Pääsykoeblogi

Jaratan ahkeruus toi opiskelupaikan sosiaalipolitiikasta

2009-07-22T03:03:00.000+03:00

Oman suunnan löytäminen

Oli lukion viimeinen kevät ja viimeiset yo-kirjoitukset tekivät tuloaan. Kaikki kaverini olivat jo kauan tienneet mihin hakisivat, mutta itselläni ei ollut harmainta aavistustakaan. Kaikki kiinnosti vähän, mutten tiennyt, mikä olisi kiinnostanut niin paljon, että olisin siitä uskaltanut tulevaisuuden ammattia haaveilla.

Oli kuitenkin jo sentään tammikuun puoliväli ja kohta alkaisi yhteishaku, ja tiesin, etten kirjoitusten aikana ehtisi miettimään sitäkään vähää jatkosuunnitelmia. Sitten 15.1 se valkeni kun aloin selata opasta ja luin sanan "sosiaalipolitiikka", en ollut kyseisestä valtiotieteellisen aineesta ikinä kuullutkaan, mutta tämä alkoi kiinnostaa yhä enemmän - niin paljon, että laitoin lopuksia hakupapaperit vetämään niin Helsingin kuin Turunkin yliopistoon.

Lukeminen alkaa

Ilmoittauduin samantien myös valmennuskurssille, kun tajusin, että sisään pääsi vain noin 10% hakijoista. Yo-kirjotukset tuli ja meni. Perjantaina oli ruotsin kirjotukset ja sen jälkeisen viikonlopun pidin vapaata - olinhan pari kuukautta päntännyt jo yo-kirjotuksiin!! Mutta kun maanantai koitti, otin tuon uuden ja tuntemattoman opuksen kainalooni ja suunnistin lähimpään kirjastoon ja lukusaliin, sillä tiesin ettei kotona lukemisesta tulisi mitään - siellähän on kaikki: tv, tietokoneet, puhelin....

Aikaa oli noin 2,5kk ja olin jo päntännyt 2kk yo-kirjotuksiin. Tiesin, että jotkut olivat jo aloittaneet lukemaan kirjaa edellisenä syksynä, koska sama kirja oli ollut käytössä vuosia. Väsyneenä, mutta samalla myös innostuneena ja uteliaana aloin siis apinan raivolla lukemaan ja lukemaan. Ajatuksissani oli vain yksi asia: en halua viettää seuraavaa vuotta S-marketin kassalla, kun voisin olla mahtavissa opiskelijabileissä ja opiskella yliopistossa. Niimpä tavakseni tuli joka päivä lähteä kirjastoon lukemaan ja päivässä luin alkuvaiheessa jtn 8 tuntia. Se oli siis kirjastoa, ruokaa ja illalla rentouduin koneella.

Valmennuskurssi nakersi itseluottamusta

Kun parin viikon omatoimisen kirjasto lukemisen jälkeen alkoi valmennuskurssi - ja karu totuus! Tällöin tajusin kauhukseni, että 12 hengen ryhmässäni puolet olivat yrittämässä tähän samaan aineeseen jo toista kertaa, osa oli alottanut jo syksyllä ja toiset olivat jo vuoden päntänneet kyseisiä asioita avoimessa yliopistossa. Tilanteeni tuntui siis varsin toivottomalta. Varsinkin, kun Helsinkiin otettiin vain 23 ja Turkuun 16 ihmistä.

Alussa olin kirjastossa lukenut hyvää vauhtia ja ollut ylpeä oppimisestani, mutta nyt ensimmäisen kurssin jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa että surullista kyllä, mutta se ei tulisi riittämään mihinkään. Miksi mikä pääsisin ensimmäisellä yrittämällä, kun eivät toisetkaan?? Valmennuskurssin jälkeen olo oli siis lievästi sanottuna alakuloinen. Tunsin muutenkin olevani koko ryhmästä se, kuka osasi kaikista vähiten - olinhan minä vasta lukenut muutaman viikon ja muut kuukausia tai jo edellisenä keväänä.

Ahkeruus voittaa

Tämä kuitenkin avasi silmäni täysin ja olen siitä superonnellinen! Tiesin olevani hyvin ahkera lukemaan ja lukisin tarvittaessa vaikka 24/7 jos tarvis. Tämään jälkeen alkoi se 2kk urakka. Juoksin kirjastossa ja valmennuskurssilla - muuta en tehnytkään. Lukupäivälle tuli pituutta useaan otteeseen yli 12h ja loppuvaiheessa jopa 15h. Toisin sanoen söin ja luin kokoajan. Rankkaahan se oli, mutta toisaalta pirun palkitsevaa kun oppi ja oppi. Jo kohta huomasin huiman edistykseni. Minä joka luin kokopäivän aamusta iltaan ja 7krt viikossa ilman vapaa päiviä, aloin saavuttamaan muita ja kurssilla huomasinkin pian kuuluvani parhaimmistoon, myös kurssin vetäjä huomasi tämän hyvin pian ja se antoi itselleni vain lisää puhtia.

Kaverien synttärit, vappu ...sun muut juhlat tulivat ja menivät, mutta minä istuin tiukasti kirja nenässä. Olin päättänyt päästä sisään ja sen aioin saavuttaa vaikka lukemalla 24/7. Jotkut toppuuttelivat lukemistani ja varoittelivat, että pää räjähtää, mutta itse tiesin rajani ja myös nautin opiskelusta, enkä ikinä ajatellut, etten jaksaisi lähteä kirjastoon. Vappua tai muitakaan juhlia en viettänyt, sillä mottoni oli, että tänä keväänä en juhlia edes vappua, sillä tavoitteeni on ensi vappuna oli Tähtitorninmäellä juhlimassa valtsikkalaisten punaisessa haalarissa!! Ja samalla se S-marketin kassa kummitteli takaraivossa. :o

Viimeiset päivät

Myös yo-juhlat tulivat ja pidin sitä kirottuna päivänä - yksi päivä vähemmän aikaa lukea. Olihan parin päivän päästä jo itse pääsykokeet! Valmennuskurssin loppukoe oli kuitenkin antanut lisää toivoa, kun tulos oli hyvin lohdullinen.

Muutamaan päivää ennen pääsykoetta luin apinan raivolla ja aattelin kokoajan, että luen ainakin enemmän kuin muut, vaikka sitten 15h päivässä - ja näin tein! Ehkä vähempikin olisi riittänyt, mutta sitä ei koskaan voi tietää....

Kun viimeinen lukuilta koitti oloni oli hieman outo, varsinkin kun Turun pääsykoe olisi vasta pari päivää helsingin kokeen jälkeen. Tuntui, että aika ei kertakaikkiaan riitä, en osaa, en kynene, en muista. Yritin ajatella etteivät muutkaan, mutta mitä enemmän luin kirjaa, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, etten tätä vieläkään osaa. Yritin uskollisesti ajatella, että ehtisin kerrata vielä tämän ja tämän...mutta totuudessa ei koko kirjaa voi ehtiä kertaamaan....mutta pystyin. :) Yo-juhlien jälkeisenä aamuna heräsin kello 7.00 ja luin niin kahvin kuin kofeiinitablettien kera, joista oli tullut parin kuukauden aikana hyviä ystäviä. Sunnuntaina kertasin tai siis luin kokonaan nopeasti koko 400 sivuinen kirjan, ja saman tein viimeisenä päivänäkin. Omallalaillaan oli kauhea loppupaniikki, mutta toisaalta olin realistinen ja tajusin, että näiden 2,5kk lukemisen jälkeen ei yhdessä illassa olisi enää paljon tehtävissä.

Helsingin pääsykoe

Koepäivä koitti ja aamulla ennen koetta olin vielä pakonomaisesti kirja kädessä, mutta pian tajusin, että tehty mikä tehty, enempään en olisi pystynyt. tehtäväni oli enää varmistaa, että ehtisin kokeeseen ajoissa ja en kämmisi siellä.

Koepaikalla vasta aloin tajuta mistä alkoi olla kysymys. Yritin vielä kerrata, mutta en vain kyennyt - tuntui että kaikki tieto olisi kadonnut. Kun saliin pääsy koitti, hakeuduin heti ylös pois valvojien silmistä ja mahdollisimman omaan rauhaan. Kun reunoilta ei ollut enää paikkaa menin keskelle, missä kummallakaan puolellani ei vieressä istunut ketään. Täydellinen paikka. Eväät toki oli, mutta niin en koskenut - en keskittynyt, en tullut sinne syömään.

Sali oli ihan täynnä ja tiesin, että samaan aineeseen pyrkijöitä olisi viellä Yliopiston päärakennuksessa ja Valtiotieteellisestä yli tuplat. Kaikki näyttivät niin viisailta, apua! Kun sain kokeen, loin nopean silmäyksen ja totesin kirjaosion näyttävän varsin kivalta. Kirjoitin nopeeseen tahtiin, tiesin aikaa olevan vähän. Juttua luisti ja paperia kului - olin hyvässä vedossa ja fiilis oli hyvä. Kun aineisto-osuus koitti, aloin empiä. Kysymykset tuntuivat heprealta, enkä tiennyt mitä olisi pitänyt vastata. Ajattelin vaan, etten nyt voi tässä kämmiä. Jos minä en tajua ei varmaan muutkaan tajua. Ei siinä auttanut kuin miettiä ja kirjottaa niin kauan kuin vaan kerkesi, vaikka en ollutkaan varma menikö ihan asiasta. Mutta pointtini oli se, että nyt kirjoitetaan sitten jotain ja koko koeaika, eiköhän jotkut asiat pisteille yllä. :D

Hirveän monet pyysivät lisää paperia ja olin hieman hämmästynyt. Itse kirjotin mielestäni hyvin ja paljon, eikä minulla ollut lisäpaperin tarve. Viimeistään tässä vaiheessa aloin hieman empiä, kuinka hyvin muut oikein osasivat. Ja vastoin ennakko-odotuksia kaikki tuntuivat istuvan viimeiseen pisaraan asti!!

Vaikka koe tuntuikin menevän hyvin, jäin silti miettimään todellisia mahdollisuuksia. Hakijoita oli paljon ja he tuntuivat myös hyviltä.

Turun pääsykoe

Aikaa ei kuitenkaan ollut murehtia. Seuraavana päivänä kertasin vielä kirjaa ja sitä seuraavana päivänä oli vuorossa lähtö Turkuun ja vuorossa pääsykoe samasta kirjasta.

Koko automatkan kertasin kirjaa - en vain voinut olla tekemättä mitään, sillä voihan olla, että se ratkaiseva piste jää just kiinni jostain, mitä en aamulla lukenut. Koepaikalla oli taas tunkua ja ahdistava tunnelma. Tiesinhän että Turun koe oli erilainen ja vastassa olikin monivalinta sekä yksi kirjaessee 18p. ja aineistoessee 18p. Kun maksimi oli 60p oli yhdellä kysymyksellä todella suuri painoarvo. Pelottavan suuri!! Kun luin tämän kirjaessee kysymyksen, löi paniikki vastoin kasvoja. Kysymys oli jotain niin hirveetä. Osasin kyllä pääsykoe kirjan hyvin ulkoa, mutta kysymys oli muotoiltu niin, etten tajunnu mitä sillä haettiin. Samaan aikaan tajusin, että tämän samaisen kysymyksen voi ymmärtää ainakin kolmella eri tavalla. Minkä näistä valitsisin?? Mietin kysymyksen tarkoitusta 15 minuuttia ja yritin tehdä ahtaassa tilassa kaiken maailman mind-mappia vaikka tiesin aikaa olevan vähän. Pieniä kyyneliäkin tuntui nousevan silmiin, kun tajusin, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Kovan 2,5kk uurastus ja tässä kiitos, että kaikki kaatuu siihen kun en edes kysymystä tajua. Tai en tajunnut, sitä mitä sillä haettiin. Kirosin kun ei voitu suoraan sanoa, että kirjoittakaa kirjan sivut 150-170 ulkoa niin hyvin kuin muistatte.

Ei siinä auttanut sitten muuta kuin päättää, miten haluan kysymyksen ymmärtää ja sitten aloin kirjoittaa ja kirjoittaa. Kirjotin apinanraivolla kirjasta suoraan 20 sivua niin hyvin kuin vain ikinä osasin. Onnistuin siinä mielestäni erittäin hyvin, mutta epäselväksi jäi kirjotinko ollenkaan aiheesta. Molivalinnat tulivat ja menivät. Meni ihan ok, mutta paniikki oli päällä ja kokeen jälkeen huomasin kämmiväni myös pariin otteeseen niissä. En ollut ihan vedossa ja fiilis oli lattiassa. Aineistokysymys oli yhtä hämärä kuin kirjakysymyskin. En tiennyt mistä olisi pitänyt aloittaa, kun tajusin, että pari tuntia aikaa kirjoittaa ja kysymys oli niin laaja, että koko 400 sivuinen kirja liittyi tähän yhteen ja samaan kysymykseen. Taas kirjotin apinan raivolla kaksi tuntea putkeen niin että konseptit loppuivat ja tarinaa revin kirjan alusta, keskeltä ja lopusta. Koko kirja mentiin läpi, mutta taas jälleen jäin vain pohtimaan mitä tässä loppuen lopuksi haettiin. Sitä en vieläkään tiedä.

Kun koe loppui, juttelin muiden kanssa ja tajusin, että kaikki olivat ymmärtäneet nämä epäselvät kysymykset ihan omallatavallaan eikä kukaan ainakaan samalla tavalla kuin minä! Auto lähtö kohti kotia ja viimeistään tässä vaiheessa kaikki tämä stressi, väsymys ja epävarmuus purkautui ja itkin koko automatkan Helsinkiin asti. Aikaisemmin olin unelmoinut omasta kämpästäni Turussa, mutta nyt en halunnut edes katsoa Turun tuloksia kesäkuun lopussa. Tiesin etten sinne pääsisi ja Helsingissäkin aineistokoe meni päin prinkkalaa. Luku-urakka siis loppui ja vihdoin alkoi loma, mutta itkin ja kirosin. Olisin antanut mitä vaan, että olisin voinut uusia kokeen, vaikka se olisi tiennyt lukemista lisää seuraavat 2 viikkoa.

Tulokset tulevat

En kestänyt ajatella vuotta S-marketin kassalla ja lähin pariksi viikoksi sukulaisten luo. Kun tulokset sitten Turusta tulivat 30.6 en elätellyt suuriakaan toiveita, pistin kaikki yo-kirjoituksista saamieni lähtöpisteiden varaan, jotka olivat melko hyvät, mutta yhteispisteidenkin kautta sisään pääsisi vain 8 ja hakijoita 200. Tuntui siis varsin toivottomalta. Kun tulostenjulkistus aamu koitti, en tiennyt monelta ne tulisivat. Kello oli kuitenkin jo puol yhdeksän joten oli pakko avata tietokone ja mennä katsomaan. Ja siellähän ne olivat - myös minun nimeni. Itseni piti moneen kertaan tarkistaa, että nyt oli varmasti hyväksyttyjen nimet, eikä varasijalla olijoiden. Ilmoitus vanhemmille ja hieman käsien tärinää, mutta vastoin ennakko-odotuksia - en itkenyt. Olin sata varma, että itken jos kouluun pääsen, mutta itkua ei ole tullut missään vaiheessa, tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö opiskelemaan haluaisi, välillä vaan tuntuu siltä etten vieläkään ole kunnolla tajunnut sitä, että olen tullut hyväksytyksi ja melkein täysillä koepisteillä! Ei sepustukseni siis mennytkään ohi aiheen, pitää vain luottaa itseensä!:)

Jouduin vielä viikon odottamaan Helsingin tuloksia, niiden tulosta ei ollut tarkkaa päivämäärää ja luulinkin niiden tulevan vasta paljon myöhemmin. Oli kuitenkin syntymäpäiväni aamu, kun kaverini lähetti tekstiviestin, että sainko tänään postissa kirjeen Helsingin valtiotieteellisestä, hänkin oli sinne hakenut. Vastasin ettei koko postiauto ollut vielä edes tullut, kunnes samassa kuulin sen jo omalla kujallani ajavan. En voinut mtn, lapsellista kyllä, mutta juoksin postilaatikolle niin lujaa kuin jaloistani pääsin ja rukoilin jumalaa. Siellähän se kirje oli ja onnekseni paksu, sillä tiesin sen olevan aika varma merkki sisäänpääsystä. Juoksin sisälle vauhdilla ja samalla kukkapurkitkin lensivät pitkin rappusia, joten sisälle pääsy hieman viivästyi. Revin kirjeen auki ja yritin etsiä lappua, jossa selviäisi tulos. Lappua riitti, mutta viimein löysin - hyväksymiskirjeen. Tässä oli mahtava syntymäpäivälahja, parempaa ei voi toivoa! Siitä se asunnonetsiminen ja tulevaisuuden unelmoiminen sitten alkoi. Kaikki kannatti ja ainakin yhdestä asiasta olen varma. Tänä vuonna en jätä vappua väliin vaan vietän sitä punaisessa haalarissa Tähtitorninmäellä muiden valtsikkalaisten kanssa!! Kyllä kannatti lukea apinanraivolla ja ajatella vuotta ikinä ihanassa S-marketin kassalla. :D

Uuden opiskelijan muistilista

2009-07-20T15:29:00.000+03:00

Kuva

Onneksi olkoon opiskelupaikasta! Onnenhuumassasi muista kuitenkin seuraavat asiat:

Lue tarkasti kaikki kirjeen mukana tulleet paperit ja laput
Ilmoittaudu yliopistoon/ammattikorkeakouluun
Merkitse tärkeät päivämäärät kalenteriisi (Kuten uusien opiskelijoiden orientoivat opinnot)
Laita Kelalle opintotukihakemus vetämään. Opintorahan ja asumislisän lisäksi ruksi myös opintolaina. On hyvä olla opintolainan takaus valmiina, jos jotain yllättävää tapahtuu. Opintolainan otat vasta jos sovit siitä pankkisi kanssa. Jos takaus on valmiina, saa pankista lainaa muutamassa päivässä.
Hanki opiskelijakortti ja siihen lukuvuositarra
Hoida tarvittaessa asumisjärjestelyt
Tutustu korkeakoulun kurssitarjontaan, joskus kursseille täytyy ilmoittautua jo ennen kuin yliopisto/amk alkaa. Muutenkin kannattaa selata lävitse korkeakoulun ja oman ainejärjestön nettisivut.
Seuraa korkeakoululta saamaasi sähköpostia aktiivisesti

Onneksi olkoon Niini!

2009-07-15T21:41:00.000+03:00

Pääsykoeblogin kesäarvonta on nyt suoritettu ja voittajaksi arvottiin: Niini. Voittajalle lähtee postilla kuvan kaltainen paketti, joka sisältää kasvonaamion, suklaata ja kylpygeelin. Nyt on siis hyvä aika rentoutua!

Vastauksia tulleisiin kehitysehdotuksiin:

"Blogin ulkonäkö voisi olla selkeämpi."

- Ulkoasu on todellakin puutteellinen. Siihen on näillä näkymin tulossa parannusta syksyyn mennessä tai alkusyksystä.

"Olisi myös mukava, jos eri kaupunkien opiskelijoille/hakijoille, olisi mahdollisuus osoittaa tarkemmin joku keskustelu."

- Hyvä idea, mutta todellisuudessa lukijoita on vaikea saada aktivoitua osallistumaan keskusteluun.

"Nyt keväällä esim. varmaan monilla on pääsykokeiden toisia vaiheita, mitkä ovat enemmän haastatteluja tms, sellaisista pääsykokeista olisi kiva kuulla kokemuksia ja vinkkejä. Myös ennakkotehtävien tekemistä voisi pohtia."
- Hyviä ideoita ja varmasti otetaan näistä oppia ensi keväänä!

"Itse toivoisin ehkä vieraileviksi kirjoittajiksi jotain sellaisia tyyppejä, jotka ovat päässeet/hakevat alalle, jonne on todellatodella vaikea päästä - lääkis, psykologia etc."
- Etsin jatkuvasti tämänkaltaisia ihmisiä kirjoittajiksi. On kuitenkin vaikea motivoida kiireisiä opiskelijoita kirjoittamaan ilmaiseksi. Mutta jatkan kirjoittajien etsintää!

"Samoin toivoisin ehkä esim. opiskeluvinkkeihin liittyviä kirjavinkkejä - esim. "tästä kirjasta sain vinkkejä" tms. mitä voisi lukea ennen pääsykokeisiin valmistautumista tms."
- Muutama kirjavinkki löytyy täältä. Pitkään aikaan niitä ei olekaan ollut, joten ehkä syksyn tullessa etsin uusia opuksia suositeltavaksi!

"Minusta vinkkejä/opiskelijoita/kokemuksia voisi jakaa pääsykoeaineittain."
- Pääsykoeblogin kirjoituksia on jaoteltu myös aiheittain. Ne löytyy sivupalkista Kaikki aiheet otsikon alta, tällä hetkellä liikkuvassa muodossa. Mutta sivun navigointiin on kyllä tulossa muutosta!

Kiitos teille muutamalle vastanneelle!

Kengittäjälle löytyy työtä!

2009-07-15T09:18:00.000+03:00

Kuva

Oletko kyllästynyt yliopiston teoreettisuuteen? Oletko valmis fyysisesti raskaaseen työhön ja yrittäjyyteen? Jos vastasit kyllä voi sinulla olla tulevaisuus hevosten kengittäjänä. Aamulehti uutisoi tänään, että kengittäjistä on jopa pulaa. Alalta valmistuu kyllä osaajia, mutta työn rankkuus saa heidät luopumaan kengittäjän työstä.

Kengittäjäksi voi opiskella ainakin Keski-Pohjanmaan Maaseutuopistossa.

Pääsykoeblogi twitterissä

2009-07-14T19:10:00.002+03:00

Pääsykoeblogi kokeilee, olisiko twitteristä mitään iloa tai hyötyä. Sen kautta voisi ainakin jakaa nopeita ja lyhyitä opiskeluvinkkejä. Kertoa Pääsykoeblogin päivityksistä. Tai nostattaa motivaatiota.

Mitä mieltä olet?

Seuraa Pääsykoeblogia twitterissä!

Miten uudistaisit Pääsykoeblogia? (Arvonta)

2009-07-14T15:25:00.000+03:00

Pääsykoeblogi on jakanut vinkkejä pääsykokeista ja oppimisesta loppuvuodesta 2007 lähtien. Tekstejä on kertynyt yli kolmesataa, joten kirjoituksia on ehtinyt olla opiskeluvinkeistä muistitekniikoihin ja motivaation ylläpitoon. Mutta onko Pääsykoeblogi alkanut toistaa itseään ja olisiko aika uudistua?

Julkistankin nyt uuden kilpailun, jonka palkintona on kesärentoutumissetti, joka kootaan voittajan perusteella.

Ohjeet, miten osallistut kilpailuun:

Kommentoi tätä merkintää ja kerro miten Pääsykoeblogin kannattaisi tai pitäisi uudistua. Mistä tulisi kirjoittaa ja tulisiko blogin aihepiiriä rajata tai laajentaa?
Lisää kommenttiin sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa sinuun yhteyttä, jos satut voittamaan.
Voit tuplata voittomahdollisuutesi kertomalla tästä kilpailusta omassa blogissasi. Tällöin kerro tuplauksesta kommentissasi ja lisää linkki kilpailuun omaan blogiisi.
Voittaja arvotaan 15. heinäkuuta.

Eli kysymyshän oli: Miten Pääsykoeblogin kannattaisi kehittyä tai uudistua?

Pääsykoekertomuksia

2009-07-13T21:58:00.002+03:00

Claudia kertoi 14.6 Turun taideakatemian kuvataiteenlinjan pääsykokeesta.

Kukku kertoo Turun yliopiston taidehistorian pääsykokeesta.

Onko kirjallisuuden opiskelu yksinäistä?

2009-07-13T21:29:00.002+03:00

Olen Marissa, 22-vuotias kirjallisuuden opiskelija. Kerron kirjallisuuden opiskeluun liittyvistä asioista n. kerran kuussa, joskus useamminkin. Enemmän arkisempia opiskelukokemuksia ja yksityiselämää voi seurata blogissani osoitteessa: http://cafepourlesidiots.org/.

Työ-, ruoka- ja yöpöydällä odottaa sikin sokin 20 luettavaa kaunokirjaa, joista kolme on ohuita runoteoksia, viisi klassikkodraamaa ja loput kuusisataasivuisia romaaneja, joissa on jokaisessa omat kirjallisuushistorialliset erikoisuutensa. Pienryhmäharjoituskurssit on käyty jo ensimmäisen vuoden aikana ja edessä häämöttää enää muutamia epäsäännöllisesti järjestettäviä vapaaehtoisia luentokursseja. Suurin osa jäljelle jäävistä suoritettavista opinnoista ovat tentittäviä kirjapaketteja ja proseminaariin tuntuu olevan vielä vuosia. Kanssakäymiset opiskelutovereiden kanssa jäivät sinne minne kurssitkin ja lehtoreja näkee vain vastaanotoilla, jos niihin jaksaa raahautua. Kuulostaako pelottavalta, ahdistavalta tai kenties yksinäiseltä?

Kirjallisuuden opiskelijan yliopistoarki ei ole sitä sosiaalikeskeisintä mahdollista, sillä pienryhmäkursseja on vähän ja suurin osa opetuksesta keskittyy essee- ja tenttisuorituksiin niin, että pidemmällä opinnoissa yliopistolla tulee käytyä harvemmin kuin opiskeluiden alkuvaiheessa. Yliopistollisen yksinäisyyden välttämiseen on kuitenkin olemassa muutama kätevä vinkki, jotka auttavat etenkin fukseja löytämään oman sosiaalisen paikkansa yliopistolta opintojen alkukiireistä huolimatta.

Ensimmäiseksi opiskelijan kannattaa kiinnittää huomiota ainejärjestönsä toimintaan, mikä on sitäkin tärkeämpää oppilaille, jotka tulevat yliopistokaupungin ulkopuolelta. Siinä missä yliopiston kontaktiopetus häviää vuosien kuluessa etätyöksi, ainejärjestön toiminta jatkuu juuri niin aktiivisena kuin oppilaat itse haluavat. Tämä pitäisi ottaa huomioon etenkin fuksivuonna, sillä myöhemmin järjestöporukkaan voi olla jo vaikeampi sopeutua, kun ystäväpiirit ovat jo muodostuneet ja itse on jäänyt kaiken ulkopuolelle, (nimim. ?kokemusta löytyy?).

Ei myös pidä unohtaa sivuaineita. Sivuaineet ovat iso osa yliopistossa suoritettavista opinnoista ja voi olla, että jos ainejärjestötoiminta ei kiinnosta, löytyvät ne mukavimmat kaverit lähiopetukseen keskittyvän sivuaineen puolelta. Kaikkien sivuaineiden vapaa-ajantoimintaan ei toki tarvitse ottaa osaa pelkästään sosiaalistuminen tähtäimessä, vaan kannattaa mennä sen mukaan, mikä oikeasti kiinnostaa. Yliopistossa on turha sulkeutua vain sen oman oppiaineen sisälle, joten kannattaa pitää silmät auki myös sivuaineopetuksessa, sillä sieltä voi lopulta löytyä ne ihmiset, jotka muodostuvat kaikkein läheisimmiksi. Etenkin kieliopinnot vaativat paljon läsnäoloja ja sopivat sivuaineiksi jokaiselle halukkaalle. Ja jos sivuaineoikeus ei johonkin kieleen aukea, aina voi käydä kielitoimiston kursseilla.

Monissa oppiaineissa painotetaan suhteiden luomista tulevan työelämän kannalta. Tämä kannattaa pitää mielessä, ei nyt ehkä ihan orjallisesti, mutta kuitenkin tarpeeksi hanakasti siellä jossain niskan tietämillä. Paineita suhteiden luomisesta ei kannata ottaa, mutta silmät on hyvä pitää auki - koskaan ei tiedä, mihin uusi tuttavuus voi johtaa. Jos hyvin käy, tulevaisuudessa se voi tuoda sinulle kalliin ystävyyssuhteen lisäksi myös haluamasi työpaikan.

Vaikka kirjallisuuden opiskelu on keskimäärin itsenäisempää kuin esimerkiksi kansatieteen opiskelu, se on loppujen lopuksi juuri niin yksinäistä, kuin opiskelija siitä itse haluaa tehdä. Omaa syrjäytymistä ei siis kannata laittaa opiskeltavan aineen syyksi, vaan jokaisen pitäisi uskaltaa katsoa peiliin ja miettiä, miten olisi voinut edistää omaa sosiaalistumistaan. Syrjäytyminen ja yksinäisyys eivät ole yliopistomaailmassa mitenkään harvinaisia: yksinäisiä ja ystävänkipeitä löytyy varmasti jokaisesta oppiaineesta, joten unohda puheet kirjallisuuden opiskelun yksinäisyydestä ja tartu toimeen.

Jyväskylän yliopiston sisäänpääsyprosentit 2009

2009-07-13T08:54:00.006+03:00

Jyväskylän yliopiston sisäänpääsyprosentit on laskettu opiskelijakiintiön suhteesta hakeneisiin. Kokeessa olleiden ja sisäänpäässeiden tilastoa ei löytynyt. Tämä prosentti ei aivan niin hyvin kuvaa sitä, miten vaikeaa sisään oikeasti oli tänä vuonna päästä. Monet hakeneista kun eivät edes saavu pääsykokeeseen.

Kasvatustieteiden tiekunta
Luokanopettajan k. (valtakunnallinen yhteisvalinta) 4,4%
Lastentarhanopettajien koulutus (valtak. yhteisval.) 5,8%
Kasvatustiede ja aikuiskasvatus 10%
Aikuiserityiskasvatuksen koulutus 25,6%
Erityiskasvatuksen asiantuntijakoulutus 28,6%
Erityisopetuksen koulutus 6,5%
Varhaiserityisopetuksen koulutus 8,4%

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
Yhteiskuntapolitiikka 16%
Sosiologia (valtakunn. yht.val.) 13,2%
Sosiaalityö (valtakunn. yht.val.) 8,1%
Valtio-oppi 13,8%
Filosofia 15,2%
Psykologia 6,2%

Taloustieteiden tiedekunta
Kansantaloustiede 9,3%
Yrityksen taloustieteiden pääaineryhmä 16,6%

Humanistinen tiedekunta
Suomen kieli 6,7%
Äidinkielen opettajankoulutus (suomen koe) 30%
Englannin kieli 5%
Englannin opettajankoulutus 15,4%
Saksan kieli ja kulttuuri 25,3%
Saksan opettajan koulutus 28,6%
Ruotsin kieli 12%
Ruotsin opettajankoulutus 23,1%
Romaaninen filologia 24,2%
Ranskan opettajankoulutus 27,8%
Venäjän kieli ja kulttuuri 22,2%
Venäjän opettajankoulutus 55,6%
Historia 6,9%
Kirjallisuus 5,6%
Äidinkielen opettajan koulutus (kirjallisuuden koe) 15,6%
Musiikkitiede 14,9%
Taidehistoria ja taidekasvatus 5,3%
Etnologiatieteet 10,1%
Puheviestintä 4,5%
Yhteisöviestintä 6,8%
Musiikkikasvatus 9,6%
Journalistiikka 2,2%

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
Biologia (valtakunnallinen yhteisvalinta) 7,6%
Akvaattiset tieteet 23,4%
Ympäristötieteet 9,4%
Fysiikan ala 20,6%
Kemian ala 22,2%
Matematiikan ala 15,6%
Nanotieteiden koulutusohjelma / Fysiikan ala 11,4%
Nanotieteiden koulutusohjelma / Kemian ala 20,4%
Tilastotiede *) lisäksi 35 al.paikkaa syksyn val. 19%

Informaatioteknologian tiedekunta
Tietotekniikka (valtakunnallinen yhteisvalinta v. 2005 lähtien) 15%
Tietotekniikan opettajankoulutus 32%
Tietojärjestelmätiede 19,2%

Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta
Liikuntapedagogiikka (ain.op) 5,2%
Liikunnan yhteiskuntatieteiden koul.ohjelma 13,5%
Liikuntabiologinen aineryhmä (valm.) 5%
Fysioterapia 14,5%
Gerontologia ja kansanterveys 24,1%
Terveyskasvatus 6,4%
Fysioterapian opettajankoulutus 27,8%
Liikuntalääketiede 13,2%
Terveyskasvatus / terveystiedon opettajankoulutus 5,8&

Tampereen yliopiston sisäänpääsyprosentit 2009

2009-07-12T09:51:00.004+03:00

Monesta suusta kuului tänä keväänä ja kesänä juttua miten opiskelemaan on vaikea päästä, koska hakijoita on ollut niin paljon. Mutta kuinka vaikeaa se sitten on ollut? Ja mihin pääaineeseen on ollut vaikeinta päästä? Otan tässä nyt tarkastelun kohteeksi Tampereen yliopiston, koska siellä itsekin opiskelen.

Jotta sisäänpääsyprosentit kuvastaisivat paremmin sitä todellista vaikeutta, otan huomioon sisäänpäässeiden osuuden kokeissa käyneistä.

Humanistinen tiedekunta
Englantilainen filologia 12%
Etnomusikologia 34,5%
Filosofia 16%
Historia 11%
Englannin käännöstiede 8,4%
Saksan käännöstiede 35,7%
Venäjän käännöstiede 43,5%
Logopedia 6,6%
Pohjoismaiset kielet 25,8%
Puheoppi 9,6%
Ranskan kieli 34,7%
Saksan kieli ja kulttuuri 37,5%
Suomen kieli 17%
Suomen kirjallisuus 14,8%
Teatterityön koulutusohjelma 1,6%
Venäjän kieli ja kulttuuri 28,8%
Yleinen kirjallisuustiede 12%

Informaatiotieteiden tiedekunta
Informaatiotutkimus 22,7%
Matematiikka/tilastotiede 76,3%
Tietojenkäsittelytiede 50%

Kasvatustieteiden tiedekunta
Elinikäinen oppiminen ja kasvatus 33,7%
Varhaiskasvatus 37%
Luokanopettajan koulutus 21,4%
Matematiikan aineen opettajan koulutus 20,8%
Kuvataidepainotteinen luokanopettaja koulutus 35,3%

Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta
Aluetiede 18,2%
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi 22%
Hallintotiede 10,1%
Julkisoikeus 18,4%
Kunnallisoikeus 24%
Kunnallispolitiikka 20%
Kunnallistalous 24,6%
Ympäristöpolitiikka 15%
Kansantaloustiede 7%
Laskentatoimi 6,8%
Markkinointi 3,6%
Vakuutustiede 7,4%
Yrityksen hallinto 4,5%
Yritysjuridiikka ja vero-oikeus 6,3%

Lääketieteellinen tiedekunta
Lääketiede 14,1%
Hoitotyön johtaminen 17,2%
Hoitotyön opettaminen 18,3%
Kansanterveystiede 13,5%
Bioteknologia 21,6%

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
Kansainvälinen politiikka 10,5%
Psykologia 3,2% (aloituspaikat/kokeessa olleet)
Sosiaalipolitiikka 33,8%
Sosiaalipolitiikka, Pori 28,6%
Sosiaalipsykologia 11,7%
Sosiaalityö 12,7%
Sosiaalityö, Pori 10,5%
Sosiologia 8,4%
Sosiologia, Pori 21,4%
Tiedotusoppi 6,9%
Kuvajournalismi 6,4%
Valtio-oppi 16,2%

Sisäänpääsyprosentit eivät kerro kuitenkaan aina koko totuutta. Ne antavat vähän osviittaa, varsinkin kun vertailee muutaman viime vuoden tilastoja. Ne eivät kerro kuitenkaan siitä kuinka moni on ollut pääsykokeessa tosissaan, ja kuinka moni vain vähän yrittänyt.

Uutuuksia

2009-07-09T21:43:00.000+03:00

Tein pari lisäystä Pääsykoeblogiin ja löydät ne oikealta sivupalkista. Vaihdoin keskustelualueen uuteen sovellukseen, joka näyttää toimivan hyvin. Joten sana on vapaa kaikkeen pääsykokeisiin ja opiskeluun liittyvissä asioissa! Keskustelun kautta voit myös antaa palautetta tai kehitysehdotuksia.

Toinen uutuus esittelee aihepilven (label cloud) avulla kaikki Pääsykoeblogista löytyvät aihealueet. Hiirtä liikuttamalla saat näkyviin kaikki aiheet ja voit klikata niistä kiinnostavimpia.

Muistakaa osallistua myös kilpailuun! Vielä on muutama päivä aikaa osallistua.

Ahkeruudella ja sisulla kauppakorkeakouluun

2009-07-09T19:20:00.003+03:00

Kuva

Lue miten ovet kauppakorkeakouluun avautuivat ahkeralle pyrkijälle.

Olin ensimmäistä kertaa yrittämässä kauppakorkeakouluun tänä keväänä 2009. Valmistuin merkonomiksi 2008. Valmistumisen jälkeen jäin työllistymättä ja silloin se opiskelukärpänen puri. Halusin palavasti takaisin opiskelemaan, en kuitenkaan ammattikorkeakouluun, vaikka sinne oli jo yrittänyt kahdesti pääsemättä sisään. Olen aina ajatellut, että yliopistot ovat "yli-ihmisille" eikä minunlaisellani ole sinne mitään asiaa. Päätin kuitenkin yrittää, koska motivaatio oli suurin koskaan kohtaamani.

Hankin kirjat marraskuuhun mennessä 2008 ja aloin selailemaan niitä silloin. Jo loppuvuonna luin muutamaa tuntia päivässä, en kuitenkaan enempää kuin toista kymmentä tuntia viikossa. Alkuvuonna 2009 päätin ruveta lukemaan kunnolla, mutta ajankäyttö ja oman oppimisen mitoittaminen yhteen oli suuri haaste. Mitä hyötyä on osata asiat täydellisesti puoli vuotta ennen koetta? Kuitenkin luin kirjat vuoronperään läpi sen enempää tekemättä muistiinpanoja useaan kertaan reilun puolen vuoden aikana. Muistiinpanoja aloin tekemään vasta maaliskuun alussa. Tein niitä useaan kertaan jokaisesta kirjasta ja kun muistiinpanot oli tehty, aloin todella opiskelemaan asioita ja kokonaisuuksia ja siten pikkuhiljaa muistiinpanojen tekeminen jäi vähemmälle ja keskityin oppimaan kokonaisuuksien lisäksi myös niitä pikkuasioita, todella ymmärtää mistä on kysymys.

Pääsykoe omalta osaltani ei ollut kauppakorkeakoulun tiloissa vaan yliopiston tiloissa. Opasteet johtivat oikeaan paikkaan ja oma paikka löytyi. Kokeessa unohdin jännitykseni ja tein innoissani koetta, vastasin melkein kaikkiin, päätin että jos ei pelaa, ei voi voittaa, ja ainakin on tullut kokeiltua. Jälkeenpäin ajateltuna, en jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin olisin kuvitellut jännittäväni. Kaikki meni osaltani todella hyvin, melkein itsestään, aivan nappiin. Aherrus ja sisu palkittiin, koska opiskelupaikka avautui. Itkin onnesta kun näin oman nimeni hyväksyttyjen listalla. Tein sen, mihin itse en edes uskonut pystyväni.

Ammatinvalintapsykologi on sinua varten

2009-07-06T22:00:00.000+03:00

Valtio-opin opiskelija kertoo miten hän hyötyi ammatinvalintapsykologista.

Olen opiskellut yliopistossa neljä vuotta pääaineenani valtio-oppi. Valtio-oppi, kuten moni muukin ala yliopistolla, ei suoraan valmista mihinkään ammattiin. Epätietoisuus siitä mihin olen menossa laski opiskelumotivaatiota huomattavasti ja olin jo valmis vaihtamaan kokonaan opiskelualaa.

Päätin noudattaa tuttuni neuvoa ja otin yhteyttä työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin ajanvaraukseen. Yhteystiedot löytyivät työvoimatoimiston sivuilta (lista työvoimatoimistoista: http://www.mol.fi/mol/fi/toimistot.jsp). Minulle varattiin aika akateemisesti kouluttautuviin erikoistuneelta ammatinvalintapsykologilta, Tampereen työvoimatoimistosta.

Ensimmäisessä tapaamisessa kerroin tilanteestani: mitä olen jo suorittanut ja miksi opinnot ovat pysähtyneet. Psykologi auttoi minua listaamaan osaamisalueitani ja kiinnostuksen kohteitani. Huomasin, että jo suoritetuista kursseista ja menneistä kesätöistä on sittenkin ollut hyötyä, sillä en varmastikaan ole enää samassa tilanteessa osaamisen suhteen kuin juuri lukiosta valmistuneena. Näitä listoja katseltuaan psykologi totesi, että olen selvästi yhteiskuntatieteilijä, jolle sopisi asiantuntijatyö.

Toisella tapaamisella selasimme ekassa tapaamisessa kerättyjen tietojen perusteella työpaikkailmoituksia. Psykologi esitteli konkreettisia työtehtäviä ja mahdollisia työnantajia. Vihdoin aloin ymmärtää, miten monenlaisia töitä yhteiskuntatieteitä lukenut voi hakea valmistuttuaan. Tämän tapaamisen jälkeen aloin käsitin, että tietämättömyys tulevaisuuden töistä ei välttämättä ole vain huono asia: sehän tarkoittaa sitä, että kaikki ovet ovat vielä avoinna!

Kolmannella tapaamisella pohdimme vielä sivuainevalintoja. Syksyllä neljännessä tapaamisessa suunnittelemme karkeasti mitä kaikkea tulen vielä opiskelemaan ennen valmistumistani ja mahdollisesti katsomme hieman aikatauluakin.

Tapaamisia ei välttämättä ole näin montaa, joillekin saattaa riittää yksikin kerta. Tärkeimpänä neuvona pitäisin, että menee paikalle avoimin mielin. Ei pidä odottaa psykologilta valmiita vastauksia siitä mitä sinun tulisi tehdä, vaan valmistautua itse pohtimaan asioita hänen avullaan!

Anna: Sosiaalityön pääsykoe ja hyvät uutiset

2009-07-04T22:44:00.000+03:00

Anna opiskelee nyt kirjallisuustiedettä, mutta pyrkii sosiaalityöhön. Alanvaihtajan muut jutut voit lukea täältä.

Kirjoitan näin kuukauden jälkeen hieman siitä, kuinka pääsykoe itse asiassa sujui.

Viimeiset lukupäivät ja itse asiassa viimeiset lukuviikot olivat melko tuskaisia. Väsytti, Raunion Olennainen sosiaalityössä aiheutti mittaamatonta angstia ja olin valmis luovuttamaan. Pääsykoetta edeltävänä päivänä en lukenut lainkaan, vaan menin sisareni kanssa leffaan iltanäytökseen. Leffan jälkeen suuntasimme vielä O'Connell:siin kaljalle. Ratkaisu vaikuttaa välinpitämättömältä, mutta oli loistava: ilta ei mennyt ahdistuessa. Nukkumaan pääsin ennen aamukahta.

Kello soitti aamulla puoli kuusi. Kertailin muistiinpanojani, mutta en ollut kovinkaan jännittynyt. Minua vain yksinkertaisesti otti päähän herätä niin aikaisin. Hetken olin sitä mieltä, että jään kotiin nukkumaan, enkä mene kokeeseen. Ennen koetta ja jopa kokeen aikana olin pelottavan rauhallinen ? yleensä jännitän yleisessä kirjallisessa tenttipäivässäkin enemmän.

Kun paperit sai kääntää, selasin kokeen pikaisesti läpi. Muistelen ensimmäisen reaktioni kokeen sisällön suhteen olleen melko neutraali: pohdin, että tässäkö tämä sitten on. Ensimmäiseen osa-alueeseen kuului viisitoista oikein/väärin -väittämää ja viisi sananselitystä. Väittämät tuntuivat helpoilta. Myöskään sanaselitykset eivät aiheuttaneet suurta ahdistusta. Selitettäviä termejä tietäminen toiminnassa, sosiaalitakuu, sosiaalityön residuaalisuus, sosiaalinen raportointi ja hyvinvointiregiimi.

Toisessa osa-alueessa tuli pohtia itsemäärämisoikeuden, köyhyyden ja syrjäytymisen esiintymistä kahdessa kertomuksessa Raunion teoksen pohjalta. Aineistotehtävä tuntui mukavalta, mutta haasteelliselta. Vastauksen pituus oli rajattu tarkasti, mikä lisäsi vaativuutta huomattavasti. Nautin kuitenkin kovasti aineistotehtävästä ? oli virkistävää analysoida kertomuksia yhteiskuntatieteiden näkökulmasta, kun olin tottunut kirjallisuustieteelliseen lähestymistapaan.

Heräsin tänä aamuna 6.30 (tiesin, että yliopiston sivut päivittyvät silloin) vain varmuuden vuoksi tsekkaamaan, josko tulokset olisivat tulleet. En ehtinyt lainkaan jännittää, sillä löysin nimeni heti listasta. Sillä en ole kotona, en päässyt lukemaan vielä yliopistosta tullutta kirjettä. Kysyin kuitenkin hakijapalvelusta pisteitäni, sillä en pystynyt elämään epätietoisuudessa. Kokeessa onnistuin mukiinmenevästi: pisteitä sain 50, maksimipistemäärä olisi ollut 60 pojoa.

Sitseillä Ken ompi fuksi -juomalaulun aikana minun täytyy siis nousta kahden vuoden kohdalla. Olen sekä fuksi 2007 että 2009. Jee. Onnea muillekin 2009-fukseille!

Pilaako koululukeminen vapaa-ajan lukemisen riemun?

2009-07-02T05:45:00.000+03:00

Pohjoismaisia kieliä lukemaan

2009-06-30T21:53:00.000+03:00

Kuva

Annan tarina siitä, miten hän pääsi opiskelemaan pohjoismaisia kieliä.

Lukiossa aloin yllättäen pärjäämään ruotsin kielessä erittäin hyvin. Lukion opo varoitteli, että olisin yliopistossa ongelmissa jos ruotsia opiskelemaan pääsisin, kun en muissa kieliaineissa ollut pärjännyt kovinkaan kummoisesti ja sivuaineen hankkiminen olisi silloin hyvin vaikeaa. Pidin kuitenkin pääni ja hain Tampereen ja Vaasan yliopistoihin ruotsia lukemaan.

Yo-kokeiden jälkeen aloin suomentamaan sanasta sanaan ruotsin pääsykoekirjaa vihkoon, sillä ajattelin oppivani samalla uusia sanoja. Homma vain oli tappavan puuduttavaa ja kesti iäisyyden, kenellekään en sellaista metodia suosittele, mutta lukion jälkeen olivat omat opiskelutaitoni vielä liian huterat. Luullakseni en pääsykoekirjaa sinä vuonna ehtinyt lukemaan kuin kerran kääntämisen päälle. Pääsykoe oli melko vaikean tuntuinen Tampereella, mutta olisin päässyt Tampereellekin, (kakkosvaihtoehtooni) varasijalle, kenties jopa sisään.

Vaasan kokeessa oli suositeltu luettavaksi haastavampi kielioppikirja, mutten sitä ehtinyt lukemaan. Kokeessa tietenkin lätkäistiin kysymykset heti kirjan ensimmäisen sivun kielioppiasioiden pohjalta- enkä osannut vastata! Silloin kyllä harmitti, mutta yritin parhaani, sillä ajattelin etten ainakaan häviä mitään yrittäessäni. Sisään silti Vaasaan mentiin kirkkaasti. Huomasin pian sisäänpääsyn jälkeen, ettei Vaasa ole minua varten ja lopetin kevään alkaessa opiskelut. Olin saanut vain muutaman ruotsin kurssin suoritettua, mutta oli niissäkin varmaan kielitaito petraantunut.

Näiden kerättyjen tietojen turvin aloin valmistautumaan uudelleen Tampereen yliopiston pääsykokeeseen, suunnilleen samoihin aikoihin kuin edellisvuonnakin. Pääsykoekirja oli vaihtunut matkan aikana, joten edellisvuoden pänttäämisestä saavutettu hyöty jäi vähäiseksi. Pikkuisen pääsykoekirjan taisin lukea noin kolmeen kertaan, samoin useaan kertaan tuli kerrattua muistiinpanot joita kirjasta olin tehnyt. Lisäksi luin lukion kielioppikirjaa.

Menin todella luottavaisin mielin pääsykokeeseen ja tsemppasin itseäni henkisesti ennen koetilanteen alkua ajattelemalla, että todellakin osaan tämän homman! Kokeessa kysyttiin paljon samaa kuin edellisvuonna, mutten ollut tätä valmistautuessani huomioinut mitenkään. Siltikin koe tuntui erittäin helpolta ja olin melkeinpä täysin varma kokeen jälkeen, että sisään menen. Ja niin meninkin! Onnistuin tavoitteessa kokonaan ilman valmennuskurssia ja netin tarjoamia vinkkejä. Yo-todistukseni oli kyllä melko hyvä ja välivuoden aikana korotin yhtä arvosanaa sisäänpääsyä maksimoidakseni. Ruotsin kielessä en edes ollut erityisen harrastunut, en esim. koko lukion aikana tehnyt pätkääkään ylimääräistä oppimisen eteen, kurssikirjat ja vaaditun kieliopin vain luin aikanaan hyvin eri kursseilla.

Opiskelu oli kovaa työtä, paljon ikäviä käännöksiä ja kuivia tieteellisiä tutkimuksia. Sisulla kuitenkin painoin opinnot loppuun saakka, vaikka välillä teki mieli heittää pyyhe kehään. Kuten opo oli varoitellut, toisen kieliaineen puuttuminen oli paha ongelma työllistymistä ajatellen. Jouduin petraamaan kielitaitoani paljon muutaman vuoden ajan kielikeskuksen kursseilla, ennen kuin uskaltauduin erääseen sivuainetasokokeeseen ja tässä meni aikaa hukkaan. Itse sivuaineen opiskelu kuitenkin sujui odotettua paremmin ja valmistuin kielten opettajaksi.

Suosittelen kuitenkin kaikkia kieliä opiskelemaan halajavia ja etenkin kielten opettajaksi aikana miettimään tuota sivuainetta hyvissä ajoin (mielellään jo lukion aikana) ja panostamaan muihinkin kieliin kuin haluttuun pääaineeseen, sillä muutoin opiskelu voi viivästyä suotta.

Pääsykoeystävä 2010

2009-06-30T21:43:00.000+03:00

Kuva

Pääsykoeystävän idea on yhdistää samaan pääsykokeeseen pänttääviä ihmisiä. Yhteistyötä voi tarvita itseopiskelumateriaalia tilatessa, valmennuskurssien kimppa-alennuksissa tai lukuseurassa.

Pääsykoeystävä toimii seuraavalla tavalla:
1. Kommentoi tätä merkintää ja kerro mihin olet pyrkimässä ja millaista ystävää etsit
2. Jätä jokin yhteystietosi kommenttiin, paras ja turvallisin on sähköpostiosoite
3. Seuraa kommentteja ja sähköpostiasi

Vuoden 2009 pääsykoeystäviin voit tutustua täällä.

Vuoden 2010 pääsykoepänttääjä, esittele itsesi!

2009-06-30T21:36:00.002+03:00

Kuva

Aiotko pyrkiä opiskelemaan vuoden 2010 keväällä? Esittele itsesi kommentoimalla tätä merkintää. Minua ja Pääsykoeblogin lukijoita kiinnostaa mihin aiot pyrkiä ja miksi.

Ja jos jokin asia pääsykokeisiin, oppimiseen tai opiskeluun liittyen askarruttaa, niin kysy! Vastaan parhaani mukaan kommenteissa tai aivan uudella kirjoituksella Pääsykoeblogissa.

Vuoden 2009 pyrkijöihin voit tutustua täällä.

Pääsitkö opiskelemaan?

2009-05-31T14:45:00.006+03:00

Kuva

Pääsykoeblogi jää nyt kesälomalle kesäkuun ajaksi. Sillä aikaa otan vastaan iloisia ja surullisia uutisia. Kommentoimalla tätä merkintää voit iloita opiskelupaikastasi tai harmitella hylkykirjeen saamista. Molemmat tunteet ovat minulle tuttuja ja voin vakuuttaa, että molemmista seuraa aina myöskin jotain hyvää.

Hyvää kesää!

Miten kävi? Tuliko paksu vai ohut kirje korkeakoulusta?

5 vinkkiä joilla varmasti epäonnistut pääsykokeessa

2009-05-24T16:22:00.004+03:00

Kuva

Pääsykokeissa epäonnistuminen voi joskus olla vaikeaa. Kysymykset ovat liian helppoja ja aivan erehdyksessä myös luit liikaa pääsykoekirjaa. Hätä ei kuitenkaan ole vielä käsillä, sillä tässä 5 vinkkiä joilla varmasti epäonnistut.

Jos et ole vielä avannut pääsykoekirjaa, hyvä! Jatka samaan malliin. Jos vahinko on jo käynyt ja kirja avattu, kannattaa se viimeistään tänään laittaa kaapin pohjalle. Mitä vähemmän pääsykoekirjaa edes ajattelet, sen parempi!
Aloittelijan virhe on, ettei hän pysty pysymään erossa pääsykoekirjoista. Parannat mahdollisuuksiasi kuitenkin, jos et missään nimessä tee muistiinpanoja.
Epäonnistumisessa onnistumistasi myöskin jarruttaa kertaaminen. Kertaamisen unohtaminen on opintojen äitipuoli!
Viimeisenä iltana ennen koetta lähde viihteelle! Mitä vähemmän muistat illasta, sen parempi tulos.
Jos todellakin olet niin kuriton, että päädyt pääsykoesaliin asti on vielä keino, jolla käännät kehityksen eduksesi. Tämä on tärkeää: älä missään nimessä palauta papereita, vaan juokse karkuun vielä kun voit!

Avain epäonnistumiseen on jatkuvassa laiskottelussa!

Kirjaesittely: Tunne muistisi

2009-05-23T00:16:00.001+03:00

Kuva: Muistikeskus

Haluatko vinkkejä muistin parantamiseen? Silloin kannattaa kirjastosta lainata Hietasen, Erkinjuntin ja Huovisen teos Tunne muistisi: Käytä, kehitä, kohenna. Kirjassa kerrotaan muun muassa perusasiat aivoista, älykkyydestä, muistista ja unohtamisesta.

Pääsykokeisiin opiskelevalle tärkein luku on Oppiminen, jossa annetaan myös konkreettisia vinkkejä miten muistaa paremmin. Luvussa kerrotaan muun muassa oppimistyyleistä, lukunopeudesta ja oppimisen apuvälineistä. Mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa kaikille opiskelijoille.

Suosittelen kirjaan tutustumista kaikille uuden oppimisesta kiinnostuneille. Kirja on selkeä ja kuvituksen ansioista miellyttävä lukea. Siitä on helppo valita ne kappaleet, jotka itseä eniten kiinnostavat ja syventyä niihin. Kirjan avulla voi myös testata omaa muistiaan.

Vaihda opettajan rooliin

2009-05-20T13:58:00.000+03:00

Kuva

Asian on varmasti oppinut silloin, kun sen voi toistaa omin sanoin ääneen. Tähän tehtävään sopii mainiosti opettajaleikki, joten kutsu oppilaiksi vanhempasi, ystäväsi, kumppanisi tai pehmolelusi. Oppitunti voi alkaa!

Suunnittele ensin oppitunti eli mieti mistä aiheesta tai aiheista kerrot. Voit kertoa kaiken tiivistetysti yhdellä kerralla tai jakaa asioita useampaan luentoon.
Jos sinulla on elävää yleisöä, anna heidän esittää kysymyksiä. Pehmokarhujen puolesta voit esittää itse itsellesi kysymyksiä.
Yritä puhua koko oppitunti ulkomuistista, mutta pane merkille missä kohdin joudut turvautumaan pääsykoemateriaaliin tai muistiinpanoihisi.
Oppitunnin jälkeen mieti missä onnistuit ja missä olisi vielä parantamisen varaa.
Anna elävälle yleisöllesi pieni palkinto kärsivällisyydestään.

Unohda konditionaali!

2009-05-17T14:41:00.005+03:00

"Pääsykoe on aivan kohta. Ennen sitä minun pitäisi tehdä tätä ja tuota." Kuulostaako tutulta? Entä osaatko arvata mikä lauseessa on pielessä?

Unohda isit

Aina voisi, täytyisi tai pitäisi tehdä jotakin. Mutta joskus, kuten pääsykokeisiin valmistautuessa kannattaa unohtaa konditionaalipuhe ja sanoa sen sijaan: voin, täytyy ja pitää. Ei pänttäämisen tarvitse olla veren maku suussa puurtamista, mutta työtä se vaatii. Suunnitelmasi on kohdallaan kun tiedät mitä teet.

Kuukausien ja viikkojen mittaan olet varmasti käyttänyt isi-muotoa useaan kertaan. Entä monta kertaa tämä suunnitelma on muuttunut? Lupaukseen tulee heti enemmän tehoa, kun jämäkästi sanot tekeväsi jotakin ja tiedät, että sen myös toteutat.

Mieti siis realistisesti, mita kaikkea sinun kannattaa tehdä ennen pääsykoetta. Tee lista paperille, se auttaa hahmottamaan. Miksi et siis tekisi niitä asioita?

Teetkö vai lupaatko vain?

Mitä tehdä kuukautta, viikkoa tai päivää ennen pääsykoetta?

2009-05-14T17:04:00.000+03:00

Kuva

Joillakin ovat pääsykokeet jo ohitse, mutta monilla vielä edessä. Mitä kannattaa tehdä kun pääsykoepäivä lähestyy koko ajan?

Kuukausi ennen koetta

Opettele vielä ne asiat, joita et ole ehtinyt opetella
Varmista, että osaat vaikeat asiat ja muistat myös helpot
Kun koko kirja tai alue on käyty lävitse, keskity kertaamiseen
Testaa itseäsi tekemällä muistinvaraisesti laskuja, esseitä, mind mappeja tai ranskalaisia viivoja. Lopuksi tarkista vastauksesi pääsykoekirjan avulla

Viikko ennen koetta

Keskity kertaamiseen, sillä koe on jo hyvin lähellä
Kertaa pääasiassa tärkeimpiä kohtia ja päälinjoja, niiden avulla muistat yksityiskohdatkin tarkemmin
Jos pääsykokeessa vaaditaan osaamaan ulkoa kohtia kirjasta, harjoittele niitä monin eri tavoin: kirjoita uudelleen, lausu ääneen, tee niistä laulu tai runo
Käytä hyväksesi tekemiäsi muistiinpanoja, kirjaa ei sinun välttämättä tarvitse enää lukea

Päivä ennen koetta

Valintasi mukaan voit kerrata kevyesti tai rentoutua
Jos kertaat, niin keskity tärkeimpiin kohtiin
Viimeisenä iltana rentoudu tekemällä jotakin mukavaa ja mene ajoissa nukkumaan

Kannattaako viimeisellä hetkellä enää lukea?

2009-05-12T14:55:00.000+03:00

Juuri ennen pääsykoetta on salin ulkopuolella aina jonkin verran heitä, jotka lukevat viimeiseen minuuttiin asti. Mutta onko tästä viime hetken pänttäämisestä apua?

Apua viime hetken lukemisesta on kun:

Pääsykokeessa tarvitsee osata ulkoa jokin asia, sitä voi tutkia vielä ennen saliin astumista
Sinulla on yhdellä tai parilla paperilla tiivistettynä koko pääsykoekirjan tai -alueen tiedot, sitä voit halutessasi vielä kerrata
Tiedät yhden tietyn kohdan olevan sinulla vielä heikko, niin voit kerrata sitä vielä

Viime hetken lukemisesta on vain haittaa kun:

Pääsykoekirjan selaaminen saa sinut vain paniikkiin
Jännität kovasti pääsykoetta. Siinä tapauksessa keskity rentoutumiseen esimerkiksi musiikkia kuuntelemalla
Olet valmistautunut hyvin. Viime hetkellä lukeminen voi vain saada sinut hermostuneeksi

Itse en ole juuri ennen pääsykokeen alkua enää lukenut. En myöskään usko, että esseevastauksia edellyttävissä pääsykokeissani olisi ollut hyötyä viime hetken pänttäämisestä.