”Mingalabar!” tervehdys helähtää iloisesti lentokentän tuloaulassa. Vastassa oleva miespuolinen paikallisopas on pukeutunut kauluspaitaan ja pitkään hameeseen, longyihin.

Muoti onkin oikeastaan ensimmäinen asia, johon Myanmariin saapuva matkailija kiinnittää huomiota. Täällä se ei vielä ole länsimaisten poptähtien tai muotiketjujen muovaamaa, vaan ihan omanlaistaan. Ensi alkuun erikoiselta näyttää esimerkiksi naisten ja lasten tapa koristaa kasvonsa puun kuoresta hierottavalla voiteella, thanakalla.

Thanaka viilentää ihoa ja suojaa auringolta – mutta ennen kaikkea sen tarkoitus on kaunistaa. Vastaavaa ei ole tavattu muualla.

Rentoa rantaelämää Ngapalissa

Thandwen lentokentältä matka Ngapalin rantalomakohteeseen taittuu mukavasti avoikkunaisella bussilla. Tie on kuoppainen ja pölyävä, mutta sen kunnostustyöt on aloitettu maan matkailuministerin käskystä. Vastaan ajelee niin härkävankkureita kuin mopojakin. Ohitamme valtavia pelloille levitettyjä pressuja, joiden päälle on laitettu kalaa kuivumaan.

Kalastus on edelleen rannikon tärkein elinkeino. Aivan Ngapalin rantahotellien kupeessa sijaitsee Gyeiktawin kalastajakylä, jonka väki pitää huolen siitä, että matkailijoillekin on aina tarjolla monipuoliset valikoimat tuoretta kalaa ja muita meren herkkuja.

– Valitsettepa minkä vain näistä Ngapalin pääkadun pikkuravintoloista, voin taata, että luvassa on tajunnanräjäyttävä kokemus, sanoo Finnmatkojen opas Hannu Norio.

Eikä hän juurikaan liioittele. Myanmarilainen ruoka ylittää kaikki odotukset. Se on mausteista, mutta ei liian tulista. Eksoottista, mutta ei liian erikoista.

Yllättävää on myös se, että Myanmarissa viljellään ja tuotetaan viiniä. Ja vielä yllättävämpää on se, että paikalliset viinit ovat hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia! Ravintolassa pullo Red Mountain -viiniä maksaa noin 10 euroa. Vaalean Myanmar-oluen saa noin eurolla. Hyvää vihreää teetä on aina tarjolla, mutta banaanikakun kanssa voi tilata myös kahvin: paikallinen kahvi on hyvin suomalaiseen makuun paahdettu.

Tuoreet hedelmät kuuluvat kattaukseen joka aterialla. Auringossa makoillessa makeat pikku banaanit riittävätkin usein lounaaksi. Niitä tarjoillaan edulliseen hintaan suoraan aurinkotuoliin.

Aurinkotuoli onkin paikka, jossa Ngapalissa on lupa viihtyä. Eikä niitä edes tarvitse aamulla kiirehtiä varaamaan, sillä jokaiselle hotellihuoneelle on numeroitu omat tuolit ja varjot. Aamupalaksi voi maistella kaikessa rauhassa vaikkapa paikallista aamiaiskalakeittoa, mohingaa ja katsella kuinka hevoset laukkaavat pitkin rantaviivaa.

Ainoa syy vilkuilla välillä kelloa, on tarkistaa, ettei hieronta-aika lipsahda vahingossa ohi. Puolentoista tunnin kokovartalokäsittely rantapedillä maksaa noin 10 euroa. Ngapalin alueella tyypillinen rakhine-hieronta on siirtynyt kansanperintönä sukupolvelta toiselle.

Rantakävelyllä on leppoisaa hoitaa myös pienet tuliaisostokset. Muovikrääsästä tai tyrkytyksestä ei ole tietoakaan. Kaikki myyntituotteet ovat aitoa, paikallista käsityötä. Muutamalla eurolla saa kauniit aidot helmet tai jadekorun. Koristeelliset lakkapuuastiat tai paperivarjot kulkevat myös kevyesti ja kätevästi kotiin.

Auringonlaskun aikaan on mukava istahtaa rantabaariin drinkille. Baarimikon lapset liu’uttavat jo tottunein ottein etusormiaan älypuhelimen näytöllä. Erilaiset virtaukset maailmalta rantautuvat pian tännekin. Tulee vahva tunne, että nyt ollaan jonkin ainutlaatuisen äärellä. Juuri tällaisena Myanmarin voi kokea ehkä vain nyt…

Kohokohdat TOP 3

Vaikka Ngapalin rantalomakohteessa saa helposti kulumaan pari viikkoa ihan vain nautiskellen ja rentoutuen, niin Myanmariin asti tultuaan kannattaa kyllä ehdottomasti käydä tutustumassa myös maan luontoon, kulttuuriin ja tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Tässä kolme kohokohtaa, jotka voi kokea Finnmatkojen retkillä, sekä Tema-kiertomatkalla.

1. Yangon

Yangon on Myanmarin suurin kaupunki. Asukkaita on ehkä noin 5 miljoonaa, tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Yangon, eli entinen Rangoon, toimi maan pääkaupunkina, kunnes hallinnollinen keskus siirrettiin astrologien määräämällä hetkellä Naypyitawiin vuonna 2005.

Yangonin rappioromanttista yleistunnelmaa koristavat siirtomaavallan aikana rakennetut rakennukset, puistot ja bulevardit. Myanmarin pyhin monumentti Shwedagon-pagodi hohtaa aitoa kultaa kaupungin silhuetissa. Yksi Yangonin nähtävyyksistä on Nobelin rauhanpalkinnonkin saaneen poliitikon Aung San Suu Kyin talo, jossa hän oli kotiarestissa yhteensä yli 15 vuotta.

Kaupungin keskusta pulppuaa monikulttuurista elämää katukeittiöineen, taidegallerioineen, teetupineen ja sekatavarakauppoineen. Scotts Market -torilla voi tehdä huokeita tuliaisostoksia: aitoja helmiä, jade-koruja, pashminahuiveja, kankaita… Hyvän tuntuman kaupunkiin ja paikalliseen elämään saa myös hyppäämällä kehäjunan kyytiin ja ajamalla osan sen reitistä.

2. Bagan

Irrawaddy-joen varrelle kehittynyt Bagan oli yksi aikansa mahtavimmista kuningaskunnista, sekä tärkeä kaupan keskus. 2 200 temppelin ja pagodin rauniot luovat Baganiin erikoisen, unenomaisen tunnelman.

Sadat ihmiset nousevat iltaisin temppeleiden huipulle ihailemaan auringonlaskua. Rauhallisemman, lähes maagisen kokemuksen tavoittaa, kun herää ennen auringonnousua, valitsee jonkun vaatimattomamman temppelin ja kiipeää sen ylätasanteelle hiljentymään ja odottelemaan päivän valkenemista.

3. Inlejärvi

Veneretki Inlejärvellä on monille Myanmarin-matkan kohokohta. Järvellä pääsee näkemään läheltä paikallisen Inn Thar -kansan elämää paalujen varaan veden päälle rakennetuissa kylissä, ja ihastelemaan heidän kelluvia tomaatti- ja kurpitsaviljelmiään.

Halutessaan voi piipahtaa vaikkapa kankaankutojien kylässä tai sikaritehtaalla tuliaisostoksilla. Käsityöpajoilla valmistetaan myös kauniita, perinteisiä auringonvarjoja.

On mielenkiintoista seurata järvellä paikallisten kalastajien työskentelyä. He ovat kehittäneet ihan ikioman soututekniikan, jalkasoudun, jossa soutamiseen käytetään oikeaa jalkaa, jolloin molemmat kädet jäävät vapaiksi kalastamiseen.

The post Mystinen Myanmar – Aasian helmi appeared first on Loma.

Turkkilainen ruoka kietoo vaivattomasti pikkusormensa ympärille. Se koostuu kolmesta tärkeästä aineksesta: puhtaista ja tuoreista raaka-aineista, juuri sopivasta mausteisuudesta ja kokin rakkaudesta.

Kyllä, rakkaudesta. Turkkilaiset nimittäin puhuvat ruuasta kuin se olisi runoutta. Turkkilainen loihtii yksinkertaisista raaka-aineista aterian, joka kutkuttelee vaativammankin ruokaintoilijan makunystyröitä ja silmiä.

Turkkilaisille ruuanlaiton yksi periaate on, että kokin on laitettava kätensä ruokaan. Näin hänen energiansa siirtyy siihen. Ruoka ei ole sinun, jos et ole siihen koskenut.

Turkkilaisten arvostus ruokaa kohtaan näkyy myös työpaikoilla. Työpaikkaruokailulla ei ole mitään tekemistä mikrossa lämmitettävien einesten kanssa. Firmoissa on omat kokkinsa, jotka tekevät ruuat paikan päällä, sillä yleisen käsityksen mukaan työnantaja ei saa hyviä alaisia, jollei heille tarjoa hyvää ruokaa.

Turkkilaisella ruualla on mausteinen maine. Mausteita kyllä käytetäänkin, mutta ne antavat makua, eivätkä polta suuta. Ruuassa pyritään suolaisen ja makean tasapainoon, ja siksi moniin ruokiin tulee suolan lisäksi sokeria.

Moni ruokalaji kruunataan taikakastikeella, joka sisältää sitruunanmehua, valkosipulia ja oliiviöljyä. Sitä voi laittaa haudutettujen munakoisojen, merilevän, papujen tai melkein minkä tahansa päälle.

Kaikki vihreä käyttöön

Turkkilainen ruoka jaetaan yleensä kolmen alueen mukaan: pohjoiseen eli Mustanmeren alueeseen, Keski-Anatoliaan ja Egeanmeren alueeseen.

Turkissa kasvikset hankitaan tuoreina torilta.

Pohjoiselle leimallista ovat kaikenlaiset merenantimet. Keski-Anatoliassa käytetään paljon tagine-pataa, jossa kokataan erityisesi lammasta ja kasviksia. Egeanmeren tienoo on oliiviöljyaluetta. Melkein jokaisella on oliivipuu takapihallaan, ja luonnollisesti oma puu on se kaikista komein.

Etelässä syödään runsaasti kasviksia ja monet ruokalajit ovat vegaanisia. Lautaselle kelpaa lähestulkoon kaikki, mikä on vihreää. Juuresten naatitkin menevät turkkilaisten suihin niin haudutettuina kuin paistettuina. Lammas on turkkilaisen keittiön keskeisin liha, mutta myös nautaa sekä lintua, kuten kanaa, viiriäistä ja ankkaa käytetään.

Torit ovat edelleen tärkeitä kauppapaikkoja. Niihin tuottajat tuovat heti aamusta antimiaan myytäväksi. Toisin kuin Suomessa, Turkin maaperä on monin paikoin vielä hyvin ravinteikasta, eikä lannoitteita tarvita kovin paljon. Siksi turkkilainen tomaatti on yhtä iso kuin raavaan miehen nyrkki.

Kasvikset ovat Turkissa halpoja. Vaikka Turkissa tinkiminen kuuluu shoppailuun, ruokatoreilla ei tingitä. Hinnat kun ovat jo valmiiksi edulliset.

Paikallisia erikoisuuksia

Turkkilaisen keittiön tukipilari on munakoiso. Sitä täytetään, marinoidaan, laitetaan pilahviin tai salaattiin, pannaan padaksi ja keittoihin.

Turkkilaisesta ruuasta ei silti voi puhua ilman kebabia. Tunnetuin kebabin muoto on döner kebab, eli vartaassa kypsentyvä marinoitu pala lampaanlihaa, josta vuollaan ohuita siivuja. Toinen klassikko on sis kebab, eli lampaanpaloja grillattuna vartaissa.

Eräs turkkilainen perinteinen ruokalaji on dolma. Se tarkoittaa täytettyä ja voi olla melkeinpä mikä kasvis tahansa. Tunnetuin on viininlehtikääryle, joka on myös Kreikalle ja Kyprokselle tunnusomainen herkku. Paprikat, kurpitsankukat, kaalinlehdet ja munakoiso aateloituvat täytettyinä. Täytteenä on maustettua riisiä, jota joskus höystetään lampaanlihalla.

Ruuan kylkiäisinä Turkissa tarjotaan usein pilahvia eli maustettua riisiä. Sillä on yhtä monta tekotapaa kuin on tekijääkin, mutta perusperiaatteeltaan se on kuin turkkilainen versio risotosta: maustettua riisiä, johon lisätään kasviksia. Pilahvia voi tehdä myös bulgurista ja vermisellistä.

Köfte tarkoittaa lihapullia, mutta on myös maustesekoitus erityisesti lihan maustamiseen. Se sisältää muun muassa suolaa, mustapippuria ja chiliä.

Kumina on turkin maustemaailman valtias. Sillä maustetaan kaikkea pitsoista pistaasipähkinöihin ja leivonnaisiin. Lisäksi turkkilaiset käyttävät ruuan maustamiseen runsaasti yrttejä, kuten persiljaa, tilliä, minttua, laakerinlehtiä, rosmariinia ja laventelia.

Yrtit ovat myös lääke. Turkissa pyritään ensin hoitamaan vaiva luonnollisin keinoin ja jos se ei auta, sitten suunnataan lääkäriin. Eukalyptus lievittää kurkkukipua ja pellava auttaa flunssaan. Hibiskus puhdistaa verta, nokkonen tekee hyvää ruuansulatukselle, päivänkakkara hellii vatsaa ja salvia helpottaa virtsatietulehdusta.

Makeaa mahan täydeltä

Mezen kanssa nautitaan yleensä kansallisjuoma rakia, joka on kreikkalaisten ouzoa muistuttava aniksella maustettu viina. Teetä ja kahvia tarjotaan Turkissa vieraanvaraisuuden ja ystävyyden merkiksi sekä ennen että jälkeen aterian.

Turkkilainen paksu kahvi nautitaan pienistä kupeista.

Turkkilaisessa kodissa teepannu porisee aina. Sen äärellä turistaan, puhutaan politiikkaa ja pelataan seurapelejä. Teetä on tarjolla kolmenlaista: chaita eli mustaa teetä, salviateetä ja omenateetä. Jälkimmäinen on tosin kaukana aidosta omenasta ja niin teollista, että muistuttaa harmaita pellettejä. Turkkilaiset eivät sitä juo, mutta turistit siitä kyllä pitävät. Siksi sitä onkin usein tarjolla ravintoloiden ja kahviloiden listoilla.

Turkkilainen kermainen ja pehmeä kahvi valmistuu pienessä ibrik-kasarissa. Makeutuksessa on kolme astetta: musta, medium tai makea. Koska sokeri lisätään keittovaiheessa, haluttu makeusaste kysytään heti kättelyssä.

Turkkilaiset rakastavat makeaa, mikä näkyy jälkiruuissa. Baklava on monelle tuttu. Se on tehty kerrostetusta filotaikinasta, täytetty pähkinöillä ja uitettu siirapissa tai hunajassa, niin myös mantelikakku revani ja taikinasuoruista tehty pähkinätäytteinen leivos kadaif.

Vaikka turkkilainen ruoka on konstailematonta, sen tekeminen vie aikaa, sillä yksinkertainen papupata voi muhia liedellä tunninkin. Kun keittiön täyttää valloittava yrttien tuoksu, tietää, että kaikki kuoriminen, pilkkominen, viipalointi, marinoiminen ja paistaminen on ollut sen arvoista.

Ruokasanastoa

• meze = useita ruokalajeja sisältävä alkuruokalautanen
• sis kebab = lampaan palasia vartaassa, jotka grillataan
• pilahvi = mausteliemessä keitetty riisi, jota voidaan myös höystää kasviksilla
• dolma = täytettyjä vihanneksia
• börek = filotaikinasta tehty täytetty piiras
• cacik = kurkkujugurttisalaatti
• manti = jauhelihalla täytetty taikinanyytti
• mercimek corba = punaisista linsseistä tehty keitto
• revani = mannasuurimoista tehty kakku, joka on kostutettu siirapilla tai hunajalla
• baklava = leivos, jossa on kerroksittain filotaikinalevyjä ja niiden välissä erilaisia pähkinöitä
• sütlac = uuniriisivanukas
• lokma = pieniä uppopaistettuja pullia, jotka on kostutettu siirapilla
• ayran = suolalla maustettu jugurttijuoma

Resepti

Pähkinäinen kana

1 kokonainen kana
1 porkkana
puoli kuppia saksanpähkinöitä
1 sipuli
suolaa ja pippuria maun mukaan
6 viipaletta leipää
1/4 kuppia kanalientä
1/4 kuppia maitoa
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
hienonnettua punaista paprikaa koristeeksi

Laita kana, porkkana ja sipuli pannuun ja peitä vedellä. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna hiljalleen kiehua liedellä 45 minuuttia, kunnes kana on kypsää. Poista kana, mutta säilytä liemi. Nypi liha luista ja pilko se muruiksi kulhoon.
Sekoita saksanpähkinät, leipä, kanaliemi, maito ja valkosipuli yleiskoneessa sileäksi kastikkeeksi. Lisää se kanan päälle ja sekoita hyvin. Laita tarjoiluastiaan ja koristele punaisella paprikalla.

The post Turkissa rakastetaan ruokaa appeared first on Loma.

Ensin suussa maistuu tomusokeri, joka hiljalleen sulaa pois. Sitten nenään tulvii suloinen ruusun tuoksu. Ruusu alkaa myös maistua kielen päällä. Vihdoin suun täyttää syntisen makea nautinto, joka muistuttaa marmeladia.

Olen maistanut loukoumia, joka on Kyproksen saaren oma herkku. Siellä sitä kutsutaan jumalatar Afroditen makeiseksi. Tarun mukaan Afrodite nousi merestä juuri Kyproksen lounaisosan rannalta.

Makea historia

Afroditen makeisen tarina alkaa jo vuonna 1895. Tuolloin kyproslainen Sophocles Athanasiou aloitti loukoumin valmistuksen pienessä Geroskipoun kylässä lähellä Afroditen synnyinrantaa.

Athanasiou oli matkustellut Välimerellä ja Euroopassa ja pannut merkille, että useissa maissa tarjottiin kahvin kanssa tai jälkiruoaksi aina jokin pieni makeinen, kuten Turkissa Turkish delight.

Geroskipoun makeistehdas laajeni hiljalleen, ja tuotannon otti haltuunsa aina joku suvun jäsenistä. Nykyään tehdasta pyörittää George Gabriel jo neljännessä sukupolvessa.

Maistiaisia tehtaanmyymälässä

Toimitusjohtaja esittelee tehdastaan ylpeänä. Pienen hallin täyttävät sammiot, joissa pyörii makeata massaa eri valmistusvaiheissa.

Suurin osa työstä tehdään käsin. Työntekijät kaatavat suuriin astioihin ämpäreistä hunajaa, maissimelassia ja vedestä sekä jauhosta valmistettua sidosainetta. Massaa maustetaan ruusuvedellä, sitruunan kuorella, appelsiinihapolla ja pähkinämurskalla.

Valmis massa kaadetaan suuriin laakeisiin astioihin, missä se saa kovettua. Kovettunut massa leikataan käsin pieniksi kuutioiksi. Lopuksi tötteröpäiset naiset kierittävät kuutiot tomusokerissa ja latovat rasioihin.

Tehtaan yläkerrassa on myymälä, mistä voi ostaa kaikkia mahdollisia loukoumin versioita.
Keskellä myymälää on tiski, joka notkuu makeisia.

Tuotteet on lajiteltu pöydälle värisävyjen mukaan. On vaaleanpunaista, kirkkaan vihreää, kirkkaan keltaista ja valkoista massaa. Vierailijat voivat maistaa kaikkia versioita estoitta maistelupöydältä.

Makeannälkäisiä ihmisiä riittää, ja jos luokoumi ei sammuta makeannälkää, niin mikä sitten?

Hääkarkkeja maailman ääriin

Häihin loukoumi on oivallisen romanttinen makeinen.

Pariskunta voi tilata tehtaalta juuri heille räätälöidyt makeiset, jotka ovat yksitellen käsin käärittyjä juuri tietynvärisiin papereihin.

Posti kiikuttaa hääparille ennen h-hetkeä tuoksuvan paketin, jossa on terveiset itsensä kauneuden ja rakkauden jumalattarelta.

Lue lisää: www.aphroditedelights.com

The post Afroditen makeinen appeared first on Loma.

Menorcalla monet rannat ja maa-alueet on suojeltuja.

– Naapurisaari näkyvissä! Kun seisoo Menorcan korkeimmalla huipulla, 350 metriin venyvällä Monte Toron kukkulalla ja tähyilee lounaaseen, horisontissa siintävät Mallorcan vuorijonon piirteet.

Yli kilometriin kurottuvien huippujen rinnalla Menorcan mäet ja kummut tuntuvat kovin vaatimattomilta ja kitukasvuisilta. Viisi kertaa Menorcaa kookkaammalla Mallorcalla on kaikki paljon suurempaa.

Erot eivät suinkaan lopu siihen. Vaikka saarten välillä on vain kolmisenkymmentä kilometriä Välimerta, tuntuu, että vesi erottaa enemmän kuin yhdistää.

– Emme me ole sisaruksia, vaan ennemminkin serkuksia, paikallinen summaa.

Saaret ovat aina halunneet kulkea omia polkujaan, sopusoinnussa, mutta ilman sen suurempaa kanssakäymistä. Paikalliset eivät ryhdy kotipaikoillaan edes kilpasille, mutta matkailijan näkövinkkelistä asetelma on toinen. Molemmilla saarilla on omat valttinsa ja kummassakin on lomailijalle erityyppistä annettavaa.

Energiaa tai uneliaisuutta

Yksi asia ainakin on varmaa: Mallorcalla on paljon enemmän säpinää. Se on kaksikon vilkkaampi ja moniulotteisempi puolisko, ja paikka, josta jokainen löytää jotain kiinnostavaa.

Jos ei piittaa rantatouhuista, voi suunnata vuoristokyliin tai Palman kaupunkiin. Nähtävää, tehtävää ja mahdollisuuksia on enemmän kuin muilla Baleaarien saarilla yhteensä. Mallorcalta saa myös aina seuraa, silloinkin kun sitä ei erityisesti kaipaisikaan.

Sitä vastoin Menorcalla on välillä hankala edes löytää muita ihmisiä. Säpinästä se ei ole kuullutkaan. Saarella pitää hidastaa. Rauhaa ja hiljaisuutta rakastavien pakopaikka tuntuu elelevän omassa, vähän suljetussa ajassaan ja maailmassaan.

Perinteistä pidetään tiukasti kiinni, ja tunnelma ja puitteet ovat kuin vuosikymmenten takaa. Kaikki on pientä ja vaatimatonta kaupunkeja ja rantakyliä myöten.

Mallorca uudistuu ja kehittyy, mutta Menorca pysyttelee mieluummin paikallaan. Muodikkaat hotellit, ravintolat ja kaupat avautuvat järjestäen Mallorcalla. Naapurisaarella trendeille nakellaan niskoja. Paljon enemmän arvostetaan sitä, että asutusten ulkopuolella levittyvät maaseudun kukkakedot ja lehmien täplittämät niityt tai sitä, että saari on Unescon biosfäärialue monine suojeltuine rantoineen ja maa-alueineen.

Rantoja joka iikalle

Alcudian ranta Mallorcalla on yli kymmenen kilometrin mittainen.

Hienoja rantoja riittää puolin ja toisin, mutta jos pituudessa kilpaillaan, Mallorca voittaa.

Pohjoisessa venyvä, Alcúdian satamasta alkava yli kymmenen kilometriä pitkä, pehmoinen hiekkaranta on mitoiltaan lyömätön. Lyhykäisempi, mutta idyllisempi vaihtoehto on dyynien koristama Platja d’es Trenc saaren eteläpuolella. Se on rakentamaton ja luonnonmukainen – Mallorcalla siis melkoinen harvinaisuus.

Menorca sitä vastoin päihittää kilpakumppaninsa koskemattomilla, lukemattomilla kallioiden suojaamilla poukamillaan. Ne ovat pieniä, mutta valtavan sieviä ja niitä on kaiken sorttisia.

Jos mielii pinjamäntyjen tuoksuun, valkealle hiekalle ja turkoosiin mereen, on suunnattava nokka etelään, vaikka kohti Cala en Turquetaa tai Cala Macarellaa. Pohjoispuolella, lähellä Cap de Cavalleriaa, saa ympärilleen paljon avarammat maisemat, dramaattisemmat kalliojyrkänteet ja autiommat uimapaikat.

Salaisimmille rannoille on taivallettava jalan polkuja pitkin, eikä palvelujakaan ole, mutta eväiden raahaaminen ja pitkäkin kävely kannattaa.

Vastapainoa lekottelulle

Saarilla voi vajota joutilaisuuteen – tai polkaista itsensä käyntiin.

Mallorcalla toimeliaisuudesta saa helpommin kiinni, koska virikkeet on mietitty valmiiksi. On merieläinpuistoa, akvaariota ja useita vesipuistoja. Pelkkiä golfkenttiäkin on parikymmentä – Menorcalla vain yksi – ja suurissa rantakohteissa voi harrastaa monenlaista vesipuuhaa.

Menorca ei keinotekoisista viihdykkeistä juuri perusta, mutta kaunista luontoa se kyllä tarjoaa. Kävelijät, ratsastajat ja maastopyöräilijät kohtaavat toisensa saaren ympäri kiertävällä, hyvin merkityllä Camí de Cavalls -reitillä, joka ennen vanhaan yhdisti rannikoiden puolustusrakennelmat toisiinsa. Polkua voi edetä rannalta toiselle ja taittaa muutaman kilometrin kerrallaan.

Snorklata ja sukeltaa voi Mallorcallakin, mutta Menorcalla se on paljon antoisampaa. Vedet ovat puhtaampia ja kirkkaampia. Nähtävää on enemmän, sillä rannikko on myös pinnan alla luolien ja onkaloiden pirstomaa. Palkitsevaa on myös tutkia saarta veneen tai kajakin kyydistä. Monet kalliorinteiden kätkemät poukamat paljastuvat vain mereltä.

Linnoja, luostareita ja muinaismuistoja

Nähtävyys- ja kulttuuripalkinto napsahtaa Mallorcalle, jos punnitaan vaihtoehtojen kirjoa ja määrää.

Palman katedraali on saarten suurin ja komein kirkko, mutta visiitin väärtejä ovat myös viereinen kuninkaanlinna ja kukkulalla kohoava Belvederin linnoitus. Ei myöskään sovi unohtaa vanhaa kaupunkia aatelispalatseineen, museoineen ja gallerioineen, saati kaupungin laitamilla lymyävää Joan Mirón taidemuseota.

Palman ulkopuolellakin on koluttavaa. Itärannikolla odottavat hienot tippukiviluolat, mutta viehkeimmät sopukat ovat Tramuntana-vuoriston kiemuroissa. Siellä piilottelevat Valldemossan ja Llucin vanhat luostarit sekä maisemien komistajat: pittoreskit kylät hunajanvaaleine kivitaloineen, sitruspuulehdot ja mereen syöksyvät jyrkänteet.

Menorcalla on paljon niukemmin nähtävyyksiä, mutta ne ovat sitäkin vanhempia – muinaisasukkaiden nikkaroimat kivimonumentit juontuvat kolmentuhannen vuoden takaa. Niityillä kohoilevat ylösalaisin käännettyä venettä muistuttavat, ontot naveta-hautakammiot sekä suuret, kartionmalliset kivikeot – puolustus- ja tähystystornit eli talayotit. Tornien vieressä seisovat myös arvoitukselliset T-kirjaimet; kahdesta valtavasta kivipaadesta tehdyt taulat, joiden merkitys lienee ollut uskonnollinen.

Menorcalta löytyy myös saarten upein satama. Pääkaupunki Mahónin kapea, pitkänhuiskea lahti näyttää hienolta sekä maalta että mereltä. Kaupungin suunnalta voi katsella vastarannan huviloita, ja toisella puolen, niemen kärjessä, kulkea La Molan vanhalla sotilaslinnoituksella. Satamassa seilaavien veneiden kannelta erottuvat pienten kalliosaarten vanhat karanteenisairaalat sekä pitkän rantakadun ravintolat ja huvipurret.

Hummeria, makkaraa vai äkkimakeaa

Molemmilla saarilla saa maukasta paellaa, jonka juuret tosin ovat Valenciassa.

Ruokapuolella saaret kulkevat koko lailla yhtä matkaa. Tosin, jos haluaa ruokailla fiinisti ja kokeilla jotain innovatiivista, on mentävä Mallorcalle. Aina kun jaellaan Michelin-tähtiä tai muita gourmet-meriittejä, ne päätyvät juuri sinne.

Menorcan vastine hienosteluun on ainoastaan ylellisen hintainen, piikkihummereista tehty herkullinen caldereta de llagosta -keitto, joka on saanut alkunsa Fornellsin valkoisessa rantakylässä.

Jos kurkistetaan kummankin saaren perinneruokiin, ollaan tasoissa. Yksinkertaisuus ja maalaismaisuus hallitaan molemmilla saarilla, ja etenkin sobrasadan teko. Paprikajauheella maustettua sianlihamakkaraa pilkotaan patoihin, keittoihin, leipään, pizzaan ja leivonnaisiin. Saarten perinnemakkara sopii, ainakin paikallisten mielestä, ihan mihin vain.

Juustopuolella Menorca on harppauksen edellä. Laatumerkinnän saaneessa Queso Mahón-Menorca -juustossa maku on kohdallaan. Semi curado sopii leivän kylkeen, ja pitkään kypsytetty, voimakas curado luontuu naposteluun. Vakuumiin pakattuna sitä on helppo kantaa muutama kimpale myös kotiin.

Leivonnaisrintamalla pisteet on jaettava, sillä molemmilta saarilta saa ihan yhtä hyvää ensaimadaa. Aamukahvin kanssa haukattu, tomusokerilla hunnutettu vehnäkiekura ei ehkä ole maailman suurin kulinaarinen elämys, mutta asia muuttuu, kun sitä jalostetaan; parhaat ensaimadat täytetään kurpitsahillolla, vaniljakreemillä tai jollain muulla äkkimakealla – ja ne ovat valtavia.

Jos haluaa jäljitellä mannerespanjalaisia, on hankittava suuria, laatikkoihin pakattuja ensaimadoja tuliaisiksi iso keko, koko suvulle ja naapurustolle omansa.

Kenkien viemää

Yleisshoppailussa Mallorca vetää pitemmän korren, koska siellä ovat Palman putiikit.

Pääkaupungin liikkeistä saa saarella tehdyt Majorica-tekohelmet ja käsin puhalletut lasiesineet sekä mantereelta tuodut muotivaatteet.

Kun kohdalle osuu kenkäkauppa, on syytä poiketa sisään – nahantyöstämisessä mallorcalaisilla on sekä taitoa että pitkät perinteet. Esikuvana komeilee Camper, saaren kuuluisin kenkäbrändi. Se yhdistää veikeyden ja mukavuuden, ja ellei sopivia jalkineita löydy Palmasta, voi tehdä matkan tehtaanmyymälään Incaan.

Hyviä kenkämerkkejä on muitakin. Farrutx edustaa hienostunutta linjaa, Lottusse ja Yanko luottavat klassisuuteen.

Menorcalla valmistetaan maailmankuuluja Mascaró-kenkiä.

Naapurisaaren ostosanti on vaatimattomampi, mutta kengissä ja muissa nahkatuotteissa se pistää kampoihin. Siellä on Pons Quintanaa ja Patriciaa sekä kaiken huippuna maailmallakin menestynyt Mascaró kolmine tuotemerkkeineen. Lukipa kengän pohjassa Jaime Mascaró, Ursula Mascaró tai Pretty Ballerinas, parhaat valikoimat löytyvät saaren keskiosasta, Ferreriesin pienteollisuusalueen tehtaanmyymälästä vanhan päätien varrelta. Siellä on aina hyviä alennuksia.

Menorcan nerokkaimpia kenkiä ovat kuitenkin avarcat. Simppelien, kumipohjaisten nahkasandaalien tyyli on lainattu entisaikojen maanviljelijöiltä, mutta nykyään niitä käyttävä on tilaisuudesta huolimatta aina muodikas, ainakin Menorcalla.

Kimaltavat, kuvioidut ja muuten vain joukosta erottuvat sandaalit on syytä unohtaa – yksinkertaisuus on saarella valttia, ihan kaikessa.

Valinnan vaikeus

Kumpi saarista lopulta miellyttää enemmän, on kiinni paljon enemmän matkailijasta kuin saaresta.

Jos kaipaa ympärilleen elämää, vaihtelevia maisemia ja monipuolista puuhaa, Mallorca nappaa eittämättä pisteet kotiin. Mutta Menorca kiilaa ohitse, jos hamuaakin rauhaa, aitoutta ja viattomuutta – saarta kun ei ole koskaan oikein osattu, tai haluttu, mainostaa.

Mallorcalla palvelut ovat lähellä ja lomailu helppoa. Menorca taas palkitsee omatoimisen kulkijan ruhtinaallisesti.

The post Mallorca vs. Menorca appeared first on Loma.

Saaren maantieteellinen ja ilmastollinen vaihtelevuus ja historia heijastuvat myös ruokakulttuuriin alueellisina erikoisuuksina. Monien perinteistenkin ruokalajien reseptit ja valmistusmenetelmät voivat erota kylästä toiseen siirryttäessä.

Pecorinoa ja sesongin antimia

Yksi sardinialaisen ruokavalion kulmakivistä on leipä, jota leivotaan edelleen paljon myös kodeissa.

Tunnetuimpia paikallisia leipiä on läpikuultavan ohut ja rapea pane carasau, jota ominaisuuksiensa vuoksi kutsutaan myös nimellä carta da musica. Tämä perinteinen paimenten eväsleipä voidaan tarjota joko sellaisenaan tai oliiviöljyllä ja suolalla maustettuna, avotulella kuumennettuna.

Kenties tunnetuin sardinialainen erikoisuus on pecorinojuusto, pecorino sardo, joka on saanut EU:n suojatun alkuperämerkinnän.

Perinteinen pecorino valmistetaan lampaan maidosta, ja kypsyysasteen mukaan se voi olla joko pehmeän valkoista ja maultaan mietoa tai kovan keltaista ja voimakkaan makuista. Pecorinoa tarjotaan yleisesti alkupalana, antipastona, mutta myös pastaruuissa ja osana jälkiruokia.

Sardiniassa korjataan satoa läpi vuoden, ja aterian vihannes- ja hedelmävalikoima vaihtelee sesongin mukaan. Kevään merkkejä ovat mansikat, joita tarjotaan touko- ja kesäkuussa kaikkialla. Kesän edetessä kypsyvät herkulliset tomaatit, ja heinäkuusta syyskuuhun on tarjolla runsaasti erilaisia vihanneksia.

Paikallisilta hedelmätarhoilta saadaan kirsikoita, viinirypäleitä, luumuja, aprikooseja ja persikoita. Syksyn edetessä koittaa ihanien viikunoiden sesonki. Syystalven hedelmiä ovat omenat ja päärynät.

Joulu–tammikuussa päivän C-vitamiinit tankataan sitrushedelmistä. Talvikauden suosikkivihanneksia ovat latva-artisokka ja fenkoli.

Monipuolisesti kalaa

Liha on tärkeässä roolissa sardinialaisella aterialla. Alkupalat sisältävät lähes aina ainakin ilmakuivattua kinkkua, prosciutto crudoa, sekä salamia. Tyypillinen paikallinen alkuruoka, malloreddus alla campidanese koostuu gnocchin tapaisista pastanyyteistä tomaattisessa tuoremakkarakastikkeessa.

Pääruokana liha voidaan tarjota missä muodossa tahansa. Maitopossu ja -karitsa grillataan usein kokonaisena avotulella tuoreyrtein maustettuna. Pikkuriistaa, kuten kania, tarjoillaan tavallisesti pataruokana perunan kanssa. Suomalaisittain erikoista on laaja hevosenlihan arvostus.

Kalaa ja merenantimia on Sardiniassa monipuolisesti tarjolla, ja alkupalatarjottimelta saattaa löytyä esimerkiksi mustekalaa, simpukoita sekä katkarapuja. Kalaruuat ovat usein konstailemattoman yksinkertaisia: niiden valmistuksessa luotetaan oliiviöljyn ja mausteyrttien tenhoon.

Kiinnostava paikallinen erikoisuus on tonnikalan mäti suolattuna ja kuivattuna, bottarga. Se tarjotaan usein osana alkupaloja, tai raastettuna tai paloina spagetin seassa.

Il digestivo päättää aterian

Jälkiruuaksi voidaan nauttia tuoreita hedelmiä, hedelmäsalaattia, leivoksia tai kakkuja.

Sardinialaiset leivokset ovat kuin pieniä taideteoksia. Tunnettuja ovat esimerkiksi ricotta-juustolla täytetyt pardulas-leivokset sekä samantyyppiset, mutta pecorinolla täytetyt casadinas-leivokset.

Tyypillisiä makeita herkkuja ovat myös manteliset amaretti-pikkuleivät sekä hunajasta keitetyt torrone-makeiset.

Italialaiseen tapaan Sardiniassakin ateria päätetään kupillisella espressoa. Sen kanssa nautitaan yleensä pieni ruuansulatuspaukku, il digestivo, joka Sardiniassa on tyypillisesti Mirto-myrttilikööriä tai Limoncello-sitruslikööriä.

Myrtin marjoista uutettu Mirto maistuu parhaalta jääkylmänä, helteisenä kesäpäivänä nautitun aterian päätteeksi. Myrtti kasvaa Sardiniassa luonnonvaraisena, ja sen oksia käytetään antamaan makua myös maitopossu- ja karitsaruokien valmistuksessa. Ruokajuomana sardinialaisella aterialla suositaan yleensä paikallisia puna- ja valkoviinejä.

The post Aitoja makuja Sardiniasta appeared first on Loma.

Kyproslainen sananlasku, Ospu drois thelis, on suomalaisillekin tuttu: ruokahalu kasvaa syödessä.

Tämä tuntuu erityisesti pitävän paikkansa paikallisen mezepöydän ääressä, jossa eteen saatetaan latoa peräti 15–20 ruokalajia. Näin suuri ateria on syytä nautiskella hitaasti ja jakaa koko pöytäseurueen kesken.

Paikallisista herkuista kannattaa maistaa ainakin halloumia, eli vuohen- ja lampaanmaidosta valmistettua juustoa, sheftaliesta, eli persiljalla maustettua lihakäärylettä, talattouria eli tsatsikintyyppistä jugurttikastiketta, joka maustetaan mintulla ja johon kurkku pikemmin pilkotaan kuin raastetaan sekä esimerkiksi kanista valmistettua stifado-pataa, johon lisätään runsaasti pikkusipulia. Lountza puolestaan on perinteikästä korianteri-viinimarinoitua possua savustettuna.

Meren äärellä kun ollaan, sen antimista etenkin mustekalaa, kalmaria ja meribassia on yleisesti tarjolla. Tuoreita kasviksia, juureksia, palkokasveja ja hedelmiä tarjotaan päivittäin.
Paikalliset viinit ovat hyviä ja aterian kyytipojaksi voi nauttia myös kyproslaista olutta. Makeata ehtoollisviini Comandariaa kutsutaan maailman vanhimmaksi viiniksi.

Kopjaste! Tervetuloa pöytään!

2. Rauhallinen hetki vuoristossa

Troodos-vuoriston rinteiltä avautuu Kypros, jonka luonto näyttäytyy aivan toisenlaisena kuin rantaelämää sykkivän meren rannalla. Siellä täällä näkyy pikkuruisia, viehättäviä kyliä, joissa eletään vielä perinteiseen tahtiin.

Vuorilla on runsaasti bysanttilaisia luostareita ja kirkkoja, joista monet on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Tunnetuin ja kaunein lienee Marathasan alueella sijaitseva Kykkoksen luostari, joka rakennettiin 1000-luvulla Neitsyt Marian ikonin ympärille. Luostarissa on muitakin upeita ikoneita, mosaiikkeja ja freskoja, mutta hämmästyttävin on alttariseinä, joka on vuorattu puhtaalla kullalla. Vuosittain täällä järjestetään elokuun puolivälin jälkeen uskonnolliset panigiria-markkinat.

Luostari sijaitsee noin 1 300 metrin korkeudessa Marathasan alueella Troodoksen luoteisrinteellä.

Sisäänpääsy Kykkoksen luostariin on ilmainen, mutta luostarin museoon on 5 euron pääsymaksu.

3. Hemmottelua ja luksusmajoitusta

Four Seasons Hotel Limassolissa on useita palkittuja ravintoloita, joissa saa herkutella Välimeren keittiön antimien lisäksi muun muassa italialaisella ja aasialaisella ruualla.

Hotelliin kuuluu myös oma ostosalue merkkiliikkeineen ja ylellinen Shiseido Spa, joka on ainoa laatuaan koko itäisen Välimeren alueella. Täällä voi nauttia rantapäivän jälkeen ylellisestä kasvohoidosta tai vaikka ihanan rentouttavasta hieronnasta.

4. Juhla toisensa perään

Toukokuussa saarella järjestetään Anthestiria-juhla eli kukkafestivaali, jolloin kulkueet vaeltavat ainakin saaren isoimpien kaupunkien kaduilla Limassolissa, Pafoksessa ja Larnakassa. Tapahtuma juhlistaa kevään saapumista ja luonnon kauneutta sekä toisaalta muistuttaa ikiaikaisista perinteistä: muinoin Ateenassa juhla pyhitettiin Dionysokselle, hedelmällisyyden jumalalle.

Festivaaliaikaan kaupungeissa on myös kukkamarkkinoita ja erilaisia esityksiä. Suurin vetonaula on kuitenkin kukkaloistossa kylpevä paraati.

Elokuun lopulla Limassolissa vietetään viikon mittaisia viinifestivaaleja, jotka ovat suuri tapahtuma paitsi paikallisille mutta myös matkailijoille. Juhlat pitävät yllä ikiaikaista perinnettä, jossa palvottiin muun muassa viininjumala Bacchusta.

Nykyfestivaaleilla ihmiset viettävät aikaa puistoissa laulaen, tanssien sekä paikallisia herkkuja ja viinejä nauttien.

Syyskuussa Pafoksen vanhan sataman ääressä syvennytään klassiseen oopperaan Paphos Aphrodite Festivalin aikaan. Silloin musiikinystävät nauttivat keskiaikaisen linnoituksen seinien suojissa kolmipäiväisestä oopperan taiasta tähtitaivaan alla.

Aiempia produktioita ovat olleet muun muassa Verdin Otello ja La Traviata sekä Puccinin Turandot.

5. Kultaisten lehtien siimeksessä

Kasvien kukoistuksesta pääsee nauttimaan etenkin aivan alkukeväästä tai loppusyksystä, kun kesän kuumimmat hellepäivät ovat ohi.

Silloin on myös erinomainen hetki tutustua kyproslaiseen luontoon, joka on yllättävän monipuolinen: Kyproksella on yli 1 900 kasvilajia, joista yli 140 on kotoperäisiä. Saari tunnetaan etenkin orkideoistaan, joita kasvaa peräti 45 eri lajia.

Vuoristossa patikoidessa näkee muun muassa kyproksentammen (Quercus alnifolia), jonka parlamentti valitsi vuonna 2006 Kyproksen kansallispuuksi. Tämän tammilajin ainoa kasvupaikka on juuri Kyproksella, Troodos-vuoristossa.

Kyproksentammea kutsutaan myös kultatammeksi, mikä juontaa ainavihantien vihreiden lehtien alapinnan kullankeltaisesta sävystä. Puuaines on kovaa, ja siitä tehtiin aiemmin muun muassa kävelykeppejä ja ovenkahvoja.

The post Merkkipäivät Kyproksella appeared first on Loma.

Aamukävely Kosin kaupungin keskustassa johtaa suuren plataanipuun juurelle. Puun ympärillä käy kuhina, kun matkailijat poseeraavat sen edessä. Lääketieteen isän, Hippokrateen (460–370 eaa.) väitetään opettaneen juuri tämän plataanin varjossa. Ehkä hän jopa kirjoitti täällä Hippokrateen valan, jolla on edelleen tärkeä merkitys lääkäreiden koulutuksessa.

Hieman Kosin kaupungin ulkopuolella sijaitseva Asklepioksen sairaala- ja temppelialue on epäilemättä Kosin tärkein nähtävyys.

Asklepios oli kreikkalaisessa mytologiassa lääkinnän ja terveyden jumala, jonka symboli, sauvan ympäri kiemurteleva käärme, esiintyy lääketieteen tunnuksena nykyisinkin. Lääketieteellisten harjoitusten lisäksi täällä on pidetty sekä urheilu- että musiikkitapahtumia. Myös Hippokrates työskenteli täällä.

Kannattaa kuntoilla kaikki temppelialueen 119 porrasta ylös – sieltä aukeavat uskomattomat näköalat Kosin kaupungin yli, merelle ja Turkkiin asti.

Asklepioksen temppelille on noin neljän kilometrin mäkinen matka Kosin keskustasta. Helpoiten sinne pääsee taksilla (noin 5 €/suunta) tai minijunalla (4 €/hlö). Kävellen matkaan menee noin tunti.

Pyörällä pääsee

Polkupyörä on Kosilla ehdottoman kätevä menopeli, ja sen selästä on mukava katsella maisemia sekä tutustua lomakohteeseen.

Maasto on melko tasaista, ja hyvät pyörätiet johtavat Kosin kaupungin keskustasta rauhallisemmille ajoväylille, ihanille rantateille ja keskelle aitoja pikkukyliä. Parasta on, että voi pysähtyä juuri silloin, kun näkee jotain kiinnostavaa: lehmät laitumella, mukavan kahvilan, mielenkiintoisen kasvin, kauniin talon puutarhoineen tai juuri sen rannanpätkän, jossa on ihana kaivaa pyörän korista vähän evästä, rentoutua ja kahlata mereen vilvoittelemaan.

Pyörävuokraamoita on miltei joka kadunkulmassa ja useiden hotellien yhteydessä. Pyörän vuokraus maksaa noin 5 euroa/päivä.

Terveellistä lähiruokaa

Kasviksia ja hedelmiä, viljaa ja palkokasveja, meren herkkuja, oliiviöljyä ja viiniä – Välimeren perinteisen ruokapöydän tutut raaka-aineet nostavat veden kielelle, mutta auttavat samalla pysymään terveempänä.

Välimeren maista on jo vuosikymmenet raportoitu muuta Eurooppaa vähäisempiä sepelvaltimotautilukuja, sydäninfarktikuolleisuutta ja muun muassa syöpää.
Kosin saarella suuri osa ruuasta tuotetaan itse. Monien tavernojen herkut kasviksista juustoihin ja lihoihin ovatkin peräisin lähi-tiloilta.

Myös paikalliset viinit ovat erinomaisia. Kohtuudella nautittuina nekin edistävät terveyttä. Tätä mieltä oli Hippokrateskin, joka kokeili viiniä lääkkeeksi erilaisiin vaivoihin.

Kosin kauppahallissa myydään paikallisia herkkuja, kuten hunajaa, mausteita ja oliiviöljyjä vaikka kotiintuomisiksi.

Kuumaan kylpyyn

Agios Fokas -rannan kuumilla lähteillä jyrkän kallioseinän sisältä virtaa puro, jonka vesi on polttavan kuumaa. Ihmiset makaavat puron ja meren sekoittumakohdassa, kivien reunustamassa altaassa kuin hylkeet.

Kuumien lähteiden oletetut terveysvaikutukset perustuvat veden mineraalipitoisuuteen. Hajusta päätellen tämä vesi sisältää ainakin rikkiä. Sen sanotaan rentouttavan kipeät lihakset ja lisäksi se voi auttaa myös reumavaivoihin, maksasairauksiin sekä erilaisiin iho-ongelmiin, kuten akneen ja psoriaasiin. Tiedä häntä, mutta ei ihanan lämpimässä kylvyssä lilluminen kai pahastakaan ole!

Thérmaan, kuumille lähteille on Kosin kaupungista noin 10 mäkistä kilometriä. Rannalle pääsee esimerkiksi bussilla. Lähteessä pulikoiminen on ilmaista.

Hemmottelua hotellissa

Harmonia on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, kun astuu sisään Blue Couples Oceanis Beach and Spa Resortiin. Vain aikuisille tarkoitetussa
hotellissa kaikki yksityiskohdat on mietitty rauhallisen lomatunnelman löytämiseksi.

Kauniit huoneet, ihana ranta ja siellä täällä keinuvat riippumatot kutsuvat lepoon.

Hotellissa on myös tyylikäs spa, jonka hoidoissa käytetään muun muassa kreikkalaista luonnonkosmetiikkaa. Luonnonmukaisuus näkyy myös hotellin buffetpöydässä, jossa tarjolla on paljon maukasta luomuruokaa – osa hotellin omalla pellolla tuotettua.

Pesusienisaari Kalymnos

Kosin-matkaajan kannattaa myös piipahtaa nappurisaari Kalymnoksella. Saari tunnetaan muun muassa pesusienistään, joita siellä on sukellettu merenpohjasta jo antiikin ajoista.

Vaikka muoviset pesusienet ovatkin vallanneet suihkukoppimme, Kalymnokselta voi hankkia edelleen aitoja pesusieniä suoraan pesusienityöpajasta, ja samalla
nähdä, miten sieniä kerätään ja työstetään.

Kosilta voi päiväretkeillä Kalymnokselle helposti – lauttamatka kestää parikymmentä minuuttia. Lisäksi Kosin-matkaan on mahdollista yhdistää kokonainen viikko Kalymnoksella. Lue lisää yhdistelmälomista.

The post Kos, terveydeksi! appeared first on Loma.

Tuoreet raaka-aineet ovat hyvän ruuan a ja o.

Paikalliseen ruokakulttuuriin perehtymisen voi mainiosti aloittaa kiireettömän meze-aterian merkeissä. Kreikkalaisia mezédeksiä ja turkkilaisia mezejä syödään tyypillisesti aterian alkupaloina, mutta usein näistä pikkupurtavista koostetaan myös kokonainen ateria.

Yksinkertaisin ja suosittu turkkilainen mezen muoto on ezme. Se koostuu aineksista, jotka on hienonnettu, survottu tai soseutettu tahnaksi. Tyypillisiä turkkilaisia ezmejä ovat esimerkiksi kikherneistä tehty hummus ja mädistä tehty tarama. Tahnat sopivat hyvin leipäpalalla dipattavaksi tai kauhottavaksi.

Myös kreikkalaisessa keittiössä tarjoillaan mezédeksinä erilaisia tahnoja, kuten taramosalátaa eli mätitahnaa. Muita tyypillisiä mezédeksiä ovat muun muassa jogurtista, raastetusta kurkusta ja valkosipulista valmistettu tzatzíki, viininlehtikääryleet, eli dolmadésit tai dolmadákiat, sekä pienet lihavartaat, souvlákiat.

Turkkilainen meze-ateria nautitaan usein paikallisen anisviinan, rakın siivittämänä. Aterialle on olemassa jopa oma nimityksensä, rakı-pöytä. Rakın kreikkalainen vastine, anisviina oúzo taas kuuluu pikemminkin aterian loppuun, ja monet ravintolat tarjoavat sitä asiakkailleen aterian päätteeksi.

Kebabia ja keftédestä

Jos olet mieltynyt kebabiin, kannattaa ehdottomasti maistaa myös aitoa ja alkuperäistä versiota. Kansainvälisesti parhaiten tunnettuja ovat döner– ja şiş-kebabit, mutta Turkissa saa monenlaisia kebabeja. Osa grillataan tai paahdetaan, mutta osa paistetaan uunissa. Monet suosituimmista kebabeista tarjotaan pide-leivän ja jogurtin tai tomaattikastikkeen kanssa.

Kreikassa kebabia vastaava, joskaan ei yhtä tunnettu ruokalaji, on gyros. Pystyasennossa pyörivässä vartaassa kypsyvistä lihapaloista leikataan tarjoilua varten ohuita siivuja.

Lihaa arvostetaan Turkissa erittäin paljon. Suosituinta on lampaan- ja karitsanliha, mutta myös vasikan-, naudan- ja kananlihaa käytetään paljon. Sianlihaa sen sijaan ei käytetä, sillä se on islaminuskon sääntöjen mukaan kiellettyä.

Kreikkalaiset pitävät erityisesti nuorten eläinten lihasta eli karitsan-, kilin-, vasikan- ja porsaanlihasta. Myös kanaa ja kananpoikia käytetään liharuokien valmistukseen. Tunnettuja kreikkalaisia liharuokia ovat muun muassa souvlákia-lihavartaat ja keftédesit, eli lihapyörykät.

Kalaa ja äyriäisiä käytetään sekä turkkilaisessa että kreikkalaisessa keittiössä runsaasti, ovathan molemmat maat rikkaiden kalavesien äärellä. Kokeilemisen arvoinen on ainakin kreikkalainen kalakeitto, kakaviá, jonka valmistamiseen lähes jokaisella mantereen ja saariston sataman kalastajalla on oma perinnereseptinsä.

Fetaa ja filotaikinaa

Kreikkalaiset syövät paljon juustoa. Ylivoimaisesti tunnetuin ja suosituin juustoista on feta, joka aidoimmillaan valmistetaan aina lampaanmaidosta. Mukana voi olla hiukan myös vuohenmaitoa.

Yhdessä muutaman mustan oliivin ja leipäpalan kanssa tarjoiltuna feta on yksi tyypillisimmistä mezedéksistä. Se kuuluu myös olennaisesti kreikkalaiseen salaattiin.

Turkkilainen vastine kreikkalaiselle fetalle on lampaanmaidosta valmistettu beyaz peynir. Myös tätä juustoa tarjoillaan usein meze-palana yhdessä oliivien ja leivän kanssa.

Turkkilaiset suosivat kuitenkin juustoa enemmän jugurttia, joka on turkkilaisen keittiön tyypillisimpiä ruoka-aineita. Sitä käytetään erityisesti kastikkeena tai antamaan hienostunutta makua mausteisille ruuille. Suosittu ruoka- ja janojuoma on ayran, joka sekoitetaan jogurtista, jäävedestä ja suolasta.

Muita turkkilaisen keittiön perusraaka-aineita ovat yufka, bulguuri ja riisi. Yufka on erittäin ohueksi kaulittua lehtevää taikinaa, jota käytetään niin suolaisten kuin makeidenkin leivonnaisten valmistuksessa. Yufkan kreikkalainen vastine on filotaikina.

Bulguuri on keitetyistä jyvistä valmistettua, kuivattua ja rouhittua vehnää. Sen sekaan lisätään kasviksia ja kuutioitua lihaa tai sitä voidaan tarjota liharuuan lisäkkeenä tai osana salaattia.

Riisi on lukuisten turkkilaisten ruokalajien ainesosa. Se valmistetaan pilahvimenetelmällä eli imeyttämällä neste. Aidon turkkilaisen pilahvin valmistaminen on taitolaji, ja kokin tai emännän taidot punnitaan heidän valmistamansa pilahvin laadulla.

Liha-aterioiden kanssa syödään paljon kasviksia.

Munakoisoa ja minttua

Kreikkalaisessa keittiössä riisillä ei ole läheskään yhtä vankkaa sijaa kuin Turkissa. Kreikassa liha- ja kala-aterioiden lisäkkeenä syödään mieluiten kasviksia joko keitettynä tai salaatteina. Myös erilaiset kasvisruuat ovat hyvin suosittuja. Kreikkalaiset kuuluvat kasvisten käytössään Euroopan kärkikastiin.

Toki kasviksia käytetään paljon Turkissakin sekä omina ruokinaan että pääruuan lisukkeena. Etenkin munakoisolla on tärkeä paikkansa turkkilaisessa keittiössä. Turkkilaiset käyttävät lisäksi mielellään säilöttyjä kasviksia, turşu.

Molemmissa maissa hyödynnetään runsaasti tuoreita yrttejä ruokien maustamisessa. Turkkilaiselle keittiölle ominaisia ovat etenkin persilja, timjami ja minttu, kun taas kreikkalaisessa ruuassa maistuvat tyypillisesti persilja ja oregano.

Valkosipulia lisätään lähes joka ruokaan. Myös sitruunamehun aromit pilkahtavat lukuisissa kreikkalaisissa ja turkkilaisissa ruuissa.

Hunajaisia herkkuja

Erilaisten makeiden leivonnaisten ja muiden herkkujen valikoima on laaja sekä Kreikassa että Turkissa. Varsinkin turkkilaiset ovat mieltyneitä makeaan, ja herkkuja pistelläänkin poskeen melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa ja jälkiruokana.

Makean suuri arvostus on tuonut niille Turkissa lisämerkityksen: ne ovat kunnioituksen ja kiintymyksen osoitus. Kreikkalaiset syövät herkkuja hieman maltillisemmin mieluiten iltapäivällä tai illalla. Ateria päätetään useimmiten tuoreilla hedelmillä.

Turkissa jälkiruokana tarjotaan tyypillisesti yufkasta valmistettua baklavaa. Tätä lehtevää ja pähkinäistä, sokeriliemellä kostutettua leivonnaista nimitetään jopa Turkin kansallisjälkiruuaksi.

Muita maistamisen arvoisia perinteisiä turkkilaisia herkkuja ovat makeiset lokum ja halva. Herkkujen seurana voi hörpätä vaikkapa kupillisen paikallista teetä. Tee, cay, kuuluu tärkeänä osana turkkilaiseen juomakulttuuriin, ja se kuuluu niin arkikuin juhlahetkiinkin.

Lehtevät baklavát kuuluvat myös kreikkalaiseen leivonnaiskulttuuriin. Kreikassa yufkan korvaa filotaikina, ja pähkinöiden sijaan suositaan hienoksi jauhettuja manteleita. Kostutuksen leivonnainen saa sokeriliemestä tai ruusuvedestä. Moniin kreikkalaisiin leivonnaisiin käytetään hunajaa.

Kreikkalaiset nauttivat myös friteerattuja, hiivataikinasta valmistettuja loukoumádes-pullia tai pieniä ruusuja appelsiininkukkavedellä maustettuja mantelipalloja, amygdalotáa.

The post Herkullisten ruokien Turkki ja Kreikka appeared first on Loma.

Matkalla klassikoksi tulee väistämättä vaihe, jolloin kohde alkaa tuntua liian tavalliselta. Hotellit ikääntyvät ja lomakohde joutuu uusiin suuntiin tähyävien lomailijoiden hymähtelyn kohteeksi. Silti kaikki, mihin aikanaan ihastuimme, on edelleen tallella. Oli vain nahanluonnin aika – ja Rodos on totisesti luonut nahkansa.

Kaukana ovat ajat, kun lomalla majoituttiin yksinkertaisissa huoneistohotelleissa ja kaiveltiin matkalaukkujen kätköistä kotoa mukaan pakattuja säilykkeitä. 2000-luvun matkailija valitsee lähes loputtomalta tuntuvasta valikoimasta omaan lomaansa sopivan hotellin.

Aurinkoa, rantoja ja luontokokemuksia

Hotellit pinnistelevät toteuttaakseen lomalaisten unelmat, olipa toiveena sitten harmoninen tunnelma allasalueella, koko perheen makuun sopiva viihdeohjelma, kattava all inclusive, pulahdus altaaseen suoraan omalta terassilta, hemmottelevat spa-hoidot tai tenniskentät ja kuntosalit. Uudistusten tuulissa klassikot pitävät pintansa. Esimerkiksi hotelli Cactus oli Finnmatkojen valikoimassa jo 40 vuotta sitten – ja on edelleen.

Auringonjumala Helioksen saarella lämpimät säteet hellivät yli 300 päivää vuodessa. Rantaelämä on monien mielestä parhaimmillaan syyskuussa, kun paahtavin kuumuus on takana, mutta Egeanmeri on vielä miellyttävän lämpöinen uimiseen. Uima-altaiden äärellä vesipedot viihtyvät jo alkukeväästä lähtien.

Rodoksen parhaiten säilynyt salaisuus taitaa olla sen hieno luonto ja mahtavat maisemat, jotka aukeavat saaren monilta patikkapoluilta. Vaeltajan lomapäivään sisältyy polun varrella torkkuvia vuohia, suurina pehkoina kasvavaa villiä salviaa, pysähdys syrjäisessä pikku kappelissa ja tietysti reippaan liikunnan suoma hyvä olo.

Kreikkalaisia makunautintoja

Taivaassa solmittu, mehukkaan kypsän tomaatin, makean sipulin ja fetajuuston liitto ei voi missään muualla saavuttaa sitä täydellisyyttä kuin rantatavernan ruudullisen pöytäliinan ääressä. Kreikkalaisen salaatin lisäksi täytyy tietysti ehtiä maistelemaan myös tsatsikia, saganakia, moussakaa, souvlakia ja monia muita Kreikan-loman klassikoita.

Nykyään Rodos hellii makuaistia myös monenlaisilla uusilla mauilla. Saako olla sushia, kiinalaista tai kreikkalaista modernilla tavalla?

1. Rauhaa ja hemmottelua

Blue Couples Atlantica Imperial Resort & Spa sopii aikuisille lomailijoille.

Blue Couples Atlantica Imperial Resort & Span rauhallinen ilmapiiri sopii pariskunnille ja aikuisille lomailijoille. Arkinen stressi katoaa kauas, kun loman aloittaa hemmottelu hoidolla hotellin harmonisen tyylikkäällä spa-osastolla. Henkilökohtainen ja huomaavainen palvelu tekee lomaelämyksestä täydellisen.

2. Poluille ja rinteille

Pakkaa matkalaukkuun varvastossujen lisäksi myös vaelluskengät, eikä klassinen lomasaari enää näytä samalta! Teman vaellus -matkan opas tuntee reitit pikku kyliin ja vuorten rinteille ja kertoo kasveista sekä eläimistä.

Keväinen luonto on runsas, vehreä ja kukkiva, mutta loppukesän kuivuudesta ponnistava yksinäinen ruutumyrkkylilja polun varressa on yhtä lailla vaikuttava. Piknik vuoren rinteellä saattaa olla loman kohokohta.

3. Palanen mukaan

Tuliaiskassiin sopii esimerkiksi oliiviöljy ja tuoksuva, kullankeltainen hunaja. Emery-viinitilan Athiri-rypäleestä valmistettu hedelmäinen valkoviini on kuin siemaus Rodoksen aurinkoa. Toinen tunnettu paikallinen viinintuottaja on Cair, jonka raikas kuohuviini on maistamisen arvoista.

Uusklassiset julkisivut koristavat Horion kaupungin satamaa Symillä.

Hunajaa on mukava pysähtyä ostamaan suoraan tien varrella myyntipöytää pitäviltä tuottajilta, mutta vanhan kaupungin kujat ovat muuten oiva paikka tuliaisostoksille. Mattimyöhäiset ehtivät hankkia paikallisia viinejä ja hunajaa vielä lentokentältäkin.

4. Hyppy naapuriin

Dodekanesian saariryhmän kreikankielinen nimi tarkoittaa kahtatoista saarta. Oikeastaan saaria on 163,
joista 26 on kokonaan asumattomia. Rodos on saariryhmän suurin, ja täältä on helppo päästä myös saarihyppelyn makuun.

Retkikohteeksi sopii vaikka Symi, jonne pääsee parissa tunnissa. Muista merimatkalla asettua hyvälle paikalle, jotta voit parhaiten nauttia maisemasta lähestyvään Horion kaupungin satamaan ja ihailla sen rinteille rakennettujen talojen uusklassisia julkisivuja.

Tiesitkö tämän Rodoksesta?

• pinta-ala n. 1 400 km2
• yli 300 aurinkopäivää vuodessa
• sijaitsee 20 kilometrin päässä Turkin rannikolta
• Rodoksen kaupunki perustettiin vuonna 400 eaa.
• Rodoksen vanhassakaupungissa on Ritarikatu, Odos Ippoton. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaduista.

The post Rakas Rodos appeared first on Loma.

Sisilia tekee lähtemättömän vaikutuksen yhä useampaan suomalaiseen. Tunnelmaa tihkuvat pikkukaupungit, vuoristokylät, hedelmätarhat ja hohtavat hiekkarannat tarjoavat lomalle monipuoliset mahdollisuudet.

Erityisesti romantiikannälkäiset viihtyvät Sisiliassa, sillä historiallisten kaupunkien mukulakiviset kadut, hiljaiset rannat ja pienet ravintolat ovat kuin luodut kahdenkeskiseen rentoutumiseen tai vaikka häämatkaan.

Vuoristoisen itärannikon Taormina on kaunis pikkukaupunki. Korkealle kalliolle kohoavasta kaupungista avautuu näkymä Naxoksenlahdelle, mutta vieläkin hengästyttävämmät maisemat löytyvät läheisestä Castelmolan kylästä. Elokuvan ystäviä kiinnostanee Forza d’Agro, jossa kuvattiin monet Kummisedän kohtauksista. Tuliperäisellä saarella voi tehdä myös retken Etnalle.

Vaihtelun vuoksi voi hypätä veneeseen ja tutustua samaan saariryhmään kuuluvaan Stromboliin, joka tuli tunnetuksi samannimisen elokuvan myötä. Strombolia pidetään myös rakkauden saarena, sillä Ingrid Bergmanin ja Roberto Rossellinin kerrotaan rakastuneen elokuvan kuvausten aikana.

Lähde piknikille
Yksi parhaita asioista Sisiliassa on ruoka, eikä kulinaarisia elämyksiä etsivän tarvitse kuin kävellä lähimpään ruokakauppaan. Poimi koriin kaikki mikä näyttää hyvältä unohtamatta tietenkään pullollista punaviiniä. Sisilialainen perinneherkku, mantelikakku, kruunaa piknikin. Pakkaa mukaan viltti ja kata herkut rannalle, viinitilan vehreille tiluksille tai vuoristokylän näköalapaikalle.

Vietä päivä puistossa
Naxoksen arkeologisen museon ympärillä on valtava, vehreä puisto täynnä historiallisia kaivauksia. Pääsymaksu on nimellinen, ja muutamalla eurolla puistossa saa viettää vaikka koko päivän. Varustaudu viltillä, hyvällä kirjalla sekä eväillä ja varaa paikka kauneimman puun alta.

Hyppää hevosen selkään
On monta ihanaa tapaa seurata Sisilian auringonlaskua, ja ratsastusretki Välimeren rannalla on ehdottomasti yksi unohtumattomimmista. Esimerkiksi Scuola di Equitazione Pony Club järjestää ratsastusretkiä toiveiden mukaan kahdelle tai useammalle. Retken voi ajoittaa myös auringonnousuun. Opas kuuluu retken hintaan, joten rannan hiekkadyyneille ja niityille ei pääse eksymään.

Sano tahdon Taorminassa
Taorminaa pidetään Sisilian romanttisimpana kaupunkina, eikä ole ihme, että siellä järjestetään paljon häitä. Kalliolle rakennetusta kaupungista löytyy monta kaunista kirkkoa ja aukiolta aukeaa hengästyttävä maisema merelle. Ikimuistoisten juhlien järjestäminen Sisiliassa on helppoa hääavustajapalvelun avulla: et tarvitse kuin sormuksen ja oikean ihmisen, jonka kanssa kävellä alttarille.

The post Sisilia suoraan sydämeen appeared first on Loma.

– Kiuasta turkkilaisesta saunasta ei löydy ollenkaan. Lämpö ja vesihöyry muodostuvat seinälaattojen takana kiertävästä kuumasta vedestä, kertoo Niina Varjonen, joka on työskennellyt vuosia kohdepäällikkönä ja oppaana Finnmatkojen Turkin ja Egyptin lomakohteissa.

Tyypillisessä turkkilaisessa saunassa on kolme huonetta: kuuma, lämmin ja viileä. Kuuma huone on yleensä suuri. Siinä on kupolikatto, jonka pienistä ikkunoista valo siivilöityy luoden vesihöyryn kanssa hämyisen tunnelman.

– Kylpijät menevät istumaan huoneen reunoille, jossa he valelevat itseään kauniista hanoista tulevalla haalealla vedellä.
Sitten tulevat pesijät ja kutsuvat kylpijöitä keskellä huonetta olevalle suurelle marmoritasolle. Käsittelyyn mahtuu samaan aikaan useampikin kylpijä.

Toinen pesijä yleensä kuorii ihon, toinen tekee saippuapesun. Pesu on hyvin riuskaotteista hierontaa. Kuorinta tapahtuu karkealla kintaalla.

– Vaikka me suomalaiset kuvittelemme olevamme saunanpuhtoisia, on uskomatonta nähdä, millainen kerros likaa ja kuollutta ihoa omasta kehosta rullautuu irti.

Iho natisee puhtauttaan

Kun liat on huuhdeltu pois, toinen pesijöistä ottaa ison kangassäkin ja kastaa sen saippuaveteen. Sitten hän puhaltaa säkkiin, josta pulppuaa kylpijän päälle kasa saippuavaahtoa.

– On aivan taivaallista maata pehmoisen vaahtopilven alla!

Pesun jälkeen mennään suihkuun. Iho tuntuu natisevan puhtaalta. Sen jälkeen siirrytään vilvoittelemaan aulatilaan, jossa tarjolla on yleensä teetä, virvoitusjuomia, hedelmiä ja kiireetöntä seurustelua. Lisäksi voi halutessaan hemmotella itseään vielä öljyhieronnalla.

– Olo on kuin uudestisyntyneellä. Toivon, että jokainen Turkissa ja Egyptissä lomaileva ottaisi hamamkäynnin ohjelmaansa mieluiten heti loman aluksi. Hamamissa saa pestyä lian ja kiireen pois iholta ja aurinkokin tarttuu sitten paremmin, Varjonen sanoo.

Etiketti hamamissa

Lomakohteissa olevissa hamameissa miehet ja naiset kylpevät yleensä samoissa tiloissa. Sekahamameissa pukeudutaan aina uimapukuun.

Pukuhuoneesta jokainen kylpijä saa tohvelit ja ohuen, kudotun hamampyyhkeen. Hamamkäyntiin kannattaa varata aikaa 2–3 tuntia.

Hyviä hamameita löytyy Turkista ja Egyptistä niin kaupungilta kuin hotelliltakin.

The post Hamam hellii kiireen pois appeared first on Loma.

Bodrum sijaitsee Egeanmeren rannalla.

Turkkia kutsutaan portiksi itään hyvästä syystä. Vasemmalle katsoessa näkee jotain täysin aasialaista, oikealla taas jotain Euroopasta muistuttavaa.

Sitten on Bodrum, missä idän ja lännen lisäksi on vielä aitoa turkkilaisuutta paikallisine kauppoineen sekä ihmisineen – eikä selvästikään vain turistien takia, vaan siksi, että niin moni turkkilainen omistaa alueella kesäasunnon.

Bodrumiin tullaan myös sään takia: koko seitsemän kuukautta kestävän kesän ajan siellä on miellyttävä keli. Lämpimimpinäkään päivinä ei tule liian kuuma. Egeanmeren tuuli vilvoittaa, vaikka lämpötila on reilusti yli 30 celsiusasteen.

Lämpö on siis sopiva harrastaa myös muualla kuin merellä. Uusimpana vetonaulana alueelle on rakennettu kaksi golfkenttää.

Aidon merellinen

Bodrumille luo vahvan piirteen 450-paikkainen venesatama, joka tuo kaupunkiin vierailijoita ympäri maailman. Egeanmeren aluetta kutsutaan myös Turkin Rivieraksi ja Turkoosiksi rannikoksi.

Kun kysyy paikallisilta, mitä he tekevät vapaa-aikanaan, liittyvät vastaukset mereen: täällä sukelletaan, kalastetaan, veneillään tai käydään uimassa.

Koska venesatama on iso, sen ympärille on noussut runsaasti palveluita ostoskeskuksesta alkaen. Kaupungin parhaimmat ravintolat sijaitsevat venesataman lähellä, samoin korkeatasoisimmat baarit.

Varsinainen baarikatu on kuitenkin sataman vieressä, missä myös isot yökerhot pitävät kaupungin bilemainetta yllä. Lähteepä satamasta öisin merelle katamaraanikin, johon mahtuu tuhat asiakasta juhlimaan.

Merelle myös matkailijan on päiväsaikaan päästävä, ja turkooseille aalloille voi lähteä paikallisilla gület-veneillä. Veneretkellä voi maata kannella ja nauttia auringosta sekä merestä. Retkellä pysähdytään rauhallisiin poukamiin polskimaan.

Mereen voi tutustua myös 1400-luvulla rakennetussa kaupungin siluettia hallitsevassa Pyhän Pietarin linnassa, joka on nykyään meriarkeologian museo. Erityisesti tapa, jolla museossa esitellään haaksirikkoutuneita aluksia ja niiden lasteja, on kerännyt museolle paljon kansainvälistäkin kiitosta.

Tunnelmallisia kyliä poukamissa

Bodrumin lähialueilla liikkuu vaivatta kylästä ja poukamasta toiseen. Meren rantaa pitkin mutkittelevilla teillä on mahtava ajaa niemen päästä uuteen poukamaan ja nähdä, kuinka niiden jyrkänteille on rakennettu lomakyliä kesäasunnoiksi.

Alueella saa rakentaa vain kaksikerroksisia taloja. Kolmikerroksinen asumus käy päinsä vain, jos talo rakennetaan mäenrinteeseen. Talot kalkitaan valkoisiksi, katoille rakennetaan terassit ja komeat näköalat avautuvat merelle päin.

Kesä- ja elokuun aikana Bodrumin alueen väkiluku kasvaa noin 35 000:sta moninkertaiseksi. Ravintolat, kahvilat ja kaupat täyttyvät ihmisistä. Alueella on lukuisia hotelleja, joista suurin osa sijaitsee Bodrumin kaupunkialueen ulkopuolella.

Kaupunkiin ja kyliin pääsee kätevästi sekä edullisesti paikallisilla pikkubusseilla, dolmuseilla. Kun kävelee linja-autopysäkille tai -asemalle, kuljettajat neuvovat, mihin dolmusiin pitää nousta.

Kalastajakylissä voi nauttia Turkin parhaita kala-aterioita.

Turkin parhaat kala-ateriat

Kyliin pääsee tutustumaan myös retkellä, jolla ensin ajetaan Bodrumista noin 15 kilometrin päähän Yalikavakiin. Tuulimyllyjen seassa on rauhallinen tunnelma, kun paikalliset miehet täyttävät perinteiset turkkilaiset kahvilat. Naiset käyvät hienommissa paikoissa, kuten Starbucksissa.

Lounaalle ajetaan Gümüslükiin, jonka merenrantaravintoloissa saa koko Turkin parhaat kala-ateriat. Kalastajakylä on rakennettu uponneen antiikin kaupunki Myndosin viereen, ja vanha muuri pilkottaa merestä.

Ennen viimeistä pysähdystä Turgutreisiin käydään Akyarlarissa, jonka niemenkärjestä on alle kymmenen kilometriä Eurooppaan, eli Kreikan Kosin saarelle.

Kuuluisan ottomaanien amiraalin mukaan nimetty Turgutreis on Bodrumin jälkeen niemimaan suurin kaupunki ja siten myös kaupan keskus. Kaupungin lukuisten hotellien rannoilta näkee upean auringonlaskun.

Saunomista ja shoppailua

Turkkilaisessa saunassa, hamamissa, pesijät pesevät ihon silkinpehmeäksi ja mielen keveäksi. Hamamissa on lämmintä ja höyryistä. Ennen pesua kannattaa istua tovi lämpimässä, ettei pesijän käsittelyyn mene kylmiltään.

Hamamissa pukeudutaan uima-asuun, ja vastaanotosta saa yleensä pyyhkeen mukaansa. Se päällä saunassa maataan pesijän käsittelyssä. Pesuun menee reilu puoli tuntia, mutta saunomiseen ennen pesua kannattaa varata toinen.

Pesijä aloittaa käsittelyn kasvoista ohut puuvillainen kinnas kädessään. Kun myös selkäpuoli on kuorittu kintaalla läpi, käännytään jälleen ympäri ja vuorossa on saippuointi. Saippuoinnin jälkeen noustaan seisomaan pesijän huuhtoessa.

Suosituimpia ostoksia ovat matot, nahkatakit, -laukut ja -lompakot sekä vaatteet, korut ja tietysti pahan silmä – eli nazar-tuotteet. Minne tahansa Turkissa katsookin, näkee pahan silmän, sillä niitä on kaduissa, portaissa, talojen seinissä ja autoissa.

Basaarialueen kaupoissa kannattaa aina tinkiä sekä verrata hintoja ja tuotteita. Turkissa voi maksaa Turkin liirojen lisäksi myös euroilla, joskin vaihtokurssin kanssa kannattaa olla tarkka.

Monenlaista murua

Ruokailut alkavat mezeillä eli alkupaloilla. Pöytään tuodaan lajitelma oliiveja, pieniä viinilehtikääryleitä, valkosipulilla maustettua jogurttia, tulista tomaatti-persiljatahnaa ja leipää. Yleensä tarjotaan myös salaattia, jossa on salaatinlehtien lisäksi tomaattia, tilkka sipulia ja sitruunaa kastikkeeksi.

Bodrumin alueella kala-aterialla tarjotaan friteerattuja mustekaloja ja pääruokana kokonainen kala, yleensä meribassia. Kalan lisäksi turkkilaisessa keittiössä valmistetaan kebabeja niin kanasta, naudasta kuin lampaastakin.

Juomana läpi aterian käy varsinkin kalaruokien kanssa raki, paikallinen anisviina, jota kutsutaan myös leijonien juomaksi: liikaa nautittuna se laittaa ärjymään. Raki tarjoillaan yleensä veden ja jään kanssa, mutta saa sitä raakanakin juoda. Vesi tekee juomasta pehmeämmän.

Kalaruokaa ei missään nimessä pidä aloittaa oluella, mutta jo yhden rakin jälkeen voi nauttia paikallista olutta, eli Efesiä. Ateriat päätetään yleensä tuoreisiin hedelmiin ja turkkilaiseen kahviin tai teehen.

Turkkilainen jäätelökin on elämys, sillä se on kumimaista. Venyväksi sen tekee orkidean juuri. Siihen käytetään myös vuohenmaitoa. Makuja on lukuisia vaniljasta mulperipuuhun ja mansikasta kumiin.

The post Bodrumissa kohtaavat itä ja länsi appeared first on Loma.

Upeita maisemia avautuu vaellusretkellä jatkuvasti.

Kun neljän tunnin vuoristopatikoinnin jälkeen pulahtaa viileänkirkkaaseen meriveteen pienellä autiorannalla, olo on autuas. Tema-matkojen viikon vaellusretki Kreikkaan Samoksen saarelle on oiva vaihtoehto tavalliselle rantalomalle, jos on vähääkään kiinnostunut luonnosta ja patikoinnista.

Samoksen vaellukset kestävät päivittäin kuutisen tuntia, minkä jälkeen jää aikaa vaikka kirjan lueskeluun rannalla tai kaupunkiin tutustumiseen. Puolet viikosta majoitutaan saaren pohjoisosassa Karlovassin kylässä ja toinen puoli etelässä Votsalakiassa. Saaren erilaiset maastot tulevat hyvin tutuiksi.

Pitkiä pikkukivirantoja

Karlovassi on Samoksen toiseksi suurin kaupunki, jonka talot on rakennettu uusklassiseen tyyliin. Kaupungin länsipuolella on Egeanmeren korkein kohta, Kerkisvuori ja itäpuolella Karvouni-vuori.

Kerkisin juurella on Marathokamboksen kylä, jonka jälkeen eteen avautuvat Votsalakian pitkät pikkukivirannat. Nimi tulee sanasta Votsala, joka tarkoittaa pieniä pyöreitä kiviä.

Biologi oppaana

Tema-matkan kruunaa opas Esa Eskelinen. Hän on koulutukseltaan biologi ja asuu pysyvästi Kreikassa, joten hänen luonnon ja kulttuurin ymmärryksensä on omaa luokkaansa.

Samoksen reitit on huonosti merkitty, eikä retkeilykarttoja ole, joten opas on tarpeen vuorelta toiselle taivaltaessa. Opas hikoilee vaelluksella yhdessä ryhmän kanssa ruokarinkka selässään 30 asteen helteessä ja kertoo väsymättä tarinoita kasveista, eläimistä ja paikallisesta elämästä.

Askel nousee kepeästi metsän siimeksessä vaikka lämpötila on korkea.

Eskelinen esimerkiksi tietää, että paikallinen kyy on myrkyllisempi kuin Suomessa. Yhtään kyytä hän ei ole kuitenkaan Samoksen vaelluksien aikana nähnyt.

Varjoisat metsät armahtavat

Vaikka kuumuus on kova, leppoisa tuuli ja varjoisat metsät tekevät vaelluksesta inhimillisen. Liian kovaan rääkkiin ei joudu, jos kävelylenkkejä on tehnyt säännöllisesti jo kotimaassa. Välillä patikkajono venyy pitkäksi, mutta polkujen risteyksissä ryhmä kerätään aina rauhassa kokoon.

Tema-vaellusryhmäämme kuuluu 25 patikoijaa iältään 40–70-vuotiaita. Ryhmässämme kuntotaso vaihtelee yhtä paljon kuin ikä. Huonokuntoinen 40-vuotias puuskuttaa vasta tapaamispaikalle, jossa 60-vuotias hyväkuntoinen odottaa jo malttamattomana eteenpäin lähtöä.

Vuorten ympäröimä ranta

Karlovassista lähteneen vaelluksen kohokohta on vuorten ympäröimä autioranta. Rannalle pääsee kävelemällä polkuja vajaan tunnin verran, joten tungosta ei ole. Piknikeväät viinipulloineen on jaettu reppuihin lähtiessä.

Rauhaisa lounas valkoisella pöytäliinalla meren äärellä rantakivillä on unohtumaton elämys kaikille.

Siilikehrääjäperhonen yllättää

Siilikehrääjäperhonen

Samoksen luontoelämystä siivittävät taivaalta bongatut haukat. Hiiri- ja kanahaukat kaartelevat taivaalla korppikotkien lailla, ja moni meistä näkee tuulihaukan syöksyn vuoren rinteellä.

Erikoisuus tällä alueella on välimerenhaukka, joka pesii poikkeuksellisesti syksyllä. Se pyydystää ravinnokseen muuttolintuja, jotka ovat matkalla etelään.

Satakielilaakson vuolaiden purojen varrella emme näe etelänsatakieltä, joka poikkeaa tutusta suomalaisesta satakielestä.

Harvinaisen siilikehrääjäperhosen opas sen sijaan löytää polun keskellä lekottelemasta.

Samoksen vuorilla ulvovat öisin kultasakaalit. Lähivesissä elää merikilpikonnia ja delfiinejä, joiden lisäksi alueella on nähty kaskelotteja. Vuoristopuron äärellä opas löytää purosta vihersammakon poikasen.

Samoksen vuoristokylissä eletään pitkään, joten sadan vuoden ikä ei ole vielä mitään.

Pitkää ikää vuoristokylissä

Nautimme lounaan jylhän rotkon pohjalla suurten puiden katveessa. Ruoka maistuu ja olo on taivaallinen, kun saa huljutella paljaita jalkoja viileän veden virrassa.Satakielilaakson elämysten lisäksi ryhmä ehtii päivän aikana käydä kahdessa kylässä, joista etenkin Manolatoksen kylä vuoren rinteellä on kuvankaunis jyrkkine kujineen.

Papat istuskelevat aukion kahviloissa, ja mummot pitävät vahtia talojen terasseilla. Vuoriston kylissä eletään vanhoiksi, joten sadan vuoden ikä ei ole siellä vielä mitään.

Vourlioteksen kylä on yksi Samoksen vanhimmista. Sinivalkoisina hohtavat talot sekä upeasti kukkivat jasmikkeet ja bougainvilleat antavat leimansa kylän viihtyisyydelle. Jääkahvi eli frappé maistuu vaeltajille kahvilassa.

Yllättävän korkealle patikoimalla

Kauniilta Potaminlahdelta lähtenyt seitsemän kilometrin vaelluslenkki suhteellisen tasaisia polkuja pitkin on vaivaton. Hiki virtaa toki valtoimenaan, kun aamulla nousemme kukkulalla odottavaan kirkkoon. Kreikkalaisista 98 prosenttia on ortodokseja.

Kun kirkkoa katsoo alhaalta meren tasalta, niin se näyttää olevan mahdoton haaste jalkaisin. Yllättävän korkealle tunnissa kuitenkin pääsee, minkä jälkeen maisemat kirkon tasanteelta merelle ovat patikoinnin arvoiset.

Usko kirkon saavuttamiseen jalkaisin lisääntyy, kun jyrkkää mäkeä on kavunnut puoleen väliin.

Muscatrypäleen pauloissa

Matka jatkuu viinitarhojen lomassa pieniä mutkittelevia polkuja pitkin.

Samos on pitkään ollut kuuluisa viineistään, joita tehdään muscatrypäleestä. Muscat on tiettävästi maailman vanhin yhä viljelty rypälelajike. Se viihtyy erittäin lämpimässä ilmastossa eikä oikein siedä kosteutta, joten Samoksen ilmasto on sille juuri oikea.

Samaina-merkkinen paikallinen ruokaviini on mieluinen tuttavuus, jossa maistuu lajikkeelle tyypilliset aromit, kuten sitruuna ja rusina.

Asettelemme kaikkien reppujen aarteet, eli herkullisen lounaan viihtyisän kappelin pihapöydälle. Herkut löytää myös ampiaisparvi, mutta ruoka on suussa sulavaa.

Vaelluksen reitti kulkee vuorten laaksoissa viinitarhojen lomassa.

Virran viemänä

Huima kokemus on päästä uimaan rotkon pohjalle pari metriä leveään vuoristojokeen pystysuorien kallioiden keskelle. Alle sadan metrin päässä eteen avautuu upea putous, jonka voima on muovaillut kallioon pyöreät muodot.

Pystysuoralle seinämälle on rakennettu hatarat portaat, joita voisi kivuta jyrkänteen partaalla odottavaan tavernaan. Valitsemme mieluummin puron varrella kulkevan reitin.

Piipahdus Turkkiin

Tema-matkan vapaapäivänä osa ryhmästä suuntaa Turkkiin, joka on vain parin tunnin laivamatkan päässä. Palatessaan kävijät kertovat nähneensä muun muassa Artemiin temppelin, eli yhden antiikinaikaisen maailman seitsemästä ihmeestä.

Suuri muinainen Efesoksen kaupunki on jäänyt myös kävijöiden mieleen. Kreikkalaiset perustivat Efesoksen jo 1100-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja myöhemmin siitä tuli Rooman valtakunnan tärkein kaupunki Vähä-Aasiassa. Siellä on muun muassa Celsuksen kirjasto ja valtava 24 000 hengen amfiteatteri.

Suuri osa ryhmästä lähtee rentouttavalle päiväristeilylle lähirannoille. Uimaretket veden voimasta jyliseviin rannan luoliin painuvat mieleen.

Saarikierros vuoren rinteen serpentiiniteillä on myös kokemisen arvoinen. Siksi yksi pariskunta vuokraa auton ja eräs uskalikko mönkijän.

Pythagoraan luola opinahjona

Samoksen kuuluisa filosofi Pythagoras eli saarella vuonna 500 eaa. Pythagoraan lause kolmion sivun laskemisesta auttoi muinoin merimiehiä suunnistamaan.

Oppaan kertoman mukaan Pythagoras joutui paikallisen tyrannin vainon kohteeksi, koska keräsi ympärilleen suuren joukon häneen uskoneita. Pythagoras pakeni vuorille pitkän kävelymatkan päähän ja jatkoi opetustaan luolassa.

Monen tunnin vaelluksen jälkeen ryhmämme saapuu suuren vuorenjyrkänteen juurelle. Rohkeimmat kapuavat viimeiset jyrkät ja loputtomilta tuntuvat askelmat luolaan. Suuaukon luokse on pystytetty pieni kappeli muinaisten aikojen suurmiestä kunniaksi.

– Ken luolan perälle menee, ei sieltä palaa, opas varoittaa.

Tämä taitaa olla vain pelottelua, sillä kaide johdattaa kulkijan turvallisesti syvemmälle luolaan, josta toki avautuu jyrkkä pudotus pimeän luolan syövereihin.

Nautintoja ilman syyllisyyttä

Myös kuuluisa kreikkalainen filosofi Epikuros syntyi saarella vuonna 341 eaa. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän kehotti ihmisiä tavoittelemaan nautintoja ja hemmottelua tuntematta syyllisyyttä.

Marathokamboksen kylästä lähtevää Pythagoras-vaellusta reunustavat mahtavan Kerkis-vuoriston kallioiset rinteet. Korkein huippu kohoaa puolentoista kilometrin korkeuteen, mutta vaellusryhmämme tyytyy nousemaan puolen kilometrin korkeuteen.

Kuin Pyhiinvaelluksella

Samoksen viehättävät pienet kappelit tuovat mukavan säväyksen rankkaan patikointiin. Harras tunnelma leviää kaikkiin ja on kuin olisimme pyhiinvaelluksella.

Valkoisena ja sinisenä hohtavan kappelin sisällä saattaa sytyttää kynttilän läheisten muistoksi. Rauhallinen lounas kappelin varjoisalla pihalla johanneksenleipäpuiden ja oliivipuiden varjossa rauhoittaa mieltä.

Kappelit on pidetty hyvässä kunnossa. Ajan patina näkyy vain yhdessä keskiaikaisessa kappelissa puron varrella. Jylhää harmautta henkivä kappeli on rakennettu kuin osaksi vuorta.

Henkeäsalpaavat maisemat

Parhaalle lounaspaikalle ryhmämme saapuu viimeisenä päivänä. Pitkän patikoinnin jälkeen edessä alhaalla häämöttää autioranta, jonka lähellä on pieni Agios Ionnaniksen luostari.

Auringonvalossa kimmeltävä meri huuhtoo patikoinnin rasitukset pois, minkä jälkeen on miellyttävää istahtaa köynnösten alle varjoon.

Pitkä nousu vuorenrinteelle saa matkalaiset haukkomaan henkeään, kun eteen avautuvat Fournin ja Ikarian kalliosaaret, jotka näkyvät hämyisinä meren autereessa. Kun vielä pieni harmaa peukaloinen pyrähtää matkaajien editse, hetki on täydellinen.

Mausteyrttejä selkäreppuun

Ennen kotiinlähtöä on hyvä kerätä mausteyrttejä selkäreppuun, sillä polkujen varsilta löytyy runsaasti toinen toistaan tuoksuvampaa salviaa, oreganoa, villifenkolia ja timjamia. Syömme kypsiä karhunvatukoita kahmalokaupalla polkujen varsilta.

Mukavaa matkaseuraa

Koko matkan aikana ei ole kiire mihinkään. Rauhallisten vaelluspäivien jälkeen jää aikaa sopivasti ennen illanviettoja. Nukkumaan mennään kuitenkin ajoissa, jotta aamulla ollaan pirteinä ylhäällä.

Parhaita puolia vaelluksella on yhteishenki, joka syntyy patikoinnin lomassa jutellessa sekä yhteisillä illallisilla tavernoissa. Opas valaa olemuksellaan mukavaa henkeä matkalaisiin.

The post Vaellusretkellä Samoksen rauhassa appeared first on Loma.

Vuoden Barista 2013 Kalle Freese vertaa alkuperäiskahveja viineihin. Kullakin kahvilla on omat ominaisvivahteensa, joihin vaikuttavat muun muassa maaperä, ilmasto, kasvuolot ja kahvilajike.

– Hyvä kahvi on kuitenkin edullisempaa kuin viini. Sitä paitsi kahvia voi nauttia kesken työpäivän, Kalle Freese vertaa. Hän rakastui kahviin asuessaan Uudessa-Seelannissa viitisen vuotta sitten.

Korkeat kasvuolot tuovat maun

Kahvi jaetaan kasvitieteellisesti kahteen lajiin: arabicaan ja robustaan. Keniassa ja Jamaikalla viljeltävät kahvit ovat arabicaa, johon kuuluu satoja alalajeja. Arabica vaatii korkeat kasvuolot kukoistaakseen, robusta sen sijaan ei ole niin nuuka. Se kasvaa matalammalla, muttei ole läheskään yhtä vivahteikas ja makea kuin arabica.

Freesen suosikkikahvit tulevat Keniasta. Hänestä on kuitenkin hassua puhua pelkästään jonkin maan kahvista, sillä pelkästään yhden kahvimaan sisällä on niin paljon eroja. Esimerkiksi Kenian kaksi isoa kahvialuetta, Ruirun ja Nyerin alueet, tuottavat hyvin erilaista kahvia, koska ne sijaitsevat eri korkeudella ja niiden maaperä on erilainen. Keniassa kahvi kasvaa vähintään 1 200 metrissä.

Myös Jamaikalla on ihanteelliset, tuliperäiset kasvuolot kahville. Jamaikalainen Blue Mountain -kahvi on maailmankuulua. Sen vuosituotanto on pieni ja se on arvokasta; yksi kilogramma sitä maksaa noin 100 euroa. Blue Mountain -kahvi kasvaa samannimisen vuoren rinteillä maan itäosassa jopa 1 800 metrin korkeudessa.

– Mitä korkeammalla kahvi kasvaa, sitä hitaammin se kypsyy ja sitä intensiivisempi maku kahvissa on.

Kahvimarja poimitaan käsin

Kenialaisessa kahvissa maistuu mustaherukka. Varsinkin tuoreessa sadossa on kevyt ja kukkainen aromi.

Kahvi tarvitsee paljon vettä kasvuun, ja kypsyminen alkaa sadekauden jälkeen. Keniassa kahvi on kypsää marras–joulukuussa, noin 9 kuukautta sadekauden jälkeen. Monsuunikauden vuoksi vuodessa on vain yksi satokausi. Freese kävi tutustumassa kenialaiseen kahvintuotantoon viime satokaudella marraskuussa 2012.

– Keniassa on paljon pieniä viljelijöitä, jotka kuuluvat osuuskuntiin. He vievät
keräämänsä kahvimarjat käsittelyasemalle, jossa marjan hedelmäliha poistetaan ja pavut kuivataan. Kun sato on myyty, viljelijät saavat korvauksen tuottamastaan kahvista laadun mukaan.

Hyvä, makea kahvi poimitaan kypsänä, jolloin marja on punainen. Kahvimarjan poiminta on käsityötä, sillä marjat eivät kypsy yhtä aikaa.

– Hyvästä kahvista maistaa, että se on poimittu käsin. Koneella poimituista marjoista ei saa hyvää kahvia, sillä joukkoon päätyy helposti raakoja, ylikypsiä ja viallisia marjoja.

Poimimisen jälkeen marjat lajitellaan koon mukaan. Mitä isompi papu, sen parempi maku. Papujen tulee olla tasalaatuisia eikä sisältää haljenneita tai reikäisiä yksilöitä. Kenialainen raakakahvi huutokaupataan, viedään kohdemaihin ja paahdetaan.

Suomeen tuodaan paljon kenialaista kahvia, sen sijaan jamaikalaista kahvia hyvin vähän. Jamaikan kahvituotannosta 90 prosenttia viedään Japaniin.

– Jos Suomesta onnistuu löytämään jamaikalaista vaaleapaahtoista Blue Mountain -kahvia tuoreena, eli noin 4 viikkoa paahdosta, se on todella maukasta. Kahvi on pehmeän hapokas, makea, täyteläinen ja hienostunut.

Kenialaisen kahvin maku on mustaherukkainen, makea ja hapokas. Varsinkin tuoreessa kahvisadossa on kevyt ja kukkainen aromi. Freese itse suosii aina sesongin kahvia. Kenialaiset kahvipavut tulevat Suomeen puoli vuotta kypsymisen jälkeen toukokuussa, jolloin kahvi on parhaimmillaan. Kenialainen kahvi paahdetaan vaaleahkoksi.

– Mitä tummapaahtoisempi kahvi, sitä vähemmän kahvin omaa makua maistaa. Laadukasta kahvia ei kannata paahtaa liian tummaksi, Kalle Freese tiivistää.

Kalle Freesen neuvot kahvin valmistukseen

”Helpoin tapa parantaa kahvin laatua on jauhaa pavut itse. Mitä pidempään kahvi on ollut jauhettuna, sitä vähemmän siinä on aromeja ja makuja jäljellä. Kahvi kannattaa ostaa pieneltä ja laadukkaalta paahtimolta tuoreena, mielellään kuukauden sisällä paahdosta.

Puhtaat välineet ovat hyvän kahvin edellytys. Käytä erillistä vesikannua veden kaatamiseen, koska kahvinkeittimen pannu ei ole koskaan täysin puhdas. Itse kiehautan ensin veden ja annan sen jäähtyä 92–94 asteeseen. Sen jälkeen kaadan veden manuaalisesti Melitta-suodattimen läpi.

Mittaa kahvi tarkasti esimerkiksi keittiövaa’alla. Oikeanvahvuista kahvia saa, kun varaa yhteen desilitraan 6 grammaa kahvia. Kun kahvi on valmista, se kannattaa nauttia saman tien.

Parhaiten kieli maistaa 60-asteisen juoman. Hyvä kahvi ei tarvitse maitoa eikä sokeria. Jos kahvi maistuu kitkerältä, vesi valuu liian hitaasti suodattimesta läpi, eli kahvi on liian hienoa. Jauha kahvi tällöin seuraavan kerran karkeammaksi. Jos kahvi on vetistä, jauha kahvi vastaavasti aiempaa hienommaksi.”

The post Kahvia Keniasta ja Jamaikalta appeared first on Loma.

Nativo, Avenida 30/Avenida Constituyentes

Fusion, Calle 6 On the Beach
Rento, keskihintainen ravintola/baari rannalla. Hyvää ruokaa sekä illalliseksi että lounaaksi, sekoitus perinteisiä meksikolaisia ruokia ja itäeurooppa-laisia vaikutteita. Livemusiikkia ja erilaisia esityksiä monta kertaa viikossa. Karibianmeri 20 metrin päässä.

Los Aquachiles, Avenida Constituyentes/ Fifth Avenue
Paikallisten suosima edullinen kalaravintola; tuoretta kalaa, meren antimilla täytettyjä tacoja ja herkullisia cheviche-annoksia.

Parilla Sur, Fifth Avenue/Calle Corazon
Erinomainen kala- ja liharavintola, jossa erittäin hyvä palvelu. Paikalliseen hintatasoon nähden kallis.

Madre Tierra, Calle 5/Avenida 14
Kaunis ravintola, jossa on perinteinen meksikolainen palapa-katto. Maistuvia pihvejä ja liharuokia, hyvä viinikokoelma. Paikalliseen hintatasoon nähden kallis.

The post Ravintolavinkit: Playa del Carmen, Meksiko appeared first on Loma.

Meksiko on suuri maa, jossa maisemat vaihtelevat lumihuippuisista vuorista sitruunalehtoihin. Erilaisia raaka-aineita tuotetaan runsaasti, ja se näkyy myös ruokakulttuurin rikkautena.

Ruuanvalmistukseen on perinteisesti käytetty Meksikossa paljon aikaa, sillä monet paikalliset ruokalajit ovat varsin työläitä valmistaa. Edelleenkin ruuanvalmistukseen satsataan, ja keittiöpuuhissa voi tyypillisesti vierähtää kaksikin tuntia päivässä. Tuoreet raaka-aineet haetaan torilta, eikä puolivalmisteita tai pakasteita keittiöissä juuri näe.

Monikäyttöinen maissi

Yksi tärkeimmistä raaka-aineista on maissi, joka on yleisnimitys usealle eri lajikkeelle. Valkoista maissia käytetään masan eli meksikolaisen maissijauhotaikinan valmistamiseen. Taikinasta tehdään muun muassa tortilloja, jotka ovat olennainen osa monia paikallisia ruokalajeja.

Aidot meksikolaiset tacot ovat pehmeitä maissitortilloja, jotka on täytetty ja taitettu kahtia.

Tyypillisiä tortillaruokien täytteitä ovat grillattu liha tai kala, vihannekset sekä papumuhennokset. Lisämakua antavat erilaiset salsat, avokadosta valmistettu guacamole sekä murennettavat tuorejuustot.

Pavut ovat maissin ohella meksikolaisen keittiön käytetyimpiä raaka-aineita, ja niitä löytyy lähes jokaiselta aterialta. Yleisimmin käytettyjä ovat pinto- ja mustapavut. Suosittu papuruoka on esimerkiksi papumuhennos, frijoles de olla. Muhennettua paputahnaa, frijoles refritos, tarjotaan tortilla-aterioilla.

Salsaten läpi aterian

Maissi on yksi tärkeimmistä aineksista meksikolaisessa keittiössä.

Guacamole on kenties kaikista tunnetuin meksikolainen ruokalaji. Tätä hienonnettua avokadoa käytetään meksikolaisessa keittiössä todella paljon, muun muassa fajitan ja tortillalastujen kanssa sekä liha- ja kalaruokien lisukkeena.

Aito meksikolainen guacamole on jotakin aivan muuta kuin purkeissa myytävät valmistuotteet. Pääaines on soseutettu avokado, ja lisäksi voidaan käyttää sipulia, valkosipulia, tomaattia, pilkottua chiliä sekä limetin tai sitruunan mehua.

Auringon kypsyttämistä tomaateista valmistuvat maistuvat salsat, kuumat ja kylmät keitot sekä salaatit. Ne antavat makua ja väriä myös liha- ja kalaruuille. Tomaattisalsaa nautitaan yksinkertaisena alkuruokana tortillalastujen kanssa.

Monikäyttöisiä salsoja valmistetaan myös hedelmistä, kuten mangosta ja ananaksesta, sekä vihreistä tomatilloista, joita usein kutsutaan myös meksikolaisiksi vihreiksi tomaateiksi. Nimestään huolimatta tomatillo ei kuitenkaan ole tomaatti, vaan se kuuluu samaan sukuun kuin esimerkiksi ananaskirsikka.

Kokeile kaktusta

Lihaa ja kalaa valmistetaan usein pitkissä hiiligrilleissä. Niitä käytetään myös tortillaruokien täytteenä. Tortilloihin liha lisätään yleensä pitkiksi suikaleiksi revittynä. Näin se pysyy maissiletun kyydissä huomattavasti paremmin kuin kuutioiksi leikatut lihapalat.

Suosittu kalaruoka on ceviche, jolla tarkoitetaan limetin mehulla raakakypsytettävää kalaa. Perinteinen meksikolainen äyriäisruoka taas on katkarapucoctail, coctel de camarones, jossa tomaattiseen liemeen lisätään katkarapujen kaveriksi sipulia, kurkkua, avokadoa, korianteria ja jalapeñoa.

Hedelmät tasapainottavat maissi- ja papupainotteista ruokavaliota. Esimerkiksi ananasta yhdistetään usein sekä suolaisiin että makeisiin riisiruokiin. Limettiä ja sitruunaa hyödynnetään salsojen ja muiden ruokalajien maustamisessa.

Hellekelillä virkistävä tuttavuus ovat katukojuista myytävät tuoremehut, agua frescas, joita valmistetaan ananaksesta, papaijasta, granaattiomenasta ja sitrushedelmistä.

Paikallinen erikoisuus on nopales eli opuntiakaktuksen lehdet. Näitä pulleita ja mehukkaita lehtiä käytetään esimerkiksi pataruuissa, keitoissa, salsoissa ja salaateissa.

Chiliä ja korianteria

Meksikolaiset ovat ylpeitä laajasta chilivalikoimastaan, ja käytössä on yli sata erilaista lajiketta.

Meksikolaiset ovat ylpeitä laajasta chilivalikoimastaan. Erilaisia lajikkeita on käytössä pitkälti yli sata. Chilit ovatkin meksikolaisen keittiön käytetyimpiä maustekasveja.

Chilin tulisuus riippuu sen sisältämän kapsaisiini-yhdisteen määrästä. Säilötyt tai raakana käytetyt chilit ovat yleensä tulisempia kuin kypsennetyt. Erittäin voimakkaan tulinen chili on habanero, jota käytetään usein pullotetuissa chilikastikkeissa.

Jalapeño on yksi suosituimmista chililajikkeista Meksikossa. Kun jalapeñot kuivataan ja savustetaan, niiden maku syvenee voimakkaan savuiseksi. Se tunnetaan nimellä chipotle.

Chilin ohella omaleimaista makua meksikolaiselle ruualle antavat muun muassa pippuri, kaneli ja korianteri. Korianterin tuoreita lehtiä kutsutaan nimellä cilantro. Ne ovat suosittu mauste sekä salsoissa että monissa muissa ruokalajeissa.

Vanukas on suosikkimakea

Limettiä käytetään meksikolaisessa ruuanvalmistuksessa muun muassa salsojen mausteena ja kypsentämään chevicheä.

Makeana jälkiruokana Meksikossa suositaan usein erilaisia vanukkaita. Hyvin tyypillinen on esimerkiksi ranskalaista crème caramel -vanukasta muistuttava karamellivanukas, flan casero.

Herkullinen aterian päätös tai makea välipala on myös paahdettu kurpitsa, joka valmistuu sokerisiirapilla valeltuna uunissa miedolla lämmöllä hauduttamalla. Täydellinen makupari sille on vaniljajäätelö, johon on sekoitettu ripaus tuoretta, murskattua chiliä. Hyvää ruokahalua – Buen provecho!

Lähteet: ravintoloitsija Georg Simojoen haastattelu ja teos Aitoa Meksikon ruokaa, Felipe Fuentes Cruz ja Ben Fordham

Pieni tortillasanasto

• Burrito – kirjekuoren tapaan taitettu täytetty tortilla.
• Chimichanga – burrito, joka taittamisen jälkeen uppopaistetaan rapeaksi.
• Enchilada – täytetty, rullalle kääritty tortilla, joka kuorrutetaan kastikkeella ja paistetaan uunissa.
• Fajita – taskuksi täytteen ympärille kääritty tortilla.
• Quesadilla – paistinpannulla paistettava, salsalla päällystetty tortilla, jonka toinen puolisko taitetaan täytteen päälle.
• Tostada – rapeaksi paistettu, täytteillä päällystetty tortilla.

Lue myös opas Laura Lepolan ravintolavinkit Playa del Carmeniin.

Kokeile kotona

Salsa paahdetuista tomaateista
6 annosta

• ½ kg tomaatteja
• 2 tuoretta (serrano)chiliä
• 1 hienonnettu sipuli
• 1 limetin mehu
• iso nippu tuoretta korianteria
• suolaa

1.  Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Leikkaa tomaatit neljään osaan ja pane uunipellille. Lisää chilit ja paahda aineksia uunissa 45–60 minuuttia, kunnes ovat tummuneet ja pehmenneet.
2. Laita paahdetut chilit vahvaan muovi-pussiin ja sulje pussin suu 20 minuutiksi. Anna tomaattien jäähtyä, poista niistä kuoret ja kuutioi tomaatit.
3. Siirrä hienonnettu sipuli kulhoon, lisää tomaattikuutiot sekä limetin mehu.
4. Ota chilit pussista ja irrota kuoret. Leikkaa kannat. Halkaise chilit, poista siemenet ja pilkohedelmäliha tomaatti-sipuliseokseen. Sekoita hyvin.
5. Hienonna korianteri ja sekoita salsan joukkoon. Mausta suolalla. Peitä kulho kannella ja anna olla kylmässä noin tunti ennen tarjoilua.

Resepti: Jane Hilton, Meksikolainen keittiö

The post Ruokailoa meksikolaisittain appeared first on Loma.

Ngamta-norsu hamuaa kärsällään vesimelonia. Kun sille tarjoaa ananasta, se heittää sen kauemmaksi. Viereiselle Chom Poolle sokeriruoko on puolestaan herkkua.

On ihana syöttää näitä sademetsän suuria valtiaita ja katsoa, kun ne kietovat kärsänsä hedelmäpalojen ympärille ja ohjaavat ne suuhunsa.

Norsut ovat herkkunsa ansainneet. Olemme juuri äsken ihailleet Etelä-Thaimaan suurinta sademetsää Khao Sokia niiden selästä. Nämä kävelyt ovat kuitenkin norsuille lähes leikkiä.

– Suuri osa täällä työskentelevistä norsuista on ostettu kumipuuplantaaseilta ja hakkuuleireiltä, joissa ne vetivät satojen kilojen painoista puutavaraa päivittäin. Työ oli raskasta. Taukoja, vettä ja ruokaa oli tarjolla heikosti, kertoo Salla Rauhala, Siam Safarin palveluosaston päällikkö.

Norsusafarin ja herkkujen jälkeen norsuja odottaa vielä kylpy. Täällä niiden on hyvä olla.

Norsuturismi pelastaa norsuja

Thaimaan lainsäädäntö muuttui vuonna 1989. Sademetsäalueiden kaupalliset hakkuut kiellettiin, ja hakkuuleireillä työskennelleet norsut jäivät työttömiksi. Niiden ylläpito on erittäin kallista, eikä niitä kohdeltu lainmuutoksen jälkeen niinkään hyvin kun aiemmin.

Norsut käyttävät jopa 16 tuntia vuorokaudessa syömiseen ja ruuan etsimiseen.

Norsut käyttävät jopa 16 tuntia päivässä syömiseen tai ruuan etsimiseen. Täysikokoisina ne syövät toista sataa kiloa kasvien ja puiden osia sekä hedelmiä päivittäin.

Kansallispuistoissa villit norsut ajautuivat alati kasvaville plantaaseille ja joutuivat viljelijöiden kanssa konflikteihin, jotka usein päättyivät norsun kannalta ikävästi.

– Oikein ja standardien mukaan toteutettu norsuturismi on ainoita hyväksi todettuja tapoja säilyttää koulutettujen norsujen populaatio ennallaan ja pitää niistä samalla hyvää huolta, Rauhala kertoo.

Pikkunorsujen koulutuskeskus

Thaimaassa on lähes 100 norsuleiriä, mutta Siam Safari on ainoa Royal Thai Government -sertifioitu Etelä-Thaimaassa. Sertifikaatti takaa, että eläimet saavat riittävästi oikeanlaista ja monipuolista ravintoa sekä juomavettä. Norsuihin erikoistuneet eläinlääkärit tarkistavat ne säännöllisesti.

Täällä norsuja kouluttavat ainoastaan pohjoiseen Karen-heimoon kuuluvat kouluttajat, mahoutit. Heimolla on satojen vuosien kokemus norsujen kouluttamisesta ja rauhallinen luonne, joka on tärkeä näiden isojen, toisinaan hieman omapäistenkin eläinten kanssa työskennellessä. Ihannetilanteessa norsulla on elämänsä aikana kouluttajana vain yksi mahout, mutta aina se ei ole mahdollista.

Norsut aloittavat työskentelyn vaelluksilla 12–15 vuoden ikäisinä.

Siam Safari järjestää retkiä myös Phuketissa. Siellä retkeen sisältyy myös pienten norsujen koulutuskeskukseen tutustuminen. Norsupienokaiset ovat niin suloisia, kuin ekaluokkalaisia, jotka vuorotellen maalaavat värejä paperille kärsäänsä käärityllä pensselillä ja välillä kävelevät kahdella jalalla pyrkiessään tekemään vaikutuksen opettajaansa.

Uusin tulokas

Norsuvauva Ha Ha on Khao Sokin -leirin nuorin norsu. Salla Rauhala kertoo 1,5-vuotiaan pikkunorsun elämästä Siam Safarin suojissa:

”Ha Ha on nyt 1,5-vuotias. Tällä hetkellä sillä on painoa yli 400 kiloa, eli pienokainen kasvaa huimaa vauhtia. Sen syntymäpaino oli 90 kilogrammaa.

Ha Ha nimettiin syntymävuotensa mukaan, sillä vuosi 2012 on thaimaalaisen kalenterin mukaan 2555, jonka kaksi viimeistä lukua 5-5 on thaiksi Ha Ha.

Poikanen viettää kaiken aikansa äitinsä Tor Porin kanssa, ja mahout Di-Be-Le asuu mökissään ihan aitauksen vieressä. Ha Ha alkoi syödä kiinteää ruokaa kuten pehmeitä lehtiä noin puolen vuoden iässä, mutta äidinmaito on edelleen osa ruokavaliota aina 2–3 vuoden ikään saakka. Nyt se pystyy pureksimaan vahvempia ananaksen lehtiä, ja myös banaanit ja muut hedelmät ovat sen suurta herkkua.

Ha Han päivän kohokohtia ovat suihkuhetki ja kävelyretket äidin ja mahoutin kanssa viidakossa. Se on vastikään myös oppinut polskimaan läheisessä matalassa pikkulammessa ja innostuu aina päästessään uimaan. Sen koulutus aloitetaan hiljalleen noin 3 vuoden ikäisenä, mutta viettää lapsen elämää tiiviisti äitinsä kanssa vielä useiden vuosien ajan. Äiti Tor Por ei tällä hetkellä osallistu elefanttivaelluksille ollenkaan.

Tavallisesti norsut ovat valmiita aloittamaan vaelluksilla työskentelyn noin 12–15-vuotiaina. Aloittaessaan nuoret norsut kantavat selässään vain yhtä aikuista lomalaista.”

Kaikki Finnmatkojen norsusafarit toteutetaan yhteistyössä Siam Safarin kanssa. Retkiä tehdään muun muassa Phuketissa.

Tiesitkö tämän?

• Thaimaassa on noin 3 000 norsua, joista 2 000 on koulutettuja ja 1 000 elää vapaana kansallispuistojen alueilla.
• Siam Safarin norsuprojekti tukee lahjoituksin Thaimaan norsusairaaloita Lampang- ja Krabi-provinsseissa. Vieraat voivat tehdä lahjoituksensa Phuketin norsuleirissä sijaitsevaan keräyslippaaseen.
• Siam Safarin lasten projektissa autetaan muun muassa syrjäseutujen kouluja lahjoittamalla koulutarvikkeita, -kirjoja ja tietokoneita. Se osallistuu myös luonnonsuojelutyöhön, kuten mangrovepuun taimien istutukseen ja rantojen siivoustalkoisiin.
Lisää tietoa: siamsafari.com

The post Sertifioituja norsusafareita Thaimaassa appeared first on Loma.

Sahrmanit eivät aikanaan lähteneet häämatkalle lainkaan.

– Tai no, ajelimme isäni autolla Aulangolle Hämeenlinnaan. Ei sitä edes osannut ajatella, että ulkomaille, muistelee Keijo 42 vuoden takaista häähumua. Nyt istumme Gran Canarialla Puerto de Moganin kalastajakylässä nauttimassa tapas-lounasta.

Yli 55-vuotiaista suomalaisista peräti 83 prosenttia ei ole koskaan tehnyt häämatkaa.

– Hääjärjestelyt eivät muutenkaan olleet aivan samanlaista kilpavarustelua kuin nykyään. En käynyt edes meikissä tai kampaajalla. Keijo kävi kyllä ottamassa hiuksiinsa pehmennyksen, Riitta nauraa.

Lasten ehdoilla

Sahrmanit lähtivät häämatkalle 42 vuotta vihkimisen jälkeen.

Vaikka yhteinen häämatka jäi aikoinaan tekemättä, pariskunta on matkustellut paljon – välillä Keijon työn perässä, välillä yhteisen viiniharrastuksen vieminä, ja tietenkin perheen kanssa.

– Ensimmäinen lomamatkamme lasten kanssa suuntautui Kyprokselle. Muistan aina, kuinka ihmeelliseltä lämpö tuntui, kun astuimme lentokoneesta, Riitta kertoo.

– Oli mukava katsella, kuinka lapset nauttivat lämpimästä ilmasta ja merivedestä. Matkoilla he oppivat paljon uusia asioita, kuten maistelemaan erilaisia ruokia ja puhumaan muutamia sanoja vierasta kieltäkin, Keijo muistelee.

Matkaseurueen koko on kasvanut, kun lomalle lähdetään yleensä usean sukupolven voimin.

– On tietysti erilaista matkustaa suuremmalla porukalla lasten ja lastenlasten kanssa. Silloin mennään pitkälti muiden tarpeita ajatellen. Vesipuistot ja eläintarhat kolutaan läpi, jos lapset niin haluavat.

Lomalla parasta on yhdessäolo, ja matkoista jää mukavia muistoja.

– Matkavalokuvista teettämämme kuvakirjat alkavat olla puhki selattuja.

Omaa aikaa

Nyt Riitan ja Keijon elämässä alkaa uusi vaihe, sillä molemmat ovat jääneet eläkkeelle. Tämä suo uusia mahdollisuuksia matkailuun.

– Pääsemme lähtemään periaatteessa milloin vain, vaikka tammikuussa, kun matkailusesonki ei ole vilkkaimmillaan ja hinnat ovat edullisempia. Lähdemme varmasti katkaisemaan pitkää talvea, Riitta haaveilee.

Tärkeintä pariskunnalle on uusien paikkojen näkeminen.

Gran Canaria osoittautui mukavan monipuoliseksi häämatkakohteeksi.

– On kiinnostava nähdä, miten ihmiset eri puolilla maailmaa elävät. Harvoin menemme samaan paikkaan kahta kertaa.

Matkalla pitää olla myös sopivasti ohjelmaa. Erityisesti Unescon maailmanperintökohteet houkuttavat.
– Arvostamme hyviä retkiä ja asiantuntevia oppaita. Myös ruoka ja viini kiinnostavat.

Viikon häämatka Gran Canarialle osoittautui näillä kriteereillä positiiviseksi kokemukseksi.

– Yllätyimme saaren monipuolisuudesta. Täällä on paljon nähtävää ja koettavaa. Kulttuuririennot, pienet vuoristokylät, paikalliset markkinat ja viinibodegat on käyty. Lisäksi on tietysti levätty ja nautittu elämästä!

Yksi asia on kuitenkin vielä hoitamatta.

– Olen hääpäivinä ostanut Riitalle lahjaksi korun, ja tänä vuonna se hankitaan Kanarialta, Keijo hymyilee.

Häämatkan aika

Yli 55-vuotiaista suomalaisista peräti 83 prosenttia ei ole koskaan tehnyt häämatkaa. Tämä selviää Finnmatkojen keväällä 2013 teettämästä häämatkakyselystä*.

Lähtemistä jarruttivat aikoinaan taloudelliset syyt ja perheen perustaminen. Häämatkojen tekeminen ei kuulunut 1960–1970 -luvulla ajan henkeen:

”Meidät vihittiin 1972, ja kaikki rahat meni oman pienen pesän ostoon. Seuraavana kesänä piti lomarahoilla tehdä häämatka, mutta ­­nuukuus iski. Taisi iskeä seuraavinakin vuosina. Niin se vain jäi.”

Moni kyselyyn vastannut tuumasi, ettei häämatkalle lähteminen olisi liian myöhäistä­ vieläkään. Tekemättömien häämatkojen toteuttaminen näyttäisi nyt olevan trendi +55 -ikäryhmässä:

”Tänä elokuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta, ja olisi hyvä syy mennä viimein häämatkalle.”

”Olisi kiva yhdistää häämatka ja eläkkeelle siirtyminen! Ja olisihan se yllätys miehelle, kun voisi sanoa, että nyt vien sinut oikealle häämatkalle!”

Kyselyyn vastanneet lähtisivät mieluiten häämatkalle Kanariansaarille, Thaimaahan, Kap Verdelle ja Dubaihin.

*) FUNCK Helsinki Norstatin kansallinen nettipaneeli

The post Vihdoin häämatkalle appeared first on Loma.

Pudong on Shanghain ultramoderni kasvukeskus pilvenpiirtäjärykelmineen ja luksushotelleineen. Vielä 20 vuotta sitten alue oli eristäytynyt ja vähäliikenteinen Shanghain köyhälistön kaupunginosa, jolla sijaitsi myös viljelysmaita. Nyt kaikki on toisin. Pudongin pilvenpiirtäjäsilhuetti on yksi maailman mahtipontisimmista metropolimaisemista.

Varsinainen keskusta ostos- ja kävelykatuineen sijaitsee Huangpu-joen toisella puolella. Sielläkin vanha väistyy vinhaa vauhtia uuden tieltä. Nanjing Dong Lu on ostos- ja kävelykatu, jonka mainosvalomeren alla shanghailaiset elävät vilkasta arkeaan.

Kaikkialla on ruuhkaa, ja autojen sekä mopojen tööttäykset kaikuvat pilvenpiirtäjien väleissä. Kukaan ei näytä hermostuvan tungoksessa, ja kukin on oppinut puikkelehtimaan päästäkseen eteenpäin.

Tema-oppaamme Taisto Sievänen noutaa kadunvarsikuppilasta take away -herkut. Asettaudumme mannermaiseen terassikahvilaan, josta kukin tilaa itselleen mieluiset juomat. Shanghaissa on siis mahdollista tulla omine eväineen terassille. Syömme täkäläiseen tapaan valmistettuja dumplingeja, joita kutsutaan nimellä xiao long bao tai baozi. Höyrytettyjen taikinanyyttien täytteenä on porsaanlihaa ja katkarapua.

Kaikenikäisten yöelämää

Illan laskeuduttua kaduilla alkaa toisenlainen kuhina. Shanghain yöelämässä ei juuri törmää baareihin, vaan ihmiset illastavat ravintoloissa tai rentoutuvat kadulla erilaisissa ryhmätapahtumissa. Urbaanisti valaistu kaupunki näyttää tieteiselokuvan miljööltä, mutta katutasolla tunnelma on maanläheinen ja sympaattinen.

Pop up -tapahtumat valtaavat Nanjing Dong Lu -kävelykadun iltaisin.

Kaikenikäiset ihmiset ovat tulleet viettämään iltaa keskustaan. Kuumassa yössä Renmin Parkin suuri suihkulähde tarjoaa ilakoiville lapsille virvoitusta. Pop up -tapahtumat ovat vallanneet kävelykadut: Vanhempien naisten monikymmenhenkinen jumpparyhmä liikehtii säntillisessä muodostelmassa keskellä Nanjing Dong Luta miljoonakaupungin ytimessä. Vieressä toinen porukka on päässyt paritanssin tunnelmaan. Räppiä ja hip hopia harrastavat nuorisoryhmät ovat myös jalkautuneet kadulle.

Kaikkea on tarjolla: karaokea fläppitaululta ja lihavartaita mopon tarakalle hitsatusta grillistä.

Matkaseurueellemme tarjoillaan yunnanilainen illallinen tunnelmallisesti valaistussa ravintolassa. Yunnan on Kiinan lounaisosassa sijaitseva maakunta, jossa asuu useita etnisiä heimoja. Eksoottinen yunnanilainen keittiö on hyvin monipuolinen, ja ylellinen illallinen tarjoaa vivahteikkaan makuelämyksen monituisine ruokalajeineen. Tofu on juuri oikealla tavalla tiristettyä, ja raasteessa maistuu korianteri.

Yunnanilainen ruoka on tällä hetkellä hyvin suosittua Kiinan suurkaupungeissa. Se ei varsinaisesti kuulu kiinalaisen ruuan pääsuuntauksiin, vaan on aivan omanlaisensa.

Kiinalainen keittiö jaetaan karkeasti neljään eri perinteeseen: Kantonin, Pekingin, Sichuanin ja Shanghain keittiöön. Suomessa kiinalaiset ravintolat tarjoilevat yleensä kantonilaista ruokaa, joka on ottanut vauhtia Yhdysvalloissa kiinalaisten maahanmuuttajien keittiöistä.

Kokin opissa

Shanghaissa käymme tutustumassa myös silkin salaisuuksiin. Kulttuurihistoria, kaupankäynti ja käsityöläisyys punoutuvat yhteen silkin ja Silkkitien tarinassa.

Kiinan kaupankäynnin ja vaurauden historiaan kuuluu olennaisena osana mulperiperhosen toukan koteloista, eli kokongeista kelattu kuitu. Silkinviljely aloitettiin Kiinassa jo 2 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja silkin valmistus saatiin pidettyä salaisuutena 500-luvulle asti.

Seuraavaksi pääsemme ruuanlaiton oppitunnille. Koska matkan yksi teema on maistella erilaisten kiinalaisten ruokaperinteiden herkkuja, on myös syytä paneutua hieman siihen, kuinka ruokaa valmistetaan. Shanghain keittiön ruoka on hieman makeampaa kuin muiden kiinalaisten keittiöiden, eikä se ole aivan yhtä mausteista tai tulista.

Sonnustaudumme kokinhattuihin ja essuihin, otamme veitset käteemme ja ryhdymme töihin. Paikalliset opettajat madaltavat kynnystä maanläheisellä ja yksityiskohtaisella ohjeistuksellaan. Valmistamme salaattia, johon tulee herneenpalkoja neulasienien ja tofusuikaleiden kera.

Maun juju on paksussa, siirappimaisessa soijakastikkeessa. Seuraavaksi tutustumme täytettyjen paprikoiden tekemiseen. Täytteeksi laitetaan perunamuusia, mutta Kaukoidän tunnelmaa tuovat bambunversot, inkivääri, viinietikka ja kuivatut herkkusienet.

Pyhiinvaellus mausoleumiin

Kiinan kansantasavallan perustajana pidetyn Sun Yat-senin mausoleumi Nanjingissä on kuin pyhiinvaelluskohde.

Nanjing on ollut Kiinan pääkaupunkina kolmesti, viimeksi vuosina 1928–1949. Yli 2 500 vuotta sitten perustetun kaupungin luonnonkauniit alueet ja historialliset kohteet houkuttelevat matkustajia sekä Kiinan muista osista että ulkomailta.

Nanjingin historian tunnetuin ja järkyttävin tapahtuma on niin kutsuttu Nanjingin verilöyly. Kiinan-Japanin sodan aikaan vuonna 1937 japanilaiset valtasivat kaupungin ja teloittivat satoja tuhansia siviilejä.

Aikalaiskertomusten mukaan Jangtsen vesi on ollut punaisena verestä, kun japanilaiset sotilaat ovat ampuneet uimalla pakoon pyrkineitä nanjingilaisia.

Linja-auto vie vehmaalle vuoristoalueelle. Käymme Kiinan tasavallan perustajana pidetyn Sun Yat-senin mausoleumissa, joka sijaitsee korkealla kukkulalla Zijin vuoren alueella. Portaita tuntuu olevan loputtomasti, mutta tuhannet pyhiinvaellukselle saapuneet matkailijat kapuavat nähdäkseen merkkihenkilön haudan.

Sun Yat-seniä on kutsuttu Maan isäksi ja Edelläkävijäksi, koska keisarivallan syrjäyttämisen jälkeen hänet valittiin maan ensimmäiseksi presidentiksi vuonna 1912.

Joki kutsuu

Aamu valkenee Jangtsejoella. Korkeat vihreät vuoret reunustavat leveänä kiemurtelevan joen kumpaakin puolta. Viiden tähden risteilijä irrottaa ankkurinsa ja lähtee liikkeelle.

Jangtse on Aasian pisin joki ja maailman kolmanneksi pisin Amazonin ja Niilin jälkeen. Se kulkee Kiinan halki muun muassa Chongqingin, Wuhanin ja Nanjingin ohi ja laskee Itä-Kiinan mereen Shanghain pohjoispuolelta.

Vastavalmistunut President No. 8 on pramea kuusikerroksinen risteilyalus, jonka matkustajina on muutaman länsimaisen seurueen lisäksi kiinalaista ylempää keskiluokkaa. Henkilökunta ottaa reippaasti kontaktia matkustajiin, palvelu toimii, eikä omaa länsimaalaista ummikkoutta joudu häpeilemään. Neljän päivän aikana aluksen työntekijöiden kanssa tullaan tutuiksi puolin ja toisin.

Laivalla on mukana muun muassa hieroja, kiinalaisen lääketieteen asiantuntija ja oma taiteilija, jotka tarjoavat palvelujaan ja pitävät luentoja risteilyväelle. Ne, joille päiväohjelman reippaat kävelyretket eivät riitä, voivat iltaisin piipahtaa kuntosalissa.

Nanjingissa teemme kaupunkikierroksen ja käymme muun muassa ihmettelemässä Jangtsen yli kulkevaa siltaa. Se on maailman suurin kaksitoiminen silta, eli sitä pitkin voivat liikkua sekä autot että junat.

Illalla perehdymme Huaiyangin keittiöön, joka tunnetaan runsaasta Chinkiang-viinietikan käytöstä. Kiinassa ruoka tarjoillaan useimmiten yhteisistä kulhoista, jotka asetellaan keskellä olevalle pyörivälle alustalle. Kukin ruokailija poimii puikoilla omalle lautaselleen herkkuja.

Tarjoilijat häärivät ympärillämme ja tuovat ruokalajin toisensa perään niin nopeasti, ettei ruokapöydälle mahdu enää ainuttakaan kulhoa. Maistamme paistetusta lootuksen juuresta tehtyä pihviä sekä Nanjingin omaa erikoisuutta, riimisuolattua ankkaa.

Padon äärelle

Ensimmäisen risteilypäivän retkikohde on Sandoupingissa sijaitseva Kolmen rotkon pato, joka on rakennettu maailman suurinta vesivoimalaa varten. Turistivirta päästetään turvatarkastuksen jälkeen voimalan alueelle. Pato on niin massiivinen, että sortuessaan tulva tuhoaisi Jangtsen alajuoksun ranta-alueet kilometrin leveydeltä aina Shanghaihin asti.

185 metriä korkean padon tärkeimpiä tehtäviä ovat tulvanhallinta, sähköntuotanto ja patosulkujen ansiosta tehostuva laivaliikenne. Kaikella hyvällä on hintansa: rakentamisvaiheessa 1,4 miljoonaa ihmistä pakkosiirrettiin, koska padon yläjuoksulla vedenpintaa nostettiin niin, että monia kaupunkeja jäi veden alle. Samalla menetettiin arvokkaita arkeologisia alueita ja kulttuurikohteita.

Patovierailun jälkeen palaamme risteilyalukseen, joka alkaa nousta viiden patosulun läpi yläjuoksulle.

Wu- ja Qutang-rotkojen ääressä Jangtse kiemurtelee metsän peittämien jyrkkien seinämien välissä.

Rotkomaisemissa polveileva joki tarjoaa paljon katseltavaa: vuoristomaisemia, metsäisiä jyrkkiä rinteitä, kekseliäitä vuoristoasumuksia, jokunen pagodi siellä täällä, kalastajia heittoverkkoineen, tehtaita, suurkaupunkeja, valtavia rahtialuksia ja tietysti toisia risteilijöitä.

Toisena risteilypäivänä lähdemme pienemmällä laivalla Jangtsen sivuhaaraa pitkin Wu- ja Qutang-rotkoille. Joki kiemurtelee metsän peittämien jyrkkien seinämien välissä. Väylä pienenee, ja laiva vaihdetaan kapeisiin 18 henkeä vetäviin puuveneisiin. Sukellamme rotkoon.

Olemme Tujia-kansan alueella. Riuskat, työn sitkistämät soutajat kuljettavat syvemmälle jokivartta pitkin, ja luonto tulee lähelle. Tarkkasilmäisimmät näkevät rinteillä telmiviä reesusapinoita ja Kiinan eksoottisia lintuja.

Maailman suurin maalaiskaupunki

Chongqingiin on yksi maailman suurimpia kaupunkeja, vaikka se on monille suomalaisille tuntematon. 30 miljoonan asukkaan kaupunki on maaseutualueen keskus. Se sijaitsee vuoristoalueella, ja jyrkät mäkiset kadut ovat yksi kaupungin tuntomerkkejä. Mäkisyyden vuoksi täällä ei näe yhtä paljon polkupyöriä kuin monissa muissa Kiinan kaupungeissa.

Chongqingiä pidetään valtavasta koostaan huolimatta maalaiskaupunkina, eikä katumaisema ole samalla tavalla moderni kuin esimerkiksi Shanghaissa. Länsimaisten muotibrändien sijaan katukuvassa näkyy perinteistä kiinalaiskansan elämää. Toreilla sekä kujilla liikkuu tavaroiden kantajia ämmänlänkien kanssa, ja kiireisen kävelijän täytyy varoa astumasta katujen varsilla olevien lautapeliporukoiden päälle.

On aika perehtyä kiinalaiseen teeseremoniaan ja alueen kulinaristiseen antiin. Chongqing kuului aikaisemmin Sichuanin provinssiin, jonka keittiö tunnetaan tulisesta ruuastaan. Tutustumme alueen ainutlaatuisiin ruokalajeihin, joissa maistuvat chili, punapippuri, valkosipuli, inkivääri ja fermentoidut soijapavut.

The post Risteily Jangtsejoella appeared first on Loma.

Suosituimmilla matkailusaarilla, eli Gran Canarialla ja Teneriffalla, on runsaasti isoja ostoskeskuksia. Näiltä saarilta löytyvät myös Espanjan ehkä kuuluisimman tavarataloketjun, Suomen Stockmannia vastaavan El Corte Inglésin suuret myymälät.

Ostoskeskuksissa hinnat ovat aina kiinteät. Ostoskeskukset ovat yleensä avoinna koko päivän ilman siestaa, mutta valtaosa ostareista on suljettu sunnuntaisin.

Talven alennusmyynnit alkavat aina loppiaisen jälkeen ja kestävät noin kaksi kuukautta. Niiden valikoima on yleensä erinomainen.

Kanarialaisia erikoisuuksia

Kanarialaiset paikallistuotteet ovat oivallisia matkatuomisia. Paikallisten sikarien on sanottu pärjäävän laadussa jopa kuubalaisille, ja niiden hinta-laatusuhdetta kiitellään yleisesti.

Lisäksi saaret ovat kuuluisia pitsiliinoistaan. Jokaisella saarella on omat ihastuttavat pitsimallinsa, ja vaikka niiden hintataso on viime vuosina noussut, ne ovat silti paljon halvempia kuin Suomessa käsityönä tehdyt pitsiliinat. Matkamuistomyymälöissä moni ihastuu myös kanarialaisten banaanipuiden lehdistä tehtyihin koreihin.

Muita mukavia tuliaisia ovat saarten paikallisherkut, kuten juustot, chorizo-makkara, ilmakuivattu kinkku, viinit ja liköörit.

Ostosvinkit

Viikon tai parin lomalta on kiva tuoda jotain tuliaisia, mutta toisaalta ostosten tekemiseen ei haluaisi käyttää liikaa kallisarvoista loma-aikaa. Näillä Finnmatkojen oppaiden vinkeillä löydät hyville kaupoille.

Gran Canaria, Sanna Amberg:

D’Piel Calzados Gilfonso -kenkäkauppaketjulla on monipuolisin kenkävalikoima mitä olen Gran Canarialta löytänyt. Liikkeitä on muun muassa Yksi Trianalla (Las Palmasin ostoskatu) ja toinen Las Arenasin ostoskeskuksessa Las Palmasissa. Laadukkaita espanjalaismerkkejä.

Fund Grube on alunperin lomalaisille suunnattu kauppaketju, joka on erikostunut kosmetiikkaan mutta on laajentanut nyt myös vaatteisiin, aurinkolaseihin, kelloihin sekä koruihin ja avannut liikkeen muun muassa Las Palmasin Arenasin ostoskeskuksessa. Fund Grubeen suuntaan, kun haen täydennystä meikkipussiin tai ostan äidille ryppyrasvan tai hajuveden tuliaiseksi. Laatumerkkejä on halvemmalla kuin tax freessä. Fund Gruben liikkeitä on saaren eteläosissa muun muassa Faro Bulevardilla Melonerasissa, sekä Jumbo-, Cita- ja Parque Tropical -ostoskeskukssissa.

Atlantico-ostoskeskukseen Vecindariossa pääsee kätevästi paikallisbusseilla lomakohteista. Paljon tunnettuja merkkejä, urheiluliikkeitä, lelukauppoja, kenkäkauppoja, kosmetiikkaa sekä iso Carrefour-supermarket. Lempikaupassani Zara Homessa on ihanat valikoimat pientä sisustustavaraa, pöytäliinoja, lakanoita. Mallisto vaihtuu koko ajan.

Las Terrazzas on outletkeskus hieman ennen Las Palmasia. Merkkituotteita (esim. Levis, Calvin Klein, Zara) jopa 70 % alennuksella.

Ruokatuliaisista ykkönen on itse asiassa fuerteventuralainen Maxorata-tuorejuusto, queso fresco vuohenmaidosta. 400-grammainen kiekon mallinen pala maksaa alle 5 euroa ja sopii salaatteihin, sämpylöihin tai syötäväksi ihan pelkästään. Maxorataa löytyy supermarkettien kylmätiskeistä, ja se säilyy avattuna jääkaapissa 3–4 päivää, mutta kestää myös lentokenttäkuljetuksen Suomeen matkalaukussa – testattu on!

Viinin ystäville ja harrastajille kanarialaisia ja espanjalaisia viinejä ja viinikulttuuriin liittyviä esineitä tarjoaa Agüimesissa sijaitseva Bodegas 7 Islas www.bodegas7islas.com

Teneriffa, Marianne Marjamäki:

Los Christianosin vanhoissa kortteleissa on useita pikkukauppoja ja tarjolla on kaikkea merkkivaatteista pieniin matkamuistoihin.

Playa de las Americasissa on Etelä-Teneriffan parhaat ostospaikat: Safari-ostoskeskus ja Americas Plaza Mare Nostrumin luona. Täällä on muun muassa Zara, Bershka, Stradivarios, Escada, Hugo Boss ja Lacoste. Rantakadulla sijaitsee myös Benettonin outlet-myymälä sekä C.C. San Eugeonissa Mangon outlet-myymälä.

Playa de Fañaben parhaat vaatteiden ja kenkien ostospaikat ovat El Duque- ja Plaza del Duque-ostoskeskuksissa.

Pääkaupunki Santa Cruz de Tenerife ja sen lähiympäristö tarjoavat loistavat shoppailumahdollisuudet. Kolmisen kilometriä ennen Santa Cruzia, eteläisen moottoritien varrella on yksi suurimpia ostareita, Centro Comercial Santa Cruz, jossa on kymmenittäin pikku putiikkeja ja valtava Carrefour (vrt. Citymarket tai Prisma).

La Lagunan alueella on suuri ostoskeskus, Centro comercial y de Ocio La Laguna. Ostarissa on noin 100 putiikkia ja iso Al Campo -hypermarketti. Naapurirakennuksissa on muun muassa Ikea ja Kiabi (vaatemyymäläketju, jossa hyvä valikoima mm. lastenvaatteita) ja Decathlon (valtava myymälä, joka on keskittynyt pelkästään urheiluvaatteisiin)

Puerto de la Cruzin läheisyydessä sijaitsee Centro Comercial La Villa. Niin ikään runsaasti putiikkeja ja iso Al Campo.

Lanzarote, Aija Tolvanen:

Arrecifen Jose Antonio -kadulta löytyy  monia pieniä erikoisliikkeitä, joissa myydään kenkiä, urheilutuotteita, kankaita, sisustustarvikkeita, muotivaatteita ja silmälaseja. Arrecifessa on myös isommille tytöille tarkoitettu myymälä Cascaras, josta löytyy laaja kokovalikoima muodikkaita vaatteita.

Leon y Castillo -kävelykatu on myös monen shoppaajan paratiisi: Zara, Mango, Clark’s, sisustusliikkeitä, kosmetiikkaa, elektroniikkaa jne. Esimerkiksi kengät ovat selvästi edullisempia kuin Suomessa.
Tältä kadulta löytyy myös Bodega Stratuksen  pieni myymälä, jossa myydään Vino terapia – tuotteita, jotka on valmistettu Lanzarotella.

Puerto del Carmenissa on Biosfera-ostoskeskus. Siellä myydään muun muassa Lanzarotella tuotettuja aloe vera -valmisteita. Myös rantakadun varrella on paljon mielenkiintoisia putiikkeja: koruja, kosmetiikkaa, kenkiä ja muotivaatteita. San Antonio -hotellia vastapäätä on Caracol-liike, joka on yksi suosikeistani, kun etsin mukavia vaatteita ja kenkiä.

Playa Blancassa kannatta tutustua vanhan osan keskustaan, jossa on todella paljon pieniä liikkeitä. Marina Rubicon -satamasta löytyy useita merkkivaate kauppoja.

Teguisen markkinat pidetään joka sunnuntai noin klo 10–14. Kannattaa ilman muuta lähteä tutustumaan ja nauttimaan markkinatunnelmasta! Tänne kokoontuvat muun muassa saaren käsityöläiset myymään tuotteitaan. Hintataso on yllättävän halpa.

The post Shoppailijan Kanaria appeared first on Loma.