OK, tästä tulee. Itsepä pyysitte.

Yllä juuri nyt:

Musta T-paita, tummansiniset farkut ja mustat alushousut. Kaikki taitavat olla Dressmanin tarjoustuotteita. Jalassa jostain unholaan jääneestä paikasta ostetut mustat sukat, joiden varressa ylhäällä sininen raita ja teksti “HI-TEC” (onneksi se jää lahkeen alle – älä kysy mitä se tarkoittaa).

Poninhäntää pitää koossa 5-v Annalta lainaksi saatu hillityn tummanvihreä pompula. Ranteessa Casio GDF-100 Garish Black -rannekello. Silmillä prodesigndenmarkin silmälasit, joiden linssit olisi pitänyt päivittää jo ajat sitten (tosin en tarvitse vieläkään monitehoja, hoo-ray!)

Asu on niin onnistunut, että omistan kasan samanlaisia. Konsultiksi naamioituminen tapahtuu vaihtamalla T-paita mustaan kauluspaitaan (meillä töissä pari kertaa vuodessa vierailulla käyvän thaimaalaisen Bobbyn räätälintyönä mittojeni mukaan tekemä), pikkutakkiin (Bobbyä niin ikään, löytyy myös Tweed-takki) ja mustiin siisteihin kenkiin (Camel Active).

Miten niin tykkään mustasta? Lempivärejäni ovat punainen, oranssi ja keltainen :)

Tästä haaste eteenpäin. Mitä sinulla on päälläsi?

Jos joku haluaa Pinserin muotiblogisponsoriksi, ottaa rohkeasti yhteyttä ;)

[Edit: unohtui mainita, että T-paita on MUSTA :) ]
[Edit2: paita on siis minun mittojeni mukaan, ei Bobbyn. Sanajärjestys muutettu ]

On vain hiukan vaikea keksiä mitään fiksua sanottavaa, kun kaikki vähänkin julkaisukelpoiset ajatukset tulee laitettua Facebook-sivuilleen. Mutta kokeillaan vaikka laittaa muutama satunnainen tiedonmuru.

Kymmenen vuotta sitten istutetut tuijat ovat nykyään arviolta 4-5 metriä korkeita.

Ajatukseni äänimaisemablogista ei ole vieläkään unohtunut. Nykyään nörttilelukasasta löytyisi jopa erinomaisia laitteita sen toteuttamiseen :)

Ja kun kerta nostalgiatunnelmissa pyöritään, vielä linkki sivuille jotka saavat wanhat bloggaajat (ja muutkin) tuntemaan itsensä tosi vanhaksi: Wanna Feel Old? Ja tuokin sivusto on jo kolme vuotta vanha…

Pinserin sivupalkista lähti liikkeelle lista suomalaisista blogeista, joka kasvoi sittemmin omaksi palvelukseen ja tuli lopuksi myydyksi valtamedialle :) Nykyisin bloggaajat esiintyvät televisiossakin omassa teemasarjassaan. Tosin 2000-luvun alun bloggaajat olisivat melko lailla hämillään ko. ohjelmaa seuratessaan (mekin olemme).

Nykyisin sosiaalisissa medioissa on tapana vaikuttaa ajankohtaisiin asioihin tuohtumalla näyttävästi. Pinserikin on osaltaan ollut mukana julkisessa tuohtumisessa – kuka muistaa esimerkiksi ravintolat Lehtovaaran ja Nuevo Latinon? Belgekin muisti ja otti asiasta näyttävästi opikseen.

Nykyisin Pinserissä on melko hiljaista – uusia kirjoituksia tipahtelee epäsäännöllisesti eikä kommenttejakaan tule entiseen malliin. Yhteisöllinen keskustelu on siirtynyt Facebookiin, Twitteriin ja muihin sosiaalisen median palveluihin. Mutta blogin kulta-aikana kommentteja tuli runsaasti – näyttävimpinä esimerkkeinä ehkä Ilmalämpöpumppukeskustelu (4300 kommenttia) ja kuudes Harry Potter, jossa oli liki 20000 kommenttia ennenkuin WordPressin kommenttitoiminto hajosi.

Ilmalämpöpumppukeskustelu ehti olla jonkin aikaa valtakunnan virallinen auktoriteetti alallaan – asennusfirmat piikittelivät kommenttiketjuissa toisiaan ja herkkänahkaisimmat alkoivat jo soitella meille kotiin vaatien kommenttien poistamista. Potter-keskustelu oli niin pitkä, että huomasimme sen olevan aikoinaan maailman eniten kommentoitu blogikirjoitus. Kokeilimme ilmoittaa sen Guinnessin ennätysten kirjaan, mutta valitettavasti heiltä tuli hylky. Ei siksi, että kyseessä ei olisi ennätys vaan siksi, että kirjassa ei ollut silloin kyseistä kategoriaa :-)

Vuosien varrella Pinseri kirjoittajineen ehti esiintyä lukuisissa medioissa, televisiosta radioon ja lehdistöön. Julkista tunnustusta, linkkejä ja mainintoja on saatu kasapäin. Pinserimobiileja on matkan varrella tullut taloon neljä kappaletta (ja poistunut kaksi), nörttileluja kymmeniä ja taas kymmeniä.

Ja unohtaa ei pidä tietenkään valtakunnan blogikoiraa. Totti (Pinserin kansikuvassa se märempi koira) on vain puoli vuotta Pinseriä nuorempi. Rodultaan se ei ole kuitenkaan Pinseri, vaan kultainennoutaja, ja luonteeltaan edelleenkin ikuinen pentu!

Pinseri kiittää kaikkia lukijoita kuluneesta vuosikymmenestä. Ja erityisen rakkaat terveiset kuuluvat kaikille Blogistanin naapuriblogeille – pitäkää kansalaisjournalismia yllä :)

10-vuotisjuhlien kunniaksi julkistetaan myös palkintokilpailu!

Groupon.fi on luvannut kilpailun voittajalle lahjaksi 50 euron lahjakortin käytettäväksi haluamaansa Grouponin sivuilta löytyvään tuotteeseen / palveluun.

Kilpailun aiheena on paras blogimuisto. Kirjoita oma muistosi joko tämän kirjoituksen kommentteihin tai omaan blogiisi (muista siinä tapauksessa jättää kommentteihin linkki blogikirjoitukseesi). Osallistujien kesken arvotaan lahjakortti viikon kuluttua sunnuntaina (6.5.2012) joten muista lähettää muistosi siihen mennessä (ja jättää yhteystieto mistä sinut saa kiinni jos onni potkaisee).

Muista myös liittyä Pinserin faniksi Facebookissa, kuten nykyaikana tapana on (linkki etusivun reunassa) :-)

Hieman taustaa: joskus tulee vastaan tilanne, jossa haluttaisi ostaa tuotteita amerikkalaisesta verkkokaupasta, mutta kauppa ei toimita tilauksia USA:n ulkopuolelle. Tarvitset siis välikäden, joka toimittaa tilauksesi Atlantin tälle puolelle.

Myus on juuri tällainen palvelu. Kun rekisteröidyt, saat itsellesi katuosoitteen Floridan Sarasotasta. Seuraavan kerran verkossa shoppaillessasi annat verkkokauppaan tämän osoitteen. Ostokset lähtevät Floridaan, jossa ne pakataan uudelleen ja lähetetään kuriiripalvelulla kotiosoitteeseesi.

Meillä on käytössä American Expressin asiakasetuna saatu Premium-palvelu, jonka etuna peruspalveluun on ostoksien yhdistely (voit tilata tavaraa useammasta verkkokaupasta ja lähetyttää ne Suomeen vasta sitten kun kaikki ovat perillä) ja shoppauspalvelu (et ole rajoittunut pelkästään verkkokauppaan, vaan voit pyytää Myus:aa käymään puolestasi fyysisessä kaupassa).

Tilasimme n. sadan dollarin edestä tavaraa, jota verkkokauppa ei suostunut toimittamaan ulkomaille. Kun ostokset olivat saapuneet perille, Myus paketoi ne siististi yhteen laatikkoon ja laittoi ne DHL:n kyydillä kohti Kangasalaa. Paketin perilletulo kesti viisi päivää (joista kaksi Turussa tullissa ja yksi Tampereella jakelua odottamassa).

EU:n ulkopuolelta tilatuista ostoksista täytyy maksaa kuljetuskulujen lisäksi tullia ja arvonlisäveroa. Kuriirin kulut pienehkölle pahvilaatikolle olivat n. 30 euroa. Sadan dollarin ostoksista ei tosin tullia vielä tullut, mutta koko shoppailusta (tavarat ja kuljetuskulut) piti maksaa arvonlisävero, josta tuli summaan vielä parikymppiä lisää.

Myus:lla shoppailu ei siis ole välttämättä sieltä edullisimmasta päästä, mutta jos jokin tuote on vain kertakaikkiaan pakko saada ostaa, se tekee tehtävänsä hyvin. Ehkäpä tälle tulee seuraavan kerran käyttöä, kun uudet iPhonet ja iPadit ilmestyvät ;-)

Jotta ei menisi ihan nörtteilyksi tämä päivitys, loppuun vielä koirakuva terveisinä Totilta!

Ihanteellinen espresso, latte tai cappuccino on nauttijalleen paitsi juoma myös onnistunut tai epäonnistunut elämys. Sama pätee kaikkiin kahvijuomiin. Kamalinta lienee tervaiseksi tökötiksi korventunut suodatinsumppi, jonka työpaikan hitain kahvittelija tai huoltoaseman huono-onnisin asiakas joutuu liruttamaan kuppiinsa. Kitkerän paahdon lisäksi bensiksen kupillisessa maksetaan veroja, alveja, palkkoja ja työnantajakuluja sekä tilavuokraa ainakin puolen kahvipaketin edestä.

Onnistunut kahvikokemus on eri maata. Aurinkoinen terassi, italialaista hälinää, upea kerrosleipä ja kupillinen täydellistä cappucinoa, jonka tarjoilee vikkeläliikkeinen kyyppari hymysuin Roomassa tai Firenzessä. Harvemmin kuitenkaan kuppi, johon lorotetaan automaatista ihan itse juotavat ja taiteillaan kassan kautta pöytään, joka on täynnä edellisen asiakkaan likaisia astioita (suomalainen kahvilaelämys kolkoimmillaan).

Kahvipaikkoja on toki monia mainioitakin mutta jossakin vaiheessa jokaisen mieleen tulee, paljonko aikaa, vaivaa ja hermoja säästäisi valmistaessaan itse omat juomansa. Espresso on melko helppo saada aikaiseksi mutteripannulla mutta kuuman/höyrytetyn maidon kanssa taiteilu on jo haasteellisempaa kotona tai toimistossa.

Lavazza A Modo Mio on hyvä ratkaisu kotiin tai pieneen toimistoon, kun kahvinteon pitää olla vaivatonta mutta jäljen moitteetonta (eikä ole aikaa tai halua opiskella baristaksi). Helppokäyttöistä konetta oppii käyttämään, vaikka ei olisi vannoutunut manuaalien lukija. Annostelu on yksinkertaista, koska kahvi on pakattu valmiiksi annosrasioihin. Kone päälle, vettä säiliöön ja kahvi muovirasiassa kohdalleen. Vivun vääntö ja juoma valuu kuppiin. Helppoa!

Maidon kuumentaminen/höyryttäminen käy Lavazza A Modo Mio -keittimeen asennetulla vempaimella, joskin toimitusta joutuu hieman harjoittelemaan ennen kuin se alkaa sujua. Kahvin makua voi säädellä veden (ja maidon) määrää muuttamalla. Erilaisia paahtoja ja aromeita kokeilemalla kukin löytää mieleisensä.

Mitä lysti maksaa?
Laite: n. 250 euroa
Kahvit: n. 8 euroa 16 kapselin paketeissa.

Laitteita ja kahvikapseleita löytyy esimerkiksi Lavazzan verkkokaupasta tai kodinkoneliikkeistä.

Harvahkossa kotikäytössä laite jää kyllä helposti tyhjän pantiksi, koska käyttökuntoon virittely vie aina aikansa. Mutteripannu ja maitokattila voivat toimia paremmin yhdessä patterikäyttöisen pikkuvispilän kanssa. Pienessä toimistossa tai vannoutuneiden kahvikissojen keittiössä laite lunastaa mainiosti paikkansa, koska pidettäessä laitetta jatkuvasti käyttövalmiudessa kahvin teko on helppoa ja lopputulos miellyttävä. Ympäristön kannalta muoviset annospakkaukset ja laitteen jatkuva virrankäyttö eivät ole paras mahdollinen ratkaisu.

Toki ystävien kanssa ihanassa kahvikeitaassa on kivempaa mutta vaivattomuutta arvostavalle kahvittelijalle helppo kotikone on aina plussaa. Voihan sitä paitsi joskus kutsua kavereita kahville ja pistää vaikka italoiskelmää taustamusiikiksi.

Tarkempia tietoja löydät Lavazzan sivuilta.

Kiitämme:

• helppous
• moitteeton maku
• maidon kuumennus ja vaahdotus
• pikkutoimistossa yksilölliset mieltymykset helppo toteuttaa eikä kukaan vie viimeistä kupillista nenän edestä

Moitimme

• isohko kotikeittiöön, paitsi jos laitteille on reilusti tilaa
• ympäristöseikat: helpointa pitää jatkuvasti päällä, jos tavoittelee vaivattomuutta (sähköä kuluu) + annosrasioista tulee muoviroskaa

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista, hauskoista ja usein hieman turhistakin teknisistä vimpaimista. Lelutestikilpailun yhteydessä muisteltiin vanhoja lelutestejä. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Suosituimmaksi lelutestiksi osoittautui (ehkä ei ihan niin yllättäen) langattoman mokkulan testi. Kiinnostavia testejä olivat myös Axbo, Saddleback-laukku, TV-kaista ja Wattson.

Kiitokset kaikille osallistujille ja erityiskiitokset pompon vaimolle onnettarena toimimisesta :-)

Kotelon mukana tuli ohjeet vesitestin suorittamisesta: kotelo laitetaan kiinni ja upotetaan tyhjänä tunniksi veden alle. Jos sisältä ei löydy vettä, testi on läpäisty. Omakin koteloni on tiiviiksi havaittu joten ehkäpä jo tulevan helleaallon aikana innostun viemään luurini uimaan.

Toisin kuin luulisi, huippukestävä kotelo ei näytä mitenkään kömpelöltä. Ensikatsomalta Lifeproofilla suojattu puhelin näyttää ihan tavalliselta iPhonelta, jonka ympärillä kiertää pieni kumisuoja. Lähemmin tarkasteltuna käy ilmi, että koko puhelin on ympäröity muovilla ja iPhonelta näyttävä etupintakin on kokonaan muovikalvoa. Kameran linssien ja läheistyystunnistimen paikat on peitetty kirkkaalla muovilla ja mikrofoni sekä kaiuttimet peittyvät ohuiden goretex-kalvojen alle. Kuulokepistokkeen päällä on irtiruuvattava jämäkkä korkki ja latausliittimen päällä avattava kansi. Nappien virkaa toistavat jäykät muovinapit jotka välittävät painalluksen alleen.

Koteloa saa mustana, valkoisena ja pinkkinä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että valkoinen kotelo tekee mustasta puhelimesta ihan valkoisen iPhonen näköisen.

Lifeproof-kotelo on tarkoitettu pidettäväksi puhelimen päällä jatkuvasti. Sille luvataan n. 50 avaus- ja sulkemiskerran kesto, joten turhaa irrottelua on syytä välttää. Kokoaminen on muutenkin tarkkaa touhua, sillä kotelo on erittäin tiukka, joten sitä ei hyvikseen availe. Laturi/dock-liittimen porttia saa sen sijaan availla niin paljon kuin lystää – kunhan ei tee sitä veden alla :)

Muutaman päivän kokeilun jälkeen havaintoja tiivistettynä alla:

Hyvää:

+ Kotelo on hyvännäköinen
+ Puhelimen käyttöön tulee tiettyä huolettomuutta kestävän kotelon kanssa
+ Napit, painikkeet, kosketusnäyttö, mikrofonit, kamera yms. toimivat ihan samoin kuin paljaassakin puhelimessa (ks. huomautus alta)
+ Valkoisella kotelolla musta iPhone muuttuu eksklusiivisen valkoisen iPhonen näköiseksi ;-)

Huonoa:
- Minun yksilössäni etupinta ei ole ihan tasainen vaan pullistuu hieman ulospäin puhelimesta. Tämä saa puhelimen hipaisunäytön tuntumaan välillä vanhalta nokialaiselta puhelimelta. Kyseessä on ehkä valmistusvika.
- Laturiliittimeen sopii vain Applen oma dock-johto. Hyvästi telakat, autotelineet jne.
- Kuulokeliittimeen sopii vain Applen omat kuulokkeet. Ennakkotilaajat tosin saivat mukana vesitiiviin kuulokejatkojohdon, johon voi kiinnittää mitä vain kuulokkeita.
- Itse en ole vielä kokeillut, mutta luultavasti kaiutinpuhelut toimivat huonosti. Muut puhelut toimivat sen sijaan normaalisti hyvin.

Suosittelen koteloa varauksella. Lähtökohta on herkullinen: kotelo, joka heikentää puhelimen ominaisuuksia hyvin vähän, mutta tekee siitä melkein mitä vain kestävän. Monet varmasti pitävät ajatuksesta hyvin paljon. Kosketusnäytön laatu tosin huononi ainakin minulla sen verran, että luurin käyttö harmittaa hiukan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se ei ole missään nimessä käyttökelvoton – hipaisun sijasta puhelimen näyttöä täytyy koskettaa. Erilaiset telakat, autotelineet yms. eivät toimi kotelon kanssa – tämäkin lienee joillekin isompi asia kuin toisille.

Lifeproof-kotelo maksaa netissä 69 dollaria + postikulut. Kotelo tuli suoraan kirjeessä tulliin jäämättä.

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista, hauskoista ja usein hieman turhistakin teknisistä vimpaimista. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte. Lelutestikilpailun voittaja julkistetaan lähipäivinä!

.

Kilpailun palkintona on n. 130 euron arvoinen Huawei E5, eli mallinimeä ja kuoren väriä lukuunottamatta sama laite joka on testattu vajaa vuosi sitten Pinserin lelutestissä.

Huawei E5 on langaton mokkula, jonka avulla voit kytkeä mobiililaajakaistan yhtäaikaa viiteen eri laitteeseen. Kytkentä tapahtuu wlanin kautta, joten mokkulalla saa aikaiseksi nettiyhteyden kaikille langatonta verkkoa tukeville läppäreille, pöytätietokoneille, älypuhelimille, ipadille ja muille taulutietokoneille, pelikonsoleille, televisioille jne. Laitteessa on sisäinen akku jolla saa langatonta nettiyhteyttä aikaiseksi n. neljän tunnin ajan – tämän jälkeen sen voi ladata usb-pistokkeesta.

Itse olen käyttänyt omaa mokkulaani niin palaverissa kuin mökilläkin. Pienikokoinen laite sujahtaa näppärästi taskuun tai lepää mökin ikkunalaudalla.

Palkintolaite on lukitsematon, joten voit käyttää siinä minkä tahansa operaattorin mobiililaajakaistaa (joudut tosin hankkimaan liittymän itse, se ei sisälly palkintoon :) Koska laitteessa on oma SIM-kortti, voit esimerkiksi matkoilla hankkia siihen paikallisen data prepaid-liittymän ja käyttää kännykkäsi liittymää pelkästään puheluihin ja tekstiviesteihin. Tällä tavalla säästät puhelinlaskussa huomattavasti.

Voit lukea lisätietoa ja löydät Huawei E5:n käyttöohjeet Soneran sivuilta.

Osallistu kilpailuun äänestämällä omaa suosikkiasi Pinserin lelutesteistä. Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailu@pinseri.com tai kommenttina tämän jutun perään. Kerro vastauksessa, minkä laitteen testi oli mielestäsi paras tai mielenkiintoisin ja muista liittää mukaan yhteystietosi palkinnon toimittamista varten.

Kilpailu on voimassa 29.6.2011 – 17.7.2011. Voittaja arvotaan kilpailun päätyttyä kaikkien sähköpostilla tai kommentilla osallistuneiden kesken ja hänelle tiedotetaan asiasta henkilökohtaisesti. Lisäksi voittajan nimi kerrotaan täällä Pinserissä samalla kun kerron lelutestiäänestyksen tulokset.

Alla vielä kertauksena lelutestit.

• Macbook Air
• Huawei E220 (se alkuperäinen mokkula)
• Axbo-herätyskello
• Saddleback Leather -laukku
• CHDK - ohjelma joka laajentaa kameran ominaisuuksia
• Philips LivingColors -värilamppu
• Nissan Micra
• Wattson – sähkönkulutusmittari
• TVKaista -fiksu digiboksi
• Huawei E585 – langaton mokkula
• Sähkökirjojen lukulaitteet iPad ja Kindle (Dukeville-blogissa englanniksi)

Onnea kilpailuun! Muista myös peukuttaa meitä Facebookissa ja Twitterissä (linkit alla) :-)

.

Nyt alan olla kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä on väärä mielikuva. 

Kerronpa koko tarinan. Selaillessani Google Fusion Tablesin karttakäyttöliittymän avulla iPhonestani löytyvää paikkatietoa kiinnitin huomiota muutamiin outouksiin. Kartalta löytyi tallennettua paikkatietoa eksoottisista paikoista ympäri maailmaa, aina Kanadaa ja Australiaa myöten. Paikoista, joissa en ole koskaan eläessäni käynyt.

Ajattelin aluksi, että nämä ovat harmittomia bugeja. Esimerkiksi Afrikan kainalossa oleva punainen piste on koordinaattipisteissä 0,0. Jos GPS jostain syystä sekoilee ja palauttaa sijainniksi pelkkiä nollia, löytyy maailmankartan origo Atlantin valtamereltä. Ehkäpä muutkin paikat selittyvät vastaavanlaisilla virhelukemilla. GPS on antanut vahingossa väärän sijaintitiedon ja se on tallentunut kartalle, arvatenkin keskelle merta tai metsää. 

Mutta sitten tutkiskelin toissapäivänä tekemäämme pääsiäisreissua Pohjanmaalle. Matkan varrelta oli kerääntynyt paljon tuoreita paikkahavaintoja, mutta joukossa oli myös pallosia paikoissa, joissa emme käyneet. Esimerkiksi kolmostien lähistöllä sijaitseva Kihniö oli kartalla ihan sen näköinen kuin olisimme ajaneet kylän läpi. Aikaleimatkin täsmäsivät matkaan. Mutta me emme käyneet Kihniössä vaan ajoimme sen ohi kolmostietä pitkin, parinkymmenen kilometrin päästä.

Tämä oli jo hämmentävää. Kihniö on kolmostiestä niin kaukana, että yksikään WLAN-tukiasema ei kuulu kilometrikaupalla jatkuvan metsän läpi. iPhoneni ei ole mitenkään voinut kuulla kihniöläisiä wlaneja eikä siten tallentaa niiden tietoja. Tarkempi zoomaus kartalle näytti kuitenkin siltä, että kyseessä ei ollut kuitenkaan myöskään GPS:n virhetoiminto. Kartalla sijaitsevat pallot sijaitsivat kuitenkin teiden varsilla, juuri sellaisissa kohdissa missä oikeasti on asutusta (ja tukiasemia).

Puhelimeni muistiin oli siis ilmestynyt oikeanmuotoista paikkatietoa paikoista, joissa en ollut takuuvarmasti käynyt. 

Kun tutkin tarkemmin havaintojen aikaleimoja, huomasin asian, johon olin kiinnittänyt jo aiemminkin huomiota: paikkatietojen aikaleimat eivät edenneet tasaisesti maantietä pitkin kiitävän automme liikkeen mukaisesti, vaan sen sijaan puhelimeen ilmestyi lyhyen hetken sisällä suuri määrä havaintoja. Kokeilin seuraavaksi suodattaa karttaa siten, että ainoastaan kyseisellä hetkellä puhelimeen tallentuneet havainnot tulivat näkyviin. Tulos näytti mielenkiintoiselta.

Puhelimeen oli ilmestynyt lauantaina iltapäivällä parissa sekunnissa suuri määrä paikkadataa Pohjois-Pirkanmaalta – sekä WLAN-tukiasemahavaintoja että kännykkämastohavaintoja. Kaikki paikkadata oli samoilta seuduilta – Ikaalisten, Parkanon, Hämeenkyrön ja Kihniön liepeiltä.  Tämä tieto oli aikaleimojen mukaan ilmestynyt kännykkään suurin piirtein samalla hetkellä kun olimme ajelleet autollamme jossain Ylöjärvellä.

Tästä ei voinut vetää kuin yhden johtopäätöksen: puhelin ei ole kerännyt tietoja minun liikkumisestani, vaan ladannut tukiasematiedot muistiinsa jostain muualta. Muistiin ladatut havainnot ovat jonkun muun (tai muiden) keräämiä ja ne ovat yhteydessä omaan liikkumiseeni vain erittäin karkealla tasolla.

Tutkin myös muita kartalta löytyviä paikkoja. Etelä-Australialainen kaupunki, jossa en ole koskaan käynyt, oli ilmestynyt tietokantaan eräänä sunnuntaiaamuna. Käydessäni Oslossa puhelimeen oli ilmestynyt sekuntien sisällä kolme suurta rypästä tukiasematietoa kaupungista – suurinpiirtein samoihin aikoihin kun olin avannut nettiyhteyksiä hotellissa, toimistossa ja ravintolassa.

Sitten jo tajusinkin, mistä oli kysymys. 

Kerrataanpa vielä ensin, miten paikkatiedon avulla paikantaminen tapahtuu. Jos olet joskus seurannut, miten iPhone sijoittaa sinut kartalle, olet varmasti huomannut kuinka kartalle ilmestyy nopeasti sijaintisi karkeana arviona ja muutaman hetken päästä sijaintitieto muuttuu tarkemmaksi. Se, mitä näiden hetkien aikana tapahtuu, menee jotenkuten seuraavasti (disclaimer: en ole koskaan työskennellyt paikannusteknologian kanssa, joten kaikki pohjautuu omiin päättelyihini – paremmin tietävät oikaiskoot).

.

.

.

Mutta miltä Windows-puhelin sitten näyttää? Mobiiliblogissa on kuvia ja videoita Windows Phone 7:sta HTC:n ja Samsungin valmistamissa laitteissa (kyllä, nekin valmistavat Windows-puhelimia).

Miltä Nokian tekemä Windows-puhelin voisi näyttää? Ensimmäiset konseptikuvat Nokian valmistamista Windows-puhelimista julkistettiin Engadgetissa. Huomaa, että nämä ovat siis konseptikuvia eivätkä vielä missään myytäviä (tai välttämättä edes myyntiin tulevia) laitteita.

Jos haluat nähdä välillä muidenkin kaveriesi kuulumisia, vaihda uutissivun alareunasta löytyvästä “Uutisten asetuksia” -kohdasta päälle kohta “Kaikilta kavereilta ja sivuilta”. Tein kuvitetun ohjeen siitä, miten tämä tapahtuu.

Lähde: Cheltjules’ blog

PS. Kirjoituksen otsikko on muotoiltu “En klikkaa roskaotsikoita -helmikuu” -tapahtuman kunniaksi journalistisesti mielenkiintoiseksi.

PPS. Kuvallisen ohjeen innoittajana toimi mainio Erkan turvaohje (“Minä luen Facebook-mailiasi”). Jos et ole vielä tehnyt tuossa neuvottuja asetuksia, mene heti tekemään ne.

PPPS. Kuvassa on CC-BY NC 3.0 -lisenssi, joka tarkoittaa sitä että voit kopioida kuvan ja käyttää sitä edelleen kunhan mainitset lähteen (“Pinseri.com”) etkä käytä sitä kaupallisiin tarkoituksiin. Jos linkität tähän sivuun, olemme erityisen iloisia. Have fun!

.

.

.

.

Kuten kaikki varmasti tietävät, kännykkäpuheluiden äänenlaatu ei ole kovin häävi. Yllä näkyvässä videossa esitellään äänenlaatua parantavaa tekniikkaa nimeltään HD voice (“teräväpiirtoääni”?).

Tällä hetkellä HD-ääntä tukevat ainoastaan Nokian kännykät ja matkapuhelinverkoistakin ainoastaan rajatut testiverkot. Mutta ehkä tavalliset kuluttajatkin pääsevät nauttimaan paremmasta äänestä joskus tulevaisuudessa.

Linkki videoon.

.

.

.

.

.

.

.

“Vaikka perimmäisellä huolenaiheella yleensä tarkoitetaankin eksistentiaalisia kysymyksiäelämän tarkoituksesta, vaikuttaa nykypäivän ihmisen suurin huolenaihe usein olevan:”onks mulla kivaa”. Tästä näkökulmasta katsottuna viihdeteollisuuden ja -teknologiankehitys vastaavat hyvin ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Jos viihdelaite ei toimi,hauskanpito lakkaa ja ollaan huolen valtaamia. Tässä mielessä jälleen voidaan todeta, ettäluotettava tekniikka vastaa kysymykseen mukavuutta ja viihtymistä tavoittelevan elämäntarkoituksesta.”

Teemu Kunto: Applelaisuus uskontotieteen näkökulmasta

Mainio kirjoitus – ehkä tiettyä kieli poskessa -tyyliä havaittavissa, mutta kuitenkin erittäin osuva. Minä taidan sen sijaan laittaa jo Macbookini hiljalleen kiinni ja painua ihailemaan uutta kiiltävää iPhone 4:ääni. Ja sen jälkeen unille.