s/y FIIA

S/Y FIDELIO: kevät 2022

2022-09-12T16:21:00.003+03:00

Kävimme vihdoin hakemassa keväällä uuden J70 veneen veistämöltä Les Sables d'Olonne:sta Ranskasta. Matka eteni noudattaen reittiä Vaasasta Turkuun, josta lautalla Tukholmaan ja Ruotsin halki Tanskan kautta Saksaan. Alun automatka oli pitkä mutta jaettu päivän mittaisiin etappeihin ja etukäteen tiedusteltuihin pysähdyksiin ja yöpymisiin joten ajomatkan rasitus oli kohtuullinen.

Matka jatkui yön jälkeen Saksasta edelleen ilman ongelmia Ranskaan Atlantin rannikolle. Veneen vastaanottaminen ja paperityöt veistämöllä sujuivat ongelmitta. Veneen kuljettamiseen ja kiinnittämiseen traileriin saimme veistämöltä hyvät ohjeet. Tarvittavia kiinnitysliinoja ja muita tarpeita olimme varanneet matkaan jo Suomesta ja puuttuvat muut tarpeet löytyivät veistämön läheltä rautakaupoista.

Veneen vastaanottamiseen ja lastaamiseen oli varattu paikan päällä ensimmäinen viikonlopun jälkeinen arkipäivä, jonka päätteeksi matkaan lähdettiin kohti Suomea uusi vene trailerilla.

Paluumatkaan sisältyi Gentin kaunis kaupunki Belgiassa. Vaikka kaupunki on melko pieni pysähdys on vaivan arvoinen sillä kaupunki kuuluu Euroopan kulttuurikaupunkien kermaan.

Saksassa pysähdyimme yöpymään ennen matkaa Itämeren rantaan. Matkalla seuraavana päivänä moottoritiellä tulimme pysäytetyksi valvovan poliisin toimesta. Ongelmaksi ilmoitettiin trailerin siirtokilvet, jotka poliisin mukaan eivät olleet voimassa Saksassa. Olimme hyvässä uskossa että kilvet olisivat kelvolliset. Olihan siirron paperit kunnossa ja kilvet haettu ja noudettu matkareitti hakemuksessa ilmoitettuna katsastuskonttorista.

Poliisin ilmoituksen mukaan rikkeestä voisi olla seurauksena noin kahdeksan sadan euron sakko. Soitettuaan paikalliselle paikallisjohdolle partio ilmoitti uskovansa vakuutteluamme että olimme toimineet saamamme suomalaisen viranomaisen ohjeen mukaan ja toimineemme näin ollen hyvässä uskossa.

Suomalaisten viranomaisten tietämyksestä asiasta partio ilmaisi mielipiteensä. Saimme kuitenkin jatkaa matkaa. Oli helpotus huomata että matka ei pysähtynyt eikä lompakko keventynyt. Mitä tuossa tilanteessa olisimme tehneet ei ollut edes ajateltavissa.

Odotus Helsinkiin matkaavaan lauttaan oli satama-alueella jälleen puuduttava kokemus vaikka tästä oli jo ennestään kokemusta. Lastaaminen lauttaan tapahtui viimeisten joukossa johtuen yhdistelmämme pituudesta.

Lauttamatkan jälkeen ajo Vaasan sujui aluksi hyvän selkeän sään vallitessa mutta viimeinen tunti toi tullessaan taivaalta märkää räntälunta ja tieltä lentävää rapaa niskaamme. Matka päätyi lopulta pääosin ehjin nahoin Vaasaan ja vene jäi odottamaan kesää. Tehtäväksi ennen kesän alkua jäi vielä trailerin rekisteröinti.

S/Y FIDELIO

2021-12-28T15:24:00.004+02:00

S/Y FIIA saa ensi kesäksi varustamoon jäseneksi uuden veneen kun J Composites rakentaa valmiiksi J70 luokan veneen joka tulee saamaan nimen S/Y FIDELIO. Vene asetetaan Vaasalaisten naisten muodostaman kilpailutiimin käyttöön. Tiimi tulee vastaamaan veneestä ja käyttää venettä sekä harjoitteluuun että kilpailemiseen. Veneeseen on varattu sekä harjoitukseen että kilpailemiseen erilliset purjeet.

Vene on helppo käsitellä ja soveltuu hyvin tiimin tarpeisiin. Venettä voi siirtää trailerilla joten kilpailut Vaasan ulkopuolella on mahdollisia. Ensimmäinen kausi saattaa kulua veneeseen tutustuessa mutta tavoitteet purjehtimiselle ja kilpailemiselle asettaa tiimi itse. Varustajan tehtävä on huolehtia että kalusto ja muut resurssit ovat kunnossa.

Viikonloppu

2021-06-07T21:36:00.002+03:00

Yön yli purjehdus saaristossa. Jälkeen pandemian ensimmäinen purjehdus saarisatamaan. Koneella matka mutta kuitenkin venettä hieman tunnustellen.

Nyt rikkoutuu vuosien hiljaiselo

2021-05-31T16:06:00.005+03:00

FIIA:n blogi on nukkunut ruususen unta muutaman vuoden ja kirjoitukset ovat jääneet RDV 2017 purjehduksen jälkeen tauolla. Purjelaivasäätiön taholta luvattiin 2016 purjehdusta tiedusteltaessa ja pyydettäessä Vahine käyttöömme päällystön kera vuoden 2020 ARC purjehdukselle mutta 2019 meille purjehduksen varanneille ilmoitettiin, että vastoin lupausta alusta ei voitu asettaa käyttöömme. Syyksi säätiön toiminnan johtaja ilmoitti "asiakokonaisuuden, jota ei voi jakaa ulkopuoliselle". Tuolloin säätiön yksipuoleinen ilmoitus aiheutti rutosti mielipahaa mutta koronapandemia muutti lopulta kaikki suunnitelmat.

Näillä näkymin viimeiseksi purjehdukseksi säätiön aluksillä jäi purjehdus S1492 Benalmadena - Ceuta - Madeira - Las Palmas vuonna 2019 Vahinella. Totuttuun tapaan matkaan sisältyi monenlaisia tapahtumia mm. potkuriaksenin laipan pulttien katkeaminen Madeiralta lähdön jälkeen. Syyksi osoittautui lopulta potkuriin tarttunut köyden pätkä joka esti potkurin sulkeutumisen ja pysäyttämisen purjehdittaessa. Vapaasti pyörivä potkuri katkaisi lopulta akselin laipan pultit, jotka olivat jääneet kiristämättä kunnolla Italiassa tapahtunen huollon yhteydessä. Rantautuminen laituriin tapahtui paikalle kutsutun meripelastuksen avustamana.

Tapahtuma muistutti aiemmin samana vuonna Napolin lahdella tapahtunutta ruorikoneiston ketjun katkeamista ystävämme Peer Gynt Swan veneellä. Kutsuimme ohjailukyvyttömänä apua ja saimme saaton takaisin Napoliin paikalle osuneelta suurelta hinaajalta. Napolin lahden vesillä purjehdimme mm. Caprin ja Ischian saarille ja tutustuimme kuuluisaan Pompejin kaupunkiin. Samaisella Swan veneellä olin jo viettänyt syntymäpäiviäni Korfulla Kreikan saaristossa. Siellä purjehtiessa olimme jo hieman vahingossa purjehtimassa ja rantautumassa pohjoisen naapurimaan Albanian Sarandeen. Onnistuimme välttämään tulomuodollisuudet kääntämällä veneen keulan takaisin tulosuuntaan.

Italian vesien jälkeen purjehdimme veneen myöhemmin Biskajan yli Brestiin Ranskaan josta eri vaiheiden jälkeen vene löysi kotisataman Helsingistä.

Sekä viimeinen säätiön purjehdus ja Swan purjehdukset ovat osaltani jääneet puutteellisesti dokumentoiduksi. Olisiko tullut jo pieni väsy kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.

Viime kesän purjehdukset jäivät myös lopulta eri syin vähäisiksi lukumäärältään ja FIIA purjehdittiin ajoissa odottamaan talvea lämpimään telakointihalliin. Kuluneena sunnuntaina Marja moottoroi FIIA:n ystävänsä kanssa kotisatamaan. Eilen kävimme viimeistelemässä rikauksen ja veneen katsastus on tarkoitus saada tehdyksi tällä viikolla. Purjehdusta tullaan aloittamaan "uuden normaalin" tilanteessa.

Jatkan tämän blogin kirjoittamista taas uusin virkein ajatuksin ja mielin.

R1374 Sept Iles - St. Anna des Monts

2017-07-16T22:53:00.001+03:00

Maanantaiaamuna suuntasimme vihdoin taas merelle. Sunnuntaina isoimmat alukset olivat jo nostaneet ankkurit ja lähteneet merelle. Erityisen vaikuttava oli Chileläisen Esmeraldan lähtö. Miehistö seisoi kansilla riveihin järjestäytyneinä, puhallinorkesteri kajautti Esmeraldan marssin (tai näin ainakin oletimme ensimmäisestä kappaleesta) ja koko parisatapäinen miehistö lauloi komeasti. Laiturille oli koontunut satapäinen yleisö seuraamaan lähtöä ja aplodeja riitti. Marsseja ja laulua kaikui niin kauan kunnes alus oli kuulomatkan ulkopuolella. Siinä riitti katsojille sekä silmänruokaa että kaunista kuultavaa.

Meillä oli kohteena St. Anne des Monts, jonne suuntasi meidän lisäksemme kaksi muutakin alusta, latvialainen Spaniel ja saksalainen Regina-Germaine. Alkumatkasta meillä oli toisiin aluksiin näköyhteys, mutta jossain vaiheessa se katosi. Nostimme purjeet pian satamasta lähdettyämme ja suuntasimme kohti etelää. Tuuli ei ollut parhaasta mahdollisesta suunnasta, mutta purjehduksesta nauttivat kaikki veneessä olevat. Jossain vaiheessa loppuiltapäivästä kapteeni laski, että tulevat virtaukset ja ennustttu tuulen suunnan muutos olivat sellaiset että jos aiomme saman vuorokauden aikana ehtiä perille, meidän oli pakko ottaa taas konevoimat käyttöön. Taas siis laskettiin purjeet alas peltigenualla jatkettiin matkaa. Ilta oli kuitenkin mitä hienoin, joten nautimme matkasta myös koneella ajettaessa. Illallinen nautittiin merellä ja saavuimme perille illan jo pimettyä. Matkaseurallamme ei ollut ihan yhtä onni. Saksalaisveneeseen oli tullut konerikko ja he olivat latvialaisveneen hinauksessa. Vastatuuli ja virtaukset hidastivat matkaa ja he tekivät matkaa vajaan kolmen solmun vauhtia. Satamassa 'varasimme' heille paikat ja heidän saapuessa yöllä kello kolmen aikaan, veneemme perämies oli yhden miehistömme jäsenen kanssa avustamassa hinausyhdistelmää laituriin.

R1374: Riviere au Renard -Sept Iles

2017-07-12T04:41:00.001+03:00

Parin vuorokauden purjehduksen jälkeen vene kaipasi taas hiukan perushuoltoa, joten torstaiaamuna oli ohjelmassa siivousta ennen kuin lähdimme tutustumaan sataman palveluihin ja lähialueeseen muutoinkin. Illan suussa lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, joka oli RDV ohjelman mukainen Sept Iles. Vuorovesi ja virtaukset hidastivat matkan tekoa melkoisesti ja suunnitellusta saapumisajasta myöhästyttiin useita tunteja. Tuulen suunta ei antanut aihetta nostaa purjeita, joten koko matka taittui konevoimin. Sept Ilesissä meitä oli vastassa RDV:n yhteyshenkilö, joka piti meistä hyvää huolta koko sen ajana kun olimme satamassa. Ohjelman mukaan olisimme täällä muutaman päivän, joten ohjelmaan mahtui hyvin mm. pyykinpesu, johon olikin hyvät mahdollisuudet läheisessä armeijan tukikohdassa, jonne meille oli järjestetty sekä suihkut että pyykinpesumahdollisuudet.

Suhteellisen pieni kaupunki oli varsin pian nähty, varsinkin kun lauantaina vuokrasimme polkupyörät, joilla pääsi kaupungin päästä päähän mukavan nopeasti.

R1374: Souris - Riviere au Renard

2017-07-12T04:27:00.001+03:00

Tiistaina lähdimme aamupäivällä Sourisista ensin itään ja Prinssi Edwardin saaren itäkärjen kierrettyämme kohti länttä. Tavoitteena oli purjehtia saaren pohjoispuolitse mantereelle. Aluksi purjehdimme mukavasti purjeilla, mutta jonkin verran itäkärjen ja kurssin muuttumisen jälkeen tuulen suunta alkoi olla sellainen, että matkaa jatkettiin konevoimin.

Matkaa tehtiin kaikkiaan yli 220 merimailia ja satamaan saavuttiin myöhään keskiviikkoiltana. Matkalla tehtiin muutamia valas- ja hyljehavaintoja ja kävimme myös ihailemassa kalliomuodostelmia Roche Percessä. Tässä kohtaa oli myös mukavia tuulia, joten pääsimme jonkin matkaa purjehtimaankin ja mikäs sen mukavampaa kuin aurinkoisessa säässä purjehtiminen. Muutoin matka oli koneella eteenpäin puksuttamista ja vahtivuorojen mukaista ruuanlaittoa ja merivahtia vuoron perään.

R1374: Charlottetown - Souris

2017-07-12T04:24:00.001+03:00

Charlottetownissa viivyimme RDV2017 aikataulun mukaisesti maanantaiaamuun saakka, jolloin meillä oli lähtö muiden alusten kanssa kello. 9.00 jälkeen. Ensimmäisenä matkaan lähtivät Yhdysvaltalainen Eagle ja Perulainen Union, joihin molempiin olimme ehtineet tutustua satamassa ollessamme.

Heidän vanavedessään suuntasimme merelle ja lähdimme purjehtimaan kohti Sourisin kalastajakylää. Matkalla näimme retken ensimmäiset valaat, joka herätti tietenkin innostusta koko miehistössä. Matkaa kertyi kaikkiaan noin 72 mailia ja illan suussa saavuimme Sourisin satamaan. Kalastajakylän laiturissa ei juuri suihkua kummempia palveluita ollut, mutta tässä kohtaa se riitti. Paikalliset olivat selvästi innoissaan näinkin ison aluksen saapumisesta kylän satamaan ja illan aikana riitti liikennettä muutoin hiljaisen oloisessa kalasatamassa.

R1374: RDV2017 Halifax - Charlottetown

2017-07-07T00:05:00.000+03:00

Torstaiaamuna kello herätti jo edellisaamua aikaisemmin ja aamiaisen jälkeen auton keula suunnattiin kohti Cape Bretonia ja Cabot Trailia. Edessä olisi pitkä päivä, joten pientä evästäkin oli varattu automatkalle. Alkumatka oli TransCanadian highwaytä, jota pitkin matka taittui hyvää vauhtia. Cape Bretonilla ja Cabot Traililla vauhti hidastui. Reittiä ei syyttä pidetä yhtenä Kanadan hienoimmista, näköalat olivat huikeat ja pysähdyimme useamman kerran ihailemaan merinäköalaa ja reitin näkymiä.

Tie kiemurteli välillä ylös ja alas ja vähän väliä uusia näkymiä piirtyi eteen. Iltapäivällä pysähdyttiin myöhäiselle lounaalle korkealla rantajyrkänteellä olevaan ravintolaan, jossa saimme taas nauttia ihanista hummeriaterioista. Tällä kertaa emme valinneet keitettyä hummeria vaan muita hummeriherkkuja. Matkaa jatkettiin vielä iltaan saakka kunnes saavuimme majapaikkaamme, josta oli näkymä meren lahdelle.

Aamulla päätimme nauttia aamiaisen ulkona ja tämän merenrantaaamiaisen kruunasi lahtivalaan saapuminen ihailtavaksemme. Aamukahvia nautittaessa saimme katsella kuinka valas sukelteli lahdella. Makrillien saapuminen rannikolle tuo mukanaan myös valaat, joten paikallinen isäntämme piti näkyä varsin tavallisena. Aamiaisen jälkeen otimme suunnan kohti Prinssi Edwardin saarta ja Charlotttownia. Matkalla pysähdyimme kahville ja tietenkin ihailemaan mantereen ja saaren välistä siltaa mantereen puolelta. Päivän tutustumiskohteeksi oli jo ennakkoon valittu Anne of Green Gables eli paikka joka oli aikoinaan innoittanut LM Montgomeryn kirjoittamaan Vihervaaran Annasta kertovat kirjat. Paikka oli varsinainen turistirysä, mutta ehkä alkupeäinen henki oli kuitenkin vielä aistittavissa alueella liikuttaessa.

Loppuiltapäivästä saavuimme Chartttowniin ja hotelliin kirjautumisen jälkeen suuntasimme kaupunkiin illalliselle, jonka jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla ennen kuin lähdimme hotellille nukkumaan.

Lauantaina meillä oli vielä jonkin verran aikaa ennen kuin meidän odotettiin saapuvan s/y Vahinelle. Aamiaisen jälkeen päätimmekin vielä lähteä käymään läheisellä majakalla Point Primissä. Ajomatkaa oli hiukan oletettua enemmän, mutta käynti oli matkan arvoinen.

Majakalle päästyämme meitä odotti hylje, joka lekotteli kaikessa rauhassa majakan edustalla ja katseli meitä. Pientä pääsymaksua vastaan majakkaan sai kiivetä. Majakka on vanhin Prinssi Edwardin saaren pyöreä majakka ja se on myös saaren ainoa tiilimajakka. Muutoin ulkonäkö oli hyvin samanlainen muiden saaren ja näkemiemme pohjois-Kanadan majakoiden kanssa. Majakalta suuntasimme kohti Charlotttownin satamaa, jossa s/y Vahine oli odottamassa uutta miehistöä.

R1374: RDV2017 Helsinki - Halifax

2017-06-30T04:06:00.001+03:00

RDV2017 Tall Ship regatta alkoi osaltamme siitä kun lähdimme Helsingistä Halifaxiin, jossa yöpyisimme pari yötä. Vaihdoimme lentoa Islannin pääkaupungissa Reykjavikissä, jossa meillä ei kuitenkaan ollut aikaa tutustua muuhun kuin remontissa olevaan lentokenttään. Vaihto sujui kuintekin näppärästi ja saavuimme Kanadaan aikataulun mukaisesti. Kun matkalaukut oli saatu ja maahantulomuodollisuudet hoidettu, haimme vuokra-auton, jolla ajoimme ensimmäiseen majapaikkaamme.

Majoittautumisen jälkeen lähdimme vielä ruokakauppaan, joka oli auki vielä iltamyöhälläkin. Seuraavan päivän osalta sovimme herätysajan ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. 6 tunnin aikaero tarkoittu sitä, että sisäinen kellomme oli jo aamutunneilla.

Halifaxissa lähdimme ensimmäiseksi tutustumaan merimuseoon, joka oli katsottu jo ennakkoon yhdeksi vierailukohteista. Museossa vierähti mukava parituntinen, jonka jälkeen istahdimme ravintolaan kevyelle lounaalle, jonka aikana tutkimme myös Nova Scotian esitteitä. Päätimme lähteä Peggy's Covesin kautta Lunenburgiin. Peggy's Cove on kaunis kallioniemi, jossa on majakka ja pieni kalastajakylä.

Turisteja riitti tietenkin bussilasteittain tänne idylliseen kylään. Jatkoimme matkaa kohti Lunenburgia ja matkalla pysähdyimme Swissair 111 muistomerkille ja muutaman kerran ihailemaan maisemia. Maisemat toivat mieleen osin Suomen Lapin, mutta ihan samanalaista ei kuitenkaan ollut.

Lunenburgissa nautimme hummeri-illallisen rannassa olevassa ravintolassa, josta oli kaunis näkymä merelle ja vastapäiselle rannalle. Illallisen jälkeen ajettiin takaisin Halifaxiin.

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin - Race Day 4

2017-06-29T14:49:00.001+03:00

After Saturday evening’s party we still had one more race day ahead of us. Wake up was at normal time on Sunday morning and after breakfast we headed towards the start area. First upwind leg was not good at all. Or maybe we had just become more critical ourselves. After very well sailed downwind leg we ad again upwind leg ahead us and at the same place where we on earlier race days had seen quite strong currents. Price giving ceremony was scheduled and we started to calculate if we would be able to finish the race in time or not. After some calculations and discussion we made hard decision to retire from the race. We still wanted to see price giving and it would not be possible if we would sail the race course.

Our crew were on time at price giving ceremony and we were all wearing our team’s official RSCC 2017 outfit. Winners of each race day got their pricing and at the end regatta winners got their Rolexes and trophies. After ceremony we had dinner at Vahine and then couple of beers at local bar. Monday morning we would head back to St. Maarten.

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin - Race Day 3

2017-03-21T22:40:00.001+02:00

After the first racing day the race committee had decided to postpone start with one hour. This left us plenty of time in the morning before the race would start. Therefor we decided to start third racing day with testing of the downwind foresail. Getting it up was ok, as well as getting it down. So nothing would stop us from using it in today’s race. Race committee informed that we shall downwind start. It is quite challenging as it is not possible to “put break on” before start lane if you are early. Again we were well positioned at the starting lane and after the start we hoisted downwind foresail really quickly, taking into account that we have no electrical equipment to help with sail handling, everything is done manually with real man power.

After third racing day we had regatta barbecue in the evening together with all other teams. Good food, music, dancing and videos from first three days of racing were the formula for nice evening for all the sailors. Crew enjoyed the evening and it was quite late, at least for some of us, before we were all in deb in the evening.

Tunnin viive alkua ilmoitettuun starttiin käytettiin päällikön ilmoituksella. Vahine irtosi kilpailualueelle heti kun alus oli valmis. Keulakansi aloitti kisapäivän haasteella painia avotuulipurjeen kanssa. Suuren epäsymmetrisen avotuulipurjeen, puolikupolin nostamiseen tilaus oli ollut ilmassa jo hetken. Miehistön mielipiteet Vahinen nopeuteen kohti alamerkkiä tuskin erosivat mielipiteistä nopeudesta kohti ensimmäistä ylämerkkiä. Mutta nyt meillä kaikilla oli tarjolla kilpailussa onnistumisia ja joiden tuloksia kisavauhtiin haettiin monin tavoin.

Päivän kilpailu käynnistyi Vahinen leikatessa lähtölinjan hyvässä asemassa. Veneen potentiaali oli läpi kisan käytössä mutta joutui myötäämään kilpailijoiden edessä.

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin - Race Day 2

2017-03-05T00:29:00.001+02:00

Course on the second race day was longer than day before. We rounded first island Neckar and then whole Virgin Gorda. We took a good start and started well with other competitors.

First leg was upwind and that is really not good for Vahine. The sails we have give too much handicap to others. Downwind sailing could have benefit from using downwind sails, but with high seas we decided not to use those as getting big foresail down could have been an issue as we had not tried itat all before.

The end of the course was upwind again and we saw a long journey in front of us. Just before 5 pm race committee informed us that finishing line is closed and we did not make it this day. With the sails we have, this is the best we can do and we shall continue to sail the coming races th good spirit.

Toisen kisapäivän rata oli edellistä pidempi. Tällä kertaa rata tulisi kiertämään Neckar saaren itäpuolelta ja edelleen Virgin Gordan ympäri.

Lähtö oli tälläkin kertaa hyvä ja lähtölinjalla edellispäivää enemmän säpinää. Olimme juuri oikeaan aikaan linjalla ja hyvin sijoittuneina muihin nähden. Alun luoviosuudella jäimme kuitenkin muiden vauhdista. Vahinen genua on parhaat päivänsä nähnyt eikä sillä luovia kunnolla. Vaikka saimmekin vauhtia, niin nousukulma ei millään riitä. Aallokkoa oli sen verran, että myötätuuliosuudella emme nostaneet genaakkeria, koska sitä ei oltu ehditty kokeilla ja jonkin verran arvelutti saammeko sen kunnialla alas kääntömerkille. Loppumatkan luoviosuus oli meille kuin viimeinen niitti. Tuntui ettemme liikkuneet ollenkaan oikeaan suuntaan ja lopulta järjestäjät tulivat kertomaan meille, että maalilinja oli tältä päivältä suljettu ennen kuin ehdimme sinne saakka. Kilpailulautakunta pyysi kuitenkin kipparia puheilleen ja kertoi terveiset, että miehistöllämme on ehdottomasti hyvä asenne.

Ruorin takaa etenkin Vahinen kryssiä on välillä tuskallista katsoa. Vaikka miten yrittäisi purjeita trimmata, niin mitään parannusta ei oikein synny. Mutta tehdään se mikä voidaan ja purjehditaan joka lähtö loppuun saakka.

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin Gorda - Welcomin Coctail Party

2017-03-02T05:25:00.001+02:00

Heti satamaan tulon jälkeen aluksen päällikkö Kari ja perämies Antero lähti ilmoittamaan Vahinen saapuneeksi ja osallistumaan kipparikokoukseen.

Vajaata tuntia myöhemmin miehistö seurasi perässä yllään uudet valkoiset Vahine RSCC 2017 paidat, kiitos Juhan ja hänen yrityksensä MAANTIE Trans:in.

Suuren juhlakatoksen alla saivat osallistuvien veneiden miehistöt ensi kertaa mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja viettää hieman rentoa aikaa odotellessa seuraavan päivän starttia.

Kohtasimme juhlassa Vahinen sisarveneen Spiritin omistajan ja kapteenin sekä myös legendaarisen ensimmäisen vuosina 1973-74 purjehditun Whitbread Round the World Race maailmanympäri kilpailun voittajaveneen Sayula ll:n nykyisen omistajan Enrique Carlín vaimoineen.

Hänen isänsä Ramón Carlín yllätti purjehdusmaailman ottamalla kilpailun voiton kaikkien ennakkosuokkien sijasta Enriquen ollessa mukana miehistössä. Yllätyksemme saimme kuulla että Sayula II ei olisi kuitenkaan mukana kilpailussa. Olisimme mielellämme olleet kilpailemassa yhdessä legendan kanssa.

Tapaaminen oli lämmin ja se ikuistui yhteiskuvaan.

Tilaisuuden päätyttyä oli vielä hetki aikaa ihailla saapuneiden kilpailijoiden Swaneja ennen Anun valmistamaa iltapalaa. Osa miehistöstä sai myös tilaisuuden vierailla sisarveneessä Spiritissä.

RSC1336: Soper's Hole - Yacht Club Costa Smeralda, Virgin Gorda

2017-03-02T04:55:00.001+02:00

Rankkasade herätteli miehistön uuteen aamuun. Edellisen illan aikana tehty suunnitelma lähti käyntiin kun aamiaisen jälkeen Vahine irroitettiin poijusta ja keula käännettiin kohti pohjoista.

Päivän harjoitus oli vastatuuleen purjehdusta kohti kilpailun järjestäjän Yach Club Costa Smeraldan satamaa Virgin Gordalla.

Navakassa tuulessa miehistö teki lukuisia käännöksiä ja kokeili kummankin keulapurjeen antamaa vauhtia reivatun isopurjeen ja ilman reivejä asetuksen kanssa. Fokan ja täyden ison tuoma vauhti alkoi olla lähellä toivottua menoa. Ainakin sitä mihin Vahine pystyy kuljettaessaan melkoista määrää tavaraa jota yli puolen vuoden mittainen purjehdus satamasta toiseen läpi kauden vaatii.

Virgin Gordan tullessa lähemmäksi alkoi näkymään myös muita kilpailijoita. Hyvin paljon Vahinea suuremmat nykyaikaiset Swanit olivat myös harjoittelemassa seuraavana päivänä alkavaa kilpailua varten. Valtaisien uusista teknisistä materiaaleista tehtyjen harmaiden ja mustan puhuvien purjeiden kiidättämät jättiläiset olivat mykistävä näky. Yhdenmukaisiin kilpailuasuihin pukeutuneiden purjehtijoiden pitkät rivit täyttivät alusten reelit.

Täysi tusina vastakäännöksiä ja olimme lahdella YCCS:n vieressä.

Ohjelmassa oli vielä lyhyt uimatauko Vahinen ollessa kiinni poijussa sekä salaattilounas ennen kiinnittymistä järjestävän seuran laituriin.

RSC1336: Sint Maarten - The Baths - Marina Cay - Soper's Hole

2017-02-28T00:05:00.001+02:00

We started from Sint Maarten on Sunday evening a bit after 5 p.m. We sailed over the night towards British Virgin Island and our first target was The Baths. There you have to take a buoy and also with dinghi you are not allowed to drive ashore. We took a walking path from The Baths to Devils Bay and then through the caves back to The Baths. The caves are formed over the years by sea water. This is the only place at the Caribbean where you can see granite and compared to other islands this looks different. As it is not allowed to stay over night at the Baths, we sailed to Marina Cay for the night. There we went ashore to a bar to listen local music and then returned to the boat for a dinner. Thai style chicken Anu had prepared for us was wonderful! Early night to bed after over night sailing was welcome to everyone.

Tuesday morning we started with setting up boat for all day training session for coming racing. We arrived early afternoon to Soper's Hole, where captain did the immigration formalities and after almost one hour waiting we found mooring place. After some maintenance related to coming race a shower and then a beer at local bar is well deserved.

Iltapäivä Sint Maartenilla päätyi siihen että saimme kaikki alukseen ja irroitimme köydet. Yöpurjehdus välillä puuskaisessa tuulessa päättyi seuraavana aamuna 10:35 paikallista aikaa poijuun rannan tuntumaan paikkaan nimeltä The Baths. Paikassa oli tilaisuus uida, snorklata ja tutustua eroosion kuluttamiin graniittimuodostelmiin ja luoliin.

Matka jatkui eteenpäin, sillä saarten kansallispuistoon kuuluvaan lähinnä retkikohteeksi luokiteltavaan kohteeseen ei saa jäädä yöpymään. Poiju yöpymistä varten odotti saarella nimellä Marine Cay.

Marine Cayn iltaohjelmaan tutustuimme kuuntelemalla saaren huipulla olevaan aiemmin saarella asuneen pariskunnan kotitalosta baariksi muutetun rakennuksen terassilla yhden miehen orkesteria. Saaren historiaa kannaa hieman googlettaa. Saarella on mahdollista toki myös yöpyä hotellissa, mutta hieman vähien yöpurjehduksen vapaavahdin kevyiden unien jälkeen yönunet poijussa Vahinen keulassa tuntuivat liki unilta loistohotellin lakanoisssa.

Seuraavan aamun aloitimme suunnittelemalla päivän harjoituksia ja valmistelemalla venettä seuraavien päivien kilpailua varten. Ohjelmassa tulisi olemaan koko joukko myötätuulikäännöksiä. Tarkoitus oli nostaa mastoon myös genaakkeri, mutta tuuli nousi lopulta matkalla nopeasti niin, että sen käyttö ei ollut mahdollista.

Kaiken kaikkiaan reitillä kohti yöpaikkaamme miehistö teki seitsemän jiippiä jotka veivät kerta kerralta vähemmän aikaa. Lopulta jiippiin kului aikaa alta minuutti johon olimme jo ihan tyytyväisiä.

Poijun saaminen ja maahantuloselvityksen käytännöt perillä Soper's Holessa ottivat hieman aikaa, mutta lopulta kaikki oli valmista ja miehistö etsiytyi rannan suihkuihin ja virkistäytymään ennen illallista. Kokkimme Anu oli pitänyt meistä hyvää huolta koko alkumatkan ja kiitoksia oli sadelllut. Kokki säätiön aluksella on useimmille uusi ja aivan upea kokemus.

RSC1336: Sint Maarten

2017-02-26T22:20:00.001+02:00

Finally Sunday and we moved from apartment at Marigot to Vahine. Another carnival day with music and lots of people wearing carnival "outfits". Day has been spent in preparing Vahine to be ready for to sail off still today. Now waiting for last pupils to arrive so that we can set off sails.

Karneevaalit tulevat jatkumaan tämän päivän jälkeen vielä kolme päivää. Olemme kuunnelleet jumputtavaa musiikkia tuntikaupalla valmistellessa Vahinea merelle. Kaikki tärkeät korjaukset on tehty eilen onnistuneesti ja tänään etsitty valmiiksi genaakkeri ja järjestetty varastot meriklaariksi.

Miehistö haluaa jättää Marina Fort-Louisin pian taakseen ja suunnata keulan merelle. Tätä kirjoittaessa miehistöön odotetaan vielä kahta jäsentä jotka toivon mukaan saadaan ennen hämärää alukseen.

RSC1336: Sint Maarten

2017-02-25T18:22:00.001+02:00

We arrived to Sint Maarten Friday evening. Saturday is still free, i.e. we are ecpected to report at the yacht tomorrow by noon. We are enjoying warm weather, sun shining and no hurry to do anything. This is a real holiday feeling.

Saturday morning started with the carneval in harbour boulevard. Loud music and dancing people filled the streets.

Lauantai käynnistyi karnevaalin merkeissä. Olimme saapuneet satamaan tapaamaan päällikköä ja kuulemaan uutisia edelliseltä legiltä. Aluksen korjauslistalla oli muutamia laitteita, mutta ei juuri sellaisia joita oppilasvoimin olisi voinut korjata. Korjaajat oli jo tilattu ja he olivat aloittaneet työnsä.

S/y Vahine in harbour, last maintenance work still on going and waiting for new crew to board tomorrow.

Edellisen legin miehisto oli myös aloittanut aamusta loppusiivouksen ja ensimmäiset poistuivat aluksesta puolen päivän aikaan.

RSC1336: Amsterdam - Sint Maarten

2017-02-25T17:55:00.001+02:00

Matka kohti kisapaikkaa alkoi lennolla saarille. Vahtimme oli koossa kun kohtasimme Juhan Amsterdamin lentokentän juna-asemalla. Lento Amsterdamista Sint Maartenille kesti vajaan yhdeksän tuntia. Tapoimme aikaa katsomalla elokuvia ja koettamalla torkkua välttääksemme aikaeron tuomaa väsymystä.

Marjan varaama abn-huoneisto oli saaren Ranskalle kuuluvalla pohjoisella osalla. Huoneiston isäntää jouduimme hieman odottamaan tapaamispaikassa, mutta hänen saavuttuaan kaikki muu osoittautui olevan juuri kuten oli sovittu.

Netistä saimme selville lähiviikkojen aluksemne Vahinen sijainnin. Edellisen legin purjehtijat olivat kiinnittyneet paria tuntia saapumistamme aiemmin läheisen Marigotin satamaan.

Illan päätteeksi lähibaarissa syödyt pizzat löivät jalat alta ja vahdin jäsenet kaatuivat nukkumaan muun ympärillä olevan maailman vasta alkaessa juhlimaan työviikon päättymistä.

Talvipurjehdus 2017: Rolex Swan Cup Caribian Virgin Gorda

2017-02-20T20:32:00.001+02:00

RSCC 2017

Pakkaaminen matkaa varten on minulle edelleen se hetki joka avaa mielen matkakuumeelle. Usein ennen tuota hetkeä olen sysännyt monien vuosien matkojen jälkeenkin kaiken matkaan liittyvän pois mielestä. Etukäteen matkan repostaminen mielessä on kuin varaslähtöä. Ehkä siksi en juuri katso suuresti matkakohteitani käsittelevää mediatarjontaa. Haluan yllättyä suuresti. Se lähtö on kuitenkin nyt pian käsillä. /hannu

S1307 Malt Trail: Kööpenhamina - Vaasa

2016-05-23T22:14:00.001+03:00

Kööpenhaminassa meillä oli aikaa pari päivää ja pari yötä. Tiistai-iltana nautittiin vielä päivällinen Vahinella, sen jälkeen suuntasimme hotelliin. Lämmin suihku ja leveä sänky vetivät pitemmän korren veneen mukavuuksiin verrattuna. Seuraavana päivä olisi kuitenkin siivouspäivä ja kun meidän vahdilla oli vielä aamupalavuoro, niin marssimme hotellilta heti aamulla takaisin veneelle aamupalan valmistukseen. Aamiaisen jälkeen perämies kertoi loppusiivouksen tehtävät ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Patjat nostettiin kannelle tomutettavaksi ja tuuletettavaksi, purjehdusvaatteet huuhdeltavaksi ja vessojen lattiarallit pesuun. Itse olimme veneen kannen alla siivoustöissä, mutta kannella suoritetut pesutoimet olivat kuulemma keränneet katselijoita ja innostaneet turistit jopa valokuvaamaan tilannetta. Epäilemme sen tietenkin johtuneen ennen kaikkea vetävän näköisestä kansimiehistöstä. Pisin yksittäinen homma oli pakastimen sulatus, joka oli tosin pääosin odottelua. Pakastimeen oli matkan - ja ehkä myös edellisenkin legin - aikana päässyt valumaan ainakin kahvia, joten pohjalle kertyi muutakin kuin pelkkää sulatusvettä. Keittiöpaperirulla toimi hyvänä kuivaimena ja niin saatiin pakastinkin pestyä asianmukaisesti. Kun siivoushommat oli saatu valmiiksi, niin palkitsimme itsemme oluilla. Sen jälkeen oli vapaata ja sovimme, että illalla menemme yhdessä syömään.

Illalla lähdimme porukalla syömään vastarannalla olevaan, entiseen varastohalliin, jossa oli useita eri maita edustavia pikaruokakojuja. Pöydät olivat kaikkien yhteisiä ja ruokaa sai hakea itse valitsemastaan paikasta. Meidänkin pöydässä kokeiltiin useita ruokia ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä omiin annoksiinsa. Lautta ei enää kulkenut kun olimme syöneet, joten takaisinpäin käveltiin siltojen kautta.

Torstaina oli vielä 'nimenhuuto' Vahinella. Kapu kiitti meitä hyvästä purjehduksesta ja mukavasta matkasta. Ja me kiittelimme kapua ja perämiestä mainiosta retken johdosta ja mielenkiintoisista matkakohteista. Lounaan jälkeen palasimme vielä Vahinelle hakemaan sieltä viimeiset tavarat ja huomasimme, että viereemme oli ilmaantunut joukko ihmisiä ja kuninkaan jahdin isompi yhteysalus. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui ensin kuninkaallinen koirantaluttaja kahden koiran kanssa ja heti perässä itse kuningas.

Alkuillasta matkattiin junalla lentokentälle ja matkan viimeinen etappi Helsingin kautta Vaasaan saattoi alkaa.

S1307 Malt Trail: Helsingör - Kööpenhamina

2016-05-21T19:57:00.001+03:00

Helsingörissa nautiittiin lämpimästä suihkusta ja muista sataman mukavuuksista. Maanantai oli pyhäpäivä, joten satamatoimisto oli kiinni, mutta onneksi saatiin kuitenkin tarpeelliset ovet satamassa auki. Lounaaksi vahtimme valmisti lihapullia ja perunamuusia, jotka tekivät kauppansa. Tätä lihapullareseptiä kokeilemme myös kotona.

Illalla siistiytynyt miehistö suuntasi kaupungille, jossa nautittiin illallista ja iltapalaa pienemmissä ryhmissä. Harmaa, sateinen ja tuulinen kaupunki ei vaikuttanut kovin kutsuvalta joten olimme kaikki hyvissä ajoin takaisin veneellä ja nukkumassa.

Seuraavana aamuna kapu ilmoitti lounaan tarjoiltavan kello 13. Lounaan jälkeen suuntaisimme kohti Kööpenhaminaa. Itseä olisi vielä ainakin yksi välietappi ja purjehduspåivä kiinnostanut, mutta tällä kertaa matka eteni näin. Koska vapaata aikaa oli, niin aamupalan jälkeen suunnattiin tutustumaan Kronborgin linnaan ja linnoitukseen sekä niiden historiaan. Ehdoton kohokohta linnan ollessa aamun hetkillä kiinni oli kuitenkin merimuseo, jossa vierähti suuri osa ajasta ennen kun piti kiiruhtaa ilmoitetulle lounaalle. Lounasryhmä oli ehtinyt käydä kaupungilla ja kaupassa, joten lounastarjoilu oli tavallistakin parempi. Pitää tietenkin mainita, että kaikki Vahinella valmistetut ruuat ovat olleet oikein maittavia ja hyviä. Juha ja Äijä pitivät kiinni säätiön alusten tutusta leivontaperinteestä ja korvapuusteja oli tarjolla matkan aikana useaan otteeseen.

Lounaan jälkeen irrotettiin köydet ja kevyessä tuulessa lähdettiin matkaan. Auronko lämmitti mukavasti kannella ja kaikessa rauhassa nautimme matkasta C-vahdin huolehtiessa purjeista ja purjehduksesta. Kun oma vahtimme pääsi ruoriin oli tuulta taas jo vähän enemmän ja vauhtia saatiin taas. Tiukkaa purjeiden trimmausta ja taas kerran alitettiin matka-aika-arvio. Kööpenhaminaan saapuessa vastaan tuli peräti kaksi loistoristeilijää, mutta hyvin mahduttiin väylälle molempien kanssa. Satamassa kiinnityttiin kuninkaallisen laiturin viereen.

S1307 Malt Trail: Pohjanmeri

2016-05-21T18:36:00.001+03:00

Pohjanmeri ylitettiin lopulta pari vuorokautta suunniteltua nopeammin. Keliä ja ennen kaikkea tuulta riitti koko matkalle. Oma vahtimme kuittasi kolmen vuorokauden huippuvauhdit, eli lähtökohta ensi vuoden BVI:n regattaan on hyvä, kunhan sinne asti päästään.

Kun öljynporauslautat olivat jääneet taakse, Norjan rannikko ilmestyi eteen jo varsin kaukaa. Matalampi Tanska sen sijaan alkoi näkyä vasta kun meillä oli jo Skagenin majakkakin näkyvissä. Illalla saimme tilaisuuden purjehtia lähes kevyessä kelissä auringon paisteessa, niin että meidän vahdin noustessa kannelle alkoi tuulta riittää reippaasti seuraavan vahdille. Mutta mikäs siinä on mennessä, kun vene kulkee ja miehistö viihtyy.

Reittijakokärjestelmän alueille ei Vahinella ole asiaa, joten niiltä pysyttiin poissa ja se tarkoitti paria 'ylimääräistä' jiippiä. Vastainen tuuli oli vaihtunut myötäiseksi, kun pääsimme Skagenin jälkeen kääntämään kurssin etelään. Ohi ajava loistoristeilijä kyllä sai mieleen lämpimän suihkun ja muutamia muitakin mukavuuksia, joista Vahinella pääosin vain haaveillaan.

Helsingöriin saavuttiin aamupalan jälkeen. Sataman sisäänajossa linna jää paapuurin puolellle. Sivutuulessa aallonmurtajien välissä oleva suuaukko näytti kovin kapealta. Osasyynä lienee se, että silmä oli useamman vuorokauden ajan tottunut aavaan avomereen. Kylkikiinnitys laituriin ja siinä samalla ihailtiin naapuriveneestä auttamaan tulleen purjehtijan nopeaa solmuntekoa.

Kiinnittymisen jälkeen vielä köysien koilaus ja sen jälkeen oltiin kaikki valmiita pienille päiväunille.

S1307 Malt Trail: Muirtown Marina, Inverness - Pohjanmeri 14.05

2016-05-14T18:29:00.000+03:00

Invernessistä Pohjanmerelle, positio 57 40,611N 6 29.705E
Lähtö Invernessistä sujui suunnitelmien mukaan ja aurinkoisessa säässä
lähdettiin liikkeelle. Aurinko ei täällä päin tarkoita välttämättä
lämmintä, joten kannella vaatetta sai olla ihan kunnolla päällä. Ehkä
paikallisten varsin vähäinen veneilyinnostus johtuukin juuri siitä, että
vaikka tuulta ja aurinkoa riittää, niin riittää myös kylmää keliä.
Vuorovesi aiheuttaa lisäksi omat haasteensa kun pitää huomioida missä
milloinkin voi purjehtia ja minne päin vuorovesi kuljettaa.
Koneajoa oli koko perjantain vastainen yö ennen kuin pääsimme kääntämään
kurssin kohti Tanskan Skagenia.

Meritauti ei vielä tässä vaiheessa vaivannut, mutta kun pääsimme oikealle kurssille ja Pohjanmeri alkoi

kunnolla velloa, niin meritautikin alkoi useammalla henkilöllä. Osa on ollut täysin toimintakyvyttömiä, osa puolikuntoisia ja jotkut ovat tsemppanneet kannelle meritautia taltuttamaan. Hannulla ei ole ongelmia
ollut, Marja sai sen sijaan kokea elämänsä ensimmäisen meritaudin. Se oli onneksi nopeasti ohi eikä vaikuttanut toimintakykyyn kannella, vaikka sisähommat jäivät kyllä tekemättä. Erityisesti nostamme hattua oman vahtimme kolmannelle jäsenelle Juhalle, joka naama valkoisena kiipesi kannelle omalle vahtivuorolle ja hoiti osuutensa mallikkaasti. On tainnut meritautikin siinä samalla saada kyytiä. Hannun punkkaan valuva vesi on saanut hänet muuttamaan viihtyisästä keulakajuutasta salongin sohvalle. Kuiva sänky on tietenkin hyvä juttu, mutta paljon rauhattomampi on tietenkin nukkua salongissa jossa syödään ja vahdit vaihtavat vaatteita jne. Paapuurin puolen punkka taas on kallistukseen nähden väärällä puolella, joten käytännössä siellä pitää nukkua poikittain ettei putoa lattialle. Perjantain päivällisellä nautittiin jo lounaaksikin tarjottua kalakeittoa ja lauantaille suunniteltu

salaattilounas korvattiin makkarapekonirisotolla. Hyvin kelpasi niille, jotka lounasta ylipäätään söivät.
Meille merivahdit osuivat perjantaina myöhään illalla (20.00 – 23.00) ja
lauantaiaamuna (05.00 – 08.00). Ensimmäisen vahdin aikana vaihdettiin keulalle fokka genuan tilalle ja niillä purjeilla on menty siitä lähtien.

Molempiin vuoroihin osui reippaasti tuulta ja isoja aaltoja. Vauhtiennätyksiä on tehty ja jopa 12 solmua saatiin rikki. Aaltojakin on osunut kohdalle ja niitä on saatu sitloodaan saakka. Ja suolavesi tekee hyvää iholle, näin ainakin uskomme. Aiempiin purjehduskokemuksiin verrattuna Pohjanmeri on ollut erilainen. Esimerkiksi jäämereen verrattuna aallokko on lyhyempää ja terävämpää ja keikuttaa venettä aivan eri lailla.

Nyt aurinko paistaa ja keli on tasaantunut, joten purjehduksesta päästään nauttimaan vielä lisää.

S1307 Malt Trail: Dores Bay - Muirtown Marina, Inverness

2016-05-12T00:02:00.001+03:00

Vuorossa oleva merivahti eli vahti B: Paula, Seppo ja Ilari tekivät apukäsineen mahdottoman eli purkivat ja pakkasivat aamiaisen valmistettuaan ja syötyään keulakannelta dingin takaisin sitloodan laatikkoon, joka oli jo ennestään ääriään myöten täynnä. Kumiveneen mahduttaminen takaisin veneen syövereihin oli epäilyttänyt myös veneen päällikköä mutta tavalla tai toisella taika tapahtui. Osaltani tilanteen seuraaminen tapahtui sisäpalveluksessa kannen alta. Aiemmin olimme jo käyneet keskustelua paljonko tarpeetonta tavaraa voitaisiin telakointijaksolla poistaa rannalle ja säästyä vaivalta kuljettaa sitä edestakaisin meren rannalta toiselle. Tarpeettoman painon kuljettaminen tulisi harkintaan seuraavalla purjehduksella johon osallistuisimme vuoden päästä Vahinen startatessa Rolex Swan Cup osakilpailuun Karibialla.

Purjeet pysyivät poissa vedosta kun siirryimme viimeisen kanavaosuuden Invernessin kaupunkiin, joka tulisi olemaan lähtösatamamme yli Pohjan Meren matkalla päätesatamaan Kööpenhaminaan. Loch Dochfour jäi matkan viimeiseksi järveksi. Muirtown portaat saivat purjehtijat kommentoimaan oppimaansa toiminnasta sululla.