Ensimmäinen on epäselvä suvereniteetti. Valtaa on siirretty kansallisvaltiolta EU:lle, mutta selkeää uutta mallia ei ole löydetty.

Toinen on legitimiteetti. Nuorisotyöttömyys, talouskasvun puute ja tulevaisuusnäköalan katoaminen eivät ole omiaan vahvistamaan EU:n legitimiteettiä ainakaan kriisimaissa.

Kolmas ongelma on metodi. Jean Monet uskoi, että kun integroidaan yksi politiikan alue, se johtaa integraatioon seuraavalla (ja sitä seuraavalla) politiikan lohkolla. Uusfunktionalistit käyttivät tästä nimitystä ”spillover”. Tänään näyttää pikemminkin siltä, että yhden politiikan alueen integroiminen synnyttää disintegraatiota muualla.

Neljäs ongelma on retoriikan ja todellisuuden välinen kuilu. Niin kauan kuin talous kasvoi ja EU kehittyi ei tavoitteellinen kielenkäyttö ollut suuri ongelma. Nyt ”rauhanprojektiretoriikka” ja katumellakoiden todellisuus lyövät toisiaan korville.

Miten tästä on mahdollista päästä eteenpäin? Minulle tulee mieleen kolme lääkettä.

Ensiksi, meidän tulee pyrkiä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen populistien kanssa. Näin saamme aikaan linnarauhan. Toiseksi, meidän on löydettävä ratkaisu, jolla Britannia saadaan pidettyä mukana EU:ssa. Näin saamme aikaan kompromissin liittovaltion ja valtioliiton kannattajien välillä. Kolmas, EU:n on haettava kasvua vapaakaupan kautta. Vapaakauppasopimus Kanadan kautta nopeasti valmiiksi, jotta sitä voidaan käyttää pohjana USA:n kanssa solmittavaan sopimukseen.

1980-luvulla Euroopan pelasti sopimus Euroopan sisäisestä vapaakaupasta eli vuonna 1986 allekirjoitettu yhtenäisasiakirja (eli Single European Act). Nyt Euroopan voi pelastaa ulkoinen vapaakauppa. Kyllä Chydenius oli oikeassa.

Pahimmat ongelmat saatiin korjattua. Listautumiskynnys laski. On tärkeää, että päätös tuli nopeasti. Nyt nurinat pois ja eteenpäin.

Veroasiantuntijat ovat hiki hatussa laskeneet uudistusten vaikutuksia. Ne ovat lähes tulkoon kaikkialla positiivisia. Minkään yritysryhmän kokonaisverorasitus (eli omistajan ja yrityksen yhteenlaskettu vero) ei oleellisesti nouse.

Yksi poikkeus kuitenkin on: listayhtiöiden osinkojen verotus kiristyy merkittävästi. Tämä on huono uutinen, mutta se ei pilaa kokonaiskuvaa.

Kehysriihen tulos on hallituspohjaan nähden oikein hyvä. Yhteisöveron lasku 20 prosenttiin on merkittävä teko. Se palauttaa yritysverotuksen kilpailukyvyn. Kotitalousvähennys on hyvä. Säästöohjelma on päättäväinen.

Osinkoverotuksen uudistus näyttää ensi katsomalla virtaviivaiselta. Toki täytyy tehdä laskuharjoitukset, mutta uskaltaisin sanoa, että takapakkia ei tullut niin paljon kuin pelättiin. Ja verojärjestelmästä tuli yksinkertaisempi.

PS. Valtiovarainministeri totesi, että ”verovapaita osinkoja ei enää tässä maassa makseta”. Ei ole maksettu tähänkään saakka. Osingoista on maksettu veroa tähänkin asti….

He could explain Finland’s Cold War predicament better than anyone else. He was able to shed light on the aims and intentions of the Soviet Union. He guided Finland through the Cold War and was an early proponent of Finland’s membership in the European Union. He was greatly respected beyond Finland’s borders. Henry Kissinger always stopped to see him on his way to Moscow. At least two of Sweden’s Prime Ministers (Bildt and Persson) considered him mandatory reading for their staff.

He is also know as a man who almost became the Secretary General of the United Nations. The world would have been better off if he, and not Kurt Waldheim, had assumed the position.

For me, Max Jakobson was a friend and a mentor; a role model and idol. There is no one quite like him.

Kyseessä on tietenkin UEF: monitieteellinen viidentoista tuhannen opiskelijan yliopisto. Siis yksi Suomen suurimmista yliopistoista.

Ai mikä UEF? No, Itä-Suomen yliopisto eli University of Eastern Finland, joka toimii Kuopiossa ja Joensuussa. Lisäksi sillä on pieni kampus Savonlinnassa.

Älkää antako monikampuksisuuden hämätä. Yliopistoa johdetaan kuin konsernia. Sillä on yksi hallitus, yksi strategia ja yhteisesti sovitut tavoitteet. Hallinto on onnistuttu pitämään kevyenä. Tulevaisuus vaikuttaa hyvältä.

Olin tutustumismatkalla yliopistossa alkuviikosta. Ehkä muidenkin kannattaisi käydä.

HBR:n toimitusjohtajan tuloskortti panee toimitusjohtajat järjestykseen sen mukaan, kuinka paljon he ovat nostaneet yrityksensä markkina-arvoa ja kuinka paljon he ovat tuoneet firman osakkeenomistajille rahaa.

Liliuksen luvut ovat vakuuttavia. Fortumin markkina-arvo nousi hänen aikanaan 22 miljardia dollaria. Osakkeen kokonaistuotto nousi hänen aikanaan 768% (Suomen yleisen kehityksen mukaan korjattuna) ja 1014% korjattuna toimialan kehityksen mukaan. Hän oli toimialansa paras Euroopassa. (Tarkemmin: HBR tammi-helmikuu 2013).

Muita kiinnostavia poimintoja: sadan parhaan toimitusjohtajan joukossa oli vain yksi nainen: eBayn Margaret Whitman. Paras oli Steve Jobs, toinen Amazonin Jeff Bezos. Kolmas oli Samsungin Yun Jong-Yong. Eurooppalaisia listalla oli 19. Venäläisiä kaksi: Norisk Nickelin Mikhail Prokhorov ja Tafneftin Shafagat Fakhrazovich Takhautdinov.

1990-luku oli uusliberalismin aikaan. Silloin purettiin sääntelyä, alennettiin veroja ja uskottiin taloudellisiin kannustimiin. Nyt eletään kuriliberalismin aikaa. Sääntelyä lisätään, veroja nostetaan ja uskotaan palkan alennuksiin.

Kuriliberalismi on oma käännökseni saksalaiselle Ordoliberalismille. Englanniksi sopiva käännös on mielestäni order-liberalism. (Ehdotin sitä New York Times lehden kolumnissa joitakin päiviä sitten.) Keskeistä on markkinatalous,jonka toimintaa valtio ohjaa vahvalla regulaatiolla.

Ajattelutavan juuret ovat 1930-luvun Saksassa. Valta-asemaan ajattelutapa nousi toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Sekä saksan talousihmettä että saksalaisten rakastamaa sosiaalista markkinataloutta pidetään kuri-liberalismin ilmentyminä.

Paras selvitys kuriliberalismin historiallisista juurista on: Sebastian Dullen and Ulrike Guerot, The Long Shadow of Ordoliberalism: Germany’s approach to Eurocrisis. Löytyy googlaamalla.

Kuriliberalismin keskeiset ovat ovat:
1. Tiukka talouskuri
2. Hintojen vakaus
3. Tinkimättömän itsenäinen keskuspankki
4. Armoton kartellien ja monopolien metsästys
5. Voimakas markkinoiden sääntely

Ajattelutapa eroaa sekä ranskalaisesta dirigismistä että anglo-amerikkalaisesta uusliberlismista. Positiivista kuriliberalismissa on sen periaatteellinen sitoutuminen taloudelliseen liberalismiin. Kokonaan toinen juttu on, murtaako kuriliberalismi käytännössä pikku hiljaa vapaan markkinatalouden pohjan.

Tavoitetta ei ole vielä saavutettu, mutta koskaan ei ole oltu näin lähellä. Viime vuoden lopussa kauppakamareilla oli yhteensä yli 18600 jäsentä. Yritysten lisäksi myös suurin osa kunnista on kauppakamarin jäseniä.

Jäsenmäärän kasvu koko maassa osoittaa, että alueellisuuden merkitys kasvaa. Ihmiset hakevat turvaa, tukea ja innostusta oman alueensa toimijoista. Alueellisuus on kauppakamariryhmän vahvuus.

Kiitos luottamuksesta koko kauppakamariryhmän puolesta!

Epävarmuus maailmantaloudesta jatkuu, kasvuennusteita reivattu alas. Suomelle vuosi 2013 tulee olemaan suuren rakennemuutoksen vuosi, sillä parhaillaan on käynnissä siirtyminen teollisesta Suomesta kohti monimuotoista Suomea. Ilahduttavaa on, että euro näyttää pysyvän pystyssä ja Eurooppa voi nyt keskittyä suunnittelemaan ulospääsyä kriisistä.

Tässä koko kymmenenminuuttinen – jos vaikka haluat käyttää sitä suunnittelukokouksessa: