Jos (perussuomalainen) poliitikko sanoo Facebookissa “kakka”, se on kymmenessä minuutissa jokaisen verkkomedian etusivulla ja Timo Soinin mielipidettä tiedustellaan. Jos poliitikko ei sano “kakka”, uutisaiheeksi riittää se, että poliitikon avustaja sanoo “kakka” tai että joku sanoo hänen seinällään “kakka” tai että hänet on lupaa kysymättä liitetty johonkin sellaiseen ryhmään, jossa sanotaan “kakka”, kansanedustaja kirjoitti omilla Facebook-sivuillaan.

Hauskasti sanailtu, mutta Halla-aho sotkee asioita. Typerät moraalipaniikit iltapäivälehdissä, jotka eivät edes liity Halla-ahoon, ovat kyllä haitaksi koko journalismikentän uskottavuudelle. Facebook-vetäytymisen pistäminen journalismin syyksi on kuitenkin marttyyrimaista irtopisteiden keräämistä. Se ei tee yhtään oikeutetummaksi sitä, että kansanedustaja puhuu oikeasti tyhmiä kannattajiensa joukossa.

Kulttuuritoimittajan odotetaan havaitsevan, että Oy Kustantamo Ab on selvästi saneerattu myyntikuntoon. Hänen on vartioitava Kunnallisen Kultturilaitoksen budjetin toteutumista ja kotimaisten elokuvien markkinaosuuden muutoksia. Jos kaksi kulttuurialan yritystä fuusioituu, kulttuuritoimittajan on saman tien tajuttava niiden taseiden salat ja tulkittava pörssitiedotteiden kielipelit.

Ja sama pätee kaikkeen toimitustyöhön. Vaikka talouden ei tarvitse olla juttujen näkökulma, hyvällä toimittajalla on perusvalmius tunnistaa ilmiöiden talouspuoli.

Sitä paitsi vastuunkanto on politiikassa tautologia. Edustuksellisessa demokratiassa poliittinen toiminta on määritelmän mukaan vastuun kantamista. Ei sitä tarvitse erikseen todeta. Kerran minuutissa!

Mutta jos ja kun Perussuomalaiset päätyvät hallitukseen, mitä tapahtuu YLElle? Ote Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta:

Ylen ei pidä kilpailla kaupallisten kanavien kanssa ja Veikkauksen monopoli on turvattava

Perussuomalaisten mielestä valtiojohtoisen yleisradion on jatkettava tehtäväänsä, tarjoamalla yleissivistävää ohjelmatarjontaa kaikille kansalaisille kulttuurin saralla. Yleisradio on kuitenkin viime vuosia käyttänyt valtavia summia amerikkalaiseen viihdeohjelmatarjontaan, kilpaillakseen siten kaupallisten tv-kanavien kanssa. Tämä on nostanut tv-lupamaksun hintaa ja ollut ainakin pois kotimaisesta tuotannosta.

Perussuomalaiset eivät koe englanninkielisten populaarikulttuurisarjojen esittämisen kuuluvan yleisradiolle määriteltyihin julkisiin tehtäviin. Sen sijaan yleisradion olisi keskityttävä suomalaisen ja laajemmin länsimaisen kulttuurin vaalimiseen tarjoamalla korkealaatuista kulttuuriohjelmaa mm. dokumenttien, teatteriesitysten tai konserttien muodossa. Tällaista ohjelmatarjontaa ei voida jättää markkinaehtoisesti toimievien tv-kanavien vastuulle. Laadukkaita ajankohtaisohjelmia pidämme myös tärkeinä ja kansaa yhdistävinä. Ruotsinkielistä ohjelmatarjontaa voitaisiin mielestämme vastaavasti jonkin verran supistaa.

Vaaliohjelmassa pelataan ns. HBO-kortti, joka ei populistiselle puolueelle ole kovin yllättävää. Väitteen pohjana olevat “valtavat summat”, “nostanut tv-lupamaksun hintaa” ja “ollut ainakin pois kotimaisesta tuotannosta” sopivat höttöiseen linjaan.

Sen sijaan on mielenkiintoista, että Perussuomalaiset kannattavat perinteistä kansansivistys-YLEä. “Korkealaatuinen kulttuuriohjelma”, “dokumentit”, “teatteriesitykset” ja “konsertit” eivät ole erityisen populaaria ohjelmaa. Niiden tarjoaminen ei voi pohjautua kansansuosioon, johon perussuomalaisten oma arvomaailma pohjaa. Sen sijaan tällainen kansansivistysnäkökulma voidaan nähdä elitistisenä: tehdään kallista ohjelmaa pienille yleisöille (eliitille). Paitsi että suomenruotsalaisia ei aleta.

Kokonaisuudesta paistaa populistinen ajattelemattomuus: sanotaan, mitä oletetaan vastaanottajan haluavan kuulla. Yleisradiopolitiikkaa ei näillä argumenteilla päästä tekemään.

(71) VTT:n Mediaveturihankkeessa neljäntenä skenaariona ollut “Eihän tässä näin pitänyt käydä” jätetään tässä tarkastelussa pois. Tuohon yllätysten skenaarioon sisältyviä mahdollisia tapahtumia ovat mm. EU:n hajoaminen, Nokian myyminen Microsoftille, konflikti länsimaailman ja islamilaisen maailman välillä, energiakriisi, länsimaiden elintason lasku, suurtyöttömyys, levottomuuksia, kansalaisvapauksien rajoittamista, terroriuhka ja turvatoimet kaikkialla. (Lindqvist et al 2005, 82)

Tämä neljäs skenaario vaikutti varmaankin vuonna 2006 liian utopistiselta. Ne kolme tarkasteluun mukaan päätynyttä skenaariota olivat peruskehitys, digitaalinen viestintä kiihdytyskaistalla sekä poloneesi (turvallisuushakuinen, innovaatiopessimistinen kehitys).

Vaikka Nokiaa ei nyt suoranaisesti myyty Microsoftille eikä EU ole hajonnut, tuntuu että tuollainen yllätysten skenaario pitäisi kuljettaa mukana kaikessa tulevaisuuspohdinnassa. Isot murrokset eivät näy läheltä.

Kun YLE hankki HBO:n sarjat näytettäväksi, sitä perusteltiin mainoksettomuudella. HBO on maksullinen – ja mainokseton – kanava jenkeissä, ja YLE taas mainokseton julkisen palvelun kanava. Tämähän sopi kuin nenä päähän. Näin saadaan suomalaisille katsojille laatudraamaa ilman katkoja. Mutta miksi hitossa niihin HBO:n sarjoihin laitetaan mainoksia Areenassa?

En vastusta HBO:n sarjojen hankintaa. Se on kokonaispaletin kannalta yhdentekevää. Mutta kyllä haluaisin katsoa Johnin Cincinnatistani ihan rauhassa ilman Areenan omia puffeja kesken kaiken.

Avasin ensimmäisten innokkaiden joukossa OmaOulu-tilini pari vuotta sitten. Huomasin kuitenkin, että palvelu on monin paikoin keskeneräinen. Monet keskeneräisyydet olivat niin fataaleja, että palvelua ei käytännössä voinut käyttää. Esimerkiksi omat palveluun tallennetut tiedot saattoivat äkkiarvaamatta kadota. Lisäksi käytettävyydessä oli ongelmia, esimerkiksi palveluun sisäänrakennettu sähköpostisovellus ei osaa katkoa pitkiä virkkeitä useammalle riville (kts. kuva), joka tekee sähköpostin käyttämisestä lähdes mahdotonta.

Pistin asiasta palautetta melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Sain ystävällisen vastauksen, jossa kiitettiin palautteesta ja aiottiin hioa palvelua paremmaksi. Kävin juuri äsken tarkistamassa ja mitään olennaista ei ole tämän parin vuoden aikana tapahtunut. Tuo yllä oleva ruudunkaappaus näyttää samalta nyt kuin se näytti kaksi vuotta sitten.

Tämän vuoden (2010) helmikuussa Oulun oma viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) myönsi palvelulle sähköisen viestinnän asiakaspalvelupalkinnon. Palkinto näytti tulevan enemmänkin “periaatteessa kivasta ideasta” kuin sen toteutuksesta. Tämä on valitettavan totta näissä meikäläisissä tietoyhteiskuntahankkeissa. Ajatusta, ideaa ja visiota on mutta realiteettiosasto prakaa. Se kuitenkin oli falskia, että kyseessä oli “asiakaspalvelupalkinto”. Kyseessä kun on nimenomaan hallinnon organisaatiosta lähtevä ja sitä heijasteleva palvelu, ei missään tapauksessa asiakaslähtöinen toteutus.

Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen (kok.) pokkasi OmaOulusta saadun palkinnon Finlandia-talolla ja päätti pitämänsä kiitospuheen toteamalla, että “jos et ole verkossa, et ole olemassa!” Onneksi Pennanen on niin monin tavoin väärässä.

Josta tuli mieleen, että onko politiikassa välttämättömiä päätöksiä? Välttämätönhän on sellainen päätös, jota ei voi tehdä toisin. Jos välttämättömiä valtiollisia toimenpiteitä on olemassa, niin tarvitaanko niihin johtaviin päätöksiin poliittisia ratkaisuja? Eikös homman voisi hoitaa virkamiestyönä?

Poliitikkojen tehtävä on määrittää kehityksen suuntaa, mutta jos käy niin hassusti, että suunnan määrittääkin poliitikkojen nenän edessä joku muu, minkä vuoksi tarvitaan välttämättömiä päätöksiä, niin silloin niitä tekemään ei tarvita poliitikkoja. Tämä on kai aika loogista. Ei poliitikkoja tarvita opettamaan ala-astelaisille matematiikkaa. Poliitikkoja tarvitaan määrittelemään, tarvitseeko koulussa ylipäätään opiskella matematiikkaa. Edustuksellinen demokratia toimii niin, että kansan valitsemat poliitikot määrittelevät kansalta saaduin oikeuksin kehityksen suunnan ja kaikkien on sitten välttämätöntä sopeutua näihin linjauksiin. Jos korkeinta poliittista valtaa tässä maassa käyttävä henkilö kokee, että jokin – EU, globalisaatio, kansainvälinen kauppa, vaihtotase, huoltosuhde tms. – on vienyt häneltä vallan, ja että hänen tehtävänsä on vain toimia vääjäämättömyyden leimasimena, niin silloin on todellakin korkea aika vaihtaa henkilöitä.

Olosuhteet. Sana on sinänsä mahtavan heideggerilais-einsteinilainen ilmaisu. Mutta että kuka tai mikä on olemassa, missä, ja kenen suhteista on kyse? Tuo sana vääristää aika-avaruuden ja sinkoaa keskustelun eksistentiaalisille kiertoradoille. Alkaa huimata ja mikä tahansa ratkaisu hankaliin olosuhteisiin tuntuu hyvältä.

Näissä olosuhteissa on välttämätöntä, että Suomeen rakennetaan uusia ydinvoimaloita. Olosuhteista johtuen on myös välttämätöntä pidentää työuria, aikaistaa kouluikää ja vähentää välivuosia. Olosuhteiden välttämättömässä paineessa on syytä purkaa virkarakenteet ja ulkoistaa terveyspalvelut.