Tänään, meilallessani erään tutun kanssa joka on tulossa autolla tänne (”helvettiin”, kuten meilissä luki ;) Kehä III:n ulkopuolelta, tuli mieleen, että mistä löytyy pysäköintipaikat kätevästi kerättynä yhteen verkkopalveluun?

Okei, keskustan parkkihallit löytyvät ihan Googlen itsensä kasaamasta tiedosta, mutta niiden aukioloajat eivät juurikaan. Ja missä muut pysäköintialueet?

Siksipä hyödyllinen verkkopalvelu, jonka voisi toteuttaa samaan tyyliin kuin Eat.fi (loistava ja hyödyllinen palvelu kaikille meille jotka joskus syövät, ja toisinaan myös juovat, jotain) voisi olla esimerkiksi: Parkkipaikat.fi (osoite on tätä kirjoittaessa vapaa).

Loistavaahan olisi jos parkkihalleista saisi aukioloaikoijen lisäksi myös ajantasatietoa vapaista parkkipaikoista. Ehkä jopa mainoksia palveluista (ansaintamalli?).

Kadunvarsista ja muista paikoista voisi olla tariffi- ja muut tiedot (pysähtymis- ja pysäköintikiellot, niiden kellonajat sekä asukaspysäköintivyöhykkeet). Ja jos kaupungin tiedotus olisi järkevässä kuosissa, mukaan voisi liittää katujen auraukset ja muut tapahtumat jotka muuttavat normaaleja paikoituskäytäntöjä. Eikä pidä unohtaa saavutettavuutta kuten inva-pysäköintilupapaikat ja liikuntavammaisille sopivat parkkipaikat (tai esim. parkkihallien hissit).

Entä ne kaikki parkkipaikat keskustan ulkopuolella, tuolla pidemmällä, joista pääsee julkisilla keskustaan? Niidenhän pitäisi löytyä palvelusta myös ja tietenkin myös yhteysliikenteen aikataulut ja poikkeustiedot (yhteistyötä HSL:n kanssa?).

Liikennetieto olisi varmaan myös mukava lisä, ruuhkat ja sensemmoset. Eikä sisältöä tietenkään tarvitse tai edes kannata rajoittaa vain Helsinkiin.

Jos tiedot olisivat järkevässä muodossa, voisi parkkipaikkatiedot siirtää esimerkiksi GPS-laitteeseen. Ja tuosta saisi muuten myös killeriapplikaation iPhonelle (siihen mukaan esim. ”lappuliisoja täällä juuri nyt” -painike). Ja tottahan palvelun pitää tarjota API jotta kerättyä tietoa voi käyttää kätevästi muuallakin.

Nyt vaan pitää odotella, että joku polkasee tuollaisen pystyyn.

Ihmisen, joka kännykän selaimella, pienellä pystyruudulla, onnistuu www.finnkino.fi-osoitteessa, jossa on näyttöä monikertaisesti suurempi sivusto, kirjautumaan palveluun, löytämään haluamansa elokuvan ja sille näytöspäivämäärän sekä -ajan, ja tämän lisäksi vielä varamaan liput tahtomilleen paikoille, pitäisi saada jonkinlainen mitali.

Missä on Finnkinon yksinkertainen verkkosivu pienille näytöille? Missä palvelu niille, jotka ovat niin hulluja, että yllättäen keksivät haluavansa elokuviin, mutta ovat ainoastaan puhelimen päässä internetistä?

Yllättävää kyllä, todistin eilen kuinka Nokian 6710:lla pystyi siihen, mihin oma vanha N95 ei taipunut. Se ei kuitenkaan ollut tuskatonta. Kiroilua ja sadattelua oli vähintään yhtä paljon kuin näytön vierittämistä, toiminnallisuuksien etsimistä ja oudosti toimivaa kännykkäselainta. Kyse ei ollut päättäväisyydestä vaan maniasta, pakosta todistaa mahdoton: Mennä rohkeasti sinne missä Finnkino ei selvästikään tahdo tehdä bisnestä. Onnistuminen oli yllätys (kyllä, jopa paikkojen valinta toimi), liput varattiin, mutta ei sitä tahtoisi tehdä samaa uudestaan.

Olin, kun pääsin isomman ruudun ääreen, odottanut löytäväni iPhonelle Finnkinon applikaation. En löytänyt. Löysin kyllä wap.finnkino.fi:n, mutta siellä asuu se yksi ja ainoa kännykkäruudulle sopimaton saitti. Hiukan ironista, tavallaan.

Olen tavallaan yllättynyt miten heikosti Suomen suurin elokuvateatteriketju toimii verkossa. Haloo! Nykyhetki kutsuu menneisyyttä – kuuleeko kukaan?

Twitterin puolella @karrio linkitti The New York Timesin juttuun A Is for Amazon, B Is for Best Buy…, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on vallan mainio. Päätin tarkistaa millainen lista täällä syntyy. Lisäsin listaan vielä numerot 0-9.

Tässä siis mitä löytyy google.fi:n suomenkielisten sivujen haun tuloksista ensimmäiseltä paikalta, kun hakukenttään kirjoittaa yhden merkin ja valitsee Googlen ehdotuksista ensimmäisen hakusanan tai -termin:

A – Anttila
B – Big Brother
C – K-Citymarket (ehdotettu hakusana ilman K-etuliitettä)
D – Dna
E – Eniro
F – Facebook
G – Gigantti (Gmail kakkosena)
H – Hotmail
I – Iltalehti
J – Jippii Webmail (oho, tämä yllätti!)
K – Kela
L – Luukku
M – MTV3
N – Nettiauto
O – Osuuspankki (hakusanana op)
P – Pelikone
Q – Apple QuickTime Tiedostonhaku (ehdotettu hakusanana: quicktime)
R – Riemurasia
S – Sanakirja.org (Suomi24 toisella sijalla)
T – Telkku.com
U – YLE Uutiset (ehdotus: uutiset)
V – Veikkaus (kakkosena VR)
W – Wikipedia (suomeksi tietenkin)
X – Xbox360
Y – YouTube (ensimmäisenä linkki videoon Finland needs this car)
Z – Zumba Finland
Å – Ålandsbanken
Ä – Älypää
Ö – Österbottens Tidning (ehdotettu hakusana: öt)
0 – 02
1 – 1001pelit.com
2 – Elokuva 2012 (ykkösenä Googlen itse keräämä tieto, kakkosena Finnkino)
3 – Wikipedia: 30 seconds to Mars
4 – Plaza: 4chan ownasi koko maailman
5 – 5Street
6 – The 69 Eyes
7 – 7 päivää
8 – 80-luvun muoti (ensin linkki Googlen kuvahakuun, toisena Ellien keskustelu)
9 – 911Tabs (ykkösenä Teräsbetonin biisejä)

Toisin kuin NYT, en jaksa tehdä vertailua Bingin tuloksiin, mutta totean, että tästä listasta tulisi hyvin erilainen jos ei seuraisi Googlen ehdottamia hakusanoja.

Päivitys: Karri haki ja julkaisi Kanadan internetaakkoset.

Niin eivät sitten kestäneet matkaamista. Uimalasit. Hajosivat. Nenäkappale brakasi. Huonosti pakattu varmaankin. Oma vika.

Etsin varaosia. Ei löytynyt verkosta, ei kaupoista. Harmi. Merkki nykyään lähes tuntematon. Koskakohan hankin? En muista. En muista edes mistä. Uudet siis hankittava.

Kävelin keskustan urheiluliikkeet läpi. Ei ole uimalaseja voimakkuuksilla tarjolla. Ehkä vain hyvänäköiset uivat talvisin, mietin. Paitsi että Stockmannin urheiluosastolla oli. Halvat, vain 17,90. Speedot. Mutta ei oikeilla vahvuuksilla, liian heikot olivat. Kysyin, josko voisi saada enemmällä miinuksella. Myyjä valitteli miten vaikeata tilaaminen on ja että se on kallista. Ei selvästikään halunnut myydä. Poistuin.

Yhdessä optikkoliikkeessä olisi ollut. Moninkertainen hinta verrattuna Stockmannin Speedoihin. En ostanut. Pari muuta optikkoliikkettä: tilaamalla saa. Kalliita nekin.

En ollut tyytyväinen tarjontaan. Siis nettiin valitsemaan. Ei löydy erityisen helposti sieltäkään, voimakkuuksilla. Opin, että ovat optisia uimalaseja. Optiset lasit?

Eksyin vanhan tutun sivulle: Kaiken aikaisemmin kokemani lisäksi, huomasin, että 1 vuorokauden toimitusaikaan pitääkin lisätä 2 – 3 päivää kun toimittavat .fi-osoitteesta Suomeen. Pois. Nopeasti.

Pari muutakin kotimaista verkkokauppaa löytyi. Yhdessä samat Speedot kuin Stockmannilla maksoivat n. 2,75 kertaa enemmän. Kallista. Toinen oli sata metriä leveä eikä mahtunut selaimen ruudulle ilman hulvatonta määrää sivuttaisvieritystä. Ei hyvä. Pois.

Speedolla oli verkkokauppa. Katselin sitäkin. Olisi ollut saman hintainen kuin Stockmannin tilauslasit, jos Stockmann olisi halunnut myydä, mutta en sitten niitä. Olivat liian tummat.

Ruotsista tilasin. Vähän halvempaa kuin optikkoliikkeestä. Ei niin halpaa kuin mitä Stockmann ei halunnut myydä. Sain sellaiset kun halusin. Kirkkaat linssit.

Päivitys 21.1.2009: Tänään postimies toi uudet uimalasit.

Kuin luin yhdestä selaimen välilehdestä löytyneen (mistä lie linkki löytynyt) Kalevan jutun Makaroni halvinta pienessä pussissa, muistin miten lähivaltsussani Embo on 16 rullan paketissa kalliimpaa per rulla kuin sama toilettipaperi 8 rullan pakkauksessa. Jostain sitä vaan on jotenkin omaksunut ajattelutavan, että isommat pakkauskoot tarkoittavat halvempaa yksikköhintaa.

Mutta niin se vessapaperin hinta katoaa mielestä kun astelee kaupasta kotiin, vaikka matka ei olisi erityisen pitkä. Yksi pieni arkinen asia joka ei tunnu niin tärkeältä, että se erityisesti jäisi kellumaan muiden pienten arkisten asioiden yläpuolelle. Onneksi se muistuu mieleen kun on kaupassa. Aina ei kuitenkaan muistu mieleen ostaa vessapaperia, vaikka pitäisi. Sellainen kyllä jää mieleen.

Hyvä SPR, toisten auttaminen tuo ihmiselle enemmän ja kestävämpää onnellisuutta kuin hedonismi, kertoo esimerkiksi Martin E. P. Seligman kirjassaan Authentic Happiness, mutta avustusjärjestönähän Te varmaankin tiedätte tämän jo.

Oma kertalahjoitukseni Haitin maanjäristyksen katastrofirahastoon oli tavallaan aika mitätön summa, mutta se sopi budjettiini. Uskon, että tarpeeksi monen tehdessä pieniäkin lahjoituksia rahaa kerääntyy merkittäviä summia (tai, eihän se ole uskon asia vaan totta – Kiva toimii täysin sillä periaatteella).

Vaikka rahan lahjoittaminen on hyvän mielen ostamisessa ehkä se tärkein asia, voisitte Te pienellä työllä voimistaa sitä tunnetta.

Kertalahjoituksen jälkeen, kun ihminen palaa verkkopankistaan takaisin sivuillenne, voisi selkeä ja helposti havaittava kiitos (esim. Kiitos lahjoituksestasi, siitä on suurta hyötyä) olla juuri sellainen egohively joka saa ihmiset palaamaan uudestaan ja uudestaan hyvän mielen ostoksille.

Liekö järjestelmässä ollut väliaikainen virhe, vai mistä oli kyse, sillä kun kun olin tehnyt lahjoituksen olitte, rakas SPR, heti koura ojossa haluamassa lisää rahaa johonkin toiseen kohteeseen, ilman kiitosta tekemästäni lahjoituksesta, vaikka sivun osoitteessa selvästi luki, että kyseessä oli kiitossivu. Eikö lahjoitukseni ollutkaan hyödyksi? En saanut sitä onnellisuuden tunnetta jota odotin. Mikä pettymys ja motivaation katoaminen.

Tällaiset pienet asiat ohjaavat ihmisiä joko tekemään tai olemaan tekemättä asioita.

Samalla tavalla kuin monesta pienestä rahasummasta kasvaa isojakin summia, kasvaa monista saamatta jääneistä lahjoituksista iso lovi lahjoituksiin. Onko Teillä, SPR, todellakin varaa ylläpitää järjestelmää joka mahdollistaa tuleviin lahjoituksiin syntyviä lovia?

Kirjoitin matkalla yhden tekstin, lentokoneessa matkalla sinne. Se sisälsi hassuja paikannimiä koneessa näkyvästä reittikartasta.

Olimme mielestäni jossain Uralin eteläpään kohdalla. Kommentoin aikaisemmin tarjottua ruokaa ja suhdettani siihen sekä vieressä istuvaa miestä joka syödessään tunki oikeata kyynärpäätän rajoitettuun elintilaani, mutta nukkuessaan pysyi hyvin käsinojan tuolla puolen.

Mielikuvani kirjoittamastani on, että se oli ihan hyvä sepustus. Eipä sitä kuitenkaan enää ole. Väsyneenä ei pitäisi tehdä mitään sellaista jota ei voi perua. Virheistään oppii, sanotaan, en allekirjoittaisi sanontaa juuri nyt. Kuvien kimppuun kuitenkin vasta huomenna. Pyykinkin.

Tänään ehkä vain enää pieniä pakollisia kuvioita, nyt kun vatsakin on viimeinkin rauhoittunut viimeisten päivien epäsäännöllisistä ruoka-ajoista. Olisi pitänyt se viimeinen maitohappopilleri ottaa hiukan aikaisemmin, matkalla takaisin. Klassinen talvimaisema täällä oli mukava yllätys.

Unen tuloa tuskin tarvitsee pitkään odotella.

Jos kerran Jungner haluaa Suomen TV-yhtiöille yhteisen nettikaupan, miksi YLE on mukana TVKaistan toiminnasta tehdyssä tutkintapyynnössä?

Meinaan, jos TV-yhtiöille pitäisi joku yhteinen myyntialusta saada aikaiseksi, niin eikö olisi järkevää lähteä liikkeelle jostain jo olemassa olevasta ja toimivasta – sellaisesta jota voisi kehittää ilman tarvetta keksiä jokaista pyörää aina uudestaan ja uudestaan?

TV-yhtiöt ja edunvalvojat ovat hulluja jos eivät ymmärrä TVkaistan olevan parasta ja innovatiivisinta mitä TV:lle on tässä maassa viimeisen kymmenen, jos ei vielä useammankin, vuoden aikana tapahtunut ja, että kyseisen palvelun tappaminen olisi iso askel takaisin 1900-luvulle.

Valitettavasti edunvalvontaa suorittavien elinten toimintaan ei kuitenkaan näytä kuuluvan innovointi, kehitys tai uudet tulevaisuuden näkymät mahdollisuuksineen. Edunvalvonnan tehtävänä vaikuttaisi olevan kehityksen pysäyttäminen, stagnaation ylläpito ja järkkymätön usko menneisyyteen. Käsketään. Ollaan yksisuuntaisia. Uusi kielletään kategorisesti ja keskustelematta. Seek and destroy. Piste.

Edunvalvonta schmedunvalvonta…

(Olen avautunut tästä aikaisemminkin.)

Samasta muualla.
Arctic Startup: Old Media Sues New Media: Case TV-Kaista
Switch X: Dinosaurukset uuden median kipussa…

Jatkopohdintaa jutulle Sika, säkki ja datamaksu.

Tuli eilen mieleen toinen (ei auto-)analogia kännyköiden datamaksulle: Tiedät kyllä paljonko perunat maksavat per kilo, mutta et tiedä montako kiloa niitä sinulle tullaan toimittamaan ja näet lopullisen hinnan vasta kun kaupat on tehty, perunat toimitettu ja saat laskun postitse. Ostaisitko? Olisiko laillinen tapa käydä kauppaa?

Ja tuosta analogiasta mieleen, että tällainen datamaksumallihan tarkoittaa sitä, että kuluttaja maksaa kyllä sisällöstä, mutta rahahan ei mene perunoiden viljeliöille vaan (jälleen kerran) niille jotka mahdollistavat perunoiden siirtymisen paikasta A paikkaan B.

Ja koska kuluttaja jo mielestään maksaa sisällöstä, miksi ihmeessä hänen sitten pitäisi vielä maksaa siitä erikseen viljeliöillekin? Eli jos hesarin etusivun lukeminen kännykällä maksaa noin 6 euroa, miksi ihmeessä hesarille pitäisi maksaa vielä jotain lisähintaa per juttu?

Tämähän johtaa vääjäämättä siihen, että mediatalojen pitäisi ottaa sisällön tuottajan ohella sisältöön pääsemisen mahdollistava rooli jotta ne saisivat rahaa tekemistään ja julkaisemistaan sisällöistä.

Monet mediatalot huutavat Googlen olevan ahne varas ja iilimato joka imee viimeisetkin sentit pienten sisällöntuottajaparkojen taskuista omaan pohjattomaan pahuuden kaivoonsa, mutta kyllähän mediatalojen pitäisi myös älähtää siitä, miten operaattorit saavat joulupöytäänsä silavat, sikarit ja vuosikertakonjakit muiden tekemällä sisällöllä aivan samaan tapaan kuin Google.

Miettikää sitä, että jos minä ilman datapakettisopimusta surffaan Elisan liittymällä mobiilisti hs.fi:tä, saattaa Elisa saada siitä alle viikossa minulta saman verran rahaa kuin mitä hesarin vuosikerta maksaa.

[mobiililiittymän] Lasku voi helposti nousta satoihin euroihin, jos kännykän kautta ladataan viihdettä tai ohjelmia.
–
Tietokone.fi: 13-vuotias sähläsi 14 500€ kännykkälaskun

Sanoisin, että ne sadat eurot tulevat täyteen yhtä nopeasti myös joukkotiedotusvälineiden sivuja selatessa, sen verran on mainosta ja sälää sivuillaan.

Nopeasti laskettuna, käyttämällä tieokone.fi:ssäkin mainittua Elisan 4,80 eur/megatavu, tulee satasen verran euroja laskuun kun käy joko
- tietokone.fi:n etusivulla 21 kertaa tai
- hs.fi:n etusivulla 16 kertaa tai
- iltasanomat.fi:n etusivulla 10 kertaa.

Jos viikon ajan joka päivä kävisi kerran jokaisen yllämainitun palvelun etusivulla, muodostuisi siitä n. 150 euron lasku. Tämä siis Elisan hinnoin kotimaassa ilman datasiirtosopimusta. Ulkomaan datasiirtohintoja laskeskelin viime vuonna.

Mielestäni on outoa, että datamäärään sidottu hinnoittelu voi olla sallittua. Kuluttajallahan ei ole mitään mahdollisuutta tietää mitä netin käyttö kännykällä tulee maksamaan ennen kuin lasku tärähtää luukusta. Datamaksu per siirretty mega on sika säkissä – kuin autovuokra joka määrittyy siitä miten monta kierrosta pyörät ovat pyörineet.

Olen sanonut aikaisemmin, ja toistan itseäni taas: Mobiilin internetin suurin hidaste ovat kännykkäoperaattorit ja heidän älyttömät hinnoittelumallit.

Kuten vanha viidakkosananlasku on meille opettanut: Se mikä yhtenä viikkona nousee, putoaa seuraavana. Etenkin kun kyseessä on poikkeus.

Ei kuitenkaan korkein nousija, eikä myöskään suurin pudottaja. Eikä se ole mikään yllätys millään tavalla.

Onkohan olemassa jotain Oindexologia joka osaisi selvittää, josko Partiojohtaja.fi:n alapuolella oleminen molempiin suuntiin mentäessä on jotenkin merkityksellistä esimerkiksi tulevan vuoden onnen tai epäonnen suhteen?

Kädessäni pieni lippunen, jossa numero. Jonotan vuoroani kaupan valmisruokatiskille. Siinä väistellessäni muita, usein jo kunnioitettavaan ikään päässeitä, kuluttajia ja heidän ostoskärryjään, kuuntelen myyjien ja asiakkaiden keskustelua.

- Minä ottaisin tuolla olevia kermaperunoita kakkoseen kiitos, selvitti eräs herra myyjälle, joka kyselemättä ryhtyi annostelemaan pyydettyä tuotetta.

Huomasin miten pieni naurahdus oli pulpahtaa suustani muiden kuuluville, mutta onnistuin pitämään sen vain hymynä ja hiukan liioiteltuna uloshengityksenä nenän kautta samalla kun käänsin katsettani hiukan alemmas. Yritin keskittyä edessäni tarjolla oleviin salaatteihin kun viereeni änki vanhempi rouvashenkilö jonka jonotusnumero oli juuri huudettu tiskin takaa.

- TÄÄLLÄ!

Jonotusnumeron huutanut nuori mies tiskin takaa saapuu paikalle.

- Ja mitä saisi olla, myyjä kysyy.
- Ottaisin marinoitua kaalisalaattia, asiakas kertoo.
- Paljonko laitetaan?
- Niin paljon kun kakkoseen mahtuu.

Tavallaan on oikein hyvä, ettei kaupan myyntipakkauksia ole merkitty kirjaimin vaan numeroin, koska sillä ei olisi ikää pidentävää tehoa. Numerointi on ehdottamasti paljon hauskempi, ainakin niille joilla on vilkas mielikuvitus.

Kun sitten viimeinkin oli oma vuoroni pyysin oman ostokseni tylsästi ”siihen toiseksi pienimpään purkkiin”. Oli pakko, puhekyvyn säilyttämisen vuoksi.

Tänään siis Blogipikkujoulut Weeruskassa alkaen kello 19.

Tänä jouluna laiskotti niin, että ajattelin ostaa kortit niihin harvoihin lahjoihin jotka annan enkä tehdä itse.

Kun kävin viime viikolla sitten katselemassa millaisia taitettuja kortteja on tarjolla, petyin. En siksi, että korttien aiheet olisivat olleet huonoja, löysin monia oikein mainioita kortteja, vaan siksi, että kortit olivat yllättävän kalliita, monessa oli kortin hinta painettu korttiin isoin numeroin (jotta kortin vastaanottaja näkee miten kallis kortti on?) tai kortin viimeinen sivu oli tupaten täynnä valmistajan nimeä, logoa, osoitetta, verkko-osoitetta ja mitälie copyrightejä ja kaikenlaista. Sen voin ymmärtää, että kortissa on valmistajan nimi, mutta pitääkö neljännes koko kortin pinta-alasta täyttää minulle tai lahjan saajalle yhdentekävällä hutulla? Ei kiitos.

Eilen eksyin ihan muut ajatukset mielessä, katsomaan kortteja Zazzlessa ja huomasin kortin hinnan ja ”Add to basket” -painikkeen alla olevan ”Customise it” -painikkeen, jolla pääsi korttieditoriin. Näköjään korttien kaikkia sivuja voi muokata: Kääntää pystyyn tai makaamaan, lisätä omat tekstit (monia fontteja tarjolla), valita niin tekstin kuin taustan värin, lisätä omia kuvia ja jopa poistaa tarjolla oleva kuva. Perin näppärää. Eikä korttien hintakaan ollut ihan pahimmasta päästä.

Niinpä sitten, vaika nyt en enää itse tarvitse kortteja, tein itselleni tunnarit Zazzleen ja työnsin sinne jokusen viimeaikaisista kuvakokeiluistani tarjolle kortteina, jos vaikka joku kiinnostuisi. Ja koska se oli mahdollista, tein tarjolle myös kortteihin mätsäävät kravatit, ettei tartte antaa pelkkää korttia lahjaksi :)

Hmm.. Zazzle vaikuttaa kivalta. Pitääpä miettiä mitä kaikkea voisi omaan kauppaansa lisätä myyntiin.