Rakkausblogi

Rakkautta riittää niin laukuille kuin autoillekin

2008-03-07T14:01:00.003+02:00

Tilaamani laukku saapui ajallaan ja kyllä sitä käyttäessään tuntee itsensä tyylikkääksi ja asiantuntevaksi. Sisään mahtuu kaikki tarpeellinen ja laukun kokoahan sai muunneltua sen mukaan, paljonko tavaraa sisälle laittaa. Kyllä tämä laukku on hintansa väärti toivon sen kestävän koko loppuelämän hyvänä. Täytyypä siis pitää siitä erityisen hyvää huolta (eikä rytätä hyllylle muiden laukkujen sekaan). Tämä laukku taitaa ansaita oikein oman ripustuskoukun.

Oi, edelleen olen rakastunut laukkuuni. Hyvä ostos, vaikka maksoikin lähes yhtä paljon, kuin ensimmäinen ikioma autoni Pirkko Rättänä eli Pike (Opel Kadett 12s vm. 1985).

Monipuolinen laukku kannettavallekin

2008-02-05T10:27:00.001+02:00

Nyt kävi tällä tytöllä niin, että tätä laukkua ei vain voinut jättää ostamatta. Olen jo jonkin aikaa etsinyt hyvää työlaukkua, joka olisi riittävän kokoinen ja tarpeeksi laadukas vuosien, jopa vuosikymmenien käyttöön. Ja nyt se löytyi lopulta. Eipä siinä sitten kauaa tuhriintunut aikaa, kun jo tilasin omani. Nyt odotellaan jännittyneinä, koska laukku saapuu.

Laukun etuosa on nahkaa ja takaosa pehmeän tuntuista puuvillaa. Taskuja on useampi eri tarpeisiin ja sisään mahtuu isompikin läppäri. Laukkua voi käyttää joko isona (kuten kuvassa) tai sen voi kääntää puoliksi joko nahka- tai kangaspuoli päälle. Sillä on siis nopeasti jopa neljä eri näköistä käyttötapaa ja päälle kun laitetaan erilaiset kantotavat, on laukun kehuminen monipuoliseksi oikeutettua.

Olen todellakin (ja syvästi) rakastunut tähän Working Class Heroesin Laptop Bag Unfoldiin.

Wc-raikastimista

2007-12-13T09:11:00.000+02:00

Kirjoitin aiemmin varsin pisteliäästä wc-raikastimesta ja jatkaisin hieman tarinaa tämän tuotteen kilpailijoista.

Seuraava ostamani wc-raikastin oli mallia "yksinkertaisen näköinen, perinteinen, mutta uudelleen täytettävä". Mukaan tuli siis pullo geelimäistä ainetta, jolla säiliön sai uudelleen täytettyä. Tähän tuotteeseen olin varsin tyytyväinen. Geeli oli mukavan vihreää ja hajukin oli ihan hyvä. Mutta ennen ensimmäistäkään uutta täyttöä päätti säiliön pidike hajota. Ja uutta samanlaista säiliötä ei saa ellei osta myös isoa täyttöpulloa geeliä. Joten se siitä.

Seuraava raikastin oli myös varsin perinteisen mallinen säiliö, jonka sisällä on sininen kiinteä pala raikastavaa ainetta. Mutta tämä se vasta järkyttävä tuote oli! Wc-raikastin ostetaan, jotta pytty pysyisi hieman siistimpänä ja raikkaampana, mutta tämäpä päättikin värjätä pytyn veden siniseksi ja valua pikku hiljaa pytyn reunoja pitkin jättäen iljettävän näköisiä sinisiä valumaraitoja. Täytyy myöntää, että vessaa tuli vedettyä ehkä muutaman ylimääräisenkin kerran, että aineen saisi loppumaan eikä tarvitsisi enää nähdä tuota inhottavaa sinistä vettä pytyn pohjalla. Yritin myös vähentää palan liukenemista täyttämällä säiliötä vähän väliä edellisestä jääneellä täyttögeelillä mutta siitä oli vain laiha lohtu. Geeli kun liukeni kovin nopeasti tästä suurempireikäisestä säiliöstä.

Jaa-a. Enpä tiedä. Vieläkö sitä jaksaisi testata uusia raikastimia vai luovuttaako suosiolla? Jos joku pystyy suosittelemaan toimivaa wc-raikastinta, niin olkaa hyvä ja laittakaa kommenttia!

Kävipä eilen kassalla...

2007-12-13T08:56:00.000+02:00

Rouva oli löytänyt kaupasta kivan näköisiä pieniä pehmokirahveja ja halusi ostaa niitä neljä, todennäköisesti lahjaksi joulua ajatellen. Mutta myyjä ei löytänytkään niistä viivakoodia tai muuta tietoa, joten parin puhelun jälkeen hän saikin selville, että kyseessä olivat pyykinpesuaineen kylkiäisenä saatavat lelut. Rouva oli tietysti hieman harmissaan, kun oli löytänyt niin hyvät lelut, mutta ei pystynytkään ostamaan niitä. Vaan mikäpä siinä auttoi, seuraavaksi rouva alkoikin kyselemään kyseisen pesuaineen hintatietoja, jos sitten vaikka ensi kerralla ostaisi niitä. Ja vaikka neljän lelun saamiseksi saattaa joutua ostamaan 8 purkkia pesuainetta, niin, no, kyllähän sen ajan mittaan saa kulumaan, ettei se nyt sentään ihan hukkaan heitettyä tavaraa ole. Tai sitten voi joku yllättyä löytämällä joulupaketistaan pyykinpesuainetta.

Kyllä kylkiäisten vetovoima on suuri.

Kylkiäiset tärkeämpiä

2007-05-25T21:27:00.000+02:00

Viime aikoina on käynyt kaupoilla vähän huonosti. Tai jos ei nyt ihan huonosti, niin hieman hövelinä olen kyllä ollut. Ensin piti ostaa paneroituja pakastekaloja, joita en mielelläni edes syö, jotta sai kylkiäisenä kolme Disney-kuvioitua lasia lapsille. Onneksi lasit ovat hyviä ja niistä pidetään. Tänään kävi vähän samalla tavalla. Ostin perinteisen Twiningsin sijaan kaksi pakettia Liptonia, jotta sain kaupan päälle mukin, johon voi kirjoittaa liidulla. Liitu on turha, mutta muki on hyvän kokoinen ja näköinen. Kaipa siitä teetäkin voi juoda. Että sillä tavalla. Järkevää kulutusta.

Viimeinen mahdollisuus

2007-05-01T09:02:00.000+02:00

Ette ikinä arvaa mihin mä pääsen!!! Konserttiin. No okei, se ei ehkä ollut kovin vaikea arvattava, mutta ettepä arvaakaan kenen! Mun parhaan artistin, Hectorin. Just niin, rakastan Hectorin musiikkia. Olen vain kerran ollut Mestareiden konsertissa Tampereella (kyllä, ikäni on edelleen 25, silloin alle 20), muuten en kyseistä heppua ole päässyt näkemään. Mutta nytpä pääsen. Kyseessä on siis Hectorin jäähyväiskiertue (ks. esim. Wikipedia, sieltä löytyy linkkejäkin), joten sen jälkeen hänen konserttiinsa olisikin ehkä hieman vaikeampi päästä.

Mutta miten kaikki tapahtui? Hesarissa oli Hectorin jäähyväiskiertueen mainos ja siellä loisti sellainenkin kaupunki, missä tällä hetkellä asun. Olivathan korvani toki tiedostaneet Hectorin aikeet jo aiemmin ja nyt sitten aamukahvipöydässä mieheni kanssa (kerrankin samaan aikaan) mietimme, että tuo se olisi kiva. Viimeinen mahdollisuus. Päiväsaikaan mietiskelin, että mitähän tuon kanssa pitäisi tehdä, varatako liput vai ei, mutta koska asialla nyt ei kovin kiire kuitenkaan ole enkä mitenkään kauhean hyvin ole varoissani, jätin asian korvan taakse.

Mieheni tullessa töistä hän antoi minulle äitienpäivälahjan jo etukäteen ja osaatte varmaan jo arvata, mikä se oli. Hän oli varannut ne liput meille! Hetken aikaa pompin paikoillani ilosta. Ou jee. Jaa miksikö se piti etukäteen kertoa? No, koskaan ei tiedä, vaikka olisinkin päättänyt ne itse tilata. Kun minähän se fani olen, hän vain kestää tätä omituista musiikkimakuani (mutta ei sentään inhoa Ü)

Laukkuostokseniko jo kurissa?

2007-04-13T14:01:00.000+02:00

Rakas mieheni sanoi tässä eräänä päivänä huomanneensa että en enää osta laukkuja yhtä usein, kuin ennen. Hämmästyinpä itsekin hänen kommenttiaan että totta, esimerkiksi tänä vuonna olen ostanut varmaan vain ... (laskemista) ... yhden laukun vaikka nyt mennään jo huhtikuussa. Yritin todistella itselleni että se johtuu vain siitä, että nyt minulla on laukkuja, kunnollisia siis, tarpeeksi, että joka asukokonaisuuteen löytyy oma laukkunsa. Mutta todellisuus taitaa olla se, että tässä kaiken kiireen keskellä en yksinkertaisesti ole ehtinyt laukkuja ajatella.

Mutta ei hätää! Sitä Hobby Hallin kuvastoa selaillessani tuli vastaan taas yksi pakkosaada-laukku. Juu, kyllä mun on ehdottomasti saatava näitä viikonloppureissuja varten tuollainen sopivan kokoinen ja kivan näköinen laukku! Mulla kyllä on yksi, mihin saa vaatteet viikonlopuksi tungettua, mutta meikkilaukku täytyy kantaa erikseen. Se on kuitenkin oikeastaan vaan iso käsilaukku. Ja sitten mulla on kyllä sellainen lentolaukkutyyppinen mihin mahtuis enemmänkin vaatetta, mutta se tuntuu välillä turhan isolta (vaikka hyvin senkin saa aina täytettyä reissuun lähtiessä, ottaa vain enemmän tavaraa mukaan...). Ja nämä oli oikeastaan vain ne tyylikkäät, joita voi reissatessa käyttää, onhan sitten niitä vanhoja siellä aika monta... Niin että kyllä tämä laukku olisi nyt aika saada. Kyllä sille on jo tarve keksitty. Eikä se nyt edes mikään älyttömän kallis ole ja onhan siinä ihana kuviointi (vaikka onkin vihreä).

Jos mä taistelen itseni kanssa vielä vaikka tämän viikonlopun yli ja yritän sitten päättää, mitä laukulle teen...

Kuvan lähde

PS. Ehkä mun pitäis joku päivä raivata se laukkuhylly tuolta varastosta lattialle ja tehdä pieni inventaario mun laukuistani...

Ihan varmasti alan polkeen joka päivä...

2007-04-13T13:47:00.000+02:00

Juu kuulkaas nyt on likka ihan rakastunut. Tänään vai olikohan se eilen tuli Hobby Hallin kuvasto ja selailin sitä tuossa syödessäni. Siinä oli sellainen pyöräliite mukana. Selailinpa sitten sitä, kun tuo pyöräni vaivaa, kuten aiemmin kuvailinkin.

Siellä oli viimeisellä aukeamalla sellainen ihana retromallinen kaupunkipyörä jolla pääsisi maastossakin vähän ja siinä olis 3 vaihdetta. Just ne mitä mä tarviin (suomennos: haluan). Ja sit se on niin hienosti muotoiltukin... Sen runko menee tosi matalaan, jopa keskiön alapuolelle (tarkoittaa ilmeisesti pyöriä, mutta ainakin kuulostaa hienolta). Ja siitä kerrotaan olevan hyötyä pyörän kääntämisessä hiljaisessakin vauhdissa. Ja valotkin siinä toimis jollakin hienolla dynamolla jota ei juuri edes huomaa! Mutta parasta siinä on vielä se, että vaikka se nyt maksaakin 299€ mitä mulla ei tällä hetkellä todellakaan ole, niin sen voi maksaa osamaksulla! 60€ käsirahaa ja sitten vaan 23,20 kuukaudessa melkein vuoden ajan. Kellä nyt ei kahtakymppiä pyörään olisi! (mulla)

Mä mietin jo kuinka hyvä tossa pyörässä olis istua ja miten sillä pääsis taas juhannuksena meidän perheen perinteiselle metsälaavuretkelle ja miten mä varmaan kävisin pyörälenkillä joka päivä, jos mulla olis tuo pyörä. Ja siinä on valmiiksi korikin mihin vois laittaa laukun että jos käy työasioilla keskustassa niin vois varmaan mennä ihan pyörällä. Ihan varmaan just niin.

Jos pyörä olis valkoinen olisin jo tilannut sen. Mutta kun se on harmaa, mun täytyy neuvotella miehen kanssa rahoituksesta. (Toivottavasti se ei lue tätä postia ihan heti...)

Kuvan lähde

Pitääpäs oikein muistella...

2007-04-11T13:52:00.000+02:00

Siitä on nyt jo hetki kun viimeksi tänne kirjoitin. Ajatuksenani oli ensin kirjoittaa, että kuulkaas, enpäs ole tällä välin rakastunut kertaakaan! Totuus taitaa kuitenkin olla toinen.

Yhtään sellaista suurta rakastumisen huumaa ei tälle välille ole sattunut, mutta useita pieniä. Yritän niitä muistella ja laitetaanpas sitten vaikka lista niistä tuohon alle.

Pieniä rakastumisia

Google Readerillä blogeja selaillessa tuli vastaan pari upeeta ja ihanaa jotain kännykän tai käsitietokoneen tapaista konseptia.
Mikä sai ihastumaan: Upea muotoilu, upeat värit ja isot näytöt
Johtiko ostamiseen: ei, kun ovat vasta konsepteja.
Lopputulos: syvää huutoa ikuisuuteen: Miksi valmistajat eivät valmista noita UPEITA kännyköitä ja muita laitteita vaan tarjolla on aina sitä samaa tylsää harmaata massaa (okei, L'Amour Collection saa pisteet kotiin upeasta erottumisestaan joukosta)
Kuvan lähde
Omaa ikivanhaa mummotyylistä pyörääni tuli kova ikävä lähtiessäni ensimmäiselle pyöräretkelle perheen kanssa. Nykyisen pyöräni satula on ihan päin persettä eikä siinä voi kunnolla istua. Se on kerran jo vaihdettukin eikä parannusta tullut koska istumahankaluus johtuu huonosta ajoasennosta joka nyt ei vain minulle sovi. Niinpä päätin hankkia vanhan pyöräni mummolasta takaisin.
Mikä sai ihastumaan: Vanha muisti siitä, kuinka kepeätä ja ihanaa vanhalla pyörällä kulkeminen oli vaikka se nyt ei ihan täydellisesti toimikaan ja vaikka siinä nyt ei niitä vaihteita olekaan...
Johtiko ostamiseen: ei nyt ihan ostamiseen, mutta pakko se pyörä on takaisin saada
Lopputulos: kun toukokuussa menemme mummolaan niin pyörä tulee mukaan.
Oma autoni on ollut rakkauteni kohteena siitä lähtien kun sain sen. Sen nimi on Pirkko Rättänä, kavereille Pike. Mutta nyt joku on jo monta kertaa yrittänyt murtautua siihen :(
Mikä sai ihastumaan: Vanhan auton kestävyys: Vaikka ovien lukot roikkuvat jo lähes irti, ei sinne ole vielä varkaat päässeet sisälle! (Laskujeni mukaan yrityksiä jäljistä päätellen on ollut noin 6-7)
Johtiko ostamiseen: On jo oma ja ollut hintansa väärti mutta toivottavasti saisin pitää sen vielä kauan. Autovarkaat, ihmiset tarvitsevat autojaan enemmän kuin te tarvitsette heidän autojaan!
Lopputulos: Pidetään visusti rattilukkoa autossa ja jossain vaiheessa pitäisi taas ne lukot laittaa paikoilleen.
Kuvan lähde

Pakko mainostaa

2007-03-20T13:16:00.000+02:00

Olen lopultakin löytänyt hyvän apuvälineen blogien selailuun. Useimmat teistä sen jo varmaan tietävätkin, eli Google Readerin. Sillä on helppo selata uusimmat kirjoitukset blogeista, joita olen listalle kerännyt jo kymmeniä. Näin säästän sievoisesti aikaa ja saan tiedot heti tuoreeltaan. Eli lukijat hyvät, tutustukaa Google Readeriin ja mikäli kirjaudutte, laittakaa vapaasti blogini seurattavien joukkoon.

Itse olen palveluun ihastuneena käynyt lukemassa blogeja vähintään kaksi kertaa päivässä. Ehkä se innostus pian laimenee, ettei tarvitse siellä kaikkea aikaansa kuluttaa.

Olen muutenkin ollut tyytyväinen Googlen ilmaisiin palveluihin, joita myös tämä blogger on. Muita mainitsemisen arvoisia ovat Google Analytics, Gmail, Google Calendar ja Google Webmaster Tools. Kaikki siis ilmaisia.

Toinen jopa sopiva

2007-03-20T13:09:00.000+02:00

Olen varmaan kymmenen vuotta haaveillut pitkästä farkkuhameesta. Kun aiemmin ei sellaisia sattunut kohdalle, tyydyin lopulta, kuin lohdutukseksi ostamaan muutama vuosi sitten farkkuhameen joka ulottui vähän polvien alapuolelle.

Ostos oli sinänsä ihan hyvän näköinen, mutta pakko se on myöntää, ei se ollut ihan sitä mitä piti. Kyllähän sitä joskus silloin tällöin tuli pidettyä ja on se edelleenkin tuolla kaapissa odottamassa käyttöä, mutta se nyt ei vain ollut ihan sitä, mitä se oli korvaamassa.

Mutta hih! Nyt mulla on sellainen. Tilasin Josefsonilta. Ja eilen se tuli!

Totta kai se piti heti samana päivänä laittaa päälle että pääsi fiilisteleen. Ja oli se nyt sitten lopulta myös sitä, mitä vuosia sitten jo toivoin. Mulla on heti torstaina yksi esiintymistilaisuus, mihin ajattelin sen laittaa päälle, joten tänään en sitä uskaltanut enää pukea. Mutta kyllä siitä ihan rehellisesti sanoen tulee ihan hyvä mieli, että lopulta sain sen hameen, mitä olin odottanutkin.

Mikäli tämä alkuinnostukseni sattuisi pian loppumaan, raportoin siitä sitten. Toivon kuitenkin, että hameesta tulisi pitkäaikainen kumppani, jota voisin usein pitää ja joka kestäisi ja johon mahtuisin vielä vuoden päästäkin...

Kotiopettajattaren romaani

2007-03-16T11:39:00.000+02:00

Siis nyt mä olen niiiiiin ihastunut! Löysin äsken PopuLAARIn sivuilta tämän videon pätkän. Viime tiistaina uppouduin sohvan pohjalle katsomaan Kotiopettajattaren romaani ja kolmena seuraavana tiistaina täytyy tehdä samoin (tiistaisin klo 21 tv1, neliosainen sarja). Se oli niin ihana sarja ja jäin heti kaipaamaan sitä lisää kun ensimmäinen osa loppui. Tämä musiikkivideo siis on tehty sarjan kohtausten päälle ja helpottaa oloani sarjan jaksojen välissä.

Kaikki romantiikan nälkäiset: katsokaa video. Kommentoikaa sitten, saiko se teidätkin lähes pakahtumaan, kuten se sai minut.

Analysointia

2007-03-16T10:08:00.000+02:00

Aloittaessani blogin odotin, että helposti innostuvana ihmisenä olisin useamminkin rakastunut johonkin oi niin ihanaan tuotteeseen. Onhan näitä toki jo kertynyt muutama, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Ehkä minulla on kuitenkin jonkinlaista itsehillintää. Ja usein tuotteiden hinta toimii kohdallani parhaana hillitsijänä. Kun mieheni ostaa 100€ farkut, minä kauhistelen, jos housut maksavat 30€. Ironista kyllä, sallin tuon ostoksen miehelleni, mutta itse en pystyisi sellaista rahasummaa housuihin käyttämään. Kuulostaa pihiltä, mutta olen pihi yleensä vain itselleni tulevien tavaroiden suhteen. Esimerkkejä: Laukku saa maksaa max 25€, housut tuon 30€, paita max 20€, mutta sitten joku muu taas voi maksaa enemm...... Okei. Olen pihi. En keksinyt mitään, mistä kauhistelematta maksaisin kunnon hinnan.

Kauhea, mitä sitä oppiikaan itsestään blogia kirjoittamalla...

Valkoisesta laukusta vielä

2007-03-16T09:53:00.000+02:00

Eilen pääsin myös testaamaan valkoista laukkuani käydessäni tuttavan luona kylässä.

Laukussa oli oma paikka kännykälle ja rahapussille ja ne jopa pysyivät taskuissaan siististi ja helposti käyttöönotettavina.

Lähtiessäni laitoin kaulaani myös valkoisen kaulahuivin, jotta laukku ei näyttäisi ihan yksinäiseltä valkoisuudessaan. Tunsin itseni todella tyylikkääksi valkoisen laukkuni kanssa (huolimatta siitä, että toisessa kädessä minulla oli muovipussillinen poikani leluja).

Laukkuun mahtui hienosti tarvittava tavaramäärä eli lähinnä rahapussi, kännykkä ja kalenteri. Kyläily jälkeen kävin vielä kaupassa eli pääsin heti myös kokeilemaan laukun käytännöllisyyttä. Kassalla kiireessä laukku oli hieman hankala, mutta laittamalla laukun tasaiselle alustalle se oli ihan hyvä. Ja ainakin sieltä löysi heti sen rahapussin eikä sitä tarvinnut kaivella laukun pohjalta.

Laukku hyväksytty. Ei ollut kovin paha virheostos. Ja on se vaan edelleenkin niin ihana...

Pellavahousut

2007-03-16T09:36:00.000+02:00

Nyt olen ihan rakastunut yksiin pellavahousuihin. Ne ovat mustat ja niiden pinta kiiltää sillain vähänlaisen hienosti, kuin pellavalla on tapana. Niihin kuuluu pellavakangaskaistale vyöksi ja niiden taskujen reunat menevät kaarevasti ja ne on hienosti tikattu. Ne olisivat siis enemmän juhla- kuin arkihousut, mutta menisivät esimerkiksi asiakastapaamishousuina hienosti.

Ongelma on se (sen lisäksi, että ne ovat budjettiini vähän turhan hintavat), että olen liian iso niihin. Niiden kokoluokitus on jotenkin ihmeellisen pieni, kun muista vaatteista minulle käy koko x (älkää luulkokaan, että tässä paljastaisin oikeaa kokoani), niin niissä housuissa pitäisi olla kahta kokoa isompi koko. Eikä niin isoa ole! Isoin koko kyllä menee päälle ja juuri ja juuri kiinnikin, mutta eihän nyt niin piukean näköisenä voi missään kulkea, varsinkaan asiakkaiden edessä...

Olen jo kaksi kertaa käynyt kyseisiä housuja sovittamassa, mutta eihän sitä nyt parissa päivässä ole voinut niin paljon laihtua, että ne sopisivat. Ja todennäköisesti siinä vaiheessa, kun ne lopulta mahtuisivat päälle, niitä ei enää ole myynnissä. Muoti ja vaatemallit kun vaihtuvat niin nopeasti.

Enpä voi kuin haaveilla.

Valkoinen laukku

2007-03-15T13:51:00.000+02:00

Tänään minä sitten taas rakastuin. En oikeastaan edes olisi tarvinnut sitä, mutta kun se kaupassa niin ihanasti lähes kiilsi silmissäni, kun huomasin sen. Kyse oli rakkaudesta ensi silmäyksellä. Ja kohde oli se naisille perinteinen - laukku.

Hintakaan sillä ei ollut niin älyttömän paha, vähän ehkä kuitenkin liikaa meikäläisen budjetille, joten sehän lähti sieltä sitten saman tien matkaan...

Nyt minulla on sitten myös valkoinen laukku. Järkiperustelu kaupassa itselleni olikin, että kun ei minulla vielä valkoista laukkua olekaan... Mutta vielä en ainakaan ostostani kadu.

+huvilat

2007-02-22T10:45:00.000+02:00

Yksi jo pidempään rakkauteni kohteena ollut asia ovat Honkatalojen +Huvilat. Sellaisesta haaveilen edelleen. Tunteet nousevat heti pintaan, jos näen niistä kuvan. Tunnen, että meidät on tarkoitettu yhteen.

Joku muukin taitaa niistä pitää, koska +Huviloiden liiketoimintakonsepti on huomioitu tämänvuotisessa Fennia Prize-kilpailussa 5000 euron palkinnolla. Onnea siis PlusArkkitehdeille, olette suunnitelleet ihania taloja!

Munakello ilman aikaa

2007-02-09T13:13:00.000+02:00

Tämä on jo vanha rakastuminen, mutta...

Oikeastaan olen rakastunut yleisesti näiden muotoilijoiden tuotteisiin. Kyseessä ovat Eva Solo-tuotteet. Eniten olen rakastunut heidän lintulautaansa. Mielestäni se on upeasti muotoiltu ja hyvin ajateltu. Nyt ei ole kuitenkaan kyse siitä. On kyse Eva Solo munakellosta. Tai ajastimesta, miten vain.

Tämän toi rakas mieheni kerran työmatkaltaan tuliaisena, koska tietää intohimoni Eva Solo-tuotteita kohtaan. Miksi juuri ajastin? Se oli tarpeeksi edullinen, jotta pystyimme sen hankkimaan (ilmeisesti rakkauteni mm. lintulautaa kohtaan ei ole tarpeeksi suurta, jotta olisin sen hankkinut vaan olen ainakin vielä pystynyt pitämään järjen päässä ja niinpä sitä korvaamaan sainkin ajastimen).

Totta kai olin innoissani ajastimesta ja olen edelleenkin. On aina jotenkin mieltä ylentävää nähdä se jääkaappimme ovessa. Siitä tulee heti tunne, että meillä on jotain hienoa muotoilua kotona. Eli minun täytyy itsekin ymmärtää jotain muotoilun päälle, jos olemme hankkineet hyvin muotoiltuja esineitä (ehkä vieraat eivät kuitenkaan näin ajattele, mutta kohottaa se silti jotenkin itsetuntoa. Minkäs sitä itselleen voi, kun on rakastunut).

Suurta rakkauttani tätä tuotetta kohtaan kuitenkin koetellaan. Ajastimen ajat alkavat kulua lukukelvottomiksi. Kauhea pelko hyytää sisintäni: Kuinka kauan voi vielä rakasta ajastintani käyttää? Mitä sitten, kun minuutinkohdat ovat kuluneet? Merkkaanko ne tussilla? Käytänkö ajastinta sokkona? Mitä sitten tapahtuukaan, todennäköistä on, etten suostu ajastinta roskikseenkaan heittämään. Ehkä aikaisintaan viiden vuoden päästä, kun sitä ei enää aikoihin ole käytetty... ja tunteeni sitä kohtaan ovat himmenneet.

Pistävä wc-raikastin

2007-02-08T19:06:00.000+02:00

Kävipä tänään näin: Mieheni meni kaupassa WC-raikastinhyllylle, koska hänen mielestään vessassamme haisee. Katselimme pienen hetken raikastimia ja lopputulos oli, että minulle eivät muut kelvanneet, kuin Alessin surffari-wc-raikastin (muotoiltuhan senkin pitää olla). Se oli niin kiva ja kun siinä vielä oli punainen purje, niin ei sitä sen enempää mietitty.

Kotona tietenkin innoissani avasin heti pakkauksen ja kasasin raikastimen.

Eikös tämä nyt alemmas mene? Se jäi melko ylös pöntön reunaan. Pöntön istumarengas osuu siihen. No, testataan, ehkä se siitä. Kyllä siitä ainakin vesi menee. Eli pitäisi ainakin raikastimen toimia, kun vessa vedetään. Entäs sitten se, kun kolmevuotias poikani käy pissalla? Se raikastin kun vain alaosastaan huuhtoutuu vedettäessä... Ehkä suunnittelijalla ei ole lapsia. No, jos se kuitenkin voisi olla sen aikaa, kunnes siitä raikastinaineet loppuvat. Testataan nyt kuitenkin.

Istuin pöntölle pissalle. Raikastimen purjeen kärki pisti peppuun. Meillä on varmaan vääränlainen pönttö...

Oletko itse rakastunut tuotteeseen?

2007-02-05T09:30:00.000+02:00

Olisi kiva kuulla myös teidän muiden kokemuksistanne. Kirjoittakaa vaikka tähän viestiin kommenttia, jos olette joskus huomanneet rakastuneenne johonkin tuotteeseen niin, että se nyt vain on saatava, vaikkei se ihan sitä ollutkaan, mitä etsin. Olisi kiva myös kuulla, mikä siinä oli niin ihanaa, että sai teidät rakastumaan. Oliko se väri vai pinta vai johtuiko se siitä, että kyseessä oli jonkin tietyn valmistajan tuote?Tiedän, etten ole ainoa tuotteisiin rakastuja, kertokaa siis omistakin kokemuksistanne...

Rakkausblogi

2007-02-04T18:34:00.000+02:00

Tulipa tuossa mieleeni luennolla istuessani. Kuinka monta kertaa sitä ehtiikään vuoden aikana rakastua. Kyseessä nyt eivät kuitenkaan ole ihmiset. Tarkoitan tavaroita. Johonkin kun rakastuu, niin se on vain pakko saada. Viime vuonna rakastuin erääseen taloon. Se oli halpa. Ja se oli kaunis. Ja se oli maalla, peltomaisemassa. Siinä ei sitten enää haitannut se, että emme olisi talossa millään mahtuneet asumaan. Tai että naapuri oli ihan liian lähellä. Tai että autoille ei ollut tilaa. Tai että tontti oli todella kapea ja pitkä. Tai että kaikki sähköt ja lämmitykset ja muut olisi pitänyt laittaa uusiksi. Onneksi mieheni piti päänsä kylmänä ja talo jäi hankkimatta. Mutta muista, ehkä vähän pienemmistä rakastumisista kerron teille sitä mukaa, kun niitä ilmenee. Olkaa kuulolla!