Ensimmäinen toiveeni olisi perusturvan parantaminen.
Tämä ei tarkoita sen nostamista. Josko perusturvan nosto osalle sen saajista on tarpeen. tarkennanpa:

• Sitokaa opintotuki indeksiin.
  Sitokaa kaikki perusturva indeksiin.
• Tehkää työttömälle osa-aikaisesta työnteosta kannattavaa.
  Opiskelija ja eläkeläinen saa tiettyihin tuloihin asti 100 % tienesteistään itselleen. Verojenkin jälkeen käteen jää sellainen summa, että se parantaa toimeentuloa selvästi. Työttömällä näin ei ole. Työtön saa 50 % tuloistaan, joista verojen jälkeen jää aika mitätön summa. 10 € tuntipalkasta käteen jää 2-3,5 €, käytettävästä verokortista riippuen. Ei mitenkään mielekästä. Sovitellut työttömyysetuudet voisi vaikka porrastaa tulotason mukaan, tai ehkä jatkuva progressio porrastetun sijaan on parempi.
• Vähentäkää byrokratiaa.
  Työttömän täytyy neljän viikon välein lähettää vakuutus työttömyydestään. Eikö tämä voisi olla oletus, ja ilmoitus sitten kun on jotain ilmoitettavaa? Näin se monessa muussa etuudessa menee. Tuloistaan työttömän on ilmoitettava pieteetillä. Työttömään ei luoteta vaan jokaisesta tienatusta lantista täytyy olla työnantajan todistus. Työttömällä on keksimäärin paremmat yhteiskunnalliset taidot kuin opiskelijalla. Eikö siis työttömänkin voisi olettaa osaavan seurata omia tulojaan ja etuuksiaan sen verran, että ilmoitukset ansioista olisi oikein. Ja viimeinen korjaus tehtäisiin sitten verotuksen perusteella, kuten opiskelijoillakin. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
  Toinen merkittävä byrokratian vähentämiskeino olisi asumistuen yksinkertaistaminen. Tämä tuskin vaatii edes perusteluja. Jos et ole koskaan saanut asumistukea, niin keksipä asumismenot ja muut yksityiskohdat päästäsi, syötä ne kelan laskuriin ja koeta arvata asumistuen määrä ennen “laske” nappulan painamista. Muuta sitten arvoja ja koeta arvata tulos uudelleen. Ei ihan helppoa.
  Muitakin keinoja vähentää perusturvan byrokratiaa varmasti on ja kaikki ovat tervetulleita.
• Mahdollistakaa työttömälle itsensä osa-aikainen työllistäminen ilman täydellistä työttömyysetuuden menettämistä. Jokainen tehty työtunti on tärkeä. Kuitenkin paljon jää työtä tekemättä, koska itseään ei työtön saa työllistää osa-aikaisesti. Yrittäminenkin olisi (pitkäaikais)työttömälle helpompi vaihtoehto, kun sen saisi aloittaa varovasti. Nykyisin yli 1000 € omasta työstä saadut vuositulot poistavat oikeuden kaikkeen työttömyysturvaan.
• Nostakaa sairaiden perusturvaa. Heillä on useimmiten huomattavasti tervettä väestöä suuremmat elinkustannukset ja heikompi kyky korottaa toimeentuloaan. Kalliskaan lääkitys ei saisi heikentää toimeentuloa liiaksi.
• Poistakaa kaikki sosiaalietuuksien ja vanhempien tulojen sidonnaisuudet nuorilta, jotka eivät asu kotona. Lahjavero estänee riittävästi ylenpalttisen rahoittamisen.

Toinen toive, laskekaa työttömän ansioturvaa.
Oikeasti, millä voidaan perustella se, että 10 kk hyvätuloisissa töissä oikeuttaa keskikuukausiansiota korkeampaan työttömyysturvaan kahden vuoden ajan? Pidempi työssäoloehto, lyhyempi ansiosidonnainen päiväraha ja sille kattosumma, joka jää selkeästi keskiansion alle. Ansiosidonnainen päiväraha jos jokin on passivoiva sosiaalietuus. Ja jos on semmoinen olo, että työntekijä itse on maksanut ansiosidonnaisensa, niin tässä lainaus YTK.fi:stä: “Työttömyyskassat rahoittavat keräämillään jäsenmaksutuloilla noin 5,5 % etuusmenoista.” Jotta semmoista. Työttömän ansioturvan sidonnaisuus perusturvaan on suurimpia perusturvan parannuksia estävä tekijä. Toki muuten nuo perusturvan parannukset saisivat koskea ansioturvaakin.

Kolmas toive, parantakaa pienyrittäjän asemaa.

• Yrittäjällä pitäisi olla oikeus sosiaalietuuksiin samoin perustein kuin muullakin väestöllä.
• Helpottakaa pienen yrittäjän mahdollisuuksia palkata työvoimaa. Mitä useampi työntekijä, sitä pienemmät sivukulut / työntekijä. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on kaikkein kalleinta. Puretaan nykyinen te-toimiston työharjoittelu- ja työelämävalmennusjärjestelmät ja suunnataan nämä varat pienyrittäjille työllistämisen tukena. Näin luotaisiin oikeita työpaikkoja ja työntekijät saisivat oikeaa palkkaa teennäisen järjestelmän sijaan.
• Helpottakaa pienyrittäjän byrokratiaa. Jälleen suhteelliset kustannukset mm. kirjanpidosta yms. ovat huomattavasti suurimmat pienyrittäjällä.
• Kaiken kaikkiaan tehkää päätöksiä, jotka helpottavat yrityksen perustamista ja pienyrityksen toimintaa. Keskisuurten ja isojen yritysten asema on paljon vakaampi kuin pienyritysten. Pienikin eppäonni voi tuhota pineyrityksen, kun taas suhteellisesti samansuuruinen onnettomuus isossa yriyksessä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia.

Neljäs toive, olkaa reiluja, oikeudenmukaisia ja solidaarisia.
Tehkää päätökset aina heikoimman osapuolen hyväksi. Tukekaa ja kannustakaa, älkääkä rankaisko.

Taloudesta ja miten nämä tarkalleen siihen vaikuttavat en osaa sanoa paljoa mitään, koska en ole asiantuntija. Ensimmäisen toive saattaa maksaa jotain, mutta toisaalta byrokratian vähentäminen voi tuoda säästöjä. Toinen toive on puhdasta säästöä, tai jos ei ole, niin selittäkää miksei. Kolmas toive saattaa maksaa itsensä helposti takaisin lisääntyneenä yrittämisenä ja yrittämisen kannattavuuden kasvuna. Neljäs toive on oikeastaan ihan ilmainen.

Ennen lääni tarkoitti aluetta ja virastot yms. toimijat olivat yhsinkertaisia johdannaisia. Lääninvirasto, läänijako jne. Helppoo.
Nykyisin meillä on aluhallintovirasto, joka ei olekaan se alue, vaan nimensä mukaisesti virasto. Tämän seuraukseena näiden alueiden nimet ja muut toimijat ovat aivan kamalia nimihirviöitä. Aluehallintaviraston toimi-alue, aluehallintovirastojen toimialuejako jne. Ja ruotsiksi nämä nimet ovat vielä kamalampia: regionförvaltningsverkets verksamhetsområde tai verksamhetsområdet för regionförvaltningsverket.

Mikähän hiton vika olisi ollut vanhassa lääni-sanassa? Tietty nyt joku kovapalkkainen konsulentti, vai mitä ne nyt onkaan, sai tuosta käärittyä hyvät rahat. Olisi kait sitä voinut vieläkin tehdä pitempiä nimiä. Aluehallinnon hallintoviraston toimialue jne.

Hakijoita oli 32, paikkoja yhdeksän. Naisia tiedetään olleen 8, kaksi hakijaa eivät antaneet lupaa julkaista sukupuoltaan. Sikälimikäli paikat olisi arvottu, olisi naisia pitänyt olla kaksi tai kolme, mutta nyt ei ole kyse arvonnasta, eihän?

Mikäli valinta olisi tehty toisinpäin, eli kaikki ehdolla olleet naiset olisi valittu, olisi päätöstä kiitelty ja ylistetty tasa-arvoisena, vaikka tuossa tapauksessa voitaisiin sanoa paljon suuremmalla todennäköisyydellä sukupuolen olleen valintaperuste. On täysin mahdollista, että nuo yhdeksän valittua olivat parhaat tehtäviinsä. Mikäli näin on, olisi jonkun valitseminen tehtävään vain sen takia, että pitää valita nainen, ollut sukupuolista syrjintää. Sitäpaitsi missään ei ole kerrottu, kuinka hakijat ovat jakautuneet suhteessa tiedealoihin. Mikäli kahdeksaan pestiin on kuhunkin ollut yksi hakija ja kaikki loput 24 ovat hakeneet samaan tehtävään, olisi tasaisen sukupuolijakauman saavuttaminen täysin mahdotonta. Eihän nyt lääketieteen tohtoria valittane tietojenkäsittelytieteitten johtoon.

Millähän ihmeellä saisi tasa-arvoterroristien päähän taottua, että pelkkä sukupuolijakauma ei kerro tasa-arvon toteutumisesta mitään, ei yhtään mitään, IKINÄ!

P.S. Mitäs mieltä olette muuten tästä?

Pitäisiköhän sitä kaivaa taas kamera esille. Jos vaikka Holga, tai miksei vaikka kinofilmijärkkäri. Jotain helppoa ja tuttua.

Ensiksikin äänestäjien kannoista ja asenteista on kamalan vaikea saada selko. Vaalikone esitää lähinnä teknillis-taloudellisia kysymyksiä, jotka ovat minulle näissä vaaleissa yhdentekeviä. Haluaisin vain äänestää ihmistä joka on vapaamielinen. Mitä vapaamielisempi, sen parempi. Vaan eipä onnistu tämän selvittäminen kunnolla.

Toisekseen jos jollain keinolla onnistunkin löytämään ehdokkaan (minulla on yksi harkinnassa) tahtoisin myös tietää, keille muille ääneni menee. D’hondtin laskentatavan ansiosta äänenihän lasketaan lähinnä valitsijamiesyhdistyksen eniten ääniä saaneen hyväksi, ja todennäköisesti vain osa äänestäni menee omalle ehdokkaalleni. Seurakunnassani ehdokkaita on asettanut kolme puoluepohjaista ja yksi puolueellisesti sitoutumaton valitsijamiesyhdisys. Näistä neljästä vain kokoomus tarjoaa vaaliohjelmansa luettavaksi nettisivuillaan, ja sekin on kovin ympäripyöreä sepustus. Tahtoisin valitsijamiesyhdistyksen joka selkeästi irtisaoutuisi fundamentalismista ja kiihkoilusta, mutta moista en taida löytää.

En usko, että voin näissä vaaleissa äänestää siten, että minulla olisi varmuus siitä, että ääneni menee tahtomalleni linjalle ja asialle.

Toinen seikka, mikä näissä vaaleissa minua hämmentää on se, että seurakuntani vaalilautakunnan puheenjohtaja on itse ehdokkaana tässä samaisessa seurakunnassa. Vaikka laki ei kiellä tällaista järjestelyä, niin minusta olisi kohtuullista olettaa, että vaalien järjestämisestä vastaava henkilö olisi edes jokseenkin puolueettoman oloinen.

Minä luulin, että suomessa vallitisisi markkinatalous, jossa kysyntä ja tarjonta määräävät hinnat. Mutta väärässäpä olin.

Erikoistutkija Ari Peltoniemi Kuluttajatutkimuskeskuksesta muistuttaa, että markkinoilla on todellakin vähän toimijoita. Ne päättävät 3–4 kertaa vuodessa keskitetyissä neuvotteluissa hinnoista. Neuvottelumekanismit ovat siis jäykät.

Eikö tämä ole kartellitoimintaa? Ei ole mikään ihme, että ruoka on suomessa kallista.

Ja koska kilpailua ei ole, ei ruoan laatuunkaan tarvitse juurikaan panostaa.

Itse olen viimeinkin vuosien etsiskelyn jälkeen löytänyt täydellisen vehnäleipäreseptin. Kyse on Julia Childin “Mastering the Art of French Cooking, Volume Two” -kirjasta löytyvästä reseptistä. Tekijänoikeuksien takia en voine laittaa koko reseptiä tähän, mutta pääpointteja ja vinkkejä voin laittaa.

• Käytä vähän hiivaa. Hiivaa oikeasti tarvitaan korkeintaan vain kolmannes siitä, mitä normaaleissa resepteissä neuvotaan.
• Vaivaa kunnolla. 10 min on yleensä riittävästi, taitava vaivaaja pääsee vähemmälläkin.
• Kohota pitkään ja hartaasti. Oikea kohotuslämpötila on 20-24°C ja taikina kohotetaan kolmesti. Kahdesti taikinamöykkynä ja sitten tietenkin leivottuna. Ensimmäinen kohotus n. kolminkertaiseksi, toinen reilu kaksinkertaiseksi ja kolmas liki kolminkertaiseksi. Homma vie tunteja, vähintään 7 tuntia (3+2+1½+½ tuntia paistamiseen). Mutta älä katso kelloa vaan taikinaa.

Vähäisen hiivan ja pitkän kohotuksen tarkoitus on saada hiivasta oikeat aromit irti, eikä niitä vääriä. Jokainen oluenpanoon tutustunut tietää, että hiivasta irtoaa erilaisia aromeja erilaisissa prosesseissa ja lämpötiloissa. Liian nopeasti toimiessaan, hiiva tuottaa aika pahoja makuja. Tämän tietää myös jokainen turbohiivalla kiljunsa tehnyt.

• Leipoessa venytä tulevaa leivän pintaa, älä tee epämääräisiä möykkyjä vaan käännä taikinaa leivän alle niin että pinta venyy.
• Paistaessa sumuta sumutinpullolla vettä leivän pintaa paiston alussa muutaman kerran muutaman minuutin välein.
• Anna leivän jäähtyä ennen leikkuuta. (oikeasti!)
• Jos tuntuu vaikealta, hanki se kirja. (Amazon.co.uk:sta saa molemmat osat posteineen alle 30€, ei paha.) Niissä on kyllä muutakin käyttökelpoista kunnollisen ruoan ystäville.

Leipä paranee kevyesti myös käyttämällä vähän kovempisitkoista vehnäjauhoa kuin tämä kotoinen pullavehnämme. Sellaisen saatavuus on vain vähän kehnoa, paitti sitten durumvehnän, joka on jo liian kovasitkoista. Lidlin luomuvehnäjauhot ovat just passeleita tai sitten voi sekoittaa pullavehnää ja durumvehnää. neljännes-kolmannes durumvehnää on riitosti.
N. 10-15% jauhoista voi korvata jollain muulla kuin vehnällä rakenteen liiemmin höttööntymättä.

Toinen juttu on tortillat. Nitä ei oikeasti kannata ostaa kaupasta. Itse tekemällä saa hitonpaljon maukkaampia lättyjä.

EDIT:
Nyt tuli tehtyä maailmanparhaita vehnätortilloja.
Joten vaihdamme tässä olleen reseptin (ver. 3 24.2.2011):

• 330 g vehnäjauhoa
• 1 – 1½ tl suolaa
• 3-4 rkl öljyä tai voita (alunperin laardia!)
• 2 dl vettä

Sekoitetaan jauho ja suola. Lisätään rasva ja sekoitetaan tasaiseksi. Lisätään vesi vähitellen vaivaten. Vaivataan pikaisesti tasaiseksi taikinaksi. Taikina jaetaan kymmeneen osaan (n.55g/osa), pyöritellään palloiksi, jotka painellaan litteiksi kakkaroiksi. Annetaan seistä liinan ja kelmun alla puolesta puoleentoista tuntia. Kaulitaan kakkarat ohuiksi letuiksi, joiden annetaan seistä hyvin peiteltynä puolisen tuntia. Paistetaan kuumalla, mieluiten valurautaisella pannulla ensiksi yhdeltä puolelta puoli minuuttia, lettu ei saa ruskistua!, käännetään ja paistetaan toiselta puolelta puoli minuuttia. Lettu nouse pienille kuplille ja alapuoli ruskistuu nätisti. Paistetaan vielä ensimmäiseltä puolelta puoli minuuttia. Kuplat kasvavat ja molemmat puolet ovat ruskistuneet. Varo polttamasta lettua.

Käärästään liinan sisään odottamaan syöntiä. Ovat hemmetin paljon parempia kuin ne kaupan muovikääreestä löytyvät lötväkkeet.
Oikeasti tuossa kait pitäisi käyttää laardia, mutta sitä en ole vielä kokeillut.

Vaahteraa, terät 1% hiiliterästä, messinkiä, pähkinäpuuta. Lopputulemaan olen aika tyytyväinen, mutta vastedes tulen kyllä jättämään terän takomiset muille. Ei minusta seppää tule tekemälläkään.

Toisessa on petikulma 45° toisessa 55°, muuten liki identtiset.

Huomasinpa vain tässä vastikään, että oma suhtautuminen Calviniin on muuttunut. Nyt kun itsellä on lapsi, joka osaa käyttää mielikuvitustaan ja näkee mitä kummallisimpia asioita siinä, missä itselle ei ole mitään, ei Calvin tunnukaan niin sekopäiseltä ja villiltä kuin ennen. Poika on vain hieman tavanomaista rauhattomampi ja mielikuvitusrikkaampi, mutta ei kovin paljoa. Sen sijaan Calvinin vanhemmat tuntuvat suht jäykiltä ja tympeiltä, ja valitettavasti heihin samaistuminen tuntuu niin helpolta.

Ei tämä huomio ole vienyt terää sarjakuvalta, sen oivalluksilta eikä hauskuudelta, ehei. Parhaita strippisarjakuvia on se edelleen.

Muita tuolta löytyviä sarjakuvia, joita voin varauksetta suositella on: Garfield minus Garfield, Wulffmorgenthaler, Questionable Content (ameriikan hömppää, mutta jokseenkin viihdyttävää ja koukuttavaa) sekä Dilbert ja varauksella suosittelen Cyanide & Happiness -sarjakuvaa.