Näen osallistavien palveluiden tulevaisuuden lupaavana. Asiakkaiden ja muidenkin yrityksen sidosryhmien osallisuutta voidaan vahvistaa monin eri tavoin. Kansainvälisiä esimerkkejä asiakkaiden ideoiden keräämistä ja hyödyntämistä tukevista nettipalvelukonsepteista on useita.

Myös Suomessa on aktivoiduttu. Osallistuminen ja vaikuttaminen ovat yhteiskunnassamme nyt selkeässä myötätuulessa. Yritysten mahdollisuus laajamittaiseen ideoiden hyödyntämiseen on  mahdollista nettipalveluiden ja kampanjoiden avulla.

Uskon, että Ponsi Interactiven Ideakanava yksi parhaista palveluista vastaamaan tähän mahdollisuuteen. Se on selkeä ja sitä on helppo käyttää. Ideakanavan avulla edelläkävijäyritykset Suomessa saavat merkittävän lisän innovaatiokyvykkyyteensä. Tämä on uusi palvelu tuotekehityksen ja liiketoiminnan kehityksen työkalupakeihin.

Ilkka Tiainen
Sales Consultant

Original: Osallistavat palvelut myötätuulessa

Tilaisuuden järjestäjien mukaan tapahtumaa ei saatu aikaan suinkaan mutkattomasti. Se siirrettiin kahteen kertaan kauemmaksi Lontoon keskustasta alkuperäisten isäntien peruessa osallisuutensa aivan viime metreillä. Avoimen, valistuneen yhteiskunnan merkkipaaluina ennen toimineista yliopistoista näyttääkin tulleen tiedon ja keskustelun portinvartijoita ainakin Lontoossa, avoimen yhteiskunnan hovifilosofin Karl Popperin intellektuaalisessa kotipaikassa. Ennemmin yksityisten korporaatioiden kuin julkisten instituutioiden logiikalla toimivat yliopistot joutuvat nyt varjelemaan mainettaan ja brändiään vapaan tiedon ja keskustelun kustannuksella.

Julian Assangen kuuleminen oli niinkin koskettava hetki, että jopa räväkistä kommenteistaan ja taukoamattomasta puheestaan tunnettu sloveni-filosofi, nykypäivän Sokrates, tyytyi mukailemaan Assangen näkökantoja jopa tunnustaen, ettei Assange suinkaan ole mikään idiootti alkuperäisistä epäilyksistään poiketen. Huolimatta yksittäisistä hetkistä, kun sovinistisista vitseistään ja ex-avioliitostaan nuoren Argentiinalaisen mallin kanssa tunnettu Žižek ehdottomasti kielsi minkäänlaisen suhteen Lady Gagaan viitaten tuoreeseen The New York Postissa julkaistuun artikkeliin, Julian Assange varasti shown. Žižekin ironiaa saattoi maistaa hänen Sarah Palinia myötäilevässä suorassa toteamuksessaan Assangen terrorismista. Mutta Žižek esittikin kysymyksen, keitä ovat he, jotka nyky-yhteiskunnassa eivät ole Assangen veroisia terroristeja?

Ehkä jopa vähän vanhahtavan valistuksellisesta, Walter Benjaminin ajoista muistuttavasta sivilisaatiokriittisestä jargonista huolimatta Assangen puolustus sanan- ja tiedonvapautta kohtaan vakuutti. WikiLeaksin paljastamat lukuisat Yhdysvaltain armeijan ilmoittamatta jättämät tuhansien ja tuhansien Irakilaisten siviilien kuolemat jopa armeijan itsensä videoimina todistavat tiedonvapauden loukkauksista. Rivien välistä vastaus Žižekin kysymykseen olikin luettavissa: jopa nykyistä ehkä aiempia valtakausia progressiivisempaa politiikkaa harrastava Obaman hallituksessa vallitsee tiedon suhteen totalitaristinen mieliala.

Assangen vallankumouksellisuus ei juonnu niinkään WikiLeaksissa julkaistujen dokumenttien sisällöstä kuin siitä skandaalista, että ne pakottivat miettimään uudestaan suhdetta valtaan ja tietoon. Žižekin mukaan enää ei voida edes kollektiivisesti esittää etteikö Yhdysvaltain armeija tekisi mitä tekevät, antaa teatterin jatkua, vaikka sen läpi ehkä nähtiinkin. Esitys päättyi siihen, kun Assangen pöytään lyömä valokuva osoitti avoimen yhteiskunnan keisarin alastoman todellisuuden. Jos jostain, ainakin Julian Assangea voidaan syyttää shown varastamisesta, valtaeliitin ohjelmapuheilla verhotun keisarin pornografisen tarkasta paljastamisesta.

WikiLeaks painaakin jättimäisen kysymysmerkin länsimaisten informaatioyhteiskunta- ja verkkodemokratiaohjelmien harteille. Mitä otsaa Assangea terroristiksi syyttävillä ihmisillä on vannoa vapaan informaation mahdollistavien teknologioiden puolesta? Vai seurataanko lännessä sittenkin itää, jossa teknologinen edistys palvelee ennemminkin informaation kontrollia kuin vapautta, Georg Orwellin teoksessa 1984 esittämää skenaariota mukaillen?  ‘Avoimet yhteiskunnat’ jatkuvasti nostavat laadullisesti heikentyvän koulutuksen maksuja. Ne toimivat tiedon portinvartijoina myymällä brändejä ja tutkintojaan aikana, jolloin informaatiosta on WikiLeaksin ja muiden web-palveluiden myötä tullut helpommin saatavilla olevaa kuin koskaan. Mukaillen Žižekin tuoreinta teosta Lopunaikoina eläminen, lienee syytä pysähtyä miettimään, mikä on se loppu, jota kohti avoin informaatio -liturgian varjolla olemme ajautumassa?

Original: Avoimen yhteiskunnan raunioilla

Ehkä se oli lopun alkua, kun Pekka Himanen Suomalainen unelma -innovaatioraportissaan vuonna 2007 totesi: “Meillä on nyt Nokia, meillä on jääkiekon MM-joukkue, meillä on musiikin uusi menestystarina. Mutta tämä on vasta alkua.” Ironisesti ex-toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo tokaisikin, ettei tekisi nyt mitään toisin kuin 2007 jälkeen.

Mutta mille viimeiset neljä vuotta ovat olleet loppu? Keväisen myllerryksen myötä Nokia on kärsinyt juuri suomalaisena unelmana. Kansallisluonteen ikonina. Suomalaisten keskustelupalstojen perusteella uusi toimitusjohtaja on pahan jenkkivallan Microsoftin lähettämä troijan hevonen, jonka tarkoitus on puhua Nokian viimeisetkin rippeet pois Suomesta.

Kriisiä voi katsoa myös toisin. Tänään julkaistu N9 on sitten vuoden 2007 ensimmäinen Nokian puhelin, jonka voisin harkita hankkivani. Näppäimetön ulkokuori ja ‘swipe’ kulmasta pistävät kampoihin jenkkiomenalle. Niin perustoimintojen kuin raskaamman moniajonkin puolesta käyttöliittymä ottaa The New York Timesin sanoin ’kvanttihypyn’ vanhaan Nokiaan. Se mistä kriisi voi Nokian vapauttaa, on juuri suomalaisesta insinöörikulttuurista ja vanhan Nokian eristyneestä lahkolaisuudesta. Ennen oli toisenlaista, ennen oli kaikki paremmin… Niin, puhelimet tehtiin hyllylle, käytettävyys oli listan häntäpäässä.

Vaikka MeeGo-alustan kehitys Nokiassa on todettu ‘tutkimusprojektiksi’, voi se jotain poikiakin. Kun yhteistyö Microsoftin kanssa tähtää massan saavuttamiseen, N9 osoittaa että Nokia pystyy myös erottautumaan. Vaikkei N9:n kysyntä saisi käännettyä koko MeeGo-kelkkaa, on jännä nähdä, mitkä uuden puhelimen käyttöliittymäuudistuksista päätyvät lopulta osaksi uutta diiliä.

Suomalainen insinöörivetoinen unelma on saanut kuprun. Mutta Suomi-Nokian eGo-systeemin romahdus raivannee tietä maailmanmarkkinat huomioonottavalle ekosysteemille, todelliselle symbioosille. Tämä vuosi on menetetty, so what? Jäljelle jääneestä brändiarvosta jotain kertoo kuitenkin se, että Amerikan ikioma Sampo-pankki, Goldman Sachs kuulemma ostaa. Eivät jenkitkään taida uskoa, että yhtä maailman suurimmista brändeistä saadaan kovin helposti puhuttua pois laudalta. Ehkä ensi vuodesta tulee the New Deal.

Original: Suo, kuokka ja Stephen

Vuoden kestävä konseptointi ja pilotointivaihe on edennyt suunnitelmien mukaan ja koululla on ollut jo parin kuukauden ajan käytössä toteuttamamme, jatkuvasti kehittyvä verkkoalusta. Tällä hetkellä palvelussa on yhdeksän luokkaa opettajineen eri luokka-asteilta. Jokaisella luokalla on oma ryhmänsä, jossa voidaan käydä sisäistä keskustelua. Lisäksi jokaisella luokalla on oma bloginsa, jossa tapahtumia voidaan kertoa koko koululle, luokkalehden tyyliin. Ryhmien lisäksi jokaisella jäsenellä on oma profiilinsa ja bloginsa, johon voi päivittää koulun arkea tapahtumista oppilastöiden esittelyyn. Blogeissa voidaan julkaista tekstiä, kuvaa sekä lyhyitä videoita.

Profiilien ja ryhmien lisäksi järjestelmässä on koko koululle näkyvä yhteinen “seinä”, jossa voi viestiä päivänpolttavista asioista. Ympäristöä käytetään lisäksi kerhotoiminnan tukena, kuvistöiden esittelyssä, koulun tapahtumien dokumentointialustana ja koulun muun henkilökunnan työn tukena. Kokonaisuuden kautta pyritään tekemään kouluyhteisö, oppilaineen, opettajineen ja henkilökuntineen näkyvämmäksi jäsenilleen sekä tuomaan koulunkäynti ja vapaa-aika lähemmäksi toisiaan. Toistaiseksi tulokset ovat olleet lupaavia ja hanke jatkuu syksyllä entistä ehompana. Hankkeen taustoista voi lukea lisää hankkeen vetäjän, Helsingin kaupungin mediakeskuksen työntekijän blogista osoitteesta: http://yhteisollinenkoulu.posterous.com.

Palaamme tapahtumiin taas syksyllä!

Original: Yhteisöllinen koulu

Oikeastaan ei voida puhua koneesta tai vehkeestä ylipäänsä, sillä mitään tiettyä käyttötarkoitusta tai kategoriaa, johon se valahtaisi ei ole olemassakaan. Siinä mielessä ehkä joku sellainen kuin ’sormihärveli’ olisi Helsingin sanomien taannoisen nimikilpailun voittanutta sormitietokonetta parempi termi, vaikkei varsinaista propellihattua sen käyttöön vaaditakaan. Härvelille voi nimittäin keksiä monenlaista käyttöä, se on kytköksissä monella tapaa. Lähestyisinkin tätä sorminäppäryyttä vaativaa ihmettä ranskalaisten Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin lanseeraaman assemblagin käsitteellä. Kyseinen härveli on ensisijaisesti suhde, tapa olla ja toimia suhteessa nykymaailmaan, tosiin ihmisiin. Se muuttaa subjektiviteettia, jakaa sen minun ja ympäristön, ihmisen ja maailman välillä uudella tavalla. iPadillä kytkeydyn sosio-teknisiin verkostoihin, mutta se myös kytkee minut. iPad käyttää käyttäjäänsä, se kytkee verkostoihin, se vaatii. Niin kutsuttu ’sosio-teknologinen verkosto’, johon olemme kytköksissä, puhuukin iPadin kautta. Muutummeko itse koneiksi?

Tieteen ja teknologian tutkimuksessa ihmisen ja luonnon välisestä tiukasta erottelusta on päästy eroon. Teknologia ei tee meistä vain konetta, vaan emme mekään ole aina teknologian puikoissa. Teknologiaa ei voidakaan koneellistaa. Orjuuttamisen sijaan sormihärveli on sekä osa ihmisyyttä että pakottaa muuttamaan käsityksiämme ihmisyydestä. Se on uudenlainen ihmisen ja teknologian välinen assemblagi. Viime kädessä lopullista assembloitumista hiertävästä teknokapitalistisesta kolonisaation tunteesta pääsee kätevästi eroon niin sanotulla jailbreakilla, jotka julkaistaan aina niin sanottuna Sunday the Fundaynä.

Härveli muuttaa myös muita assemblagejamme: ihmisen ja ympäristön, teknologian, kulttuurin ja luonnon suhde ei muutu vain sormien kautta vaan laajemminkin. Esimerkiksi tutkimustyössä härveli on korvaamaton. Artikkelit saa Google Scholarista. Sen sijaan, että istuisin British Museumin kirjaston pölyisessä nurkassa Karl Marxin tavoin monimetristen paperipinojen keskellä, voin mennä aurinkoiseen Hyde Parkiin haistelemaan kevätaurinkoa väistellen hanhenpaskaa. Ihmisen luontosuhde muuttuu, työn antropologia muuttuu.

Original: iPad, assemblagi, siis mikä?

Lisääntyneiden web-projektien myötä onkin sopivaa, että uuden vuoden kunniaksi julkaisimme blogia täydentämään uudet, laajennetut verkkosivut. Keräämme portfolioon poimintoja menneistä projekteista, ja yritys-sivulta löytyy lista työntekijöistämme. Karttaohje Annankadun toimistolle ja tarkemmat yhteystietomme löytyvät luonnollisesti yhteystiedot-sivulta.

HTML5:ttä ja skaalautuvuutta

Uudistetuilla sivuilla päätimme myös hypätä kerralla HTML5-aikaan, ja lisäksi tehdä sivuistamme monen kokoisille näytöille skaalautuvat CSS3 Media Queryjen avulla. Näin sisältö mukautuu myös suosituimpien älypuhelimien ja esim iPadin näytöille asennosta riippumatta.

Twiittaan, olen siis olemassa

Blogimme lisäksi olemme laajentaneet läsnäoloamme webissä myös Twitteriin, josta löydät meidät nimimerkillä @ponsifi. Twiittailemme työn ohessa löytämiämme mielenkiintoisia linkkejä ja raportoimme tekemisistämme vähän blogia tiheämmässä tahdissa. Ryhdy seuraajaksemme!

Tervetuloa jakamaan vuotta 2011 kanssamme!

Original: Uusi vuosi, uudet sivut

Mutta kaverilta voi aina kysyä, onko hyvä mieli, mikä meininki. Ja hyvä mielihän siitä tulee. Mobiiliyhteiskunnassa siihen ei tarvitse enää edes kaveria. Onnellisuustalkoisiin voi nyt ainakin Iso-Britanniassa osallistua myös sähköisesti.

Englannissa on saatavissa uusi iPhone-applikaatio, mappiness. Se on yhteistyössä onnellisuusmittauksia kehittävien tahojen kanssa kehitetty ohjelma, joka kysyy käyttäjältä pari kertaa päivässä, mikä on meininki, kuinka rentoutunut on, ja kokeeko olonsa pirteäksi. Samalla se kysyy, onko käyttäjä sisällä vai ulkona, ja mitä on tekemässä. Omia tilastoja sekä onnellisuuskäyrää voi ihastella oman luurinsa näytöstä. Lisäksi voi tarkastella, missä, million, ja mitä tehden on ollut kaikkein onnellisin, rentoutunein, ja pirtein.

Muiden lähettämiä tietoja voi selata mappiness-sivustolla. Viime viikolla onnellisuus näyttää olleen selvässä laskussa. Kenties historiallinen lumimyrsky on ajanut britit tolaltaan. Eikö muita suurempi seksikumppaneiden katras teekään iPhonen käyttäjistä ikionnellisia?

Ehdin käyttää softaa ehkä viikon, kun lopulta minulla meni hermot. Juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä puhelimeni aina värähti ja älähti, mitä ärsyttävimmissä paikoissa ystävällisesti kysyen, saisiko kenties tietää kuinka onnellinen olen. Vielä ärsyttävämpiä olivat tilastot, jossa se ilmoitti kuinka nopeasti yleensä vastaan ja kuinka usein jäänyt vastaamatta. Siitä tuli oikein holhottu olo. Suhteeni luuriin muuttui.

No et varmasti, sanoin sille joskus ääneenkin! Mitä ihmettä se sille luurille kuuluu, mikä meininki minulla on?

En tiedä tulinko onnelliseksi, mutta vihaiseksi ainakin. En sentään heittänyt luuria seinään. Jatkossa pitäydyn itsehallinnassa: ei enää jatkuvasti näyttöön pomppavia Facebookin push-viestejä. London tube -applikaatiossakin nuo push-viestit peruutin, kun heräsin yö toisensa perään rikkoontuviin tuubeihin. Mieluummin tarkistan käsin, mikä linjoista on lakkotuulella.

Original: Onnellisuustalkoot

Uudistukset julkaistiin viime viikolla, osana Hyvinkäällä pidettyjä Aloitekanavan kehityspäiviä. Parin päivän tapahtumaan osallistui 50 Aloitekanavan moderaattoria yhteensä 32 kunnasta. Päivien aikana käytiin läpi Aloitekanavan historiaa ja viimeaikaisia uudistuksia, käytettävyystestejä sekä kerättiin palautetta ja ideoita tulevan kehitystyön pohjaksi. Tapahtuman järjesti Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallinen koordinaatio- ja kehittämiskeskus. Yrityksestämme mukanana olivat Markus Tammi ja Daniel Koskinen.

Original: Aloitekanava.fi-palvelu uudistui

Amerikkalaiset rakastavat dramatiikkaa, suuria kertomuksia siitä, miten iso kala ui verkkoon. “Get rich or die trying”, kuten sanonta kuuluu. Vaikka David Fincherin 22.10. elokuvateattareihin tuleva elokuva The Social Network jää kerronnallisesti varsin pintapuoliseksi, täyttää tarina ainakin suuren kertomuksen kriteerit.

Jo yli 500 miljoonan käyttäjää haalinut Facebook on yksi maailman suurimmista sosiaalisen median verkkopalveluista sekä globaalia maailmaa rakentavista sosiaalisista verkostoista. Elokuva kuvaa palvelun syntyä Harvardin opiskelijaporukoista aina oikeustaisteluihin, jossa idean alkuperästä ja Facebookin oikeuksista kiistellään. Yksilön ja yhteisön välinen jännite nousee pintaan: kuka omistaa verkoston?

Mutta miksi juuri Facebookista tuli nykyseurallisuuden pyhättö? Tuskin se ainakaan syntyi pelkästään yhden pojan unelmasta. Tarina toki tarvitsi nörttinsä, sosiaalisesti kömpelön koodarin. Siitä huolimatta Facebook-yhteisö ei ollut Mark Zuckerbergin luomus, sen loivat käyttäjät. Sen loivat Harvardin opiskelijat.

Facebookin syntytarina sijoittuu kulttuuriin, jossa sosiaalinen status oli kaikki kaikessa. Sinne pääsi ainoastaan, jos omisti harvard.edu-sähköpostiosoitteen, tai jos sai Facebook-klubin jäseneltä kutsun. Ja yhtäkkiä kaikki halusivat sinne. Ja koska kyse oli Amerikasta, kaikilla oli paljon kavereita.

Facebookista on tullut myös yksi keskeisistä globaaleista verkkodemokratiapalveluista. Suoraan vuorovaikutukseen kuntien tai valtion kanssa se ei tietenkään voi tarjota kanavia, mutta ruohonjuuritasolta nousevien sosiaalisten liikkeiden ja verkostojen palveluksessa siitä on tullut arkipäivää. Suomessa muun muassa Porkkanamafia oli yksi ensimmäisiä Facebookia pääasiallisena tiedotuskanavanaan käyttäviä liikkeitä. Ja kuten tarinaan kuuluu, se sai alkunsa Carrotmobista, joka on tietysti amerikkalainen.

Jo vuonna 1835 julkaistussa Demokratia Amerikassa -teoksessaan Alexis de Tocqueville väitti, että demokratialle poikkeuksellisen hyvän maaperän Amerikasta teki kansalaisten yhdistysaktiivisuus, takapajuisia eurooppalaisia innokkaampi sosiaalinen vuorovaikutus. Sosiaaliset verkostot olivat vallalla jo 1800-luvun Amerikassa. Ehkä meidän suomalaisten pitäisi katsoa tässä suhteessa peiliin. Jos ei sosiaalista statusta pidetäkään nyt aivan syntinä, niin ainakin yhteisön valokeilassa olemista karsastetaan. Harvallapa on montaa tuhatta Facebook-kaveria. Tai sitten ne on vähän turhan jenkkejä.

Original: Iso kala ui verkkoon

WordPress on kasvanut blogialustasta “oikeaksi” sisällönhallintajärjestelmäksi ja olemme päätyneet käyttämään kyseistä avoimen lähdekoodin järjestelmää toteuttamiemme verkkosivustojen pohjana. Ideointijärjestelmissä käytämme edelleen .NET-teknologialla toteuttamaamme  sovellusta.

Seminaarin kiinnostavin anti liittyi WordPressin mahdollisuuksiin yhteisöllisten sivustojen toteutuksessa. WordPress muuttuu yhteisöalustaksi BuddyPressin avulla. Ponsi tarjoaa tulevaisuudessa BuddyPressin päälle tehtyä yhteisön viestintäympäristöä, jonka avulla organisaatio voi edullisesti saada käyttöönsä nykyaikaisen verkkopalvelun jäsenilleen. BuddyPressiä on käytetty menestyksekkäästi mm. Volkswagenin yhteisösivustolla. Muita esimerkkejä ja tietoa BuddyPressistä löytyy osoitteesta: www.buddypress.org.

Viikonloppu vahvisti ajatuksiamme WordPressistä helppokäyttöisenä ja suoraviivaisena alustana, joka kehittyy vauhdilla kohti monipuolista sisällönhallintajärjestelmää. Paras kuulemamme määritelmä WordPressin kolmosversiosta oli “best publishing platform”. Kuvaus kaappaa hyvin keskeisen argumentin alustan puolesta: WordPressin avulla on helppo julkaista vaihtuvaa sisältöä verkkosivulle. Kolmosversiossa voidaan lisäksi toteuttaa suoraan usean blogin sivustoja.

Ponsi Interactive Oy on toteuttanut puolen vuoden aikana yhteensä neljä kappaletta wordpress-sivustoja mukaanlukien oma blogimme. Esimerkkejä asiakkaillemme toteuttamista sivustoista ovat: www.nuorikulttuuri.fi, www.flowdrinks.com ja www.avartti.fi. Julkaisujärjestelmän kustomoinnin lisäksi olemme olleet mukana sivustojen konseptien suunnittelussa, graafisessa suunnittelussa sekä käyttökokemuksen suunnittelussa.

Jos organisaationne harkitsee verkkosivuston uusimista ja etsitte suunnittelijaa tai toteuttajaa, niin tulemme mielellämme keskustelemaan vaihtoehdoista ja pohtimaan sopisiko WordPress/BuddyPress organisaationne tarpeisiin.

Original: WordCampUK 2010, Manchester