Kuhnaillen

Bloggausta tositarkoituksella

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 11 Jun 2008 12:09:00 +0000

Löysin Olemattoman ojentaman kiertopalkinnon kommentien tarkastusjonosta vasta tänään. Kiitos sinulle ja pahoittelut venähtäneestä pokaalin pokkauksesta.

Haluan kiittää seuraavia bloggaajia heidän asialleen omistautumisestaan jakamalla palkinnon eteenpäin:

Säännöt:
1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page!
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Potkut,

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 09 Jun 2008 10:04:00 +0000

mutta mukavat sellaiset. Tunsin eilen vatsassa mellastavan vauvan potkut ensimmäistä kertaa. Vaimon raskaus on edennyt kaikin puolin hyvin. Neuvolassa on ihmetelty lapsen aktiivisuutta ja mahtavia sydänääniä. Etuistukkaraskaudessa ääniä ja liikkeitä ei usein kuule kovin helposti. Meidän tenava saa neuvolan tädit kääntämään äänen voimakkuutta hiljemmalle. Isin tyttö! (?)

Olen rauhoitellut tahtiani viljelypalstan multia pöyhien. Nauriit on harvennettu ja muutkin kasvit venyvät mukavasti. Komposti tuoksuu rauhallisen multaisalta. Onneksi on vihdoin luvassa sadetta.

Yksi hyväksi havaitsemani työmatkoja hiljentävä ja kokemuksia kartuttava keino on napsia kuvia työmatkan varrella. Ihmeellistä miten paljon mielenkiintoista tuolta joka päiväiseltä reissulta löytyykään. Pitää vain avata silmänsä ja nostaa katse ilmaisjakelulehdestä. Täällä on muutama valokuvausvinkki kaikille puutarhureille.

Töissä kaikki hyvin.

Kuhnaillen hyvä tulee.

Uupumusta ja harmaata kiveä

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 17 May 2008 20:33:00 +0000

Olen olut viime päivinä väsynyt. Vaimo kyselee, että olenko surullinen kun en enään hymyile. En ole surullinen vaan uupunut.

Olen siitä onnellinen, että työni on juuri sitä mitä olen aina halunnut tehdä, oikea kutsumus ammatti. huonoa tässä on se, että otan työtehtävät ja niiden onnistumisen hyvin henkilökohtaisesti. Kun työt eivät suju tai edistyvät huonosti koen suurta syyllisyyttä. Olen silloin pettänyt ne joiden eteen teen töitä. En tarkoita pomoani.

Viime aikoina on ollut hankala jakso töissä. Ellen pääse ongelman yli voi tuleva työni hankaloitua entisestään. Olen murehtinut tilannetta paljon ja koittanut etsiä erilaisia ratkaisuja omissa ajatuksissani. Töissä on välillä vaikea keskittyä pienempiin työtehtäviin, niin levottomaksi tilanne saa minut. Pienemmät työt kasaantuvat ja lisäävät paineita töissä. Onneksi sain purettua näitä pienten mutta tarpeellisten tekemättömien töiden määrää viime viikolla. Selkeytin myös kalenterini aiemmin oppimallani tavalla. Se helpotti hieman. Näin, että aikatauluni on selkeä ja johtaa loogisten välitavoitteiden kautta useisiin eri päämääriin. Raivasin myös tilaa isompaa ponnistusta varten jolla pyrin puskemaan päätavoitetteen tiellä olevan ongelmatilanteen läpi. Toivottavasti onnistun.

Työstressi ja lyhyet yöunet eivät sovi kenellekään, ei ainakaan minulle. Onneksi on viikonloppu ja voin ainakin yrittää vältellä työasioiden miettimistä - koko ajan. Olin tänään nukahtaa kasvimaalle. Tämän viikon huippu hetkeksi voi nimetä iltapäivällä ottamani päiväunet. Kiitos vaimolle, että antoi minun nukkua omasta väsymyksestään huolimatta.

Onnea vauvankantajalle!

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 16 May 2008 19:18:00 +0000

Vauvankantaja, jonka blogia suosittelin, on synnyttänyt tyttövauvan. Onnea koko perheelle!

Vauvankantaja

Technorati Tags: raskaus,synnytys,äitiys,perhe,perhe-elämä,lapsiperheet

Siemenet kylvetty kasvimaalle

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 12 May 2008 21:09:00 +0000

Onpa ollut hienot ilmat viime viikonloppuina. Kasvimaan tonkijaa on hemmoteltu. Mainitsinkin jo huhtikuussa, että meitä onnisti ja saimme kuin saimmekin vuokralle Kaupungin viljelypalstan. Kokonaista puoliaaria omaa multaa! Viime sunnuntaina luin Hesarista, että olin kaiken lisäksi lähes julkkis tai ainakin trendikäs puutarhaharrastuksineni.

'Puutarhaan voi asennoitua monella tavalla: käytännöllisesti ruuan ja mausteiden tuottajana, esteettisesti, tieteellisesti lajivalikoimaa kartuttaen, filosofisesti ajatusten jalostajana ja tietenkin yleensä optimistisesti", kirjoittaa Seppo Turunen, Korkeasaaren johtaja, esseekokoelmassaan Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa (Tammi). - Unelma puutarhasta

Edellinen vuokralainen oli jättänyt palstan syystyöt tekemättä, joten aloitin viljelyharrastukseni kääntämällä viljelyalan huhtikuun 19. päivänä talikolla. Poistin niponuukasti kaikki vastaan tulleet juuret ja rikkaruohotuppaat. Olin lukenut, että kesällä olisi näin vähemmän kitkettävää. Istutin jo samana viikonloppuna 20.4 ensimmäiset siemenet: 1 1/2 neliötä naurista, yhden penkillisen (1x4m) porkkanaa ja yhden penkillisen härkäpapuja. Peittelin nauriit ja porkkanat neitseellisen valkoisella katekankaalla. Olen aina pitänyt näitä rumia muovikankaita rumina ja todennäköisen tarpeettomina, mutta nyt halusin tehdä kaiken oikein.

Seuraavana viikonloppuna käänsin loput viljelyalasta ja istutin kaksi 4 metrin riviä perunaa (siikliä Prismasta), noin neliön verran pinaattia, kehäkukkia Sammakon kehoituksesta, ruiskaunokkeja ja auringonkukkia. Nauriit ja porkkanat itivät jo. Istutin seuraavan sadon nauriita.

Meillä on tapana viikonloppuisin lähteä aamiaisen jälkeen ulos leikkikentälle. Poika väsyy keinumisesta, juoksemisesta ja hiekkaleikeistä päiväunille 11 maissa jolloin suuntaamme kasvimaalle. Herukkapensaan vieressä on mukava paikka nukkua päiväunia.

En uskaltanut vielä vappuna istuttaa papuja ja muita "kun maan lämpötila on 8-10 astetta"-siemeniä. Istutin kuitenkin pienen alan lehtisalaattia ja salaattisipulia. Kitkin perinnöksi saamiamme monivuotisten kasvien penkkoja. Palstalla on neljä herukkapensasta ja kaksi penkkiä perennoja. Perennapenkit olivat kurjassa kunnossa ja annoinkin niille ns. isänkädestä. Nostin kasvit multappaakuineen maasta ja paransin penkin pohjan palstalla olleella valmiilla kompostilla. Istutin terhakkaimman näköiset juurakot takaisin penkkiin. Raivasin lisäksi herukkapensaat esiin rikkaruohojen seasta ja leikkasin vanhimmat oksat, joista osa oli ehtinyt jo kuolla.

Viime viikonloppuna (vko 19) istutin loput siemenistäni kasvimaalle. Istutin penkillisen sokerihernettä, penkin kahta erilaista ydinhernettä, penkin pensaspapua, yhdeksän salkopavun siementä ja neljä daaliaa. Härkäpavut olivat alkaneet itää vasta viikolla 19 ja nekin hyvin epätasaisesti. Tein varmuuden vuoksi pienen täydennysistutuksen. Alkuviikoksi oli luvattu hallaa joten peitin istutukseni katekankaalla.

Kesäkurpitsantaimet kasvavat vielä ikkunalaudan lämmössä.

Alla kasvimaamme istutukset. Mittakaava on noin 5x10 metriä.

punaherukka	perenna	perenna
raparperi liljat	perenna, auringonkukka	perenna, auringonkukka
pinaatti, Matador	kesäkurpitsa	kesäkurpitsa
peruna, siikli	peruna, siikli	peruna, siikli
peruna, siikli	peruna, siikli	peruna, siikli
pensaspapu Vaia	pensaspapu Vaia	pensaspapu Vaia
Ydinherne (Valma, Alderman)	Ydinherne (Valma, Alderman)	Ydinherne (Valma, Alderman)
sokeriherne, Ambrosia	sokeriherne, Ambrosia	sokeriherne, Ambrosia
härkäpapu, Vroma, pari Hangdownia	härkäpapu, Vroma	härkäpapu, Vroma
porkkana, Amsterdam	porkkana, Amsterdam	porkkana, Amsterdam
nauris, Purple top white globe	nauris, Purple top white globe	salaattisipuli, Ishikura bunching
herukka	kehäkukka, ruiskaunokki	lehtisalaatti
herukka
herukka		salkopapu, Blauhilde
		komposti

Elämän jäsentelyä

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 12 May 2008 20:07:00 +0000

Jännää kuinka elämä muuttuu rutiinien täyttämäksi jonoksi tapahtumia ellei sitä ajattele ja yritä jäsentää. En ole useaan kuukauteen kirjoittanut samankaltaista itseanalyysia ajatuksistani, kuin millä aloitin ja miksi aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Onko elämä muuttunut sen vuoksi epätarkaksi puuroksi, josta on vaikea ilman pinnistelyä erottaa huippuja ja pohjia?

Viime vuoden lopulla olin pisteessä jossa minun oli pakko selvittää itselleni missä mennään. Kirjoittamisen avulla sain avattua ja selkeytettyä ajatuksiani ja syy-seuraus-suhteita elämässäni. Tajusin mikä on tärkeää ja miten voisin pyrkiä nauttimaan elämästä niin, että säilyttäisin nuo minulle rakkaat asiat. Hiljensin vauhtiani töissä ja korvasin vanhat nuorena opitut tavat vapaa-ajalla uusilla tavoilla rentoutua ja nollata.

Kevään aikana olen löytänyt jonkinlaisen kultaisen keskitien. En enään yritä hidastaa väkisin. Olen päässyt eroon hidastus-stressistä. Outoa mitä kaikkea ihminen voi stressata. Olen käynyt taiji-treeneissä aina kun se on ollut perhe-elämän kanssa sopivaan aikaan. Olen juonut muutaman kerran humalan, mutta lähtenyt aina puolen yön jälkeen kotiin. Olen pyrkinyt väljentämään työaikatauluani, useimmiten siinä onnistuen mutta välillä kiireitä purkien. Olen viettänyt pitkiä viikonloppuja yhdessä perheeni kanssa, eli en ole kärsinyt krapuloista sängynpohjalla. Viimeisimpänä hidastuksena olen aloittanut kasvimaan hoidon. Aika hyvin kaverilta, joka oli vielä muutama kuukausi sitten hermoraunio ja lähellä alkoholisoitumista ja perheensä menetystä.

Hidastelu tekee minulle kuitenkin yhä vaikeaa. Minulla on usein huono omatunto jos työt eivät suju tai jos minulla ei ole töissä kiire. Samoin viikonloppuisin täytän päivät helposti kodin kunnostuksella, siementen kylvöllä, mullanvaihdoilla, ikkunanpesulla ja muulla hötkyilyllä. Onneksi poika sentään pakottaa myös leikkimään kaiken "tekemisen" keskellä. Vaikka kuinka väsyttäisi minun on vaikea "hukata" hetkeäkään vapaa-ajastani nukkumiselle. Silti haaveilen usein siitä, että ottaisin päiväunet. Laittaisin silmät kiinni ja lepäisin sohvalla pojan päiväunien ajan. Onkohan tämä nyt sitä luterilaista itsekuria, kun kaikki rauhallinen tuntuu synniltä?

Hissukseen päiväunia kohti

Taiji 24 liikettä

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 13 Apr 2008 18:11:00 +0000

Taiji -harjoituksissa ollaan opeteltu kaikki 24 liikkeen sarjan liikkeet. Treenit ovat auttaneet minua stressin purkamisessa todella paljon. Liikkeitä tehdessä ei voi ajatella mitään muuta, ei töitä, ei perheasioita, eikä muutakaan takaraivossa jyllääviä asioita. Treenit ovat olleet minulle lisäksi sallittua omaa aikaa, joka on lapsiperheissä kortilla. En ole vielä yhtä sulava liikkeinen kuin alla olevassa videossa oleva mestari, mutta hissun kissun minunkin liikkeeni paranevat. Ehkä 10 vuoden kuluttua tai-jini kestää jo katselua. Täällä maailman mestarin Tai-Ji tyylinäyte.

Kevätkuulumisia

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 13 Apr 2008 17:48:00 +0000

En ole hetkeen kirjoittanutkaan kuulumisia ja nyt en tiedä että mistä oikein aloittaisin. Ehkä aloitan viljelypalstauutisella.

Arpao-onni oli meille suotuisa ja saimme kuin saimmekin puolen aarin pläntin kaupungin viljelypalstalta. Olen käynyt jo muutaman kerran ihastelemassa valtaustamme. Valitettavasti edellinen puutarhuri ei ollut syksyllä kääntänyt maata joten edessä on kova kuokkiminen ja mullan kääntö. Hyvä puoli taas on se, että edellinen vuokralainen jätti jälkeensä neljä komean kokoista herukkapensasta. Pensaiden laji selviää keväämpänä kun lehdet ovat auenneet.

Nyt alkaakin jo kylvönäppejä polttelemaan. Keittiön ikkunalle täytyy tehdä tilaa uusille idätyspurnukoille. Pöytä on jo pullollaan parvekkeelle päätyviä kasveja: pihvitomaatin taimia, kirsikkatomaatteja, basilikaa, sitruunabasilikaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia ja mustasilmä susannan taimia.

Ensi viikonloppuna täytyy käydä kääntämässä palsta ja säistä riippuen istuttaa porkkanat ja ensimmäinen erä nauriita. Milloinkohan perunat voi istuttaa? Muutakin hommaa riittää. Pitäisi nikkaroida kompostikehikko ja työkalulaatikko, viimeistellä istutussuunnitelma sekä ostaa harsoa suojelemaan porkkanan taimia kylmältä. Kastelukannun ehdinkin jo ostaa.

Parvekkeellakin on nikkaroitavaa. Tomaatteja varten täytyy rakentaa laatikko ja mustasilmä susannat voivat myöhemmin kiipeillä kiinnitystä odottavaa parvekesäleikköä pitkin. Kirjoittelen taas myöhemmin lisää palstakuulumisista.

Kuopus voi massussa hyvin ja kasvaa huimaa vauhtia. Ensimmäisen raskauden aikana ehti raskauteen ja sikiön kehitykseen kiinnittää enemmän huomiota kuin nyt. Ensimmäiset kolme kuukautta, mitkä ovat raskauden herkin aika, menivät kuin siivillä. Vilkas kaveri potkii jo silloin tällöin äitiä ja heiluttelee käsiään ultrakuvissa. Noin 10 senttinen lapsi on jo valmis ihminen. Nyt tarvitsee enään vain kasvaa, kasvaa ja kasvaa.

Esikoisellakin menee lujaa. Pikku Mies juoksee jo ja tapailee sanoja ahkerasti. Suosikkisanoihin kuuluvat: Kakka (mikä tarkoittaa sitä itseään, rekkaa tai jotain muuta asiayhteydestä riippuen), Ei (usein käytetty sana mikä helpottaa kanssakäymistä huomattavasti - onko nälkä? - Ei), Kukka, Hiekkakakka (hiekkakakku, josta saa uskomattoman paljon iloa irti) ja Iti (isi).

Parisuhde on ollut viime aikoina jälleen kovilla. Raskauden tuoma väsymys ja mielialan mullistukset yhdistettynä minun iltaiseen tietokoneen tuijotukseen ovat pitäneet meidät toisistamme etäällä ja varovaisina. En ole muistanut kertoa fiiliksistäni vaimolle. Täytyy korjata asia ja varata taas isovanhempia lapsen vahdiksi.

Töissä menee hyvin. Sain reilun palkan korotuksen ja olen hidastanut viime syksystä tahtia reilusti. Silloin tällöin yhä ahdistaa kun kalenteri ei ole tupaten täynnä tehtäviä ja kokouksia. Tavallaan stressin ja kiireen puute aiheuttaa stressiä - teenkö tarpeeksi?

Mullanvaihtoa, siemeniä ja lisää tilaa

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 10 Mar 2008 20:47:00 +0000

Kuusi päiväisen työviikon jälkeen olin väsynyt. En ollut ehtinyt nähdä poikaani viikolla kuin maanantai- ja perjantai-iltoina. Aamukiireessä moikkaamista en pidä näkemisenä. Illat menivät myöhäisiksi töissä olleen seminaarin ja taiji-treenien vuoksi. Lauantain vietin koulutuksessa. Hidastusta tosiaan.

Otin vahingon takaisin viettämällä sunnuntain ja maanantain vapaalla.

Istutimme pojan kanssa vesilaseissa juuria kasvattaneet limoviikunapistokkaat taimimullalla täytettyihin jugurttipurkkeihin. Kaksi isompaa oksaa, jotka nekin iloksemme kehittivät juuria istutettiin pieniin ruukkuihin. Pistokkaita on yhteensä viisi. Katsomme mitkä juurtuvat parhaiten ja lähtevät kasvamaan. Tarkoituksena on antaa viikunoiden kasvaa vuoden tai kaksi rauhassa kunnes ne ovat noin 40 senttisiä. Sen jälkeen niistä aletaan koulia pieniä bonsaipuita latvomalla ja leikkaamalla.

Poika nukkui tänään kolmen tunnin päiväunet. Vaihdoin unien aikana mullat kuudelle viherkasville. Multa loppui sopivasti pikkumiehen herättyä. Täytyy käydä ostamassa lisää, jotta vielä neljä mullanvaihtovuorossa olevaa kasvia saavat nekin raikkaat mullat. Ja tarvitaanhan multaa keväämmällä vielä parvekelaatikoihinkin.

Posti toi viikolla kasan siemenpusseja. Niitä on nyt aika moinen määrä, sillä olen ostanut joitain siemeniä myös heräteostoksina kaupoista. Tomaatit täytyisi laittaa itämään jo maaliskuun puolella. Joudun kuitenkin venyttämään istutusta aprillipäivälle, jolloin olen palannut työmatkalta kotiin. En luota siihen, että vaimo muistaisi kastella taimia. Huonekasvini ovat kuolleet kahdesti. Kummallakin kerralla olin ulkomailla ja kasteluvastuussa oli tyttöystävä. Tomaattien lisäksi aion istuttaa huhtikuun alussa myös parvekeyrtit. Kirjoittelen niistä sitten tuonnempana.

Olemme alkaneet miettimään vaimon kanssa keinoja saada asuntoomme tilaa vielä yhdelle asukkaalle. Onneksi toista lasta varten ei tarvitse ostaa tarvikkeita toistamiseen vaan pärjäämme jo hankituilla. Meidän täytyy paremminkin päästä eroon turhasta tavarasta, jotta asuntoon saadaan mahtumaan vielä yksi sänky ja vaatekerrasto. Olemme myymässä kahdet lastenvaunut ja hankkimassa tuplavaunuja tilalle sekä myymässä hoitopöydän ja hankkimassa hoitolevyn eteisen piirongin päälle. Kuskasin käyttämättä jääviä vatteitani UFFin keräyslaatikkoon niin, että vaatekaappiini tuli tilaa matalalle sukka- ja alushousulaatikostolle. Sain näin eteisen piironkiin tyhjää tilaa vauvanvaatteille. Isoisän vintiltä voimme käydä hakemassa pojalle venytettävän lastensängyn ja uusi tulokas saa sitten periä isoveljellä vielä käytössä olevan pinnasängyn.

Vaimo on jatkuvasti väsynyt. Raskausväsymystä ei auta se, että pojalle on puhkeamassa hampaita. Ikenet ovat kipeät mikä itketyttää, kiljututtaa ja potkituttaa. Mullan ja kahvin haju saa vaimon kuulemma voimaan pahoin ja raskaushormoniraivonpuuskan keskellä parempi puoliskoni epäili, että vaihdan kukkamultia vain jotta hänelle tulisi paha olo. Toivotaan, että hormonimyrskyt eivät yleisty.

Masussa kaikki hyvin

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 26 Feb 2008 21:32:00 +0000

Vaimo kävi varhaisultrassa. Hän mietti kauan kannattaako tutkimukseen mennä. Kaikki hänen ystävänsä jotka ovat (taas) raskaana ovat käyneet tutkimuksessa varmuuden vuoksi. Ajattelimme ensin jättää turhan kuvauksen väliin, koska emme yksinkertaisesti keksineet sille syytä. Ei kai ultraäänikuvausta ole tarkoitettu raskauden alkamisen toteamiseen?

Kuinka ollakkaan vaimo kehitti raskaushormoneissaan keskenmenosta ainoan ajateltavissa olevan lähitulevaisuuden vaihtoehdon. Kun sitten vielä alkoi esiintyä ajoittaista veritippojen vuotoa, katsoimme että ultraan kannattaa mennä jo pelkästään kaikkien järjissä pysymisen vuoksi.

Gynekologi kertoi kaiken olevan massussa hyvin ja että pikkuruisella toukallamme on harvinaisen kehittynyt ruskuaispussi. Ai tätä isin ylpeyttä.

Löysin hauskan blogin josta on varmasti hyötyä kaikille esikoista suunnitteleville ja odottaville. Nokkonen odottaa parhaillaan kuopusta ja on kirjoittanut raskauden kehityksestä viime syyskuusta lähtien. Hauskaa luettavaa.

Taantumista

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 24 Feb 2008 20:08:00 +0000

En ole vieläkään soittanut muille terapeuteille. Jäi ensimmäisestä huono maku. Ensin kerron syvimmät tuntoni ja ajatukseni kaverille, joka veloittaa tästä kolmesta vartista 60 euroa ja lupaa miettiä minkä tyyppinen terapia olisi minulle sopivaa. Viikon päästä hän toteaa, että psykoterapia olisi paras vaihtoehto. Terapeutti oli aiemmin kertonut, että hänellä on vain psykoterapia-aikoja vapaana.

Psykoterapian ja tavallisen terapian suurin ero on käyntitiheys. Psykoterapiassa käydään juttelemassa neljä kertaa viikossa ja tavallisessa yksi tai kaksi. Mitä useammin käy, sitä syvemmin voi itseään tutkailla, koska vältytään viikon tapahtumista puhuminen ja voidaan kaivautua aiempiin tapahtumiin.

Ilmoitin, että nykyisessä elämäntilanteessa psykoterapia ei tule kysymykseen jo pelkän ajankäytön takia. En voi olla näkemättä perhettäni koko viikkoa. Varsinkaan nyt kun vaimo on uudestaan raskaana. Kerroin myös, että en kaipaa rankaksikin muuttuvaa päänkaivelua vaan aikaa omien ajatusten ja tunteiden purkuun. Mies veloitti 20 minuutista täyden hinnan. Ärsytti. Yritän soittaa toiselle terapeutille lähiaikoina.

Kävin tällä viikolla kaksi kertaa tuopilla töiden jälkeen. Luin eilen vanhan kirjoitukseni aiemmasta alkoholin käytöstäni ja huolestuin. Alkoholismin vaiheiden kuvauksessa yksi kohta osui silmiini: "Lopettamisyritykset. Voivat olla päivistä kuukausiin, mutta päättyvät aina repsahdukseen ja juominen palaa heti entisiin uomiinsa". Myös vaimo on usein varoittanut minua palaamasta samoihin juomatapoihin uudestaan.

Olenko lipsumassa takaisin salatissutteluun? Täytyy lopettaa itsensä palkitseminen ja työstressin laukaisu alkoholilla. Olen myös lipsunut taiji harjoituksista. Olen jättänyt viikon toiset harjoitukset väliin useana viikkona. Tällä viikolla kävin oluella treenien sijasta. Asiaan täytyy tulla muutos.

Humalahakuista juomista en kaipaa. Kävimme viikolla vaimon kanssa nauttimassa muutaman tunnin yhteistä aikaa ravintolassa. Söimme hyvin, vaimo joi puoli lasillista punaviiniä ja minä tuopillisen olutta. Ei tehnyt mieli toista.

Viikonloppuna olen hoitanut kodin viherkasveja kuten jo kirjoitinkin ja tilannut siemeniä kylvettäviksi.

Limoviikunan leikkaus ja oksapistokkaat

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 23 Feb 2008 19:04:00 +0000

Kuten jukkapalmukin, myös komea noin metrin pituinen limoviikuna on Mummin peruja. Viikuna oli kokenut kovia palvelukodissa. Puu ylettyin ennen miehen rinnan korkeudelle. Päähänpiston vuoksi viikunan kaksi runkoa katkottiin 20 sentin korkeudelta ja siihen vesoi vähitellen lähes 10 uutta runkoa. Limoviikuna oli sen jälkeen saanut keräillä rauhassa voimia muutaman vuoden. Lopputulos oli sekava pöheikkö.

Ostin terävät oksasakset ja leikkasin limoviikunan muotoon. Tutkin pojan kanssa kasvia ensin rauhassa. Halusimme nähdä mitkä varsista tulisi säästää. "Tää-tää dää" sanoi poikani. Leikkasimme pois vanhat kuivuneet varrenpätkät ja kolme puun symmetrian rikkovaa uutta vartta. Poika pärisytteli hyväksyvästi. Viikuna näytti jo puulta eikä pensaalta.

Tämän jälkeen tutkimme oksaston rakennetta. Puu oli pahasti toispuoleinen. Suurin osa oksista ja lehvästöstä kasvoi yhteen suuntaan. Harvensimme runsaammalta puolelta pääoksien sivuoksia. Poistimme vielä tiheimmästä kohdasta yhden keskikokoisen oksan.

Viimeistelimme leikkauksen poistamalla kuivat oksan päät ja lyhentämällä pitkiä honteloita oksan kärkiä.

Nappasin pojan syliin ja kävimme täyttämässä kukkamaljakon vedellä. Poistimme hyvän näköisistä irtileikatuista oksista alimmat lehdet ja laitoimme ne maljakkoon juurtumaan. Valitsimme eri paksuisia oksapistokkaita, jotta näemme minkä paksuiset kehittävät nopeimmin juuret. Pojan äiti tykkää bonsaista ja suunnitelmissamme on kasvattaa muutama limoviikuna-bonsai. Bonsai jos mikä sopii hidastelijalle.

Jukkapalmun jakaminen

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 23 Feb 2008 13:40:00 +0000

Mummilta peritty lähes metrinen jukkapalmu koki talven aikana kovia. Jukka kasvoi suurehkossa altakasteluruukusta, jossa se viihtyikin hyvin kasvukauden ajan. Talvella jukka haihdutti kuitenkin äärimmäisen vähän, mikä oli minulle yllätys. Juuret joutuivat olemaan joulukuussa seisovassa vedessä yli viikon.

Kaadoin veden tuolloin täyttöaukosta ulos ja annoin ruukun kuivahtaa reilummin. Jukan lehdet nuokahtivat kuitenkin yksi toisensa jälkeen. Tammikuussa palmu otti kasvupyrähdyksen kasvattaen tiheän ja kiharan kärkikasvun. Vanhat lehdet ja nämä uudet lehdet jatkoivat kuitenkin kuolemista.

Jaoin jukkapalmun tänään neljään osaan. Leikkasin varren terävällä veitsellä poikki 20 cm juurakon yläpuolelta ja vaihdoin juurille tuoreen mullan. Jäljelle jääneestä varresta leikkasin yhden noin 30 cm ja toisen lyhyen vain 10 senttisen palan ja istutin nämä kosteaan multaa tyvipää alaspäin juurtumaan. Varren kärjen jossa oli uudet lehdet asetin vesilasiin kasvattamaan juuria. Toivottavasti lisäykset onnistuvat ja vesivahingosta on jotain hyötyä.

Jukkapalmun hoito-ohjeet

Kieltäytymisen ilo

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 17 Feb 2008 23:14:00 +0000

Olen unohtanut lähi aikoina hämmästellä kuinka kauan viime humalastani on kulunut. Tajusin tänään että en ole ollut kännissä sitten joulukuun puolen välin. Täysin käsittämätöntöntä.

Olin kuukauden päivät täysraittiina ja sen jälkeen olen ravintolailtoina onnistunut lopettamaan juomisen muutaman oluen jälkeen. Minun ei ole tehnyt mieli lähteä ulos humaltumaan. Ajattelen alkoholia kuitenkin vielä usein. Raskaan työpäivän jälkeen kieltäydyn baarien kutsusta kotimatkalla ja niinä kahtena iltana kun olen nähnyt kavereita baarissa olen lähtenyt muutaman tuopin jälkeen aikaisin kotiin, vaikka on tehnyt mieli jäädä juomaan lisää.

Olen aika ylpeä tahdonvoimastani. Liiasta juomisesta kieltäytyminen saa minut hyvälle tuulelle. Se on sitä onnistumisen iloa.

Zen ja puutarhanhoito

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 17 Feb 2008 22:57:00 +0000

Sähköpuutarhassa mietittiin voiko puutarhanhoidossa tuntea Flown. Flow on Mihaly Csikszentmihalyin luoma uusi nimitys ikivanhalle meditointikeinolle Zenille.

Zen on buddhalainen suuntaus jossa pyritään saavuttamaan nykyisyyden kokeminen tekemisen kautta. Zazen meditaation ja nykyhetkestä tietoisen tekemisen kautta zenin harjoittajat uskovat saavuttavansa valaistumisen.

Minkälaista on nykyhetkestä tietoinen tekeminen?

Wikipedian mukaan zenissä tällä tarkoitetaan nykyhetken hyväksymistä sellaisena kuin se on spontaania toimintaa ilman itsetietoisuutta ja itsekritiikkiä. Eli kun ihminen tekee jotain niin keskittyneesti että ei huomaa itseään ja täten kritisoi tekemisiään. Flowksi kutsutussa tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin "virta".

Zen tai Flow - peruna tai pottu, sama asia eri paketissa.

Ihminen pitää luonnostaan asioista jotka tukevat hänen omaa maailmannäkemystään ja ihmisistä jotka ajattelevat samoin kuin hän. Tämän vuoksi minun oli mukava lukea Sähköpuutarhan juttu Flow. Oli kiitollista huomata, että muutkin kokevat kiirettömyyden ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymisen palkitsevana ja hienona kokemuksena.

Kun aloin vuoden vaihteessa miettiä eri keinoja hidastaa elämän rytmiä ja löytää uusia tapoja ennalta ehkäistä stressiä puutarhan ja kasvien hoito oli yksi ensimmäisistä harrastuksista jotka tulivat mieleeni, samoin meditaatio.

Meditaatiota voi harjoittaa monin eri tavoin. Yksi tykkää istua jalat ristissä ja keskittyä hengitykseen toinen keskittyy taijin liikkeisiin. Zenissä yhdistetään perinteinen istuen meditointi ja tekemiseen keskittyminen.

Tekemiseen keskittyminen, oli se sitten puutarhanhoitoa, tiskausta tai taijita, on minunkaltaiselleni hermoheikille helpompi ensi askel hiljentymiseen kuin paikallaan istuminen ja hengittäminen. On vaikea käsittää miksi paikallaan olo on niin vaikeaa. Tulee heti tunne, että nytkin voisi tehdä jotain hyödyllistä tai hauskaa. Pelkään että menetän hetken elämästä jos en nouse ja tee jotain.

Ehkä vielä pikku hiljaa opin myös istumaan. Sitä ennen hoidan kasveja ja harjoittelen taijita flown virratessa.

Sähköpuutarha kirjoitti meditoinnistaan hienosti:

...Flow on puhdistava ja eheyttävä kokemus. Ihmiselle tekee hyvää olla vailla itsekritiikkiä, nauttia tehtävästä joka palkitsee välittömästi ja ehdottomasti. Samankaltaiseen kokemukseen pyritään monin keinoin; joku juo alkoholia, yksi juoksee maratonia, joku käyttää huumeita; kaikissa on kai pohjimmiltaan sama tarkoitus - kokea yksi hetki puhdasta onnea, ilman itsesyytöksiä tai negatiivisia tuntemuksia. Puutarhanhoito on poikkeava siinä, että kasvit ovat positiivinen vastapari; ne eivät kysele, aseta vaatimuksia eivätkä moralisoi. Puutarhanhoito ei ole suoritus eikä hämärrä tajuntaa. Se antaa perspektiiviä ymmärtää itseään, osana luontoa, ja kun omin käsin ja omin voimin kääntää maata, kokee oman rajallisuutensa, mutta palkitsevasti; niinä hetkinä on hyvä olla...

Kasvimaasuunnitelmia ja siemenluetteloita

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 16 Feb 2008 23:22:00 +0000

Odottelen yhä vastauksia viljelypalsta-anomuksiini. Odotusaikana olen perehtynyt tai paremminkin palauttanut mieleen viljelyn aikataulua. Vaikka tänä vuonna ei vielä onnistaisikaan, niin voimme kuokkia pienen palstan mökille, äidin kesäkurpitsojen viereen. Äiti ainakin pitäisi ajatulsesta sillä se tarkoittaisi sitä, että kävisimme useammin pojan kanssa häntä moikkaamassa.

Lainasin kirjastosta puutarhaoppaan, Puutarhanhoito poropeukaloille, josta on selvinnyt, että pian on aika alkaa idättämään ensimmäisiä taimia. Esikasvatuksen aloittamisajankohta vaihtelee lajeittain. Ensimmäisiä täytyy istuttaa jo helmikuussa, mutta suurinta osaa lajeista vasta maalis-huhtikuussa. Osa suomalaisista lajeista voidaan kylvää suoraan kasvimaalle touko-kesäkuussa.

Pohdiskelimme tänään ruokapöydässä mitä kasveja haluaisimme kesällä ja syksyllä syödä. Alustava listamme on seuraava:

varhaisperuna
porkkana
nauris
härkäpapu
kesäkurpitsa
ydinherne
sokeriherne
pinaatti
lehtisalaatti
salaattisipuli
basilika
mäkimeirami
timjami

Lisäksi haluamme nähdä kasvimaalla kauniita kukkia: auringonkukkia ja ehkä joku Isoäidin kasvin kesäkukkasekoitus.

Suunnittelua vaikeuttaa tiedonpuute lajien satoisuudesta. Jos istutamme kaksi sadan siemenen riviä hernettä, jaksammeko syödä niitä? Puolelle aarille mahtuu aikamoinen määrä kasveja. Täytyy vielä hieman tutkia siemenluetteloita ennen tilausten tekoa. Isoäidillä ja Hyötykasviyhdistyksellä tuntuu olevan monipuoliset siemenluettelot joissa on hintojen lisäksi viljelyohjeet.

Parvekekasvit on jo valittu. Etelään päin aukeavalla parvekkeellamme tulee kasvamaan kolme tomaatin tainta joille nikkaroin keväämmällä laatikon ja säleikön, aitoelämänlanka näköesteenä ja ehkä koristekurpitsoita pojan iloksi. Kukkalaatikkoihin istutetaan yrttejä ja pelargonioita. Parvekkeella olevat vanhat hyllyt notkuvat kesäisin sisältä ulkolaitumille siirtyvistä kesälomailevista viherkasveistamme.

Ensimmäisiä askeleita ja raskaushormoneita

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 10 Feb 2008 20:34:00 +0000

Ihmeellistä miten nopeasti lapset kehittyvät. Poika kasvaa sellaista vauhtia, että sitä on vaikea ymmärtää. Kolme kuukautta sitten hän harjoitteli vielä haparoiden konttaamista ja tänään käveltiin jo monta metriä. Suukin käy kuin papupata, kun vielä saisi kielen tottelemaan sanoja. Maailman hienoin poika!

Viime viikonloppuna huomasimme olevamme raskaana. Ensimmäinen kommenttini oli "Jee poika saa pikkusiskon!", mihin vaimo totesi että "se on toinen poika".

Vaimo pelkäsi, että raskaaksi tuleminen saattaisi olla yhtä vaikeaa kuin ensimmäisen kanssa. Toisin kävi. Taitaa olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on saatu niin raskaaksi tulemiseen ei paljon muuta tarvita kuin pelkkä ajatus. Tosi mahtava juttu, Pikkuepeli saa kohta kaverin!

Sain pohdittua asiaa viikolla. Ensimmäinen raskaus oli parisuhteelle rankka. Lasta oli toivottu kauan ja se lisäsi vaimon paineita tehdä kaikki oikein. Tiesimme, että raskaus muuttaa äidin elämää monin tavoin, mutta kukaan ei ollut puhunut siitä hormonimyrskystä johon nainen joutuu. Riitelimme paljon ja tuleva äiti raivosi ja purki tunnekuohunsa minuun.

Uutinen uudesta raskaudesta nosti esiin pelkoja tulevasta. Raskausoireitakin kun oli jo näkyvillä: nauretaan ja sekunnin päästä itketään, käydään ylikierroksilla ja päädytään suuttumaan ja raivoamaan. Otimme tänään monta kertaa yhteen. Onneksi kykenimme lopulta rauhoittumaan sen verran, että pystyimme käymään järkevän keskustelun siitä mikä rassasi.

Kerroin, että minua pelotti vaimon muuuttuminen hormonihirviöksi, minkä vuoksi olin ollut viikolla etäinen, hiljainen ja tiuskiva. Vaimo pyyteli anteeksi omaa kiukutteluaan ja haukkujaan. Raskaana on herkkänä kaikille tunteille. Naiset ovat usein herkkiä tulkitsemaan miesten sanomiset negatiivisesti. Niin sanottu pukeutumisparadoksi on jokaiselle miehelle tuttu. Naisen kysymykseen siitä kumpi hame on kauniimpi ei ole miehen kannalta onnistunutta vastausta. Lopputulos on useimmiten aina se, että mies on jotenkin onnistunut haukkumaan naista lihavaksi. Raskaana olevat naiset pyörittävät miehen sanat päinvastaisiksi aivan varmasti. Väärällä äänensävyllä sanottu kohteliaisuus on suuri loukkaus heidän äitiyttään vastaan.

Onneksi tiedämme nyt etukäteen mitä saattaa olla edessä ja osaamme varautua siihen puremalla tarvittaessa huulta ja keskustelemalla pienistä asioista ennen kuin ne muuttuvat ilmiriidoiksi. Toivon myös, että vaimo osaa ottaa toisen raskauden rennommin kuin ensimmäisen.

Elämän Helvetti blogissa Vinnie oli kommentoinut raskausajan riitoja seuraavasti:

Raskaushormonit mulla ainakin teki sen että riitaa tuli ihan älyttömistäkin asioista, ja sitten niitä pelkoja että lopun ikää on kuin pallo jalassa kun on lapsia.. tavallaan onkin.. meneehän se osa vapautta, mutta antaa se niin paljon enemmän, ettei sitä osaa kaipaakaan, eikä se kokonaan kahlitse jossei anna kahlita

Terapeutilla ei ollut minulle sopivia vastaanottoaikoja. Täytyy etsiä toinen terapeutti sillä uskon että tulen tarvitsemaan niitä.

Niittyjä tienpientareille

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 10 Feb 2008 19:42:00 +0000

Puutarhanhoidosta tulee nopeasti mieleen neiti marplemainen mummo, joka sukii puutarhassaan ruusuja. Ei siis kovin miehistä puuhaa noin ensi ajatuksella. Itse olen pitänyt aina mullan möyrimisestä kesämökin kasvimaalla ja viherkasvien hoidosta kotona.

Kaupunkilaisviherpeukaloiden on vaikea vapauttaa sisäistä mullan kuokkijaansa, kun kaikki tila on käytössä. Ei saa mennä puistoon istuttamaan kasveja, ei saa kuokkia asuintalon pihaa, eikä jalkakäytävän reunaa. Mitä jos sen tekisi salaa ja lisäisi harasteen nimeen sanan sissi? Kuullostaa heti hieman miehisemmältä ja jopa hauskemmalta.

Briteissä ja Saksassa guerilla gardening eli sissipuutarhanhoito on jo tuttu juttu. Kaupunkilaispuutarhurit kokoontuvat iltaisin muuttamaan valitun betoni ja asfalttiloukon viheriöiväksi keitaaksi. Oheinen video näyttää kuinka mainiosta jutusta on kyse. Lähistön asukkaatkin tuntuvat pitävän näistä terroristeista.

Otin itsekin lain omiin käsiini Suomen pimeinä ja leutoina joulukuun päivinä. Nettikaupasta tilaamani kuivaniitty-siemensekoitus hävisi virkavallan tietämättä odottamaan keväistä itämistään kolkkojen lähiökujien joutomaalaikuille ja jalkakäytävien reunoille.

Työmatkoilla on mukava seurata saavatko tupakantumpit ja roskat väistyä ahdekaunokkien, hirvenkellojen, kangasajuruohojen, kissankellojen, päivänkakkaroiden ja muiden ihmeiden tieltä.

Helpot uunijuurekset

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 10 Feb 2008 19:21:00 +0000

Uunijuurekset ovat herkullisia, edullisia, ympäristöystävällisiä ja kuuluvat vaimoni bravuureihin. Juurekset ovat jostain syystä hyljeksitty perinteinen suomalainen ruoka. Vierastus saattaa johtua siitä, että ei tiedetä kuinka näistä herkuista saadaan nykymakuun sopivaa ruokaa. Alla on meidän perheessä pidetty resepti, joka sopii lisukkeeksi melkeinpä minkä ruoan kanssa tahansa.

Uunijuurekset

Perunaa
Lanttua
Porkkanaa
Bataattia
(kesäkurpitsaa)
(parsakaalia)
(sipulia)

Kasviksia kannattaa varata uunivuoallinen, koska ruoka on hyvää. Leikkaa kasvikset reilun kokoisiksi (miehen peukalonpään) paloiksi. Lämmitä uuni 175C ja voitele uunivuoka rypsiöljyllä. Lado juurespalat vuokaan ja liruta niiden joukkoon oliiviöljyä. Lisää mausteeksi suolaa, mustapippuria ja yrttejä maun mukaan. Sekoita ainekset vuoassa ja lisää koristeeksi basilikan lehtiä.

Paista uunin keskitasolla noin 45 minuuttia.

Saat ruokaan vaihtelua lisäämällä kasvisten joukkoon vaahterasiirappia.

Ritarinkukka ja Saint Paulia

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 10 Feb 2008 19:03:00 +0000

Jouluna saadut amaryllikset ovat kukkineet keittiön pöydällä viime päiviin saakka. Ollaan pojan kanssa seurailtu kukkien kehitystä ja veikkailtu kuinka monta päivää vielä menee ennen kuin seuraavat kukat puhkeaa. Paras kukinta alkaa olla nyt takana päin. Yksi nuppu odottaa vielä puhkeamistaan. Ritarinkukka on helppo hoitoinen, eikä sitä kannata heittää loppiaisena roskikseen.

Kukkivaa tai nupullista amaryllista ei kastella lainkaan. Kukkien kuihtuessa, kukkavarsi katkaistaan tyvestä terävällä veitsellä. Mutten kasvi alkaa kehittää siemeniä, mikä vie muilta kukilta voimia. Kaikkien kukkavarsien kukittua vaihdetaan multa ja kasvia kastellaan ja lannoitetaan kesää kohti enenevässä määrin. Elokuun paikkeilla kastelua vähennetään. Kasvin lehdet kuihtuvat loppukesästä, minkä jälkeen voi jäädä odottelemaan uusia komeita kukkia.

Saint Pauliani ei innostunut kehittämään vesilasissa juuria. Tai no, lilluttuaan kuukauden vesilasissa kahden lehden ruotiin kehittyi noin puolen sentin juuret. Mummo epäili huonon juurtumisen johtuvan pimeästä vuodenajasta ja että lehdet kannattaisi istuttaa lehtilapaa myöten kosteaan multaan. Kokeillaan auttaako Mummon neuvot.

Kun elämä on kurjaa...

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 06 Feb 2008 21:41:00 +0000

...ota pitkät nokoset.

Stressi pois hidastusvinkeillä

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 06 Feb 2008 21:40:00 +0000

Zen Habits blogi kuuluu nykyään vakiolukemistooni. Blogi tarjoaa työstressin ja kiireen lamaannuttamille lukijoille keinoja hallita elämää yksinkertaistamalla sitä. Sen sijaan että hoitaisi ahdistusta alkoholilla, nikotiinilla ja kofeiinilla, Zen Habits suosittelee jo tuttuja keinoja: hidastamista, töiden karsimista, priorisointia, meditointia, aikataulutusta ja keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan.

Hyviä neuvoja kannattaa kerrata.

A Guide to Cutting Back When You Feel Overwhelmed

17 Unbeatable Ways to Create a Peaceful, Relaxed Workday

Terapiaa ja lyhyitä öitä

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 03 Feb 2008 10:01:00 +0000

Monenlaista on tapahtunut viikon aikana, Illanistujaista, terapeutin tapaaminen, lyhyitä öitä ja tipattoman tammikuun loppu.

Jännitin viime viikolla osallistumistani illanistujaisiin. Pelkäsin avaavani tulpan joka on estänyt viinalla läträyksen. Tiesin että ryyppyputken alkamisesta ei ole vaaraa, mutta oliko juomattomuuden synnyttämä kynnys juomiselle oli estänyt minua lähtemästä viikonloppuisin baareihin. Ennen juhliin osallistumista minua jännitti, ihan fyysisesti, että oliko tämä kynnys tosiaan muodostanut padon, joka poistuessaan palauttaisi minut aiempiin juomatapoihin.

Onneksi näin ei käynyt. Join kahden tunnin ruokailun aikana muutaman tuopin ja yhden skoolausryypyn. Ruokailun jälkeen osa seurueesta lähti kotiin ja osa siirtyi viereiseen pubiin. Lähdin pubista kahden oluen jälkeen kotiin. Kello oli tuolloin seitsemän. Ehdin siis vielä hetken leikkiä pojan kanssa ennen tämän nukkumaan menoa. Tuntui hyvältä pitää lupaus kotiintulosta ja varsinkin siitä, että pystyin niin helposti lähtemään pubin kaljahanoilta.

Töissä onnistuin yhä rauhoittumaan. Kykenin keskittymään niihin töihin, jotka olin merkannut kalenteriin tehtäviksi ja torjumaan useat minulle tyrkytetyt "pikkuaskareet". Se mikä aiheutti ongelmia oli lyhyeksi jääneet yöunet. Istuin useana iltana kotona netin ääressä yhteen tai kahteen yöllä ilman järkevää syytä. Yöunet jäivät viikolla enimmillään kuuteen tuntiin ja heräsin tämän takia aamuisin myöhemmin. Päivisin väsytti ja kadutti että en ollut nukkunut tarpeeksi. Kahvin kulutus kasvoi ja työpäivät venyivät alkuiltaan. Toinen taiji treeni jäi väliin väsymyksen vuoksi ja toinen terapeutin tapaamisen vuoksi.

En tiedä onko kaikilla kynnystä tavata psykologia. Minulla oli. Usean viikon vatvomisen jälkeen rohkaistuin ja varasin tammikuun alussa tapaamisajan. Toivoin että tuntemattomalle juttelemalla paljastaisin huomaamattani syitä juomiseeni ja oppisin puhumaan tunteistani myös vaimolle.

Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus oli kartoittaa tilanteeni, miksi olin tässä, mitä oli tapahtunut ja miltä se tuntui? Uskomatonta miten paljon ihminen voi kertoa elämästään kun joku osaa esittää oikeat kysymykset. Kerroin nykyisen elämäntilanteeni ja mietteeni siitä miksi olin ajautunut tähän. Kerroin myös aiemmin elämässä tapahtuneet asiat, kyllä, lapsuudesta asti. Minkälaisia vaiheita lapsuuteeni oli kuulunut, nuoruuteen, seurustelut, suhde isään ja äitiin, koulunkäynti ja työt jne.

Terapeutti pohtii tilannettani ensi tapaamiseen asti, jolloin hän kertoo oman käsityksensä siitä miten minun kannattaisi edetä asioiden selvittelyssä. Jo tuon 45 minuutin aikana huomasin elämässäni selviä käyttäytymismalleja. Tuntui että olen jakanut elämäni kahtia: työ-/kouluelämään ja muuhun. Työelämä ei ole koskaan kärsinyt siitä mitä olen vapaa-aikana tehnyt. Muut elämän alueet, kuten sosiaalinen elämä on ajoittain kuitenkin heikentynyt. Vaadin itseltäni paljon, töiden täytyy olla aina tehty hyvin tapahtui mitä tahansa. Työn aiheuttama sressi on heijastunut muuhun elämään, mutta vapaa-ajan hölmöilyt eivät ole heijastuneet työhön. Kaikki ongelmat siirtyvät tai pysyvät vapaa-ajan elämässä.

Toinen käyttäytymismalli jonka huomasin oli suhtautuminen riitelyyn. Vanhempien avioerosta johtuen pelkään huutamista. Tämä taas on johtanut siihen, että välttelen ikävien asioiden kuten työhuolien ja parisuhteeseen liittyvien asioiden esiin nostamista vaimoni kanssa. Joskus jätän kertomatta myös omat toiveeni, mikäli tiedän että ne ovat ristiriidassa vaimon toiveiden kanssa. Annan ikävien asioiden patoutua. Alkoholi on toiminut venttiilinä, jonka avulla saan suuni auki. Minun täytyy rohkaistua avaamaan suuni.

Perjantai- ja lauantai-iltana huomasin että kavereiden tipattomat tammikuut ovat päättyneet. Myöhäisin baarikutsu piippasi kännykässä lauantaiaamuna kello yksi.

Onnistumisia ja kiusallisia tilanteita

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 24 Jan 2008 15:20:00 +0000

Tällä viikolla olen onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja vähentänyt työtempoani. Aloitin urakan heti maanantaina jättämällä hyödyttömäksi arvelemani puhelinkonferenssin väliin. Sen sijaan paneuduin rauhassa projektisuunnitteluun. Siirsin myös ison joukon B-listan työtehtäviä tulevaisuuteen ja keskityin viikolla vain kahteen päätehtävään, muutamaa palaveria lukuun ottamatta.

Kieltäydyin lisäksi pitämästä ensi viikolla seminaariesitystä kiireisiin vedoten. Esimies oli hieman ihmeissään kieltäytymisestäni. Esitysten pitämisessä ei mene kauan, mutta esitysten valmistelu vie aikaa ja kiristää päätehtävien aikataulua. En muuten valehdellut kiireen suhteen. Minulla on tuolloin ensimmäinen tapaaminen terapeutin kanssa. Aika perverssiä, että työnteon vähentäminen tuntuu näin hankalalta.

Toimistolla oli tänään tarjolla viiniä. Muut joivat, minä en. Tuntui kiusalliselta. "Mulla on illalla treenit" Miten toimisin ensi viikon illanistujaisissa? Uskaltaisinko juoda muutaman oluen - sivistyneesti.

Ärtymystä ja pettymystä

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 18 Jan 2008 23:30:00 +0000

Hidas viikkoni alkoi hyvissä merkeissä. Olin maanantaina tavallista paremmalla tuulella ja olo tuntui energiseltä. Tämä on muuten aika uutta minulle. Aiemmin olin viikonlopun ryyppyputken jälkeen aivan loppu ja krapula kesti usein tiistaihin. Tiistaina huomasin, että kalenterini oli ehtinyt täyttyä kahdessa päivässä aivan tupaten täyteen. Keskiviikkona löysin vapaata aikaa puolen tunnin tapaamiselle vasta viikon päästä. Torstaina työpäivä venyi jo 11 tuntiseksi.

Työtahdin hidastaminen on vaikeaa. Nyt kun olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen kuinka teen töitä, olen huomannut, että hoppuilen liiaksi. Teen asiat usein hätiköiden, jotta voisin siirtyä seuraavaan tehtävään. Turhan kiirehtimisen vuoksi tulee tehtyä huolimattomuusvirheitä. Toisaalta näin minulle muodostuu myös taukoja työntekoon, kun saan tehtyä työt nopeammin kun olin suunnitellut.

Kiirehtiminen ottaa kuitenkin hermoille. Jalat polkee lattiaa ja on vaikeaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tuntuu kuin olisin epäonnistunut. Täytyy vain jatkaa opettelua. Ensi viikolla minun on pakotettava itseni hidastamaan ja kieltäytymään "pikku tehtävistä". Pakko.

Taiji rauhoitti alkuviikolla mukavasti. Treenien jälkeen oli lämmin ja rentoutunut olo: lihakset olivat lämpimät ja venyneet ja mieli tyynenä. Varasin tapaamisajan terapeutille.