Tuulenpesä

Pussi

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Sat, 28 Jan 2012 17:12:00 +0000

Mie ompelin! Muttei olis oikein kannattanut :)
Mie vähän ounastelinkin ja tunnen itseni, joten arvasin, ettei töiden jälkeen väsyneenä kannata tehdä mitään tarkkuutta vaativaa. Niinhän siinä sitten kävi, että kun ei aivot leikkaa, niin ne ei leikkaa.
Mutta kyllä siitä pussi tuli. Vetoketjullinen, kuten suunnittelinkin.

Vuorin ompelu oli niin vaikeaa, että päätin tehdä helpoimman kautta. Eihän sitä kukaan tiedä, millainen se on sisältä. Siis kyllä mie osaan vuorin ommella, mutta väsyneenä ei vaan järki toimi, kuten pitäisi.

6 päivää seitsemästä takana. Enää yksi päivä. Ja sen kyllä tuntee olossa ja elossa. Huhhuh.
Tuntuu tosiaan, että elämä on pelkkää työtä, eikä omaa elämää ole ollenkaan ilman vapaapäiviä.
Onneksi maanantaina on sentään yksi ja seuraava viikonloppu. Sisulla mennään.

4/7

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Thu, 26 Jan 2012 15:42:00 +0000

Niin sitä vain on selvitty jo yli puolenvälin pitkästä työputkesta (4/7), kivaa :)

Ja sen kyllä huomaa! Koti on ihan retuperällä, kuin pyörremyrskyn jäljiltä, lattiat täynnä roskia(siis imuroitavia roskia), pyykkikorit pursuaa yli äyräiden. Vain kaupassa käynti ja ruuan laitto on ne kaikkein tärkeimmät asiat, joista täytyy huolehtia. Kaikki muu saa odottaa aikaa parempaa. Olen nimittäin huomannut, että jaksaa paremmin, kun ei aseta itselleen liikaa vaatimuksia.

Joskus aikoinaan sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, kun oli liikaa stressiä, töistä ja kaikesta. Parannuttuani olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Nyt osaan olla ottamatta stressiä tekemättömistä kotitöistä, siinähän ne on, ei ne mihinkään häviä, kerkiäähän sitä sitten myöhemmin.

Äsken suunnittelin käyväni ompelemaan, mutta en sitten käykään. Senkin olen oppinut, ettei kannata väsyneenä tai töiden jälkeen käydä tekemään mitään tarkkuutta vaativaa tai ne menee takuuvarmasti pieleen.

Odottakoon ompeluksetkin. Kirjoitin vain ideat muistiin, ettei käy niin, että kun on aikaa, ei enää muista, mitä piti tehdä.

Tänään töissä odotellessani työkaveria, rupesin miettimään ihan hassuja asioita. Vieressä oli vanha talo ja tiedän sen talon tarinan: siinä on joskus aikoinaan asunut lääkäri, jolla oli vastaanotto samassa talossa. Kehittelin mielessäni tarinaa kyseisestä lääkäristä ja hänen talostaan :)

Samalla katselin ympärillä olevia kerrostaloja, joita oli monenlaisia. Yksi on rakennettu joskus 50-60-luvulla ja toiset joskus 70-80-luvulla. Se vanhempi oli kauniimpi ja huoneratkaisut näissä taloissa on paljon mielenkiintoisemmat kuin noissa nuoremmissa. Olisi aika kivaa asua tosi vanhassa kerrostalossa, jos kerrostalossa pitäisi asua. Niissä on niin ihanat ikkunalaudatkin.

Ja kohta mietiskelin, että jos ensi viikolla on -31°C, mitä mie laitan päälle, että tarkenen. Suunnittelin sitten mielessäni housut, jotka on tehty kaksista collegehousuista: ensimmäisistä otan yläosan ja toisista lahkeet ja vyötärönauhan ja yhdistän näihin ensimmäisiin. Ensimmäiset on maalissa lahkeista ja toisissa on yläosa liian matala.

Kaikkea hullua sitä mielessään pyörittelee! No, ei ainakaan odottaminen käynyt pitkäksi :)

Tämä työputki helpottaa oikeastaan vasta viikon päästä viikonloppuna, jolloin on kaksi vapaata. Eli näiden 7 päivän jälkeen on vain yksi vapaa. Että tuskin vielä ensi viikollakaan kovin paljon käsitöitä tai askarteluja tänne ilmaantuu. Paitsi ne synttärilahjat,joita neuloskelen pikkuhiljaa. Sitten ensi viikolla.

Kuvat ei liity mihinkään mitenkään, tuli vain koneella vastaan, kun etsin kuvitusta tähän. Oli niin ihanan kesäisiä ja kauniita kukkasia :)

Vielä yksi kuva, muistatteko tämän, kesän onnistunein otos:

Ihana sepelkyyhky, joka välillä meinasi lentää päin ja syöksähteli pihan läpi edestakaisin. Paljaalla silmällä ei juuri erottanut, kun lensi niin nopeasti, mutta kamera tallensi pesänrakennushommat.

Aijai, mie olen aina tykännyt syksystä ja muista vuodenajoista enemmän kuin kesästä ja helteistä, mutta kyllä näistä tulee ihana fiilis :)

Viime kesänä helteetkään ei niin pahalta tuntuneet, kun hommattiin se uima-allas. Oispa kesä...

Siivousta

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Tue, 24 Jan 2012 16:14:00 +0000

Aiemmin jo yritin blogata, muttei ollut olevinaan mitään asiaa.

Otetaas yritys uusiksi, kun nyt on kaikki pakolliset töitten jälkeiset kotityöt tehty ja suihkussa käyty, olen yksin kotona ja on aika rentoutua.

Silloin, kun äiti kuoli, sain hänen ompelukoneensa, saumurinsa sekä kaikki ompelutarvikkeensa. Siitä lähtien miulla on ollut aikeissa siivota ompelukärry, joka silloin vaatehuoneeseen kannettiin. Ei siinä mennytkään kuin vuosi :)

Sunnuntaina innostuttiin vanhemman tytön kanssa siivoamaan ja järjestelemään, innoissamme tutkimme nappeja, nauhoja ja neppareita. Tyttö on yhtä innostunut ompelemisesta ja kaikesta näpräämisestä kuin miekin, joten osan annoin hänelle. Omista varastoista annoin myös kangaspaloja :)

Kärryn päällä on erillinen laatikko, johon laitoimme langat.

Ylimmässä laatikossa on nappeja, nappeja ja nappeja.

Läpinäkyvä rasia oli miun oma jo ennestään, muut kaikki äidin.

Seuraavassa laatikossa on neppareita, tarranauhoja, neuloja ja hakaneuloja sekä erilaisia hakasia ja kiinnittimiä erilaisiin vöihin, henkseleihin ym.

Seuraavassa laatikossa saumurin lankoja, vetoketjuja ja ompelukoneen huoltolaatikko.

Viimeisestä laatikosta löytyy saumurin jalka sekä erilaisia nauhoja, kuminauhoja ja nyörejä.

Erillinen arkku miulla on saksia, nuppineuloja ym. varten.

Siitä ei nyt kuvaa olekaan. Mutta johan tässä aarrevaunussa olikin kuvattavaa :)

Eilen ennen iltavuoroa innostuin tutkiskelemaan omia kirjojani ja löysin nämä.

Illalla rupesin lueskelemaan, josko vaikka saisin jonkin askartelukipinän. Vielä ei ainakaan mitään ole tapahtunut. Mutta onneksi kaikki illat tällä viikolla, paitsi perjantai (jolloin iltavuoro) ovat omaa aikaa ja saa olla kotona. Jospa se inspis siitä ilmaantuisi joku ilta (toivottavasti ei perjantaina :) )

Askarteluinspistä odotellessa puikot viuhuu iltaisin. Syntymäpäivälahjoja teen ja neulominen on kaikkein helpoin käsityömuoto, joka ei vaadi mitään. Muuta kuin istumisen ja puikkojen heiluttamisen :)

Tulossa on jotain käytännöllistä ja tarpeellista. Ensi viikolla on nimittäin tyttöjen synttärit ja sitten voin sanoa, että on kaksi aikuista lasta :)

Ei o lapsia ennää :)

Tai onhan ne miun lapsia aina, vaikka ite oisin 80 ja lapset siinä 60 pintaan :)

Ohhoh...

No joo, mie lähden nyt kiertelemään blogilandiaa ja yritän kovasti kommentoidakin. Jotenkin sekin on vaan jäänyt viime aikoina.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Pari kuvaa

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Sun, 22 Jan 2012 09:14:00 +0000

Koko eilisen päivän ompelin ja askartelin, mutta tuntuu, etten saanut mitään aikaiseksi.
Ette muuten usko, mutta ompelin yhtä ja samaa jo kolmatta kertaa. Nimittäin sitä kansiota. Toisella kerralla suurensin sitä ja laitoin reunoihin vinonauhaa. Joka sitten osoittautui erittäin huonolaatuiseksi ja se rupesi purkautumaan ihan itsestään. Eilen taas purin sen ja osittain tein uudestaan ja laitoin perjantaina ostamaani vihreää vinonauhaa reunoihin ja se ainakin vaikuttaa parempilaatuiselta kuin ennen. Nyt jos se lähtee purkautumaan tai muuten hajoaa tms, sitten saa olla. Heitän roskiin ja käytän tavallista vihkoa.

Se, mitä askartelin, oli kollaasi Eetusta, eli meidän vanhasta kissasta, joka kuoli jo 2007 ja siitä lähtien on ollut "pitäisi tehdä" - listalla. Enkä edelleenkään saanut valmista. Miten se on niin vaikeaa?
Tänä aamuna jätin sen kollaasin hautumaan ja tein pari kuvaa eteisen korttitelineeseen.

Tein ihan yksinkertaisen ja pienen.
Toinen on vähän runsaampi.

Kävin vähän miettimään sitä kollaasia Eetusta, että jos en tekisikään kollaasia, vaan pienen kirjan.
Eetu oli vaan niin hauska kissa, että jotain on pakko tehdä.
Se osasi mm. avata ovet → kahvat piti kääntää pystyyn, kävi kaapista kaivamassa maitonapit piilosta ja sen jälkeen oli kauhea ripuli, sille piti toisinaan ostaa oma tikkari - niitä Chupa Chupseja ym.

Tänään taidetaan pitää rento päivä, eikä lähdetäkään yhtään minnekään. Meidän piti mennä kissanäyttelyyn, mutta jotenkin tuntuu, ettei viitsi, kun seuraavat 7 päivää olen töissä ja nyt täytyy nauttia varastoon kotona olemisesta ja samalla levätä varastoon. Mitenköhän mie jaksan? Kun sen 7 päivän jälkeenkään ei ole kuin 1 vapaa.... Ei se enään niin helppoa ole kuin esim. 10 vuotta sitten. No, sisulla mennään.
Ravun motto onkin, että sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven. Tai jotain sinne päin. Ja se on niin totta, sisulla mie oon tehnyt monta asiaa ja sitä sisua riittää :) Monesti, kun elämä on potkinut päähän ja tallonut maan rakoon, sisulla olen sieltä ylös ponnistanut ja eteenpäin räpiköinyt. Sisulla mennään, kahden viikon päästä on jälleen vapaa viikonloppu. Sitä odotellessa.

Perjantai-kivaa :)

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Fri, 20 Jan 2012 16:38:00 +0000

Tänään oli kiva päivä. Ensin töissä oli mukavaa ja sitten töiden jälkeen.

Ensinnäkin aamulla oli ihanaa, kun nukuin hyvin toisen yön peräjälkeen. Ihmeellistä, koska eilen oli iltavuoro ja yleensä ilta-aamu- välisenä yönä nukun todella huonosti.

Töissä naurettiin työkavereiden kanssa, pelleiltiin ja hölmöiltiin. Välillä täytyy olla sellaisiakin päiviä :)

Töiden jälkeen kävin hakemassa vanhemman tytön, jonka kanssa kävimme kaupungin parasta juustokakkua syömässä Cafe Galleriassa (ei taida olla firmalla kunnon sivuja, mutta linkistä näkyy osoite ja street view-näkymä, *vinkki*), shoppailemassa pientä ja vietettiin aikaa yhdessä pitkästä aikaa. Kivaa oli :)

Mie shoppailin vähän askartelutarvikkeita, kun ne rupeaa olemaan vähissä ja lähinnä joulujuttuja miulla vaan on ollut. Nyt on vähän muutakin. Kissojen kanssa kassia purettiin.

Nasu ihastui muovikassiin :)

Julia/Julle kyttäsi silmä kovana arkkupöydän päältä, mitä kassista löytyykään :)

Löytyihän sieltä, pari leimasinta, pitsiä, papereita, helmiä, kukkia ja kaikenlaisia koristeita.

Skräppäyspaketti (tarkoitettu vauvoihin liittyviin juttuihin, mutta oli niin söpö paketti, että oli pakko ostaa, vaikkei vauvoista ole tietoakaan).
Ja lisää paperia: lahjapaperi Clasulta, samoin kaksipuolinen teippi.

Tää paperi oli aivan ihana, ei kyllä harmainta aavistusta, mihin käytän, mutta oli ihan pakko saada.

Nyt ei puutu kuin inspis ja askarteluidea :)

Eiköhän niitä tule, joku päivä.

****

Kivaa on sekin, että miulla on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu.

Tänään on karkkipäivä, huomenna laiskotellaan ja sunnuntaina mennään kissanäyttelyyn.

Ensi viikolla on se 7 päivän putki, mutten mieti sitä vielä. Ensin nautitaan viikonlopun vapaista.

Mukavaa viikonloppua teillekin!

Pitsiä

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Tue, 17 Jan 2012 13:37:00 +0000

Niinhän siinä kävi, kuten ounastelinkin, että heti tulee ideoita, kun ääneen lausuu, ettei päässä ole mitään.
No, jokainen, joka miut tuntee, tietää kyllä, että siellä päässä ei yleensäkään ole mitään ;)

Miulla on jo pitkään ollut mielessä, että pitäisi yrittää neuloa reunapitsiä. Yksi ohje miulla oli, mutten löytänyt mistään muita ohjeita.
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin ruveta itse kehittelemään.

Ohjetta kirjoittelin samalla, kun neuloin. Laitan sen tuonne ohjeisiin joku päivä, kun ei ole tekemistä.
Muuten se on neulottu, mutta yläreunassa on kiinteitä silmukoita. Hyllynreunapitsiksi meinasin ja suunnittelin.
Ja pitihän se sitten samalla kokeilla virkkaamallakin hyllynreunuspitsiä tehdä.

Virkattu näyttää ja onkin leveä, mutta kapenee, kun laittaa tiukalle hyllyn reunaan.
Ohje tästäkin on tulossa some day.

Mie olen aika iloinen, sain nimittäin huomisen iltavuoron vaihdettua aamuksi :)
Onneksi on yksi työkaveri, joka tykkää tehdä iltoja.
Miusta on ruvennut tuntumaan, että ihan kuin olisin laihtunut, kun aloitin tän työn. Ainakin vaatteissa tuntuu, vaa'assa en ole käynyt. Enkä varsinaisesti laihduttanut, tällä kertaa. Mutta tänäänkin kävelin pitkät matkat, kun ennen ajoin autolla pienimmätkin matkat. Jospa se tästä (toiveajattelua, laihdutus ei meikäläiseltä onnistu). Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Maanantai(ko)

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Mon, 16 Jan 2012 08:43:00 +0000

Miulla menee päivät nykyään ihan sekaisin, etten yhtään pysy kärryillä, että missä ollaan menossa. Viikonlopun olin iltavuorossa ja nyt on vapaa. Eli kyllä se vissiin maanantai on.

Ensinnäkin oikein paljon kiitoksia kommenteista! Niitä on niin mukava lueskella!

Nyt tuntuu, ettei ole mitään bloggausaiheita. Ei yhtikäs mittää. Pää naksuttaa tyhjää. En viitsinyt sisältä ottaa kuvia, kun ei mitään uutta ole tapahtunut. Mutta kekkasin ottaa pihalta muutaman kuvan.

Kyllä on synkkää ja harmaata. Yhtään en edes muokannut, muuta kuin kehykset laitoin. Näin synkkää täällä on. Missä on kuulaat aurinkoiset päivät? Ihan sama, onko lunta vai ei, yhtä harmaata koko ajan.

Miun pitää nyt tässä samalla varoittaa teitä, että voi tulla hiljainen hetki tänne blogiin. Ihan vaan sen takia, kun miulla on niin paljon iltavuoroja nyt ja ensi viikon maanantaista alkaa 7 päivän putki... saatan olla aika puhki.

Ja uskon, että blogiressukkahan se siitä joutuu ensimmäisenä kärsimään. Väsyneenä kun ei keksi mitään aiheita, eikä jaksa askarrella tms. Tai ainakaan ideoita niihin ei tule. Nytkään käsityö- ja askarteluideoita ei ole yhtään. Yksi aivoton neulonta on menossa, joka on suuri, joten valmistumisesta en mene takuuseen. Siis siitä, että valmistuisi tänä vuonna. Mutta se on helppo ottaa esille, kun ei muuta jaksa.

Joten älkää ihmetelkö, jos ei miusta kuulu mitään vähään aikaan.

Yritän saada ylihuomisen iltavuoron vaihdettua aamuksi, että helpottaisi vähän.

Mitähän sitä tekisi tänään? En varmaan mitään.

Onko ideoita? Askarteluun, käsitöihin tai bloggaukseen liittyen?

P.S: Voi olla, että nyt kun taas "ääneen" sanoin tän, ettei ole ideoita, kohta niitä taas tulvii ovista ja ikkunoista, kuten aina ennenkin on käynyt :)

Mutta ideoita saatte tekin heitellä :)

Kivaa viikon alkua!

Yksin kotona

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Fri, 13 Jan 2012 16:19:00 +0000

Olen tämän illan istunut yksin kotona: mies ei ole tullut töistä vielä ja tyttö lähti töihin.

Kovin on ankeaa ja yksinäistä, mutta mie keksin tekemistä ajan kulumisen nopeuttamiseksi.

Tai ankeuden voittajaksi.

Tältä se varmaan tuntuu sitten, kun nuorempikin muuttaa pois kotoa..

No, onneksi on käsityöt, askartelut ja muuta räpeltämiset.
Ennenkaikkea, onneksi on blogit.

Mitä ihmettä sitä ennen tehtiin, kun ei blogeja ollut? Tai tietokoneita.

Tai no, tiedänhän mie, mitä sitä tehtiin:

kuunneltiin radiota (nytkin se on auki)

katsottiin telkkaria (sekin on auki)

luettiin kirjoja (sitä en sentään tee nyt :) )

tehtiin käsitöitä (tein äsken ja teen kohta)

Vai lasketaanko askartelu käsitöiksi? Kyllä se ainakin käsillä tekemistä on.

Ja tämmönen se oli ennen:

Peruskirja, joka on joskus Valituilta Paloilta about kakskytä vuotta sitten saatu.

Kansien välissä kaikenlaista vuosien varrella kertynyttä.

Meinasin kerran vaihtaa joku aika sitten kauniimpaan, mutta päätin sitten koristella itte.

*****

Perjantai 13. päivä.

Tänään ei sattunut muuta kuin että kaaduin persuuksilleen ja kun yritin nousta ylös, kaaduin uudestaan ja laskin persmäkeä kuin lapsena konsanaan. En ole vieläkään tarkistanut, onko housut ehjät. Tiedä vaikka olisin kulkenut koko päivän palkeenkieli persuksista roikkuen :)

Ei sattunut: miulla on luut terästä ja läski pehmentää kaatumista. Saan heitellä vaikka minkälaisia voltteja, eikä koskaan satu mitään. Onneksi. En olisi halunnut sairaslomalle, mieluummin teen töitä.

Toisaalta, jos en olisi näin teräsluinen, saisin olla jatkuvasti paikattavana. Miulle kun sattuu ja tapahtuu yhtenään.

Tai toinen juttu oli kyllä se, että miun päivä meni ihan järkyttävän nopeaan, enkä meinannut ehtiä tekemään töitä ollenkaan. Mie sanoin vitsinä, että olinkohan mie tajuttomana maassa, kun aika karkasi käsistä. Siis en ollut, enkä päätä lyönyt, mutta toisetkin sanoivat samaa tänään, ettei mihinkään meinannut ehtiä.

Kai se oli sitä 13.päivä perjantain taikaa.

*****

Huomenna on sitten SE päivä. Äidin kuolemasta tulee kuluneeksi 1 vuosi.

Vuosi on pitkä aika, kun oikein ajattelee, mutta tämä vuosi on mennyt ihan älyttömän lujaa. Tuntuu, että vastahan se oli eilen, kun äidin kanssa sairaalassa juteltiin ja sanoin hänelle: nähdään huomenna. Eikä sitten nähty enää ikinä...

Tuntuu, että vastahan se oli eilen, kun puhelin soi ja sain tietää äidin kuolemasta ja Nasun kanssa yhteen ääneen ulvottiin.

Muistan sen kuin eilisen päivän. Jopa paremmin kuin eilisen.

Kyllä me vielä näemme, haluan ajatella näin. Äiti on siellä jossain ja mie menen jonain päivänä sinne samaan paikkaan.

Taidan käydä neulomaan ja kuuntelemaan Puhelinlangat laulaa.

Rauhallista viikonloppua kaikille!

Aina ei onnistu, ei etes joka kerta

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Wed, 11 Jan 2012 10:21:00 +0000

Mie keksin tässä eilen, että saadaankin keittiön kaapit helposti ja halvalla uudistettua, kun blogikierroksella käväisin (monta tuntia meni siinäkin hommassa).

Ei se sitten ihan niin mennyt kuin Jasmiinalla ja Pepillä.

Tässä näyttää vielä hyvältä. Yhtä hyvältä, kun eilen illalla, jolloin liimailin sähköteippiä klo23 asti.

Tänä aamuna totuus oli toinen:

On se uskottava, ettei oikotietä onneen ole. Ainakaan meidän keittiössä.

Teipit ei kestä. Johtuneeko siitä, että piti laittaa kaksi rinnakkain, kun tuo puun osuus on niin leveä.

Mutta, keksin nyt ainakin sen, ettei ihan koko ovia tarvitse maalata. Maalataan vain nuo puunväriset osat.

Pääsee halvemmalla ja helpommalla. Vaikkei keskiosa ihan vitivalkoinen olekaan, mutta ihan kiva silti.

Ainakin parempi kuin nyt.

Kolmesta eri kaupasta käytiin etsimässä valkoista sähköteippiä, leikkasin ison ja syvän haavan mattoveitsellä etusormeen ja liimailin muutaman tunnin ja tässä on sitten tulos.

Jos hyviä puolia täytyy etsiä, eipähän mennyt tämä viimeinen vapaapäivä hukkaan. Olisi nimittäin mennyt koko päivä loppukaappien teippailuun.

Aina ei voi onnistua :)

Terveisin,

Tuunari alias Tunari :)

Soffa tuli taloon

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Tue, 10 Jan 2012 10:39:00 +0000

Tai talossahan se olikin koko ajan, mutta nyt se palasi omalle paikalleen.

Silloin, kun mies ja vävykokelas (heh) kantoivat sitä autotalliin, mietiskelin, että tuleekohan tää toimimaan...

Ja samana iltana kaipailin sitä. Sitkeästi sinnittelin ilman sohvaa ja nautiskelin tyhjyyden tunteesta ja avaruudesta salaisesti sohvaa ikävöiden.

Kunnes viime viikolla annoin periksi ja pyysin miehiä kantamaan sen takaisin...

Vaikken tykkää yhtään noista irtopäällisistä, ei haittaa. On ihanaa köllötellä sohvalla ja katsella telkkaria silloin, kun en neulo tai ole koneella neulontatuolissa. Mekanismisohva ei mene niin hyvään asentoon, että siinä olisi mukava loikoilla ja sitäpaitsi se on niin pehmeä, että koskee selkään, jos on liian kauan.

Etenkin iltavuorosta on ihana tulla kotiin, tehdä eväät seuraavaksi päiväksi ja muut iltahommat ja lötkähtää sohvalle selälleen jalat käsinojalle ylöspäin. Ah, autuutta :)

Ja taas on olkkari tupattu täyteen tavaraa. Se siitä avaruudesta ja tilasta.

Kannettavan telakkakin sijaitsee nykyään subbarin päällä, josta nostan sen aina syliin ja istun neulontatuolissa, kuten nytkin.

Näin on kaikkein paras.

Tytön tyyny köllöttää vielä sohvan päällä, mutta tänään se viedään hänelle.

*****

Eiliseen purkuhommaan sain pari apulaista.

Serkku tuli poikansa kanssa käymään ja poika purki ihan innoissaan Hexagon-neliöitä. Ja oli pikkasen pettynyt, kun neliöt loppuivat, olisi halunnut purkaa lisää :)

Kassillinen saatiin nöttösiä uudelleen käytettäväksi:

Nöttöskuva on otettu kännykällä, koska kameran akkuvalo oli punaisella.

En uskaltanut ottaa enempää kuvia kuin nuo kaksi, ettei olisi sammunut kesken kaiken. Muuten olisi tämäkin päivitys siirtynyt iltaan tai huomiseen päivään. Nyt on akku latautumassa kaikessa rauhassa.

*****

Tätä mie en kyllä ymmärrä. Onko Nokialla säästökuuri menossa, kun siirtopiuhat on nykyään näin lyhkäset?

Miun puhelin on nytkin koko ajan kiinni tässä ja latautuu samalla.

Tää on nimittäin kätevä, että tällä samalla johdolla voi myös ladata puhelimen akun (joka sekin oli punaisella). Mutta, odotan vain ja pelkään, milloin puhelin kolahtaa lattialle, johdon pituus ei ole niinkään kätevä...

Jaahas, tekis mieleni rupatella vaikka mitä ja ummet lammet, mutta taitaa olla aika lopetella ja lähteä tarkistamaan, onko kuivausrumpu valmis. Kyllähän se ilmoittaa vinkumalla, mutta on se käytävä kuuntelemassa, ettei ole polttanut sulaketta. Kuten eilen, mutta eilen olikin liikaa yhden 16 A:n sulakkeen varassa toimivia laitteita.

Jep, mukavaa päivän jatkoa!

Ikuisuusprojekti valmis

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Mon, 09 Jan 2012 11:55:00 +0000

Ei kyllä tullut ihan sitä, mitä piti.

Vuonna 2007 aloin neulomaan päiväpeittoa vanhemman tytön huoneeseen. Tyttö alkoi silloin kiinnostumaan sisustamisesta ja lupasin päiväpeiton.

Aikaa kului ja sanoin, että ei siitä tule päiväpeittoa. Teen torkkupeiton.

Aikaa kului taas ja jossain vaiheessa en neulonut peittoa yhtään. Meni pari vuotta ja neuloin taas.

Nyt mietiskelin tuossa muutaman päivän ns. torkkupeiton kohtaloa: puranko vai teenkö siitä jotain muuta.

Siitä tuli sitten jotain muuta. Eilen illalla päättelin miljoona langanpäätä ja ompelin muotooonsa:

Tuli tyynynpäällinen. Ja tytöllehän se menee. Toivottavasti kelpaa vielä :)

Enää ei ole pelkkää huonetta sisustettavana, vaan pieni asunto.

En tykännyt yhtään pienten vinoruutujen neulomisesta. Koko ajan sai olla päättelemässä ja vaihtamassa lankaa. Olisi alunperin pitänyt tehdä isompia ruutuja, jolloin tämä olisi varmasti valmistunut jopa päiväpeitoksi jo muutama vuosi sitten.

Tyynystä tuli ihan hauska ja erilainen. Ei varmaan kellään ole samanlaista :)

*****

Kiitos kommenteistanne edelliseen! Hyvä, jos sain jonkun mielen piristymään :)

Liisa kysyi työstäni. Sen verran voin sanoa, että sama työ, eri piiri. Opettelemista riittää.

Viisi päivää olin töissä ja iltaisin kävin niin ylikierroksilla, etten meinannut saada nukuttua. En kyllä paljoa nukkunutkaan, ennen kuin vasta viime yönä.

Miulla on nimittäin sellainen ominaisuus (eräs lääkäri sanoi, että se on ominaisuus), että tapahtui hyvää tai pahaa, miulla menee yöunet.

Tänään olen viettänyt vapaapäivää ja levännyt, palautunut ja peseskellyt kaikessa rauhassa pyykkiä.

Vielä on kaksi vapaata jäljellä, silloin voin tehdä jotain muutakin.

Nyt miulla on purkuprojekti menossa yhden toisen ikuisuusprojektin kanssa.

Se on virkkaus, jonka vaihdan neulontaan.

En mie jaksa isoja virkkauksia tehdä, tykkään enemmän neulomisesta. Piparkakkutalo oli suuri ihme, että se ylipäänsä valmistui.

Nyt käyn jatkamaan purkutyötä, kun saan vielä rauhassa sitä tehdä.

Mies ei nimittäin tykkää yhtään siitä, että mie teen jotain tosi kauan ja kun en tykkääkään, puran pois :))

En tiedä miksi :)

Oliks nyt maanantai?

Hyvää viikonalkua kaikille :)

Duunari

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Sat, 07 Jan 2012 18:10:00 +0000

Tai Tuunari, miten vaan, on taas vauhdissaan.
Tai ehkä mie sit oon molempia. Neljättä päivää uuvessa duunissa ja täytyypi sanoa, että kivaa on.
Uuden oppimista joka ikinen päivä, aivot käytössä 100%:sti.
Takana aamu, 2 iltaa ja tänään aamu. Ja ihmeiden ihme! Mie kävin äsken duunaamisen jälkeen tuunaamaan.
Kyytiä sai tällä kertaa kalenteri tälle vuodelle.

Ja se ihme tässä kohtaa siis on se, että normaalisti töiden jälkeen olen ihan töötti. Niin nytkin, mutta silti inspiraatio löytyi tähän, mitä olen jo par er kuukautta miettinyt.
Tämmönenhän se alunperin oli:

Kuvat ja paprut teippasin kaksipuolisella teipillä, jotta voipi sitten vuoden vaihteessa repiä ne irti ja uusiokäyttää.

Yksi kirjanen odottaa vielä koristelua, ehkä tuossa alkuviikosta teen, kun on kolme vapaata.
Tänään on käyty jo aiemmin saunassa ja ohjelmassa vielä tänään elokuvan katselua, ajoissa nukkumaan ja aamulla pirteänä töihin.
Niin ja meinasi unohtua, pientä herkuttelua tiedossa myös :)

*****

Pakko vaan jatkaa noista töistä höpäjämistä, kun tää on jotain ihan ihmeellistä. En pysty sanoin edes kuvaamaan, miltä tämä tuntuu. Ei stressin häivää, ei minkäänlaista painetta mistään, mieli on kevyt ja päivät ja illat (siis ne iltavuorot) menee tosi nopeaan. Töitä on paljon, mutta... ei, en pysty kertomaan. Ehkä sanon vain erään työkaverin, joka on myös samassa paikassa kierrossa, sanoilla: Tää on ihanaa!

Toivotankin teille, ystävät kalliit Ihanaa Iltaa!

Töihin paluu

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Wed, 04 Jan 2012 14:43:00 +0000

Oikein paljon kiitoksia kaikille kommenteistanne edelliseen!! Ihania kommentteja, kuten aina :)

Tämä postaus on nyt puhtaasti höpönlöpötystä :)

Tänään oli paluu arkeen, eli paluu töihin. Ja kuten vihjailin, vuoden alussa puhaltelee uudet tuulet.

Niinhän ne tekee, olen nyt kevään toisessa työpaikassa ja sitten palaan takaisin entiseen.

Vaikkei mikään ihan entisellään olekaan, suuria mullistuksia on töissä ollut miun loman aikana ja tulee olemaan jatkossakin.

Tänään oli kiva päivä, ei lainkaan sellainen kuin normaalisti loman jälkeen, vaan olen ihan uutta intoa ja puhtia täynnä. Olo on kevyt ja reipas. Niin se vaihtelu virkistää, kuten vanha sanonta kuuluu.

Vaikka jouduin opettelemaan uusia asioita, eikä mikään ollut vanhaa tuttua.

Yleensä loman jälkeinen yö ennen ensimmäistä työpäivää nukuttaa huonosti, nyt nukuin suhtkoht hyvin. Ei edes jännittänyt :)

Ei muuta kuin pää kylmänä ja rauhallisesti ottaen asiat lutviutuu parhain päin.

Tänään huomasin, että se miun ompelema kansio olisi tosi hyvä - eli huomisesta lähtien se kulkee mukana.

Muistin virkistämiseksi laitan siitä kuvan tai siis kaksi:

Ei miulla tämän kummempaa asiaa ollut, lähden lueskelemaan blogeja :)

Kivaa keskiviikkoa (tuntuu kyllä ihan maanantailta)!

Kierrätysompelua

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Tue, 03 Jan 2012 12:02:00 +0000

Sain viimein ommeltua keittiön apupöytään verhot, joita olin suunnitellut. Ompelin ne vanhoista lakanoista ja Kontista ostetusta pitsistä.

Etuosan verho on ommeltu aiemmin. Nyt ompelin molemmille sivuille suojat.

Toisen sivun lakanassa oli kirjailu. Yritin ottaa kuvan, mutta kovin selkeää siitä ei saanut. En tiedä, kenen tekemä, olen saanut aikoinaan tämän lakanan enolta.

Etuosan verhon kirjailu on mummon tekemä, kuten myös pitsi.

Viime kuussa kun kävin vinttiä tutkimassa, löysin tytön vanhan kaulahuivin, joka oli ollut pesussa ja huopunut pilalle. Tyttö pyysi, että ompelisin siitä pussin. Huivi oli kuulemma hänen lempparinsa. Löysin vaatehuoneesta vanhan vetoketjun, mistä lie purettu pois.

*****

Nyt on tullut päivityksiä melkein päivittäin, mutta luulen, että huomenna kun palaan normaaliin päiväjärjestykseen, eli töihin, tahti taas hidastuu.

Inspiraatioita ja ideoita on tulvimalla tulvinut, sekin asia korjautuu, kun työt alkaa.

Tällä kertaa ei sitten muuta kun heipparallaa seuraavaan kertaan!

Vielä on lomaa jäljellä

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Mon, 02 Jan 2012 10:27:00 +0000

Tai ei varsinaisesti lomaa, nyt on kaksi vapaapäivää loman jatkona.

Tänään oli melkein pakko poistaa joulukoristeet, koska muuten olisi mennyt ensi viikkoon. Enkä enää jaksa viikkoa katsella joulukoristeita. Kun se Joulu nyt kuitenkin on jo mennyt. Haikeaahan se aina on, poistaa Joulun ihana lämmin tunnelma.

No, tilalle tuli raikkautta ja valoa.

Siinä se nyt on, vanha pirttipöytä ilman omaa alaosaansa "uusine" ruostuneine jalkoineen. Se levy on kyllä pakko maalata, miten se voikin olla niin keltainen? Ja kuvitella, että meillä on joskus ollut kaikki hyllyt, pöydät, tuolit ja ihan kaikki samaa keltaista...

Vaalea puu on kuulemma tulossa muotiin taas, onneksi mie en seuraa muotia.

Vanhat kaunokaisetkin siinä sulassa sovussa vierekkäin: ♥sininen kaappi ja mummon perintölipasto ♥

Meinasin laittaa valkoista ja beigeä, mutta huomasin laittaneeni tuon vaaleanpunaisen vahakangasliinan pöydälle, joten ripaus vaaleanpunaista tuli sitten muuallekin.

Kummallisesti sininen kaappi ei kaipaa tasapainottavaa sinistä väriä minnekään.

Mökkeihin jätin vielä valot sekä kuusen ja hevosen. Varmaan saavat ollakin ympäri vuoden.

Maui-lipastollekin löytyi paikka. Molemmat lipastothan oli keittiössä ennen suurta neronleimaustani :)

Ihan kaikkea Jouluista en vielä sittenkään kerännyt pois. Enkeli jäi, sekä valoja oveen ja lintuhäkkiin sekä tähti ja kynttelikkö keittiöön. Ainakin vähäksi aikaa vielä.

Vanhan naulankin löysin kaappien kätköistä ja se pääsi kelkan päälle ← kelkkakin sai jäädä vielä. Jos nämä nyt olisivatkin talvikoristeita, ei joulukoristeita.

*****

Vielä on keittiön "uuteen" apupöytään ompelematta suojaverhot. Teen ne joko tänään tai huomenna.

Keskiviikkona sitten töihin.

Mutta vielä nautiskelen näistä kahdesta vapaasta ja kodin raikkaudesta.

On ihana tunne, kun kaapista kaivaa puhtaat, silitetyt liinat ja tyynynpäälliset, laittelee niitä paikoilleen ja heti koti tuoksuu puhtaalle ja raikkaalle. Aivan kuin olisi siivottu :)

Nyt ei muuta kuin mukavaa viikon alkua kaikille!

1.1.2012

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Sun, 01 Jan 2012 15:35:00 +0000

Oikein originelli otsikko :)
Vuoden ensimmäiset askartelut tulevat tässä.

Vanha muovinen servettiteline ajalta, jolloin kaikki oli sinistä. Siis meillä.
Maalasin valkoisella askartelumaalilla ja koristelin etupuolen.
Takaa on vain maalattu. Alkuperäisestä en muistanut ottaa kuvaa, mutta olen kuvaan kirjoittanut, mitä se ennen oli.

Sisäpuoli on alkuperäinen.

Lisäksi tein muutaman kirjanmerkin.

Tämä ei varsinaisesti ehkä ole kirjanmerkki, en kyllä tiedä, mikä se on. Ehkä se on vain koristekortti, jonka laitan eteisen korttitelineeseen. Tyttö sai joululahjaksi vartalovoiteen, jossa oli kaksi tälläistä enkelikuvaa kotelossa. Otin sitten talteen :)

Tästä ei ole epäilystäkään, mikä tämä on :)

Bloggerin uudistuksissa on palattu alkuun. Enää ei pysty lataamaan kuin yhden kuvan kerrallaan. Kannattiko uudistaa?

*****

Oikein paljon kiitoksia kaikille uuden vuoden toivotuksista!

Meidän uuden vuoden juhlinta oli erittäin minimaalista ja vaatimatonta.

Olimme miehen kanssa kahdestaan, tuijotimme kauhuleffaa, mässäsimme herkkuja ja syötiin perinteisiä nakkeja ja peruna- ym. salaatteja. Kyllä olikin ilo tehdä keittiössä salaattia :)

Ihan kuin olisi kokonaan uusi keittö.

Raketteja katsoimme omilla kotirappusilla, kun laiskuus iski, emmekä jaksaneet lähteä kaupunkiin katsomaan.

Sen jälkeen mie luin kirjaa ja mies katsoi telkkarista leffaa.

Aamulla heräsin kasilta, mutten jaksanut nousta, vaan nukahdin uudestaan ja heräsin lopulta kymmeneltä.

Tänään olenkin pessyt urakalla pyykkiä, silittänyt ja mankeloinut.

Kohta jatkan eilen aloittamani kirjan lukemista.

Ainiin, vaihdoinhan mie taas järjestystä.

Mankelointi ja silitys siirtyi makkariin ja siirtelin yhtä sun toista tavaraa paikasta A paikkaan B ja nyt on taas tavarat järkevämmin sijoitettu.

En mie niistä viitsi kuvia ottaa, kun ne on sitä arjen helpotusta :)

Niin että oikein on ollut railakas ja riehakas vuoden vaihde :)

Not.

Taidan tästä siirtyä kirjan luentaan ja käydä laittamassa pyykkiä lisää peseytymään.

Suklaatakin ois vielä...

See you!

Mainos

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Sun, 01 Jan 2012 08:58:00 +0000

Uusi blogi Pauletten askarteluja järjestää arvonnan.

"Neronleimaus"

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Sat, 31 Dec 2011 07:20:00 +0000

Olikohan tuo sana Aku Ankasta, vai mistä, enpä muista.
Joka tapauksessa, mie sain sellaisen eilen. Siis ehdottomasti noilla heittomerkeillä.
Nimittäin en ole ihan varma, oliko tää nyt ihan järkevää. Etenkään yksin tehdä, kun mies olisi auttanut tänään.
Eli meidän pieni ruokapöytä, jossa ei mahtunut edes kolmestaan syömään, lähti keittiöön apupöydäksi.

Lipastot, jotka olin keittiöön sijoittanut, lähti olkkariin. Olkkarista kuvaa sitten, kun joulujutut lähtee.
Meillä on keittiössä todella vähän työpöytätilaa, vaikka siellä ei olisikaan mitään ylimääräistä. Pakolliset kodinkoneet vievät paljon tilaa. Jos meinaa esim. salaattia tehdä (kuten tänään aion), täytyisi tyhjentää pöydät. Eli tuo kaapin päällä oleva. Se on ainut, jossa voi mitään tehdä. Kuvan ulkopuolelle jäi ns. baaritiski, mutta siinä ei ole koskaan pystynyt tekemään mitään. Jotenkin ne kaapit ottaa otsaan kiinni.
No niin, siis nyt se pöytä on tuossa, eikä tarvi kuin siirtää vähän liinaa ja emalitarjotinta pois tieltä.
Kuvassa näkyvä verho pitää vielä lyhentää ja sivuille pitää ommella uudet. Ja näin saatiin lisää säilytystilaa pöydän alle verhojen taakse piiloon. Tai saadaan, kunhan ompelen ne verhot.
Ja missäs me syödään? No, kannettiin alakerrasta vanhan (tunnearvokkaan) pirttipöydän levy ja ruosteiset jalat, jotka meillä on ollut parissa pöydässä. Mie ihan ite ruuvasin jalat levyyn kiinni :) Kuten muuten myös nuo kaapinovetkin. Saranoita piti miettiä vähän pidempään, että miten ne tulee. Mutta kun katsoin toisesta kaapista mallia, sain ne laitettua.
Ruokapöydästä en nyt ottanut kuvaa, laitoin siihen vahakangasliinan, joka oli kaapissa. Kesällä maalataan levy valkoiseksi, että ei välttämättä tarvi liinaa käyttää. Samoin maalataan keittiön kaappien ovet. Se on nyt sovittu, kun sitä maalaamista on odotettu jo liian kauan.

Mie muutes kävin vintiltä hakemassa nuo jääkaappimagneetit takaisin. Olen aloittanut niiden rauhallisen keräilyn joskus 20 vuotta sitten ja niitä on saatu sieltä täältä, milloin en itse ole ostanut. Ja ne on kyllä aika kivoja :)

*****
Ensi yönä vaihtuu vuosi. Kas, kun ette tienneetkään :)
Mie kyllä luulin eilen, että se olisi vaihtunut jo viime yönä :)
Mie alan tulla mökkihöperöksi tässä lomaillessa ja kotona käkkiessä.
Lähdettiin nimittäin eilen käymään kaupassa ja katsoin yhtä tiekylttiä ja tuumasin, että sehän on kääntynyt ympäri. Kunnes tajusin, että eihän se mihinkään ole kääntynyt, sehän se katu on nimeltään, mitä kyltissä lukee =)
Sanoin, ettei kannata ainakaan lenkille lähteä, kun ei osaa enää takaisin. Kun kuvittelee, että ne kyltit on kääntyneet väärään suuntaan :)

Mutta, mitäs jäi vuodesta mieleen? Päällimmäisenä arvattavasti äidin kuolema. Tasan kahden viikon päästä tulee vuosi täyteen. Ei ole ollut helppoa, ei. Koko vuosi on mennyt ihan huomaamatta, päivä kerrallaan. En ole suunnitellut tulevaa, en odottanut mitään, en toivonut mitään.
Nimittäin, juuri kun olin pahimmasta järkytyksestä selvinnyt, kuoli Papu. Miun pikkuinen pupu, jonka kanssa olin läheisempi kuin yhdenkään kissan kanssa ikinä.
Siitä jäi sellainen olo, että kuka kuolee seuraavaksi...
Ja paljon muutakin on tapahtunut, joista en viitsi kertoa.

Jotain hyvääkin kyllä vuoteen on mahtunut. Ensimmäisenä tulee mieleen lääkelaskutentti, jonka sain läpi.
Muuta ei sitten mieleen tulekaan. Sanonpahan ihan suoraan, että paska vuosi!
Ensi vuodelle en aseta mitään toiveita, odotuksia tai mitään. Tulee, mitä tulee, pessimisti ei pety.
Toisaalta, ehkä se, että olen tehnyt käsitöitä, on pitänyt miut kuosissa. Ilman niitä olisin varmaan pimahtanut kaikesta.

Tässä on kaikki tämän vuoden käsityöt:

Valmistuneet 2011

En viitsi perinteistä kollaasia tehdä, kun niitä on niin paljon. Helpommalla päästään kaikki, kun käytte kurkkaamassa linkin taakse. Niitä onkin kertynyt neljän sivun verran :)

Kaikesta huolimatta toivon teille:

Tervetuloa uudet lukijat!
Jatketaan ensi vuonna =)

Sitä sun tätä

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Thu, 29 Dec 2011 09:39:00 +0000

Huhhuh, meinasin jo säikähtää! En meinannut päästä tänne ollenkaan, mutta onneksi se olikin vain käpslokki, mikä oli päällä :)
Eilen käytiin miehen kanssa törsäämässä lahjakortti, jonka sain K&K sisustuskauppaan. Voi että, se oli vaikeaa! Ennen, kun se kauppa oli pienempi, oli helpompi valita, kun ei ollut niin paljon tavaraa. Nyt se oli tuplattu ja sitä ihanaa tavaraa oli niiiin paljon...
Mie kiersin, kiersin ja kiersin ja katselin ja haaveilin, enkä osannut päättää. Yritin miettiä, mitä olen jo kauan halunnut. Ensimmäisenä tuli mieleen kattoroikotin, joka meillä oli itse tehty korttitelineestä ja irtokoukuista = huono. Olihan siellä niitä, kolme erilaista ja kaksi niistä olisi maksanut sen lahjakortin verran ja ylikin. Mie tykkään siitä, että saa enemmän tavaraa samaan hintaan eli edullisesti. Ostettiin sitten se halvin.

Väri ei vain oikein miellytä, joten kesällä spreijataan mustaksi ketjuineen päivineen. Ja ketjut laitetaan sitten paremmin. Mutta nyt se ainakin on aito ja oikea, eikä itse rakenneltu.

Toinen asia, mitä olen kauan halunnut, on lautasteline.

Mutta eipähän tullut mieleen, että meidän lautaset on liian pieniä tuohon. Täytynee tuunailla esim. rautalangalla. Ainoastaan nuo sinikukkaiset pysyvät siinä, eikä ole oikein esteettisesti silmiä hivelevää laittaa lautaset noin. Sitäpaitsi, toivoin saavani vanhat arabialaiset nätisti näkyville.
No, onhan siinä nuo harmaat arabialaiset, mutta ne muutkin olisi kiva laittaa esille, eikä hautoa kaapissa.

Kolmas asia oli joku uusi säilytyssysteemi ruokapöydälle suola- ja pippurisirottimille.

Elämäni ensimmäinen Riviera Maison :) Mies vaan ihmetteli, miten kalliita merkkituotteet on. Niinhän ne on vaatteissa ja muissakin tavaroissa. Onhan tuo kyllä tukevampi kuin joku rimpularottinkitavara.
Hmmm...maustepurkeille täytyy tehdä myös jotain...

Kyllä mie noista tykkään kaikista ostoksista, mutta pientä fiksausta vaatii nuo kaksi ensimmäistä.
Ja kun sitten laitettiin ostokset paikalleen, yksi asia johti toiseen:

Entinen kattoroikotin on nyt siellä, missä pitääkin. Eli seinällä. Koristeita täytyy vielä mietiskellä ajan kanssa.

Ja kun nyt kerran porakone oli esillä, saatiin pari lamppuakin laitettua paikoilleen seinälle ja muuta pientä, mitkä oli odottaneet laittoa jo jonkin aikaa :)
Mies sanoi, että tehtiin viikon hommat tunnissa :) Tehokasta ajankäyttöä.

Käytiin me siellä Sumassakin vaihtamassa kirjoja:

Ja parilla kirpputorilla:

Kirppiskierroksen saldo oli aika huono. Yksi Pekka-lautanen, pari lehteä ja askarteluihin nuottivihko. Yhdet kynttilänjalat oli, mutta meille tuli joku viestintäkatkos. Mies kysyi, otetaanko ne ja mie vastasin, joo. Silti niitä ei sitten otettu. Myöhemmin kirjaa lukiessa yhtäkkiä paukahti mieleen, että missäs ne kynttilänjalat on. Mies sanoi, ettei ollut kuullut sitä miun joota. Enkä mie enää muistanut sekunnin päästä koko asiaa.
Että semmottista.

Miun pitäisi ruveta askartelemaan. Ainakin kirjanmerkki pitäisi tehdä. Kun on monta kirjaa kesken, tarvitsee monta kirjanmerkkiäkin. Nyt on Kingin Christinen välissä joku paperinpalanen :)
No joo, taidan lähteä kahvin juontiin ja syödäkin pitäisi. Jotain muuta kuin suklaata, yäk. Eilen oli kyllä ihan sokerikrapula kauhean suklaan mättämisen jälkeen ja silti vetelin lisää vaan niin, että meinasi tulla ylös ja ulos. Huh, en olisi uskonut, että mie voisin syödä suklaata liikaa :)
Nähdään taas!
Ainiin, sitähän miun piti kysyä, että onko tätä kaunokirjoitusfonttia helppo lukea? Vai haluatteko, että vaihdan jonkun muun?

Arki

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Tue, 27 Dec 2011 09:26:00 +0000

Kiitos Tapanin toivotuksista kaikille! Niin se Joulu sitten meni, lyhyt oli. Etenkin, kun töissä kävin aamuisin.
Eilinen, ensimmäinen lomapäivä meni kyllä ihan löhötessä ja neuloessa, tv:tä tuijottaen, suklaata ja herkkuja mässäillen. Tänään pesenkin urakalla pyykkiä ja järjestelin paikkoja pikkasen ihmismäisempään kuntoon.
Kamerassa oli kuin olikin todistusaineistoa lumesta. Nuorempi tyttö oli ottanut kuvia pihalta, kun mie mietin, että olisi pitänyt.

No, nyt se lumi on muisto vain. Äsken satoi kaatamalla vettä ja nurmikko on jälleen vihreä. Kummallinen talvi. Eipä sitä lunta enää tarvi tullakaan, koska ei ole vielä pysyvää tullut.
Tässä on miun lahjat. Tai siis osa, Kiroileva siili-pyjama on nyt päällä ja kameran jalusta lainassa maailmalla.

Eli sain mie sen jalustan ja lauantaina testailinkin jo. Tosi hyviä kuvia tulee sen kanssa.
Ja noita Addin puikkoja 3 kappaletta!!! Askartelutarvikkeita toivoin, kun kysyttiin ja K&K:n lahjakortin yllärinä. Samoin hyllykön (siis yllärinä). Laitan sen kohta seinään, paikka on mietitty :)

Addin puikot on testattu ja loistaviksi todettu. Tai siis tiesinhän mie sen noissa paksuissa Addeissa, mutta ohkaset on myös ihanat. Puikot tanssien tein jälleen yhden tiskirätin ja Tribble-pesimen.

Onhan noita tiskirättejä vuosien varrella kertynyt "muutama". Kun ne ei mene miksikään, vaikka ne on pesty... ja pesty... ja pesty. Toisaalta pari beigeä olisi vielä kiva, voisi vaihtaa mielialan ja värin mukaan :)

Mie vaan niin tykkään neulotuista tiskiräteistä, kun ne voi pestä 60°C:ssa ja on hyvin imeviä ja muuten vaan parempia kuin esim. shifonetit.
Mie taidan joka käänteessä mainostaa ja kehua näitä :)

Huomenna olisi tarkoitus, kun miehelläkin on pari vapaata, lähteä K&K:hon törsäämään lahjakorttia ja samalla voisi käydä Sumassa (eli antikvariaatissa) vaihtamassa kirjoja. Torstaina on tulossa kahvitteluvieraita ja siinäpä ne tämän viikon suunnitelmat onkin. Enimmäkseen aion vain lepäillä ja latailla akkuja, että jaksan taas töitä painaa ennen seuraavaa lomaa (joka on Maaliskuussa). Ei ole rästihommia (varmaan ensimmäinen loma elämässäni), ei mitään. Olen vain ja teen, mitä huvittaa. Joskus näinkin. Pyykinpesuahan ei lasketa, se kuuluu rutiineihin :)
Kivaa tiistaita kaikille!

Tapaninpäivänä

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Mon, 26 Dec 2011 07:39:00 +0000

Oikein paljon kiitoksia kaikille Joulun toivotuksista! Jokainen on luettu ja jokainen on yhtä tärkeä :)

Aattoaamuna herätessäni maa oli valkoinen. Töihin ajellessani lunta tuli lisää, kuuntelin joululauluja ja väkisinkin tuli jouluinen tunnelma :) Ja sitä lunta tulikin koko päivän.
Kotiuduttuani iskä ja siskokin tuli meille, vanhempi tyttö oli tullut jo aiemmin. Syötiin, jaettiin lahjat, kahviteltiin, käytiin haudoilla, katsottiin elokuvaa. Nautiskeltiin.
Eilen töiden jälkeen otin jopa pienet päikkärit, jonka jälkeen lähdettiin iskän luo kahville. Illalla taas katsottiin elokuvaa ja mätettiin suklaata.
Tänään on miun loman ensimmäinen päivä ja pitkästä aikaa moneen vuoteen, täksi lomaksi ei ole yhden yhtä rästikotityötä tehtävänä. Tänään en aio tehdä yhtään mitään muuta kuin olla möllöttää, katsella telkkaria, blogata :) ,nautiskella olostani ja ehkä miettiä jotain neulomista. Nyt ei nimittäin päässä ole yhtään neulontaideaa, tai on ehkä yksi, jota voisinkin käydä neulomaan joululahjaksi saaduilla puikoilla...mutta niistä joululahjoista lisää toisella kertaa, nyt esittelen ne, jotka itse tein tytöille.

Vanhemmalle tytölle tennarisukat Novitan sukkakirjasta suoraan. Tytöllä on samanlaiset ja samanväriset tennarit :) Lanka on 7 veljestä, nauhat vanhat pestyt kengännauhat.

Sivulla oleva kuvio on virkattu.

Siskolle neuloin kynsikkäät. Novitan vanhasta lehdestä (en muista mistä). Näissä oli jotain uutta miulle: en ole koskaan neulonut hanskoja, eli jokaista sormea erikseen. Ihan kivaa näpräämistä. Ja Niina K: olitko tosissasi, mitä ehdotit?

Lanka on Nalle. Ensin ei ollut 3 puikkoja, mutta 2,75 löytyi ja hanskoista tuli niin tiukat, että tuntui ettei veri kierrä. Purin sitten varteen asti ja ostin (tai siis pyysin miestä ostamaan kauppareissulla) 3 puikot ja neuloin uudestaan. Nyt on hyvät. Mikä ihme siinä on, että noita puikkoja aina häviää, vaikka miulla on neulomista varten vaunu ja puikkojen säilytystä varten tehty talouspaperihylsyistä putkiloita? Ja aika-ajoin siivoan ja järjestän tuon vaunun.

Nuoremman tytön sukat. Omasta päästä ja monesta eri ohjeesta poimittuja yksityiskohtia.

Kärjestä aloitettu 8 kjs virkattu ja siitä lähdetty lisäämään, tiimalasikantapää ja nilkan resori neulottu tasona. Toiseen reunaan lisätty 5 s, joilla neuloin ainaoikein ja tein samalla napinläpiä. Lopuksi napit. Sukkakirjassa oli yhdet nappisukat, mutta päädyin omaan systeemiin. Tiimalasikantapääohjetta piti etsiä netistä ja löysinkin hyvän. Nämä sukat on neulottu Nalle kukkakedosta, väri Ruusu. Yhdestä kerästä molemmat, toinen kerän sisältä ja toinen ulkoa. Raidat menee päinvastoin :) Napit löysin äidin vanhoista ompeluaarteista.

Miehet jäivät ilman itsetehtyä lahjaa, kun aika loppui kesken, vaikka ajoissa aloitinkin. Näitä viimeisiä neuloin vielä aatonaattoa edeltävänä iltana ja aatonaattona pistin pakettiin. Pelkäsin, etteivät edes valmistu Jouluksi.

*****

Nyt lähden keittämään tuoretta kahvia ja herkuttelemaan omilla leipomuksilla. Ihanaa, että on kaikenlaisia herkkuja. Nyt on vähemmän kuin muulloin, mutta on kuitenkin :)

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille!

Toivotus Hyvän Joulun

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Thu, 22 Dec 2011 09:44:00 +0000

Tässä taitaa nyt olla tämän Joulun viimeinen askartelu, jonka eilen tein loppuun. Olin jo aiemmin aloittanut ja odottelin uusia ideoita päähän saapuvaksi.

Tyhjä suklaarasia on päällystetty kaikenlaisilla koristeilla ja laitoin nyt oikein glitteriäkin :)

Kuvien siirto ei oikein meinaa onnistua. Saa nähdä, kuinka kauan tämän postauksen tekemiseen menee...aina tää reistailee...

Jokainen kuva täytyy siirtää uudestaan ja uudestaan, jos ei kaikkia lätkäise kerralla, kuten mie en koskaan tee. Kun haluan miettiä kirjoitukset ja kuvien järjestyksen ihan itse.

Sohvan päälliset on saanut kyytiä, en raaskinut häiritä lekottelijoita, jotta olisin saanut tyynyt ja päällisen järjestykseen :)

Tänä vuonna laitettiin kuuseen punaisten ja hopeisten koristeiden lisäksi myös sinisiä ja kultaisia. Tuntui jotenkin valjulta pelkkien hopeisten ja punaisten kanssa.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa teille

♥ ☆☆☆ Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua! ☆☆☆ ♥

Nähdään ensi viikolla, kun pyhät on ohi!

Jouluisia kuvia ja jutteluita

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Wed, 21 Dec 2011 12:36:00 +0000

Nappailin äsken kuvia sieltä täältä. Kuusta ei ole vielä laitettu, muita koristeita kyllä.

Nyt istun pullakahvilla, joulupullat on paistettu. Itseasiassa kaikki joulun leivonnaiset on tehty.

Tänään aion tehdä vielä makaronilaatikon (ilman jauhelihaa) ja se onkin ainut jouluinen laatikko, jonka koskaan olen tehnyt itse. En yhtään muista, mistä sen ohjeen löysin aikoinaan, mutta melkein joka joulu se on meidän joulupöydässämme ollut.

Koton viimeisessä jaksossa ihmeteltiin Janne Virtasen tapaa syödä jouluisin aina maksalaatikkoa. Se oli myös meidän äidin jouluinen perinne. Lapsuuden jouluissa sitä oli meidänkin ruokapöydässämme. Mie en sitä perinnettä meille tuonut, vaan löysin sen makaronilaatikon tilalle.

Huomenna hauduttelen Karjalanpaistin ja teemme tytön kanssa karkkeja. Karkkeja en olekaan tehnyt vuosiin, viimeksi silloin, kun likat oli pieniä. Ja siitä on aikaa...

Eilen illalla mies kysyi, milloin laitetaan kuusi. Sanoin, että vaikka huomenna. Eli siis varmaan tänä iltana ja huomenna tai joku päivä laitan kuvia toisesta päästä olkkaria kuusen kera. Mutta minne ihmeeseen tuo kissojen kiipeilypuu laitetaan siksi aikaa? Kuusi tulee nimittäin siihen viereen ja saattaapi olla, että kissat luulee sitä kiipeilypuun jatkeeksi...

...olipas hyvää pullaa :)

Nyt en vielä toivottele hyviä jouluja tai muuta, en rauhoitu vielä mihinkään joulun viettoon. Miulla se arki jatkuu siis sunnuntaihin asti. Onhan se Joulun vietto hieman erilaista, kun töissä täytyy olla, mutta ei paha juttu ollenkaan. Jouluna on töissäkin ihan oma tunnelmansa.

Nähdään vielä ennen Joulua, moi!

Kiva päivä

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Sun, 18 Dec 2011 16:46:00 +0000

Vaikka on ollut mustaa ja pimeää, vettä tullut taivaan täydeltä, tänään on ollut hyvä päivä.

Töissä oli todella mukavaa, mutta kaikkein ihaninta oli, kun tulin kotiin ja melkein koko ihana sakki oli koossa. Likat oli paistaneet pipareita ja iskäkin kävi kahvilla. Ja mie, vannoutunut kahvi-ihminen join maailman ihaninta teetä(!) Keisarin morsianta vanhemman tytön kanssa, kun iskä ja mies joivat kahvia.

Niin lämmin ja ihana tunnelma ♥

Viikon kuluttua ollaankin sitten kaikki täällä siskoa myöten :)

Ihanaa!

Nuoremman tytön tekemä enkeli, joka on jokaikinen Joulu esillä :) (vanha kuva)
*****
Huomenna lähdetään etsimään kinkkua ja muita Joulun ruokia. Viime Jouluna ei meinannut 10 kilon möhkälettä löytyäkään. Toivottavasti nyt ei tarvi kaikkia kaupungin kauppoja koluta läpi.
Askartelut ja käsityöt on nyt siinä vaiheessa, että yritän saada viimeisen joululahjan tehtyä. Se ei vaan tunnu oikein edistyvän mitenkään. En mie ole tehnytkään kuin kolme lahjaa itse, vaikka tarkoitus oli tehdä enemmänkin. Jotenkin vain aika on karannut alta, enkä ole ehtinyt. Mutta on tullut muutama sellainen asia näissä neulomuksissa tehtyä, joita en ole ikinä ennen tehnyt. Kerron tarkemmin sitten, kun lahjat on saajillaan. Toivottavasti muistan ottaa niistä kuvat.
Askartelusuunnitelmia on, mutta jotenkin en saa aloitettua, vaikka tavarat on levällään pöydällä :)
Olkoot.
Lämmintä neljättä adventtia teille kaikille!

Miun piti tänä vuonna tehdä adventtikynttelikköasetelma, mutten sitten tehnytkään. Sitäkään :)

Perjantai

noreply@blogger.com (Sirutuuli) — Fri, 16 Dec 2011 07:54:00 +0000

Nyt on jouluvalmistelut hyvällä mallilla. Kaksi lahjaa puuttuu, muut on paketoitu. Leipomukset tehty, vaikkei yksikään onnistunut niinkuin piti, ainoastaan pullat puuttuvat (meillä tykätään pullasta). Niistäkään en ota paineita minkäänlaisia, jos en ehdikään tekemään niitä, sitten en ehdi.
Siivouksen tekee mies huomenna varmaan tytön kanssa. Molemmat tytöt paistavat sunnuntaina piparit.
Miulla on ensi viikolla ke ja to vapaata ja silloin teen viimeiset valmistelut, ruuat ja muut (pe on iltavuoro).
Tortut, kinkkupasteijat ja riisipiirakat on haettu meijerikaupasta. Viimeinen omatekoinen joululahja on työn alla, saattaa jopa valmistua :) Nuoremman tytön villasukat nimittäin. Yritin neuloa niitä salaa, mutta sillä vauhdilla ne valmistuisivat ehkä ensi kesänä, kun tyttö on aina kotona. Joten nyt olen neulonut niitä ihan julkisesti iltaisin tässä omassa tuolissa istuen.

Tuo sydänkranssi on ostettu Biltemasta jo viime kuussa. Nyt laitoin sen oveen roikkumaan.
Uudet pallot olen vain heittänyt koriin odottamaan ripustamista, ehkäpä kuuseen. Tai no, roikkuuhan siinä vielä nuo yhdet edellisen kuvauksen jäljiltä - unohtuivat mokomat :)
Siivet löytyivät Tiimarista ja laitoin sen vain roikkumaan tuohon sydämen kanssa, nyt näyttää, että sydämellä on siivet :)

Tässä ei muuta jouluista olekaan kuin äidin antama enkeli. Siihen saa valot siipiin, on kyllä nätti valoilla sekä ilman. Ja tunnearvoahan sillä on paljon.

*****

Siitä päästiinkin sitten siihen, että olen ollut ihan hirvittävän väsynyt jo pitkään. Itsekseni mietiskellen olen tullut siihen tulokseen, että tämä vuosi on ollut todella raskas.

Vaikka äiti kuoli jo Tammikuussa, vieläkin välillä tulee ikävä ja sellainen olo, että haluaisi vielä nähdä ja jutella, kuten ennenkin. Se on raastava tunne, en keksi sille muuta kuvaavaa sanaa.

Nyt tulee olemaan ensimmäinen Joulu ilman äitiä. Se on rankkaa, yksinkertaisesti sanottuna.

Tähän kaikkeen kun vielä lisää synkän, pimeän, vetisen, harmaan ja ankean syksyn. Pitkän sellaisen, ei ihme, että väsyttää.

Ja vielä kun siihen lisätään kiireinen työ, vajaamiehitykellä suurin osa syksystä. Lääkelaskutentti, itseopiskeluna 19 vuoden takaisten asioiden uudelleenoppimisena ilman matikkapäätä, ei ihme, että väsyttää.

Lisäksi kaikki myllerrykset töissä, uudet asiat ja uudet kuviot, joihin lähden sitten loman jälkeen.

Ja vielä se, että edellinen loma miulla on ollut Syyskuun alussa. Tulee melkein neljä kuukautta töitä ilman lomaa. Huhhuh! Kyllä mie olen jo huomannut olevani loman tarpeessa, onneksi se on ihan kohta.

Mutta en mie valita, totesin vain, että näistähän se väsymys johtuu. Ehkä se loman jälkeen sitten helpottaa. Lomalla aion levätä ja nauttia. En meinaa tehdä mitään tekemättömiä kotitöitä, kuten yleensä. Päätin jo syksyllä, että tästä lomasta tulee laiskotteluloma.

Mutta, nyt käyn valmistautumaan iltavuoroon ja toivotan kaikille teille:

Kivaa viikonloppua!