Ensimmäinen lastentarha on ympäristö, jossa ei katsota hyvällä sitä, että yrittää tehdä jotain. Jos lapsi epäonnistuu, ilkutaan ja puhutaan pahaa naaman edessä. Jos lapsi onnistuu, muut lapset katsovat häntä kieroon ja puhuvat pahaa selän takana. Kaikkein paras on, kun on mahdollisimman samanlainen ja ei yritä mitään kummempaa. Jos lapsi puhuu, lapsi hiljennetään.

Toinen lastentarha on sellainen, jossa on erinomaisen tärkeää, että lapset yrittävät kaikkensa. On OK epäonnistua, mutta kaikkein siisteintä on onnistua. Pahin luuseri on se, joka ei edes yritä. Onnistumisesta palkitaan ja onnistujan kanssa veljeillään. Porukka kannustaa toisiaan, valheellisestikin, koska niin on vain totuttu tekemään. Eniten ääntä pitävä saa eniten huomiota ja kavereita.

Kun nämä lapset kasvavat aikuisiksi, pahimmat mulkvistit tulevat toki jälkimmäisestä lastentarhasta, mutta myös parhaiten pärjänneet tyypit tulevat sieltä. Ensimmäisen tarhan tyypeillä on heikompi itsetunto. Ensimmäisen tarhan tyypit ovat pelanneet varman päälle ja pitäneet huolen, ettei kukaan erotu laumasta. Ensimmäisen tarhan tyypit ovat varmistaneet sen, ettei kovin moni pääse onnistumaan.

Ensimmäinen lastentarha on Suomi, ja sen mielestä toisen lastentarhan tyypit ovat ihan falskeja.

Suomessa on sana “nousukas”, jolla on negatiivinen sointi. Nousukas on tyyppi, joka on itse tehnyt rahansa, eikä ole perinyt niitä. Tämä itse rahan tekeminen on jostain syystä negatiivisempi asia kuin se, että on saanut rahansa ilman omia ansioita. Ihan kaikissa kielissä ei edes ole tuollaista sanaa. Kuulemma esimerkiksi “upstart” ei ole järin negatiivisesti latautunut sana ainakaan USAssa tai Australiassa. (Okei, otokseni natiiveista on pieni, mutta googletukseni tukee tätä.) Jos halutaan viitata nousukkaaseen, noissa maissa käytetään termiä “nouveau riche”, koska oma kieli ei tarjoa sopivaa sanaa.

Ystäväni spekuloi, että suomalainen hyväksyy vanhan rahan helpommin, koska kansa tarvitsee jonkun riittävän etäisen pellelauman, jota paheksua. Jos omien joukosta hypätään toiseen sosiaaliluokkaan, ollaan jenginpettureita, ja sitä ei pidä suvaitseman.

Kuten tästä postauksesta huomaa, meikäläisen ei pitäisi lukea lehtien internet-uutisten kommenttiosastoja, ainakaan silloin, kun artikkeli kertoo hyvin tai huonosti menestyneistä yrityksistä tai yrittäjistä. Toki osa taivaita tavoitelleista yrittäjistä on ihan sietämättömiä ja täynnä itseään, mutta niin on yhtä moni niistäkin tyypeistä, jotka eivät ikinä tehneet mitään sen erikoisempaa.

Me tarvitsemme molempia näitä tyyppejä. Taivaita tavoittelemaan ei ole ihan hirveästi tunkua.

Joskus Suomi on ihan vehkeestä.

Kirjoittaja ei ole yrittäjä, ei nousukas, eikä upstart.

Niillä on joku kummallinen diili Hong Kongin postin kanssa, joka mahdollistaa sen, että postikulut sisältyvät häkellyttävän pieneen hintaan. Esimerkiksi US/EU-töpseliadapterin saa 63 eurosentillä omaan postilaatikkoonsa. Kama tulee 2-3 viikossa, eli halpa hinta tarkoittaa myös hidasta kuljetusta.

Olen kaikennäköistä hassua krääsää tilannut tuolta puoli-ilmaiseksi. Tässä parhaita paloja:

• Korttilompakko (jota myydään käyntikorttikotelona)
• iPhone-kuori sekä punaisena että mustana (musta on aavistuksen veltto, tuo punainen on parempi)
• Efektipedaaleita ja viritysmittareita ja muuta musiikkikamaa varten järjetön pinkka ysivolttisia pattereita
• Apple Displayport -> DVI -adapteri
• Minikolmijalka
• Capo kitaraan
• Bassoon varakielet

Kaikki tuo on ollut murto-osa vastaavan kaman hinnasta verrattuna minkä tahansa muun kaupan hintoihin. Kaikki on ollut sitä mitä on pitänyt. Käsittämätön putiikki.

En lähtisi tuolta ostamaan mitään, minkä oikeasti tarvitsisi olla hyvä, mutta halpaan krääsään tuo on maailman paras paikka.

Putkietuaste iPod-telakassa on aika hassu ajatus. Putket toki tuovat lämpöä soundiin, mutta oikeasti, loppupeleissä kysymys on vain fiiliksestä. Kun vahvistimen päällä hehkuvat putket, onhan siinä oma vetovoimansa. Vahvistin kuulostaa toki hyvältä, siitä ei tämä jää ainakaan kiinni. Viimeistely laitteessa on ihan viimeisen päälle. Materiaalit tuntuvat hyviltä, vahvistin painaa kokoisekseen todella reippaasti ja se on tyylikkään pienieleinen.

iTube-mallistoa on tarjolla laajasti. Tässä tapauksessa koeajossa on kaiuttimien ja vahvistimen paketti nimeltä iTube Red-i. iTube Red-i:ssä mukana tulleet näyttävät pienet kaiuttimet ovat ihan kohtuulliset, paitsi bassopuolella. Jos tosissaan olisi, tuohon kannattaisi lyödä jotkut pienet hifimmät kaiuttimet mukaan.

En näillä lähtisi isoja stereoita korvaamaan, mutta keittiöstereoina nuo ovat jokseenkin niin loistavat kuin vain suinkin voivat olla. Se on aika lailla fiiliksestä ja ulkonäöstä kiinni, ja niissä tämä pieksee melkein mitkä vaan olohuonesterkat.

Näitä myydään ympäri nettiä aika kovaan hintaan, mutta kun shoppailee ympäriinsä, löytää aika halpoja diilejä. Ostin omani Planet Gizmosta.

Crosspostattu myös Roklintuun.

Olen itsekin kaikenlaisia timelapseja tehnyt, mutta tuohon yllä olevaan verrattuna kaikki tuo on ihan pikkunäpertelyä. Tuo on häkellyttävän loistavaa kamaa.

Nyt on kämppä vaihdettu ja kylppäriremontti tehty. Kului päätöksestä kolme vuotta, ja oli kylppäriremontin aika. Jouduin käymään kellarissa suihkussa kolme viikkoa sen takia. On se silti sen arvoinen. Höyrysuihku on mainio. Suihkukaapissa samaan hintaan mukaan tullut infrapunasauna tosin on aika väsynyt. Tuskin tulee sitä käytettyä paljon.

Pitäisiköhän yrittää samalla tavalla rekisteröidä sana “loistava”?

Olen tämän viikon treenaillut bassonsoittoa 20 vuoden kitaran soittamisen jälkeen. Kerrostaloasunnossa bassottelu vahvistimen kanssa ei ole mitenkään suositeltavaa, joten olen runnonut menemään Line 6 Toneport GX:llä (joka on vanhempi tuotannosta poistunut malli tuosta otsikon vimpaimesta, siksi en suosittele tätä), läppärillä ja kuulokkeilla.

Koska tuo on Line 6, tuo vimpain sekä oheiset softansa osaavat mallintaa enemmän kitara- ja bassovahvistimia ja -efektejä kuin kukaan kotisoittelija tarvitsee. Rahalla saa malleja lisääkin, jos suuruudenhulluus iskee. Koska tuo on Line 6, ne mallit kuulostavat myös hyvältä. Minkäänlaista kuuluvaa latenssia ei ole, koska kuulokkeet laitetaan suoraan Line 6 -mötikkään kiinni, ei tietokoneeseen. Tuolla tekemäni nauhoituksetkin kuulostavat hemmetin hyvältä – paljon paremmalta kuin mikään kerrostaloasuntovolyymeilla tehtävä mikitetyillä vahvistimilla nauhoitus.

Jos jotain pitää kritisoida, niin softapakettien asennusohjelmat ovat ainakin OS X:llä aika nihkeitä ja vaativat Line6:lle tunnusten luonnin. Onneksi sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran.

Hemmetti, jos tällaisia olisi ollut jo 20 vuotta sitten, minulla olisi ihan timanttisia nuoruuden innossa tehtyjä kokeiluita kovalevyllä.

Ainoa, mikä kummastuttaa on se, että miten on mahdollista, ettei 20 vuoden treenaamisellakaan ole tullut järin kaksiseksi kitaransoittajaksi? Ehkä 33 vuoden iässä voi todeta, ettei minusta sittenkään tullut kitarasankaria. Vastustelen parhaillaan himoa ostaa viisikielinen basso, kun nelikielisessäkin on riittävästi haastetta minulle.

Hörppäsimme kahvit. Kahvia imuroidessa muistin, että miksi pidin Regatasta. Se on kummallinen, täysin käsittämätön ja erinomaisen lämminhenkinen vaja Töölön reunalla. On noita isoja kahvilaketjuja nähty ihan riittämiin, joten välillä tekee hyvää käydä kokeilemassa jotain ihan muuta. Regattassa on reilu meininki, ja aika on pysähtynyt 70-luvun alkuun.

Regatan tyypit ovat olleet ovelia, ja tehneet lehtijuttuja kirjoittaville ja Regatan tarinaa eteenpäin kertoville täkyksi sen, että santsikuppi ei ainoastaan ole ilmainen, vaan he jopa maksavat viisi senttiä santsikupin ottajalle. Ei ole ihme, että Eat.fi:ssä kahvila on saanut poikkeuksellisen hyvän arvosanan.

(Kuva: Saija)

Tässä minun pinkkani:

Kaunokirjallisuus
Cooper, Dennis – Frisk (suomeksi) (ilmainen, hae pois)
Hornby, Nick – Slam (kovakantinen)
Hotakainen, Kari – Huolimattomat (kovakantinen)
Palahniuk, Chuck – Eloonjäänyt
Palahniuk, Chuck – Rant
Röyhkä, Kauko - Ocean City (kovakantinen)
Röyhkä, Kauko - Job (kovakantinen)
Röyhkä, Kauko - Avec
Thirlwell, Adam – Politics (ilmainen, tule hakemaan pois)
Eurooppa – sata nuorta ääntä (ilmainen, tule hakemaan pois)

Bisnes
Branson, Richard – Losing My Virginity – The Autobiography
Chapman - In Search For Stupidity (kovakantinen)
Haig, Matt – Brand Failures (kovakantinen)
Komisar – The Monk and the Riddle
Law – Creative Company (kovakantinen)
Lewis, David – The Soul of the New Consumer
McKenna – Total Access (kovakantinen)
Steinbock, Dan – The Nokia Revolution (kovakantinen)
Business – The Ultimate Resource (kovakantinen, 2172 sivua)

Rock
Chang, Jeff – Can’t Stop, Won’t Stop – The Oral History of the Hip-Hop Generation
Cross, Charles R. – Heavier Than Heaven, The Biography of Kurt Cobain
Dave Navarro & Neil Strauss – Don’t Try This At Home
Des Barres, Pamela – I’m With The Band
Marilyn Manson & Neil Strauss – Helvettiin ja takaisin (kovakantinen)
Slash with Anthony Bozza – Slash
System of a Down – Right Here in Hollywood
All Music Guide to Rock (ilmainen, hae pois)
Sinä olet tähti – matkaopas poptähteyteen (ilmainen, hae pois)

Muu
Bernard, Jami – Tarantino on Tarantino (suomeksi)
Brunson, Doyle – Super System – A Course in Power Poker
Matusow, Mike – Check-Raising The Devil (kovakantinen)
Simpson, Colton – Inside the Crips (kovakantinen)

En lähde postittamaan, mutta noudettuna Töölöstä lähtevät halvalla, toiset jopa ilmaiseksi. Pane meiliä etunimi.sukunimi@iki.fi.

“Jae”? Mistä siinä on kysymys? Katsotaanpa, mitä HSY sanoo:

Energiajae on erikseen kerättyä jätettä, jota ei voi kierrättää materiaalina, mutta joka voidaan käyttää hyödyksi energian tuotannossa.

Lassila & Tikanoja kertoo:

Energiajae on jätettä, jota ei voi kierrättää materiaalina, mutta jota voidaan hyödyntää oheispolttoaineena energian tuotannossa voimalaitoksissa.

Tuossa termissä siis “jae” tarkoittaa jätettä, mutta sitä ei sanota jätteeksi, vaan jakeeksi, koska ajateltiin, että kotitaloudet ymmärtäisivät lajitella paremmin, kun puhutaan jaeastioista, eikä jäteastioista – paitsi tietenkin kaatopaikkajätteen ja biojätteen kohdalla.

Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on sitä mieltä, että onpas urpo sana.

Nyt, tyypit oikeasti, ottakaa jumalauta järki käteen. Sanokaa jäteastiaa jäteastiaksi, tai satunnainen bloggaaja kirjoittaa toisen merkityksettömän postauksen, ja sekös virkamiehiä pelottaa!

Jos näin käy, niin paina enter, ja video lähtee pyörimään. Mikään ohje missään ruudulla ei vinkkaa tämänsuuntaiseen, mitään tekstiä tai dialog boxia ei näy, mutta silti enterin painallus auttaa.

Toivottavasti Maikkarin jepet fiksaavat tuon jonain päivänä.

Toki 999 EUR läppäristä on sekin aika paljon, mutta ei mahdottomasti, kun ottaa huomioon, että näillä on tapana pitää arvonsa yllättävän hyvin. Myin pari viikkoa sitten kaksi vuotta vanhan ensimmäisen sukupolven Airin 550 eurolla – ja kiinnostuneita ostajia riitti useampia. Jos koneen hinnasta katoaa vain 45 % kahdessa vuodessa, se ei ole kovin paha diili.

Eiköhän taas kahden vuoden päästä tämä myydä viidelläsadalla, kun tämä kone on ensin maannut sohvakannettavana sylissä ja käynyt reissaamassa ympäri maailmaa ja osteta uusi vieläkin parempi.

Kun uusi Air lanseerattiin, ihmettelin aluksi, miksi siihen on jätetty niin nuhainen prosessori (Hinnat alkaen -mallissa 1.4 GHz Core 2 Duo), mutta koekäytössä huomasi hyvin nopeasti, että prosessori ei ole sittenkään pullonkaula. Olennaisempaa on, ettei prosessori tiputa nopeuttaan niin nopeasti kuin kuumenemisongelmista kärsineet aiemmat Airit. Teknisesti meikäläistä lahjakkaampien tarinat kertovat, että aiempien Airien kuumenemisongelmiin auttaisi CoolBook-niminen softa, jota en tullut kokeilleeksi. Vielä olennaisempaa nopeuden kannalta on se, että uusissa Aireissa ei ole enää perinteistä kovalevyä, vaan vähän hemmetisti nopeammat flash-muistit kovalevyn tilalla.

Samaa tarvetta tämäkin ajaa kuin vanhempi Air, mutta reippaasti paremmin. Tämä on pienempi, vieläkin kevyempi kuljettaa (1.06 kg), akku kestää pitempään, trackpad on uudenmallinen, edellisen ainoa heikko kohta eli sarana on vahvempi ja kone tuntuu paljon nopeammalta peliltä kuin edellinen. Hieman yllättäen näytössäkin on aavistuksen enemmän tilaa (=pikseleitä) tarjolla kuin edellisen mallin 13-tuumaisessa ruudussa – nyt tarjolla on 1366*768 px.

Toisin kuin edeltäjäänsä, moni voisi jo tätä käyttää ykköskoneena, paitsi jos sattuu tekemään enemmälti video- tai kuvaeditointia. Tosin, jos moista tekee, poikkeuksellisen kevyt kannettava on aika väärä ratkaisu muutenkin. Kyllä tällä silti ihan komeasti satunnaiset HD-videon editoinnit iMoviella tekee.

Tästä saa myös telkkariin kytkettävän mediakoneen ihan näppärästi. Sitä tarvetta varten joutuu shoppaamaan Applen läppäreiden suurimman hölmöilyn, Mini Displayport -> DVI (tai HDMI) -adapterin. Tämän kokoisessa koneessa tuon adapterin tarpeen ymmärtää, mutta 15″ MBP:ssa en oikein tykkää tuosta ratkaisusta. Applen kaupassa tuo adapteri maksaa törkeät 29 EUR, DealExtreme taasen toimittaa kotiin DVI-version 7.73 dollarilla ja HDMI-version 10.41 dollarilla, sis. postikulut.

Sen perusteella, mitä olen muilta tämän koneen hiljattain ostaneilta kuullut, kaikki ovat pitäneet paljon. Sitä mieltä minäkin olen, loistava masiina tämä on. Tämä ei ole missään tapauksessa one-size-fits-all -kone, mutta sohvalle, matkalle ja kaupungille tämä on aika lailla paras mahdollinen peli.

Kuva: Mario Yang (Creative Commons)

Kuva: p_a_h (Creative Commons)

Anu työsti pari vuotta sitten Hyssen. Hysse on loistava, voin suositella. Hysse-amigurumi ei tosin ole myynnissä.

Kauppa: the ageing young rebel
Blogi: the ageing young rebel