Here were the major complaints about the WFM.
(1 ) The WFM was developed for Structured Design and it does not fit OO Design.
(2 ) WFM does not work in an environment where the requirements change. When requirements change, WFM has no process to introduce new requirements without repeating the process from the beginning.

The complaints are weak.
(1 ) WFM can easily be converted to OOD.
(2 ) WFM provides for a change process today. It does require that the architect will be involved. If the change is big, the client will need to pay.
Rob

Pecha Kuchassa on ollut yhtenä motiivina saada lyhyessä ajassa tasapuolisesti mahdollisimman monelle aikaa tuoda esille omia juttujaan, virikkeellisesti ja kiinnostusta herättäen. Kun viime syksynä sattui kolmen päivän putki perinteisiä pönötysseminaareja, tuntui turhalta ajankäytötä. Joukkoon mahtui vielä niitä esiintyjiä, jotka käyvät heittämässä samat kalvosetit joka paikassa ja jokunen oli tullut nähtyä jo aiemmin. Joku tykkää, mikäs siinä. Maailmaan mahtuu. Jos ei työn puolesta ole pakko, niin kaikki epämieluisat sessiot voi myös kiertää kaukaa.

Kirjoitin reilu vuosi sitten muutamia juttuja Pecha Kuchasta.

Pekkakukka (tai Pecha Kucha) kuulostaa kiehtovalta juuri tuon diojen ulkoluvun murtamiseen. Itseäni on suunnattomasti ärsyttänyt se, että nykyään esityksen ulkoasu ajaa monesti sisällön ohi.

Miikan jazzimprovisaatioesimerkki toimii hyvin. Oma suosikkini, Larry Carlton, on joskus sanonut “ensin opettele kaikki skaalat ja arpeggiot ja sitten kun osaat ne, unohda ne ja anna vaan mennä”. Jotenkin tuntuu, että samasta asiasta on kyse myös tässä pekkakukassa. Kun on asiaansa riittävän vihkiytynyt, ei tarvitse enää lukea niitä dioja vaan voi antaa vaan mennä. (Ja onko sillä edes väliä meneekö taimaus ihan nappiin?)

Jotenkin kuitenkin pidin myös Helin kommentista “nyt sitten kuuluu innostua mistä tahansa ns. uudesta”. Eihän se näinkään voi tietysti mennä. Täytyy vissiin kokeilla, ennen kuin sanoo mitään, mitä katuu jälkeenpäin

Silloin, kun kuvat ovat puhtaammin metaforia ja puhuja on hyvä ja kertoo tarinaa (kuten osassa Sometimen esityksistä), kuvat voivat enemmänkin häiritä keskittymistä kiintoisaan puheeseen – ainakin näin putkiaivon näkökulmasta . Mutta ilman kuvia juttu ei olisi formaatin mukainen. Puhe pitäisi olla hyvin etukäteen harjoiteltu, jos meinaisi pysyä aikarajoissa ja muistaa, mitä missäkin kohdassa piti sanoa (ilman siis diojen tarjoamia muistutuksia). Konferensseissa näkee usein suoraan paperista puhuvia kuuluisiakin professoreita, mutta esitys ei tunnu omalta, intohimoiselta – ja on aika lailla vastakohta lauantain pekkakukille.

Vertauksen voisi vetää myös jazzimprovisaatioon, jossa aloitteleva artisti pitää mielessään tai katsoo sointukulkuja ja miettii tarkasti, mitä asteikkoa mihinkin sointukulkuun käyttää. Kokeneemmilla tämä sujuu jo intuitiivisesti, gurut rikkovat rajoja ja luovat uusia, omia juttujaan.

Viivagrafiikan tai piirtämisen osalta ei mielestäni lainausoikeus ole mitenkään löyhempi – mitään tällaista ei laissa ole. Kyse on siitä, ylittääkö viivagrafiikka teoskynnyksen. Jos se ylittää, on sillä suojaa 70 vuotta tekijän kuolemasta. Jos ei, niin sillä ei ole mitään suojaa ja sitä saa käyttää kuinka vain haluaa. Avainasemassa lieneekin rajanveto siinä, mikä katsotaan riittävän originelliksi, jotta se ylittää teoskynnyksen.

- kuvissakin on eroja: jos kyse on valokuvasta tai muuten itsenäisestä teoksesta, sen lainaaminen on muutamaa pykälää hankalampi juttu
- sen sijaan tyyliin viivagrafiikka, joka havainnollistaa jotakin asiaa, ei yleensä muodostaisi itsenäistä teosta, vaan sen voisi sitaattioikeudella lainata periaatteessa samaan tapaan kuin voisin lainata kirjasta pätkän tekstiä

Se sitten, että miten paljon tekstiä tai viivagrafiikkaa sitaattioikeudella voi hyvän tavan mukaisesti lainata, on vielä eri juttu. Ei kovin paljon, kai.

Saako kuvakaappauksia verkkosivuista käyttää? Lähde ilmoittaen. Usein luulisi, että sehän on mainosta sivun tekijälle.

Entäs kaikissa CC-lisensseissä oleva Attribution-vaatimus? Monet käyttävät kuvien päällä linkkejä kuviin (monesti esim. Flickriin), Harton esityksessä linkkejä ei tainnut olla. Joskus olen nähnyt myös että viimeiseen kalvoon on kerätty linkit käytettyihin kuviin. Millaiset säännöt tämän suhteen on ja mitkä ovat hyvät käytännöt?

Entäs jos näkee hienon kaavion jonkun muun esityksessä? Suoraan grafiikkaa ei saa kopioida mutta jos homman piirtää uudestaan samanlaisena niin sitten käyttö sallittua (hyvä tapa on varmaan mainita kuitenkin lähde)?

Itse tekee mieli siirtyä takaisin pelkkiin tekstikalvoihin kun tekijänoikeussäännöt ovat jotenkin pikkaisen sekavat.