Viima-blogit - kaikki merkinnät

Kiinnostavia blogeja viestintäalalta

2012-05-06T19:05:53Z

Olen maanantaina luvannut keskustella Lahdessa koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa blogeista. Olen kevään ajan tehnyt osa-aikaisesti viestintähommia Palmenialle Sadan megan maakunta -hankkeessa.

Listasin keskustelua ajatellen aktiivisesti päivitettyjä, viestintää ja mediaa käsitteleviä blogeja, joita olen itse seuraillut ja jotka voivat olla muillekin hyödyllisiä. Lista voi vielä täydentyä, ja lisääkin voi ehdottaa kommentilla tai Twitterissä.

Toimittajia ja toimitusalan seurantaa

- Merkintöjä mediasta, varsinkin journalismin vähemmän mairittelevien ilmiöiden ruodintaa

- Johanna Vehkoo, tulevaisuuden journalismin sanansaattaja.

- Mari Koo, juttuja varsinkin kuluttajanäkökulmasta.

- HS:n Next-blogi näyttää suuntaviivoja datajournalismiin ja muihin digitaalisen journalismin keksintöihin.

- Alma Median blogi, kirjoittajina vaihtelevasti toimittajia, päätoimittajia ja muita almalaisia.

- Avoin Yle, oma kuvaus: “Täällä yleläiset keskustelevat kanssanne ja vastaavat kysymyksiinne.”

Digitaalinen media, tulevaisuus

- Harto Pönkä avaa blogissaan sosiaalisen median käyttötapoja niin kouluja kuin työelämääkin ajatellen.

- Tuija Aalto ruotii Tuhat sanaa -blogissaan edelleen pätevästi ja asiantuntevasti niin journalismia kuin digitaalista mediaakin.

- Tietokirjailija Petteri Järvisen blogi Havaintoja digimaailmasta

- Vierityspalkki.fissä blogataan varsinkin verkkopalveluista, kehittämisestä ja toimivuudesta, hieman teknisempi näkökulma.

Viestintä ja markkinointi

- Anja Alasilta kirjoittaa terävästi viestinnän ohella myös yhteiskunnasta.

- Katleena Kortesuon Ei oo totta tarjoaa mallia siihen, kuinka blogata luontevasti.

- Vapa Media on varsin hyvä haistelemaan uusimpia tuulia nettimaailmasta. Oma kuvaus: “Vapa Media on Suomen ensimmäinen strategisen verkkoviestinnän suunnitteluun keskittynyt sisältötoimisto.”

- Viestintätoimisto Deskin blogi

- Procomin blogi Pilkun paikka

- Jari Juslénin Akatemia.fi katsoo verkkoa varsinkin kaupallista hyödyntämistä ajatellen.

- Inforin blogi. Oma kuvaus: “Kyseessä on asiantuntijablogi ja se tulee seuraamaan viestintäalan tutkimuksia, tekemään avauksia ja kommentoimaan viestinnän ja valmennuksen ilmiöitä.”

Presidentinvaalit: Ei vastajytky, vaan jatkumoa aiempaan

2012-01-23T20:11:25Z

Onneksi minulla on edelleen tämä blogi, jossa voi jaaritella vaaleista ilman merkkirajoja. Vaalit ovat aina jännittäviä, mutta nämä vaalit olivat aivan huippujännittävät, vaikka mielenkiintoni politiikkaan ei erityisen suurta olekaan. Ehdottomasti mielenkiintoisinta näissä vaaleissa oli nähdä todella monenlaisten politiikan kehityssuuntien realisoituminen.

Olivatko nämä jälleen netti- ja somevaalit? Osittain. Katsotaan, miltä vaalitulos näyttäisi Aamulehden uutiskommenttien perusteella, kun olen taas lukenut niistä joulu- ja tammikuussa työkseni erittäin suuren osan.

Kommenttianalyysin perusteella Väyrynen oli vahvin, aivan perässään Soini ja Haavisto. Niinistön kannattajat loistivat täysin poissaolollaan, häntä kannatettiin vähemmän kuin Essayahia. Haaviston menestyksessä verkkokampanjoinnilla oli merkittävin rooli. Hän pystyi samaan, mihin perussuomalaiset, vaikkakin verkon areenat ovat näillä kahdella taholla aivan erilaiset. Kun perussuomalaiset löytyvät kannattajansa keskustelupalstoilta ja uutisten kommenttiosioista, Haaviston ja vihreiden kannattajat ovat aktiivisina Facebookissa ja tekevät tyylikkäitä, hipsterimakuun meneviä nettisivuja.

Vaalin tulos saisi olla myös oppitunti niille median edustajille, jotka menevät lukemaan oman tai jonkin muun median keskustelupalstaa, ja ajattelevat sen jälkeen kuunnelleensa kansan ääntä. Sen kansan äänellä Niinistöä ei olisi äänestetty juuri lainkaan.

Olivatko nämä ei-vaalit? Varmasti. Väyrynen, Soini ja Haavisto ovat jokainen suurten “ei ikimaailmassa sitä”-tunteiden herättäjiä, kuten myös Lipponen. Tämä, ja tästä varmasti osin seurannut taktikointi vaikutti varsinkin Haaviston ja Väyrysen sijoituksiin.

Presidentinvaaleissa jatkui viime vuosina voimistunut yhteenotto arvoista: vapaamielisistä ja konservatiivisista. Tällä rintamalla perussuomalaiset on perinteisesti ottanut yhteen vihreiden ja sittemmin myös uudistuneen vasemmistoliiton kanssa, rkp:n kiilatessa apajille. Biaudetin ja Arhinmäen kampanjassa näkyi viitteitä yrityksestä ottaa arvot lyömäaseeksi, kun nämä hyökkäsivät Soinia ja perussuomalaisten maahanmuuttokriitikoita vastaan. Tämä taktiikka ei toiminut, eikä se ansaitsekaan toimia, koska koko kansan on koettava presidentti omakseen.

Kun ehdokas lyttää kolmanneksi suurimman eduskuntapuolueen (ps.), lähdetään silloin hajoittamaan yhtenäisyyttä. Tämä varmasti selittää osaltaan Haaviston menestystä: hän oli aidosti rakentamassa rohkeasti keskustelua kaikkiin suuntiin. Ja konservatiivista linjaa edusti nyt Väyrynen, joka työnsi vaisusti kampanjoineen Soinin sivuraiteelle. Näissä vaaleissa oli mielenkiintoista myös se, että Soini joutui pitkästä aikaa puhumaan tappiomielialalla. Kun Ylen lähetyksessä Väyryseltä kysyttiin, että kannattiko lähteä kampanjaan, olisi kysymys kannattanut suunnata pikemminkin Soinille. Nyt Soini joutui itselleen epämiellyttävään valoon, kun hänen kannatustaan verrattiin perussuomalaisten kannatukseen. Samalla Soinin kannatus tuotti oman suunnan politiikalle tappion, kun Väyrynen ei päässyt toiselle kierrokselle.

Entä olivatko nämä kamalasti nimitetyt “vastajytkyvaalit”, joissa suvaitsevaisto kokosi itsensä ja näytti voimansa perussuomalaisille? Hieman, mutta tätä osuutta on liioiteltu. Vastajytkystä puhuttaessa unohdetaan se, että maalla on jo 12 vuotta ollut presidenttinä arvoiltaan hyvin liberaali nainen. Sitä ennen presidenttinä on ollut mies, joka sittemmin on palkittu Nobelin rauhanpalkinnolla. Vastajytkyn sijaan Haavisto nähtiin jatkumona aiemmille presidenteille: tunnustetusti sovitteleva, kansainvälinen rauhan ja yhtenäisyyden rakentaja. Haaviston leiristä onkin kuulunut jupinaa tätä vastajytky-nimikettä kohtaan.

Väyrystä käy kovin sääliksi, vaikka Väyrynen tekikin vaaleissa oman jytkynsä. Huomasin, etten ole myöskään ainoa joka koki surua nähdessään Väyrysen ilmeen tappion hetkillä. Luultavasti 70-luvulta asti elätelty unelma meni taas pirstaleiksi. Väyrynen taisteli äänistään kovemmin kuin kukaan ehdokkaista, nousi pohjalta kolmanneksi. Mutta keskusta sai taas siipeensä perussuomalaisten, eli Soinin takia. Soini jäi kauas kärjestä, mutta ilman Soinin ehdokkuutta Väyrynen olisi todennäköisesti mennyt Haaviston ohi, kerätessään perussuomalaisten ja keskustalaistan eu-kriittisten ja nykymenoon kyllästyneiden äänet. Soini pysyi piikkinä keskustan lihassa.

Mutta vaalituloksen myötä Väyrysestä tulee paha piikki perussuomalaisten kylkeen. Tämä Ylen kuntakartta kertoo vaalituloksesta paljon: Väyrynen olisi ollut puolen Suomen presidentti, ja Niinistö toisen. Haavisto loistaa poissaolollaan.Vaikkei Väyrynen toiselle kierrokselle yltänytkään, tulee Väyrysen nousu sotkemaan city-kepun kuvioita. Keskustan onkin nyt keksittävä, kuinka se pystyy pitämään ne kannattajansa, jotka Väyrynen sai otettua takaisin pääkaupunkiseudun Soinilta.

Vaaliennustukseni toiselle kierrokselle: Niinistö vie voiton, mutta Haavisto voi yltää jopa 40 prosentin kannatukseen. Perustelut: Ne, jotka ovat äänestäneet aiemmin Halosta, äänestävät todennäköisesti mielummin Haavistoa. Toinen peruste: Haaviston kannatus pysyy vähintään samalla tasolla, mutta äänestäjistä putoaa pois Väyrysen ja Soinin kannattajia, jotka jättävät kokonaan äänestämättä. Monille perussuomalaisten protestiäänestäjille kumpikaan ehdokas ei kelpaa. Porvaritausta taas nakertaa Niinistön suosiota. Kansainväliset pankkiirit eivät näinä aikoina ole oikein kovassa kurssissa. Uskon, että varsin moni haluaakin äänestää porvaria vastaan. Tosin moni varmasti haluaa äänestää myös vihreää homoa vastaan. Kakkoskierroksesta voikin tulla entistäkin kiivaampi ei-vaali.

Mediaa voi haukkua vaalien osalta siitä, että lukuisat tiedotusvälineet julkistivat ennen vaaleja galluppeja, joissa oli mukana 30 prosentin osuus epävarmoja äänestäjiä. Jos näitä galluppeja väkertäneet nyt katsoivat vaalitulosta, he toivottavasti huomasivat, ettei siellä eroteltu mitään 30 prosentin mustaa aukkoa. Sen sijaan kaikki ehdokkaat saivat kilvan kehua, että heidän kannatuksensa on suurempi kuin gallupeissa, mitä se tietysti onkin kun tuo 30 prosentin tyhjiö on tipautettu tuloksista pois. Niinistö tätä aiheellisesti kritisoikin jo vaali-iltana.

Uutisia ja analyysiä vaaleista:

- HS: Väyrynen harmissaan tappiosta, HS:n analyysi, Lipponen lähtee politiikasta.

- Aamulehti: Mistä Haaviston jytkyssä oli kyse, neljän mysteerin kakkoskierros.

- Savon Sanomat: Ottaako kansa Haaviston Halosen ottopojaksi?

- Yle: Väyrynen: Päivääkään en antaisi pois.

- James Hirvisaari : En olisi ikinä uskonut, että joskus äänestäisin vihreää homoa, mutta siltä se ainakin nyt tällä hetkellä näyttää. Iltalehti.

Halpabussiyhtiö Onnibus aloittaa Tampere-Pori-reitistä

2011-12-21T21:20:00Z

Tälle viikolle osui yksi vuoden kiinnostavimmista uutisista joukkoliikenteen alalta: Suomessa aloittaa vuodenvaihteessa toimintansa halpabussiyhtiö. Onnibus tiedotti aloittamisestaan maanantaina, ja saikin heti mukavasti näkyvyyttä mediassa.

Yhtiö lupaa kuljettaa Tampere-Pori-välillä matkustavan halvimmillaan kolmella eurolla. Uutisista voi ymmärtää, että samaa hinnoittelua aiotaan käyttää muillakin reiteillä tulevaisuudesta. Yhtiö ajaa Tampere-Pori-välillä aluksi kolme vuoroa suuntaansa arkisin. Tähän asti pelkkää hyvää siis matkustajan kannalta.

Vuodenvaihteessa Pori-Tampere-välin bussiyhteydet kuitenkin harvenevat, koska välillä nyt ajava Satakunnan Liikenne vetäytyy liikenteestä kokonaan. Satakunnan Liikenne on yrittänyt jatkaa välin yksinoikeussopimusta syksyllä. Perinteisiä bussiyhtiöitä edustava Linja-autoliitto puolestaan on moittinut sitä, ettei Satakunnan Liikenteelle annettu vuoden jatkoaikaa yksinoikeussopimukseen.

Markkinaehtoinen bussiliikenne (Onnibus) ja vanhoihin, lähivuosina päättyviin yksinoikeussopimuksiin (jotka ovat taanneet isoille bussiyhtiöille käytännössä monopoliaseman) eivät kilpaile samalla viivalla, koska markkinaliikenteessä ei toistaiseksi voi käyttää esimerkiksi yhteiskunnan tukemia seutulippuja. Kuinka näiden käyttö järjestetään tulevaisuudessa, tulee vasta vuodenvaihteen jälkeen pohdittavaksi työryhmään.

Bussimarkkinan avautuminen ei mennyt aivan kaikkien sääntöjen mukaan, ja esimerkiksi Satakunnan Kansassa ja Aamulehdessä onkin kritisoitu sitä, että matkustajat joutuvat kärsijöiksi vuorojen vähentyessä. Uutisten kommenteissa taas on haukuttu Satakunnan Liikennettä uhkapelistä, jolla se yritti kampittaa kilpailijan pois reitiltä vielä vuodeksi, mutta suunnitelma meni pieleen.

Tässä mielessä bussimarkkinan avautuminen käynnistyikin pienellä farssilla, jossa sääntöjen mukaan toiminut Onnibus ja matkustajat joutuivat kärsijöiksi, kun viranomaiset toimivat hitaasti, ja ilmeisesti myös Satakunnan Liikenne uskoi voivansa jatkaa liikennettä yksinoikeudella. Tästä kielisi Onnibusin lausunto, jonka mukaan yhtiö oli varautunut lähes kaikkeen, mutta ei siihen, että se olisikin Tampere-Pori-välin ainoa liikennöitsijä. Onnibus onkin maininnut, että ilman heitä välillä ei liikennöitäisi bussilla enää ollenkaan.

Sikäli tapauksessa on käynyt onni onnettomuudessa, että tämä töpeksintä tapahtui välillä, jossa pikavuoroliikenne on tähänkin asti ollut melko harvaa. Välillä on myös monilla asemilla pysähtyvä junayhteys. Jos sama farssi olisi siirretty vaikkapa Helsinki-Tampere-välille, olisi sotku ollut melkoinen.Yle kertoo, että yhtiö aikoo tulevaisuudessa laajentaa muun muassa Helsinki-Turku-välille.

Onnibus kertoo toiminnastaan tiedotteessaan näin:

"EU-asetuksen ja siihen perustuvan uuden joukkoliikennelain myötä Suomen bussimarkkinat vapautuvat vaiheittain vuosikymmeniä kestäneestä tiukasta sääntelystä, joka on käytännössä estänyt uudet innovaatiot ja kilpailun. Uudessa joukkoliikennelaissa suurten bussiyhtiöiden vanhat sukuoikeudet on muutettu siirtymäajan liikennöintisopimuksiksi, jotka päättyvät vaiheittain vuoteen 2019 mennessä. Onnibus Oy:n tarkoituksena on avata uusia reittejä sitä mukaa, kun ne vapautuvat sääntelystä.

Tampere-Pori-välin siirtymäajan liikennöintisopimus on voimassa vuoden 2011 loppuun ja Onnibus aloittaa liikennöinnin reitillä 1.1.2012. Onnibus Oy:n tavoitteena on luoda Suomen kattava markkinointikonsepti ja luoda Onnibus-brändin ja myyntikanavan alle verkosto alalla jo toimivien liikennöitsijöiden kanssa. Tällä hetkellä on käynnissä neuvottelut halpabussiallianssin luomiseksi usean liikennöitsijän kanssa.

Onnibus Oy:n taustalla on monipuolinen joukkoliikennealan kokemus ja hyvät resurssit. Osakkaina ovat muun muassa KTM Pekka Möttö ja DI Lauri Helke. Mötön johtama perheyhtiö Lauri Möttö Ky on voittanut Tampereen joukkoliikennelautakunnan kilpailuttamaa sopimusliikennettä. [...] Lauri Helke on toiminut VR-Yhtymä Oy:n suunnittelupäällikkönä ja Tampereen kaupungin joukkoliikenneinsinöörinä. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Kati Kivekäs.

Onnibus-konseptissa liikennöidään pikavuorolinja-autoilla suorinta ja nopeinta mahdollista reittiä kaupunkikeskustojen välillä. Paikat hinnoitellaan kysynnän perusteella. Hiljaiset lähdöt ovat erittäin edullisia ja vastaavasti kysytyimmät lähdöt kalliimpia, mutta silti nykyisiä joukkoliikenteen hintoja huomattavasti edullisempia. Pääasiallinen myyntikanava tulee olemaan Internet.

Toisin kuin halpalentoyhtiöillä, halpabussiyhtiön edullisuus ei ensisijaisesti perustu perinteisiä toimijoita pienempiin kuluihin. Halpabussin pääkilpailija ei ole perinteinen kallis ja kiertelevä bussi, vaan yksityisauto. Tämän vuoksi esimerkiksi istumaväljyydestä, asiakaspalvelusta ja reitin suoruudesta ei voida tinkiä. Edullisuuden mahdollistaa hyvä täyttöaste ja Internet pääasiallisena myyntikanavana. Onnibus tarjoaa verkkokaupassa pysyvästi edullisia matkoja alkaen 3 euroa."

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

VR: Pendolinoille hitaammat aikataulut

2011-06-21T13:02:00Z

Pendolino Helsingissä talvella 2011.

VR kertoi tänään lisäävänsä pelivaraa varsinkin Pendolinojen aikatauluihin. Lokakuun lopulta alkaen Pendolinot aikataulutetaan niin, ettei sillä ole väliä, toimiiko junan kallistus vai ei. Tämä parantanee junien täsmällisyyttä, joskin samalla poistaa Pendolinoilta sen edun, joka oli yksi merkittävä syy niiden hankintaan.

Tosin tuosta kallistumisesta ei nykyisinkään ole ollut ilmeisesti hyötyä kuin kahdella rataosalla: Savonradan pätkällä Mikkelin ja Kouvolan välillä, ja Jyväskylän ja Tampereen välisellä osuudella. Esimerkiksi oikoradalla ja Tampereen ja Helsingin välillä junat voivat ajaa kahtasataa ilman kallistustakin.

VR näyttää myös ottavan reippaamman otteen Helsingin ratapihan ruuhkan selvittelyyn: jonossa Tampereelta Helsinkiin aamuisin ajaneista Pendolinoista luovutaan. Lisäksi G-junat lakkautetaan kokonaan.

HSL:n kanssa yhdessä on päätetty myös ajaa jatkossa kaupunkiratojen lähijunia koko päivän samanpituisina, jotta turhalta vaihtotyöliikenteeltä vältytään.

Kirjoitin muutama viikko sitten Etelä-Suomen Sanomiin Pisara-radasta, kun olen lehdessä kesätoimittajana ja Esalais-vuoro osui kohdalleni. Sivusin silloin hieman myös Helsingin ratapihan ruuhkaa ihmetellessäni, miten lähijunat voivat viedä niin paljon raiteita, kun yhtä tiheästi liikennöivän metron pääteasemillakaan ei ole mitään ylimääräistä raidetilaa. Lähijunien ajaminen yhtä pitkinä koko päivän helpottanee tuota pohtimaani metrotyylistä liikennöintiä.

Vielä kun VR saisi tilaamansa ohjausvaunut, voisi Helsingin ruuhka helpottaa ilman Pisara-rataakin. Mainittakoon tosin, etten varsinaisesti vastusta kyseistä hanketta, mutta miljardin investointi raiteisiin vain tuntuu hullulta, kun samaan aikaan joka vuosi kiistellään siitä, riittääkö esimerkiksi bussivuorojen ostoihin edes muutama miljoonaa euroa.

Matkapäiväkirjoittelut ovat meinanneet unohtua, mutta päivitän niitä lisää lähipäivinä. Kesäkuun alussa kirjoitin mainitun ESS:n blogissa tuolloin esillä olleesta junaliikenteen hintauudistuksesta.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Keskiviikko: Frankfurt, junamatkoja Saksassa

2011-06-21T12:51:00Z

Edellinen päivä: Tiistai, päivä Berliinissä

Tiistai-iltana Hampurista lähtenyt yöhön lähtenyt IC-juna oli aika lyhyt, mutta eipä siellä paikkavarauksiakaan juuri näkynyt.

DB:llähän on oma systeeminsä näiden paikkavarausten kanssa: uudemmissa junissa jokaisen istumapaikan päällä on näyttö, josta näkyy onko paikka varattu ja mille matkalle, jos varaus ei ole vielä alkanut.

Vanhemmissa junissa sama tieto ilmaistaan paperilapuilla. En voi edes kuvitella, mikä mekkala nousisi VR:n keskuudessa, jos joku ehdottaisi heille saman systeemin käyttöönottoa. Ettäkö konduktöörit joidenkin lappusten kanssa näpräisivät, naurettaisiin. Mutta hyvin näyttää täällä toimivan, ja palvelee matkustajia mainiosti, kun varatulle paikalle ei mene vahingossa istumaan.

Tässä junassa muutama paperilappu oli jämptisti paikallaan, ja paikkaliputtomat matkustajat osasivat täälläkin valita paikkansa niin, ettei siitä tulla häätämään pois. Kätevää minusta.

Tällä junamatkalla sain jo nukuttua paremmin kuin aiemmassa yö-IC:ssä, vaikka aika epämukavat penkit näissä on nukkumiseen. Näin kuitenkin vähän uniakin.

Viiden jälkeen junaan nousi taas niin paljon työmatkustajia, ettei molempia paikkoja viitsinyt varata nukkumiseen. Saksan maisemat ovat olleet paljon näyttävämmät mitä osasin odottaa, on korkeita mäkiä ja jokia vaikka miten.

Frankfurtin lentokentän asema, kuvan IC-juna lähti illalla Hampurista.

Tarkoituksena oli mennä tällä junalla Frankfurtin asemalle asti, mutta junan lähestyessä lentokentän asiaa päätinkin hypätä jo siinä pois, koska lentoasemilla usein on ilmainen lähiverkko. Tosin ei ollut kyllä Gdanskissakaan, tai ainakaan se ei toiminut.

Eikä ollut Frankfurtin kentälläkään, kokeilin ainakin neljässä eri paikassa eri puolilla kenttää etsiä ilmaisia yhteyksiä, mutta turhaan.

Kun kello kävi eikä yhteyttä löytynyt, päätin lopulta ostaa oikeuden käyttää T-Mobilen tarjoamia wlan-hotspotteja. Niitä kentällä oli vaikka miten. Kuukauden käyttöoikeus maksoi 34.95 euroa.

Kyselin eilen muutamasta liikkeestä myös prepaid-sim-korttia tietokoneeseen, mutta eräs olisi maksanut 5 euroa / päivä (siis dataliikenne). Aloituspaketeissa ei lukenut englanniksi mitään, enkä uskaltanut ostaa sellaista, vaikka halvimman olisi saanut 15 eurolla datan ilmeisesti 2,50 eurolla päivässä.

Frankfurtin lentokentän asema oli valoisa, joskin hieman kolkko.

T-Mobilen etuna näihin verrattuna on se, että hotspotteja on myös Saksan ulkopuolella mm. Pariisissa, Prahassa, Puolassa ja Barcelonassa.

Parin lentokenttätunnin jälkeen hyppäsin Frankfurtin päärautatieasemalle vievään ICE-junaan. Nyt Frankfurt näytti paljon mukavammalta: aurinko paistoi niin lämpimästi, että jäin ulos junalaiturille istumaan paisteeseen. Annoin hyvän mielikuvan jäädä kaupungista enkä siksi mennyt lainkaan kiertelemään tympeiden konttoripilvenpiirtäjien luokse, en ole vielä jaksanut selvittää missä kaupungin kaupallinen keskus on.

ICE-juna Frankfurtin päärautatieasemalla.

Piakkoin jatkoin taas matkaa, lähdin ICE:llä kohti Münchenia. Aikeena oli suunnata illalla ehkä vielä Prahaan asti. Junamatka oli iloinen yllätys, junassa nimittäin toimi nettiyhteys! Se olisi tarkoittanut sitä, että olisin voinut kaikessa rauhassa matkustaa perille asti.

Tosin se jäi vain haaveeksi: vartin matkanteon jälkeen nettiyhteys katkesi, ja totesin että se on tosiaan tarjolla vain toista kautta Müncheniin menevällä reitillä. Ei auttanut lopulta muu kuin hypätä pois Würzburgissa. Se osoittautui kuitenkin oikein kivannäköiseksi paikaksi, nuorisoa oli silmiinpistävän paljon ja aurinko paistoi.

ICE-juna Wurzburgin asemalla.

Würzburgista jatkoin taas ICE-junalla matkaa Nürnbergiin, missä myöskin oli oikein viihtyisä rautatieasema. Muuten kaupunkiin ei tullutkaan tutustuttua.

Loppuillan matkat:

Nürnberg Hbf We, 23.03.11 dep 17:00 ICE 620
Frankfurt(Main)Hbf We, 23.03.11 arr 19:04 7
Transfer time 25 min.

Frankfurt(Main)Hbf We, 23.03.11 dep 19:29 19 ICE 912
Bordbistro, Wifi on routes München-Stuttgart-Mannheim-Frankfurt-Köln-Dortmund
Dortmund Hbf We, 23.03.11 arr 21:59

Tupakkamainos Frankfurtin asemalla illalla. Hämmästyttävät aina.

Paikallisjuna Dortmundin asemalla. Dortmund ei ollut kovinkaan miellyttävälta vaikuttava asema, oikein mikään kauppa ei ollut auki ja muutenkin paikat olivat vähän nuhjuisia. Täältä matka jatkui taas yön yli IC-junalla, ensin kohti Frankfurtia.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Tiistai, päivä Berliinissä

2011-03-22T17:24:00Z

Edellinen päivä: Frankfurt - Berliini

Aldea Novum -hotellin aamiainen oli kiva ja runsas, tosin jouduin kantapään kautta toteamaan "soft boiled egg" tosiaan tarkoittaa sitä softia. Hotelli Booking.comissa.

Hotellilta osasin, taas ilman karttaa ja nyt ilman mutkiakin, suunnistaa Yorckstraben S-bahn-asemalle. Interrail-lippu kun kelpaa myös Saksan suurten kaupunkien S-bahn-junissa. Tämä olikin oikestaan kai sellainen päivä kuin tämmöisillä matkoilla kuuluisikin: reissailin ympäri kaupunkia ja katselin maisemia.

.
Yorckstraben asemalla.

S-bahn-juna Brandenburger Torin asemalla.

Kauppoja en juurikaan jaksanut kierrellä, koska oikein mitään ylimääräistä kantamista ei kuitenkaan mahtuisi mukaan. Alexanderplatzin Alexa-kauppakeskuksessa on muuten muutama sellainen kauppa, joissa voisin kuluttaa todella paljon rahaa, jos moiseen olisi tilaisuus.

Suunnitelmien teko ei ihan parhaalla tavalla edennyt: en keksinyt minne menisin. Aikomuksena oli lähteä Berliinistä Barcelonaan, tein tuohon suuntaan jo matkasuunnitelmankin, mutta Barcelonassa hotellitaktiikkani ei kuitenkaan näytä toimivan koska halpoja huoneita ei ole tarjolla. Aivan kaikessa en jaksa rahan säästämisen takia joustaa: junassa nukuttujen öiden jälkeen en jaksa enää mihinkään yhteismakuusaleihin tutustua.

Suunnitelmassani oli lähteä Berliinistä illalla Hampuriin, josta pääsee yön yli kulkevaan, lisämaksuttomaan IC-junaan. Harmi vain että sekin menee sinne Frankfurtiin, mutta onpa katto pään päällä ilman kustannuksia.

Eväiden osteluni oli venähtänyt sen verran pitkälle, että huomasin pian jääväni Hampuriin menevästä ICE-junasta. Juosta sai sitten täälläkin. Menin yhden asemavälin S-bahnilla ja kiiruhdin Brandenburgin portilta rivakasti asemalle, ja olin sopivasti pari minuuttia ennen junan lähtöä kyydissä.

Tämä junamatka olikin kivempi kuin aiempi ICE-kyyti: nyt oli mukavasti tilaa istua. Ensin tuskastuin kun en löytänyt pistorasiaa ja totesin VR:n olevan sentään yhdessä asiassa edistyneempi, kunnes bongasin pistorasian istuinten välistä.

Hampurin asema. ICE-juna Berliinistä lähtee alla kohti Hamburg-Altonaa.

Hampurissa testasin Burger Kingin tarjontaa ottamalla pekonihampurilaisen. Se oli hieman pettymys, pekoni oli ihan hyvää mutta muuten maistui vähän palaneelle. Täytynee testata myöhemmin uudestaan. Kokeilin myös, löytyisikö Burger Kingistä ilmaista lähiverkkoa aikataulujen katsomiseen, mutta ei tietenkään löytynyt.

Seuraava päivä

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Maanantai: Frankfurt - Berliini, hotelli Berliinissä

2011-03-21T16:41:00Z

Sunnuntai: Gdansk - Szczecin - Berliini

Lähdin Berliinistä puolenyön jälkeen tavallisella IC-junalla kohti Frankfurt am Mainia. Vain maanantaiöisin kulkevassa junassa oli pelkkiä päivävaunuja, ja mikä parasta, siitä ei siksi tarvinnut maksaa lisämaksua.

IC 1950 Berlin Hbf (tief) 00:30 -->> Frankfurt(Main)Hbf 06:42

IC-juna Berliinistä Frankfurtiin Berliinin asemalla puoliltaöin. Isompi kuva.

Itse asiassa osa vaunuista oli hieman samantapaisia kuin Puolassa käytetyt vaunut, ilmeisesti vanhempaa kalustoa. Junassa oli ajankohdan vuoksi luonnollisesti varsin tyhjää, joten sain oman viiden paikan osaston ja yritin nukkua. Onnistui se vähän. Aluksi sangen tyhjä juna saapui perille varsin täytenä, koskas loppumatkasta kyytiin nousi koko joukko työmatkalaisia.

Frankfurt oli pikaisella katsomisella pettymys: aseman ympäristössä oli lähinnä isoja toimistoja, olisin halunnut johonkin mukavaan kauppakeskukseen istahtamaan. Pahempi pettymys oli, ettei kunnollista wlan-yhteyttä täältäkään löytynyt, mikä esti niin työt kuin matkasuunnittelutkin. Eikä ilmakaan ollut ihan lämpimimmästä päästä.

En Frankfurtissa huomannut vielä, että Interrail-lippu kelpaa Saksassa S-bahnilla suurimmissa kaupungeissa, eli sillä olisi päässyt liikkumaan täälläkin.

Lopulta muutaman tunnin haahuilun jälkeen totesin, ettei tämä paikka yhtään nappaa, ja nousin noin 10:15 lähteneeseen ICE 692 -junaan Münchenista Frankfurtin kautta Berliiniin.

Tosin matkakaan ei ihan parhaalla tavalla sujunut, juna kun oli niin täynnä että ihmisiä istui eteisissä. Tämä aiheutti hieman epämiellyttävää kutinaa loppumatkan sujumisesta ja budjetista. Luonnollisesti en ole mitään paikkalippuja hankkinut, joten istahdin sitten minäkin ICE:n eteiseen.

Lattialla istuttu matka meni silti aika mukavasti, pysähdyksiä oli harvakseltaan eikä paikkaa tarvinnut siksi vaihtaa. Oli tilaa oikaista jalkansa ja lattiassakin oli kokolattiamaton tapainen. Matka taittui parhaimmillaan 275 km/h, mutta enimmäkseen juna tyytyi ajamaan vain 160 km/h.

Berliinissä päätin taas hankkia edullisen hotellihuoneen jostakin ja tehdä jonkinlaisen suunnitelman parille seuraavalle päivälle. Tämä suunnitelmattomuus itsessään ei olisi ollut hankalaa, mutta tämä se vain tuntui aika epäkäytännölliseltä.

Maantaistakin kun kohtalainen osa meni vain tässä junassa istumisessa. Vaikka aika mukavaahan tämä se silti oli. Näytin reilikorttia konduktöörille, ja sillä oli tämäkin reissu kuitattu. Ihan hauskaa. Kameran piilotin yöllä reppuuni enkä jaksanut sitä sieltä päivän aikana kaivella.

Saksalaisen yhteiskunnan jämptiys ja toimivuus jaksavat aina ilahduttaa minua, kaikkialla on siistiä ja asiat ovat usein ihanan järjestelmällisiä ja täällä tuntuu turvalliselta. ICE-juna Frankfurtista Berliiniin kulki koko matkan ajallaan.

Aamun junavuoro oli kuitenkin hieman myöhässä perillä, ja jos nyt oikein osasin olemattomalla saksan taidollani tulkita, näytti Frankfurtiin saapuvista junista aika moni muukin olevan hieman myöhässä.

Perillä Berliinissä kiirehdin Potsdamer Platsin läheiseen kauppakeskukseen. Sieltä aikanaan lähtiessäni olin varannut hotellihuoneen, hintaa moiselle tuli 22 euroa, johon kuului myös aamiainen.

Tosin unohdin kirjoittaa hotellin tarkan osoitteen ylös, eikä mukana muutenkaan ollut karttaa, mutta ajattelin löytäväni paikalle ilmankin, sinne kun pääsi yhtä suurta katua, josta käännytään U-bahnin kohdalta toiselle kadulle ja muutaman korttelin päästä ollaan perillä. Suunnitelma toimi, ei nyt täydellisesti, mutta toimi kuitenkin. Loppumatkasta käännyin paria korttelia liian aikaisin jossakin päin Charlottenburgia.

Ajatukseni saksalaisen yhteiskunnan hienoudesta kokivat pienen kolauksen kun huomasin olevani huora & herska-alueella, joku setä piikitti itseään rappusella ja tiukkahameinen, jos sellaista minimaalisen kokoista kangaspalaa nyt tavataan hameeksi sanoa, kaupitteli itseään ohiajaville autoilijoille. Olisin pitänyt sitä vitsinä (osa ohiajajistakin nauroi, vaikka kauppaaja oli nuori ja nätti), mutta samaa tavaraa oli lähistöllä tyrkyllä muutoinkin varsin selkeästi.

Tätä ja ympäristöä tovin katseltuani päättelin olevani väärällä kadulla ja kävelin muutaman korttelin toiseen suuntaan. Siellä vaikutti olevan neljän U-metrolinjan asema kuten pitikin, mutta hotellia ei heti löytynyt. Metroaseman kierrettyäni kävelin hieman takasin päin, ja niinpä hotellikin osui kohdalle.

Hotel Aldea Novum Berlin Centrum Schönebergissä vaikutti aluksi fiiniltä, mutta huoneesta huomasi ettei sitä ihan äskettäin ole remontoitu. Käytävästä kuului myös jatkuvaa huoneesta toiseeseen ramppaamista ja kiljumista toisinaan. Vaikka ei toki kannata tuolla 22 euroa per yö-hinnalla paljoakaan valittaa.

Aldeaa Novum -hotellin huone Berliinissä.

Aikomuksena oli illalla piipahtaa vielä kaupungille ja syömään, mutta lopulta priorisoin nukkumisen tärkeimmäksi. En ymmärrä miksi pitäisi tulla väsyneenä pyörimään Eurooppaan, väsyneenä ja tympääntyneenä kun usein mikään ei ole kovinkaan hauskaa.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Loppuetappi: Ryanair Bremen - Tampere

2011-04-14T03:17:00Z

Odottelen parhaillaan Ryanairin lentoa Bremenistä Tampereelle, kello on 5:17 paikallista aikaa. Reissu on siis lopuillaan, ja sikäli kun kone ei putoa, olen reilun kolmen tunnin päästä taas Suomessa. Mikä tuntuu ainakin nyt oikein mukavalta ajatukselta: ihanaa ymmärtää taas, mitä ihmiset puhuvat. Ja päästä nukkumaan toivottavasti kunnolla!

Tosin, totesinkin jo Facebook-sivulla, että täällä terminaalissa on jo vähän kuin olisi Suomessa: tultuani tänne aamuneljältä tuntui kuin olisi jo Suomessa: kuuntelin melkein puoli tuntia suomenkielistä riitelyä rahankäytöstä (MINÄ olen maksanut muuten enemmän, katotaanko luottokorttilaskusta) ja väittelyä siitä, kumpi menee ostamaan halpaa viiniä.

Aamuneljältä Bremenin kentällä oli varsin runsaasti väkeä nukkumassa. En ollut alkujaan varma, voiko kentällä yöpyä (kotisivuilla ei ole aukioloaikaa), joten kävin loppuillasta junalla kääntymässä Hannoverissa, ja tulin takaisin Bremeniin 1.40. Pyörin asemalla tunnin kunnes kävelin tänne lentokentälle, matkaan meni noin 40 minuuttia. Mahtavaa, että jossain kaupungissa voi kävellä lentokentälle.

Mutta vastaisuuden varalle: kentällä voi siis myös yöpyä, kalliimman puolen terminaaleissa on paljon penkkejä joissa nukkuminen näytti luonnistuvan oikein hyvin.

Päivitän matkapäiväkirjailut tänne loppuviikon ja ensi viikon aikana kunhan ehdin. Mutta kaikkiaan on pakko myöntää, ettei tämä reissu mitään suuria elämyksiä tarjonnut, eikä sellaisia ole esiteltäväksi. Mutta näin monia Euroopan maita ja pääsin matkustamaan junalla.

Vastoinkäymisiä ei, ainakaan vielä, ole ollut erityisen merkittävästi, paitsi nettiyhteyksien huono toimiminen aiheutti aika usein tuskastumista. Toinen tuskastumisen aiheuttaja oli liika valvominen, tai toisin sanoen junassa nukkumisen yrittäminenn. Olin tämän takia muutaman päivän melko hermorauniona ja valmiina lähtemään kotiin heti paikalla. Edelleen univelkaa on varmasti aikalailla. Jatkossa reissuja miettiessään pitää huomioida se, haluaako säästää muutaman euron nukkumalla junassa, kun seurauksena on huonoa tuulta ja päänsärkyä, eli matkalla ei ole mukavaa.

Nyt kello on 6:27, joten syntyyhän tätä matkapäiväkirjatekstiä aika rivakasti, kun vain on intoa tarttua toimeen. Toivottavasti sitä on myös lähipäivinä.

Lisäys: huvitti muuten Ryanairin lipuntarkastus ennen turvatarkastusta: täti oli niin vakavana eikä tervehtinyt tai harrastanut muuta asiakaspalvelutouhua, mutta kun takanani tuli tämän kanssa juttelemaan joku kollegansa, oli täti yhtä hymyä. Ilmeisesti ystävällisyyden välttely kuuluu Ryanairilla oikein joihinkin työtehtäviin.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Sunnuntai: Gdansk - Szczecin - Berliini

2011-03-20T21:21:00Z

Edellinen päivä

Sunnuntaina matkanteko näytti jo mukavammalta. Oli kaunis, aurinkoinen aamu, mukavan hotelliaamupalan jälkeen lähdin kävellen kohti Gdanskin keskustaa. Ja olisihan sieltä tännekin päin päässyt kävellen isoa, suoraa katuakin joka oli kulki muutaman korttelin illalla kulkemieni pusikkoreittien alapuolella.

En ole kylttihuumorin suurin ystävä, mutta tässä raitiovaunu on saapumassa pysäkille nimeltä Paska.

Kun matkan varrella katseli rapistuneita ja vähän nuhjaantuneita paikkoja alkoi hetkittäin tuntua, että kaipaa takaisin pitemmälle kehittyneempään länsimaahan. Gdanskin keskustassa menin käymään oikein länsimaisessa, uudessa kauppakeskuksessa, jossa taas aloin miettiä, että tällaisten massameininkien takiahan niissä länsi-länsimaissa alkaa helposti kyllästyttää. Hinnatkin olivat aika läntisellä tasolla, paitsi ruoka on edelleen halpaa.

Tällä kertaa Gdanskin rautatieasemalla ei tarvinnut palloilla tuntikaupalla, vaan kävelin miltei suoraan junaan. Paikkakin löytyi helpohkosti EU-rahalla uusitusta avo-osastollisesta vaunusta.

Puolalaisten konduktöörien oli tietysti pakko lätkäistä leima interrail-lippuun, samalla matkalla sen leimasi oikein kaksi konduktööriä. Molemmat olivat muuten naisia, olen olettanut että konduktöörit olisivat useammin miehiä.

Kun olin pari-kolme tuntia paikallani istunut, totesin että jos tästä reissusta ei mitään muuta iloa ole niin ainakin istumalihakset kehittyvät. Loppumatkasta ei ollut oikein tilaa kääntyillä, kun vieressäkin istuttiin. Maisemat olivat jatkuvasti aika rapistuneita, oli romahtaneita talonröttelöitä, rojua ja roskaa. Tosin tuulivoimaloitakin oli paikoin melkoisesti.

Juna saapui aikanaan Szczeciniin, jossa en ymmärtänyt, missä asemarakennus oikein on. Niinpä hyppäsin Szczecinistä suoraan DB:n paikallisjunaan (dieselillä kulkeva kaksivaunuinen, kumma ettei Suomessa ole tällaisia, näppärältä vaikutti). Huomasin muuten myöhemmin, että nämä DB:n Szczecinin paikallisjunatkin näkyvät Berliinin nopean joukkoliikenteen kartassa (tosin tämä ei, koska tämä ei mene suoraan Berliiniin, mutta hauskaa että naapurimaahan voi matkustaa lähijunalla).

Szczecinin asemalla, oikealla Gdanskista saapunut juna.

Muutoinkin huomasi rautatieyhtiön vaihtuneen: junan ystävällinen konduktööritäti ei osannut juurikaan englantia enkä itse puhu saksaa. Konduktööri kuitenkin ymmärsi, mihin olen menossa, ja palasi hetken päästä näyttämään kommunikaattoristaan Pasewalkista lähtevät junat ja toisti lähtöraidetta sen verran monta kertaa, että varmasti tajusin mitä kaksi on saksaksi.

Juna lähti köröttelemään Szczecinistä lähes tyhjillään, eikä ainakaan ennen Pasewalkia juuri matkustajia kyytiin noussut. Pasewakissa oli luonnollisesti jopa paremmat opasteet kuin suomalaisilla rautatieasemilla ja lähtöraiteen löytäminen aivan lasten leikkiä. Loppumatkan Regional Expressissä oli hieman täydempää.

Berliinin päärautatieasemalta ei paljoakaan ilmaisia wlan-yhteyksiä löytynyt, yksi sentään suostui yhteistyöhön. Aloin kylmällä asemalla yhteyksien kanssa tuskaillessa epäillä tämän koko reissun järkevyyttä. Onneksi en lähtenyt matkaan millään odotuksilla. Tai lähinnä odotuksenakin oli, ettei helppoa ole, ainakaan jos halvalla haluaa matkustaa.

Berliinin päärautatieasema yöllä.

Päivän matkat:

13:40 Gdansk Glowny TLK 18105
18:42 Szczecin Glowny

18:51 Szczecin RE 5364
19:37 Pasewalk (heti Pasewalk Ostin jälkeen)

19:44 Paselwalk RE 18319 raiteelta 2
21.26 Berlin Hbf (tief)

Seuraava päivä: Frankfurt - Berliini, hotelli Berliinissä

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Tiedotusopin pääsykoe edessä? Vostokin valmennuspäivä auttaa

2011-03-30T21:11:46Z

Uhosin taannoin valjastaa blogini Vostokin valmennuspäivän mainostamiseen. Nyt valjastan, ja tämä merkintä onkin suunnattu lähinnä niille, jotka havittelevat opiskelupaikkaa Tampereen yliopiston median, viestinnän ja teatterin yksiköstä, tiedotusopin oppiaineesta ja pohtivat osallistumista em. valmennuspäivään.

Minä en valmennuspäivään ole osallistunut enkä ole siellä ollut opettamassakaan, joten päivästä sai kertoa enemmän asiantuntija: Vostok ry:n puheenjohtaja Anu Kerttula osallistui valmennuspäivään keväällä 2009 hakijana ja viime keväänä valmennuspäivän järjestäjänä. Juttelin päivästä Anun kanssa löyhässä kysymys-vastaus-muodossa.

Tiedotusopin pääsykokeeseen on perinteisesti luettu nämä kaksi kirjaa:
- Risto Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin, WSOY 2003
- Janne Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino 2001.

Hakijoita tiedotusoppiin on viime vuosina ollut noin tuhat, kun aloituspaikkoja on 39. Sisäänotettavien määrä heittelee hieman sen mukaan, kuinka moni voi ottaa paikan vastaan. Samalla pääsykokeella voi hakea myös Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan journalistiikkaa.

Mitä hyötyä valmennuspäivästä on?

Anu: Kaikki opettajat ovat alan opiskelijoita jotka ovat läpäisseet seulan, joten opetus on kovatasoista. Lisäksi valmennuspäivässä jaettiin tiivistelmä molemmista kirjoista ja tiivistelmässä oli muitakin vinkkejä kuten vanhoja pääsykoetehtäviä ja kielenhuollon ohjeita.

Mitä valmennuspäivässä tehdään?

Anu: Ensiksi käydään molemmat pääsykoekirjat läpi ja sen jälkeen jakaannutaan pienryhmiin. Niissä käsitellään kysymyksiä joilla yritetään simuloida pääsykoetta. Pienryhmätyöskentelyn jälkeen kokoonnutaan taas yhteen ja käydään kaikkien pienryhmien työstämät kysymykset läpi. Eli matkitaan pääsykoetilannetta parhaamme mukaan. Myös oikeinkirjoitusoppia ja lukutekniikkaa käydään läpi.

Timo-Pekka: Valmennuspäivästä on hyötyä, se on silti vain yksi päivä. Yritän siis sanoa, ettei pelkällä valmennuspäivässä käymisellä kukaan sisään pääsee, vaan lukea saa aika paljon muutenkin.

Anu: Se antaa kuitenkin lisämotivaatiota kun näkee muita, jotka lukevat samaan pääsykokeeseen. Valmennuspäivä oli lähinnä alku omalle luku-urakalle, mutta hyvä pohja.

Miten paljon valintakokeeseen pitää lukea?

Timo-Pekka: Määrällä ei musta ole erityisen suurta merkitystä, vaan sillä että hallitsee asioiden suuremmat linjat ja viestintäalan toiminta- ja bisneslogiikan.

Anu: Nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että nuo kaksi pääsykoekirjaa ovat työvälineitä pääsykokeeseen vastaamisessa. Pääsykoe on kuitenkin kirjojen soveltamista, jossa pitää pystyä hallitsemaan kokonaisuuksia ja ymmärtää asioiden välisiä yhtäläisyyksiä.

Timo-Pekka: Hyötyä on siitäkin, jos seuraa media-alaa muutenkin laajasti, koska kysymykset ovat aika usein jostain media-alan ajankohtaisista asioista. Vaikkapa media-alaa käsitteleviä blogeja.

Anu: Hyvä niksi on soveltaa kirjoista oppimaansa lähes kaikkeen median kuluttamiseensa.

Pitääkö tiedotusoppiin päästäkseen olla viiden (tai nykyisin useammankin) ällän ylioppilas?

Anu: Ei todellakaan, riittää että on kieli hallussa. Itselläni on puhdas rivi ämmiä yo-todistuksessa.

Timo-Pekka: Ei, mullakaan ei ole yhtään ällää, äidinkielestä kirjoitin E:n. Suoritin lukion aikoinaan kaksoistutkintona ja valmistuin ammattiopistosta kartoittajaksi lukion ohella.

Anu: Toki hyvin kirjoittaneilla on helpompaa jos äidinkieli on paremmin hallussa, eikä tarvitse keskittyä sen opiskeluun muun lukemisen ohessa.

Mitä kautta tiedotusoppiin päädytään?

Timo-Pekka: Enemmistö tiedotusopin opiskelijoista on tainnut pitää välivuoden tai useampiakin, eli lukiosta ei tulla kovin paljoa suoraan. Osa toki tulee.

Anu: Tätä ennen olen opiskellut datanomiksi ja ollut töissä Makuunissa. Ikähaarukka on meillä erittäin laaja, meidän vuosikurssilla opiskelijoiden ikä vaihteli (viime vuonna) kai 18-vuotiaasta yli nelikymppiseen.

Timo-Pekka: Musta on ollut hyvä, että hakijoita tulee erilaisista taustoista, eivätkä kaikki tule suoraan lukiosta, viisi ällää kirjoitettuaan.

Anu: Hieman harmi, ettei lukio-opiskelijoille anneta sallittua lomaa kymmenen vuoden koulutuksen jälkeen.

Onko valmennuspäivän järjestäjillä hyvä motivaatio?

Anu: Kukaan järjestäjistä ei saa palkkaa. Minulle on tärkeää että saa apua ilman paksua lompakkoa. Valmennuspäivä ei ole meille kurssi vaan täysin vapaaehtoista. Ja on ihanaa tavata potentiaalisia tulevia opiskelijoita.

Timo-Pekka: Ja oman ainejärjestön valmennuspäivään osallistumisesta on tietysti se hyvä puoli, että jos ja kun päivä tuottaa jonkin verran järjestävälle taholle, voit itse saada jotain hyötyä rahoista jos saat pääset opiskelemaan.

Anu: Vostok ei kuitenkaan ole yritys vaan voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tehtävänä on ajaa tiedotusopin opiskelijoiden asiaa.

Mitä haluaisit sanoa hakijalle?

Anu: Pääsykoe on vähän kuten työhaastattelu, siinä sovitetaan palasia kohdilleen. Jos paikka ei aukene, älä luovuta vaan hae uudestaan. Vuoden aikana voi tehdä vaikka mitä hauskaa. Yksi kevät on sen verran lyhyt aika, että sen voi hyvin käyttää lukemiseen.

Timo-Pekka: Se hyvä puoli tässä tosiaan on, että paikkaa voi hakea uudestaankin. (Tosin ensi vuoden keväänä kirjat voivat olla toiset, ja hakupaikkakin erilainen). Tosin olen vähän eri mieltä tästä yhden kevään kokonaan lukemiseen uhraamisesta, kun en lukenut ollenkaan esimerkiksi kirjastossa.

Oma lukutekniikkani oli usein se, että nousin kirjojen kanssa sattumanvaraiseen kulkuneuvoon kuten bussiin tai ratikkaan, matkustin jonnekin uuteen paikkaan ja luin matkalla. Kotona ei kuitenkaan voi keskittyä koska internet ja siivoaminen houkuttavat liikaa. Lukutekniikalla ei toisin sanoen musta ole muuten merkitystä, kunhan löytää sellaisen joka itselle sopii ja jossa saa jotain aikaiseksi.

Anu: Tuohan kuulostaa siistiltä. Itse kävin töissä, toisessa koulussa ja luin. Kunhan muistaa, ettei kirja aukene itsestään.

***

Lisätietoja valmennuspäivästä.

Takana viikko Euroopassa

2011-03-27T19:07:00Z

Matkapäiväkirjani elää edelleen omaa elämäänsä muistiotiedostona, joskin kattaa se aika hyvin kaikki päivät. Yritän perehtyä siihen huomenna, huomenna on muutenkin pidettävä täysipainoinen työpäivä ja yksinkertaisesti istuttava suurin osa päivästä jossakin internetillisessä paikassa. Sen olen joutunut edelleen huomaamaan, että lomamatka tästä on todellakin kaukana, varmasti rentoutuneempi olisin kotona arkisissa kuvioissa.

Tänään sunnuntaina täällä Euroopassa on tullut junailtua viikko, viime lauantainahan lensin Turusta Gdanskiin. Viikko on mennyt kivasti edelleen. Tosin samanlaistahan tämä on kuin elämä muutenkin: välillä väsyttää ja tympäisee, mutta toisinaan on oikein mukavaa.

Tähän mennessä mitään merkittäviä vastoinkäymisiä ei ole ollut muuten kuin nettiyhteyksien kanssa: Telekomin maksullinen lähiverkko on ratkaissut ongelman Saksassa, mutta kun kävisin mielelläni muissakin maissa. Eilen Prahassa ja tänään Amsterdamissa jouduin taas käyttämään Saunalahden kallista roaming-yhteyttä, kun mikään muu yhteys ei yksinkertaisesti toiminut.

Viikon aikana Saksa on alkanut tuntua todella kotoisalta ja mukavalta. Olen viikon aikana oppinut jo hieman saksaakin, aiemmin en ole osannut sitä lainkaan, paitsi sen mitä saksalaisista poliisisarjoista on jäänyt mieleen. Täällä pärjää kuitenkin englannillakin hyvin.

Deutsche Bahnilla on mainio palvelu ja nämä ICE-junansa ovat todella mukavia matkantekovälineitä. Nyt parhaillaan olen matkalla ICE:llä Duisburgista München Pasingiin, siellä vaihdan vastaantulevaan ICE-junaan jossa voi nukkua yön toivottavasti mukavasti. Tämä vaihtoyhteys on kevyesti uhkapeliä, koska vaihtoaikaa on vain 18 minuuttia ja tämä juna on kulkenut koko ajan hetken myöhässä.

Nyt Saksan kanssa vain on tullut se ongelma, että täältä poistuakseen on jo astuttava sille epämukavuusalueelle. Nämä kaksi astumista, Prahaan ja Amsterdamiin, ovat molemmat olleet paikoin siinä määrin epämukavia ja stressaavia, ettei nyt huvittaisi poistua täältä välttämättä ollenkaan.

Tämän junamatkan aikana olenkin yrittänyt keksiä, kuinka poistuisin Saksasta pehmeästi, ja tällä hetkellä aion kokeilla sitä siirtymällä huomenna Puolan Szczeciniin. Ensi yöksi on taas kuitenkin hankittava hotellihuone, ja sieltä näyttäisi saavan sellaisen mukavan halvalla.

Berliinissä en jaksaisi jatkuvasti yöpyä, ja huomenna ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä pitkiä junamatkoja etelään tai itään, koska molemmissa suunnissa on vaarana tippua taas yhteyksien ulkopuolelle.

Saksassa on muuten mukavaa turvallisuuden tunne, kävin aiemmin katsomassa ravintolavaunun tarjontaa (huono, lähinnä juotavaa kun olisin halunnut sämpylän), enkä epäröinyt jättää kannettavaani tähän istumapaikalleni siksi aikaa.

Tosin saa nähdä, joutuuko turvallisuudentunne kohta koetukselle, aion tuon Münchenin aseman sijaan vaihtaakin vastaantulevaan junaan Augsburgissa, jossa pitää pyöriä noin tunti, jonka aikana toivottavasti löytyy jotain syömistä. Olen tänään nimittäin melkein unohtanut syödä, alkaa vähän väsyttää jo.

Päivitys: menen sittenkin kääntymän sinne Müncheniin asti, nyt tämä juna tuntuisi kulkevan ajallaan. Jännitystä. Lisäksi interrail-lippuun pitää merkata matkojen lähtö- ja määräpaikat etukäteen, ja varsinkin määräpaikkoja olen saanut korjailla jo aika moneen otteeseen.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Väliaikakatsaus: kivasti menee!

2011-03-23T20:32:00Z

Matkailu on sujunut aika hyvin. Aika vain ei ole riittänyt matkapäiväkirjan päivittämiseen, eikä kunnolla muuhunkaan. Tämähän ei oikein lomamatka ole, koska kaikki normaalit työt ja asiat on hoidettava Suomeen päin vaikka olenkin itse täällä. Onneksi otin tietokoneen mukaan, muuten olisin saanut istua päivittäin monta tuntia jossakin nettikahvilassa. Tänään olen juossut melkein kaikkiin juniin etten ole myöhästynyt niistä.

Päivitin äsken kuulumiset lauantailta. Siihen oli vain muutama kännykkäkameran kuva, oikean kameran kuvien siirtämiseen ei välttämättä aika riitä, joten lisään ne ehkä joskus tulevaisuudessa. Eikä ole toistaiseksi mitään huippupäräyttäviä kuvia tullut otettuakaan.

Tähän mennessä reissailuni on keskittynyt tiiviisti Saksaan, mutta huomenna saatan pyrkiä täältä Itävaltaan tai Tsekin puolelle Prahaan. Saksan junatarjonta houkuttelee pysymään maassa: öisin on mahdollista matkustaa muutamalla lisämaksuttomalla IC-junalla, ja lähes kaikissa junissa voi matkustaa mukavasti ilman lisämaksua. Myös nopeissa ICE-junissa, vain ICE Sprinter -vuorot ovat lisämaksullisia, mutta niitä kulkee hyvin harvoin.

Sen olen saanut myös kantapään kautta huomata, ettei Saksa ole mikään ilmaisten lähiverkkojen luvattu maa, vaan nettiyhteyksien löytyminen on ollut paikoin hyvin tuskaista. Niinpä taivuin tänä aamuna ratkaisemaan ongelman rahalla, ja ostin kuukaudeksi oikeuden käyttää T-Mobilen Wlan-hotspotteja, joita on mm. rautatieasemilla ja McDonaldseissa. Kuukausi maksoi 34.95 euroa, ja yhteys maksoi jo tänään itsensä takaisin.

Lisäksi mikä parasta, T-Mobile tarjoaa myös muutamien ICE-reittien wlan-yhteydet. Nyt käytänkin nettiä täältä Frankfurt (Main) - Dortmund ICE912 -junasta. Dortmundista nousen takaisinpäin lähtevään IC-junaan, joka pettymykseksi ei ollutkaan ICE-juna, vaikka Interrail.netissä niin väitetään. Nämä kun ovat aika kivoja, mukavasti voisi nukkuakin tällaisessa.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Lauantai: Wizzairin lento Turku - Gdansk & Hotelli Gdanskissa

2011-03-19T22:07:00Z

Tämä matkallelähtö on ollut melkoista ei näin -touhua. Perjantai-iltana viihdyin tupaantuliaisissa ja Klubilla, ja lauantaina aamulla olin aikalailla väsähtänyt. Pakkasin tunnissa tavarat toivoen parasta.

Tampere oli peittynyt uuteen lumeen ja kadut olivat liukkaita. Huomasin sen kun juoksin linja-autoaseman pihalla ja meinasin kahdesti lentää selälleni. Aloin vakaasti miettiä, pitäisikö lykätä lähtöä myöhemmäksi, tai lähteä ylipäänsä yhtään mihikään. Väsytti.

Tampereen taaksejäävät maisemat

Bussimatka Tampereelta Turkuun oli uneliaan leppoisa, Satakunnan Liikenteen vuorossa oli vain vähän matkustajia. Turussa lentokentälle vievä bussikin löytyi ongelmitta.

Lentoasemalla aloin taas miettiä, miksi piti oikeasti lähteä minnekään. Mikään pakko ei olisi ollut, ja voisin onnellisesti nyt nukkua vaikka iltapäivätorkkuja kotona. Sen sijaan jonotin parakkimaisessa rakennuksessa enemmän tai vähemmän kovaäänisten suomalaisten juoppoturistien tai puolalaisten työmiesten keskellä pääsyä turvatarkastukseen. Lentoaseman kakkosterminaali oli vähintään yhtä ankea hökötys kuin Tampereen halpalentoterminaali.

Lentokoneen noustessa ilmaan aloin olla jo ajatella reissaamista vähän iloisemmalla mielellä. Eihän kaikilla ole tällaista mahdollisuutta, ja kuitenkin kaduttaisi, jos en olisikaan lähtenyt.

Wizzairin lento Turusta Puolaan oli oikein tavanomainen halpalento: ei mitään kummoista sanottavaa. Henkilökunta puhui puolaa todella nopeasti ja suomalaiset juoppoturistit jaksoivat möykätä myös koneessa, vaikkeivat kovin häiritsevästi. Kone laskeutui Gdanskiin oikein tasaisesti, mikä sai suomalaiset nostattamaan kunnon aplodeita. Gnaah.

Wizzairin Airbus Puolan Gdanskissa.

Lueskelin netistä ennen matkaa, että Gdanskin lentokentällä pitäisi toimia wlan-yhteys, mutta sen aanut sitä pelittämään. Vaihdoin kentällä valuuttaa, minkä taisin tehdä tarpeettoman kalliilla.

Kentällä päätin myös etsiä yöksi hotellihuoneen: väsytti eikä yhtään huvittanut odotella kentällä 22:30 asti, jolloin lähtisin viimeisellä bussilla keskustaan ja odottelisin rautatieasemalla yöjunaa noin tunnin, eikä nettiyhteys tietysti toimisi kunnolla kummassakaan.

Etsin Booking.comin kautta edullista hotellia, ja Villa Akme vaikutti sopivalta. Yhden hengen huoneelle se tarjosi 105 zlotyn hintaa, eli arviolta noin 25 euroa. Lähdin jo ennen kahdeksaa linjan 210 bussilla lentoasemalta Gdanskin keskustaan. Bussimatka kustansi huikeat 4 zlotya, eli noin euron.

Katsoin hotellin olevan aika helpon kävelymatkan päässä, pari risteystä ja isojen katujen vartta vain eteenpäin. Tämä sujuikin aluksi, mutta kun olin tovin kävellyt Aleja Armii Krajojewia, ei vieressä enää mennytkään jalkakäytävää vaan se poikkesi tien vierelle ja lopulta siirtyi kokonaan toiselle kadulle. Jatkoin sitkeästi tien seuraamista, minkä seurauksena päädyin valaiemattomalle sivukujalle ja edelleen pimeälle hiekkatielle, jonka varrella oli teollisuushökkeleitä.

Tässä vaiheessa kysyin taas itseltäni että minkä takia tännekin piti tunkea, ja ottaa vielä mukaansa tukku rahaa ja tavaraa parin tonnin edestä. Vaikka tosin tiedänkin, että on äärimmäisen epätodennäköistä että nytkään mitään ikävää tapahtuisi. Eikä tietysti tapahtunutkaan, pelkkiä koiranulkoiluttajia siellä liikkui.

Aloin kuitenkin tuskastua, koska tien varrelle ei ilmaantunut jalkakäytävää millään ja aloin epäillä käveleväni hotellista ohi, joten otin navigaattorin avuksi, maksoi mitä maksoi. Se ohjasikin sitten noin 800 metrin päähän oikeastaan aika idyllistä sivukujaa pitkin, maisemat kaupunkiin olivat hienot. En tosin jäänyt niitä paljoakaan ihmettelemään silti.

Hotellikin löytyi lopulta, ystävällinen nuori nainen osasi hyvin englantia ja kaikki oli kivasti ok. Huonekin oli uusittu, siisti ja mukava, ja CNN näkyi.

Pohdin vieä illalla, että voikohan Gdanskin vesijohtovettä juoda. Googletin, ja vastakset olivat aika ristiriitaisia: voi juoda, mutta ei kuitenkaan ole tapana ja kannattaa ostaa pullovettä. Vaikka turhaan sinänsä googletin, muutakaan juotavaa ei ollut eikä huvittanut lähteä mihinkään. Ainakaan Gdanskin vesijohtoveden juomisella ei mitään vaikutuksia tuntunut olevan.

Hotelli Villa Akme oli oikein mainio, mukavalla paikalla korkealla mäellä. Huone oli hiljainen, vaikka toiselta puolelta kulkee raitiolinja ja mainittu Alej Armii Krajojew. Tosin huoneesta ei ollut näköalaa, mutta se taisikin olla hotellin ainoa näköalaton huone. Tämä lienee ymmärrettävää kun varaa viimeisenä iltana. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja aamiainen kattava, voin suositella.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Matkablogi kuukauden Interrail-matkasta

2011-03-20T08:15:00Z

Tämän blogin luonne muuttuu nyt kuukaudeksi hieman erilaiseksi: lähdin nimittäin eilen lauantaina kuukauden Interrail-matkalle! Tarkoitus oli kirjoittaa tästäkin asiasta hieman aiemmin, mutta lähtö oli varsin kiireinen ja kaoottinen, kuten koko viime viikko. Tämä blogi muuttuu siis nyt kuukauden mittaiseksi matkapäiväkirjaksi.

Mietin aiemmin, olisiko reilimatkalle pitänyt avata kokonaan uusi blogi, mutta totesin että onhan näitä blogeja jo ihan riittävästi yhdelle ihmiselle. Kokoan kuukauden yhteen jollakin sisällysluettelotyyppisellä merkinnällä aikanaan.

Matkasuunnitelmaa en voi etukäteen esitellä, koska sellaista ei ole. Aioin reissata enemmän Itä-Euroopassa, mutta tätä ajatusta muutin kun otin kannettavan mukaan ja joudun etsiskelemään usein lähiverkkoyhteyksiä. Länsi tuntuu tässä mielessä toimivammalta ja vähän turvallisemmalta.

Mitään en ole varannut etukäteen, paitsi eilisen menolennon. Luulen että tämä varsin hiljaisen matkustusajankohdan ansiosta esimerkiksi hotellihuoneita saa helposti viime hetkelläkin. Lisäksi aion todennäköisesti käydä parin viikon päästä Suomessa, koska mukanani on hyvin vähän vaihtovaatteita. Matkatavaraa ylipäänsä on vain normaali repullinen, en omista rinkkaa, en (ainakaan vielä) ymmärrä, miksi haluaisin omistaa sellaisen ja olen aika varma, että se rikkoisi selkäni varsin nopeasti.

Ikkunapaikalla-blogia voi seurata nyt myös Facebook-sivun kautta. Sinne tulee pääasiassa vain ilmoituksia blogin merkinnöistä, ja ehkä myös samoja uutislinkkejä joita jaan blogin Twitter-tilillä.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Junien täsmällisyys ennätyshuonoa

2011-03-16T19:46:00Z

VR:n uuden vihreän värityksen saanut Pendolino lähdössä Helsingistä helmikuun lopulla, ajallaan jopa.

Junat kulkivat helmikuussa jopa ennätysmäisesti myöhässä. Liikenneviraston tilastojen mukaan helmikuussa aikataulun mukaan pääteasemalle saapui vain 55,7 prosenttia kaukojunista.

Uutinen junien myöhästely ei ole, mutta noin suureen myöhästymisprosenttiin ei ole ainakaan kuluneen vuoden aikana päästy. Toisaalta nyt tänä vuonna hiihtolomalaisten yöjunat kulkivat ainakin kohtuullisesti ajallaan, kun viime vuonna ne lähtivät Helsingistä useita tunteja myöhässä, osa vasta aamuyöllä.

Omakohtaiset myöhästymiskokemukseni ovat olleet aika vähäisiä. Viime viikon maanantaina sain kuitenkin todistaa VR:n toimintaa, joka on saanut matkustajat luultavasti eniten suuttumaan. Tätä on lähtöaikojen muuttaminen, varsinkin sen jälkeen kun juna on jo kuulutettu lähtemään ja matkustajat kiirehtineet laiturille kylmään odottamaan.

Olin lähdössä Tampereelta Pieksämäen kautta Mikkeliin. Pendolinon piti lähteä Tampereelta kohti Jyväskylää, Pieksämäkeä ja Kuopiota kello 18.05. Kaikki muut kuuden aikaan lähtevät junat olivat hieman myöhässä, joten pidin hyvin epätodennäköisenä että tämäkään lähtisi ajallaan, varsinkin kun Helsingistä ensin saapuva IC55 oli myöhässä sekin.

Kuitenkin, kello 18:02 Pendolino Kuopioon kuulutettiin lähteväksi, joten kiirehdin laiturille. Siellä ei näkynyt junaa missään. Muutamaa minuuttia myöhemmin kuulutettiinkin junalle uusi lähtöaika vajaan kymmenen minuutin päähän. Lähtöaika lähestyi, ja juna kuulutettiin saapuvaksi ja lähteväksi. Junaa ei näkynyt missään. Hetken päästä tulikin taas kuulutus: lähtöaika on muuttunut, arvioitu lähtöaika on...

Tässä vaiheessa alkoi odottelijoista jo kuulua tuskastuneita huokauksia. Kolmannella kuulutuksella juna lopulta saapui. Tällaisesta vekslaamisesta olisi varsin toivottavaa päästä eroon. VR ei tosin suoranaisesti ole tästä vastuussakaan, vaan laitureiden ja asemien kuulutuksista vastaa liikennevirasto.

Sama lähtöaikavetkutus tehtiin myös IC55:n kanssa: lähtöaika oli kello 18:12. Sen jälkeen aika siirtyi 18:22 ja 18:32, ja ainakin pariin otteeseen juna ehdittiin kuuluttaa saapumaan ja lähtemään.

Itse junamatka Tampereelta Pieksämäelle sujuikin mukavasti. Minulle myöhästymisestä oli jopa se hyöty, ettei Pieksämäen asemalla tarvinnut odotella seuraavaa junaa kuin kymmenisen minuuttia.

Loppumatka Pieksämäeltä Mikkeliin oli omalla tavallaan mielenkiintoinen: iltayhdeksältä lähteneesee pikajunaan nousi Pieksämäeltä lisäkseni kolme matkustaja. Jokaiselle oli oma vaunu. Mikkelin jälkeen junaan jäi joko yksi matkustaja tai sitten ei ketään. Tosin kyseisen vuoron eräs tarkoitus onkin siirtää pikajunarunko Kouvolaan aamun junavuoroa varten.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Vähemmän parhaat verkkosivut

2011-02-22T23:02:15Z

Tänään on ollut varsin verkkovilkas päivä. Joukko bloggaajia pääsi ihmettelemään lakitoimiston lähettämää uhkauskirjettä, jossa vaaditaan poistamaan Suomen parhaat verkkosivut -kilpailua arvostelevat kirjoitukset. Harmittaa suorastaan, etten ole itse koskaan vaivautunut kirjoittamaan tuosta kilpailusta, tänään tuollainen vanha kirjoitus olisi tainnut tuoda runsaasti uusia kävijöitä.

Esimerkiksi Erkan blogissa on jo linkitetty laajasti asianosaisiin, joten en ala tähän koko linkkilistaa lisäämään. Kirjoitin parhaista verkkosivuista jo iltapäivällä Aamulehden Nettikampaan, ja sielläkin on linkit asiaa iltapäivällä käsitelleisiin blogeihin.

MikroPC avasi uutisellaan taustoja haastattelemalla verkkosivukilpailun järjestäneen Novatrottersin toimitusjohtajaa. Tämä kertoo, että yritys on jättänyt joukon rikosilmoituksia joiden taustalla on liiketoiminnan haittaaminen. Novatrotters uskoo vievänsä jutut käräjille, jos kirjoituksia ei saada muuten poistettua.

Toimitusjohtaja Soile Haanpää kommentoi jutussa, ettei Novatrotters tee mitään pahaa, vaan on normaali yritys eikä mitään huijausta. Ja sikälihän hän on oikeassa, että ei tuollaisen “kilpailun” järjestämiseen taida mitään lakiestettäkään olla. Tosin eipä ole kilpailun kritisoimiseenkaan.

Tällainen töpeksiminen pistää miettimään, onko kohu jostain syystä voitu järjestää tarkoituksella? Toisaalta itse kohu on jäänyt toistaiseksi vielä hieman laimeaksi, koska bloggaajien käräjillä uhkailu ei lyönyt itseään läpi kuin muutamassa verkkomediassa blogien lisäksi.

****

Kirjoitin muuten aamupäivällä jo mainittuun Nettikampaan Pohjanmaan sikatilakeissistä. Tässä tapauksessa blogimerkintä aloitti huhut, joiden mukaan läänineläinlääkärit tekisivät tilojen tarkastuksia Animalian nimissä.

*****

Paikkaan huomenna tämän blogin hiljaisuutta tekemällä ensimmäisen blogihaastatteluni! Tai ainakin muistaakseni se olisi tämän blogin ensimmäinen. No joka tapauksessa, keskustelen huomenna tiedotusopin ja media-alan opiskelusta tiedotusopin ainejärjestön Vostokin puheenjohtajan Anu Kerttulan kanssa. Itse olen ollut nyt muutaman viikon samaisen Vostokin viestintävastaava, joten ainakin periaatteessa meillä on kompetenssia keskustella tiedotusopin asioista.

Höpisemme luultavasti kahden blogimerkinnän edestä: toisessa aion törkeästi käyttää tätä blogia Vostokin valmennuspäivän mainostamiseen ja päivästä keskusteluun, toisen merkinnän säästämme enemmän opiskeluasioille.

Jos teillä sattuisi olemaan jotain kysyttävää viestintäalan tai tiedotusopin opiskelusta, otan mielelläni vastaan kysymyksiä kommenteissa tai Twitterissä iltapäivään torstai-iltapäivään asti.

Gallupin luotettavuus: 19 % vastaajista ei tiennyt tulojaan

2011-02-22T22:02:58Z

(Tämä blogimerkintä on julkaistu aika samansisältöisenä Utaimen Päivän puhe -palstalla, tosin alunperin tämä on kirjoitettu raakiletasolla tähän blogiin).

Yle on kiitettävästi pyrkinyt tekemään uutistensa gallupjournalismista läpinäkyvämpää laittamalla gallupuutisten yhteyteen myös gallupin tarkemmat tulokset.

Tammikuun alussa Yle uutisoi suomalaisten suhtautumisesta menoleikkauksiin. Gallupilla oli 1005 vastaajaa, ja näiden vastausten perusteella Yle kertoo suomalaisten suhtautuvan suopeasti valtion ja kuntien menojen leikkauksiin (43 % vastaajista kannatti).

Uutisen yhteydessä on jälleen pdf-tiedosto vastausten tarkemmista jakaumista. Ne eivät tosin olleet niinkään kiinnostavia kuin viimeisellä sivulla olleet vastaukset gallupin yhteydessä esitettyihin taustakysymyksiin.

Taustatieto-osiossa nimittäin 19 prosenttia vastaajista ilmoittaa, ettei tiedä oman taloutensa vuosittaisia bruttotuloja. Tässä samassa gallupissa, jossa on kysytty neuvoja valtion ja kuntien rahoituksen järjestämiseen.

Toki tätä tietämättömyyttä voidaan selittää lukuisilla seikoilla: puolison tarkat tulot eivät tule puhelimessa mieleen, töitä on ollut vähän katkonaisesti vuoden aikana, palkka on noussut ja niin edelleen.

Mutta tämä laittaa silti miettimään gallupkyselyjen järkevyyttä. Voin myöntää, että jos joku soittaisi minulle ja kysyisi, millä tavalla valtion pitäisi vaikka terveydenhuollosta säästää, olisi vastaus aika ööh ööh -painotteinen. Jos vaihtoehtoina olisi kyllä tai ei -vastauksia, voisi niistä musta tuntuu -periaatteella varmaan jotain valita, mutta en tiedä onko tällaisella “tiedolla” mitään virkaa päätöksenteossa.

Ylen gallupin taustatietojen kohdalla jää harmittamaan, ettei muissa kohdissa ole voinut vastata “en osaa sanoa” -vaihtoehdolla.Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka suuri osa olisi vastannut myös asuinpaikkaa, perheen kokoa tai ammattia kysyttäessä “en osaa sanoa”.

Pendolinot rikki joukolla, kolme vuoroa peruttu

2011-02-09T22:12:00Z

Pendolino S59 Helsingistä Ouluun Tampereella huhtikuussa 2010.

Pendolinot ovat tänään päättäneet rikkoutua oikein joukolla. VR:n liikennetiedotteet kertovat tällä hetkellä, että torstaiaamuna peräti kolme Pendolinovuoroa on kokonaan peruttu. Toisin sanoen, ainakin kolme Pendolinoa on tällä hetkellä rikkoutunut.

PÄIVITYS: Nyt VR:n liikennetiedotteissa sanotaankin seuraavaa: Kokkolasta klo 5.22 Helsinkiin lähtevä Pendolino-juna (S 42) on peruttu Kokkola-Seinäjoki.
Jyväskylästä klo 5.30 Helsinkiin lähtevä Pendolino-juna (S 80) on peruttu. Toisin sanoen alempi valittelu Seinäjoen vuorojen perumisesta ei pidäkään paikkaansa. Laitoin nuo kappaleet sulkuihin.

( Perutut vuorot ovat Pendolino S40 Seinäjoelta klo 5.50, S42 klo 5.22 Kokkolasta ja S80 klo 5.30 Jyväskylästä Helsinkiin. Varsinkin Seinäjoen asemalta ja Parkanosta aamulla lähteville tilanne on ikävä, koska kaksi peräkkäistä vuoroa Tampereelle ja Helsinkiin on peruttu. Myös Tampereen ja Helsingin välillä voi olla pulaa istumapaikoista, kun molemmat aamuseitsemän Pendolinot Helsinkiin on peruttu. )

( Seinäjoelta pääsee huomisaamuna Helsinkiin vasta 7.38 lähtevällä IC44-junalla Vaasa-Helsinki, perillä Helsingissä 10.52 (jos on ajallaan). Ensimmäiseen Pendolinoon lähtijät ovat noin 2,5 tuntia myöhässä perillä. Surkeaa on, ettei VR ole järjestänyt korvaavaa kalustoa Kokkolaan tai Seinäjoelle, siihen kun olisi ollut aikaa koko ilta. Seinäjolle ja Kokkolaan jäävät Pendolinoyksiköt kun lähtevät Helsingistä klo 15.30 ja 18.30. Noina aikoina on jo tiedetty, että Seinäjoelle tai Kokkolaan ei ehkä saada Pendolinoa lähtemään aamun vuorolle. )

( Kun peruuntumiset on jo tuohon aikaan tiedetty, ei varmaan olisi ollut mitenkään mahdotonta laittaa esimerkiksi Helsingistä 19.19 Tampereelle lähtevään lähijunaan yhtä ylimääräistä Sm4-junayksikköä, jonka olisi voinut siirtää Tampereelta Seinäjoelle tai Kokkolaan illalla. Olisivat matkustajat päässeet aamulla ainakin matkaan. )

Pendolinot vaikeuksissa alkuviikolla

Iltapäivällä Pendolino S76 Kuopio-Helsinki hajosi Kuopion ja Pieksämäen välille. Juna seisoi radalla ilmeisesti yli kolme tuntia, eivätkä edes sähköt toimineet. Tämä Pendolinoissa on surkeinta: hajotessaan ne joskus hyytyvät täydellisesti, eikä niitä saada edes helposti siirrettyä.

Tuonkin vuoron takana olisi tullut pikajuna, johon matkustajat olisivat voineet siirtyä, tai pikajuna olisi voinut työntää rikkoutuneen Pendolinon pois edestä. Tämä ei kuitenkaan taida teknisesti olla mahdollista. Nyt takana tullut pikajunakin jäi kolme tuntia myöhään. Uutisen mukaan radan sähköt eivät ole olleet poikki, mutta silti Pendolino on ollut täysin pimeänä. Vaikuttaa alkeelliselta, ettei edes junan sähköjä saada toimimaan, vaikka matkanteko pysähtyisi.

Maanantaiaamuna peruttiin kaksi Pendolinovuoroa. Nämä olivat Pieksämäeltä klo 5.30 Tampereen kautta Helsinkiin lähtevä Pendolino S82 ja Kuopiosta klo 5.55 Pieksämäen ja Tampereen kautta Helsinkiin kulkeva S84. Ylen mukaan molempien junien käsijarrut olivat jäässä, jonka takia junia ei saatu liikkeelle. Kalusto-ongelmaa ajatellen sentään lohdullista, että käsijarrut saatiin edes aamun aikana sulatettua, ja muutama tunti lähtöajan jälkeen junat saatiin siirrettyä tyhjinä Helsinkin.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Lentoliikenteen tulevaisuus: biopolttoaineet ja ilmalaivat

2011-02-08T20:56:00Z

Katsoin äsken Ylen Areenasta ohjelman ekoliikenteestä. Kuvailunsa mukaan "Matkustajamäärät kasvavat ja tavarakuljetukset lisääntyvät. Kuusiosaisessa sarjassa selvitetään, millaisia kysymyksiä liikennesuunnittelijat joutuvat ratkomaan ympäristöhaittojen vähentämiseksi."

Tässä jaksossa perehdyttiin lentoliikenteen tulevaisuuteen ja ympäristöongelmiin. Ohjelma näkyy enää muutaman päivän, joten kirjoitin samalla ylös muutamia kiinnostavia yksityiskohtia. Vaikka kai tämäkin tulee joskus taas uusintana. Yksityiskohtia ohjelmasta:

- tällä hetkellä peräti 95 prosenttia maailman liikenteestä kulkee öljyllä.

- Lentoliikenne päästää kasvihuonekaasuja korkealle ilmakehään, ja tämän osuudesta ilmastonmuutokseen on vaihtelevia arvioita. Lentoliikenteen osuus globaalista ilmasto-ongelmasta on nyt 4-9 prosenttia, ja osuus kasvaa vauhdikkaasti.

- Itä-Euroopan maissa lentoliikenne kasvaa jopa 25 prosenttia vuodessa.

- Polttoainekulut muodostavat 30-50 prosenttia lentoyhtiöiden toimintamenoista. Se kannustaa vähentämään polttoaineen kulutusta.

- Komposiittirakenteinen Boeing 787 Dreamliner vähentää polttoaineen kulutusta noin 20 prosenttia vanhoihin koneisiin verrattuna. Kone on kevyempi joten pienemmät moottorit riittävät.

- Lentokoneiden vauhdin pieni hidastaminen on alalla tabu. Lentoyhtiöt haluavat koneiden liikkuvan mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin 10 prosentin hidastus vauhdissa merkitsisi 20 prosenttia alhaisempaa kulutusta. Purjelentokone on ääriesimerkki, sehän ei käytä polttoainetta ollenkaan.

- Nykyisen solmulentokenttien sijaan kannattaisi suosia suoria lentoja.

- Lentoliikenteen hinnat ovat keinotekoisen halpoja, koska polttoaine on verovapaata.

- Amyris Biotechnologies -yhtiö on kehittänyt malarialääkettä, jonka ohessa yhtiö kehittää hiilivetypohjaista biopolttoainetta lentokoneille. Etanolissa on noin 27-30 prosenttia vähemmän energiaa kuin bensassa. Siksi yhtiö kehittää hiilivetyihin perustuvaa polttoainetta alkoholipohjaisten sijaan.

- Biopolttoaineiden määrällisissä tavoitteissa on se ongelma, että ne houkuttelevat tuottamaan mahdollisimman paljon halpaa polttoainetta, eikä se ole aina ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto.

- Ilmalaivat saattavat tulla takaisin! Niiden päästät ovat todella merkittävästi lentokoneita pienempiä, jopa vain viidenneksen tai kymmenesosan lentokoneiden päästöistä. Ilmalaivojen kehitys loppui taannoin 1937 Hindenburgin onnettomuuteen. Nykyiset ilmalaivat täytetään heliumilla, joka ei pala.

Skykitten-ilmalaiva on mielenkiintoinen. Siinä on esimerkiksi laskeutumista varten ilmatyynyt pohjassa, jolloin se voi laskeutua minne tahansa. Alus nousee ja laskeutuu pystysuoraan, joten se voisi laskeutua esimerkiksi tehtaan takapihalle. Matka taittuu kuitenkin hitaammin kuin perinteisillä lentokoneilla.

******** Ikkunapaikalla -- Seuraa Twitterissä

Flickr poisti vahingossa tilin – palautti kuvat kohun jälkeen

2011-02-06T22:38:50Z

Kuvanjakopalvelu Flickr tuotti viime viikolla ikävän yllätyksen saksalaismiehelle. Mirco Wilhelm oli pyytänyt Flickrin asiakaspalvelua puuttumaan toiseen tilin, jolle tämän kuvia oli kopioitu ilman lupaa. Asiakaspalvelu puuttui asiaan, mutta mokasi ja poisti vahingossa Wilhelmin tilin.

Wilhelmin Flickr-tililleen lataamat noin 3500 kuvaa katosivat. Kuvien ohella menivät tietysti myös kuvatekstit, avainsanat ja muu kuviin lisätty tieto, kuten kaikki muukin Flickr-tilillä ollut informaatio. Flickr pahoitteli virhettä ja kertoi, ettei kuvia voida palauttaa. Korvauksena tarjottiin neljän vuoden pro-tiliä ilmaiseksi.

Jos asiasta jotain positiivista haluaa etsiä, niin ainakin Flickrin asiakaspalvelu sentään vastaa jotenkin palautteeseen. Tiettävästi esimerkiksi Facebook ei aina reagoi yksittäisten käyttäjien palautteeseen mitenkään. Erona tosin on Flickrin mahdollisuus hankkia maksullinen pro-tili. Maksullisuus asettaa vahvemman oletuksen siitä, että asiakaspalvelua on saatava.

Mahdollinen pelko tilin sulkemisesta ja poistamisesta on mietityttänyt minuakin, kun olen käyttänyt Flickriä vuodesta 2005 ja ladannut palveluun nyt noin 2600 kuvaa. Käytän Flickriin varastoituja kuvia myös melkein kaikissa blogeissani. Jos kuvat katoaisivat Flickristä, lähtisivät ne myös muilta saiteilta.

Wilhelm ehdotti, että Flickr voisi deaktivoida tilin ennen poistamista, kuten Facebook yleensä tekee. Deaktivoinnissa dataa ei heti poistettaisi, vaan se menisi piiloon netistä ja käyttäjältä itseltään. Poistamisen voisi vahvistaa myöhemmin.

Eräs arveluttava asia Flickrissä on sen tapa kytkeä sisäänkirjautuminen Yahoo-tiliin, jota en käytä mihinkään muuhun. Flickr tarjoaa nykyisin mahdollisuutta kytkeä sisäänkirjautuminen Google- tai Facebook-tiliin. Tämä ei toisaalta ratkaise ongelmaa, koska Google- tai Facebook-tilikin voi vahingossa tulla poistetuksi.

Wilhelmin kuvakeissillä on kuitenkin onnellinen loppu. Poistaminen sai paljon julkisuutta, ja Flickr muuttikin mielensä kuvien palauttamisesta. Se ilmoitti Wilhelmille, että kuvat palautetaan muutaman päivän kuluessa, ja korvaukseksi tämä saa 25 vuoden pro-tilin ilmaiseksi. Nyt kuvat ovat palautuneet, ja ne näkyvät myös muilla nettisivuilla entiseen tapaan. Kuvien organisoinnissa tosin on ollut ongelmia.

Flickrin omistava Yahoo kertoo Observerin uutisessa, että Flickr pyrkii luomaan järjestelmän, jolla vahingossa poistetut tilit voi helpommin palauttaa. Sitä Flickr ei kerro, mistä kuvat nyt saatiin palautettua.

Suomessa kuvien poistamisesta kirjoitti ensimmäisenä Tietokone-lehti. Se ei ole ainakaan sunnuntai-iltana kirjoittanut kuvien palauttamisesta mitään, kuten eivät ole muutkaan asiasta Suomessa uutisoineet. Alkuviikosta voikin seurata, vaivautuvatko poistamisesta kirjoittaneet uutisoimaan tästä uutisen lässäyttävästä käänteestä.

Nainen sateessa Helsingin Aleksanterinkadulla. Tämä lokakuussa 2006 otettu kuva on yksi Flickr-tilini suosituimmista.