Niinpä voi rauhassa keskittyä Radio Helsingin ja Lasse Kurjen kuuntelemiseen ja sunnuntain lehtiin. Ja näiden ohella voi myös katsoa livenä, kuinka [...]]]> Sunnuntaipäivä on alkanut mukavan leppoisasti. Vaikka tällä jaksolla onnistuinkin työntämään luentoja joka aamulle ja yliopistolle pitäisi raahautua viimeistään kymmeneksi joka päivä, ovat maanantai ja perjantai sentään ohjelmaltaan aika keveitä. Eli huomiseksi ei tarvitse tehdä mitään.

Niinpä voi rauhassa keskittyä Radio Helsingin ja Lasse Kurjen kuuntelemiseen ja sunnuntain lehtiin. Ja näiden ohella voi myös katsoa livenä, kuinka suomalaiset ja muutkin skeittaavat Tallinnassa. Tosin lähetys tuntuu vain pätkivän aina välillä. Ja kylläpä siellä skeittaajaa kaatuilee ihan koko ajan.

Päivän Hesarissa Lempäälän Ideapark mainostaa itseään “valtakunallisena matkailukohteena”. Uudenmaan sairaanhoitopiiti kaipaa osastolääkäriä mielialahäiriökeskukseen ilmoituksella, jossa on kuva linjan 10 ratikasta. Sinänsä sopivaa, että raitiovaunussahan niitä Helsingin terveyskeskuksen psykiatriaosaston potentiaalisia asiakkaita usein saakin kohdata.

Päivän Hesarissa yritetään tietysti mainosten lisäksi käydä taas läpi kaikki inhimillisen elämän ajankohtaiset asiat. Toimittaja on käynyt Saaristomerellä jäänmurtajalla katsomassa, kuinka jää murtuu jäänmurtajan edessä. Toisaalla kerrotaan, kuinka maailmassa on edelleen liikaa ydinaseita, Obamalla on kiirettä, viranomaisten tuottamaa tietoa yritetään jalostaa netissä edes jotakuta kiinnostavaan muotoon nettinörttien toimesta ja kuinka lähiruoka on nyt in. Keski-Espoon kouluissa taas on paikoin liian paljon maahanmuuttajia ja Pohjanmaalla Vaasa ja Seinäjoki kilpailevat keskenään.

Nuo kaikki jutut sinänsä ovat ihan hyvin kirjoitettuja ja asiallisia, ei valittamista, mutta eivät mitenkään erityisen päräyttäviä. Mietin äsken, mistä se johtuisi, ja taisin keksiäkin. Nuo kaikki asiat ovat sellaisia, joissa ei oikeastaan ole ainakaan minulle mitään erityistä uutista. Ydinaseita maailmassa on ollut liikaa jo vuosikymmeniä, viranomaisten tilastoista tuotettavaa dataa on hypetetty tietyissä sosiaalisen median osissa vaihtelevasti vuosia ja lähiruokaa on kehuttu blogeissa jo aika pitkään.

Maahanmuutosta on jauhettu viime vuosina haukotuksiin asti, eikä kahden lähekkäin olevan kaupungin kilpailuasetelma jaksa kovin yllättää. Jäänmurtamisesta ei sentään ole erityisen paljoa jauhettu viime aikoina, mutta olen innostunut seuraamaan laivoien liikkeitä laivaseurantapalvelusta, josta näkyvät tietysti myös jäänmurtajien liikkeet. Hesari pyrkii toki parhaansa mukaan tuottamaan kaikkiin näihin aiheisiin lisäarvoa journalismin keinolla, jossa toimittaja lähetetään haastattelemaan jotakuta asianosaista ja toivotaan, että asianosaisesta saadaan irti jotain uutta ja kiinnostavaa.

Tosin on Hesarissa kaikkea sellaistakin, josta en ole kauheasti mitään kuullut, kuten miesten cheerleading jolla on Suomessa parikymmentä harrastajaa. Jutun kuvaan ei näistä ole saatu ensimmäistäkään. Oikeastaan urheilusivut kokonaisuudessaan ovat sellaista, josta en ymmärrä mitään. Enkä uusien kirkkojen suunnitteluunkaan ole erityisen perehtynyt.

Viime aikoina olen innostunut laivoista. Tähän sopiikin hyvin se, että ilmoittauduin maaliskuuksi risteilylle. Koska ilma eikä sijainti eivät oikein suosi laivoihin tutustumista, olen katsellut niitäkin internetistä. Harmi, ettei näissä tekijänoikeudettomissa kuvissa ole kuin tällaisia muinaisia laivakuvia.

Alaskalaistyylinen öljytankkeri vuonna 1973 jossakin merellä.

Laivamaskottikissa ja -koira Sydneyssä 1940.

Omituisen nykyaikaisen näköinen höyrylaiva. Ehkä se johtuu tuosta väristä.

Muuta kiinnostavaa viime päiviltä:
- tiedotusoppiin hakemisesta kertova blogi vuodelta 2007.
- Roskilde-festarille haetaan bloggaajia.

Päivitys! Näköjään olen vähän liiankin innokkaasti keskittynyt näihin skeittaajiin ja lehtiin, otin muutama tunti jäätelön sulamaan ja tuossahan se oli takanani ikkunalaudalla vielä äskenkin. Onneksi pakkaus oli tiivis.

Toisaalta en kyllä edelleenkään oikein tiedä, mistä kaikesta päiväkirjailisin. Vakaasti tiedän lähinnä aiheet, joista en tule kirjoittamaan, kuten kaikenlaisista henkkohtaisista ihmissuhdeavautumisista. [...]]]> Nyt jos kaikki menee kuten pitäisi, siirtyy päiväkirjahenkisempi kirjoittelemiseni smoothisti lj.viima.net -osoitteesta tälle sivulle. Muutokseen ei ole juuri muuta syytä kuin tuon aladomainin jatkuva pätkiminen, johon syytä en ymmärrä. Nämä pääsivun osoitteet toimivat yleensä ongelmitta.

Toisaalta en kyllä edelleenkään oikein tiedä, mistä kaikesta päiväkirjailisin. Vakaasti tiedän lähinnä aiheet, joista en tule kirjoittamaan, kuten kaikenlaisista henkkohtaisista ihmissuhdeavautumisista. Mutta jäähän tuohon vielä hiukka valinnanvaraa, voin kirjoittaa vaikka vaatteista tai opiskelusta. Tai ylipäänsä kaikesta kivasta.

Sikäli tämä uusi osoite käynnistyi hauskasti, että aiempaa Paavo Väyrysestä ilakointiani lainattiin Aamulehden Sunnuntai Asiat -liitteen blogipoimintojen palstalle. Annoin nyt koko Pirkanmaalle epäilemättä poliittisesti valveutuneen ja älykkään kuvan itsestäni. Lainaukseen kysyttiin kyllä lupa oikein asianmukaisesti.

Tässä blogissa olisi vielä vähän puuhasteltavaa: ulkoasua voisi säätää ja lykätä mainoksia johonkin kulmaan, pitäähän sitä jokainen ropo haalia minkä vain saa. Pitäisiköhän tökätä joku kuva naamastaankin johonkin nurkkaan, vai alkaisikohan tuntua liian epämukavalta ja narsistiselta.

Blogin nimi vaihtui myös. Tavoiteaika ei ole varmastikaan edusta säihkyvintä luovuutta, varsinkaan kun aio juosta maratonia, mutta muistuttaa kuitenkin kivasti yliopisto-opiskelijaa siitä, että oikeastihan elämässä on vain yksi tavoiteaika: kaikkien kivojen asioiden tekeminen ennen kuin aika itsestä jättää. Osoitejatkeeksi valikoitui sattumalta tuo /xx/, koska jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyn tavoiteaikaan ja haluan vaihtaa sitä, mutten halua vaihtaa osoitetta.

Viime viikkoina olen taas ollut innoissani Flickrin käytöstä. Flickr-innostukseni on kausittaista: välillä kuvasivulla ei jaksa juurikaan pyöriä. Viime viikkoina olen kipannut sinne kasoittain kuvia, joilla ei ole hirveästi merkitystä itselleni. Niinpä ne voi Flickriin lataamisen jälkeen poistaa kokonaan kovalevyltä tilaa viemästä. Ja vaikkeivat kuvat itseäni niin innostaisikaan, voi niistä olla jollekin muulle jonkinlaista hyötyä tai iloa.

Eilen havahduin myös kuvien tilastojen äärellä siihen, että aivan piakkoin 1000 kuvaani on katsottu yli sata kertaa. Rajasta puuttuu vielä viitisentoista kuvaa, nyt 99 katselukerrassa on kuva tästä Kontulassa olevasta puutarhaliikkeen pihasta, jossa kasvihuoneen seinässä on kiinnostavan näköinen maalaus.

Lisäksi olen ollut innoissani mm. Phoenixista, esimerkiksi If I Ever Feel Better -biisinsä letkeästä menosta.

Sitä olen muuten kanssa tämän blogin kanssa miettinyt, että miten tämän kuvittamisen oikein hoitaisi. Pidän muotiblogien tavasta, jossa joka merkinnässä on kuva, koska kuitenkaan kaikki eivät jaksa pitkiä tekstijaarituksia lukea. Onpahan jotain katsottavaa. Ja se näyttää kyllä visuaalisesti mukavammalta kuin pitkä, harmaa tekstimeri, joka tämänkin jaarituksen yläreunassa velloo.  Toisaalta minä en viitsi alkaa mihinkään päivän asu -henkisten kuvien jakamiseen koska se ei ole kovin kiinnostavaa, vaan alkaisi enemmänkin ehkä nolottaa, ainakin tällä hetkellä.  Ehkä alan lisätä merkintöihin sattumanvaraisesti vaikka söpöjä kukka- ja kissakuvia.

Voin jo kuvitella ihmisten tuhisevan illalla televisioiden ääressä, että voi jumalauta nyt oikeesti, eikö se ikinä lopeta. Varsinkin siinä vaiheessa kun Väyrynen kajauttaa tiedotustilaisuudessaan Hesarin mukaan:

“Väryseltä, 63, kysyttiin myös, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle. [...]]]> Ehdottomasti päivän hauskin poliittinen uutinen: Paavo Väyrynen lähtee keskustan puheenjohtajakilpaan, ja voi siis nousta pääministeriksi. Siinäpä vasta näkemystä ja kokemusta maan johtoon!

Voin jo kuvitella ihmisten tuhisevan illalla televisioiden ääressä, että voi jumalauta nyt oikeesti, eikö se ikinä lopeta. Varsinkin siinä vaiheessa kun Väyrynen kajauttaa tiedotustilaisuudessaan Hesarin mukaan:

“Väryseltä, 63, kysyttiin myös, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle. “En koskaan”, Väyrynen vastasi.”

Väyrystä kannattaa pääministeriksi Facebookissa jo 95 henkeä ja määrä senkun kasvaa koko ajan!

(tämä blogi tässä osoitteessa siirtyy jossain vaiheessa ajasta iäisyyteen, jahka saan pystytettyä uuden viima.net/xx -osoitteeseen. Tosin en ajatellut sen olevan tuo xx, mutta eipä tuokaan olisi hassumpi, oikeastaan. Ilmoitan täällä kun ilmoitettavaa on.)

Ensinnäkin, katsoin puolivahingossa A-studiota, jossa keskusteltiin kauppojen sunnuntaiaukiolosta. Ohjelmassa Harri Jaskari lässytti muille ihan kuin se olisi puhunut jollekin vauvoille. “Kyllähän kulutajat haluavat että kaupat ovat auki sunnuntaisin, sehän on kaikkien etu. Jos pienyrittäjä ei halua pitää [...]]]> Olen taas unohtanut, miksi blogataan, mutta nyt muistin: tämähän on mainio tapa haukkua puolijulkisesti kaikkia ärsyttäviä asioita! Nyt haukun.

Ensinnäkin, katsoin puolivahingossa A-studiota, jossa keskusteltiin kauppojen sunnuntaiaukiolosta. Ohjelmassa Harri Jaskari lässytti muille ihan kuin se olisi puhunut jollekin vauvoille. “Kyllähän kulutajat haluavat että kaupat ovat auki sunnuntaisin, sehän on kaikkien etu. Jos pienyrittäjä ei halua pitää kauppaa auki niin ei ole pakko, lässynlässyn”. Äskeisellä Jaskari taisi vastata toimittajan kysymykseen siitä, että sunnuntaisinhan pitää maksaa tuplapalkkaa mikä lisää palkkakuluja ja siirtyy ennen pitkää tuotteiden hintoihin. Eli lässytti aiheen vierestä. Vauvatyylinen lässyttäminen on joskus käsittämättömän rasittavaa. Tiedän sen, koska osaan itse tarvittaessa lässyttää hermostumatta pitkään ja typeriä, mikä hermostuttaa kuuntelemaan joutuvan.

Jaskarin lässytysohjelman perään tuli vielä se ohjelma, jossa vaimot lähtevät viikoksi pois ja kylän miehet joutuvat pärjäämään ihan itsekseen. En tiedä kumpi tuossa ohjelmassa on typerämpää: osallistujien partiarkaalinen, sukupuolitettu idioottimaisuus vai koko ohjelma itsessään, sen takiahan joku itseään ruokkimaan kykenemätön, täysavuton mutta varmaan miehekäs mies joutui johonkin sairaalaan.

Ja sitten vielä tänään Tampereelta 17:37 lähtevällä lähijunalla reissaamiseni oli sekin kärsimystä: juna lähti vasta kello 18:00, koska se tuli Helsingistä myöhässä asetinlaitevian vuoksi. No, ei haitannut, ei tässä nyt niin kiirettä ollut ja tiesin, että juna kirii helposti vartin aikataulustaan kiinni kun edessäkään ei ole mitään junaa, joka hidastaisi. Paitsi että ei kirinytkään, koska kuljettajana oli joku hipsukkatorvelo, joka ei viitsinyt ajaa maksiminopeutta, ja asemia lähestyttäessä lasketella körötteli vapaalla energian säästämiseksi. Riihimäellä aikataulua olisi taas voitu kiriä kun siellä normaalisti tönötetään 7 minuuttia paikallaan. Mutta eipä tietenkään kiritty sielläkään kun jostain syystä vain kuljettaja ei vaivautunut saamaan junaa nopeammin eteenpäin. Krääääh. Lopulta Helsingissä oltiin sitten kello 19:57, 16 minuuttia myöhässä.

Lisäksi tämä blogi ottaa päähän: Suncomet hukkaa jostain syystä ärsyttävän usein tämän aladomainosoitteen eikä lataa tätä ollenkaan. Vaihtaisin nämä tyhjänpäiväiset jaaritukset Bloggeriin, mutta en saa tätä blogia siirrettyä sinne koska Blogger ei suostu lataamaan tätä. Kräääh.

Ja tämä ärsyttää kanssa: Naiskansanedustaja. Naisautoilija. Nais sitä ja nais tätä, helvetti. Onneksi opiskelen tässä periodissa naistutkimuksen perusteita. Niillä luennoilla voi sielunsa silmin nähdä, kuinka ärsyttävien sovinistiäijien korvista savu nousisi jos olisivat paikan päällä. Ehkä saankin vielä jonkun korvista savun nousemaan lässyttämällä sille vauvapuheella feministisestä teoriasta.

Poliittisesti jännää viime aikoina on ollut keskustan oman Matti-sedän höperöinti vaaliraha-asioissa. Tänään Matti-sedän töpeksintä meni jo sille asteelle, että olisi ihan oikeasti syytä erota. Iltalehti kertoi päivällä, että Vanhanen on Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana jakanut RAY:n rahaa itseään [...]]]> Sitten viime päivittelyjen olen ehtinyt aloittaa opiskelun, saanut Tampereelta asunnon ja uuden kännykänkin olen hankkinut, voisi joskus kirjoittaa niistä.

Poliittisesti jännää viime aikoina on ollut keskustan oman Matti-sedän höperöinti vaaliraha-asioissa. Tänään Matti-sedän töpeksintä meni jo sille asteelle, että olisi ihan oikeasti syytä erota. Iltalehti kertoi päivällä, että Vanhanen on Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana jakanut RAY:n rahaa itseään tukeneelle säätiölle. Eli käytännössä luottamustehtävässä jakanut julkista rahaa itselleen.

Luulenpa, että jos vaikka minä olisin luottamustehtävissä esim. jossain yhdistyksessä ja päättäisin, että mulla on nyt ikävästi rahapula, minäpäs jaan tämän yhdistyksen rahoja vähän itselleni, tulisi taatusti potkut ja aika varmasti syytteetkin perästä. Eiköhän joku saa vielä Matti-sedästäkin tutkintapyynnön rustattua. Vai pitäisiköhän rustatakin itse, voisi saada aikaan kivan pikku julkisuusmylläkän.

Olen tällä menneellä viikolla yrittänyt tottua Tampereella asustamiseen. Tosin tänään iltapäivällä lähdin taas käymään tänne Helsinkiin. Lähijuna lähti Tampereelta 15:37, oikein kahden junayksikön mittaisena. Molempiin riitti matkustajiakin aika reippaasti. Opiskelijan automaatista ostettu junalippu välille Tampere-Puistola kustansi 9.60 euroa.

Hyvinkään jälkeen kuuntelin pitkään kahden nuoren miehen armeijahenkistä keskustelua ja ihmettelin taas armeijasysteemiä. Oikeastaan kun kuunteli heidän innostunutta puhettaan siitä, kuinka armeijan lusikka-haarukalla voi kaivaa vaikka aukon kasarmin muuriin tuli mieleen, että ehkä armeija tosiaan kasvattaa aikuisuuteen. Ei kuitenkaan siten että se tekisi pojista miehiä, koska armeijahan on oikein kaikkien poikamaisten sotaleikkien supertyyssija, mutta armeijan mentyä on taas yksi leikki elämässä vähemmän ennen aikuistumista. Ehkä armeijaleikistä siksi saattaa olla vähän innostunutkin kaikkien niiden hajoilemispuheiden ohessa.

Muuten Nokian N73 onkin palvellut ihan kivasti 2,5 vuotta. Paitsi sama joystick-näppäin meni vähän rikki jo viime kesänä painui hieman alas, mutta toimi kuitenkin vielä) ja sekosi [...]]]> Kännykkäni kriittisin näppäin päätti sanoa sopimuksensa irti tiistaina. Ei tietysti pitäisi olla kovinkaan suuri yllätys, että taskussa pidettävästä puhelimesta hajoaa se ainoa näppäin, joka on selvästi koholla muusta puhelimesta.

Muuten Nokian N73 onkin palvellut ihan kivasti 2,5 vuotta. Paitsi sama joystick-näppäin meni vähän rikki jo viime kesänä painui hieman alas, mutta toimi kuitenkin vielä) ja sekosi kokonaan joulun alla (painui kokonaan pohjaan), jolloin sain sen kuitenkin korjautettua ilmaiseksi takuuhuollossa. Silloin oli myös kätevästi lainassa toinen puhelin, jolla testasin yhtä Nokian kehitteillä ollutta ohjelmaa, joten ilman puhelinta ei tarvinnut elellä.

N73 taisi viihtyä joulun aikoihin huollossa pari viikkoa, eikä ollut puhettakaan että siksi aikaa olisi saanut tilalle jonkun varapuhelimen. Nyt takuu vain on mennyt umpeen, joten korjaus pitäisi varmaan maksaa itse. Taidan mielummin ostaa kokonaan uuden puhelimen, tällä kertaa sellaisen, jossa ei ole näppäimistä kohollaan olevaa joystickiä.

Tiistai-ilta meni mukavasti Tampereessa, tapasin muutaman tulevan opiskelukollegan ja useamman vanhemman, tuleva opiskelukollegan. Mukavia, reippaita ihmisiä. Oikeastaan niin reippaita, että tuntuu itsekin tulevansa reippaammaksi ja nohevammaksi ihmiseksi siinä seurassa. Hauskaa. Nyt on myös mukavampi aloittaa ensi viikolla opintonsa, kun tietää jo muutaman ihmisen eikä tarvitse mennä ihan tuntemattomaan joukkoon. Poistuin tapaamisesta kello 3:10 lähteneellä Paunun yöpikavuorolla Helsinkiin ja nukuin matkan suurelta osin, vaikka takana rämisikin joku mikroaaltouuni.

Ennen iltakymmentä vilkaisin Senaatintorin ilmapallotapahtumaa. Tai [...]]]> Kävin tutustumassa Taiteiden yön meininkiin, taisi olla jo peräti kolmas kerta. Kiasmalla skeittailtiin, sitä oli mukava katsella muutama tovi. Rautatieaseman edustalla Jeesus-bussi julisti tolkuttoman kovalla sanomaansa, sitä ei ollut kovinkaan mukavaa kuunnella yhtään tovia. Bussin viereen oli vielä pysäköity tyhjäkäynnillä jurnuttanut henkilöautokin, mikä ei oikein vaikuttanut miellyttävältä toiminnalta kyseisessä paikassa.

Ennen iltakymmentä vilkaisin Senaatintorin ilmapallotapahtumaa. Tai oikeastaan ensin vain yritin vilkaista, Aleksanterinkadun kautta torille oli vaivalloista päästä, joten kiersin Kauppatorin laidan kautta Katajanokan puolelle, mistä pääsikin katsomaan ilmapalloja ihan kätevästi. Joskaan eivät ne nyt hirveän päräyttäviä ehkä kuitenkaan olleet, mutta mukavia kuitenkin.

Aleksanterinkadulla oli tungosta. Mulla tosin ei ollut laukussa kuin omia kirjoituksia yhdessä lehtiössä sekä siideri ja kamera. Isompi kuva.

Ilmapalloshow. Ehkä pallot olisivat olleet näyttävämpiä jos olisi osunut aivan niiden alle ihmettelemään.

Paluumatka keskustasta Itä-Pakilaan sujui mukavasti: Linjan 64N aiempi bussi oli juuri täyttynyt kun tulin Rautatientorille, mutta sen perään ajoi heti lisäauto johon tuli vain kourallinen matkustajia. Se vielä ohitti aiemman, täyttyneen auton ja toi ensin perille.

Olen vähän yrittänyt löytää uutta kuunneltavaa, mutta se on toisinaan vaivalloista. Last.fm on päättänyt ryhtyä suosittelemaan lähinnä ganstarappia ja suomi-iskelmää kiitoksena [...]]]> Hämmästelen säännöllisesti skeittaajapoikien monitaitoisuutta, viimeksi tänään kun tämän haastattelun innoittamana selailin muutamia tuossa Itunes-kuvassa mainittuja bändejä ja yritin löytää jotain kiinnostavaa. Ainakin Beirut vaikutti miellyttävältä, ja listalla oli tietysti myös perinteiset Smithsit ja Joy Divisionit.

Olen vähän yrittänyt löytää uutta kuunneltavaa, mutta se on toisinaan vaivalloista. Last.fm on päättänyt ryhtyä suosittelemaan lähinnä ganstarappia ja suomi-iskelmää kiitoksena ahkerasta Frederikin ja Looptroopin kuuntelustani. Looptroop vain ei mielestäni ole kovinkaan ganstarappia, ja suomi-iskelmän maailmaan en kovinkaan perusteellisesti jaksaisi sukeltaa. Frederikiinkin olen sukeltanut toki vain ja ainostaan Reetun kätketyn yhteiskuntakriittisyyden takia, josta olen avautunut kesän aikana liian monelle ihmiselle. Nyt olen tosin jo hiljalleen päässyt yli aiheesta. Mutta onhan tämä nyt yhteiskuntakriittistä, oikeasti:

Niin moni nytkin elintilaa itselleen pimittää… hah huh hah
Ja uudet rajat naapurinsa eteiseen nimittää… hah huh hah
Mut heikompi jos kysyy, tää oikeinko on?
Niin päätös on ja pysyy, saat lausunnon
Jatkuu aina perinne vain tää!!

Tiesittehän muuten jo kaikki, että Frederik esitteli peniksensä heinäkuun Hymy-lehdessä?

Ja tiesittehän muuten kaikki 9 lukijaani myös sen, että minusta tulee syksyllä tiedotusopin opiskelija?! Olen tätä julistanutkin jo siellä sun täällä, mutta jos nyt joltain oli tämä tieto päässyt ohi menemään niin julistetaan taas. Joskohan seuraavaksi oisin ässä ainutkertainen ja tekisin heinäkuulta tuollaisen aiemman tyylisen meikkis sitä meikkis tätä -katsauksen.

Olen muistanut aina toisinaan miettiä, pitäisikö tähän blogiin kirjoittaa jotain, ja jos pitäisi, niin mitä se olisi. Viime kuukausinahan en ole kirjoitellut kovin suuresti mitään, varsinkaan mihinkään julkiseen blogiini.

Toissa viikonloppuna tein kuitenkin pienen ja yksinkertaisen havainnon näistä kirjoittamisasioista. Ostin sattumalta pienen ruutuvihkon eräästä Asematunnelin kirjaliikkeestä, jotta voisin helposti kirjoittaa mieleenjuolahtavia asioita ylös melkein missä tahansa. Niitä kirjoitettavia, mieleenjuolahtaneita asioitahan sitten riittikin sangen runsaasti. Muutamaa päivää myöhemmin tuli huomattua tämä jonkin firmankin mainoksissaan viljelemä toteamus varmuutta tuovasta kokemuksesta. Sama pätee tietysti myös kirjoittamiseen – mitä enemmän sitä tekee, sitä helpommin se sujuu. Tässä mielessä jopa kaikenlaisessa omasta elämästään ja milloin mistäkin triviaalista asiasta internetiin jaarittelemisessa on tietty hyödyllinen puolensa.

Yritän muuten keksiä tälle blogille jotain uutta nimeä, Onnelliset kohtaa alkoi jo kyllästyttää.

28.6.2009 11:00 – 14:03, siirtyminen IC73-junalla Helsingistä Mikkeliin, mukavasti taisi mennä koko [...]]]> Kesäkuun kuulumiset hieman myöhäisesti, statuspäivityksinä, joiden epäilen kenties jossain vaiheessa kaikkoavan. Olen muuten ollut vähän sitä mieltä etten ole tänä kesänä tehnyt oikein mitään, mutta eihän tämä nyt ihan siltä kuitenkaan näytä.

Yritän muuten keksiä tälle blogille jotain uutta nimeä, Onnelliset kohtaa alkoi jo kyllästyttää.

28.6.2009 11:00 – 14:03, siirtyminen IC73-junalla Helsingistä Mikkeliin, mukavasti taisi mennä koko matka sellaisessa vanhassa ykkösluokan hyttiosastossa.

27.6.2009 – Meikkis osallistui tapahtumaan PAX 09 -festivaali Alppipuistossa. Tosin enemmän pienen sosiaaliseeraamisen merkeissä, Pelle Miljoona kuului taustalla. Tämä oli se hauska tapahtumaviikonloppu, jolloin Helsinkiin saapuivat metallimusiikki-ihmiset (Tuska), homot (Pride) ja indie-ihmiset (Pitkä kuuma kesä Suvilahdessa. Kävinkin siellä hetken aidan takana kuuntelemassa Disco E:tä, mutta se oli sieltä kaukaa kuunneltuna vähän tylsää ja suuntasin sitten Kallioon ja Alppipuistoon.)

25.6.2009 klo 16:22 – Meikkis is hih-hop-fiiliksissä: Sitku alko näkee mitä räp on, ni hiphop haaveet haalistu niinku michael jäckson. (Tämä oli kyllä ihan sattumaa, kuuntelin Ruudolfia pitkästä aikaa. Seuraavana yönä Michael sitten taisi heittää lusikan nurkkaan.)

24.6.2009 klo 22:39 – Meikkis kuuntelee kun Donald-setä huutaa televisiossa! Miksiköhän sen muuten pitääkin huutaa koko ajan, kasvattaakohan se egoa?

23.6.2009 klo 16:42 – Meikkis pitää paltsun juusto-pinaattipiiraan, auringon, merenrannan ja kannettavansa kanssa. Ja taas niiden tyhmien muurahaisten. Hankintalistalle voisi laittaa piknikkivilttimäisen asian, ja seuraava kannettava voisi ehkä olla valkea. Se voisi aurinkoisella ilmalla olla tätä mustaa kivempi käyttää.

22.6.2009 klo 19:33 – Meikkis paltsuaa auringon, nurmikon ja kannettavan kanssa Kaivopuiston rannassa Ursinin kallioiden nurmikolla. Ja muurahaisten, yöks-yöks. Tässä mieli lepää kivasti kunhan unohtaa, että Iranissa tapetaan iihmisiä oikein joukolla ( http://www.flickr.com/photos/kurdistan4all/ ) ja että tätä maata johtaa dementoitunut, typeriä lässyttävä setä, jonka toimintaa ohjaa kepulaisten maakuntasheikkien joukko. Niin ja että niitä ihmisiä etsitään tapettavaksi Nokian toimittamilla systeemeillä. Mutta, vähänkö menee iso purjelaiva tuolla, tahdon isona ehkä tuollaisen!

17.6.2009 klo 16:51 – Meikkis kävi maakuntalehdessä pätemässä graffiti- ja blogiasioissa ja suostui vielä kuvaankin, vaikka oli ajatellut vakaasti kieltäytyä. Nyt kyllä hävettää kamalasti. Samalla tuli käytyä sen toimituksessa kätevästi, en ollut vielä aiemmin sitä nähnyt.

Tämän jälkeen reissasin Mikkelistä Pieksämäen, Tampereen ja Hämeenlinnan kautta Helsinkiin nähdäkseni sen Toijalassa olleen VR-tapahtuman jossa vaunuja oli tippunut kiskoilta. Tampereelta matka jatkui bussilla noin 21:10, turhan tiiviisti. Hämeenlinnassa tuli seurattua VR:n edustajien sekoilua jossa kukaan ei tuntunut tietävän mistään mitään. Lopulta olin Helsingissä noin 00:30 kun aikataulun mukaan siellä olisi pitänyt olla 22:36. Kiinnostava kokemus, minkä vuoksi tätä kautta reissasinkin, olisihan Mikkelistä päässyt Helsinkiin häiriöittä bussilla tai normaalilla Kouvolan kautta menevällä junallakin.

16.6.2009 klo 15:03 – Meikkis on maalla ja kuuntelee repeatilla Frederikin Titanicia. Vähänkö hauska biisi! Oisin ässä ainutkertainen!

13.6.2009 klo 11:58 – Meikkis Rantasalmella. Eilen syötiin paikallisessa thairavintolassa (varsin jännittävä) ja käytiin mökillä kääntymässä. Siellä kukkui käki, joka aina välillä unohti mitä se oli sanomassa. (Samalla käytiin visiiteillä Varkaudessa ja Savonlinnassa, minne aiotaan rakentaa typerä ohikulkutie pilaamaan kaupungin kauniita järvimaisemia).

11.6.2009 – Meikkis vaihtaa landespedeksi 8:41 lähtevällä Z-junalla ja Lahdessa edelleen Mikkeliin vievään pikavuorobussiin. Mummolaan. Eikä meikkis muuten voi ymmärtää tuota jalkapallohuliganismia (Suomi-Venäjä -ottelu Helsingissä). Miksei siitä nouse lainkaan samanlaista päpätystä kuin ituhippien kadunvaltauksista yms. touhuista? Koska jalkapallo ja kännissä & jalkapallon vuoksi tappelu ovat perinteisiä suomalaisia instituutioita?

8.6.2009 klo 14:47 – Meikkis sanoo tiedotusopin pääsykokeessa käytyään että helvetin helvetti noiden kaikkien ihmisten kanssa. Mutta nyt alkoi kesäloma, jee! Toivottavasti se myös loppuu joskus johonkin. (Pakenin kokeesta mahdollisimman rivakasti Tuomiokirkon puistoon istumaan aurinkoon läppärin kanssa, syömään suklaata ja jäätelöä ja miettimään Rubikin tahdissa, että mitä tekisin seuraavana vuonna.) “Ja ihan ok:sti meni, mutta olen aika varma ettei se riitä. Ne piirtelyt syö multa entistä enemmän pisteitä, joten muiden vastausten pitäisi olla tosi timanttista, eikä ne ole kuin “ihan kiva” -luokassa.”

Puistoistuminen oli muuten mukavaa, mutta ötököiden määrä on kyllä rasittava, yhden jättiöttiäisen hakkasin jo kengällä hengiltä, onneksi ei kukaan ole ihan naapurissa katsomassa. Joskus tulevaisuudessa edessä olevaa kannettavahankintaa ajatellen täytyy myöntää, että auringossa ja ulkokäytössä valkealla koneella olisi oma, merkittävä etunsa tähän mustaan verrattuna.

Tampereelta takaisin kohti Helsinkiä 19.37 lähteneellä R-junalla. Muistelin että viimeksi tässä junassa oli täyttä, mutta ehkä se oli joku pyhä. Ja istuinkohan jostain syystä toisessa päässä. Nyt viimeisessä osastossa on ainakin ollut mukavasti tilaa koko matkan. Tosin kannettavan akku loppui, samoin vesi. Söin Tampereella asematunnelin pizzeriassa, ihan mukava ja edullinen. Joskin aika roskaruokaa pitsakin on, ja kun sitä on vielä kerralla syötäväksi niin paljon. Ruuasta tallustelin vielä aseman pohjoispuolen makasiineille jotka luulen pian purettaviksi.

7.6.2009 klo 23:34 – Meikkis jännitti vaaleja vaikkei pitänytkään. Kivastihan näissä kävi. Joensuu on muuten edelleen kiva kaupunki: siellä vihreät nousi isoimmaksi puolueeksi.

6.6.2009 klo 13.15 – 14.00 meikkis kävi katsomassa Asa & Jätkäjätkät tapahtumassa Basso Festival Koffin puistossa. Asa räppäsi mm. pilven polttamisesta, puolipilvisessä ilmassa.

5.6.2009 klo 15:04 – Meikkis huomasi, että kaulaliina on paikallaan Suomen kesässä, muuten voi saada nuhan. (Ja kevyen nuhan vuoksi oli bussia mukavampi istua junassa. Joten kävin lukemisen merkeissä Lahdessa ja sieltä vielä Karjaalla.)

(Näinä väliin jäävinä päivinä olen käynyt lueskelun ohella Kauniaisissa, torkkunut muutamassa bussissa Espoossa, käynyt Suomenlinnassa, tutustunut Vantaalla Koivukylään [IMO vähän kauhea paikka] ja Peijaksen sairaalaan.)

2.6.2009 klo 20:25 – Meikkis ennakkoäänesti kello 19.59, tosin en ihan viimeisenä. Mutta nytpä on äänestetty. (Äänestin Postitalolla ja kiirehdin sieltä linjan 474 bussiin, jossa lueskelin vähän ja kävin katsomassa maaseutu-Vantaata Katriinan sairaalalla.)

1.6.2009 klo 19:13 – Meikkis osti ilosaarilipun ja Asan uuden levyn, hih. Kävi myös lukemassa meren rannalla. (Olin muuten sitä mieltä, että en lukenut meren rannalla mutta näköjään olen muistanut väärin. Tämä lienee tapahtunut Kaivopuiston rannassa. Asan levy on ollut vähän pettymys ehkä, joskin se lienee hieman välikausityyppinen julkaisu muutenkin.)