jokin samanlainen ketjuhan on kuitenkin käyty SLEFin tapauksessa, sillä se ei tuohon Älä alistu! -kampanjaan osallistunut, mutta jäi silti ilman tukia.

Minulle liberaalina on tärkeää, että valtio toimii mahdollisimman neutraalisti. Jos jotakin avustuksia jaetaan, niin ne jaetaan sitten toiminnan laajuuden tai jonkin muun neutraalin periaatteena mukaisesti, ei järjestön kantojen mukaan, kunhan toiminta vain on laillista. Liberaaliin valtiokäsitykseen sopii huonosti, että valto käyttää verorahoja ohjaillakseen kansalaisjärjestöjen kantoja. Tuollainen on sen verran irvokasta, että on syytä kysyä, voidaanko tällaisessa järjestelmässä toimivia yhdistyksiä enää kutsua ”kansalaisjärjestöiksi”.

Selkeintä tietysti olisi, jos valtio ei tukisi yhtään mitään järjestöjä, vaan kansalaisjärjestöt olisivat aidosti sitä, mitä nimikin sanoo, ja hakisivat taloudellisenkin tukensa kansalaisilta.

Samaanhaan vedottiin Arhinmäen vaalijulisteiden yhteydessä. Ei ollut aikaa penkoa kaikkien ihmisten taustoja, siksi valittiin Teemu Mäki huolimatta siitä että Arhinmäki sanoi ettei hyväksy hänen tekojaan. Lisäksi myöhemmin vedottiin siihen,että teosta on jo kaksikymmentä vuotta.

Minusta ei sinänsä ole epäilyttävää, että hallitus yrittää ohjailla kansalaisjärjestöjen toimintaa kerrankin avoimesti. Hallitukset ovat aina tehneet tätä, harrastaneet valintaa siinä kenelle tukia on annettu. Hyvä että joku sanoo ääneen millä perusteilla tukia jakelee, jotta perusteet voidaan altistaa kritiikille. Tästä pointsit Arhinmäelle.

Kyseinen linkitetty sivusto ei kuitenkaan ollut Koraani, vaan sivusto, jolla opetetaan, kuinka Koraania ja islamia pitää tulkita. Eikä kyseessä myöskään ole mikä tahansa islamtulkintasivusto, vaan Suomen suurimman islamilaisen yhdyskunnan suosittelema sellainen.

Jos haluaa verrata kristinuskoon, niin vertailukohteena pitäisi olla jonkin valtavirtaisen kirkollisen tahon suosittelema raamatunselityssivusto.