Se oli unta vain, sanoi sijoittaja miettiessään viime vuosien tuottoja. Ehkäpä se oli vain sellainen kuolleen kissan nallemainen karvainen pompahdus.

Mitäpäs olen puuhaillut? Poltellut halkoja takassa ja odotellut romahdusta. Jo useamman vuoden ajan.

Edellisessä kirjoituksessani vuonna 2018 (en kirjoittele blogiini enää turhan usein) kerroin olevani jo odottelevalla puolella. Omalla kohdallani se on tarkoittanut osakepainon vähäisyyttä, rahat ovat olleet pääosin koroissa.

Olen jäänyt markkinatuotosta, kuten jäin ennen finanssikriisiä. Tuolloinkin riskin tuntu oli vahva, kuten on ollut viime vuosinakin. Olen epäillyt omaa kykyäni suhtautua riskiin, ja ajatellut, että se on omaa sukupolvitraumaani: mehän olemme kokeneet sekä it-kuplan, että finansskriisin. Voit lukea 10 vuoden takaisia finanssikriisi-ajatuksistani täältä.

Kun tänään katson markkinaa, ei riskin miettiminen pitkään jatkuneilla nousevalla osakemarkkinalla enää tunnu niin huonolta ajankäytöltä. Kun noustaan kovin pitkään iloisissa tunnelmissa, on hyvä miettiä tummia pilviä, ja kun kaikki romahtaa, aletaan tutkimaan ostoslistaa.

Koronaviruspelkojen keskellä tärkeintä on saada yhteiskunta pysymään hereillä ja toimimaan. Tärkeintä on turvata ihmiselämiä, eikä sijoittaminen ole ykkösasia. Huolestuttavinta on se, millainen romahdus, taantuma tai globaali lama tästä voi syntyä. Pahimmissa skenaarioissa puhutaan systeemisestä romahduksesta, joten isoilla panoksilla tässä ollaan liikkeellä. Suurvallat käyttävät tilaisuutta hyväkseen politikointiin samaan aikaan kun esimerkiksi Italian terveysviranomaiset kamppailevat peakissa.

Tavallaan menossa on erikoinen testi: suljetaan valtiot ja yhteiskuntien toiminta globaalisti ja katsotaan mitä tapahtuu. Eletään aikamoista dystopiaa, jonka voi vain toivoa jäävän lyhyeksi näytelmäksi.

Finanssikriisin toimien mallinnusta

Indekseistä suurten yhtiöiden Dow Jones laski torstaina 13.2.2020 yli 2300 pistettä eli 10 prosenttia, ja kyseessä on suurin notkahdus sitten lokakuun 1987 mustan maanantain, jolloin Dow Jones romahti yli 22 prosenttia. Nyt puhutaan aivan oikeasta karhumarkinasta ensimmäisen kerran sitten finanssikriisin.

Toistan sijoituskuvoissa nyt samaa kaavaa kuin finanssikriisin aikana. Tuolloinkin olin pääosin käteisenä kun kriisi iski markkinalle.

Olen käynyt läpi finanssikriisin lukemia, oman sijoitustoiminnan numeroita, ja tuolloin sain indeksiin nähden 30 prosenttiyksikön edun. Nämä koukkaukset indeksin kylkeen ovat olleet tärkeitä kun miettii oman sijoitustoiminnan järkevyyttä. Voisin kuvitella, että aloitan ajallisesti hajautetut ostot kun tuo etu indeksituottoon on syntynyt. Tänäaamuna se on 25 prosenttiyksikköä. En silti ole asiaa vielä päättänyt vaan nimittänyt itseni kanssa toimikunnan, joka pohtii asiaa.

Kun sijoitettuani 17 vuoden ajan luin ensimmäisen kerran sijoittaja Howard Marksin kirjan (The Most Important Thing: Uncommon Sense for the Thoughtful Investor), oli kiinnostavaa miten hän kuvasi kirjassaan sijoitusstrategiansa ydintä: nousukausina hän pyrkii pysymään indeksituotoissa ja ottaa merkittävän eron indeksiin romahduksissa.

Kun analysoin omaa sijoitustoimintaa, niin juuri tuo romahduksien vältteleminen on ollut suurin syy omaan indeksin peittoamiseen. Nousukaudella jään aina jälkeen, ja varsinkin nousukauden edetessä, kun ryhdyn jo hyvissä ajoin laskemaan riskitasoa.

On kuitenkin oleellista huomata, että en pääse lähellekään kunnollista tuntipalkkaa kaikessa siinä, mitä markkinoilla teen, ja miten paljon siihen aikaa käytän. Olen edelleen piensijoittaja, ja tuulipuvun housuni kahisevat tätä kirjoittaessani.

Kaiken lisäksi tämäkään markkinaromahdus ei ole kääntynyt edukseni kuin paperilla sillä olen käteisenä. Se kannattaa huomata. Jos markkina äkkiä tajuaa tehneensä käsittämättömän ylireaktion ja palautuu v-muotoisena ylös, jään rannalle kuin kalastamaan lähtenyt boomeri.

Kun nyt miettii sitä, että millonkas se markkina sitten palautuu takaisin sinne huippuhintoihin, niin kannattaa laittaa jäitä stetsoniin: maailma ei ole enää sama kuin kaksi viikkoa, sitten. Se on muuttunut. Toinen. Yhtiöt hinnoitellaan toisin, tulevaisuus on muuttunut, skenaariot menevät uusiksi. Elämme muutosta, ja ehkä puhalsimme itsemme vain ulos yhdestä kuplasta.

Tässä loppukevennykseksi kirjoitukseni lokakuun 24. päivältä vuodelta 2008. Se on otsikoitu näin: Paniikkia!

It`s happening again.

Toki samaan aikaan moni vanha patu elää romahdustraumoissaan, ja ihmettelee tyhjän possansa kanssa markkinoiden vahvaa nousua. Itse taidan olla jossakin tuossa välimaastossa; tällä hetkellä jo enimmäkseen rahat matalakorkoisella tilillä, pois osakkeista, ja odottelen maltilla mitä tuleman pitää.

Ja mitä tuleman pitää? Sitä en tietenkään tiedä. Odottelen vain. Vuonna 2007 ajattelin, että kurssinousu on mennyt liiallisuuksiin ja siirryin odottelevalle puolelle. Siitä tuli minulle heikkojen tuottojen aika nousevilla markkinoilla. Se ei kuitenkaan ollut huono asia. Näin jälkikäteen ajatellen matalammat tuotot nousukauden huipulla piti vain kestää. Sain markkinoita kiinni toisesta suunnasta eli finanssikriisin tuomasta romahduksesta, johon en mennyt mukaan vaan olin pääosin käteisenä.

En silti oleta, että tuollaista voi uusia kerta kerran jälkeen. Jos markkina olisi niin helppokäyttöinen, että voisi myydä osakkeensa kaksi vuotta ennen romahdusta, kestää kultasormien voitonkiljahdukset hypemarkkinoilla, kahmia sitten salkku täyteen pohjilta ja tehdä järkyttäviä tuottoja, niin olisihan se kummallista; miljonäärejä käyskentelisi siellä ja täällä.

Näin ei ole, joten luulen, että markkinalla on takataskussaan yllätyksiä, jotka saattavat sekoittaa ajoittajan toimet perusteellisesti ja johtaa harhaan. Olen siis samaan aikaan sekä odottava että epäileväinen. Yksi markkinan yllätyksistä on jo ollut nousukauden pitkäkestoisuus; se on ollut tuhoisa monelle. Jotkut myivät osakesalkkunsa hirmuisen nousun jälkeen jo seitsemän vuotta sitten.

Ostin silti jotakin. Mm. lisää Cityconia salkun pitkään osioon.

Osakeomistukseni jakautuvat kahteen kokonaisuuteen, jossa toinen on pitkä osinkopainotteinen ja toinen spekulatiivisempi, kasvuosakkeisiin ja tilanteisiin reagoiva lyhyt salkku.

Cityconilta tuli ihan ok Q2-osari viime viikolla. Inderes uumoilee yhtiölle nousevaa tulosta lähivuosille ja korkeaa osinkotuottoa matalalla riskillä. Suomen osuus on pudonnut yhtiön portfoliossa 35%:iin. Osinkoa yhtiö maksaa neljä kertaa vuodessa. Sopiva osake pitkään osinkosalkkuun.

Salkullenikin tammikuu oli erikoinen sillä siihen iski tammibull toisin kuin pörssiin. Valitut painotukseni salkussa olivat Alma Media, Martela, Suominen ja Fortum. Suomista olen vähennellyt jo ennen osaria koska potti oli niin iso. Kun huono osari lyötiin pöytään, myin viimeisetkin osakkeeni. Tällä hetkellä Suominen ei kiinnosta sijoituskohteena.

Martela antoi posarin ja kurssi lähti lentoon ennen aikojaan. Olin ajatellut tankata sitä kaksin käsin. Ehdin silti ostaa melko tavalla ja tuo nosti salkkua hyvin.

Alma Medialla on toimivaa digimediabisnestä. Lehtipuolelle ei kannata laittaa liiaksi painoa. Olen ostellut yhtiön osakkeita jo viime vuodesta. Kurssi on noussut.

Myin jättimäisen Fortum-lastin eilen onnekkaasti pois

Fortumin kanssa kävi hyvä onni. Osakehan romahti tänään, mutten ollut romahduksessa mukana.

Olin kasannut sitä salkkuun kauhakuormaajalla ”group thinking” -ajattelun sokeuttamana ja koska kaikilla muillakin on – tai ehkä siksi, että se näytti viime vuoden puolella lupaavalta lapulta osinkobulliin. Se oli jo salkkuni suurin omistus.

Eilen ennen Q4-osaria ryhdyin miettimään, että miksi minulla tätä on: laskeva tuloskehitys, osinko pelkkä arpalippu. Myin kaiken pois ja otin pienen voiton. Tänäaamuna tuli sitten osari ja osinkoehdotus ja ne olivat huonoja.

Jos en olisi eilen myynyt Fortumin osakkeitani, olisin tänään myynyt kurssin romahdettua. En ala keskihinnanalentamis-tragediaan. Sellainen leikki voi kestää kauan ja viedä paljon rahaa. Huonoa firmaa on turha ostella alaspäin.

Rexlot elää

Sitten vielä yksi hyvä uutinen: Rexlot maksaa osavuosiosinkoa. Koska osakkeella ei edelleenkään käydä kauppaa, eikä sille ole hintaa, voin itse arvioida osakkeen hinnan ja siten efektiivisen osinkoprosentin. Otan 10 %. Aika luksusta. Korina kuuluu kiinalaisesta sorakuopasta.

Ei kiitos, Seadrill

Norjalaisiin öljypalveluyhtiöihin en ole sijoittanut, enkä luultavimmin sijoita. Joku niilläkin tekee rahaa, mutta meno on niin kylmää ja arpajaisluonteista, että jätän tuohen tekemisen näillä muiden huoleksi.

Strategia meni uusiksi

Nyt näyttää siltä, että Rexlotin romahdus oli käänne omassa osakesäästämisessäni. En työkiireitteni vuoksi ehtinyt viime vuonna ja sitä edellisenä kunnolla seurata salkkuani, enkä reagoinut kun Rexlot lähti romahtamaan.

Tästä syystä päätin muuttaa sijoitustoimintani, kirjasin uusiksi säännöt, keskityin Suomeen ja pohjoismaihin, sekä supistin salkun pieneen nippuun osakkeita, joita voin seurata paremmin.

Toistaiseksi tulokset tästä muutoksesta ovat olleet hyviä.

Näin on siis vuosi alkanut. Tähyilen uusia sijoituskohteita, mutten kiirehdi.

Pyrin nykyään omistamaan salkussa vähemmän osakkeita suuremmalla intensiteetillä ja suuremmilla panoksilla. Takavuosien 50 osakkeen salkkuun ei ole enää paluuta. Olihan se hienoa saada +400% tuotto finanssikriisistä ostetulle Wärtsilälle, mutta jos alkuperäinen sijoitus on 700 euron arvoinen, ei voitane puhua suuresta menestyksestä.

Suominen iso hanke salkussa

Pyyhintätuotteet eivät ole tai eivät ainakaan ole olleet kovin trendikäs juttu sijoittajien mielissä. Ehkä siksi tällainen hitaampikin holdari onnistui ostamaan yhtiön osakkeita halvalla vaikka käänne oli jo julistettu.

Suomisen ostot tein useassa erässä ajallisella hajautuksella. Aloitin vuonna 2014 hintaan 0,55 euroa ja viimeinen osto tänä vuonna oli euron hintainen. Minulla oli ja on edelleenkin osakkeessa kiinni huomattavasti normaalia suurempi osuus salkusta.

Suominen voi menestyä, osinko nousta ja tulos kasvaa tulevina vuosina. Yrityksen meneillään oleva strategiajakso voi olla hyvää aikaa olla omistajana. Aion silti vähintään laskea oman omistukseni linjaan muiden salkkuyhtiöiden kanssa.

Kasvavaa osinkoa kannattaa etsiä

Wanhassa Satamassakin tuli piipahdettua. Ahdasta oli, mutta myös kiinnostavia esityksiä.

Dividend Housen sijoitustavasta oli kiinnostavaa kuulla. Jahtaamalla erinomaisia osakkeita, joiden osinko kasvaa vuodesta toiseen, pääoma tuottaa erinomaisen hyvin ja joilla ei ole velkaa, voi löytää helmiä. Kovin halpoja nämä yhtiöt eivät ole, eikä niiden efektiivinen osinkotuottoprosentti ole parhaiden listauksissa.

Itseäni kiinnostavat nyt erityisesti osakkeet, joissa yhdistyy voimakas tuloskasvu, alkanut tai alkava osinkokasvu ja jostakin syystä matala arvostustaso. Tällainen tilanne liittyy yleensä toimialan paineen tai yrityskohtaisten ongelmien jälkeiseen käänteeseen.

Kiinnostava on yritys, joka vuosien vaikeuksien jälkeen pääsee taas kiinni osingonmaksuun ja edessä on parhaassa tapauksessa pitkä osinkokasvu.

Tällainen toimintaympäristö on spekulanttien ja kaikenlaisten tilannestrategien herkullista työmaata. Pitkäjänteisen sijoittajan selkärangan suoruus testataan ahtopaineiselle puhalluksella. Jos rankaa ei riitä, osakkeet myydään laitaan posket punottaen. Sitten ne ostetaan kaulavaltimo tykyttäen takaisin pari päivää myöhemmin kun osakekurssien raju nousu harmittaa. Turvaa haetaan harmaantuvien kylänvanhimpien kommenteista Kauppalehdestä.

En pidä tästä markkinasta. Se ei ole frendi. Myin jo keväällä pois osakkeita merkittävästi ja siirsin käteiseen. Ihan vaan sen vuoksi ettei tilanne tuntunut kestävältä. Silti se kesti. Ja kestää edelleen. Markkina-ajoittaja ei ole kultasormi vaan onnensa koittelija.

Myin siis osakkeita pois ja olen nyt jatkanut operaatiota. Salkussa on tällä hetkellä enää Suominen, Fortum, Raisio ja Rexlot.

Maanantaina osakemyllerryksessä lisäsin Suomista ja Fortumia. Raisio on finanssikriisistä salkkuun tarttunut ja ainoa siltä aikakaudelta jäljellä oleva pörssisijoitus, joten se saa nostalgiapisteitä. Näyttää Raision tilanne toki hyvältäkin. Osinkokin on noussut kerrassaan hienosti.

Suominenkin näyttää edelleen hyvältä. Aikoinaan ajattelin sille tavoitehinnan 1,40 euroa, mutten enää oikein tiedä. Jos homma toimii ja osinko saadaan kasvavaan linjaan, niin holdaamista voisi olla vuosiksi. Yhtään asiaa ei himmennä se, että FIM ounasteli firman olevan potentiaalinen yritysjärjestelykohde.

Entä sitten Fortum? Siinäpä luokan suosikki. Kaikki julistavat ostaneensa. Tämä on epäilyttävää. Tässä tilanteessa on konna haudattuna. Osake on slti edullisen näköinen, osinko liian hyvä ollakseen totta, joten raapaisin tätä salkkuun avokämmenellä.

Rexlot on esimerkki siitä, että älä mene pussi päässä ulkomaille. Toisaalta hajauttamisen tärkeys korostuu tällaisissa keisseissä. Lasken tämän sijoituksen tällä hetkellä tappioksi. Rexlotin osarin pitäisi tulla kehiin tämän kuun lopussa.

Yhtiö pyysi kaupankäynnin keskeyttämistä ja keskeytynyt se nyt on. Yhtiö laatii vastinetta shorttaajien analyysille.

Petri Deryng kirjoittaa PYN:in blogissa: ”Varsinaisten huijausten ohella vaarana näissä pienissä ja keskisuurissa kiinalaisyhtiöissä on myös nämä lyhyeksimyyjien hyökkäykset, jotka murentavat sijoittajien luottamusta, vaikka asiat olisivat kunnossakin. Täyttä varmuutta Rexlotin tai minkään muunkaan yhtiön suhteen ei tietenkään voida tietää. Ei edes sen myötä, kun Rexlot julkaisee vastineen hyökkääjän tiedotteen väitteille.”

Nyt vain seuraillaan miten asia etenee.

Moni finanssikriisiaikoina ostamani osake on saanut mennä. Opettelen myymään osakkeita.

Aspo ja Björn Borg -sijoitukset olivat hyviä, mutta perustuivat osinkokauden nousunäkymiin. Ne tekivät tehtävänsä ja on nyt myyty.

Esim. H&M ja Betsson saivat myös mennä.

Monet noista pitkistä omistuksistani olivat todella kovissa hinnoissa, eikä kiinnostannut lisätä. Finanssikriisiaikoina ostamani osakepotit ovat alunperin olleet hyvin pieniä mikä on vesittänyt niiden hyvää suoriutumista vuosien varrella. Ennen vanhaanhan minulla oli hajautuksena jopa yli 40 osaketta salkussa.

Nykyään kuljen toista tietä. Salkussa on nyt noin 10 osakelajia. Tarkoitus on tehdä isompia sijoituksia, seurata jokaista tarkemmin.

Suominen kasvaa edelleen salkussa, sitä en ole myynyt. Se on nyt noussut noin 100% ostohinnastani ja edustaa yli 30% salkun sisällöstä. Se on tällä hetkellä kaikkien aikojen suurin ja tuottoisin sijoitukseni.

Usein kovat notkahdukset ja osakkeiden laskut tuovat jonkinlaisia tilaisuuksia. Mutta käteen voi jäädä väärä hevonen. Silloin ei hyvä laula.

Norjalaiset öljypalveluosakkeet ovat kaivautuneet meren mutaan siihen malliin, että kiinnostus herää väkisinkin. Toisaalta bullerot ovat Nordnetin mukaan ostaneet aktiivisesti Seadrillin ja Statoilin kaltaisia notkahtaneita laatuyhtiöitä ja se pistää epäilemään. Ei sijoittaminen voi olla näin helppoa: kun hinnat laskevat, laitetaan possa alle ja otetaan osakkeet talteen. Voisiko notkahduksesta tulla vieläkin rajumpi ja bullero myy nyt ostamansa ”halvan” osakepotin paniikissa vielä halvemmalla keväällä 2015?

Silti tekisi jo mieli aloitella osto-ohjelmaa. Sillä tavallahan tuota ostoajankohtaa voi blendata. Omalla kohdallani osto-ohjelma on aika suureellinen sana. Kyse on vain parista kolmesta ostosta.

Norjalaisen Seadrillin ympärillä on aika synkkää meininkiä.

Yhtiö on jo pitkään kommenteissa arvostettu laadukkaaksi ja osinko- ja osakasystävälliseksi joskin velkavetoiseksi yhtiöksi.

Kun myin taannoin pois tämän öljypalvelualan norjalaisen helmen osakkeet 176 NOK:n hintaan, luulin olevani pahasti myöhässä myynteineni. Olihan osake käynyt yli 280 NOK:issa.

Nyt kuitenkin kun osake liikkuu 82 NOK:in tietämissä, voi sanoa, että myynti kannatti.

Finanssikriisin aikana 2008-2009 Seadrillin osake veivasi 40-60 NOK:in väliä ennen kuin lähti pitkään nousuun. Jos öljynhinta pysyy alhaalla kauan, niin tässähän voi vielä käydä niin, että Seadrill kolkuttelee ensi vuonna finanssikriisin kurssitasoja.

Seadrill ilmoitti vähän aikaa sitten keskeyttävänsä osingonmaksun ja keskittyvänsä velanhoitoon ja markkinoilla romahduksen myötä syntyvien tilanteiden hyödyntämiseen. Keskeytys oli ja on osakkeelle myrkkyä. Kurssi notkahti rajusti. Seadrill on ollut juuri osinkosijoittajien suosiossa, eikä ole leikannut osinkoaan kuuteen vuoteen.

Vielä kesän jälkeen yhtiö vakuutti, että osinkotaso on kestävä vuoden 2015 loppuun saakka. Tämän vakuuttelun vuoksi jenkeissä viritellään oikeusjuttua Seadrilliä vastaan sijoittajien harhaanjohtamisesta.

Yhtiön ratkaisu on silti järkevä. Nyt sillä on enemmän olkapäitä kohdata kovat ajat. Sillä on myös mahdollisuus olla paremmin mukana mahdollisissa alan yritysjärjestelyissä.

Tämä haiskahtaa pitkän tähtäimen ostopaikalta jos tähtäin on useampi vuosi. Mitään pikavoittoja ei ole näkyvissä. Toki kurssi tempoilee, kun se noin kovan laskun käy läpi.

Joidenkin sijoitustahojen skenaarioissa Seadrill on jopa potentiaalinen konkkayhtiö, mutta moni ei luultavimmin tähän usko. Pääomistaja miljardööri John Fredriksen on hiljattain haalinut lisää yhtiön osakkeita.

Olen siis alkanut tähyillä Norjan suuntaan.

Omassa sijoitustoiminnassa painopistealueiksi on noussut hiljalleen muutama alue ja yhtiö. Olen kovasti vähentänyt salkussa olevien osakkeiden määrää ja päässyt alle kahteenkymmeneen. Siihen päälle listaamattomat. Niihin ei kosketa, eikä niistä juuri iloa ole. Listaamattomien kuulumisia voi tarkastella vuosikausien tähtäimellä ellei konkurssiviestiä tule sitä ennen.

Salkussa suurimmiksi ovat nousseet Suominen, kiinalainen Rexlot, sekä alueena Vietnam. Kiinnostava alue ovat pienet ruotsalaiset kasvuyhtöt. Olen myös short Elisassa. Salkun Suomi-osio on edelleen iso, mutta ei yhtä jylhä kuin ennen.

Salkun Venäjä-nurkassa korisevat edelleen Nokian renkaat ja Tikkurila. Ne ovat kelpo-yhtiöitä, joista ei niin vain luovuta. Fortumin myin pois. Venäjä-riskin lisämisestä voi olla monta mieltä. Jos luulee, että maailma palautuu ennalleen niin mikäpä siinä, mutta jos uumoilee, että nyt mennään pitkän kaavan kriisiä, niin varovainen voi olla. Edustan itse jälkimmäistä näkökantaa.

Mitä tulee Suomeen niin on aika sulkea ikkunaluukut ja laittaa kämmenet reisiä vasten. Istuskellaan sitten hiljaa ja toivotaan ettei mitään ikävää tapahdu. Suomella menee hyvin huonosti ja näköpiirissä ei ole ihmeitä. Idän ja lännen ikiaikaisen kinan välissä hyvinvoinnin tosiasiallista romahdusta poteva päättämätön Suomi kumartelee ohikulkijoille, muttei löydä paikkaansa, eikä uutta kasvua.

Uusi uskonto voisi olla vaikka Startupit, mutta miten meitä voisivat pelastaa yritykset, joiden nimikin tarkoittaa sitä, ettei niillä ole vakiintunutta liiketoimintamallia.

Päätän raporttini täältä tähän.