Mielikuvaelämä

Tee, kun kerran käsketään

2006-09-17T16:40:00.000+03:00

Palvelin 1970-luvun alussa kirjurina Säkylän varuskunnan aliupseerikoulussa.

Koulun komppanioiden viikko-ohjelmat kirjoitettiin silloin ikivanhoilla kirjoituskoneilla kalkeeripaperien kanssa useina kappaleina. Se oli ihan ymmärrettävää.

Mutta sitä oli vaikea ymmärtää, että viikon jo mentyä joku koulun kersanteista tai muista kantapeikoista tuli kiukkuisena kysymään, miksei ohjelmista ollut kirjoitettu jälkikopioita. En muista hänen käyttämäänsä termiä, mutta hän otti uhkaavan ja hyökkäävän asenteen ja vaati heti kirjoittamaan jo menneet ohjelmat n kopiona.

Saattoi hyvinkin olla vasta seuraavalla viikolla, kun koulun vääpeli, välitön esimieheni, huomasí mitä tein, ja kysyi miksi ihmessä kirjoitan uudestaan jo toteutuneita viikko-ohjelmia. Selityksen kuultuaan hän mutisi itsekseen jotakin siihen suuntaain kuin "Joko taas". Hän ei vaikuttanut lainkaan huvittuneelta. Pikemminkin ärtyneeltä.

Harmitonta armeijahuumoriako? Mitä jos miettisit uudelleen. - Eikö pikemminkin esimiesaseman väärinkäyttöä. Joka tapauksessa se onnistui vain vahvistamaan käsitystäni siitä, että Huovinrinteellä asiat eivät olleet oikein järkevällä tolalla. Ainakin 1970-luvulla koko homma perustui vain yhteen ajatukseen: kun minä käsken, sinä teet. Ja näitä samaisia sankareita pidettiin sitten siviilissä hyvinä esimiehinä. Voin vakuuttaa, että työn tuottavuus Huovinrinteellä ei ollut kovin hyvä. Siellä, niinkuin muissakin varuskunnissa, oppi välttämään esimiehiä, katoamaan näkyvistä jopa avoimella kentällä, ja ennenkaikkea välttelemään työtehtäviä parhaansa mukaan, ettei joutuisi tekemään jotakin, missä ei ollut mitään järkeä.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Kukkakaalin turhat lehdet

2006-09-17T16:10:00.000+03:00

Vihannestiskin ääressä ei nykyisin sitä enää yleensä näe. Mutta taannoin sen kuitenkin näin: keski-ikäinen nainen riipimässä kukkakaalista lehtiä: hän ei maksaisi kauppiaalle senttiäkään ylimääräisestä.

Katselin naista ja tuumailin itsekseni: tietämätön naisparka. Hennot herkät pienet lehdet käytän salaatin täydennykseen. Isommat lehdet ja kanta päätyvät keittoihin, kastikkeisiin, patoihin, muhennoksiin. Nainen ei tiennyt mitä herkkuja kitsauttaan heitti pois. Kaalit ovat loistavia maustekasveja. Ne tuovat omalta osaltaan ruokaan ruuan maun.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Amerikkalainen jihad Afganistanissa

2006-09-17T11:05:00.000+03:00

Amerikkalaisten pyhä sota terrorismia vastaan on poistanut Afganistanista laillisuuden turvanneen mekanismin, talebanit.

Kyllä, kyllä; talebanit ovat fundamentalistinen muslimipoppoo, joka toimii juuri niin ymmärrettävästi kuin fundamentalistit aina: ilmeisen suvaitsemattomasti ja moraalisen närkästyksen pyhittäminä. Fundamentalisti on toki kyvytön näkemään mitään etua moniarvoisuudessa. Hänen maailmansa ei enää kehity. Se olisi jo valmis; kunhan vain muutkin saataisiin samaan kuriin.

Mutta ennen talebaneja afganistanilaiset olivat lopen kyllästyneet laittomuuteen, korruptioon ja rikollisten hirmuvaltaan. Talebanit panivat sille pisteen. Kovin keinoin tosin, mutta panivat kuitenkin.

Nyt amerikkalaiset ovat poistaneet talenbanin. Ja Afganistanin kansa saa jälleen tottua laittomuuteen, korruptioon ja rikollisten hirmuvaltaan.

Niin siinä kay kun fundamentalisti Bush vapauttaa Afganistanin kansan fundamentalistisen talebanin hirmuhallinnosta, ja levittää Afganistaniin demokratian vapauttavan opin. Ei menne pitkään, kun Bush saa panostaa sotaan heroiinia vastaan omalla takapihallaan. Jollakinhan afganistanilaistenkin on elettävä. Realistisin vaihtoehto nykyoloissa taitaa olla oopiumin viljely. Siitä pitävät huolen karut kasvuolot ja huumeparonit.

Murheellsen huvittavaa tässä on se, että George W. Bush - Yhdysvaltojen presidentti - tuntuu olevan arvoiltaan likipitäen yhtä joustava kuin talebanit. - Sota terrorismia vastaan on fundamentalistin sota fundamentalisteja vastaan. Miten siinä kukaan voisi voittaa? Sodan perusideahan on kutakuinkin niin väärä kuin sodan idea nyt ylipäätään voi olla.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Paavin itseääntoteuttava kannanotto

2006-09-17T10:53:00.000+03:00

Paavi siis - tyhmyyksissäänkö? - meni ja sanoi ääneen, että muslimit ovat valitettavan sotaisia ja aggressiivisia.

Niinpä muslimit sitten suuttuivat ja vaativat paavia hirtettäväksi.

Eikös paavi siis ollut oikeassa?

Vaan varsinainen kysymys onkin siinä, kannattaako asioista puhua, vai pitääkö vain olla ja elellä kuin ei mitään. Paasikivi akoinaan oli sitä mieltä, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken kehityksen ehdoton edellytys (tms.). - Mutta kaikkea ei ehkä oikopäätä kannata paukuttaa julki.

Ellei sitten haluakin nostaa kissaa pöydälle ja ryhtyä kanaa kynimään.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Julkisuus - rangaistus vai ei

2006-09-03T09:55:00.000+03:00

Porvoon tuomiokirkon sytyttäjä passitettiin siis vankilaan.

Hänen kaksi toveriaan sen sijaan jäivät rangaistuksetta, vaikka jättivät ilmoittamatta rikoksen ja jättivät hälyttämättä apua, vaikka ainakin jälkimmäinen taitaa olla velvollisuus, jonka tekemättä jättämisestä rangaistaan. - Luulen.

Tuomioistuin perusteli näiden kahden rankaisematta jättämistä sillä, että julkisuus oli heille riittävä rangaistus. Todella mielenkiintoinen perustelu, kun ajattelee mihin kaikkeen julkisuudenkipeät narsistiset nuoret ovatkaan valmiita julkisuutta saadakseen.

Tuomioistuimella saattoi olla julkisuuden merkityksestä aivan eri mielikuva kuin nuorilla itsellään. Eikä rikoslaki edes taida mainita julkisuutta rangaistuskeinona?

Joka tapauksessa Porvoossa pelastuslakia - seköhän se on? - ei tarvitse noudattaa. Siitä on nyt tuomioistuimen päätös. - Miksiköhän noita lakeja ylitpäätään edes laaditaan...

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Valvoja jokaiselle uimarannalle

2006-09-02T07:43:00.000+03:00

EU on kuulema esittänyt, että Suomen pitäisi palkata valvoja kaikille uimarannoille. Toivottavasti eivät tee tästä nyt direktiiviä, jonka Suomi sitten hölmöyksissään kiltisti toteuttaa.

Keski-eurooppalaisen ihmisen näkökulmastahan vaateessa ei liene mitään ihmeellistä; ei keski-eurooppalainen ihminen voine tietää ja tulla ajtelleeksi, että Suomessa on tuhansia järviä. Ja niiden lisäksi koko joukko jokia ja vielä satoja kilometrejä merenrantaa. Ja varmasti kymmeniä tuhansia uimarantoja.

Keski-euroopalainen EU-virkamies kaiketi ajattelee että uimarantojahan on vain jokaisessa sellaisessa kaupungissa, joka on uimakelpoisen joen varrella. Ja luultavasti hän ajattelee edelleen, että uimakelpoisia jokia - ja siis uimarantojakin - on lopulta hyvin vähän.

Ei tietämättömyys ole vaarallista. Mutta se on vaarallista että ei tiedä, ettei tiedä. Silloin saattaa ihan tietämättömyyttään tehdä isompiakin ja vaarallisempiakin tyhmyyksiä kuin ehdottaa valvojaa joka ikiselle uimarannalle.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Vaalienjälkeiskysymys

2006-01-16T17:15:00.000+02:00

"Pääsikö ehdokkaasi läpi?" lie kaikille tuttu kysymys vaalien jälkeen. Ihan relevantti kysymys, mutta jatko voikin sitten jo kertoa aika erikoisesta mielikuvasta vaaleista.

- Pääsiks sun ehdokas läpi?
- Ei.
- Munpas pääsi! - Kuittaus tulee kuin ilkkuen. Vahingoniloisena?

- No, se on kiva. Mutta totanoin: Onko siis paha asia jos ehdokas ei mene läpi?
- No tietenki! Oishan se noloo!

- Aijaa. Ahaa. On siis tärkeetä että oma ehdokas tulee valituksi?
- Tietysti!

- Tsekataas vielä: Vaaleissa on siis oleellista se, että oma ehdokas menee läpi? Ja se käy parhaiten niin, että valitsee ensin varman suosikin ja äänestää sitten sitä?
- Nii justii.
- Vaikka sitten joutuisikin valitsemaan sellaisen ehdokkaan, jonka kanssa on asioista eri mieltä?
- Nii, joo.

- Okei. Ja sitten voi olla tyytyväinen kun oma ehdokas pääsi läpi ja on saanut äänensä kuuluville? Sitä on ikäänkuin vaikuttanut valtakunnan kohtaloon? Eikä mennyt ääni hukkaan?
- Nii just. Se on kyllä hirveen tärkeetä.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

"Makasin mahallaan"

2006-01-15T21:35:00.000+02:00

"Mä makasin mahallaan", sanoo nuori polvi.

Katsotaanpa:
- ablatiivi
- yksikön kolmas persoona.

Täydennetään siis:
"Makasin hänen mahallaan".

Jaahas, tuskinpa nuori polvi tuota kuitenkaan tarkoitti. Eiköhän lie tarkoittanut omaa mahaansa ja sillä makaamista. Ennen siitä tavattiin sanoa "Makasin mahallani".

Mahallaan makaaminen ja vastaavat muut tapaa ilmaisevat sanomiset ovat selvästi muuttumassa persoonattomiksi.

Valitettavasti lauseenjäsennytaitoni ei ritä määrittämään onko kyse kenties adverbiaalista, adjektiiviattribuutista vai mistä, mutta persoonassa taivuttaminen on selvästi jäämässä pois.

- olin yksinään
- makasin selällään
- tuun mielellään

Mielikuva tekijästä on jäänyt pois. Jäljelle on jäänyt adjektiiviattribuutti - jos se nyt sitten on oikea nimi - pelkkää tekemisen tapaa ilmaiseva laatusana. Joka tosin ulkoasultaan on kuin yksikön kolmas persoona.

Seuraan kehitystä innoissaan.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Min röst är din framtid

2006-01-07T14:25:00.000+02:00

"Min röst är din framtid, ellet käytä omaasi", sanoo Hesarin sivun alapuolikkaan täyttävä vanhuksen valokuva. Kuva on mainos joka on voittanut Sanomalehtien Liiton kilpailun jonka tarkoituksena oli aktivoida nuoria äänestysuurnille.

"Min röst är din framtid, ellet käytä omaasi". - Mikä voisikaan olla nuorelle kauhempi tulevaisuus kuin ruotsinkielisen vanhuksen valitsema?

Kiitos tästä vastakkainasettelusta:
- suomenkieliset vastaan ruotsinkieliset
- nuoret vastaan vanhukset.

Keskinäiseen kilpailuunko tulevaisuuden valintojen tulee perustua? Ja se ruotsinkielinen vanhusko todellakin ajaa tulevaisuutta, joka riistää nuorta?

Mainos perustuu vuosikausia vaalien yhteydessä vaalittuun mielikuvaan: jos et itse valitse tulevaisuuttasi, muut valistevat sen puolestasi.

Mutta että ruotsinkielinen vanhus on se kauhein mahdollinen muu, sitä mielikuvaa minä kauhistun. Ja suren.

Eikö tulevaisuutta valitakaan yhdessä? Sellaista tulevaisuutta joka huolehtii sekä suomenkielisestä nuoresta että ruotsinkielisestä vanhuksesta?

Minun välitön ensivaikutelmani kuvasta oli vastakkainasettelu, sodanlietsonta, riidankylväntä, yhteiskuntarauhan rikkominen, vanhusten leimaaminen, ruotsinkielisten leimaaminen, viholliskuvan rakentaminen.

Minun piti erikseen lukea kuvan pienellä painetut tekstit ymmärtääkseni, mikä ilmoituksen tarkoitus oikeasti oli.

Mainos voitti Sanomalehtien Liiton kilpailun. Kumma kyllä se ei ollutkaan kilpailu ennakkoluulojen lisäämisestä.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

E.ON - Kuin kusisi housuun pakkasella

2006-01-05T19:40:00.000+02:00

Kun on oikein oikein kylmä niin housuihin kusemalla saa hetkeksi ihanan lämpimän. Sen jälkeen on tosin entistäkin kylmempi. Itse asiassa hyytävän kylmä. - Näyttää siltä kuin Espoo olisi nyt kusemassa housuun sähköyhtiökaupoissaan.

Kuinkahan moni onkaan pikkulapsena tuntenut miten ihanan lämpimän saa kun pakkasessa palellessaan kusee housuun. Kokeilu lie tosin jokaisella kokeilijalla jäänyt siihen ensimmäiseen ja ainoaan kertaan, sillä sen verran karmea on se hyytävä kylmä mikä hetken päästä seuraa. Niinkuin aikuinen hyvin tajuaa. Aikuisen mielikuva tempun toimivuudesta on todenmukaisempi; lapsen mielikuva perustuu riittämättömään informaatioon ja kokemukseen.

Lapsen tietomäärä fysikaalisista ilmiöistä ja hänen päättelykykynsä eivät riitä varoittamaan häntä siitä että housuunkuseminen pakkasella on todella huono keino lämmitellä. Sen tajuamiseen tarvitaan tietoa eristämisestä: Vaatteiden väliin ja vaatteiden kuitujen väliin jäävä liikkumaton ilma toimii hyvänä lämpöeristeenä. Kastuneiden vaatteiden ja kuitujen välissä ei ole ilmaa ja märkä kangas johtaa mainiosti lämpöä; se tuo pakkasen nopeasti suoraan iholle. - Mutta saahan sen tiedon hankituksi toki empiirisestikin. Useimpien mielikuvan korjaamiseen riittänee varmaan se yksi kokeilukerta.

Espoo on myymässä energiayhtiö E.ON Finlandin osakkeitaan Fortumille. Myynti johtaa auttamatta sähkön hinnan nousuun. Kenellekään ei voi olla yllätys, että Fortum nostaa sähkön hintaa. Fortumhan on jo hyvän aikaa sitten ilmoittanut tavoitteekseen nostaa sähkön hinnan "eurooppalaiselle tasolle". Ei Fortum aja espoolaisten etua vaan yksinomaan omaansa.

On vaikea ymmärtää että Espoon kunnallisjohdon ymmärrys E.ON Finlandin poismyynnin seuraamuksista olisi samalla tasolla kuin pikkulapsen ymmärrys housuunkusemisesta pakkasella. Että se todella muka olisi oiva keino lämmitellä. Ikäänkuin Espoon johto ei tosiaankaan tietäisi että myöhemmin tulee vain entistä kylmempi. Käytännön kokemustietoa pitäisi olla kertynyt riittävästi Espoon kunnallisjohdonkin käytettäväksi.

Kunnat myivät takavuosina rahapulassaan sähkö- ja vesilaitoksiaan ja käsittääkseni systemaattisesti kävi niin että sähkön ja veden hinta nousi. Ei yksityinen yritys osta sähkö- tai vesilaitosta hyvää hyvyyttään. Sen tarkoituksena on tienata laitoksella rahaa.

Ymmärtäisin että on olemassa peruspalveluja joita ei pidä yksityistää. Yksityistäminen johtaa aina hintojen nousuun, sillä yksityinen haluaa saada tuotannostaan voittoa. Yhteiskunnan tulee mielestäni huolehtia kohtuuhintaisten peruspalvelujen saatavuudesta. Kaikkea ei voi eikä pidä valjastaa yksityisen pääoman ahneuden armoille. Miten mukavaa olisikaan jos palokunta tulisi vain jos asiakkaalla on varaa maksaa sammutusmaksu...

Erityisen kohtuutonta on yksityistää palvelu, jolla ei ole eikä voi olla todellista kilpailua. Käytännön monopoliasemassa oleva yksityisesti omistettu tuotantolaitos voi asettaa hintansa oman tuottovaateensa mukaan. Mikä sen somempaa kuin vaikkapa 30 %:n kate, jonka sähkön kuluttajat maksavat hurjasti nousseina sähkömaksuina kun eivät muutakaan voi. Tulee hyytävän kylmä...

Housuunkusemistemppu kannattaa silloin ja vain silloin jos itse pitää housuja vain sen aikaa kun ne vielä ovat lämpimät, mutta sen jälkeen onnistuu sysäämään ne muiden käytettäviksi. Mutta siitä ei varmastikaan Espoon tapauksessa voi olla kyse. Täytynee siis vain uskoa että Espoon kunnallisjohdon käsitys on samalla tasolla kuin pikkulapsella joka kusee housuun saadakseen suloisen lämpimän.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Niin on jos siltä näyttää

2006-01-02T20:20:00.000+02:00

Olen kirjoittanut erilaisia tekstejä, jotka olen tarkoittanut esimerkeiksi mielikuvien merkityksestä kaiken toimintamme motivaattorina. Kuitenkin koko ajan on ollut olemassa kaikkien tuntema sanonta, jonka merkityksen kaikki tietävät: 'Niin on, jos siltä näyttää'. Se kertoo kaiken sen mitä yritän kuvata: Emme me elä todellisuudessa, vaan omassa käsityksessämme todellisuudesta; Omassa mielikuvassamme todellisuudesta.

Olen yrittänyt kuvata siten miten emme elä reaalisessa todellisuudessa vaan sellaisessa todellisuudessa joka koostuu omista mielikuvistamme. Olen yrittänyt kuvata sitä miten elämme omassa tulkinnassamme todellisuudesta, ja miten se tulkinta - ja siten kokemamme todellisuus - voi eri ihmisille olla kovin erilainen.

Tämä mielikuvatodellisuus on kaiken kokemuksemme perusta. Se selittää miksi suhtaudumme niin eri tavoin samaan tapahtumaan. Miksi joku ehkä kohauttaa olkiaan kun taas toinen raivostuu järjettömästi tai ahdistuu tuskaiseksi.

Todellisuutemme suhteellisuutta on tavallaan hyvin vaikea hahmottaa, ellei ole tullut sitä aikaisemmin ajatelleeksi. Mutta toisaalta kaikki jollain tapaa olemme koko ajan tienneet sen todeksi: 'Niin on, jos siltä näyttää'.

Jos todisteet ja omat havaintoni niin kertovat, niin miten muuten voisin kuvitella asian olevan. Todisteet rakentavat mielikuvan; mielikuva määrää käsitykseni todellisuudesta. Oli todellisuus reaalisesti mitä hyvänsä. Väärien mielikuvien - ja väärän todellisuuskäsityksen - syntymisen voi estää vain tietoisesti epäilemällä todisteita ja omia havaintojaan. Ja vain keräämällä lisää havaintoja. Jossakin vaiheessa kasassa saattaa olla useammankin kuin vain yhden näkökulman näkemyksiä ja oikea todellisuus saattaa alkaa hahmottua.

Romaanissaan 'Vankkurit' B. Traven kirjoittaa:

"Työläinen ei juuri koskaan saa palkkaa siitä mitä todella tekee, vaan siitä mitä hän näyttää tekevän sen silmissä, joka maksaa hänen palkkansa."

Niin on jos siltä näyttää. Mielikuva ylittää todellisen reaalitodellisuuden. Mielikuva on se todellisuus, jonka palkanmaksaja luulee todeksi. Se on se todellisuus jossa palkanmaksaja todella elää.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

VR:n möhlii mielikuvamarkkinointinsa

2006-01-01T10:40:00.000+02:00

Mielikuva voi olla erinomainen markkinointikeino, minkä esim. VR tuntuu ilokseni tajunneen. Mutta mielikuvien kanssa saattaa ajautua myös pahasti raiteilta, minkä VR niinikään valitettavasti tuntuu tekevän.

'Kiskoilla on aina kesäkeli' VR mainosti takavuosina. Veto oli hyvä silloin kun maantieliikenne jurnutti ja liukasteli lumessa ja jäässä.

Mutta VR:n markkinointiosasto(?) ei tainnut olla ihan riittävästi perillä VR:n omasta todellisuudesta: Silloin Helsingin lähiliikennettä ajettiin vielä peruskunnostamattomilla Sm1- ja Sm2-sähkömoottorijunilla. Pakkasella ja tuiskulla junien ovet ja jarrut jäätyivät niin että liikennehäiriöitä oli vähän väliä. Ja viimein tuli se jokatalvinen lumimyräkkäkin, joka täydellisesti lamautti Helsingin lähiliikenteen.

Kiskojen kesäkeli -mielikuva oli oiva, mutta se ei ollut tosi. Pikemminkin näytti siltä että kiskoilla tulisi olla aina kesäkeli, jotta VR:n liikenne niillä sujuisi.

VR:n Matkaan -lehden yleisönosastossa matkustavaiset kertovat tuohtuneita kertomuksia siitä miten VR:n konduktöörit ovat toimineet asiattomasti, vastuuttomasti, pelkurimaisesti, piittaamattomasti, osaamattomasti, epätasapuolisesti, määräysten vastaisesti, keljusti tai muuten vain inhimillisen omituisesti.

Ja VR:n tiedotusosasto(?) vastaa aina järkähtämättömän varmasti että VR:n konduktöörit toimivat aina ja poikkeuksetta oikein ja ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Palstan lukeminen tuottaa kutkuttavan tunteen: VR:hän väittää lukijoilleen päin naamaa että nämä ovat valehtelijoita.

Mahtaako VR:n tiedotusosasto(?) itse ihan oikeasti uskoa omiin väitteisiinsä? Ehkäpä sielläkään ei olla perillä VR:n todellisuudesta. - Oli miten oli; protokollan mukaisten väitteiden toisteleminen edes mielikuvamarkkinointimielessä ei todellakaan kannattaisi enää silloin kun yleisö antaa palautetta siitä että todellisuus ei vastaa mielikuvamarkkinointia.

Syksyllä 2004 VR mainosti uutta Sm4-lähiliikennejunaansa - sitä 'Pikkupendolinoa' - jotenkin siihen tyyliin että 'Suburbanus Fennicus on täysin rauhoitettu. Siinä voit matkustaa ilman häiriöitä ja vaipua vaikka ajatuksiisi' tms.

Tämä mielikuvamainos ja Matkaan-lehden totiset vastaukset siitä miten konduktöörit ehdottomasti, aina ja poikkeuksetta(!) pitävät tiukasti järjestyksen junissa muistui mieleeni kun sattuman oikusta jouduin sinä syksynä palaamaan kotiin juuri pahimman pikkujouluviikonlopun juoppojunalla.

Junassa tupakoitiin, juotiin kirkasta viinaa pullosta konduktööriparin silmien alla, huudettiin suoraa huutoa ja paljasteltiin kilvan sukuelimiä. Kaikki tämä toki reilussa Suomi - Britannia -maaotteluhengessä, kun matkaan oli sattunut turistejakin. "Show your balls! Show your balls!"

Se pikkujoulujuna ei tosin ollut Suburbanus Fennicus -Sm4-juna. Se kun oli koottu Sm1- ja Sm2 -yksiköistä. Ehkäpä se siksi ei ollutkaan rauhoitettu. Mutta konduktöörien suhteen Matkaan -lehti kyllä erehtyi kerrassaan murheellisesti.

VR:llä on johdonmukainen mielikuvamainosstrategia:

- VR:n mainososasto(?) kehittää aika hauskoja ja nasevia mielikuvia. - Valitettavasti ne vain ovat liian kaukana todellisuudesta jotta niiden voisi uskoa muuttavan yleisön mielikuvia ja siten myös todellisuutta.

- VR:n tiedotusosasto(?) puolustaa virallisia mielikuvia kuin tsaarinajan poliisi tai ainoan oikean totuuden tietävä politbyroo. - Tosin minun mielestäni ei kylläkään kannattaisi väittää palautetta antavaa yleisöä valehtelijoiksi. Se ei varmaankaan mitenkään vahvista VR:n mielikuvaa luotettavana ja palveluhaluisena toimijana.

VR:n mielikuvamarkkinointi on liian kaukana todellisuudesta voidakseen toimia. Ja kun VR sitten sinnikkäästi pitää kiinni todellisuudelle liian vieraista väitteistään, se samalla estää ongelmien myöntämisen ja näkemisen. Siten se myös hukkaa mahdollisuutensa puuttua ongelmiin ja korjata ne vastaamaan haluamiaan mielikuvia. Korjata kun voi vain sellaisen minkä vialliseksi näkee.

Kun VR mielikuvamarkkinoinnissaan uskottelee liian epätosia asioita, se itseasiassa valehtelee. Eivätkä valheeseen perustuvat mielikuvat toimi VR:n toivomalla tavalla: Palvelu kun ei muutu ylimaallisen hyväksi vain sillä että sitä ylimaallisen hyväksi väittää. Väitteet pitää myös teoilla lunastaa. Muuten saattaa tulla leimatuksi hulluksi houkaksi. Tai valehtelijaksi.

Näyttää siltä kuin VR:llä itsellään olisi väärä mielikuva mielikuvamarkkinoinnin tominnasta. Se harmittaa minua suuresti, sillä oikein käytettynä mielikuvat todella ovat todellisuudentekijöitä. - Edellyttäen tietenkin että teot eivät ole ristiriidassa mielikuvien kanssa. Pelkällä väittämisellä kun vain möhlii koko hyvän yrityksen.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Fagernäsin hyväätarkoittava palkkajousto

2005-12-31T14:25:00.000+02:00

Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs esittää palkkajoustoa yritysten sisällekin: yrityksen eri toimipisteissä työntekijöiden palkkojen tulisi hänen mukaansa reagoida kussakin toimipisteessä erikseen toimipisteen oman kannattavuuden mukaan.

Fagernäsin ajatus on teoreettisesti kaunis: sen mukaan myös työntekijät kantaisivat solidaarisesti taloudellista vastuuta omasta työpaikastaan. - Kuitenkin juuri solidaarisuussyistä Fageräsin ajatus on nykymaailmanaikaan täysin mahdoton.

Fagernäsin ajatus palkkajoustosta on varsinkin pienyrityksille hyvin tervetullut. Pienyrityksen voimavarat harvoin riittävät kantamaan taloudellisesti vaikeiden aikojen yli, ja työvoiomakustannukset ovat pienyritykselle huomattava kustannustekijä.

Pienyrityksen hengissäpysymiselle työntekijöiden solidaarisuus palkkajouston muodossa olisi varmasti monasti helpottavaa. Palkkajousto saattaisi säästää lomautuksilta ja irtisanomisilta, jotka nyt ovat työntekijän jouston välineinä.

Niin kaunis kuin työntekijäin solidaarisuus ajatuksena onkin, niin en näe mitään perusteita olettaa että palkkajousto toimisi yhtään sen paremmin kuin nykyisetkään jouston muodot, eli lomautukset ja irtisanomiset.

En näe mitään syitä olettaa että palkkajoustoa todellisuudessa käytettäisiin työpaikkojen säilyttämiseen. Paljon luultavammmin sitäkin käytettäisiin samaan tarkoitukseen kuin lomautuksia ja irtisanomisakin: Silläkin varmasti varjeltaisiin suuryritysten osakkeen arvoa ja johdon tulospalkkioita ja optioita. Nykyisin ainoat todelliset arvot yhteiskunnassamme ovat raha, raha ja raha.

Nykyisessä kapitalistisessa taloudessa mikä hyvänsä hyvä kehitys - vaikkapa sitten sopeutuminen vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen - tulkitaan johdon hyväksi suoritukseksi ja se palkitaan johdon tulospalkkioilla ja optioilla.

Työntekijöiden solidaarisen palkkajouston hyöty valuisi siten vain yrityksen johdon taskuihin. Ja yrityksen osakkeen arvon säilymisestä tai jopa nousemisesta taas hyötyisivät yrityksen omistajat.

Työntekijöiden solidaarinen taloudellinen uhraus heikentäisi kyllä työntekijöiden omaa ehkä muutenkin laihaa toimeentuloa, mutta se ulosmittattaisiin vain ylläpitämään johdon ja omistajien muutenkin ylisuuria tuloja.

Työntekijöiden palkkajoustoon - niin solidaarinen ja kaunis kuin ajatus onkin - ei nykyisessä ahneessa kapitalismissa ole mitään syytä. Solidaarisuus jäisi siinä kaupassa yksinomaan työntekijöiden kannettavaksi. Solidaarisuuden hedelmät kantaisi osapuoli, jonka itse ei tarvitsisi lainkaan ryhtyä solidaariseksi menettämällä osinkonsa, kurssivoittonsa tai tulospalkkionsa.

Fagernäsin puhe on kaunista, loogista ja puhdasoppista. Se vain ei toimi ahneessa kaptalismissa. Eikä siihen niinollen ole mitään syytä suostua.

PS. Olen koko ikäni ollut maailmankatsomukseltani porvarillinen. Nykyinen ahne kapitalismi kuitenkin väkisin pakottaa pohtimaan muitakin näkökantoja.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Vakionopeudensäädin päässä

2005-12-29T15:55:00.000+02:00

Palataanpa taas liikenteeseen. Se on minulle ehtymätön ihmetyksen aihe kun pohdin minkälaisessa todellisuudessa ihmiset elävät.

Liki jokaisena arkipäivänä kotimatkalla minulle käy samoin: Kun hidastan Kehä III:lta pohjoiseen Tuusulantielle vievälle jäiselle rampille, niin perääni liimautuu auto. Ja kun sitten kiihdytän rampilta Tuusulantielle, auto jää kauas taakseni. Ajavatko ihmiset vakionopeutta tyystin tilanteista riippumatta?

Työpäivä on takana. Ajan kotiin Kehä III:a itäänpäin. Yritän suurin piirtein noudattaa nopeusrajoituksia ja niinpä siirtyminen 80:n alueelta 70:n alueelle merkitsee lähes aina takana ajavan auton tunkemista hyvin intiimille etäisyydelle; liki tappituntumalle. Kuinka nolostuttavaa!

Ihmiset eivät tunnu haluavan - osaavan? - muuttaa nopeuttaan.

Kun sitten tulee aika kääntyä Kehä III:lta pohjoiseen Tuusulantielle, ihmisten haluttomuus hidastaa nousee vallan kärjistetysti esiin: Kehätieltä Tuusulantielle johtaa ramppi, joka tekee Kehätien mutkia paljon jyrkemmän mutkan. Lisäksi ramppi on pitkältä osaltaan sillalla ja siten näin talvisaikaan altis jäätymiselle. Sen ohjenopeus onkin 60 km/t.

Minä ajan sen sillan mutkan aina n. 60 km/t nopeudella. Ihan vain siksi, että sen geometria ja olot niin selvästi poikkeavat Kehätiestä, jolla nopeus sillä kohtaa on 80 km/t. Kun hidastan rampilla, perääni liki joka ikinen päivä työntyy auto. Se työntyy aivan liian lähelle, kuin patistaen minua kiirehtimään; kuin kärsimättömästi hätistäen minua tieltään. Mene jo, mene jo...

Kun siltaosuus sitten päättyy ja pengerkin laskeutuu maan tasalle, kiihdytän pikkuhiljaa nopeuteni 60:stä 100:aan, mikä on Tuusulantien nopeusrajoitus sillä kohdin. Perässäni niin malttamattomana huohottanut auto jää joka kerta kauas taakse, vaikka kiihdytykseni on varsin maltilinen ja rauhallinen.

En silti pääse sovittamaan nopeuttani Tuusulantien nopeuteen, sillä rampilla edelläni nopeammin ajanut auto jurnuttaakin nyt edessäni vanhalla 80 km/t nopeudellaan ja estää sujuvan siirtymiseni Tuusulantielle.

Nämä tasaisen vauhdin sankarit ajavat Kehätiellä, jäisen ramppisillan tiukassa mutkassa ja Tuusulantien liittymässä jääräpäisesti koko ajan samalla 80:n nopeudella. Joko heillä todella on vakionopeuden säädin päällä autossaan tai sitten se on heidän omassa päässään

Kummassakin tapauksessa ilmiö on ikävä, oikeastaan huolestuttava: Kuljettajalla ei ole liikenneolojen ja -tilanteiden tajua. Eikä siten minkäänlaista yritystä sopeuttaa omaa ajamistaan vallitseviin kelioloihin tai liikenteeseen.

Ajavatko ihmiset ihan oikeasti todella vakionopeudensäätimen määräämää vauhtia aivan kelioloista, liikenneoloista ja tiegeometriasta riippumatta? Pelottavan väärä mielikuva liikenteen lainalaisuuksista! Vai onko näillä ihmisillä olemassakaan mitään meilikuvaa liikenteen lainalaisuuksista? Ovatko he sellaisista edes tietoisia?

Ajotavastaan päätellen heidän mielikuvansa sujuvasta liikenteestä on tasaisen nopeuden säilyttäminen aina ja joka paikassa; kelistä, muusta liikenteestä, nopeusrajoituksista ja tiegeometraista riippumatta. Ilmankos...

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Paljonko on euro?

2005-12-28T16:10:00.000+02:00

Vuoden 1963 rahanuudistus oli minulle mielikuvallisesti helppo; kahden nollan pudottaminen rahasummista ei ollut teini-ikäiselle pulma eikä mikään. Mutta vanhemmat ihmiset puhuivat pitkään vanhoista miljoonista.

Nyt minulle tuottaa selviä vaikeuksia hahmottaa eurosummia vaikka euroon siirtymisestä on jo liki neljä vuotta. 25 tuntuu lukuna hirmuisen paljon vähemmältä kuin 150. Vaikka kuinka tiedän, että kyse on erisuuruisista numeroista, euroista ja markoista.

Kirjoitin tämän jutun eilen tiistaina. Tänään keskiviikkona Hesarissa näkyy olevan juttua samasta aiheesta. Ja kovin samansuuntaisesti, mikä tietysti ilahduttaa minua. Vaikkei siellä mielikuvia nostetakaan esiin.

Pelkkinä numeroina 25 tietenkin on hirveän paljon pienempi luku kuin 150. Ja vaikka hyvin tiedänkin, että 25 euroa on n. 150 markaa, niin numeroina tuo 25 euroa vain tuntuu vähältä. Ilmeisesti vuosikymmenien mittaan hintatason mielikuva on iskostunut suoraan numeroihin. Kotimaassahan ne numerot ovat minun elinaikanani aina olleet markkoja.

Kun hintalappujen numerot nyt sitten ovatkin euroja, mielikuvani sitkeästi tulkitsee numerot vanhan mittarin mukaan ja pitää summia pieninä. Että ihminen voikin olla mielikuvansa vanki!

Minä joudun edelleenkin muuntamaan kaikkien harvemmin harkittavien tuotteiden hinnat markoiksi. Laskutoimenpide ei kuitenkaan enää tuota tyydyttävää tulosta: inflaatio on jo ehtinyt muuttaa hintatasoa, eri tuotteiden väliset hintasuhteet ovat muuttuneet, ja vanhat markkahinnat ovat sittenkin alkaneet menettää mittapuun asemaansa minunkin mielessäni; eurohinnat ovat viimein valtaamassa niiltä alaa.

Hintatason mielikuvani on hajoamassa.

Pelkkä 25 ei hintana merkitse yhtään mitään; luku tarvitsee tuekseen valuuttatunnuksen. Esim. 25 korunaa ei kuitenkaan merkitse yhtään sen enempää. Se tarvitsee tuekseen edelleen tiedon - melikuvan - korunan ja kotoisen rahayksikön suhteesta.

Samalla tavalla 25 euroa ei nyt merkitse minulle juuri mitään. Euroon ei minulla vielä liity selvää mielikuvaa euron suuruudesta, sen ostovoimasta.

Pelkkä tieto yksinään ei määrää reaktiotani hintaan. Minä reagoin vain tietoon liittyvään mielikuvaani. En minä elä rahankaan suhteen reaalimaailmassa vaan omassa mielikuvassani reaalimaailmasta. Ja euron osalta se mielikuva on edelleen hatara.

Vanha markka-pohjainen hintatasomielikuva sinnittelee viimeisillään mielessäni. Mutta se taitaa sittenkin olla antamassa tilaa oikean euromielikuvan syntymiselle. Mielikuvatkin kehittyvät.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

'Täydelliset' naiset

2005-12-27T16:40:00.000+02:00

Täydelliset naiset on TV:n neloskanavan amerikkalainen draamasarja, jota katson oikein kovasti mielelläni. Sen suomenkielinen nimi puolestaan on kerrassaan erinomainen esimerkki mielikuvien voimasta. Voin vain sääliä Me Naisia, Gladea ja Santa Mariaa; sarjan harhaanjohdettuja tai harhaanjohdattuneita mainostajia.

Sarjan alkuperäinen nimi 'Desperate Housewives' - 'Epätoivoiset kotirouvat' - kuvastaa varsin tarkkaan Wisteria Lanen lähikaupunkirouvien elämän epätoivoista epätäydellisyyttä. Sen synnyttämä mielikuva vastaa ohjelman sisältöä ja tunnelmaa.

Sarjan suomenkielisestä nimestä 'Täydelliset naiset' sensijaan on vaikea sanoa mitä se kuvastaa. Sen ensisijaisesti synnyttämä täydellisyyden mielikuva ei sovi lainkaan samaan maailmaan itse ohjelman kanssa. Se vain kuulostaa tyypilliseltä suomalaisnimikäännökseltä, jonka tekijä ei ole tajunnut alkuperäisinimen semantiikkaa, symbolikkaa tai muuta enemmän tai vähemmän kätkettyä merkityksellisyyttä.

Jos suomenkielinen nimi 'Täydelliset naiset' on tarkoitettu ironiseksi tai sarkastiseksi, niin ainakaan sarjan ennakkomainonta ei antanut siitä minkäänlaisia merkkejä. Mainonta päinvastoin toitotti näiden ihanien naisten täydellistä täydellisyyttä.

Sarjan ilmeisesti kustantavat Me Naiset, Glade ja Santa Maria ovat mainoksistaan päätellen ottaneet suomalaisnimen aivan naiivin tosissaan: Niinpä ne mainostavat täydellisiä tuotteitaan näillä epätoivoisilla epätäydellisillä naisilla.

On toki hauska leikkiä ajatuksella, että Me Naiset, Glade ja Santa Maria haluaisivatkin samaistaa tuotteensa epätoivoisiin kotirouviin. Mistäpä sen tietää; ehkä nimeomaan epätoivoiset kotirouvat on niiden todellinen kohderyhmä. Ehkä juuri epätoivoisiksi kotirouviksi itsensä tunnistavat naiset haluavat lohduttautua Me Naisilla, Gladella ja Santa Marialla.

Vaan ei sittenkään: Me Naisten, Gladen ja Santa Marian mainokset ovat niin totisia ja niin vailla mitään ironiaa tai sarkasmia, että niiden viittaukset täydellisyyteen aivan selvästi tarkoittavat täydellisyyttä, eivät epätoivoa. Aivan niin kuin sarjan ennakkomainontakin tyrkytti täydellisyyttä.

Ei siis olekaan huvittavaa, vaan on murheellista ajatella, miten väärän mielikuvan varaan Me Naiset, Glade ja Santa Maria ovatkaan mainontansa rakentaneet.

Ja kaikki vain siksi, että suomenkielisen nimen mahdollinen(?) ironia tai sarkasmi on jäänyt tajuamatta. Jos sitä edes on olemassa, mitä vahvasti epäilen. Eli sittenkin vain siksi, että nimen kääntäjä ei ole tajunnut alkuperäisnimen merkityksellisyyttä ja mielikuvien voimaa.

'Täydelliset' naiset on tyystin eri asia kuin Täydelliset naiset. Otan osaa! Sekä nimen kääntäjän että Me Naisten, Gladen ja Santa Marian puolesta. Oikeasti.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Oikea ja pilattu Stuart Little

2005-12-26T14:20:00.000+02:00

Toisena Joulupäivänä telkussa näytettiin ensin 'Making of Stuart Little' ja sitten vähän ajan päästä itse 'Stuart Little' -elokuva. Ensimmäisen katselin mielihyvin; toista kykenin katsomaan minuutin ennen kuin hylkäsin sen inhoten. Ensimmäinen oli amerikaksi, toinen suomeksi; siinä selitys.

Suomeksi päällepuhutut lastenenlokuvat ovat - minun mielestäni - järjestään hirveitä. Ne auttamattomasti muistuttavat mieleeni papit. Tai niinkuin papit olivat vielä jokin aika sitten. Äitini mukaan eivät enää ole, mutta siitä minä en tiedä mitään, sillä en ole hirvinnyt kuunnella pappeja vuosikausiin. Niin teennäisen mairean valheellista tapasi pappien äänenkäyttö ainakin ennen olla.

Samanlaista mairean teennäisen valheellista ja teeskentelevää on lastenelokuvien päällepuhuttu suomi. Kontrasti oli valtava kun sain ensin kuulla alkuperäisen amerikkalaisen Stuart Little -filmin äänenkäyttöä. Alkuperäisfilmin äänet olivat ammattimaisia, uskottavia, luonnollisia kaikessa satumaisuudessaankin. Samanlaiseen uskottavuuteen kamaluudessa on meillä päässyt vain Marja Korhosen Noita Nokinenä. Se oli hyvä!

Suomen päällepuhujilla - ja arvattavasti heidän kouluttajillaan - täytyy olla aivan kummallinen mielikuva siitä, mitä he ovat tekemässä ja mihin heidän pitäisi pyrkiä. Miksi he eivät alkuperäispuhujien tavoin pyri luonnollisuuteen ja uskottavuuteen? Miksi ihmeessä he haluavat olla äitelän ällöttävän vastenmielisen epäuskottavan teennäisiä ja valheellisia?

Takavuosikymmenien runonlausujat - 'tulkitsijat', papit ja lastenfilmien päällepuhujat tuottivat ja tuottavat ääntä joka saa vatsani kääntymään nurin, karvani nousemaan pystyyn ja minut kiireesti vaihtamaan esim. DVD:n alkuperäisääneen. Siten pääsen nauttimaan ammattitaitoisesta luonnollisesta äänestä, olkoon se sitten miten satunmaisen kauhea ääni hyvänsä.

Mikä voi olla se mielikuva joka panee papit ja päällepuhujat puhumaan tavalla joka vie heiltä uskottavuuden? Ja uskottavuuden viedessään siis tappaa heidän sanomansa? Vain TV-mainosten puhujat pääsevät vielä kauheampaan teennäisyyteen. Huh!

Jos vain voin valita, valitsen alkuperäisäänen joka kerta. Ja saan nauttia ammattitaitoisesta, nautittavasta ja uskottavasta äänestä; pienen hiiren piiperryksestä tai hirviön karjunnasta. Aina uskottavasti. Miksi en koskaan saa nauttia uskottavasta suomenkielisestä äänityksestä?

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Hulluja nuo pakukuskit?

2005-12-23T19:00:00.000+02:00

Maailma taitaa olla aikamoisen erilainen ja erikoinen pakettiautosta nähtynä. Vai ovatkohan ne pakukuskit itse jotka ovat tyystin erilaisia kuin me tavalliset ihmiset? - Hulluja nuo pakukusit, saattaisi Obelix sanoa, jos näkemään sattuisi.

Ajoin Kehä III:sta länteen päin aamun pimeydessä ja alkavassa ruuhkassa. Nopeus vaihteli välillä äkistikin, joten hereillä oli syytä olla. Perääni liimautui musta pakettiauto metrin päähän. Pikkusen kyllä huolestutti äkillisissä nopeusmuutoksissa, kun pakukuskilla ei ollut hiukkaakaan pelivaraa.

Siirryin viimein oikealle kaistalle kun tuli aika kääntyä Helsinkiin päin. Musta pakettiauoto suorastaan syöksähti edelläni ajaneen auton perään. Ja silloin näin, että väliä todella oli vain se yksi metri. 80 km/h nopeudessa.

Hulluja nuo pakukuskit? - Ja vaaraksi sekä itselleen että ennen kaikkea muille.

Jälleen Kehätiellä, mutta nyt itään päin ja selvällä päivänvalolla. Tunnustettavasti 'ihan pikkuisen' ylinopeutta, mutta edessäni kyllä satakin metriä tyhjää kaistaa.

Takanani ajavan pienen punaisen auton perään liimantui iso vaalea pakettiauto. Ihmettelin auton kirkkaita valoja, mutta ne olivatkin pitkät valot, joilla pakukuski painosti pientä autoa väistämään. Pieni punainen auto kesti painostusta sinnikkäästi muutaman kilometrin, mutta kun oikealla kaistalla tuli isompi väli, se luikahti nöyrästi pakun alta turvaan.

Sen jälkeen iso vaalee olikin pitkine valoineen minun takapuskurissani. Minä olen kuitenkin saanut näistä teiden valtiaista sen verran kyllikseni että ajelin kaikessa rauhassa sitä em. 'pikkuista' ylinopeuttani. Edessäni edelleen se sata metriä vapaata tietä.

Viimein paku koukkasi ohitseni oikean kaistan aukon kautta ja ryntäsi hetkessä horisonttiin. Parin kilometrin jälkeen ajelimme sitten peräkanaa jonossa. Missähän oli touhotuksen hyöty?

Hulluja nuo pakukuskit? - Ja järjettömän kuumana käyviä?

Aamuruuhkassa seurasin, miten jonossa puikkelehti auto kaistalta toiselle. Aivan niin: pakuhan se oli.

Yllättävä käyttäytyminen liikentessä on vaarallista, minkä lisäksi aggressiivinen asennoituminen yksinään aiheuttaa tuntuvan vaaran. Kaistapujottelu onkin nimenomaan vaarallisuutensa vuoksi yksikäsitteisesti laitonta. Eikä syyttä.

Hulluja nuo pakukuskit? - Ja vailla keskimääräisen normaalia ymmärryskykyä?

Työmatkani alkutaipaleen ajelen Tuusulantietä etelään. Lentoaseman kohdalla moni auto kääntyy pois tieltä, ja oikealle kaistalle avautuu joskus pitkäkin vapaa tila. Niinpä eräänä aamuna näin vapautuneeseen tyhjään tilaan syöksyi hurjalla kiihdytyksellä ja huomattavalla ylinopeudella auto. - Ja jarrutti sitten rajusti saavutettuaan edellä ajaneen linja-auton perän.

Pakuhan se oli. Tietenkin. Ja 80:n lätkä perälaudassa.

Hulluja nuo pakukuskit? - Ja kerrassaan käsittämättömiä.

Seisoin Lauttasaaressa liikennevaloissa oikealla puolellani iso pakettiauto. Läksimme valoista rinnakkain liikkeelle ja keskellä risteystä paku vaihtoi kaistaa. Hiukkaakaan välittämättä siitä, että olin siinä aivan vierellä, tasan samaa vauhtia etenemässä.

En jäänyt alle, koska jarrutin minkä jarruista irti sain.

Hulluja nuo pakukuskit - Ja liikenteeseen sopimattomia psykopaatteja?

Ajoin työpäivän jälkeen Tuusulantietä pohjoiseen. Ohitin oikean kaistan pitkää autojonoa jälleen 'pikkuisella ylinopeudellani'. Eihän vasenta kaistaa lain sallimalla enimmäisnopeudella normaali-ihminen uskalla edes ajaakaan. Silti nopeuteni oli ilmeisesti reilusti alle sen mitä maantien valtiaat vasemmalle kaistalle sallivat, sillä punainen pakettiauto kävi tosissaan ärhennellen kimppuuni minua ahdistelemaan.

Pian se kuitenkin kääntyi tieltä pois, ja kun oikea kaista oli harventunut, minäkin pääsin taas tavallisen kansan kaistalle pois tahallani haittaamasta maanteiden valtiaiden itse määrittämiä liikennesääntöjä.

Hulluja nuo pakukuskit? - Ja ilmeisen tietämättömiä siitä, että heidän asenteensa - ei, vaan mielikuvansa liikenteestä ja fysiikan laeista - on huolestuttavan harhainen.

Hulluja nuo pakukuskit? - Toki törttöjä on muitakin kuin pakukuskit, mutta valtaosa liikenteen kummajaisista näkyy olevan pakukuskeja. Ja kun pakettiautojen osuus koko liikenteestä on kuitenkin aika pieni, niin pakukuskien joukossa pelkän logiikan mukaan täytyy siis olla poikkeuksellisen paljon liikenteelle vaarallisia törttöjä.

Mistähän se johtuu? Minkähänlaiseen harhaiseen mielikuvaan liikenteestä ja fysiikasta heidän käyttäytymisensä mahtaa perustua? Ja miksiköhän heidän mielkuviaan ei ihan vakavasti edes yritetä korjata? Vaikka vaara on ilmeisen suuri ja täysin tarpeeton.

Hulluja nuo pakukuskit? - Eivät kaikki, mutta huolestuttavan suuri osa.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Surmanloukku tapin varassa

2005-11-26T16:35:00.000+02:00

Kylpyhuoneen peilikaappi oli pudonnut yöllä omia aikojaan.

Ajoin uuden lumimaiseman halki tilannetta katsastamaan. Radio kertoi että Uudellamaalla on erittäin huono ajokeli, mutta lukuunottamatta normaalia pakkaantuneen lumen liukkauta en huomannut mitään erityistä: normaali talvikeli.

Kylpyhuoneen kaappi retkotti vinossa: toisen puolen kannatin oli pettänyt.

Lähempi tarkastelu osoitti, ettei kannatin ollutkaan pettänyt, vaan että kaappi ei itseasiassa ollut koko elinaikanaan ollut kiinnitetty mitenkään seinään: Se oli vain nostettu kahden seinästä töröttävän vaakasuoran lyhyen tapin varaan ilman minkäänlaista lukitusta. Ei siis ollut mitenkään ihme että kaappi oli pudonnut. Ihme oli kylläkin se miksei se ollut pudonnut jo aikaisemmin.

Kaappi oli monilla 'komeilla' halogeenispoteilla varustettu laitos. Niinpä jostain näkymättömistä piti löytää sähköjohdot ja irroittaa ne ennen kaapin nostamista kokonaan paikoiltaan. Kaapin takaa löytyi suoraan seinästä ilman asennusrasiaa työntyvät sähköjohdot ja niiden päässä kytkentäriman pätkä.

Sekä seinästä että kaapista tuli kolme johdinta. Seinän katkaisijalta tuleva ruskea linjajohdin oli kytketty kaapin ruskeaan linjajohtimeen; seinän neutraali sininen johdin oli kytketty kaapin neutraaliin siniseen johtimeen ja seinän pistorasiaa varten tarkoitettu jatkuvasti kuuma musta linjajohdin oli kytketty kaapin keltavihreään suojamaajohtimeen.

Kaapista oli rakennettu erittäin kätevä ja salakavala kotigrilli asukkaiden tai vierailijoiden pikahalstraamiseen: Käteen metallikuorinen suojamaadotettu sähkölaite, toinen käsi avaamaan vesihanaa, ja kas: henki lähtee mitä näpsäkimmin. Kaapin pistorasian suojakoskettimissa kun oli jatkuva virta.

Omatoimisuus ja yritteliäisyys ovat asunnonomistajalla toki mitä oivallisimpia hyveitä. Mutta jos asunnonomistajalla ei ole minkäänlaista käsitystä paino- ym. voimista ja sähkökytkennöistä, niin asunnonomistajan mielikuva omasta osaamisestaan voi yllättäen olla jopa tappava. Todellakin yllättäen, sillä kaappi oli asunnon edellisen omistajan asuntoon jättämä.

Tappien tilalle tuli vanhat kunnon tanakan tukevat kulmakoukut. Niillä kaappi pysyy luotettavasti paikallaan. Mutta kylpyhuoneen johdotuksessa ei ole suojamaata. Kaapin suojamaa oli pakko maadottaa neutraalijohtimeen.

Enää kaappi ei siis putoa. Eikä se enää uhkaa grillata käyttäjäänsä. Mutta miten kylpyhuone voi olla johdotettu ilman suojamaata? Oliko se tapana vielä 1980-luvulla?

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Autohuolto vastasi

2005-11-09T17:50:00.000+02:00

Kirjoitin taannoin autonhuoltokokemuksistani (10.10.2005: 'Autohuolto: reaalimaksu virtuaalitöistä') ja ihmettelin, millaiselle mielikuvalle autohuollon toiminta perustuu.

Tein huollolle reklaamaation vararenkaan tarkistamattomuudesta, vaikka työ oli merkitty tehdyksi ja minua siitä veloitettu. Vararenkaan kunto ei ehkä tunnu kummoisenkaan isolta asialta, mutta isoksi se muuttuu silloin jos renkaan joutuu vaihtamaan auton alle syyspimeään sadekeliin; Se on tarpeeton turvallisuusriski.

Korjaamon huoltopäällikkö lähetti minulle hyvin asiallisen vastauksen reklamaatiooni ja tarjoutui tarkistamaan vararenkaan ilmanpaineen. Se oli toki siinä vaiheessa tarpeetonta, sillä olin itse jo paineen tarkistanut: se oli huollon jäljiltä 1,3.

Saamani vastaus oli ymmärtääkseni hyvä osoitus siitä millaisen mielikuvan varassa huolto toimii: Vastauksen mukaan asentaja oli unohtanut tarkastaa vararenkaan. Kuitenkin samassa vastauksessa huoltopäällikkö itse totesi että huollon toimenpidelomake on olemassa juuri siksi, että määräaikaishuollon kaikki työt tulevat tehdyksi.

Jos työlistaa käyttää tarkistuslistana ja merkitsee työt siihen sitä mukaa kun ne on tehnyt, mikään kohde ei voi unohtua. Ja lista toimii niinkuin on tarkoitettu. Piittaamattomuutta, huolimattomuutta tai talon tapaa ei voi naamioida unohdukseksi. Siinä menee uskottavuus.

En voi sille mitään, mutta saamani vastaus toimii päinvastoin kuin huoltopäällikkö lienee tarkoittanut: minulle se vahvistaa epäilystä siitä, että toimenpidelomakkeesseen ei huollossa suhtauduta vakavasti tarkistuslistana. Ainoaksi varmaksi asiaksi jää siten asiakkaan laskutus.

Pelkästä uteliaisuudesta: montako kertaa oman autosi vararenkaan tila on todella tarkistettu määräaikaishuollossa? Toivottavasti sinulla on ollut parempi onni kuin minulla: Minulla se on varmuudella tehty yhden kerran, mutta joka kerta se on kyllä merkitty tehdyksi ja laskutettu. Minun melikuvani autohuollon luotettavuudesta on todella huono.

Yhdestä valtuutetusta Skoda-huollosta jouduin erikseen vaatimaan toimenpidelomakkeen useammankin eri huollon yhteydessä. Mielenkiintoisin oli tapaus, jossa työn luovuttaja silmieni edessä rasti työt tehdyiksi. Niinpä siinä huollossa toimenpidelomake todistettavasti ei toiminut huollon tarkistuslistana. Siinä huollossa uskottavuus ei tainnut kuulua huollon mielikuvaan siitä mitä autonhuolto on.

Tosiasioille ei voi mitään. Ja niille minun mielikuvani perustuu. Mutta mille perustuu huollon mielikuva?

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Keravan kaupungin aurausterrori

2005-10-29T19:30:00.000+03:00

Se alkaa taas pian. Nimittäin Keravan kaupungin aurausterrori.

Kuten aina, yritämme nytkin tarkastella asiaa mielikuvien kannalta. Olkoonkin että oma mielikuvani on, että Keravan kaupungilla ei ole kaikki ruuvit kohdallaan.

Kun sataa lunta, Keravan kaupunki auraa lumen kaduilta pois. Ja sehän on kerrassaan mainio juttu. Keravan kaupunki auraa lumen pois jopa kiitettävän nopeasti. Ainakin siltä seuduin, missä minä asun. Ja se on jopa vieläkin mainiompaa.

Mainiota ei sen sijaan ole se, että Keravan kaupunki auraa lumen pitkältä katujaksolta systemaattisesti minun kotiportilleni.

Asun kokoojakadun varrella. Katu aurataan moneen kertaan päivässä huolellisesti pintaa myöten ja siitä irtoaa uskomaton määrä lunta ja jäätä. Aurat painavat lumen valleiksi kadun varteen ja minun portilleni. Ja minä lapioin lumen portilta vallien jatkoksi.

Kun lumivallit talven mittaan kasvavat aina vain korkeammiksi ja minä sinnikkäästi lapioin auki kotiporttini, tullaan viimein vaiheeseen, jossa lumi ei kaupungin aurasta pääse purkautumaan enää yhtään mihinkään muualle kuin minun avaamaani porttiaukkoon. Kaupunki siis auraa pitkän katujakson kaiken lumen nimenomaan ja yksinomaan minun porttiaukkooni.

Aura tulee ja tyhjentää keräämänsä lumet yhdessä sekunnissa minun portilleni. Minä lapioin lumet varttitunnissa pois. Lumisateisena päivänä aura tulee jonkin ajan päästä uudestaan ja puskee portilleni kuution verran tiivistä painavaa lunta jälleen yhdessä sekunnissa. Ja minä lapioin sen taas varttitunnissa pois. Tämä saattaa toistua kolmekin kertaa samana päivänä, jos satun olemaan kotona.

Jos on työpäivä, portillani on kotiin palatessani komea valli, josta ei kannata yrittää yli armeijan Pasia heiveröisemmällä ajopelillä. Ajan siis Octaviani lähikaupan pihaan ja lapioin tien auki. Ehkä puolessa tunnissa, ehkä en.

Jos minulla on keuhkotulehdus, lapioin portin auki keuhkotulehduksessa. Jos minulla on 40 asteen kuume, lapioin portin auki 40 asteen kuumeessa. Jos selkäni on kipeä tai niskani taas kerran jumissa, lapioin - ei, en lapioi, en yksinkertaisesti pysty lapioimaan. Jään sen sijaan yhä kasvavan vallin taakse vangiksi.

Keravan kaupungin mielestä tässä ei ole mitään epäreilua. Olen kysynyt. Tilanne on kuulema ihan samanlainen joka paikassa. Vaan siinäpä Keravan kaupunki on yksinkertaisesti väärässä:

Omien havaintojeni mukaan lunta ei sivukaduilta kerry lainkaan samanlaista määrää, ja porteilla onkin auran jäljiltä säälittävän matalat ja kapeat vallit.

Oman katuni toisella puolella on jalkäytävä. Jalkakäytävän poikki kulkee tie vastapäiseen taloon. Jostain minulle käsittämättömästä syystä kaupungin aura poistaa lumet kadun varresta tämän tien suulta. Vaan eipä poista kadun tältä puolelta samasta kohdasta minun portiltani. Ei, vaan päinvastoin tyhjentää auransa juuri siihen.

Kumma kyllä kaupungin aura poistaa lumet myös parikymmentä metriä pitkän suljetun kadun suulta radan varressa. Katua itseään ei aurata, sillä se ei enää johda minnekään eikä sen varressa asu ketään. Johtuneeko auraus ehkä siitä, että kadunsuuta käyttää säännöllisesti pysäköintipaikkanaan iso rekka-auto? Kenen lie rekka? Kenen lie aura?

Keravan kaupunki auraa pääosin kalustolla, jossa on kääntyvät auransiivet. Mistä johtuu, että aura täytyy nimenomaan tyhjentää minun portilleni? Miksei siipiä voi portin kohdalla sen verran poikkeuttaa, että koko pitkältä matkalta kerätty satsi ei tyhjentyisi juuri minun portilleni? Siitäkö, että valli on jo niin korkea, että auraajalle on yksinomaan helpotus, että auran saa edes johonkin välillä tyhjentää? Siispä portilleni!

Kevättalvi tuo tähän kiusaamisleikkiin vielä oman herkullisen lisäpiirteensä: päivällä on usein suojaa ja aura rojauttaa portilleni komean läpimärän lumisohjo- ja jääkalikkavallin. Illalla kun tulen työstä, on ollut jo hyvän aikaa pakkasta, ja portillani onkin teräksenluja jäävalli. Vaikka vakiotyökaluni on rautalapio, on työ joskus liki toivotonta. Toisinaan tarvitaan avuksi rautakanki. Ja pari tuntia aikaa.

Mahtaisiko rautakanki olla oikea työkalu myös vakuuttamaan Keravan kaupunki siitä, että tässä ei taida toteutua kuntalaisten tasavertainen kohtelu. Eikä myöskään kunnan puhtaanapidon tarkoitus. Ei yksinkertaisesti ole mitenkään perusteltavissa että Keravan kaupunki yrittää konevoimalla motittaa minut moneen kertaan päivässä tyhjentämällä auransa portilleni, kun se ei muualle pääse tyhjentymään.

Jos kaupunki ei poista kadunvarteen kasvaneita valleja riittävän usein, pitäisi vähäruuvisimmankin kaupungin edustajan tajuta, että aura tyhjenee portille ja että tilanne sittenkin taitaa olla hivenen erilainen kuin jossain toisaalla.

Keravan kaupunki siis ilmeisesti tieten tahtoen puskee yhdessä sekunnissa portilleni konevoimalla kuution verran painavaa, tiivistä ja usein jäistä lunta, ja minä joudun poistamaan sen lapiolla vartissa, puolessa tunnissa, tunnissa. Joka siunaaman päivä. Pahimmillaan useita kertoja päivässä.

Tilanne on ymmärtääkseni täysin absurdi ja järjetön, liki kafkamainen! En minä kiinteistö- ym. veroja siitä maksa, että kaupunki systemaattisesti ja tarkoituksellisesti kasaa tielleni esteitä. Ei se tee - eikä saa tehdäkään - niin muillekaan!

Auraus on lumen poistamista ihmisten tieltä. Ei lumen kasaamista ihmisten tielle.

Vai mikä onkaan se Keravan kaupungin mielikuva, jonka mukaan tässä olisi kyse normali-ihmisen järkevästä tominnasta ja kuntalaisten tasavertaisesta kohtelusta sekä hyvästä puhtaanapidosta? Minä todella haluaisin tietää. Kerro, Keravan kaupunki.

Minusta tämä on terroria.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Autohuolto: reaalimaksu virtuaalitöistä

2005-10-19T21:20:00.000+03:00

Käytin Skoda Octaviani vuosihuollossa maahantuojan valtuuttamassa huollossa. Minä maksoin vierailusta todistettavasti 437,55 euroa. Mutta mitä teki autohuolto? Sitä voi vain arvailla. - Näin mielikuvaelämänäkökulmasta meillä on tarkasteltavana kaksi mielikuvaa: autonhuoltajan mielikuva auton huollosta ja minun mielikuvani autohuollosta. Kumpikin mielikuva on luultavasti väärä? Vai onko todella kumpikin?

Huoltomekaanikko oli täyttänyt maahantuojan listan 'Suoritettavat toimenpiteet'. Listan jokaisessa kohdassa oli rasti. Myös renkaita koskevissa kohdissa. Rastin sijasta niissä tosin olisi pitänyt olla merkittynä kunkin renkaan ilmanpaine, kuluneisuus ja kulutuspinnan syvyys millimetreinä. Moinen pikkumaisuus olisi tietenkin vaatinut huoltomekaanikolta selvää työtä, vaivannäköä ja ajankäyttöä. Pantiin siis vain rasti ruutuun. Mitäpä siitä että minä maksoin täyden hinnan liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellisistä töistä. Töistä joita ei tehty.

Uskallan olettaa että vararengasta ei itseasiassa ollut edes katsottu: Tavaratilan pressu ja pressun päällä ollut pikkuesine olivat koskemattomina entisillä paikoillaan. Joko pressua ei ollut siirretty tai mekaanikko oli valokuvamuistinsa turvin erittäin huolellisesti ja aikaa käyttäen asetellut pressun ja pikkuesineen entisille sijoilleen. Olikohan siis muitakaan renkaita lainkaan katsottu? Oliko saranat todella voideltu? Oliko jarrut tarkastettu? Ja mikä onkaan niiden kunto? Oliko...

Huoltolistassa on kolmisenkymmentä kohdetta. Pitäisikö minun maahantuojan valtuuttaman huollon jäljiltä itse tarkastaa, että kaikki huoltotyöt on tehty? Valitettavasti useimpia töitä ei kuitenkaan edes voi itse tarkastaa. Työ perustuu siis lähinnä luottamukseen. Ja niinkuin aina: kun valvontaa ei ole, vilppiä tehdään. Tilaisuus tekee varkaan.

Mistä muuten johtuu että työlistaan oli merkitty öljynvaihto tehdyksi, mutta huoltokirjaan oli merkitty: "ei tehty"?

Keväällä käytin autoni pienessä kesähuollossa. Siihen kuului mm. lasinpesimien kunnon tarkastus. Huollossa jäi huomaamatta takalasinpesimen runsas vuoto takaoven sisään, ja niinkin yksinkertainen seikka kuin että takalasin pyyhin ei osunut koko matkaltaan lasiin! Luvattu työ jätettiin tekemättä, mutta minulta kyllä osattiin huolellisesti laskuttaa koko summa.

Sikäli kuin ymmärrän, autonhuolto usein täyttää petoksen tunnusmerkit: luvattua työtä ei aiotakaan tehdä, mutta asiakkaalta tunnollisesti velotaan koko hinta kaikista niistä töistä, jotka huolellisesti on jätetty tekemättä. Huijausta, huijausta ja petosta. Sitä se minun ymmärrykseni mukaan usein on.

Olisi mielenkiintoista tietää, millainen mielikuva ohjaa autonhuoltoliikkeiden toimintaa ja mekaanikkojen työtä. Toivoisin, että joku autoliikkeen edustaja tai huoltomies sen kertoisi. Oma mielkuvani jo tulikin ilmi: autonhuolto on törkeää petosta, jossa asiakas pannaan maksamaan töistä, jotka on tarkoituksella jätetty tekemättä. Maahantuoja on laatinut työlistan auton kunnon ja turvallisuuden takaamiseksi. Huoltoliikettä asia ei voisi vähemmän kiinnostaa: rahat pois ja seuraava sisään.

Tekniikan Maailman muutaman vuoden takaiseen kysymykseen huoltomies vastasi "Ei niissä yleensä tuon ikäisenä ole vikaa. Siksi niitä ei tarkastetaakaan." Vaikka tarkastuksesta täysi maksu otetaankin! Ja vaikka tarkastuksen tarkoitus on nimenomaan varmistaa se, että kaikki todella on hyvin ja mahdolliset viat saadaan ajoissa kiinni.

Autohuolloilla ei ole omaa laadunvalvontaa. Niille ei ole myöskään mitään ulkopuolista valvontaa. Työ perustuu luottamukseen. Mistä johtuu, että valvontaa ei ole? Mikseivät markkinavoimat korjaa vikaantunutta tilannetta? Kyse ei voi olla edes hintakilpailusta, sillä hinnat ovat kuvottavan korkeat. Korkeat hinnat tekemättömistä töistä: törkeää!

Mistä johtuu, että näitä huijareita ei saateta edesvastuuseen? Mistä johtuu että nämä huijarit eivät tee lupaamansa työtä. Mistä johtuu, että maahantuojan järjestämä auton turvallisuuden varmistaminen ei toteudu? Mistä johtuu, että meitä törkeästi jatkuvasti petetään?

Huijausta, jota jostain kumman syystä ei saada kontrollin piiriin? Mistä se johtuu?

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

80 km/t tappituntumalla

2005-10-14T10:50:00.000+03:00

Hämmästyttävää, miten työ sitten voikin häiritä oikeata elämää, eli bloggausta. Mutta mieli palaa päästä ihmettelemään....

Aamuruuhka on alkamassa Kehä III:lla. On pimeää, ajetaan jo yhtäjatkoisessa pitkässä jonossa, jota liikennevalot katkovat. Nopeus on kuitenkin vielä 80 km/t. Oikeaa kaistaa hämmentää Kehä-kolmosen järkyttävän ja järjettömän huonot liittymät. Siksi ajan vasenta kaistaa, sillä olen matkalla kauas.

Jonon nopeus vaihtelee. Väliin kauniin joustavasti liikennevalojen takia, väliin hyvin nopeastikin vaikkapa yllättävien kaistanvaihtojen takia; tulee joskus äkkijarrutuksiakin.

Takaani lähestyy tumma pakettiauto. Se tulee niin lähelle, että en enää näe sen valoja. Se on metrin päässä takapuskuristani. Pakukuskilla ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia tehdä mitään, jos joudun jarruttamaan.

Nopeutta on siis 80 km/t, väliä yksi metri. On jo ruuhkaa, paku ei pääsisi mihinkään vaikka väistäisinkin. Ja nopeita jarrutuksia tulee silloin tällöin.

Joka aamu on joku paku, jakeluauto, bussi tai rekka. Joskus toki myös henkilöauto. Ne ovat yksinkertaisesti hengenvaarallisia. Miksei niitä karsita pois?

Liikenne harvenee, valtavirta on jo kääntynyt Helsinkiin vieville teille. Siirryn oikealle kaistalle ja paku liimautuu metrin päähän edelläni ajaneesta autosta.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

Neiti Kettusen puuttuva logiikka

2005-09-20T00:20:00.000+03:00

Pidin kovasti kansakoulun ensimmäisestä luokasta. Lupasihan koulu kokonaan uutta polkua tiedon kiehtovaan maailmaan. Mutta pitäminen jäi sitten siihen ensimmäiseen luokkaan. Siitä eteenpäin pelkäsin, inhosin ja vihasin koulua. Vuosikausia, kokonaisen pienen ihmisiän ajan.

Neiti Kettusen puuttuva logiikka käy hyvin esimerkistä selittämään uutta asennoitumistani. Ehkä myös siitä edelleen kehittynyttä toivottomuuden tunnetta vallanpitäjien suhteen.

Minulla oli 'taittovirhe'. Sittemmin on sanottu karsastus, hajataitteisuus ja laiska silmä. Mutta silloin siis 'taittovirhe': oikea silmäni katsoi kieroon.

Taittovirhettäni korjattiin peittämällä suoraan katsova hyvä silmä silmälaseihin kiinnitetyllä valkealla posliinikupilla. Tarkoituksena oli pakottaa kieroon katsova silmä katsomaan suoraan estämällä hyvän silmän käyttö.

Yritin siis katsella maailmaa silmällä, joka katsoi ihan muualle kuin halusin. Silmän optinen akseli ei osunut tarkan näön alueelle, vaan alueelle jossa näkösoluja on harvemmassa. Mahdollisesti jopa sokean täplän alueelle, sillä en näe yhtään mitään juuri siinä kohdassa, johon katson.

Koulussa kirjoitettiin ainakin siihen aikaan paljon kynällä. En nähnyt kynän terää enkä sitä kohtaa johon olin kirjoittamassa. Sensijaan näin - hämärästi - sen mitä olin jo kirjoittanut. Yritin siis ohjata kirjoitustani peruutuspeilin kautta, vieläpä sumean peruutuspeilin. Ja käsiala oli tietenkin sen mukaista.

Neiti Kettunen, kansakoulun opettaja, järkyttyi käsialaani: "Kurt, miten sinun käsialasi voi olla noin hirveän huono! Katso vaikka Jokkea; hänen käsialansa on ihan hyvä, vaikka hänen toinen silmänsä on kokonaan sokea!"

Luulen, että tähän hyvinkin päättyi luottavainen ja odottava suhteeni kansakoulun kanssa. Eteeni avautui kammottavan pelottava näkymä: olin hyvin tyhmän, ajattelua, älyä ja logiikkaa vailla olevan ihmisen vankina.

Sanoinko neiti Kettuselle: "Idiootti, etkä tajua että Jokke katselee maailmaa aivan terveellä silmällä. Hän näkee aivan hyvin. Minä katselen silmällä joka ei näe!"?

Enpä sanonut. Se ei ollut tapana siihen aikaan. Lisäksi olin saanut ympäristöön ja aikaan soveltumattoman liian hyvän kasvatuksen. Olin myös sairaalloisen ujo. En siis sanonut yhtään mitään. Korvat punaisina vain kauhistuin eteeni avautunutta tulevaisuudennäkyä: Tuolla ihmisellä ole kykyä tehdä havaintoja eikä ajatella. Seitsenvuotiaalle lapselle se oli aivan järkyttävä havainto.

Silmän peittämishoito toimi sen verran hyvin, että karsastusta ei enää huomaa. Edelleenkään en kuitenkaan näe laiskalla silmällä kirjoittaa tai lukea. Se antaa vain yleiskuvaa. Käsialanikin on jäänyt hirvittäväksi. Siksi mieluummin tekstaan jos kirjoitan käsin.

Edelleenkin minua järkyttää neiti Kettusen käsittämätön logiikan ja ajattelun puute. Ja kuitenkin hänen tehtävänään oli opettaa meille asioita; mm. ajattelua ja logiikkaa. Edelleen minua järkyttää se, että seitsenvuotiaanakin osasin ajatella loogisemmin kuin tämä paljon vartijaksi asetettu aikuinen.

Neiti Kettunen avasi silmäni sille tosiasialle, että meitä hallitsemassa ja johtamassa on aina ihmisiä, joilla ei ole logiikkaa sen vertaa kuin seitsenvuotiaalla. Meitä johdetaan mielikuvilla jotka eivät kestä loogista kriittistä analyysiä. Se on kauhistavaa.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama

USA kehottaa terroristeja iskemään USA:han

2005-09-19T09:30:00.000+03:00

Yhdysvallat julkisti nyt syyskuussa lopultakin oppinsa jonka mukaan se voi tuhota ydinasein vastustajaksi kokemansa valtion tai muun yhteisön joukkotuhoaseet. Ts. Yhdysvallat entistä selvemmin markkinoi ennaltaehkäisevän iskun oppiaan. Samalla USA antoi terroristeille saman oikeuden.

Ennaltaehkäisevän iskun oppiin kuuluu USA:n itse itselleen antama oikeutus tuhota viholliseksi kokemansa vastapuolen joukkotuhoaseet. Iskuun riittää USA:n oma usko, luulo, mielikuva siitä että vastapuoli on aikeissa iskeä USA:han, olipa luulo kuinka väärä tai vainoharhainen hyvänsä.

Tutkitaanpa tätä ennaltaehkäisevän iskun oppia tarkemmin:
- Jos joku valtio on vaarallinen, jos pelkää sen hyökkäävän, on opin mukaan oikeus tuhota sen joukkotuhoaseet.
- USA:lla on joukkotuhoaseita ja se on jo ilmoittanut iskevänsä, jos se itse arvelee olevansa uhattu.
- Jokaisella valtiolla tai muulla yhteisöllä, joka ei ole USA:n liittolainen ja jolla on joukkotuhoaseita on perusteltu syy pelätä USA:n ennaltaehkäisevää iskua.
- Näillä valtioilla tai yhteisöillä on USA:n opin mukaan siis täysi oikeus ja syy tuhota USA:n joukkotuhoaseet ennaltehkäisevällä iskulla.

Toisen maailmansodan jälkeen kansainvälisesti hyväskyttiin ensi-iskun välttämisen periaate. USA on hylännyt tämän periaatteen ja samalla antanut myös terroristeille luvan iskeä.

USAlla ei pitäisi olla mitään syytä valittaa, jos terroristit noudattavat sen itse lanseeraamaa oppia. - Niin makaa kuin petaa. USA:kin.

Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama