Kinkynautti

Lonkerofantasioita VR-muodossa

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 28 May 2025 13:10:00 +0300

Satutko tykkäämään lonkeroista? Siis niistä mustekalojen, avaruusolentojen tai muiden hirviöiden limaisista lonkeroista, jotka yön pimeydessä ilmestyvät sänkysi alta? Niistä, jotka kietoutuvat sääriesi ja reisiesi ympärille, kuin tukikeppiä pitkin kasvavat pavunvarret, ja vetävät sinut sätkien pois peittosi alta?
Aina silloin tällöin kuulen jonkun pitävän ajatusta sellaisista lonkeroista varsin eroottisena. Ja kyse ei varmastikaan ole edes mistään kovin oudosta ja harvinaisesta asiasta, sen verran paljon kuvia ja animaatioita aiheesta löytyy netin loputtomista syövereistä.

Kaikki fantasiat eivät toki aina ole toteuttamiskelpoisia, eikä kaikkia kannata edes lähteä toteuttamaan, vaikka mahdollisia olisivatkin. Lonkerot menevät siihen vähän vaikeammin toteutettavissa olevaan kategoriaan. Tai ainakaan nuo kalatiskin tursaat ja kalmarit eivät niin kovin yhteistyökykyisiltä vaikuttaneet, ja nekin harvat avaruusolennot jotka minä tunnen, eivät edes omaa lonkeroita. 😕Mutta tähänkin liittyen tuli sitten eräs idea mieleen...

Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni virtuaalilaseja. Sen verran huono ja oksettava olo niiden käytöstä tuli, että oli aivan pakko hankkia sellaiset kotiinkin. Tämä oli tietenkin ihan pelaamismielessä, ja veikkaan, että virtuaalilasit ja niitä tukevat pelit tulevat yleistymään tulevaisuudessa. Jaa, että miksikö? On aika yllättävää, miten paljon virtuaalilasit muuttavat peleissä jo yleistä tunnelmaa. Et enää katselekaan puita ja vuoria näytöltä hiirtä liikutellen, vaan sukellatkin peliin sisään, ja hahmotat ulottuvuuksia päätäsi käännellen. Miten puut tuntuvat korkeammilta, miten rotkoon hyppääminen kouraiseekin vatsan pohjalta. Virtuaalilaseille on saatavissa myös monia ohjelmia, millä voit luoda laseillesi omia "työhuoneita". Siis kolmiulotteisia virtuaaliympäristöjä, jotka vastaavat vaikkapa tietokoneen työpöytää. Joissakin paikoissa voit luoda myös esineitä, joita voit liikutella ohjaimillasi. Lisätä taustalle ääniä ja musiikkia, jne.

No, takaisin niihin lonkeroihin. Vaikka joskus sanotaan, että netistä löytyy pornoa kaikilla hakusanoilla, niin yllätyksekseni en useamman päivän haulla löytänytkään mitään aivan sellaista, mitä olisin etsinyt. Tai siis ei suoranaisesti pornoa, mutta pervossa mielessä luotua virtuaalisisältöä.
Jos olisikin joku sellainen virtuaaliympäristö, pimeä luola tai metsä tai muu, jossa olisi jonkinlainen animoitu hirviö lonkeroineen...

Lonkerofantasian omaava henkilö itse olisi sidottuna paikoilleen, nähden kaiken virtuaalilasien näkymän kautta. Avustajana toimiva henkilö ohjailisi virtuaalimaailman hirviön lonkeroita käsiohjaimien avulla. Mutta jotta kokemus ei jäisi vain visuaaliseksi, voisi avustaja pitää käsissään ohjaimien päällä esimerkiksi silikonikumista valmistettuja lonkeroita, toki öljyllä tai muulla liukasteella maustettuina.

En tiedä, onko tällainen mahdollisuus tullut kovinkaan monen mieleen, koska esimerkiksi tuollaisia virtuaalilonkeroita ei kovinkaan helposti tuntunut netin syövereistä löytyvän. Aiheesta enemmän kiinnostuneille voisin kuitenkin mainita, että virtuaaliympäristöjen ja jopa pelienkin tekemiseen löytyy ilmaisia ohjelmistoja, esimerkiksi Unreal Engine. Ja hieman etsimällä löytyy myös läheltä liippaavia tutoriaaleja, esimerkiksi "Creating Doctor Octopus Arms in Unreal Engine", millä saadaan jo aikaiseksi mekaaniset lonkerokädet. Ei enää kovin kaukana niistä limaisista lonkeroista...

Olisikohan täällä ketään paremmin näitä asioita osaavia, joka innostuisi jalostamaan ideaa pidemmälle? Entä olisiko tällainen ylipäätään kiinnostava kokemus kenenkään lonkerofantasioita omaavan henkilön mielestä?

Things to do

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 18 Aug 2024 19:06:00 +0300

Onkohan muillakin mielessään listoja kaikista seksuaalisista asioista, joita haluaisi vielä joskus elämänsä aikana kokeilla? 🤔 Minulla ainakin on. Tai ei oikeastaan ollut aikaisemmin, mutta jokin aika sitten innostuin sellaista miettimään. Kovinkaan montaa kohtaa siinä ei tosin enää ole, sillä yksi kohdista tuli juuri merkittyä varmuudella koetuksi. 🤭

Tapailin erään naisen kanssa muutaman kerran joskus toistakymmentä vuotta sitten. (Itse asiassa olen sen jälkeen kirjoittanut häneen liittyen erään fantasiatarinankin, mutta jätetään yksityiskohdat siitä tällä kertaa pois. 🤭) Hän oli sellaisen kymmenkunta vuotta minua nuorempi, aivan hirmuinen orkuttelija ja melkoinen seksipeto. En osaa ihan varmasti sanoa, miksi se tapailu silloin ylipääsä päättyi. Ei siihen kuitenkaan mitään ihmeelistä dramatiikkaa liittynyt, varmaan näitä tyypillisiä, että joku löytää jonkun muun, eikä enää ole vapailla markkinoilla. Tai alkaa joku muu elämänvaihe. No, yllättäen löysin hänen profiiliinsa Tinderistä, ja hetken päästä oltiinkin juttusilla kyselemässä kuulumisia ja muistelemassa menneitä. Ja se keskustelu sitten lähti etenemään vähän tuhmempaankin suuntaan, olipa yllättävää. 😂

Voi pojat! 😐 Olisinpa silloin jo aikoinaan tiennyt, että hänellä OLI kiinnostusta kaikkeen tuhmempaankin. Vaikka muistaakseni kyllä jotain sellaisista silloin yritinkin kysellä, mutta ehkäpä se oli häneltä jotain nuoruuden epävarmuutta tai jotain sellaista, koska mitään selkeää kiinnostusta hän ei silloin ilmaissut. Hän nimittäin tykkäsi esimerkiksi isommista leluista. Kun sitten varovaisesti ehdotin fistauksen kokeilemista, niin kiinnostusta tuntui löytyvän. Se kun oli muutenkin ollut hänellä niiden kokeilemattomien asioiden listalla.

Huh! (Tässä välissä hypätään viikko eteenpäin, ja päädytään näkemään hänen luonaan.) Ei se mitenkään poikkeuksellistakaan ole, että sellainen onnistuu enskertalaiseltakin pienen vaivannäön jälkeen. Siitä olin jo aivan varma hetken aikaa sormillani leikittyäni. Mutta kun puolen tunnin lämmittelyn ja muutaman kivan orkun jälkeen kokeilin vähän pidemmällekin menemistä... Enpä olisi millään osannut ennalta arvata, että tällä kertaa sitä tehtäisiinkin ihan kaksin käsin. Ja vielä uudestaankin, kun en meinannut uskoa, että se oikeasti onnistui. No, ehkäpä se kiinnostus isoihin leluihin oli yksi syy hyvään onnistumiseen.

Olen kyllä kerran ennenkin onnistunut siinä, kai..? Koska sillä kertaa se oli hyvin hetkellistä, ja en ollut täysin varma, onnistuiko se edes täysin. Tällä kertaa ei ainakaan jäänyt epäilystä. Ehkä jossain välissä voisi koettaa vielä jotain isompia lelujakin. Mutta nyt voi ainakin varmuudella sanoa, että tämäkin on sittenkoettu. 😁

Mutta niin, siitä listasta vielä. Mielessäni on vielä jokunen kutkuttava asia, jota tekisi mieli kokeilla.

1. Ajatuksena ainakin kiehtoisi, jos joku notkeakroppainen nainen saisi pistettyä takaapäin oman kätensä sisäänsä. Voisin työntää sen jälkeen kaluni sisälle hänen käteensä, ja hän runkkaisi minua. Vaikkakin luulen, että käytännössä liike saattaisi olla aika minimaalista. Sen olen kuitenkin kokenut jo useammankin kerran, että olen runkannut itseäni omalla kädelläni toisen sisässä.

2. Minusta olisi kiva kokeilla myös kimppaa kahden naisen kanssa, siten, että toinen ratsastaisi sylissäni selkä minuun päin, ja kun laukeaisin hänen sisäänsä, kumartuisi toinen jalkoväliimme, nuolemaan meidät kummatkin puhtaiksi sisältä valuvista eritteistä. Miltä mahtaisikaan tuntua pehmeä kutitteleva kieli oman kaluni varrella. Ja ajatus siitä, miten ylös liikkuessaan se kulkisi avoimien häpyhuulien välistä, nuolemassa ulos valuvaa spermaa, tuntuisi niin kovin kiihottavalta...

3. Tämä on ehkä vähän erikoinenkin idea. Millaistahan olisi jonain oikein kuumana kesäpäivänä nuolla viilentävää jäätelöä suoraan toisen pimpistä? Siis siten, että leikkaisi kunnon kimpaleen jäätelöä paketista, painaisi sen sisään, ja sitten alkaisi nautiskella.Voisi viilentää kivasti molempia.
Ja toki - teemaan kuuluen - vaniljajäätelöä.

4. Oman pornon tekeminen ja julkaiseminen jonnekin netin syövereihin. Ihan tarkkaan en tosin vielä tiedä, millaisella alustalla, ja minkä tyylistä touhua. 😁

Setä tai daddy

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 20 Jan 2024 23:10:00 +0200

Muistan, kuinka ensimmäisiä tekstejä tänne kirjoittaessani, tunsin olevani vielä niin kovin nuori. 😊 Ja nyt sitten ollaan jo jonkin matkaa päälle neljänkymmenen. Niin se aika vaan kuluu. Eräs vanha luokkakaverini kirjoitti jokin aika sitten kuulumisiaan. Kertoi, että oli kyllästynyt värjäämään hiuksiaan yhtenään ruskeaksi. Päätti valkaista ne kokonaan, niin eivät harmaat erotu. Ja minä sitä miettimään, että miten sitä voi jo noin nuorella iällä..? 😕

Mutta olihan niitä harmaita pirulaisia jo minullakin. Peilin edessä kun oikein keskittyneesti hyvässä valossa syynäsi, niin harmaita haiveniä löytyi sieltä täältä niin ohimoilta kuin parrastakin. Silverfoxin esiaste, mutta ei nyt mikään Gandalf kuitenkaan. No, ei kai se maailma tähän kaadu, ajattelin. Ja oleellistahan on, että on pysynyt henkisesti nuorekkaana, eikö vain..? 😀👍

Täällä kävi jonkin aikaa sitten kylässä eräs nuorempi nainen. Sellainen reilu parikymppinen vaaleaverikkö, ikää vain puolet siitä mitä minulla. Olen tainnut viime vuosina olla vähän enemmän rauhallisen ja kevyemmän toiminnan puoleen, vaikka toki kaikki riippuu myös keskinäisistä kemioista, mikä kenenkin kanssa tuntuu oikealta. Mutta siinä sitten toiselle leppoisasti jutellessa ja opastaessa, iski tajuntaani äkkiä kummallinen tunne. Ei hiivatti! Minähän kuulostan ihan oikeasti joltain ihan vanhalta ja limaiselta sedältä. Siis jutut ja puhetyyli ja kaikki. 😕
”No niin, käy vaan siihen kontallesi, noin. Pikkuisen siirrytään sivummalle. Laitetaanpa eka paaaaaljon liukkaria ja kokeillaan vähän. Tiedätkö, minusta tuntuu, että tänne sisään menisi ihan enemmänkin sormia. Laitapa vielä pikkuisen enemmän selkää notkolle ja jalkoja auki. No niin, hienosti! Hyvä tyttö!” Ehdin jo pelätä, että varmaan äänenikin kuulosti ihan samalta, kuin se kaikille tuttu ikoninen miesääni Tohtori Sykeröstä ja Nalle Luppakorvasta.

Ei tyttönen puheistani tuntunut kuitenkaan pahoillaan olevan, ehkä ennemminkin päin vastoin. Sen saattoi joistakin asioista päätellä. 😅Mutta jollain tavalla tuo asia jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen. Ei nyt varsinaisesti häiritsevästi, mutta jotenkin outona asiana. Kun sitä on melkein vitsinä välillä sanonut itseään "sedäksi", mutta sitten kun vitsi ei enää olekaan ihan pelkästään vitsi, se on hämmentävää.

Myöhemmin ajauduin netissä juttusille erään toisen nuoremman naisen kanssa. Tulipa sitten nostettua tämäkin asia esiin, se kun oli vielä niin hyvässä muistissa, ja kertoilin ajatuksistani.

"Mä nimenomaan tykkään eniten sellasesta daddydom tyyppisestä tavasta.. Ja toi sun kuvaus siitä, miten puhuit on just täysin, mikä mua kiihottaa eniten..🫣
Kyllä mä myös pidän siitä, kun kaksi kertaa mun ikäinen mies koskee mua.."

Eipä tämä asia ole enää tämän jälkeen paljoa mietityttänyt. Maailma muuttuu, ja me muututaan sen mukana. Pitää kai hyväksyä itsensä sellaisena mitä on. 😁Ja on lohdullista huomata, että vaikka muuttuukin vanhaksi sedäksi, niin ainakin toiset juuri sellaisista sedistä tykkäävätkin.

Oikeastaan olen miettinyt parin päivän ajan, että pitäisi varmaan yrittää tosissaan löytää keväälle tai kesälle seuraa jostain nuoresta ja viattoman kokemattomasta naisesta. Sellaisesta, joka olisi kiinnostunut vähän vanhemmasta harmaantuvasta isivatsaisesta sedästä, ja jolle vilkkaasti myllertävät hormonit aiheuttavat outoja fyysisiä reaktioita jo pelkästään kivoja kirjoiteltaessa. Ja jolle voisi esitellä ja opettaa monia uusia asioita, ja tutustuttaa niihin ihan vaikka kädestä kiinni pitäen...😊

40 v ja kokematon

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 14 Nov 2022 21:02:00 +0200

Kevään tullen oli mielenkiintoista huomata, miten rajoitusten poistuttua kukat kukkivat ja pörriäiset lentelivät. Ja niin myös ihmiset muuttuivat aktiivisemmaksi. Eihän se lopulta edes kovin yllättävää ole, jos pari edellistä vuotta on tullut elettyä melkein neljän seinän sisällä. Muutama jännittävä yhteydenottokin putosi postilaatikkoon, ja hetken ajan maailma näytti menevän melkeinpä hurjaksi. Vaikka tietysti, jo melkein perinteeksi muodostuneen tavaan mukaan ihmiset katoavat yhtä nopeasti kuin ovat ilmestyneetkin. Ohjautuvatko viestit jonnekin roskapostikansioihin, vai mikähän tuossa lienee? 😕No, ei tämä syksy sentään ihan kuivaksi mennyt. 😊

Tutustuin kaikkien erikoisten sattumusten kautta erääseen perheenäitiin. Tässä yhteydessä ei varmastikaan tulisi mieleen ensimmäisenä ajatuksena seksuaalinen kokemattomuus, mutta jos seksuaalisuus on ollut neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä ainoastaan lähetyssaarnaajaa pimeässä peiton alla, ja sitäkin harvoin, niin asia alkaa kuulostaa ymmärrettävämmältä. Ei kokemusta tuhmasta käsipelistä, ei kummankaan puolisesta suuseksistä, ei sitomisesta, ei mistään riettaammasta. Mutta kiinnostusta ja kokeilunhalua kylläkin tuntui olevan, mikäli vain uskallusta uuden kokeilemiseen riittäisi.

Minullekin tämä oli hieman erikoinen tilanne. Kokemattomuus kyllä jo itsessään tuntui jotenkin kiehtovalta. Ja voisihan siinä antaa toiselle yhden jos toisenkin uuden elämyksen, ehkä jopa saada kiinnostumaan ties kuinka hurjista jutuista tahansa... 😈

Olen usein kirjoittanut, että harvemmin, etenkään ensimmäisellä tapaamiskerralla harrastan panemista. Ehkä kyseessä on jonkinlainen päänsisäinen juttu. Eräänlainen roolitus, joka muodostuu ensivaikutelman tavoin. Mitä kenenkin kanssa tekee, millainen dynamiikka kenenkin kanssa syntyy, jne. Hänen kanssaan se tuntui luontevalta, ja hyvää panemista se olikin kaikissa asennoissaan. Välillä kovaa ja välillä rauhallista. Syvään työntymistä. Ja kun kuulee, miten toinen ääntelee pakottaessaan kalua aivan pohjaan saakka, sitä halusi vain lisää ja lisää.
Ja toki tietysti kokeiltiin sitä kaikkea uuttakin. Miten jännittävää toiselle olikaan ottaa ensimmäistä kertaa vastaan suuseksiä. Ja miten seuraavan tapaamisen alussa oli jo melkein liiankin innokas kokeilemaan vuorostaan kalua omaan suuhunsa. Eikä se ollut muuten yhtään hassumpaa suuseksiä ensikertalaiseksi, vaikka asia tuntui kovasti epäilyttävän. Luulen, että monestikin asioissa merkitsee enemmän motivaatio ja kiinnostus jonkin tekemiseen, kuin pelkkä tekninen kokemus ja suoritustaito.
Kokeilimme myös sidontoja ja kahlitsemista. Piiskaamista perinteiseen suomalaiseen tapaan tuoksuvilla koivunoksilla, siihen aikaan kun vielä koivuissa oli sen verran lehtiä jäljillä. Ehkä ensimmäisen kerran olen nähnyt kenenkään vajoavan niin selkeästi tuohon Subspaceksikin kutsuttuun tilaan, ja siitä sitten yritettiin toipua jälkihoidossa pidemmänkin aikaa.
Useimmat tapaamiset olivat aika rauhallisia. Seksiä, suuseksiä. Rintojen ja vartalon kuorruttamista spermalla, ja sen levittämistä rinnoille samalla kun juteltiin tuhmia. Tai kun tutustutin hänet suurempiin leluihin, tai siihen, miten sormet voivat vähitellen muuttua koko kädeksi. Ja hän nolosteli sitä. Nolosteli, mutta samalla nautti uikuttaen ja orkuttaen. Se oli vain niin tuhmaa ja hävettävää. 😊 (Eikä sekään jäänyt ainoaksi kerraksi.)

Tällä hetkellä en tiedä, näemmekö vielä. Syksy on monella tavalla vaikeuttanut tapaamismahdollisuuksia, eikä nyt ole mitään näköpiirissä. Nähtäväksi jää. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka ensi keväänä alkavat pörriäiset taas lennellä.

Se olisi joulukin tulossa. Pimein vuodenaika. Mietiskelin eräänä iltana, miten olisikaan mukavaa rentoutua lämpimään sohvalle joulukuusen himmeässä valossa. Ja jos vieressä kehräisikään pikkuinen mirri, jota voisi sivellä ja hellitellä joululaulujen soidessa hiljaa taustalla. 😊
Voisikohan sellaista toivoa joululahjaksi?

Tilannepäivitys

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 16 Jan 2022 12:45:00 +0200

Nyt oli hyvä hetki kirjoittaa jotain. Kun ei ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, niin on jotenkin vaikea saada uutta kirjoitusta aikaiseksi. Sitä jotenkin kuvittelee, että tauon jälkeen tekstin pitää olla jotain jännää ja huippuhyvää, tyrmätä lukijat loistokkuudessaan ja ylittää kaikki odotukset, ikään kuin hyvityksenä aikaisemmasta saamattomuudestaan. Ja sitten kun sellaista ei keksi, niin on jäänyt kokonaan kirjoittamatta.

Mulla oli keväällä suuret suunnitelmat löytää joku vartalomaalauksesta ja pukeutumisleikistä kiinnostunut soturiprinsessaksi. (Itse asiassa ole miettinyt myös jonkinlaista demoniaihettakin.) No, ainakin yksi kiinnostunut kyllä löytyi, tosin vaan vähän liian etäältä, joten juttu on edelleen odottanut toteutustaan. Ja sitten taas syksyn saapuessa kaikki tuntui muutenkin hiljenevän. Mutta... Kun maalausintoa kuitenkin oli, ja erotiikkakin pyöri koko ajan mielessä, niin pitihän se energia käyttää jollain tavalla hyödyksi.

Tässä keskeneräinen harmaasävyinen akryylivärimaalaus, joka on tehty mustavalkoisena hiilipiirrostyyliseksi. Miksi? En oikeastaan edes tiedä, mutta tuntui kivalta kokeilla sellaista. Ei tarvitse keskittyä niinkään väriin, kuin sävyyn. Koko 70x90 cm.

En kyllä enää koskaan ala maalaamaan mitään näin suurelle pohjalle. 😐 Paitsi että työtä on paljon, niin jotenkin on hankala istualtaan edes ylettää kaikkialle. Plus että maalaustelinekin on koko ajan kumossa.

Edellistä työtä vielä maalaillessani, alkoi inspiraatio yllättäen kukkimaan. Tämä työ on pienempi, noin 50x70 cm kokoinen, ja valmistui yllättävän nopeasti. Tai oikeastaan pitäisi vielä joitain kohtia hieman hioa, mutta on se ihan hyvä noinkin.

Tällä hetkellä sommitteluasteella on kolmaskin taulu. Tosin se tulee olemaan vähän kiltimpi, renesanssihenkinen muotokuva. Mutta kiinnostavaa sen tekeminen tulee varmaan silti olemaan. 😊

DIY matkateline

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 24 Jul 2021 19:06:00 +0300

Tämä vuosi onkin edennyt ihan ennätyksellisen heikosti blogipäivitysten näkökulmasta, mutta ehkä tilanne vähän piristyy, kun nytkin työn alla on pari uutta kirjoitusta.

Vuosi takaperin manasin mielessäni hotellihuoneita sessiointipaikkoina. Tai yleensäkin vieraissa paikoissa reissun päällä sessiointia. Tarkoitan siis sellaisia pieniä käytännön ongelmia, että esimerkiksi sidontalenkkejä ja koukkuja löytyy hotellihuoneiden seinistä ja katoista säälittävän harvoin. Miksiköhän? 😮 Sidottu kun ei pysy paikoillaan, ellei häntä sido johonkin kiinni. Kierii, pyörii ja rullaa narut perässään. Olisi kätevää olla jonkinlainen sidontateline tai vastaava, mutta sen pitäisi olla riittävän kevyt ja pieni kulkeakseen mukana.

No niin. Tässä se nyt on. Puinen prototyyppi muuttui kesän aikana lopulta metallirakenteiseksi osiin purettavaksi tee se itse -telineeksi. En haluaisi sanoa, että olen pihi... Ennemminkin muotoilisin asian niin, että mielestäni valmiissa myytävissä telineissä eivät hinta ja laatu mielestäni kohtaa. Toinen syy on se, ettei tarpeisiini sopivaa purettavaa telinettä ole vastaan tullut. Siispä tein sen itse.

Tässä siis vinkki kaikille tee se itse -ihmisille.

- Runko 30x30x2 huonekaluputkea, hinta 15 € /2 metrin tanko
- Kulmat 35x35x2 huonekaluputkesta, hinta 18 € /2 metrin tanko
- Jäykistelatta jalkopäähän, 8 € /2 metrin latta
- Ruuvitavara 5 €/kg

Kumieristetyt putkipannat:
- Pään panta DN200 (raskas malli) 15 €
- Suuret putkipidinpannat reisille 6 €/kpl
- Keskikokoiset putkipidinpannat käsivarsille ja nilkoille 3,50 €/kpl
- Pienet putkipantapidikkeet ranteille 2,50 €/kpl

Pehmikkeet polvien ja kyynärpäiden alle solumuovilla ja keinonahalla päällystettyä kakkosnelosta. Tälle on vähän vaikea määritellä hintaa.

Joka tapauksessa, koko komeudelle hintaa tulee vähän alle satanen. Kulmakappaleita saa myös valmiina, mutta ne ovat kohtalaisen hintavia, noin 14 € kpl. Painoa noin 10 kg. Purettavissa matkalaukkuun meneviin osiin.

Valmiit standardikokoiset pannat ovat harvoin sopivan kokoisia. Yleensä ne ovat joko liian tiukkoja, tai sitten niin löysiä, etteivät ne pitele ketään. Tässä rakenteessa pannat saavat olla väljiä, sillä paikoillaan pysyminen ei perustu pantojen tiukkuuteen, vaan kahden pannan muodostamaan "pattitilanteeseen", jossa käden tai jalan vetäminen ulos pannasta estyy toisen pannan vuoksi.
Ja jos pantaratkaisu ei tunnu toimivalta, onhan aina mahdollista vaihtaa pantojen tilalle silmukkaruuvit perinteisempiä kiinnitystapoja varten.

Tämä teline on suunniteltu alun perin kontallaan olevaa asentoa varten, mutta mikäli pehmustepalikat poistetaan, ja pääpanta kiinnitetäänkin poikkitangon alapuolelle, toimii se myös selällään maata vasten -asennossa.

Testiajoa ei vielä ole suoritettu. Koskahan olisi sen aika..?

Mitä tekisin, jos..?

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 9 Mar 2021 15:06:00 +0200

Ohoh.... Ensimmäinen kirjoitus tänä vuonna. 😮 Olenpa ollut laiskana. Mutta kun tällaisena aikana ei juuri muutenkaan mitään tapahdu, niin mistä ihmeestä sitä sanottavaakaan sitten keksisi?
No, aina silloin tällöin jotain kuitenkin tulee mieleen. 😊

Törmäsin tuossa hiljattain netissä valokuvaan ja sen kuvatekstiin, joka kuului suunnilleen näin: "Mitä tekisit, jos saisit viettää kokonaisen päivän kanssani?"

Ooo.... 😁 Juuri passeli hetki. Onkin tehnyt jo pidemmän aikaa mieli kirjoittaa jotain tuhmaa, mutta en vaan ole millään keksinyt, mitä se tuhma olisi ollut. Ja sitten, yks kaks eteeni tupsahtaa jokin mehukkaasti mielikuvitusta ruokkiva aihe.

Tämä kysymys oli tietenkin suunnattu koko netin suurelle käyttäjäkunnalle, mutta hassuna yhteensattumana voisin kertoa, että viimeisen puolen vuoden aikana olen törmännyt vastaaviin kysymyksiin ihan henkilökohtaisestikin. "Mitä tekisit, jos joku kokematon...?" "Millaisen illan järjestäisit, jos joku haluaisi uusia kokemuksia..?"

No, mitäpä sitten haluaisin, millainen juttu tällä hetkellä kiinnostaisi?

Olen miettinyt usein jonkinlaisen elämyspäivän kehittelemistä ja järjestämistä. Siis sellaisen, joka ei olisi ainakaan suurimmaksi osaksi mitään hirveän kinkyä, vaan enemmänkin hemmottelua ja eräänlaista pitkitettyä eroottista esileikkiä.

Olisiko joskus kiva aloittaa aurinkoinen lauantaipäivä vaikkapa rentouttavalla lämpimällä kylvyllä, vailla minkäänlaista kiirettä mihinkään? Voisit laittaa lempimusiikkiasi taustalle, ja saisit liota ammeessa vaikka niin kauan, että sormet ja varpaat ova ryppyiset kuin rusinat. Kylvyn jälkeen olisi odottamassa pientä suolaista välipalaa, ja sen kanssa kuumaa minttukaakaota pienen kermavaahtovuoren kera.

Välipalan jälkeen avaat pöydällä olevan kirjekuoren, josta paljastuu muutama lahjakortti jatkohemmotteluun. Vaihtoehtoina saattaisi olla esimerkiksi aika kampaajalle, ammattimaiselle meikkitaiteilijalle, käsihoitoon tai vaikkapa vain mukavaan kuumakivihierontaan. Mitkä kaksi näistä valitsisit? Vai tulisiko mieleesi muita vaihtoehtoja, joita tässä ei mainittu?

Tällaiset lahjakorttielämykset voisivat olla kivoja, mutta vievät kyllä paljon aikaa. Niiden jälkeen olisi varmaan kellokin jo vaikka mitä. Voisi olla korkea aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Ehkä ohitan tässä yhteydessä tarkemman kuvauksen maittavasta päivällisestä, vaikka toki onhan sekin sinällään merkittävässä roolissa kokonaisuuden kannalta, noin niin kuin todellisen elämän kannalta. Hyvä ruoka, parempi mieli. Mutta keskityn nyt enempi siihen varsinaiseen asiaan.

Haluaisin valita seuralaiselleni asun. Sen pitäisi olla tarkoitukseen sopiva, mutta olla sopiva myös käyttäjälleen niin tyyliltään kuin väriltäänkin. Ehkä jonkinlainen mekko, hieman eroottisella tavalla läpikuultava, mutta ei kuitenkaa rivolla tavalla. Tai jokin fantasiatyylinen asuste, sellainen, jota en nyt välttämättä osaa luokitella mihinkään tiettyyn kategoriaan. Kietaisuasu pitkästä liinamaisesta kankaasta, tai yhdistelmä harsomaisen läpikuultavista vaatekappaleista ja näyttävistä rannerenkaista ja leveistä koruista. Kuten jo mainitsin, asun pitäisi sopia kantajalleen, ja päätös pitäisi tehdä tapauskohtaisesti.

Pukeutumisen jälkeen sitten olisi vuorossa vähän spesiaalimpi juttu. Daamini saisi käydä makuulleen sohvalle tai muulle sopivalle alustalle, sellaiselle, jossa tuntisi olonsa mukavaksi ja rennoksi. Asettelisin tarvikkeeni siihen vierelle, ja ryhtyisin maalaamaan iholle kuvioita pehmeällä siveltimellä. Ne saattaisivat olla köynnöskuvioita, jonkinlaisia "tatuointeja", tai ehkäpä sinisiä kelttiläistyylisiä ihomaalauksia. Maalaamisen aloittaisin kasvojen yläosasta, ja etenisin vähitellen alaspäin poskille, kohti leuan kärkeä, kaulalle ja rintakehälle, pitkin vartaloa aina varpaisiin saakka. Välillä tosin joutuisin ehkä siirtämään jotain vaatekappaletta hieman pois tieltä, että saisin maalaukseni tehtyä kunnolla. Rinnan kaareutuvaa muotoa mukailevan ornamentin, ehkä nännipihaa mukailevavan auringonkehrän muodossa. Ehkä reisien sisäpintaa pitkin kiemurtelevana köynnöksenä tai käärmeenä...

Kiinnostaisiko ketään nähdä itsensä peilistä hampaisiin asti aseistettuna, vahvana fantasian soturiprinsessana? Vai ehkä sittenkin köysiin sidottuna villinä, valmiina orjakauppiaiden vietäväksi? Minusta olisi kiva auttaa sopivan poseerauksen löytämisessä, ja ehkäpä mahdollisuuksien mukaan jopa ikuistaa sellainen näkymä kameralla. Enkä tietenkään yhtään pahastuisi, mikäli huomaisin seuralaiseni kokevan tilanteen eroottisena, ollessaan siinä vieraan miehen ohjailtavana ja kosketeltavana ehkäpä aina kiihottumiseen saakka. Vai pitäisikö tilanteen syvyyttä lisätä kertoillemalla kaikista tuhmuuksista ja kauheuksista, joita sidotulla villillä tai vahvalla soturiprinsessalla saattaisi vielä olla edessään, samalla kun käteni liikkuisivat hänen vartalollaan entistäkin uskaliaammin.

En mielelläni kirjoita tätä fantasiaa loppuun saakka, vaan annan sen loppua ennen parasta kohtaa, niin kuin unet yleensä tekevät. Ja kun en kerro loppuun saakka, niin tuntuu, että se jättää myös minulle enemmän mahdollisuuksia auki. Tilanteesta riippuen, se voi kyllä edetä vaikka mihin suuntaan.

Tällainen oli minun versioni siitä, mistä tällä hetkellä haaveilen.

Orgasmi ilman koskemista

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 22 Dec 2020 22:06:00 +0200

Oikeastaan tämän kirjoitukseni aihe tuli Ocensoulinta Housuitta-blogista.

Etsi uusi keino orgasmin saavuttamiseen

Rupesin miettimään aihetta noin niin kuin miehisestä näkökulmasta, onko miehelle mahdollista laueta muuten kuin fyysisen stimulaation kautta. Tai siis tarkemmin sanottuna peniksen stimulaation kautta. Naisten kohdalla olen huomannut, että sellaiseen voi päästä ainakin joissain tilanteissa jopa pelkästään nännejä hyväilemällä, mutta miesten kohdalla ei ehkä niinkään helposti. Toisaalta, kun asiaa rupeaa tarkemmin ajattelemaan, on miestenkin mahdollista laueta ilman sukupuolielimiin kohdistuvaa stimulointia. Ajatellaanpa nyt vaikkapa märkiä unia.

Ajatukseni harhautui kuitenkin askelta pidemmälle. En tunne oikeastaan ketään dominoivaa naista, mutta olisipa mielenkiintoista tietää, mitä he pitäisivät ajatuksesta, että saisivat jonkun miehen laukeamaan pelkästään puheillaan ja esiintymisellään. Eikö se olisi ajatuksena aika kiinnostavaa? Siis tarkoitan, jonkinlaista mielihyvää tuottavaa, että he olisivat verbaalisesti ja fyysisillä eleillään niin taitavia.

Me "vanhemmat" miehet emme olisi ehkä sellaiseen ihan optimaalisia tapauksia, mutta ajatellaanpa jotakuta dominaa, jolla olisi käytössään nuori ja kokemattomampi mies. Muistan hyvin omassa nuoruudessani, miten jo pienikin vihjailu ja elehtiminen sai aikaan nolon tilanteen. Mutta entäpä jos kierroksia laitettaisiinkin kunnolla enemmän. Rauhallinen ja turvallinen ympäristö, ja tieto siitä, että nyt jotakin eroottista on tapahtumassa. Kuinka dominoiva nainen saisi pienellä eroottisella paljastelulla ja hyväilemällä toiselle todella tukalan olon. Millaisilla sanoilla, teoilla ja ääntelyillä hän saisikaan nuoren miehen laukeamaan ilman käsin koskettelemista?

Jos haluat kokea olevasi vastustamaton domina, niin tässä sinulle haaste. Uskon, että miespuoleinen henkilö ei pistäisi tilannetta lainkaan pahakseen.

Itsetyydytyksestä miehekkääseen tapaan

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 7 Dec 2020 20:53:00 +0200

Varoitus!

Sisältää asiaa miehekkäästä itsetyydytyksestä ja muusta intiimistä kuvailemisesta. Jos olet allerginen, niin pakene! 😂

En olisi ehkä tällaisesta aiheesta tullut kirjoittaneeksi, ellei aihetta olisi minulle erikseen esitetty. Ai miksikö? Olipa erinomainen kysymys. (Ja esitin sen vielä ihan itse!)

Miksi oikeastaan monille on vaikeaa myöntää harrastavansa kivaa ihan itsensä kanssa? Ja toinen asia, jota tässä yhteydessä mietin, on että miksi tästä asiasta puhuminen tai kirjoittaminen tuntuu olevan naisille helpompaa kuin miehille?

Joskus nuorempana, silloin kun olin vielä peruskoulussa, saatettiin välitunnilla huudella jotain runkkareista, ja tiedettiin, että kyllähän sellaista saattaa yksi jos toinenkin salassa harrastaa. Mutta ei siitä sillä tavalla kuitenkaan suoraan tai avoimesti puhuttu, enemmänkin vain vitsailun varjolla. Tytöt taas tuntuivat olevan niitä, jotka vain hihittelivät taustalla asialle, mutta eivät koskaan mitään sanoneet.

Vuodet vierivät. Ollaan samalla porukalla jossain luokkatapaamisessa. Samat aikuiset miehet vitsailevat edelleen: "Tervekätinen mies ei naista kaipaa."

Yllättäen naiset ottavat osaa keskusteluun:
"Ai, onko sinulla sellainen kaalimato?"
"Juu, kyllä. Masturboin sillä ihan päivittäin"

Sillä hetkellä porukan miehet vetävät kahvin henkeensä.

Onko niin, että usein miehet eivät puhu asiasta kuin korkeintaan vitsailun varjolla? Todellinen asiallinen keskustelu onkin sitten jo vaikeampaa. Vaikka kyse ei kuitenkaan ole siitä, että akti leimaisi tekijän sellaiseksi henkilöksi, joka ei muuten seksiä saisi. Mutta ehkä siinä kuitenkin on vähän sen suuntaista vihjausta, että nyt ei muuta seksuaalista tyydytystä ole tarjolla. 😕
Välillä tuntuu, että yhteiskunta ja media käsittelee enemmän ja on hyväksyvämpi naisten itsetyydytystä kohtaan. Kun avaa radion tai telkkarin, niin siellä pyörii jatkuvasti joku Kaalimatomainos tai kertomus siitä, miten Satifyer muutti elämäni. Olisi hauska nähdä joskus kirjoitus iltalehden verkkosivuilla siitä, miten Jukan (nimi muutettu) itsetyydytys omalla kädellä muutti hänen elämänsä. (Luultavasti lööpin jälkeen Jukan elämä tulisikin muuttumaan, mutta ei ehkä parempaan suuntaan.)
Mutta niin, ehkä asia on miehille kuitenkin enemmän tabu kuin naisille, eikä minullekaan olisi tullut mieleen asiasta avautua ilman suoraa kehotusta. Mutta siirrytäänpä asiassa eteenpäin.

Ensimmäinen kertani oli muistaakseni joskus varhaisessa teini-iässä. En kokenut varsinaisesti siihen mitään tarvetta, mutta olin kuullut asiasta nimeltä "Masturbo - Itsetyydo - Runko", ja olihan asiaa pakko kokeilla. Muistikuvat ovat sen verran hataria, mutta kaiketi siitä sitten jotain irtosi, koska sain uuden harrastuksen. Äiti olikin aina kehottanut minua hankkimaan uusia harrastuksia. Se toinen toive, eli kaverit uuden harrastuksen kautta, ne jäivät kyllä saamatta. 😂
Sittemmin tätä on tullut harrastettua vähän kaikkialla. Kotona, soluasunnossa, kyläillessä isovanhempien luona, intissä... Jopa työpaikalla. (Hei, joskus tietyssä elämäntilanteessa se saattaa olla ainoa rauhallinen paikka.)

Tällä hetkellä olen nelikymppinen mies. En mikään trimmattu Mister Finland, mutta en ehkä ihan kamalimmassa mahdollisessa kunnossakaan. Iän myötä on kai vyötärölle kertynyt voipaketillisen verran sulateltavaa mutta en minä siitä vielä niin hirveästi stressaa. Oikeastaan vartaloni on minulle ihan ok. Olen luonnostani aika vähäkarvainen. Selästäni löytyy ehkä tasan viisi karvaa, ja rintamuksestani kymmenen. Jalkani ovat sitten enemmän karvaiset, niin kuin minusta olisi yritetty tehdä karhunpentua, mutta homma olisi jäänyt vähän kesken. 😁
Intiimiosastolta olen ollut monta vuotta lyhytkarvainen, ajoittaan kokonaan paljas. Lähinnä kyse on omasta mukavuudentunteesta. Pidän luonnollista täyspitkää karvaa niin epäsiistin oloisena. Tulee liikaa mieleen joku 1980-luku ja permanentit, enkä todellakaan kaipaa sellaisten kiehkuroiden näkemistä.

En ole koskaan kokeillut itsetyydytyksessä mitään liukuvoidetta, joita osa miehistäkin kuulema käyttää. Hmm... No, ehkä se on vain heidän juttunsa. Minä en siihen asiaan ole perehtynyt. Muutkaan "miesten lelut" eivät noin yleensä ottaen juurikaan kiinnosta, mutta jotenkin olen asian suhteen kyllä naisille hieman kateellinenkin. Heille suunnattu leluvalikoima on niin paljon suurempi, ja miten paljon helpompaa heidän on myös improvisoida erilaisia leikkikaluja. Tai toki mies voi käyttää naistenkin leluja, jos jotain haluaa esimerkiksi peppuunsa tunkea, mutta tarkoitin nyt ihan meisseliin käytettäviä leluja. En usko, että noista kumileluista saisi juuri yhtään kiksejä. Tai siis yhtään enempää omaan käteen verrattuna. Ja tosiaan sitäkin olen miettinyt, että mitenkähän noiden puhdistus ynnä muu oikein käytännössä hoituu, kun joskus tuntuu, että omia eritteitä on jo käsistäkin hankala putsata veden ja saippuan avulla. Ettei sitten olisi koko lelu homeessa. Ja miten myös se kuivaaminen, joka on aika lailla myös oleellista???

Yleensä itselleni riittää vain ihan luonnollinen ja rauhallinen olotila, mielellään istuallaan tai makuulla. Vasen käteni on jalkovälissäni ikään kuin tukena, painaen vasten häpyluuta. Oikea käteni hoitaa suorittavan työn. Mutta ei minulle ole mikään ongelma käyttää siihen tarkoitukseen vasentakaan kättä, jos vaikka oikea käsi käyttää samalla tietokonetta tai kännykkää tuhmien kirjoitusten tuottamiseen.
Varsinaisen suorittamisenhan voi hoitaa monella tavalla. Hyväillä kalua koko sen pituudelta, tai vaikkapa vain puristella sen kärkeä. Ja tiedättekös, mieskin voi laueta ilman ejakulaatiota. Tämän huomasin jo varhain nuoruudessani. En oikein ole perillä siitä miksi niin voi tehdä, ehkä se riippuu tekniikasta ja siitä, että voi kontrolloida täysin omia liikkeitään. Kahden ihmisen välisessä seksissä näin ei ole koskaan päässyt käymään, koska siinä kaikkea ei voi kontrolloida vaikka täysin dominoiva olisikin. Vaikka liikutkin tietyllä tavalla, ja pysähdyt oikealla hetkellä, niin toinen voi silti puristaa vielä hiukan, ja se oli siinä. 😁

En yleensä unelmoi koskaan mistään misseistä tai elokuvatähdistä. Minua kiihottaa enemmän ajatus paljon tavallisemmista naisista. Ehkä siksi, että se on realistisempaa. Parisuhteen aikana noin 80% runkkufantasioistani koski kumppaniani, joka oli kumppanini mielestä ilmeisesti aika yllättävääkin, mutta silti totta. Loput 20 % koski muita naisia, yleensä sellaisia, jotka olivat minulle jollain tavalla entuudestaan tuttuja. En yleensä kiinnostu seksuaalisesti vain kauniin naisen näkemisestä, vaan se kiinnostus herää vähitellen sitä mukaa kun tutustuu paremmin. Tai voin tuntea seksuaalista vetoa ihan pikaisestikin yhdenillanjutuissa tai vastaavissa, mutta se on tavallaan sellaista erilaista, pintapuolista kiinnostusta.

Runkkufantasiani voivat vaihdella hyvinkin paljon. Ehkä siinä on kyse jonkinlaisesta vaihtelevuuden virkistyksestä. Toisinaan unelmoin hyvin pehmeistä ja eroottisistakin asioista, miten sivelen toisen vartaloa, ja vähän vähältä paljastan enemmän ihoa vartalon kätköistä, koskettelen hellästi käsilläni ja suullani. Toisinaan nautin tuhmemmista kuvitelmista, sitomisesta, rajusta kurkkupanosta tai fistaamisesta, laukeamisesta päälle ja sotkemisesta. Tiedättehän, heräät unesta juuri kun paras kohta on tulossa. Runkkufantasioissa nautiskelen hitaasti tilanteesta, ja monesti en pääse niissäkään siihen tarinan huippukohtaan, koska tykkään viivytellä ihan vain eroottisessa kiusoittelussa.

Ja lopuksi kuvituskuva. Ja joo, se olen minä siinä. Tosin kyse ei itse asiassa ole masturboinnista vaan kookosöljyn levittämisestä. Sellaistakin minut houkuteltiin joskus kokeilemaan.

Medical fetish

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 14 Oct 2020 13:41:00 +0300

Tuossa jokin aika sitten tuli törmättyä FetLifen puolella keskusteluihin "lääketieteellisistä fetisseistä". (Tai jotenkin omasta mielestäni tuo englanninkielinen "Medical Fetish" näyttää paremmalta, suomennettuna kun termi tuntuu vähän oudolta ja kylmältä.) Arkikielellä voisi myös puhua lääkärileikeistä, vaikka tarkalleen ottaen lääkäriä ei välttämättä näissä leikeissä tarvitse mukana ollakaan. Mutta se on suuntaa antava nimitys, ja sinällään kai sopiva.

Mielenkiintoista. Puhuttiin sitten lähes mistä tahansa BDSM:n osa-alueesta, hyvin usein nousee esille kysymyksiä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Siis en nyt tietenkään tarkoita mitään laittomuuksia tai toisen tahtoa vasten tehtyjä asioita, vaan tavanomaisempia juttuja.

"Onko dominoivan osapuolen sopivaa antaa suuseksiä alistuvalle osapuolelle?"
"Voivatko lääkärileikit sisältää seksiä, onko se sopivaa vai ei?"

Noihin kumpaankin vastaisin myöntävästi. Eihän asioissa tarvitse ajatella ulkopuolisten mielipiteitä. Jos juttu on molemmille (tai kaikille) osapuolille ok, niin siitä vaan. Toki ymmärrän näissä kummassakin kysymyksessä sen toisenkin näkökulman. Joku pohtii, että onko suuseksin antaminen dominoivan rooliin sopivaa, onko se enemmänkin osoitus alistumisesta ja toisen miellyttämisestä. Mutta asiaa voisi ajatella niinkin, että eikö dominoivan osapuolen oikeus ole nauttia toisen vartalosta haluamallaan tavalla? Hänhän sen valinnan tekee.

Kuuluuko seksi lääkärileikkeihin? Miksi ei. Sehän on vain keskinäinen sopimusasia. Miksi seksi ei voisi kuulua johonkin lääkärileikkiin tai fantasiaan, jos se kerran liitetään olennaisena osana niihin kuuluisiin putkimiesfantasioihinkin? Ehkä leikkiin kuuluu vähän kierompi tohtorisetä, joka "huumaa" potilaansa, ja käyttää tätä tiedottomana hyväkseen monin limaisin tavoin. Tai ehkä antaa vähän erilaista hedelmöityshoitoa epätoivoon joutuneelle nuorelle naiselle. Leikki voi olla kevyempää ja puhtaampaa lääkärileikkiä, tai enemmän vaikka SM-tyylistä, jos joku pitää ilkeästä tohtori Mengelestä kumihanskoineen ja pelottavine instrumentteineen.

Henkilökohtaisesti olen leikkinyt tämän tyylisiä leikkejä melko vähän. Miksi? En oikeastaan tiedä. Kaapistani kyllä löytyy laatikollinen tutkimushanskoja ja muutama epäilyttävä instrumentti, ja tarpeen tullen niitä hankitaan lisää. En ole ihan varma, millainen tyyli itseäni kiinnostaisi eniten, mutta voisin ihan hyvin kuvitella olevani niin tuollainen hedelmöityshoidon spesialisti kuin joku ihmiskokeita suorittava hullu tiedemies/tohtorikin. 😁

Itse asiassa aihepiiriin kuuluu moniakin juttuja, joita voisin periaatteessa kokeilla. Erilaiset levittimet ja tähystimet ovat jo entuudestaan tuttuja. Peräruiskeet? Jaa, miksipä ei. Voisihan se olla toiselle osapuolelle sangen nöyryyttävä kokemus. Raajojen lastoittaminen tai jopa kipsaaminen voisi toimia eräänlaisena rajoittamiskeinona, vähän samaan tapaan kuin kahlitseminen tai sitominenkin. Kuinka paljon voisit liikkua kaikki raajat jäykiksi kipsattuina?
Olen myöskin usein katsellut netistä injektioleikkejä, joissa suolavettä injektoidaan neulan ja ruiskun avulla vartaloon. Suolavesihän itsessään on harmitonta, mutta enemmän voi mennä pieleen taitamattomalla tekijällä pistoskohdan valinnan ja puutteellisen hygienian kanssa. Joissakin videoissa on tällaisia suolavesipistoksia annettu esimerkiksi rintoihin. Runsaalla nestemäärällä toimenpide voi toimia kuin tilapäinen rintojen suurennusoperaatio. Vähitellen suolavesi sitten imeytyy kehoon, ja suurentava vaikutus päättyy. Hmm... Kiinnostava ajatuksena.

Oikeastaan jo pelkkä rutiininomainen lääkärintarkastus voisi olla mielenkiintoinen, mutta ehkä kuitenkin siten, että sellaisen suorittaisi jollekin vähemmän tutulle. Silloin siinä olisi mukana vähän enemmän sitä jännitysmomenttia.

Omaa välineistöäni.

Ero

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 14 Oct 2020 13:40:00 +0300

Lyhyt kirjoitus.

Enkä oikein tiedä kannattaisiko kirjoittaa vaiko ei. Asia tuntuu vaikealta.
Tiemme ovat eroamassa pitkäaikaisen kumppanini "Pikkunartun" kanssa. Ei ihan täysin, koska jonkinlainen ihmissuhde sentään välillämme säilyy, mutta käytännön romanttisessa mielessä kyllä.

Pitäisi jaksaa katsoa eteenpäin, suunnitella tulevaa omalta osalta. Ei vaan kovin helppoa tällä hetkellä. Mutta ehkäpä sitä vielä jotain saa aikaiseksi. Uuden parisuhteen tai sessiosuhteen tai jotain. Ehkäpä tulevaisuudessa on vielä jotain iloistakin tarjolla, mene ja tiedä. Ja ehkäpä kaikki ei lopulta ihan niin paskasti menekään, kuin mitä tällä hetkellä asioista ajattelee.

Mutta ei tästä sen enempää, ei jaksa oikein itsekään asiaa pohtia. Kirjoitan perään heti toisen tekstin, ja ajatukseni muihin asioihin.

Erotic Art

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 3 Sep 2020 12:57:00 +0300

Joitain vuosia takaperin minulla oli useita kivoja ja mielenkiintoisia harrastuksia. Yksi näistä oli maalaaminen. Tai oikeastaan on kai vähän väärin sanoa että "oli", kai se on edelleenkin, mutta on vaan ollut kovin pitkällä tauolla.

Mietiskelin tuossa jokin aika takaperin, että olisi kai sopiva aika alkaa pikkuhiljaa virittelemään tätäkin harrastusta uudelleen. Ainoana kysymysmerkkinä enää oikeastaan on, että mitä ihmettä sitten maalaisin? Tarvitsisin jonkinlaisen inspiraation, jonkin kiinnnostavan ja motivoivan aiheen. Pidän luonnosta, ja maalaukseni ovat tähän mennessä olleet varsin luonnonläheisiä, maisemamaalauksia ja sellaisia. Loppupään tekeleet ovat olleet ehkä vähän erilaisia. Sanotaanko vaikka, että ne ovat olleet eroottisella lisäsävivahteella maustettuja maisemamaalauksia. Jotain sen tyylistä haluaisin kai tehdä jatkossakin, tai sitten voisi kokeilla jotain enemmän eroottispainotteista, ja vähemmän sitä maisemaa.

Elävän mallin mukaan en ole koskaan osannut maalata. Olen vaan niin pirun hidas, ja joudun hiomaan mittasuhteita ja kaikkea muuta niin pitkään, että mallini olisi jo ehtinyt siinä vanheta eläkeikään. Maalaan siis vain valokuvien mukaan. Netistä kyllä löytyy kivoja ja kiinnostavia kuvia, mutta niihin minulla liittyy pari juttua, joista ei meinaa päästä yli. Ensinnäkin netistä löytyvät kuvat ovat jonkun muun ottamia. Niiden käyttämisestä tulee vähän sellainen olo, niin kuin vain kopioisi jotain. Ei se ole ihan täysin omaa tuotosta. Toinen syy, mikä ehkä lopulta on se vielä tärkeämpi, on että netistä randomina otettuihin kuviin ja malleihin ei liity mitään tunnetta. Olisi aivan eri asia maalata taulu siitä naapurin Tiinasta, jonka perää on vilkuillut aina silloin tällöin, kuin maalata taulu jostain täysin satunnaisesta henkilöstä. Mutta harvassa ovat nuo sellaiset tuttuni, jotka minulle omia alastonkuviaan lähettelisivät inspiraatiota antamaan. 😄

Tämä on osakuva eräästä vuosia sitten maalaamastani taulusta.
Tyylini on ehkä vähän sarjakuvatyylistä

Hotelliyö Kuopiossa

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 25 Aug 2020 11:47:00 +0300

Tutustuin lähes vuosi sitten erääseen kuopiolaiseen naiseen. En muista, olenko koskaan kirjoituksissani asiaa tullut maininneeksikaan, mutta Kuopion suunnalta olen itsekin kotoisin. Olen tuumaillut, että kun siellä päin tulee ajoittain liikuttua, niin mikä ettei sieltä voisi seuraakin etsiä. Tosin mitään tapaamisille sopivaa paikkaa minulla ei ole tiedossa, se on vähän sellainen miinuspuoli.

Meillä oli alussa melko pitkä kirjoitteluvaihe. Jutustelu sujui kyllä netin kautta varsin kivasti, ja puhetta kahvin merkeissä tapaamisestakin oli ollut jo pidemmän aikaa, mutta käytännön syistä johtuen sellainen järjestyi vasta marras – joulukuun vaihteen tienoilla. Kävimme tuolloin kahvittelemassa ja kiertelemässä kauppoja Kuopion kauppakeskus Maskussa. En ole ihan varma, saatiinko minut lopulta raahattua Ikeaankin. Minusta on kiva tutustua ensin rennommassa ympäristössä. Siis sehän on vain sitä kuuluisaa kemiaa ja sen selvittämistä. Vaikka olisi kuinka näyttävä ja muodollisesti pätevä seuralainen, niin esimerkiksi niukkasanaisuus ja muu sellainen sulkeutuneisuus voi olla vaivaannuttavaa, ja johtaa kiusalliseen tunteeseen varsinaisessa tapaamisessa ihan hännänpäätä myöten.
Tämän kahvittelukäynnin jälkeen tuli puhetta ihan varsinaisenkin tapaamisen mahdollisuudesta, mutta sitten kiireet muiden menojen, joulun ja muiden juttujen kanssa siirsivät tapaamista kauemmas. Niin, ja lopulta tuli tämä koronakevät

Mitäpä kertoisin hänestä? Voisin kai luonnehtia häntä ensikertalaiseksi. Mikäli ymmärsin oikein, niin jonkinlaista kokemusta tuhmailuista kyllä oli jo entuudestaan, samoin myös vieraista miehistä. Mutta ei kuitenkaan ihan tällä tavalla. Hän on minua lyhyempi, kuten varmaan jo jokainen arvasikin, kiva ja puhelias punapää. Ja niin, aika uhkeakin. 😁 Alistuva, mutta ei masokistinen, vaikkakin jotkut puremiset, läimimiset ja nipistelyt tuntuivatkin olevan ihan okei.

Kesälomien alettua ja rajoitusten purun myötä saimme sitten lopulta sovittua sen tapaamisenkin. Tapaamispaikan miettimisessä oli aluksi vähän pulmaa, mutta kun oikein niillä aikatauluilla ei mitään ihmeellisempää enää joutanut suunnittelemaankaan, niin lopulta tarkoitukseen valikoitui hotellihuone kaupungin keskustasta. Jos tähän mennessä olen oppinut jotain hotellihuoneen varaamisesta kinkyilytarkoituksiin, niin ensimmäisenä pitää etsiä netistä käyttäjien arviointeja asiasta nimeltä ”äänieristys”. On nimittäin sangen kiusallista yrittää puuhastella mitään vapautuneesti, jos äänieristys on sitä luokkaa, että käytävää eteenpäin raahustavan mummon hengityskin kuuluu omaan huoneeseen. Sitä alkaa äkkiä kuvitella, mitä kaikkea omasta huoneesta sitten kuuluu muualle. Toinen juttu on, että älä koskaan mene hotelli- ja ravintola-alan opetushotelliin. Oli jotenkin kiusallinen kokemus, mutta se oli sitten jo toinen juttu. 😂
Hotellihuone ei ehkä muutenkaan ole ihan paras mahdollinen paikka. On niin vaikea luoda sinne oikeanlaista ympäristöä. Sopivaa alustaa kiinnipitämiselle. Sänky on liian joustava ja upottava, pöytä joko liian matala tai korkea. Mutta lähinnä liikenteessä oltiinkin sillä ajatuksella, että tämä on nyt tutustumiskäynti, ja kokeillaan vähän erilaisia juttuja. Sitten myöhemmin voi alkaa hifistelemään ja tekemään asioita vähän hienommin.

Ehdin odottelemaan jo jonkin aikaa deittini saapumista. Tosin olin jo etukäteen suunnitellut saapuvani paikalle vähän aikaisemmin, että ehtisin vähän katselemaan ympärilleni. Eli tutkimaan, mihin kaikkeen huoneessa olisi edes mahdollisuuksia ryhtyä. Lopulta seuralaiseni saapui paikalleen viininpunaisessa kesämekossaan. Ei varsinaisesti paljastavassa tai tyrkyttävässä asussa, mutta sellaisessa, jossa hänen (köhöm) muutenkin varsin suurikokoiset rintansa kyllä selkeästi tulivat huomatuksi.... Mutta se tuskin oli tarkoituksellista, eihän..? Harva tuntemani nainen on sanonut suorastaan pitävänsä rintojensa huomioinnista. Tai useamminkin se on ollut juurikin päin vastoin. Monet tuntuvat lähinnä vihaavan rintojensa käsittelyä ja hiplausta.

Juttelimme siinä hetken erinäisistä asioista. Tarkoituksena ei siis ollut pitää mitään kovin alistushenkistä sessiointia, vaan lähinnä kevyempää leikkimistä. Ehkä se on muutenkin hyvä ensimmäisellä kerralla, kun voi vapaasti kommunikoida ja sanoa jos on jotain sanottavaa.

Meillä oli ollut jo aikaisemmin netissä puhetta eräänlaisista suitsista. Tarkemmin sanottuna pään ympärille kiinnitettävästä suupallolla varustetusta hihnasysteemistä, "harnessista", johon saisi kiinni suitset. Omani on vastaavanlainen kuin tämä, mutta vähän muokattuna.
https://antishop.fi/shop/paaharness-suupallolla-or20200411000
(Ylimääräisenä sivuhuomautuksena voisin sanoa, että minulle nahkatyöt ovat olleet tähän saakka melko vieraita. Hihnojen niittaaminen tuntui oikeastaan melko kivalta puuhalta. Kaikki jotka ovat kiinnostuneita, kannattaa kokeilla.)

Niin. Olin kokeillut tuota hihnasysteemiä jo omaan päähäni, mutta minusta se tuntui sangen epämukavalta. Tai ainakin silloin, jos hihnat ja säädöt eivät olleen ihan kohdallaan. Uusi nahkahihna on niin jäykkää ja etenkin reunoistaan vähän kovan tuntuista. Aloitimme kuitenkin leikkikerran pukemalla tuon systeemin daamilleni, joka vannoutuneena heppatyttönä pääsi olemaan nyt minun tammani. 😊 Yllättävää kyllä, hän ei tuntunut pitävän sitä lainkaan epämiellyttävänä. Hihnojen säätäminen vei jonkin verran ajasta, jokaisella kun pään muoto on yksilöllinen. Kiinnitin myös suitset sivuilla oleviin renkaisiin pikakiinnittimillä. Niistä oli tarkoitus pidellä kiinni sitten myöhemmin leikeissä.
Tämän jälkeen ohjasin seuralaiseni istumaan tuolille.
Oli puhuttu etukäteen, että yritettäisiin välttää näkyville paikoille jääviä jälkiä. Ymmärrettävää kyllä. Kesällä kun on yhtä jos toistakin juhlaa, ja monesti kevyemmissä kesävaatteissa. Ajattelin varmuuden vuoksi käyttää köysien sijaan pehmustettuja kahleita. Oikeastaan toinen syy niiden käyttämiseen oli se, että ne ovat paljon nopeampia käyttää sidontoihin verrattuna. Aikaa kun on usein muutenkin varsin rajallisesti.
Kiinnitin kädet selän taakse tuolin takapuolelle rannekahleilla ja lyhyellä köydenpätkällä. Nilkkoihin ja reisiin tulivat hihnatyyliset siteet. Siis periaatteessa kaulapannan tapainen lyhyt vyönpätkä solkineen ja kiinnitysrenkaineen, erikseen reiden ja erikseen nilkan ympärille. Nämä nilkka- ja reisisiteet yhdistin sitten toisiinsa pienillä lukoilla, niin että jalat pysyivät koukussa tuolin istuinosalla. Sitten oltiinkin jo valmiita aloittamaan.

Tarkoituksenani oli edetä hitaasti ja kiusoittelevasti. Aluksi tarttua kiinni hiuksista, käännellä päätä sivulle ja antaa sormien kulkea pitkin kaulan ja hartioiden ihoa. Vähitellen koskettelu kuitenkin muuttui rohkeammaksi. Sormet vaihtuivat pitkävartiseen siveltimeen, jonka pehmeää päätä kuljettelin pitkin kaulan ihoa. Enkä malttanut enää kovin pitkään odotella, vaan vetäisin mekon rinnusta alaspäin ja kaivoin rinnat röyhkeästi esiin. Se tosin ei ollutkaan niin kovin helposti tehty mekon ja rintaliivien rajoittavasta yhteisvaikutuksesta johtuen, mutta onnistui kuitenkin. Jatkoin rintojen hyväilyä, puristelua, pensselillä sivelyä, ja lopulta teki mieli kiusoitella niitä kielellä. Daamini oli siitä poikkeuksellinen nainen, että hän piti kovasti rintojen käsittelystä. Siis ihan kiihottumiseen asti, ja epäilenpä, että hänelle orgasmin saaminen pelkästään rintoja kiusoittelemalla ei olisi ollut mikään mahdottomuus.
Nyt kun pitkästä aikaa pääsin leikkimään varsin suurikokoisilla rinnoilla, alkoi tuntua siltä, että olisi aivan pakko saada myös sitoa ne. Kiersin ohutta polyhamppuköyttä tiukasti rintojen ympärille, saaden ne pullistumaan pinkeinä entistäkin paremmin esille. Sen jälkeen olikin hyvä puristella niitä, jatkaa hyväilemistä suulla, ja pitää rintoja koko ajan sopivasti vedossa.

Leikin jäljet. Kuva seuraavalta päivältä.

Käteni hakeutui myös mekon helman alle, pitkin reiden sileää pintaa. Ja kuten arvasinkin, tunsin jalkovälin olevan kastunut melko reilusti. Aloin hieroa ja hyväillä sitäkin sormineni. Tosin mieltäni alkoi kiusallisesti häiritä, mitä hotellin tuolille mahtaisi tässä käydä, joten availin sidontaa, ja päätin siirtää deittini kontalleen lattialle. Ensimmäinen orgasmi tulikin hänen ollessaan kontallaan, toisen käteni pitäessä yhtäaikaisesti kiinni hiuksista, suitsista ja rintojen ympäri sidotuista köysistä, toisen työskennellessä litisten hänen jalkovälissään. Välillä hän yritti nousta, ja jouduin painamaan häntä takaisin vasten lattiaa polvellani.

Hetken huilaustauon jälkeen siirryimme sängylle. Hän makasi siinä selällään, reisien kahleet nyt kiinnitettyinä rintojen ympäri sidottuihin köysiin. Panoin wandin vasten hänen klitoristaan, ja aloin työntelemään sormiani hänen sisäänsä. Hieroin häpyhuulia ja painelin G-pistettä. Jonkin aikaa kiusoiteltuani annoin hänen päästä loppuun saakka. En kyllä muista, olenko koskaan kuullutkaan ennen samanlaista anelua hekuman huipun lähestyessä. Sellaista melkein pelokkaalta kuulostavaa anelua; "Anna mennä loppuun, älä lopeta!" Ja sen jälkeen kiljuvaa laukeamista, jonka aikana epäilin hotellin äänieristyksen olevan sittenkin liian vähäistä.

Hotellihuoneessa oli ilmastoinnistakin huolimatta melko lämmin. Tai ehkä se lämmin tuli vain tuossa touhutessa. Jouduimme pitämään usein pientä vesitaukoa, ja samalla tuli muutenkin siistiydyttyä. Sen jälkeen tuli sellainen olo, että haluan itsekin viihdytystä. Vedin kumin päälleni, ja kiskoin seuralaiseni lähemmäs imemään kaluani. Ei hän sitä kovin syvälle pystynyt ottamaan, ajattelin sen johtuvan kokemattomuudesta. Mutta sai se silti minut kovaksi ja kiimaiseksi, ja sitten halusin lisää. Pyöräytin hänet kontalleen ja työnnyin hänen sisäänsä. Nain voimakkaasti takaapäin niin syvälle kuin pystyin, mutta suureksi yllätyksekseni en osunut pohjaan saakka. Mutta se tuntui silti hyvältä, vähän rajulta. Hän vaikeroi vähän epämääräisellä tavalla, osaksi nautinnosta, osaksi ehkä jostain muusta syystä. Tai siltä se ainakin kuulosti. Mutta ei siis kuitenkaan mitenkään pahalla tavalla kärsivältä.
Tuo tuntui niin hyvältä, ja olisin jatkanut pidempäänkin, mutta sitten yllättäen huomasin verta vähän siellä sun täällä. Keskeytin sessioinnin. Daamini oli aivan yhtä yllättynyt kuin minäkin. Varsinaisesti ei ollut sattunut mihinkään. Epäilin ensin, että olin raapaissut aikaisemmin johonkin, mutta kaiketi se olisi sitten myös näkynyt jo aikaisemmin. No, ei tilanteelle mitään voinut. Jokin sen aiheutti kaiketi rajussa panemisessa. Odottelimme jonkin aikaa kaikessa rauhassa, että vuoto vähitellen lakkasi, ja ettei mistään vakavammasta ollut kyse. Ja pidettiin siinä samalla pientä leppoisaa juttutuokiota. Ja vaikka vuoto loppuikin, en oikein uskaltanut enää sen jälkeen ryhtyä rassaamaan paikkoja, vaan ajattelin, että parempi antaa olla nyt rauhassa. Mutta ehkä vielä jotain muuta voisi sentään tehdä. Kuten vaikka niin, että pistäisin uuden kumin päälle, ja antaisin toisen näyttää, miten hyvin hän osaisikaan nekkua käsitellä...
Nousin seisomaan. Hän oli edessäni polvillaan, kaluni kädessään, ja alkoi imeä. Ja vaikka en kovin syvälle päässytkään, niin ei se missään nimessä huonoa työskentelyä ollut. Itse asiassa se tuntui varsin hyvälle, ja ehkä mielikuvitukseni lähti laukkaamaan liiankin villisti. Olisi vaan tehnyt mieli tarttua kiinni hiuksista kaksin käsin, painaa kaluani sisään niin voimallisesti, että se olisi uponnut kokonaan kurkkuun saakka. Eikä lopulta kestänyt kovin kauaa, kun aloin tuntea sen tietynlaisen kihelmöinnin vartalossani. Kiskaisin itseni ulos hänen suustaan, vetäisin kumin pois päältäni, ja runkkasin itseni finaaliin hänen päälleen.
Olen aina ihmetellyt pornofilmejä, joissa tuntuu, että mies laukeaa ihan kamalan määrän tuottaen. Minusta tuntuu, etten ole koskaan päässyt lähellekään samaa määrää. Mutta tällä kertaa olin kyllä itsekin yllättynyt tuotokseni määrästä. Sitä vain tuli ja tuli. Lopulta hieroin kaksin käsin spermaani hänen rintoihinsa ja rintakehäänsä, ja silti sitä valuin noroina pitkin hänen vatsaansa. Mutta siitä hän vain tykkäsi.

Luulen, että päädymme vielä tapaamaan toistekin. Ainakin sellaisesta mahdollisuudesta on jo puhuttu....

Erotiikannälkä valvottaa

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 29 May 2020 06:12:00 +0300

Heräsin yöllä, enkä saanut enää nukutuksi. Erotiikka on pyörinyt viime aikoina mielessä ihan liikaa. Kaipaisin jotain tuhmaa henkistä tyydytystä. Tai no, myös fyysistä. Kaipaisin kunnon limaista suuseksiä, nuolemista, lutkutusta, rivoa ja pervoa kasvojen tahrimista ja syvään työntymistä. Kaipaisin myös sitä pehmeää tunnetta käsissäni, kun saa leikkiä toisen erogeenisillä alueilla öljyn liukastamien käsien kanssa. Ja kaikkea muutakin.

Kokeilin taas seuranhakua. Jokin siinä tuo minulle mieleen radiolähetykset, tiedättekö, ne joissa soittaja on odottamassa linjoilla.

Radio: "Ja sitten meillä on linjoilla seuraava soittaja. Haloo, täällä radio, kuka siellä?"
Soitaja: "-----"
Radio: "Haloo, olette suorassa lähetyksessä...?"
Soittaja: "----"
Radio: "Jahas, ja soittaja taisi pudota linjoilta."

Viime aikoina on käynyt useamman kerran tuohon tyyliin.

Joku: "Hei! Kuulostat aika mielenkiintoiselta. Asutko siis täälläpäin?"
Minä: "Moi, kyllä asun. Olipa kiva että vastasit. Millaisista jutuista sinä pidät?"
Joku: "----"
Minä: "Haloo???"
Ehkäpä viestittelijä ei halunnut minun asuvan samalla suunnalla? 😕

Joku: "Hei! Nuori tyttö täällä. Olisitko kiinnostunut tapaamaan?"
Minä: " Hei, ja kiitos vastauksestasi. Millaista kuviota olet etsimässä?"
Joku: "-----"
Minä: "Haloo?"

Näissä jaa aina miettimään, onkohan toinen lopulta edes saanut vastaustani. Vai onko vastaukseni mennyt roskapostikansioon, vai kalasteleeko joku vain jostain ihme syystä ilmoittelijoiden sähköpostiosoitteita. Hmm. Tämä on aina niin outoa.

Suuorja

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 8 May 2020 18:23:00 +0300

Meinasin viettää tänään leffailtaa. Huilata vähän, ottaa lasillisen punkkua ja hyvää ruokaa television ääressä. Samalla tekisi kyllä mieli jotain tuhmaa...

Olen miettinyt, löytyisikö jostain verkkokaupasta sellaista pään ympärille kiinnitettävää hihnastoa, eräänlaisia suitsia, joka jättäisi suun vapaaksi. Ja myös jonkinlaista strap on - tyylisiä valjaita, vatsan ja reisien ympäri kiinnitettäviä, jotka voisin pukea itselleni, ja joihin nuo suitset voisi kiinnittää. Olisi kiihottava ajatus katsella vaikkapa pornoa, samalla kun suitsiin ja valjaisiin kytketty suuorja miellyttäisi minua koko osaamisellaan, pääsemättä pakoon. Ja kuinka tarpeen vaatiessa voisin ohjata ja kannustaa vaikkapa pitkän piiskan avulla paljaille pakaroille läimäytellen.

Miten kiva olisikaan nauttia pitkäkestoisesta rauhallisesta hemmottelusta, tuntea lämpimän suun työskentelevän kaluni kimpussa tai imeskelemässä ja nuoleskelemassa pallejani, jotka olisivat yltä päältä kuolassa. Jos mielihyvä kasvaisi liian suureksi, tarttuisin toista hiuksista vetäen suun kaluni ympäriltä, laueten kasvoille ja omaan syliini. Sen jälkeen voisin nauttia siitä, kuinka suuorja nuolee kaluni ja syliini puhtaaksi, ja jatkaa sitten hellävaraista työtään herätellen kaluani uudelleen juhlakuntoon. 😋

Kuinkahan pitkään työlleen omistautunut suuorja voisi tuollaista jatkaa? Tunnin? Vaiko pari?

Kevyempi sidontafantasia

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 30 Apr 2020 13:41:00 +0300

Minulta kysyttiin eräänä päivänä fantasioista, millaisia fantasioita minulla on. Yllättävää kyllä, vaikka sitä ei äkkiseltään blogiani lukemalla arvaisi, niin minulla on fantasioita myös pehmeämmistä ja kevyemmistä asioista. Ja vaikka monet niistäkin ovat tähän aihepiiriin kuuluvia, niin niistä ei ole tullut juurikaan kirjoitettua. Ovatkohan ne sitten jotenkin liian henkilökohtaisia? Ehkä niistä kertomalla paljastaa liikaa itsestään, niitä hävettyjä ja vaiettuja vaniljapuolia? 😆
No, ehkä uskaltaudun jakamaan sellaisen kanssanne.

***

Fantasia alkaa siitä, kun eräs minulle entuudestaan vain tavanomaisemmasta kanssakäymisestä tuttu, muutamaa vuotta vanhempi nainen kääntyisi yllättäen puoleeni hieman erikoisemmassa ja luottamuksellisessa asiassa. Häntä kiinnostaisi kokeilla sidottuna olemista, mutta äkkiseltään jonkun löytäminen sellaiseen voi olla vaikeaa, etenkin jos on uusi tällaisissa asioissa. Ellei sitten satu jo valmiiksi tuntemaan jotakuta joka harrastaa tällaisia.

Köysikokeilu? Miksipä ei. Vaikka en itsekään ole köysien kanssa kovin kokenut, mutta kyllä varmasti osaan riittävän monta sidontaa ensikertalaiselle introksi.
Fantasia hyppää yli tylsät vaiheet. Saavun hänen asunnolleen varusteitteni kanssa. Minulla on laukun täydeltä erilaisia köysiä, ja jokunen muukin sidontoihin käyttökelpoinen apuväline. On kesä. Ilma on aurinkoinen ja lämmin.
Juomme kupposelliset teetä ja rupattelemme ensin niitä näitä. Tunnelma on hivenen outo ja jännittävä. Normaalisti kumpikaan ei varmaan puhuisi säästä niin hartaasti ja analyyttisesti.

Miksi fantasioissani melkeinpä välttelen asiaan menemistä? Onko kutkuttava odottaminen kiehtovampaa kuin suoraan toimintaan meneminen?

Vasta kun kupin pohjalta ei enää löydy teetä vaikka sitä kosteusmittarin kanssa etsisi, saamme tilanteen jollain tavalla etenemään.
-Miten on, haluatko kokeilla niitä sidontajuttuja?
Käymme läpi vielä juttuun liittyviä asioita. Turvallisuusasioita, muuta huomioitavaa, ja miten sidonta itsessään voi olla neutraali tapahtuma, eikä sinällään vaadi alastomuutta. Neuvon valitsemaan sopivat vaatteet. Ei mitään löysää köysiin sotkeutuvaa, eikä liian liukasta, koska köydet eivät silloin pysy paikoillaan. Kuvittelen jotain kohtalaisen epäeroottista, kuten musta tekninen kerrasto tai vastaavaa. Niin, ja ettei kannata pitää kaarituellisia liivejä. Ne kun voivat painaa ilkeästi tai sitten vaikka rikkoutua.

Fantasiani ovat joskus häiritsevänkin pikkutarkkoja kaikkine yksityiskohtineen. Mutta juuri ne tekevät siitä jollain tavalla todellisemman ja elävämmän.

Aloitan jonkinlaisella rintakehäsidonnalla, vaikkapa sellaisella, joka muodostaa rintakehälle pentagrammikuvion. Sitoessa tietenkin joutuu koskettamaan toista jonkin verran, mutta suurimmaksi osaksi se on aika neutraalia. Mutta sitten tulee myös sellaisia hetkiä, joissa joutuu miettimään soveliasta tapaa. Kuten esimerkiksi vaikka köyden vetäminen rintojen välistä, kun se on saatava pujotetuksi rintojen alapuolella kireällä olevan poikittaisen köyden alta. Jätänkö poikittaisen köyden niin löysälle, että saan pudotettua toisen köyden sen alta. Vaikkakin siinä on se vaara, että koko sidonta hajoaa käsiin. Vai vienkö köyden rinnan ohi kyljelle, ja vedän sen oikeaan paikkaansa kun se on ensin saatu pujotetuksi toisen alta? Vai sanonko jo etukäteen, että nyt joudun menemään hetkeksi vähän yksityisalueelle, ja teen pujotuksen niin kuin se yleensä tehdäänkin?
Minusta on kiinnostavaa katsella rintojen puristuvan köysien väliin, vaikka sitten kangasta onkin edessä. Mutta eikö pieni vilkuilu nyt sallita sitojalle? Vain sokea sitoja ei vilkuile, mutta hän käyttääkin sitten käsiään silminään.

Rintakehäsidonnan jälkeen on jalkojen vuoro. Haluaisin sitoa ne koukistettuina, kummankin erikseen. Tässä sidonnassa usein tulee kiinnitettyä huomiota vaatteisiin. Etenkin, jos koukistetun jalan polvitaipeeseen jää vähänlaisesti tilaa, on köyttä hankala pujottaa lopuksi välistä, koska se eksyy helposti jonnekin väljien vaatteiden sekaan.

Tarkoituksena olisi tehdä Hogtie -tyyppinen sidonta, jossa sidottava makaa lopulta mahallaan, jalat koukussa selän takana ja kädet suorina ja sidottuina kiinni nilkkoihin. Luultavasti haluaisin sitoa myös hiukset köydellä kiinni jalkoihin, niin että pää vetäytyy taaksepäin, koska se täydentäisi sopivasti muutenkin napakkaa sidontaa. Tähän itse asiassa päättyy ensimmäinen osio fantasiasta. Eikä ollut mitään liian tuhmaa, vai mitä? 😇

Fantasiani tuppaavat yleensä olemaan jatkuvassa liikkeessä, ne muuttuvat koko ajan. Välillä ajattelen jatkoa tulevan kokonaan erillisessä tapaamisessa, ehkä vasta kuukausienkin päästä. Toisinaan ajattelen sen samaan tapaamiseen. No, oli kyse sitten kummasta tahansa, on toiseen sidontaan ryhtyminen jo huomattavasti helpompaa. Eikä tunnelmakaan ole enää niin ujosteleva ja vaivautunut kuin aluksi. Juomme kupilliset teetä rupatellen asioista, siitä millainen kokemus oli. Ja muistakin vähäpätöisemmistä asioista, kuten asennon mukavuudesta ja kuinka paljon aikaa saakaan kulumaan niin yksinkertaiseen asiaan. Ehdotan, että jos häntä kiinnostaa, voimme tehdä toisenkin sidonnan. Minulla ei sinällään ole mihinkään kiire.

Kerron, että teen nyt toisenlaisen sidonnan, ja aloitan tällä kertaa jaloista. Silloin kädet saavat levätä sen aikaa mitä jalkojen sitomiseen kuluu. Kehotan vielä, että nyt on sopiva aika vielä juoda, käydä vessassa tai vaihtaa vaatteita, jos on tarvetta.
Hän miettii hetken, ja sanoo, että voisi ottaa pitkät housut pois, jos se helpottaa sitomista. En osaa sanoa, meinasin kuitenkin mielessäni sellaista sitomista, jossa ehkä asialla ei muutenkaan olisi niin väliä. Mutta totean, että kyllähän se sopii. Ja onhan niin ainakin mukavampi sitoa.
Toisella kädellä pöytään nojaten hän riisuu kireät leggingsit ja viikkoa ne kaksin kerroin pöydälle. Alla hänellä on mustat sporttiset pikkuhousut, joiden ryhtiä hän hieman korjailee pitkät housut riisuttuaan. Samalla hän katsoo minua hieman oudosti, niin kuin hymyilisi hermostuneesti. Minulle tulee kumma tunne, että hän odottaa, että alkaisin nauraa hänelle tai jotain. Tai että nyt en ole tainnut älytä jotain.
"Mitä?" Kysyn lopulta.
"Ei kun mietin vaan..." Hän vastaa epämääräisesti.
"Ai mitä mietit?" saan kysyttyä.
"Niin että osaatko varmasti olla juoruamatta." Hän vastaa epäröivään äänensävyyn.
Ajattelen kysymystä vähän myöhään tehtynä, ottaen huomioon, että hän ehti jo kiskaisemaan housunsa jalasta, vaikkakin ei siinä minusta nyt mitään niin elämää suurempaa tapahtunut. Ja on tässä jo yksi kerta sidontaa tehtykin.
"Miten se nyt tässä vaiheessa tuli mieleen? Kysyn kummastellen.
"No, ei minulla ole mitään hinkua saada hankaluuksia tämän takia, eikä hankkia huonoa mainetta näissä piireissä. Etenkin kun vielä erikseen etukäteen sovittiin, että tästä ei sitten muille puhuta. Johan tässä jo yksi sidonta on tehtykin."
Hän mutrustaa vielä huultaan epäluuloisen näköisenä ja ottaa paikallaan muutaman vaihtoaskeleen. Sitten hän tarttuu paitansa helmaan ja riisuu sen päältään
Hänellä on kauniit keskikokoiset rinnat. Ei sinällään mitään erikoisempaa, mutta tilanne vain tuli niin yllätyksenä. Unohdan sekunnin murto-osaksi korrektin käytöksen ja jään kiinni tuijottamisesta.
Aa, okei... -mietin mielessäni. Nyt ymmärrän tuon epäröinnin jo paremmin.
"Joo, pitää ehkä vähän miettiä uudestaan, millä tavalla sitä nyt uskaltaisi sitoa." Saan sanotuksi hieman häkeltyneenä.

Aloitan jaloista, niin kuin olin suunnitellutkin. Tällä kertaa ajattelin jättää nilkat erilleen, joten käytän apuna kyynärän mittaista levitintankoa. Se on tarkoitettu nimenomaan käytettäväksi köysien eikä kahleiden kanssa, joten päiden kiinnikkeet ovat tarkoitukseen vähän sopivammat.
Mielessäni pyörii vain koko ajan hokema muistutukseksi itselleni, "Älä nyt vain vilkuile." Olisi pirun noloa jäädä sellaisesta kiinni koko ajan.

Valitsen melko pitkän köyden, jolla sidon reidet vartaloa vasten. Siten, että polvet ovat miltei kiinni rintakehässä. Se on helpointa tehdä istuvassa asennossa selkäpuolelta, kiertää köyttä useita kierroksia polvitaipeiden alta ja selän ympäri. Lopuksi vasemman ja oikean puolen köydet sidotaan toisiinsa polvien ja rintakehän välistä, siten että köydet muodostavat yhdessä kahdeksikon. Epäröin tilannetta hetken. "Mun pitäisi nyt jollain tavalla saada sidottua tuosta välistä..."
Tässä kohdassa ei voi välttää koskettamasta ihan tahattomastikin rintoihin, sillä väli johon köysi pitää saada on hyvin ahdas. Yritän olla varovainen ja tehdä työn nopeasti.

Viimeinen osuus on käsien sitominen. Tällä kertaa haluaisin ne selän taakse, kyynärvarret taivutettuna päällekkäin. Se onnistuu esimerkiksi "Box Tie" -tyylisellä sidonnalla. Selän takaa sitoessani voin vapaasti vilkuilla hänen rintojaan.

Tämä fantasia on sinällään aika kiltti. Mutta eniten nautintoa saankin ajatuksilla ja mahdollisuuksilla leikitellessäni, sekä tietysti aivan pikkiriikkisen verran mielikuvitukseni visuaalisesta annista. Kuinka hänen rintansa (jotka muuten ovat varsin hyvän näköiset) pullistuvat sidonnoissa. Tai jos muuttaisinkin lopuksi koko asentoa siten, että laskisin hänet ensin kyljelleen lattialle, ja kääntäisin siitä kyykylleen kasvot lattiaa vasten. Kuinka paljon tuhmemmaksi tilanne silloin muuttuisikaan. Miten kutsuvalta hän siinä näyttäisikään, avuttomana takapuoli pystyssä. Mitä hän mahtaisikaan ajatella katsellessani häntä? Näkisinkö rintojen puristuvan esiin köysien lomasta, niiden kärkien värähtelevän jokaisen liikkeen voimasta? Olisiko pitänyt täydentää sidontaa vielä muutamalla rohkeammalla naruviritelmällä? Nämä eivät kuulu fantasian kirjoitettuun osioon, ne tapahtuvat vain massa päässäni. 😊

Olisi toki varsin väärin tehdä jotain muuta kuin mitä on etukäteen sovittu... Mutta ehkä voisin silti korjailla reisien ympärillä olevia köysiä hieman paremmin. ovatkin huonosti. Voisin korjailla niitä hieman, sipaista kädelläni aivan vahingossa reiden sisäpintaa. Ja sitten korjata köyden myös toisesta jalasta. Mutta enempää ei kyllä uskaltaisi. Miten hän reagoisi kosketukseen? Näkisinkö vilauksen häpyhuulesta aavistuksen siirtyneiden pikkuhousujen reunan takaa? Näkisinkö hikisen kiimatipan valuvan sitä pitkin..?
En kuitenkaan uskaltaisi tehdä mitään. Minusta olisi vaan kivaa katsella salaa. 😇

Bileasuvalinta mietityttää

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 15 Apr 2020 12:55:00 +0300

Jo perinteeksi muodostunut Himo & Erotiikka -tapahtuma on poikkeuksellisesti siirretty keväältä elokuun loppuun. Niille, joille kyseinen tapahtuma ei ole millään tavalla tuttu, Himo & Erotiikka on Keski-Suomessa Jämsän Himoksella järjestettävä paripäiväinen tapahtuma, jossa erotiikkamessuihin yhdistyvät mm. Xperience United swinger-bileineen, Club X ja Bizarren kinkybileet. Ohjelmaa siis vähän jokaiselle makunsa mukaan.
Bizarren bileissä on pukukoodi. Se tarkoittaa, että sisään päästäkseen tulijalla on oltava jonkinlainen eroottinen asu, fetissiasu, univormu, tai vaikkapa jokin fantasia-asu. Eräänlaiset naamiaiset siis.

Aikaisempi bileasuni

Tähän asti asunani on ollut univormu. Ja mikäpä sen tyylikkäämpi univormu, kuin se klassinen
natsiupseerin asu. On noita muutamalla muullakin näkynyt, ja kyllähän ne katseita keräävät. Oikeastaan niin hyvässä kuin pahassakin. 😕 Kun läheskään kaikki messuvieraat eivät ole fetissi- tai kinkyporukkaa, ja kun kuvioon sekoitetaan mukaan myös alkoholi, syntyy kiusallisia tilanteita aina. Toki humalaisten huomio ei välttämättä ole koskaan kovin mairittelevaa, vaikka se positiivista sävyltään olisikin. Ja sitten joukkoon mahtuu aina joku, jonka tehtävänä on tulla kyseenalaistamaan poliittista näkemystäni, tai kertoa, että asuni ei ole lainkaan sopiva historiallisista syistä. Hmm... Liekö edes sellaista univormua olemassakaan, jonka kantajat eivät olisi koskaan mihinkään syyllistyneet? Pelastusarmeija?

Joka tapauksessa, edellisten bileiden jälkeen jäi sellainen olo, etten enää jaksa näyttäytyä noissa bileissä univormussa. Niinpä aloin miettiä jotain uutta. Mikä olisi sellainen asu, joka näyttäisi tyylikkäältä, voisi sopia vaikka fetissiasuksi, ja josta kukaan ei pääsisi pahoittamaan mieltään. Joku historiallinen asu kenties? No, omassa tiimissä kun oli pyövelikin, niin ehkä jotain keskiaikaista tai renesanssia. Ja sitten löytyikin jotain sopivaa.

Sitten koitti kevät. Olin askarrellut asua jo puoli vuotta, ja homma alkoi näyttää valmiilta. Ja äkkiä maailmantilanne muuttui. Ja tällä hetkellä mietin asuani, että uskallanko sittenkään näyttäytyä sen kanssa ihmisille. Joten kysymys kuuluu:
Onko tässä maailmantilanteessa ruttolääkärin asun käyttäminen bileissä sopivaa ja tyylikästä, vai onko se loukkaavaa ja mautonta?

Uusi bileasuni. Menikö valinta huti?

Tietotekniikan ihmeellisyyksiä

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 2 Apr 2020 13:44:00 +0300

Mielessäni hautuu jo seuraavakin kirjoitus, mutta sitä ennen oli ihan pakko tähän väliin tehdä pieni päivitys tietotekniikan ihmeellisyyksistä. Asia kun tuli taas kerran varsin ajankohtaiseksi.

Varmaan jokaiselle ahkeralle netin tai muiden sähköisten kommunikaatiovälineiden käyttäjälle on tullut joskus jonkinlainen moka. Ja kenties jopa nolo ja kiusallinenkin. Allekirjoittanut voi tunnustaa, että niitä on sattunut omalle kohdalle yksi jos toinenkin, ja myös läheltä piti -tilanteita on ollut muutamia.

A1.jpg, A2.jpg, A3.jpg...

Asuntoa myydessäni olin ottanut hienoja kuvia puhtaaksi siivotusta ja sanoisin jopa somistetusta kodistani. Valitsin kuvista parhaat, ja tallensin ne kansioon lähettääkseni ne kiinteistönvälittäjälle. Kun olin lähettämässä viestiä, huomasin, että kuvia oli mielestäni yksi enemmän kuin mitä piti olla. Kun klikkasin kuvat auki, olivatkin ne jotain ihan muuta kuin piti. Joo, tuhmia kuvia, ja taisivatpa olla jopa ihan itsestäni... 😖 Asiahan oli niin, että liittäessäni kuvia sähköpostiini, avautui oletuksena viimeinen käytetty kansio, jossa sattumalta oli täsmälleen saman nimisiä kuvia. Kansio vain oli väärä. Sittemmin olen nimennyt tärkeämmät tiedostot vähän tilannetta kuvaavammalla tavalla, ettei samanlaista tilannetta enää kävisi...

Raahaa ja pudota - paholaisen keksintö

Jokunen vuosi takaperin kyselin kuulumisia eräältä naispuoleiselta koulukaveriltani, jonka kanssa olin viestitellyt aina silloin tällöin. Keskustelu muuttuikin äkkiä varsin mielenkiintoiseksi. 😀

Täytyy todeta, että olen onnistunut samanlaisessa vahinkolähetyksessä kerran itsekin. Minun lähettämäni kuva tosin oli ihan viaton luontokuva netistä. Nyttemmin näitä ei ole tullut. Liekö ohjelmistokin muuttunut ajan myötä.

Kun fontti pettää

Samaisen naishenkilön kanssa on sattunut toinenkin kummallinen tapaus. Oletteko koskaan huomanneet, että joillain fonttityypeillä jotkin kirjainyhdistelmät voivat näyttää vähän muulta kuin mitä ovat? Ja etenkin kun kyse on pienikokoisesta tekstistä, jota ei edes näe kovin hyvin.

PS. Se runkkaaminen oli muuten vitsi.

Isompiin virheisiin tarvitaan sitten tietokonetta

Minulla on ollut vuoden ajan älykännykkä. Jippii! Oikeastaan muuten se onkin ollut ihan kiva, mutta jostain syystä en ole ollut kovin tyytyväinen automaattiseen tekstinkorjaukseen. Ja lisäksi ohjelmistossa on kai joku bugi. Olen huomannut, että usein sanoissa ja taivutuksissa, joissa esiintyy loppupäässä n-kirjain, laite ei tajua sitä. Esimerkiksi sana "lauantaina" ilmestyy ruutuun muodossa "lauantai a". Samoin ohjelma on mestari tekemään yhdyssanavirheitä, vaikka käyttäjä olisi ne yhteen kirjoittanutkin.
Ja joskus, hyvin herkällä hetkellä, menee pieleen pahemman kerran... 😒

Epäilen, että nöppäilin vahingossa "Ronnat", i ja o kun ovat vierekkäin. Ja kun laite ei tunnistanut sanaa "Ronnat", se päätti korjata sen ihan itse... 😑

A Toy Story

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 1 Jan 2020 13:11:00 +0200

Vuoden viimeinen ilta. Olen käymässä muutaman päivän sukulaisteni luona. Ajatukseni ovat kuitenkin ihan muissa asioissa kuin raketeissa ja tinoissa, tai oikeastaan niin on ollut koko joulunpyhien ajan.

Ajattelin unohtaa hetkeksi pohdinnat ja analysoinnit, ja kertoa vain suoraan mitä ajattelen. Mitä likainen mieleni haluaisi juuri nyt. Minulla on pyörinyt mielessäni oikeastaan koko viimeisen kuukauden ajan eräs fantasia. Tai ainakin suunnilleen siitä asti, kun Ocean kirjoitti blogiinsa lelulaatikkonsa joulusiivouksesta, ja sai minutkin ajattelemaan suhtautumistani leluihin. Lelulaatikon joulusiivous

Yleensä olen luullut suhtautuvani leluihin vain käyttöesineinä. Ja että minulla ei ole varsinaisesti edes mitään suosikkileluja, tai harvoin edes fantasioissani lelut ovat kovinkaan merkityksellisessä asemassa. Mutta ehdittyäni jo vannoa asian olevan näin, syntyi mielessäni kutkuttava kuvitelma, jossa lelulla olikin varsin keskeinen rooli.

Vähäpukeinen nainen seisoo keskellä hämärää huonetta. Hänen takanaan on suorakaiteen muotoinen pöytä tai muu vastaavanlainen tasainen ja tukeva koroke. Pidemmälle jalostetussa kuvitelmassa kyseessä saattaisikin olla jonkinlainen alttari, ikivanhaa pakanallista seremoniaa varten rakennettu. Hän ojentaa minulle kätensä ja nousee istumaan pöydän päädylle kädestäni tukea ottaen. Hän laskeutuu makaamaan selälleen, siten että hänen takapuolensa on aivan pöydän reunalla. Kiinnitän hänen ranteisiinsa kahleet, joilla hänen kätensä lukitaan yhteen pöydän tai alttarin alapuolelta. Lantion vierellä olevat erikoiset kahleet saadaan lukittua reisien ja nilkkojen ympärille, ja pitävät jalat koukistettuina vartalon sivuilla.

Tässä kohtaa tulevat lelut mukaan fantasiaani. Minulla on eräs sellainen lelu, kirkkaasta pehmeähköstä ja raskaasta materiaalista tehty dildo, joka on varmasti liiankin suuri useimmille käytettäväksi. Mutta ehkä osittain juuri siitäkin syystä minua kiehtoo ajatus, että saisin käyttää sitä johonkuhun kunnolla. Fantasiassani lelu on kiinnitettynä ylläni olevaan strapon-valjaaseen. Se on kauttaaltaan runsaan valuvan öljyn liukastama. Tartun kiinni sen juuresta ja sivele sen öljyistä vartta häpyhuulia vasten. Repäisen auki hänen napitetun puseronsa, niin että pystyn koskettelemaan käsilläni hänen jännittyneen hengityksen tahdissa kohoilevia rintojaan. Toisinaan tässä fantasiassa käytän apuna myös sormiani tai kieltäni, mutta aika usein kaivan avukseni Doxy-wandin. Painan wandin vasten klitorista, ja hieron samalla lelun kärjellä häpyhuulia ja emättimen aukkoa. Vähitellen hierova liike muuttuu rohkeammaksi, painan sen kärkeä aavistuksen verran syvemmälle, mutta edelleenkään en anna sen varsinaisesti mennä sisään. Kun tunnen hänen lämminneen mukaan toimintaan, käteni siirtyy hänen kaulansa ympärille hyvin kevyesti puristaen, samalla kun toinen käteni pitelee edelleen wandia. Alan puhella tuhmia. Kerron kiusoittelevani häntä wandilla, kunnes hänen hengityksensä alkaa kuulostaa nopeammalta ja raskaammalta. Sanon tiukentavani sitten otettani hänen kaulallaan ja työnteleväni vain lelun kärkeä hänen sisäänsä, kunnes hänen huohotuksensa alkaa muuttua huippua lähestyväksi nopeutuvaksi voihkinaksi. Ja kerron hänelle, että kun hän lopulta on laukeamassa, kiristän otettani hänen kaulassaan ja nain häntä dildolla rajusti ja voimakkaasti pohjaan saakka, välittämättä siitä että se on liian iso. Ja kun olen kertonut hänelle aikeistani, seuraan hänen reaktioitaan, ja odotan alkaako hän äännellä kiihottuneesti. Koska osa tämän fantasian kiehtovuudesta on juurikin se, että toinen on tietoinen suunnitelmistani, ja kiihottuu siitä, mitä olen aikeissa tehdä hänelle.

Pervoluutio

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 13 Dec 2019 13:39:00 +0200

Huoh! On ihan ennätyksellisen vaikeaa keksiä tälle kirjoitukselle alkua. 😐 Jotenkin tuntuu, että pitkän tauon jälkeen pitäisi antaa jokin hyvä selitys kaikelle tälle hiljaisuudelle. Kiirettä on toki ollut, ihan liikaakin, mutta sekään ei ole se varsinainen syy. Enemmänkin kyse on ollut siitä, että olen ollut viime aikoina jotenkin vähän hukassa oman itseni ja seksuaalisuuteni kanssa. Ja kun asioita ei ole ehtinyt edes käsittelemään mielessään missään vaiheessa, niin jonkinlainen epäselvä olotila on vain jatkunut ja jatkunut.

Arvoitus:
Mitä dinosaurus sanoi, kun näki asteroidin putoavan, maa pimeni vuosiksi, ja kun nisäkkäät kömpivät esiin koloistaan???
Luultavasti jotakuinkin näin: "Noo, odotellaan nyt vielä vähän aikaa. Eiköhän kaikki jatku kohta ihan kuten ennenkin..."
Suurin vitsi tässä onkin se, että kertomuksen dinosaurus olenkin minä itse. 😕 Vuosien varrella elämäntilanteet ovat vähitellen muuttuneet, ja samalla on huomannut, että kaikki tututkaan asiat eivät vain ole enää toimineet niin kuin ennen. On vaan ajatellut, että sitten kun kaikki taas palaa "normaaliksi", niin sen jälkeen hommat toimivat niin kuin ennenkin. Sinällään ymmärrettävä ajattelumalli, mutta toisaalta ehkä vähän hupsukin. Mikä sen lopulta sanoo, että kaikki varmasti tulee palaamaan joskus entiselleen? Maailma muuttuu, ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Mutta jos tarkemmin asiaa miettii, niin ehkä olen muuttunut itsekin. Sopeutuminen muuttuneeseen ympäristöön, onhan sekin muuttumista. Evoluutiota.

Olen aikaisemmin kertonut kysyttäessä, että olen dominoiva masteri, ajoittain enemmän tai vähemmän sadistisuuteen taipuva. 😈 Tällä hetkellä haluaisin sanoa olevani vain kinky tai kinksteri. Ai miksikö? Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä suhteeni alistamiseen ja dominoimiseen on jokseenkin epäselvä. Edelleenkin nautin olevani se joka määrää, eikä alistuminen kenellekään muulle tule edelleenkään kuuloon. Mutta en koe mitään halua alistaa ketään. Siis sillä tavalla, että toinen pitäisi jollain tavalla kesyttää. En vain jaksa sellaista. Ehkä osittain syynä ajatustapaan on sekin, että viimeisinä vuosina tällaisiin aktiviteetteihin on ollut käytettävänä niin vähän aikaa, että kokisin lähinnä ärsyttäväksi sen, että puolet siitäkin ajasta pitäisi ensin käyttää toisen taltuttamiseen. Tässä kirjoittaessani tajuan nyt senkin, että tästäkin asiasta voisi ajatella aivan päinvastoin, jos tilanne esimerkiksi vapaa-ajan suhteen olisi erilainen.

Sadistisuus. Jo aikaisemmin se on ollut osa-alueena sellainen erikoinen, että sadistiset mielihalut vaihtelevat kausittain varsin suurestikin. Tällä hetkellä tilanne on pitkälti samanlainen, mutta ehkä leikeissä kaipaisin enemmän jakoa selkeästi sadistisia juttuja sisältäviin sessioihin, ja toisaalta sitten sessioihin missä sellainen ei kuulu asiaan. On jotenkin vaikeaa yrittää tuottaa toiselle pientä kipua ja piinaa, jos ei itse pääse yhtään tunnelmaan mukaan. Eli vähän enemmän tyyliin kaikki tai ei mitään, sopimuksen mukaan.
Sinällään siis olen edelleenkin sadistisia piirteitä omaava, mutta kun sen määrittäminen on vähän vaikeaa, en haluaisi oikeastaan tehdä sitä ollenkaan. Siksi olisi helpompaa olla vain kinskteri. Se vapauttaa tekemään kaikkea kivaa pervoa, mutta ei sido juuri mihinkään. 😁

Katkelmia kevyemmästä alistamisesta

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 31 May 2019 13:48:00 +0300

Nöyryytys on sellainen termi, joka merkitsee jokaiselle vähän eri asiaa. Alistamisen suhteen ajatukset ovat lähempänä toisiaan. Eroa on enemmänkin sen suhteen, miten lempeäksi tai kovaksi alistaminen tai alistuminen mielikuvituksissa mielletään.

Viime aikoina olen haaveillut usein kevyemmästä alistamisesta. Sellaisesta lempeästä ja rauhallisesta, mutta samalla myös henkisesti tuhmasta, joka toiveen mukaan saisi alistuvan osapuolen punastelemaan. Liekö sellainen edes mahdollista kokeneemmalle alistuvalle, vai onnistuisiko se vain ensikertalaisen kanssa?
Ehkä juuri siksi tällainen leikki onkin helpompi kuvitella tapahtuvan ensikertalaisen, tai muuten vieraan henkilön kanssa.

Mikäpä olisikaan mukavampi ja rentouttavampi aloitus, kun antaa toisen seistä edessäsi, samalla kun istahdat itse mukavaan asentoon nojatuoliin. Ja kun olet valmis, voi toinen riisuutua edessäsi. Nyt kun ajattelen itseäni, en mielelläni alistamisleikeissä juurikaan "käske". Mieluummin ohjeistan tai pyydän toista tekemään jotain. Käskeminen on tylyä ja sivistymätöntä. Mutta onko niin väärin, jos dominoiva osapuoli sanoo "Istu alas, ole hyvä." Minusta ei. Se on vain kohtelias tapa ilmoittaa mitä haluaa. Ja jos vihjettä ei ymmärretä, voi sen toistaa painokkaammin. Ja jos kyseessä on tottelemattomuus, tilanne tuskin muuttuu miksikään vihaisesti käskemälläkään. Mutta ainahan on olemassa muita kurinpalautuskeinoja. 😉

Puhutteleminen. Kuinka moni on joutunut kouluaikaan puhutteluun? Miltä se tuntui? Koetko vielä nykyäänkin muuttuvasi pikkuiseksi, jos dominoiva osapuoli ottaa sinut puhuteltavaksi?
Sen voi tehdä vaikka silloin kun toinen seisoo alastomana haavoittuvana edessäsi. Tai sitten pyydät häntä istumaan polvellesi, niin kuin kiltit pikkutytöt (tai pojat) käyvät joulupukin polvelle. Ja sitten jututat häntä. Kysyt, jännittääkö häntä. Onko hänellä mukava olla. Millaisia seksuaalisia mieltymyksiä hänellä on, mistä asioista hän nauttii eniten. Aivan. Tämän kysymyksen kohdalla joku vo jo hieman punastuakin. Kysyt, onko hän kiltti vaiko tuhma tyttö. Kiltit tytöt ovat sellaisia, jotka nipistävät jalkansa tiukasti yhteen. Tuhmat tytöt avaavat jalkansa levälleen. Kumminko sinä teet?
Lasken jutellessani käteni hänen reitensä päälle, ja pidän sitä siinä mukavasti paikallaan. Toisella kädelläni voin sivellä hartioita, niskaa ja poimia otteen hänen hiuksistaan.
"Sanoit siis pitäväsi kovasti suuseksistä? Älä huoli. Lupaan kyllä, että noin kiltti tyttö saa kalua syvälle suuhunsa aivan pian."

Katseleminen. Se riisuuntuvan subin seuraaminen olisi jo ensimmäinen vaihe. Mutta visuaalinen kun olen, voisi sitä ehkä olla enemmänkin. Voisin pyytää alastoman subin menemään lattialle kontalleen, sillä mielestäni kontallaan oleva nainen on varsin eroottinen näky. Tai ehkä ei lattialle, vaan matalalle pöydälle. Haluan hänen pysyvän paikoillaan, antavan minun kierrellä ympärillään rauhassa. Sidon hänelle suupallon, ja painan hänen päänsä alas, niin että pallo koskettaa pöydän pintaa.
Solmin lyhyehkön narun toiseen päähän painon, ja toiseen päähän pienen pahvinpalan. Tämä on lahjomaton tuomari. Pahvinpala tulee puristuksiin suupallon ja pöydän väliin, kun taas punnus roikkuu narun päässä pöydän reunan ulkopuolella. Punnuksen on pysyttävä ilmassa. Se ei saa päästä tipahtamaan lattialle.
Tämän jälkeen voin vapaasti kierrellä katselemassa tai jopa koskettelemassa subiani. Ehkä ei kuitenkaan käsin. Ehkä koskettelisin häntä ratsupiiskalla, sellaisella, jonka päässä on pieni nahkalappu. Piiska seuraa katseeni perässä. Katselisin hänen alaspäin sojottavia rintojaan, ja antaisin piiskan kärjen kulkea rintojen sivuilla, kiertää nännipihojen ympärillä. Kurvata pitkin pakaroiden kaarta. Nousta pitkin reiden sisäpintaa, raottaa kosteita häpyhuulia...

Omakuva: Lupaus

Enkelin turmeleminen

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 16 Apr 2019 17:31:00 +0300

Pieni blogipäivitys.

Kirjoitin joskus, mitkä asiat itseäni kiinnostavat alistamisessa ja nöyryyttämisessä, ja millainen olisi ideaalein kohdehenkilö tuollaiseen tilanteeseen. Kirjoitin puhtaudesta ja viattomuudesta, enkelinkasvoisuudesta.

Menneen kevään aikana olen usein miettinyt tuota tilannetta visuaalisesta, oikeastaan taiteellisestakin näkökulmasta. Jos osaisin valokuvata niin kuin jotkut ammattilaiset, miten hienoa olisi luoda kuvasarja aiheesta "Enkelin turmeleminen". Tai ehkä "Enkelin lankeaminen", miten vain haluaakaan. Kuvasarja alkaisi siitä, kun mitä puhtaimmassa ja valkeimmassa ympäristössä oleva enkeli kohtaa synkän ja salaperäisen turmelijan. Kuinka turmelija vähitellen houkuttaa enkelin syntiin ja saa tämän unohtamaan siveytensä. Saa vähitellen suostumaan ensin mitä "likaisempiin" ja irstaimpiin tekoisin, ja lopulta suorastaan vaatimaan niitä. Kas, turmeltuminenhan on aina lopulta henkistä.
Turmeltuneisuus näkyisi paitsi tekoina, myös visuaalisesti siten, että enkeli kadottaa vähitellen puhtautensa, hänen vaatteisiinsa ilmestyy tahroja ja ne repeytyvät toiminnan edetessä yhä rajummaksi ja kiihkeämmäksi. Hiukset ja kasvot sotkeutuvat eritteistä, siivet muuttuvat yhä tummemmiksi ja repaleisemmiksi.

Olisi vähän huikeaa päästä toteuttamaan tuollaista kuvasarjaa. 😋 Ja tietenkin kuvittelen itseni pahan turmelijan näkökulmasta. Mutta mistä näistä piireistä löytää tarpeeksi siveellisen ja puhtaan enkelin? 😂

Joulunajan irstailua

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 2 Jan 2019 11:00:00 +0200

Minulla on ollut koko joulukuun ajan hirveä kiinnostus rivoja leikkejä kohtaan. Sellaisia, joista tässä pari päivitystä takaperin kirjoitinkin. Se on nimenomaan sitä henkisen puolen tyydyttämistä, eikä se katoa mihinkään vaikka saisi laueta kuinka monta kertaa tahansa.
Kerroin Pikkunartulle haluistani, ja mietittiin, että eiköhän joulun pyhien aikaan sellaiselle varmasti löytyisi aikaa. Ja niin sitten lopulta löytyikin.

Halusin kovasti samantapaista asetelmaa kuin joskus kun edellisen kerran tällaisia leikkejä leikittiin, Pikkunarttu aseteltuna avuttomaksi kohteeksi häpeäpuuhun, minä puuhailemassa vapaasti kaikkea mitä haluankaan kenenkään tuomitsematta tai arvostelematta.
Tämä häpeäpuuni on käynyt vuosien aikana läpi jos jonkinlaista muodonmuutosta. Nykyisin siinä ei ole varsinaista jalustaa, mutta häpeäpuun molemmin puolin on kiinnitetty kulmaraudat, joista se voidaan kiinnittää pultein tai ruuvein melkein mihinkä tahansa alustaan. Tällä kertaa alustana toimi pari kakkosnelosen pätkää, jotka olivat täysin riittävät pitämään laitoksen pystyssä ja vakaana.

Pikkunarttu makasi selällään häpeäpuun eteen tuodun patjan päällä. Olen aina miettinyt, miten historiallisesti häpeäpuissa ihmisten kädet ovat pysyneet häpeäpuun aukoissa, sillä ihmisiä on eri kokoisia, mutta tuskin torin laidalla seisovassa häpeäpuussa on ollut sen enempää kuin yhdet aukot käsille. Joko käsiä ei ole edes kiinnitetty mitenkään, vaan aukot ovat olleet ainoa reitti häpeäpuuhun kiinnitetyn henkilön päästä puhdistamaan kasvojaan mädäntyneistä tomaateista ja hevosen kikkareista, tai sitten kädet on kiinnitetty esimerkiksi köysillä. Joka tapauksessa, Pikkunartun kohdalla ole ratkaissut ongelman kiinnittämällä ranteisiin soljella kiinnitettävät nahkaiset kahleet, ja samaiseen kahleeseen pujotan ison metallirenkaan, joka ei ainakaan mahdu läpi aukoista. Tämä konsti näyttää pitävän jopa tuollaisenkin Houdinin aloillaan.

Minulle jokin siinä asetelmassa, nainen lukittuna aloilleen käytettäväkseni, herauttaa veden kielelle. En tiedä mikä perhana siinä on niin kiihottavaa, mutta se vain on. Ehkä siinä on osittain kyse vallan tunteesta, kun ajattelee toisen siinä paikalleen sidottuna, ottamassa vastaan sen mikä on tulossa. Mutta joka tapauksessa, nautin siitä näkymästä, kun toinen on sidottuna jalat levälleen. Lasken käsilleni runsaan määrän liukastetta, ja sitten hieron sitä ympäriinsä. Paikat kiiltelevät liukkaina. Aloitan varovaisen leikittämisen suurikokoisella sauvalla. Työntelen sitä rauhallisesti ja varovaisesti edestakaisin edeten vähitellen syvemmälle. Lelu on tuttu, ja sitä on käytetty monesti ennenkin. Se on sileä, ja kasvaa loppua kohden suunnilleen kuuden sentin paksuiseksi. Nautin kun näen sen uppoavan pohjaa myöten.

Vedän sauvan pois, ja työnnän sisään kolme sormeani. Liikuttelen niitä edestakaisin, ja työnnän sitten sauvan sisään niiden lisäksi. Suurikokoinen sauva puristuu nyt sormiani vasten, ja hetken liikuteltuani sitä tunnen kuinka sormiani alkaa kihelmöidä. Sellainen tunne kuin joskus pakkasella, kun sormia alkaa nipistellä. Kokeilen uudelleen, pistän tällä kertaa sisään neljä sormea, nyt kämmenpuoli leluun päin, ja jatkan leikittämistä.

Lisään reilusti liukastetta ja jatkan leikittämistä pelkästään sormillani ja lopulta sisällä on koko vasen käteni. Kun liukastetta on varmasti ja tarpeeksi joka paikassa, valitsen jättilelun, jota on käytetty pariin otteeseen aikaisemminkin. Mutta nyt sitä on lyhennetty niin, ettei se ota pohjaan liian aikaisin.
Lyhentäminen on tosin tehnyt lelun käytöstä hieman hankalampaa. Se ei ole enää pitkulainen sauvan muotoinen, vaan muistuttaa enemmän soikeaa kananmunaa. Ja koska siinä ei ole enää juurikaan vartta jäljellä, on edestakainen liikutteleminen vaikeampaa. Leikitän sillä niin paljon kuin vain uskallan, mutta luultavasti se on vain liian iso mennäkseen sisään, ehkä koskaan. Vaikka Pikkunarttu ei sanokaan mitään, ei käytä turvasanaa, niin tunnen kyllä muutenkin, ettei kyseisellä lelulla pysty menemään pidemmälle.

Lelu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Minusta on tavattoman kiihottavaa tuntuista työnnellä sormiani sisään lämpöiseen liukkaaseen pehmeyteen. Työnnän sisään vasemman käden lisäksi sormia toisesta kädestä, ja liikuttelen niitä rauhallisesti edestakaisin. Välillä vedän käteni ulos, haluan venyttää paikkoja auki sormillani ja vain katsella irstasta näkymää, ennen kuin taas työnnän käteni ja lisäsormia sisään.

Pikkunarttu tuntuu nauttivan rystysteni hieroessa g-pistettä. Leikin ei varsinaisesti ole tarkoitus olla orgasmiin tähtäävää, sillä kiihottumisen aiheuttama puristus tekisi leikkimisestä vaikeampaa, ja luullakseni orgasmikin vain uuvuttaisi Pikkunarttua. Mutta aina välillä olen tyytyväisenä katsellut kuinka hän on kiihottunut suuren sauvan työntyessä syvälle itseensä, tai nyt hieroessa g-pistettä. Työntelen kättäni syvemmälle, eikä se tunnu haittaavan häntä, vaan ehkä jopa pienessä määrin kiihottavaa lisää. Ja silloin tajuan, että yhden käden sijaan sisässä onkin nyt kaksi.
Tilanne on minulle oudolla tavalla hyvin kiihottavaa. Pulssini alkaa äkkiä takomaan voimakkaasti ja nopeasti, ja tuntuu että melkein vapisen. Vaikka ehkä osittain kyse onkin jo pikkutuntien väsymyksestä.
Jatkan käsieni liikuttamista, ja hetken jo luulen että Pikkunarttu saa orgasmi, mutta sitten taas ehkä sormeni osuu väärään kohtaan, ja tilanne katkeaa. Yritän vielä pari kertaa uudelleen, mutta enää se ei tunnu onnistuvan.

Pikkunarttu on jo uupunut, ja annan hänen levätä hetken. Sen jälkeen annan hänelle orgasmi käteni ja kieleni avulla, ja se päättyy voimakkaaseen itkukohtauksen ja kohtalaisen harvinaiseen squirttaukseen.

Olen oikein tyytyväinen leikkikertaan, sillä olen saavuttanut pitkään odottamani tavoitteen tuplafistauksesta. Ja ehkä jatkossa se onnistuu helpommin, mutta muuten en isojen lelujen suhteen taida enää lisätavoitteita asettaa.

Polyhamppua (ja hyvää joulua!)

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 21 Dec 2018 18:36:00 +0200

Joulutervehdys täältä korvatunturilta!

Kyllä se on maailma muuttunut. Ennen vanhaan tontut tirkistelivät ikkunoista, pukki antoi tuhmille tytöille piiskaa ja ohjasi kiltit tytöt kontilleen. (Siis tiedätte kai pukinkontin, sen missä lahjoja kannetaan?)
Vieläkö muuten joku ihmettelee, mistä juontaa nimitys "pukki"? 🎅

Sitten siihen tämänkertaiseen varsinaiseen asiaan. Pari vuotta sitten nikkaroin autotallissani venytyspenkkiä, joka on näkyvillä mm. tuossa blogini otsikon taustalla. Tätä rakennelmaa varten tarvitsin tietenkin köyttä, ja senhän piti tietenkin olla luonnonkuitua, koska kirjava muovinen ei jotenkin vain sopinut tunnelmaan. Kaupasta mukaan nippu hamppuköyttä ja kotiin. Mutta sitten huomasin jotain perin outoa. Kuinka ihmeessä hamppuköyden toinen pää näytti aivan kuin se olisi sulanut? Asiaa hieman tutkittuani huomasin, että kyseessä ei ollutkaan hamppuköysi, vaan polypropeenistä valmistettu köysi, polyhamppu, joka jäljittelee luonnonkuitua. Tätä samaa materiaalia on esimerkiksi matoissa, mutta nyt törmäsin ensimmäistä kertaa siihen köysissä.
Pari kuukautta sitten ajattelin hankkia uutta sidontanarua, ja tulin ajatelleeksi, että mahtaisiko samaa polyköyttä löytyä myös ohuempana sidontaan sopivana. Ja pitkän etsinnän jälkeen tuoltahan sitä löytyi: https://www.mototrade.fi/tuotteet/veneily/koydet/2805/
Kelojen koko ja hinta voi vaihdella ajoittain. Omani sain aika edullisestikin.

6 mm Polyhemp. Kuten näkee, materiaali jäljittelee hamppua
karvoja myöten, mutta on kuitenkin keinokuitua, kuten
sulatettu toinen pää osoittaa.

Polyhamppu tuntuu käsissä erehdyttävästi luonnonmateriaalista, eikä koehenkilöistä vielä yksikään ole hoksannut sitä keinokuituiseksi, ennen kuin ovat nähneet sulatetut päät. Ilmeisesti materiaali ei ole kovin tunnettua kinkypiireissä, mutta se voisi olla mielenkiintoinen kompromissi niille jotka pitävät luonnonkuidun tuntumasta ja ulkonäöstä, mutta joille keinokuidun ominaisuudet pesunkestävänä, ei allergisoivana jne. olisivat tarpeen.

Hyvää joulua kaikille!

Haluaa irstasta meininkiä

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 12 Dec 2018 13:02:00 +0200

Tämä syksy on ollut siinä mielessä inhottava, että viimeisen parin kuukauden aikana ylläni on pyörinyt jonkinlainen flunssakierre. Kun yhdestä taudista alkaa paranemaan, niin heti perään on tulossa uusi. Ja sen jälkeen kolmas ja neljäs. Tällä hetkellä olo on taas aavistuksen verran parempi, mutta en vieläkään uskalla toivoa liikoja.

Tervehtymiseen liittyy myös eräs juttu. Kun on viikon tai pari ollut siinä kunnossa, että mitään ylimääräistä ei jaksa tai pysty tekemään, herkut eivät maistu eikä seksiäkään jaksa ajatella, niin sitten olon parantuessa mielessä alkaakin pyöriä jos jonkinlaisia kummallisia ajatuksia. Ihan kuin keväällä, kun pitkän ja pimeän talven jälkeen tuntee olevansa taas voimissaan.

Ei varmaan tarvitsisi häpeillä tunnustaa olevansa pervo? Joskus vaan tuntuu siltä, että keikesta ei halua kuitenkaan kaikkien kanssa jutella vapautuneesti. Tai ei pysty. Mutta joskus käy niin, että joku muu ottaakin asian puheeksi, ja sitten saattaakin saada aikaiseksi varsin mielenkiintoisen keskustelun. Vaikkakin tunnelmaa voi hieman vaivaannuttaa se, että muut saman pöydän ympärillä tuijottavat hiljaa ja ihmettelevät. Silloin alkaa taas ajatella, että pitäisiköhän tässä olla taas hiljaa. 😀

Jokin aika sitten kävi niin, että minut houkuteltiin keskusteluun lempiaiheistani. Kun olen jotenkin tottunut siihen, että samoista jutuista pitäviä naisia on hyvin harvassa, niin tämä oli kyllä positiivinen ja piristävä kokemus. Jos itse ajattelisin itseäni naiseksi, niin vaatisi rohkeutta kertoa jollekin melkein tuntemattomalle, että pitää siitä kun joku tunkee nyrkkiä sisäänsä, tai ylipäätään siitä venymisen tunteesta, kun leikitetään leluilla jotka ovat jo melkein liian isoja.

Nyt sitten olon parantuessa ovat mielessäni pyörineet vaan tällaiset jutut. Haluaisin päästä sessioimaan sellaista sessiota, jonka teemana olisi rehellisen suoraan sanottuna vaan leikittää ja venyttää pimppaa. Venytellä sormilla, käsillä, suurilla leluilla. Ei kuitenkaan orgasmikeskeisesti. Se muuttaa jotenkin leikin luonnetta asettamalla rajoja sille, millä intensiteetillä ja mihin kohtaan milloinkin olisi koskettava.

Hyvä seksi, parempi mieli

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 24 Oct 2018 14:18:00 +0300

Tänään on ollut hyvä ja keveä olo. Kirjoitin viimeksi tuhmasta fantasiasta, joka alkoi pyörimään päässäni kesken vaniljaisempien esileikkien. Ja miten kuumottava olotila siitä syntyi, ja miten fantasia äkisti katkesi.
Eilen illalla fantasia ei enää ollutkaan fantasiaa. Se muuttui todeksi, ja miten hyvää se olikaan. Ja oloni oli niin kiihottunut monessakin ulottuvuudessa, että jouduin jo jarruttelemaan menoani, ettei se kaikki kiva olisi loppunut liian nopeasti. 😏

Juttelimme pikkunartun kanssa suhteestamme, ja miten sitä voisi kehittää, mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät. Sadomasokismi on jotenkin vaikea aihe puhua. Tarkoitan, että ajatuksiaan siitä on niin vaikea pukea sanoiksi. Ja vaatisi ehkä senkin, että useita asioita pitäisi miettiä pitkään, ennen kuin niistä pystyy kunnolla mitään sanomaan. Välillä tuntuu, että puhutaan ihan eri asioista, ja sitten taas tulee mieleen, että ehkä vain ymmärrämme toistemme käyttämät termit eri tavoilla, vaikka tarkoittaisimmekin samaa.

Puhuimme myös siitä, pitäisikö nykyistä sessioasetelmaa jollain tavalla murtaa. Ei niin rajattua aikaa ja paikkaa. Tuhmailua voisi olla enemmän keskellä arkea ilman pitkiä valmistekuja ja pohdintoja siitä mitä, missä ja milloin tehtäisiin. Vaikka etukäteen valmistautumisessa on puolensa, esimerkiksi että on selkeä suunnitelma mitä aikoo tehdä ja mitä varusteita tarvitaan, voi valmistautuminen myös stressata. Ehkä on helpompaa toimia spontaanimmin sopivan tilaisuuden tullen.

Olen miettinyt piiskaamista. Minulta kysyttiin siitä bileissä, mitä tykkään piiskaamisesta. Jotenkin tuntuu, että piiskaaminen ja sitominen ovat niitä asioita, joista kaikkien oikeiden kinkyjen kuuluu pitää. Miksi en sitten itse juurikaan välitä piiskaamisesta? Mitä se antaa sellaista muille, mitä en itse siitä saa?
Yritin pohtia asiaa, ja luulen keksineeni vastauksen. Itse asiassa se, etten suuremmin välittäisi piiskaamisesta, ei välttämättä pidäkään paikkaansa. Jutun jujuna voikin olla se, MITEN piiskaamisen tekee.
Kun katselen sivusta muiden piiskausleikkejä, mitä näenkään? Näen pari henkilöä, joista toinen uikuttaa kivasti, mutta yleensä turhan harvoin. Näen piiskaajalla kädessä nahkaisen läpsyttimen tai jonkun ohuen tikun, jolla LÄPSÄISTÄÄN toista takapuolelle puolen minuutin välein. En voi tietää miltä se vastaanottavasta osapuolesta tuntuu, mutta itselleni se on kiihottavan sijaan melkeinpä epäkiihottavaa. Se mikä mielikuvissani on piiskaamista, ja mille syttyisin, on visuaalisesti rajumpi toiminta. Se, kun jotakuta läimäistään niin että kuuluu kunnon läiskähdys, ja miten persenahka hyllyää vielä hetken lyönnin jälkeenkin. Ehkäpä joku lukijani tunnistaa käyttäneensä tai olleensa vastaanottamassa piiskausta kettingillä? Jep muistelen teitä lämmöllä. :D
Mutta tässä palataan toiseen ongelmakohtaan. Kaikki eivät halua niin kovaa käsittelyä. Mitä sitten olisi tehtävissä, että molemmat nauttisivat tilanteesta?
Ehkäpä ongelmaan löytyisi ratkaisu sopivista välineistä. Pitäisi etsiä jotain, jolla voisin lyödä kovaa, mutta joka olisi sopiva myös vastaanottajalle. Hmm... kokeilisiko ensimmäiseksi vaikka kärpäslätkää..?

Ajatuksia ja fantasiaa rajummasta menosta

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 19 Oct 2018 11:18:00 +0300

Koska viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kovin tavanomaisesta poikkeavaa, tai ainakaan sellaista mistä voisin kovin vapaasti kertoa, on kirjallinen antini jäänyt melko vähäiseksi. Pitäisi kai tehdä jotain huimaa, että uutiskynnys ylittyisi. Tai saada muuten vaan aikaiseksi jotain erikoisempaa. Ketä kiinnostaa kuunnella tai lukea jatkuvasti samaa toistoa? Tai ketä kiinnostaa kuunnella kun yritetään keksimällä keksiä asiaa jostain sellaisesta, mikä oikeasti ei kiinnosta ketään? Sitä varten on Facebook. 😀 Ja siksi en enää käytäkään Facebookkia. 😎

Puhuttiin rajummasta menosta. Siitä, että voisi satuttaa toista kunnolla. Sellaista ei ole ollut hetkeen. Jotenkin vuosien aikana elämäntilanne on pakottanut olemaan kiltimmin, ja on jo melkein unohtanut miten ollaan tuhma. Mutta mihinkä sitä koira karvoistaan pääsisi. Välillä vaan tulee mieletön himo, sellainen että tekisi mieli toimia rajusti. Normaalia rajummin. Satuttaa oikeasti. Eroottisella tavalla.

Makasimme eräänä iltana Pikkunartun kanssa sängyssä. Valot oli jo sammutettu, ja jotenkin se tilanne ajautui siihen, että hyväilimme toistemme vartaloita. Tai ainakin minä hyväilin. Ja lopulta käteni vain eksyivät vatsan kautta reisien päälle ja siitä jalkojen väliin. Tällä kertaa tunsin jo heti aluksi runsasta kosteutta. En mahda sille mitään, että sellainen kiihottaa minua suuresti. Hieroin varovasti sormillani, ja annoin niiden painua sisään. Levitin hieman kosteutta sormillani. Vedin ne ulos ja annoin käteni liukua ylös niin että kämmeneni ja sormeni kulkivat koko pituudeltaan klitoriksen yli. Sitten käteni liukui takaisin alas ja sormeni upposivat jälleen hänen sisäänsä. Se tuntui kiihottavan häntä, ja vähitellen tuo käden liike muuttui nopeammaksi, sormet painuivat syvemmälle ja niitä oli useampia. Toinen käteni oli Pikkunartun niskan alla. Koukistin sitä niin, että hänen kaulansa jäi puristuksiin kyynärtaipeeseeni. Se ei ollut varsinaista kuristamista, enemmänkin vain aloillaan pitämistä.

Pikkunarttu pyysi minua naimaan itseään. Olin jotenkin uppoutunut tunteeseen, ja tuo pyyntö katkaisi ajatukseni. Tilanne katosi, ja olin ehkä hitusen häkeltynyt. Sen jälkeen naimme, mutta jollain tasolla en ollut vielä päässyt loppuun.

Ajattelin edelleen tuota tilannetta. Se oli aitoa spontaania kiihkoa. Olisin jatkanut sormillani rajummin ja syvemmälle, otteeni hänen kaulansa ympärillä olisi tiukentunut. Oikeastaan olisin halunnut pyöräyttää hänet ympäri kontalleen, työntää sormeni hänen sisäänsä ja venyttää häntä auki niin että se olisi tehnyt kipeää, ja olisin nainut häntä samalla. Lauennut hänen sisäänsä, mikä luultavasti olisikin tapahtunut varsin pian. Mutta jotenkin tuntuu, ettei pippelissäni olisi ollut riittävästi. Ei ise ole pieni, mutta tässä tilanteessa olisi kaivattu enemmän.
Olisin halunnut sitoa Pikkunartun kontalleen, tukkia hänen suunsa, ja naida häntä valtavalla strap-onilla. Meillä olisi sopiva lelu, jos sen vain saisi jotenkin kiinni valjaisiin. Ja panna sitten syvälle ja kovaa. Tarttua kiinni rinnoista ja vetää vastaan niin että lelun pää iskeytyisi kunnolla pohjaan aina uudestaan ja uudestaan.
Olisi tehnyt mieli olla julma ja ilkeä. Tuottaa kipua.

Millainen on hyvä suihinotto?

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 31 Jul 2018 10:30:00 +0300

Olen ollut jo pitkään vähän hukassa tämän kirjoittelun kanssa. Milloin ei vaan jaksa, milloin ei ole mitään sanomista. Ja samalla tuntuu, että toisaalta olisi tuhat ja yksi asiaa sanottavana. Mutta kun mistään ei niin paljoa, että siitä saisi edes kunnon päivitystä aikaiseksi.
Mutta miksi kirjoitelmien pitäisikään olla pitkiä? Ehkä on helpompi päästä vauhtiin, jos ei aina aseta itselleen niin paljoa vaatimuksia. Ehkä ajoittain onkin hyvä palata perusasioihin, tehdä elämästään helpompaa sen sijaan, että yrittäisi vain koko ajan kovemmin.

Millainen on hyvä suihinotto?

Laadukkaita keskustelusivustoja seuratessa huomaa aina silloin tällöin jonkun kysyvän, millainen on hyvä suihinotto. Tai no, olivat ne sivustot sitten laadukkaita tai eivät, mutta itse asiassa tuo on mielestäni ihan hyvä kysymys. Ainoastaan vastaamisen osalta ongelmana on se, että mieltymyksiä on hyvin monenlaisia. Vakiintuneiden kumppaneiden kesken olisi helppoa heittäytyä kokeilemaan ja opettelemaan asioita kuin teini-ikäiset konsanaan. Kysellä, kokeilla, erehtyä, onnistua ja oppia.

Itse pidän oikeastaan kahdenlaisesta suuseksistä. On sitä rajua suuhun panemista, mutta siinä ehkä kontrolloin itse toista niin paljon, että osaamisella ei ole edes paljoa merkitystä.
Sitten on toisenlainen suihinotto, sellainen perinteisempi nautiskeluversio.

Luulisin ainakin itse, että ei ole kovin yllättävää, jos sanon pitäväni eniten pitkäkestoisesta hemmottelevasta suihinotosta? No, itse kuvittelisin ainakin useimpien pitävän pitkistä nautinnollisista hetkistä, mutta miksi niin monella suuseksin antajalla oletusasetuksena on kova jyystäminen ja nopea laukeaminen? Vai olenko minä vaan outo, kun minä tykkään enemmän siitä matkasta, kuin siitä että on nopeasti perillä? Entä miksi suuseksissä käytetään lähes poikkeuksetta käsiä? Eihän se ole suuseksiä, se on runkkaamista. Vaikka ei tietysti mikään estä runkkaamasta samalla, mutta se vaan ON eri asia. Jos pyydät suuseksiä, ja toinen alkaa vatkata kädellään kahden nuolaisun jälkeen, niin saatko silloin mitä halusit? Mitä tähän sanoo kuluttajasuoja?

Minusta on kiva saada ihan täysin omistautunutta hemmottelua. Sellaista, mitä yleensä saa vain henkilöltä, joka aidosti haluaa miellyttää minua. Se ei tarkoita vain mekaanista suorittamista vaan siinä on mukana myös kutkuttava ja kiusoitteleva tunne.
Ei kai se lopulta vaadi mitään ihmeellistä. Jos vaikka nainen konttaisi eteeni keimailevasti hymyssä suin, ja alkaisi sanaakaan sanomatta availemaan housujeni nappeja. Ja katsoisi välillä silmiin, ja vaikka kertoisi vihjailevasti, mitä hänellä olisi mielessään. Se olisi sellaista kiihottavaa esileikkiä.
Kalun esille saatuaan hän voisi varovasti kosketella sitä, vaikka silittää sitä poskeaan vasten, nuolaista vähän varresta, näykkiä huulillaan palleja, ja voisi taas kertoa, mitä hänen tekisi mielensä tehdä. Ja sitten niin mielelläni kokisin sellaista, että niitä käsiä ei juurikaan käytettäisi.
Nuollaan vartta ja hepin päätä, otetaan pelkkä pää varovasti suuhun, ja pyöritellään kieltä sen ympärillä, ja välillä niin syvään kuin pystyy. Hitaasti hyvää tulee.
Ja voi siinä samalla tarjota myös muita visuaalisia kiihokkeita. Voi vaikka availla paitansa nappeja, paljastaa rinnat ja leikkiä niillä. Rintojen kosketus esimerkiksi reisien ihoa vasten vo tuntua kihottavalta. Joissakin asennoissa voisi olla mahdollista, että suihinoton aikana nainen leikkisi samalla itsellään, tarjoten visuaalista lisäkivaa. Me miehet olemme usein enemmän visuaalisten kiihokkeiden perään kuin naiset.

Jos puhutaan parhaimmasta mahdollisesta suikkarista, niin se olisi sellainen jossa voisi pitkän aikaa pysytellä ihan laukeamisen partaalla. Mutta sellaisen onnistuminen vaatisi jo tosiaan toisen tuntemista suhteellisen hyvin. Mutta pitkälle pääsee jo noilla muillakin tavoilla.

Laukean suuseksissä aika usein suuhun, mutta myös kasvoille laukeaminen olisi kivaa, lähinnä visuaalisista syistä. Mutta siihen ainakin tarvitaan jo käsiä, joko omia tai toisen.

Olen ollut liian laiska. En ole viime aikoina juuri edes vaatinut suuseksiä, saati sitten vaivautunut edes opastamaan toista taidoissa kehittymisen suhteen. Sellaisia asioita, että mikä minusta tuntuu hyvältä ja missä olisi vielä kehittämisen varaa. Mutta kun asia oli kerran mieleeni juolahtanut, ja olin sitä hetken aikaa jo päässäni pyöritellyt, niin äkkiä tuollainen kiva koulutustapahtuma alkoikin kiinnostamaan varsin paljon.
Seuraavan tilaisuuden tullen harrastimme molemmin puoleista suuseksiä. Minä ensin antavana osapuolena, ja hetken huilaamisen jälkeen vaihdoimme vuoroa.
"Hitaasti. Tee leikitellen ja nautiskellen. Ei ole mihinkään kiire. Älä käytä ollenkaan käsiä."
Varsin kiihottavaa ja nautinnollista suuseksiä, ja vaikka tavoitteena ei ollutkaan laukeaminen vaan pitkä nautinto, niin lopulta tuolla tavalla rauhallisesti ja leikitellen annettu nautinto oli vain liikaa...

Vielä elossa

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 6 Apr 2018 15:04:00 +0300

Edellisestä kirjoituksestani onkin taas mennyt jo jonkin aikaa. Ei vain ole löytynyt oikein motivaatiota kirjoittaa, eikä kyllä oikein mitään järkevää sanottavaakaan. Kumma kyllä, silloin kun en kirjoita, enkä ole käynyt edes postiani lukemassa, huomaan saaneeni enemmän kommentteja ja palautetta kuin viimeiseen pariin vuoteen yhteensä. Olen kuin jokin taustalla paasaava radio, johon kukaan ei oikeastaan edes kiinnitä huomiota, ennen kuin se yllättäen hiljenee. :)

Tässä talven ja kevään aikana on kyllä tullut sessioituakin. Lähinnä on tullut kokeiltua uusia juttuja, ja niiden onnistumisesta ja lopputuloksesta voi olla tietenkin montaa mieltä. Osa jutuista kun on toiminut, osa taasen ei niin hyvin. Vaikka joku ehkä haluaisi kuulla, mikä kaikki on mennyt pieleen ja miksi, niin ajattelin kuitenkin kertoa vain niistä paremmin menneistä jutuista.

Tulin kokeilleeksi ensimmäistä kertaa kunnollista riiputussidontaa. Sellaisten tekeminen on kiinnostanut aina jossain määrin, mutta mahdollisuutta niiden tekemiseen ei juurikaan ole ollut. Ilmassa roikottamisessa on jotain barbaarista tai eläimellistä, miten vain haluaa asian mieltää, mutta toisaalta se sopiikin hyvin genren tunnelmaan. Asennoksi valikoitui ylösalaisin riiputtaminen sidotuista jaloista. Ajattelin jalkojen kestävän vähän paremmin riiputtamista, vaikka amatööriltä roikutuksen aikaansaamiseksi tuhrautuisikin vähän enemmän aikaa. Vaikka se riiputuksen mukavuus varmaan oleellisesti on kiinni myös itse sidonnasta. Hyvä sidonta jakaa paineen tasaisesti, ja hyvä pehmeä köysi ei paina tai hierrä. Käyttämäni sidontaköysi ei nyt ehkä ollut ihan parasta mahdollista, mutta sen ostamisessa tuli jo hieman kiire... Pitäis muistaa tehdä ostoksia hyvissä ajoin vaikka jemmaan, niin välineitä löytyisi sitten kun niitä oikeasti tarvittaisiin.
Netistä oli yllättävän vaikea löytää riiputtamiseen sopivia sidontoja. Kyselin myös asiasta parilta kokeneemmalta sitojalta, mutta kovin paljoa apua ei siitäkään tullut. Kun kaikki eivät edes harrasta riiputuksia, ja toiset suosivat vähän erilaisia sitomistapoja.
Lopulta kuitenkin löysin muutaman sidontaohjeen, joita testailin ensin ihan itsekseni. Itse sidonta oli periaatteessa yksinkertainen, ja pian hilasin jo itseäni väkipyörän avulla kohti kattoa yhdestä jalasta roikkuen.
Samalla myös tuli testattua roikottamiseen käytettävien kattosilmukoiden ja muiden osien kesto. Kun itse noin 75-kiloisena yhdessä köydessä rimpuillessani en saanut köyttä tai lenkkiä pettämään, niin kahden köyden pitäisi kyllä yhdessä kyetä kestämän itseäni paljon köykäisemmän neidon rauhallinen riiputus.

Sidonta oli periaatteessa helppo, ja suhteellisen mukavan tuntuinen. Minua olisi kiinnostanut tehdä moniakin juttuja tuon riiputuksen aikana, vaikka sellaisista olisi pitänyt varmaan sopia etukäteen. Ehkä jossain vaiheessa tätä kokeillaan uudestaan. Pienenä variaationa voisi kokeilla myös riiputtamista sekä jaloista että käsistä yhtä aikaa. Oikeastaan mieleni tekisi kyllä kokeilla myös riiputtamista pelkästään sidotuista käsistä tai vaikka rinnoista, mutta sellaisia pääsee kokeilemaan ehkä joskus toiste.

Joskus on kivaa lähteä kokeilemaan uusia juttuja, vaikka aluksi suhtautuisikin niihin varauksella. Minusta on ihan kivaa läimäytellä avokämmenellä pakaroita tai riippuvia rintoja, mutta kasvoille läimäyttäminen on ollut sellainen asia, jonka suhteen olen epäröinyt. Lähinnä kai olen ollut hyvin varovainen, ettei vahingossakaan jäisi jälkiä, tai ei osuisi arkaan paikkaan kuten silmään. Mutta toisaalta uusia juttuja voi lähteä kokeilemaan varovaisesti, ihan kevyesti.

Kun tapahtumasta on jo jonkin aikaa, en muista ihan tarkalleen miten homma meni. Olimme pesuhuoneessa, Pikkunarttu pukeutuneena seksikkäisiin avosukkahousuihin, puseroon ja lyhyisiin platform-kenkiin. Minulla oli SS-univormu, jota emme ole oikeastaan käyttäneet juurikaan sessioissa, vaan se on ollut enemmänkin bileasu pukeutumiskoodin omaaviin kinkytapahtumiin. Sidoin Pikkunartun kädet selän taakse köydenpätkällä, mutta muutoin esimerkiksi jalat jätin vapaiksi.
Kysyttyäni ensin oliko hän valmis aloittamaan, ja saatuani siihen myöntävän vastauksen, painoin hänet polvilleen lattialle edessäni. Pesuhuoneen lattialämmitys piti kaakelit miellyttävän tuntuisena paljastakin ihoa vasten. Pitelin vasemmalla kädelläni kiinni Pikkunartun hiuksista, ja hetken odoteltuani läimäytin oikealla kevyesti häntä poskelle. Oli hankalaa arvioida oliko läimäys edes riittävän kova, mutta tarkoitus olikin saada aikaan enemmänkin henkisen kuin fyysisen puolen kokemus. Tuon kevyen läimäyksen jälkeen Pikkunarttu katsoi minuun lähinnä murhaavasti ja puhalsi ilmaa uhmakkaasti, samoin kuin joku sonni piirretyissä elokuvissa ennen päälle ryntäämistään. Siis siten, että ilma oikein sihisi kiukkuisesti ulos tullessaan. Vaihdoin kättä, ja läimäytin samalla tavalla toiselle poskelle. Läimäytys ei taaskaan ollut kova, mutta ehkä sekin vähä tuntui nöyryyttävältä. Läimäys uudelleen oikealla, taas vasemmalla ja sama uudestaan. Kuudennen läimäyksen jälkeen Pikkunarttu puhkesi itkemään.
Olimme hetken nojautuneena toisiamme vasten, silittelin Pikkunarttuni hiuksia ja lohdutin. Muistan ajatelleeni, että olipa ihmeellistä miten nuo muutama kevyt läimäytys oli rikkonut täysin sen melko uhmakkaankin luonteen, millainen hän tyypillisesti on. Tuon jälkeen tuntui kuin käsissäni olisi ollut sulaa vahaa, jotakin jota muokata täysin oman haluni mukaan.

Tuon rauhoittavan hellyttelyhetken jälkeen olimme taas valmiita jatkamaan eteenpäin. Pikkunartun ollessa edelleen polvistuneena lattialle suoristauduin ja availin nappejani. Kaluni ei ollut vielä täydessä seisokissa, mutta ohjasin sen pikkunartun suuhun, ja käskin imemään oikein kunnolla. Eikä siihen tarvittukaan kauaa, että olin jälleen täydessä mitassani. Mutta tällä kertaa en päästänytkään niin vähällä, vaan ohjailin rytmiä ja syvyyttä hiuksista kiinni pitämällä. Kylpyhuoneessa touhutessa kun ei vahinkojakaan tarvinnut pelätä, niin kerrankin sain ottaa tilanteesta täyden ilon irti. Täytyy sanoa, että todellakin tunsin nauttivani siitä suuhun naimisen tunteesta ja näkymästä. Pakotin toistuvasti kaluni niin syvälle kuin se oli mahdollista, vaikka toinen yrittikin vetää suutaan kauemmas liman valuessa pitkin leukaa ja ripsivärien levitessä kyynelten mukana kasvoille. Kalu vain painui kiinni nielun takaseinään, eikä mennyt enää pidemmälle. Olisi tehnyt mieli kääntää päätä taaksepäin kurkun suoristamiseksi, ja käskeä nielemään se. Painaa kalu kokonaan niin syvään, että olisin nähnyt sen liikkuvan kurkussa. Vedin sen ulos Pikkunartun kakoessa limaa lattialle ja haukkoessaan henkeään, ja läimin häntä kasvoille kalullani. Työnnyin sisään yhä uudestaan ja uudestaan. Fyysinen tunne ja näkymä yhdessä oli hyvin kiihottava, ja olisin mielelläni työntynyt syvään, lauennut nieluun ja nainut kunnes laukeamiseni olisi ohi, mutta sellainen olisi voinut olla liian rajua, ehkäpä vaarallistakin.
Tätä haluaisin ehdottomasti lisääkin. :)

Kauppatavarana

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 11 Nov 2017 16:54:00 +0200

Miltä sinusta tuntuisi, jos kumppanisi tai omistajasi tarjoaisi sinua toiselle henkilölle käytettäväksi? Että sinua käänneltäisiin puolelta toiselle ja esiteltäisiin kuin kauppatavaraa?
Tai jos olet dominoiva osapuoli, miltä tuntuisi tarjota omaasi leikkikaluksi jollekulle toiselle?

Vuosi sitten suhteeni Pikkunartun kanssa vapautui avoimeksi suhteeksi. Asiaan liittyvän päätöksen yhteydessä luonnollisesti keskustelimme säännöistä, mahdollisuuksista, odotuksista ja peloista. Pian sen jälkeen kun Pikkunarttu oli käynyt ensimmäisen kerran vieraan miehen luona, juttelimme siitä, millä tavalla minä olin kokenut sen. (Toki samanlaista keskustelua käytiin myös omasta ensimmäisestä tapaamisestani vieraan kanssa, mutta se ei varsinaisesti liity tähän tarinaan.)
Olin jo ehtinyt mietiskelemään asiaa, ja lyhyen keskustelun jälkeen kirjoitin vielä myöhemmin lisää ajatuksistani. Olen harvoin hyvin sanavalmis, ja kirjoittamalla jää enemmän aikaa pohtimiseen. Harmi vaan että en löydä tuota viestiä enää mistään sähköpostieni tai Facebookin historiasta. Siitä olisi varmaan saanut lainattua pätkän autenttista pohdintaa blogiini.

Vaikka pidin Pikkunartun menoa vieraan miehen luo positiivisena asiana, oli ehkä silti hivenen yllättävääkin, että itse asiassa tunsin asian jollain tavalla kiihottavaksi. Ehkä se olikin se kaikkein paras vaihtoehto siitä tunteiden laajasta skaalasta, mikä eteen olisi voinut tulla.

Paitsi ajatus siitä, että Pikkunarttu olisi jonkun vieraan miehen käytettävänä, minua alkoi kiehtoa myös ajatus siitä, että suoranaisesti tarjoaisin häntä jollekin toiselle. Sovittu tapaaminen jossain rauhallisessa paikassa. Huolehtisin siitä, että Pikkunarttu laittaa hiuksensa ja meikkinsä kuntoon, ja pukeutuu sitten valitsemaani asuun. Totta kai tarkoitus olisi saada vastapeluri mahdollisimman kiinnostuneeksi kohteesta. Ehkäpä osa asian psykologista viehätystä onkin juuri se, että tuntee narttunsa olevan muiden himoitsema. Hän saisi seistä paikoillaan kun omistaja ja vieras kiertelisivät tutkimassa kauppatavaraa kuin karjamarkkinoilla ikään. Eikä tietenkään esineellistämisellä ja nöyryytyksellä olisi rajaa, kun miesten kesken käytäisiin läpi kaikki oleelliset asiat. Avataan suuta, ja jutellaan siitä, miten hyvän suuhoidon tältä saa. Ja kuinka syvälle sen pystyy ottamaan. Katsotaan tissit, näytettäisiin sheivattua pillua, ja puhuttaisiin mieltymyksistä riippuen tavaran tiukkuudesta, tai siitä millaista jöötiä sinne voi huoletta survoa. Ja muita henkilökohtaisia asioita, kuten miten tämän saa parhaiten kiljumaan, tai millä jutuilla voihkimaan.
Voisin itse kuvitella olevani tuollainen tarjoaja, ainakin sopivan tyypin osuessa kohdalle. Vaikka kivaa varmaan olisi myös siinä vastaanottavan henkilön roolissa, joka tavaraa on tulossa katsomaan.

Takaapäin ja leluja

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 1 Nov 2017 12:26:00 +0200

Edellisestä päivityksestäni onkin jo jonkin aikaa. Lopettaminen ei kuitenkaan ole ollut mielessä, vaikka Ocean niin jo ehti pelätäkin. Lähinnä vain ei ole tullut mieleen mitään erityisempää sanottavaa. Harvinaista kai minulle. Mutta onhan noita aiheita tähän mennessä jo melkein sata ehtinyt löytyäkin.
Tälläkään kertaa ei aiheena ole mitään kovin maata järisyttävää. Ajatukset ja mielikuvat vain lähtivät laukkaamaan erään keskustelun päätteeksi, ja päätin tallentaa ajatuksiani kirjalliseen muotoon.

Olen huomannut, että moni alistuva nainen pitää mieluisimpana seksiasentona takaapäin asentoa eri variaatioineen. Eikä ihme. On se kai ihan yleisestikin yksi suosituimpia maailmanlaajuisesti. Ja kyllä se minullekin sopii. Takaapäin on aika helppo asento. Voin määrätä sinä tahdin, eikä minun tarvitse punnertaa ja katkaista verisuonia päästäni ja nenästäni, kuten joskus perinteisemmässä lähetyssaarnaajassa on käynyt. (Ja jos joku minut livenä tavannut nyt ajattelee, että se selittääkin aika paljon, niin täsmennettäköön, että kyse oli kyllä vain nenäverenvuodosta.)
Asennossa on kyllä jotain muutakin kivaa, vähän tuhmaa ja eläimellistä. :) Kontallaan, jalat hieman harallaan odottava narttu, jonka takapuoli keinahtelee kutsuvasti: Kosteuden voi nähdä kiiltelevän ja valuvan keinahtelun tahdissa... On kyllä aika kiehtova mielikuva.
Mutta mikä sitten tuossa asennossa vetoaa naisiin? Sitä en osaa sanoa, nainen kun en ole. Onko kyseessä sitten jokin käytännön juttu, jokin siinä, että kalu uppoaa tuossa asennossa helpommin syvemmällekin, tai että se hieroo paremmin oikeaa kohtaa? Tai että siinä asennossa on helppo hieroa klitorista? Vai onko kyseessä jokin likaisempi syy? Se, että nainen tuntee olevansa kunnon narttu ollessaan kontallaan, sidottuna tai ilman, ollessaan valmiina astutettavaksi miehen noustessa selkään ja painaessaan leveän rintakehänsä tätä vasten.
Ja mikä niin monia kiehtoo spermassa? Siinä mitättömän pienessä nestemäärässä, jonka ei luulisi tuntuvan missään. Saako se naisen tuntemaan itsensä haluttavaksi, vaiko eläimellisen vapautuneeksi, kun mies lopulta laukeaa sisään, ja vetää elimensä ulos tuotoksen valuessa reisille?

Miksi sisään laukeaminen kiihottaa?
Rietastelimme eräänä iltana Pikkunartun kanssa. Aluksi hän oli päälläni, sormetin ja venytin hänen pilluaan. Sitten siirryin hänen taakseen. Työnsin käteni hänen sisäänsä, ja kohta perään myös kovana sojottavan elimeni. Nain häntä siten, että kaluni liukui vasten kämmentäni. Melkein kuin olisin runkannut hänen sisällään.
Hän pyysi minua naimaan ja laukeamaan sisälleen, ja sen jälkeen fistaamaan hänelle orkun. Tuntui oudon tuhmalta ja likaiselta työnnellä sormiani ja lopuksi koko käteni sisään, kun samalla aikaisemmat tuotokseni valuivat ulos. Mutta varsin voimakas ja pitkä orkku siitä syntyi.

Vasemmalla puinen, oikealla lasinen pullo.

Olen innostunut taas viime aikoina puutöistä. 😃 Sorvailin autotallissa tuollaisen puisen pullon, jonka sitten maalasin ja lakkasin etiketteineen kaikkineen. Kaikkihan me tiedämme, miksi oikeita pulloja ei yleensä suositella leikkikaluiksi. (Jos joku uutukainen lukija ei tiedä, niin asiasta löytyy parin minuutin mittainen informatiivinen opetusvideo "One man, one jar".)

Perheen perustaminen kinkynä - Ajatuksia naisnäkökulmasta

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 1 Sep 2017 08:32:00 +0300

Oma blogini sisältääkin lähinnä vain ajatuksiani kinkyilystä varsin kapealla sektorilla, eikä juurikaan ajatuksia kinkyilyn ulkopuolella. Vaikka onhan meillä kinkyillä oikeasti muutakin elämää, kuin pelkästään piiskojen heiluttaminen.

Tällä kertaa varsinainen teksti onkin toisen kirjottajan käsialaa. Hän pohtii perheellistymiseen liittyviä asioita kinkysuhteessa. Mielestäni kirjoitus oli liian hyvä jätettäväksi julkaisematta, ja ehkäpä tuulahdus naisnäkökulmaa tuo hieman vaihtelua tämänkin blogin sisältöön.

Perheellistyminen kinkynä

Aikaa pohdinnoille

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 15 Aug 2017 15:46:00 +0300

Kesä meni ehkä vähän eri tavalla kuin olin etukäteen kuvitellut. Mutta eikös niin aina. Ainahan me suunnittelemme, miten sitten kesällä grillataan ja syödään ulkona, aurinko paistaa ja kesäillan valssi soi. Todellisuus on sitten sitä, että kyhjötetään kylmässä ja kosteassa kesämökissä kun ulkona sataa liikaa, ja räkä valuu kuin Turkan seitsemässä veljeksessä.
Mutta ei se mitään. Ajatustasolla tuli sentään pohdittua paljon asioita. Syvälliseen filosofiseen pohdiskeluun riittää usein yksi lasillinen punaviiniä.

Bdsm-piireissä käytetään paljon termejä kuvaamaan eri asioita. Olen aina luonnehtinut itseäni dominoivaksi ja sadistiseksi, mutta toisaalta tuntisin suurta houkutusta käyttää jatkossa vain sanaa "kinky". Kinkyhän on yleissana, eikä sido liikaa mihinkään tiettyyn asiaan. Meillä on tarve pistää niin ihmisiä kuin muitakin asioita tiettyihin lokeroihin. Se helpottaa suurten kokonaisuuksien ymmärtämistä, eikä sinällään ole väärin. Lokeroimisen nurja puoli on kuitenkin se, että samalla se yleistää ja yksinkertaistaa liikaa asioita.
Oma sadistinen puoleni on sellainen, että sen voimakkuus vaihtelee kausittain hyvinkin paljon. Välillä mieleni tekee olla hyvinkin sadistinen, välillä taas se tunne häipyy melkein kokonaan. Onko oikein kutsua itseään sadistiseksi, jos homma ei oikeastaan muutamaan kuukauteen ole kiinnostanut tippaakaan? No, ainahan voi selittää tilanteen pitkän kaavan kautta, mutta olisi vain niin helppoa sanoa, että olen vain kinky.
En tiedä miten kiinnostuksen tasot vaihtelevat muilla, kun en sillä tavalla ole asiasta kenenkään kanssa keskustellut. Joku on kylläkin aina silloin tällöin foorumeilla sanonut pitävänsä taukoa, kun innostus on jostain syystä lopahtanut. Ehkä se on normaalia, mutta tietenkään niin ei välttämättä käy kaikilla.
Olen sellainen henkilö, joka kaipaa muutenkin vaihtelua, ainakin joissakin asioissa. Joskus on kivaa kokeilla jotain uutta, vaikka sitten lopulta tuntuisikin, ettei tämä ehkä olekaan mikään pitkäkestoinen suosikki.

Entä mistä kumpuaa kiinnostukseni isoja leluja ja esimerkiksi fistausta kohtaan?
Olen usein ennenkin ajatellut sen olevan jollain tavalla nöyryyttämiseen liittyvää viehätystä. Nöyryyttämisleikeissä minua kiehtoo eräänlainen turmeleminen. Se, miten saan kaivettua ulospäin kiltin kotiäidin mielestä esiin syntisiä fantasioita, ja sitten hänet pistetään kohtaamaan ne käytännössä. Ehkäpä tehdään hänen miehelleen pieni video lahjaksi, jossa näytetään millainen narttu hänen rouvansa todellisuudessa on. Ja mitä siveellisempi henkilö on kyseessä, sitä suurempi kontrasti (ja tyydytys) alun siveyden ja lopun turmelemisen välillä on. Valmiiksi läpeensä pervoa on vaikeampi muutenkin nöyryyttää, vaikka leikit sellaisen kanssa voisivat muuten olla varsin hauskoja. :D
Jos kuvittelen mielessäni siveellisyyden ruumiillistumaa, niin olisi se kaiketi nuori vaalea neito, ei kovinkaan suuririntainen, varsin pienikokoinen ja siro. Sellaisen tiukan neitsytpimpin omaava ja enkelinkasvoinen. Eikö viattomuuden illuusio ole rikottu juuri parhaiten silloin, kun nuo enkelinkasvot huutavat ja anelevat sellaisia rivouksia joilta niiltä ei uskoisi koskaan olisi uskonut kuulevansa, ja kun siveellinen tiukka neitsytpimppi lopulta muuttuu kiimaiseksi ja liukkaaksi saadessaan sisäänsä nyrkkiä tai kumista hevosenkyrpää?
Kaikkea en näissä mieltymyksissäni edelleenkään osaa selittää, mutta sanoisin kuitenkin niin, että ainakin suuri osa viehätyksestä liittyy nöyryytykseen.

Edellisessä kohdassa tulikin jo mainittua pienikokoiset naiset. Pidän tosiaan eniten pienikokoisista, ja osittain siinäkin viehätys taitaa tulla nimenomaan tuosta siveellisyyden ja nöyryytyksen psykologiasta. Mutta on siihen muitakin syitä. Pienempiä naisia on helpompi käsitellä kuin isompia. Vaikka alistaminen ja alistuminen ovatkin lähinnä pään sisäisiä juttuja, on varmaankin joku ihan evoluution kehittämä juttu, että isompi mielletään yleensä dominoivaksi pienempään nähden. Ei kannata ryppyillä itseään isommalle. Pienempikokoisten naisten kohdalla siis o n helpompi päästä sisään alistajan rooliin. Ja kyllä, se on rooli. Normaalielämässä pidän myös pienikokoisempia ihan tasavertaisina.

Olen miettinyt myös paljon mustasukkaisuutta ja sen vastakohtaa, kun ei osaa olla mustasukkainen. Tiedän kyllä, että pikkunarttu on imenyt vieraiden miesten kyrpää, kalua ja varmaan lelujakin on survottu erinäisiin reikiin. En kuitenkaan ole tuntenut itseäni mustasukkaiseksi. Kertooko se siitä, että luotan häneen, ja että suhteemme on kunnossa? Vai onko se välinpitämättömyyttä? Luullakseni ei. En ole kokenut mustasukkaisuutta, joten en ehkä ole paras ihminen puhumaan siitä. Mutta onko mustasukkaisuus enemmänkin osoitusta omistushalusta kuin oikeasta välittämisestä? Joskus kuulee tarinaa, jossa aviomies on mustasukkainen vaimostaan, vaikka on samalla itse pettänyt vaimoaan. Tuollaisessa tapauksessa kyse olisi mielestäni ennemminkin omistushalusta kuin välittämisestä. Osaako joku antaa epäitsekkään esimerkin mustasukkaisuudesta? Kiinnostaa vaan ymmärtää ilmiötä paremmin.

Loman lähestyessä

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 7 Jul 2017 11:56:00 +0300

Istuimme eräänä kesäkuisena iltana sohvalla kahdestaan Pikkunartun kanssa. Sää oli lämmin, eikä ohjelmassa ollut iltapalan ja tv:n laatusarjojen lisäksi oikeastaan mitään erikoista Varsin harvinaista herkkuahan tuo laiskottelukin kyllä nykyään on. Niin pitkään on joutunut siirtämään kaiken kivan jonnekin tulevaisuuteen, kun sellaiselle joskus tulevaisuudessa paremmin aikaa olisi. Ja suunnitelmiahan on ollut vaikka minkälaisia. Nyt kun sitä aikaa on sitten ruvennut pikku hiljaa löytymään enemmän, ja kun kesälomatkin pian koittavat, niin huomaan tuijottavani tyrmistyneenä rästiin jääneiden töiden ja kaiken kivan puuhastelun vuorta. Huoh...
Ehkä pitää sittenkin katsoa vähän mitkä jutut ovat nyt oikeasti tärkeitä ja ajankohtaisia, ettei väsyttäisi itseään liikaa lomallakin. On taas tullut luvattua liikaa itselleen ja muille. Mutta kun olisi niin paljon niitä kivojakin juttuja joita haluaisi tehdä...

Jostain syystä istuskelu vaihtui keskusteluun kinkyilystä. Kun tässä olisi nyt kerrankin vähän aikaa, niin kenties huomenissa voitaisiin puuhastella vähän jotain kinkykammiossa. Ehkä tuhman Pikkunartun olisi vihdoinkin korkea aika joutua kuulusteltavaksi ilkeän linnanherran tyrmään. Ties mitä rappiollisia tunnustuksia siellä irti kiskottaisiinkaan. Tulos riippuisi varmasti paljon käytetyistä välineistäkin.
Jossain vaiheessa se keskustelu sai mielihalut laukkaamaan, ja päädyttiin touhuamaan sohvalle. Minulla oli kuulema varsin petollinen hymy naamallani, sellainen kuin kiltillä koulupojalla. Enkä minä mitään oikeasti tuhmaa sillä hetkellä aikonutkaan. Pikkunarttu makasi sohvalla selällään ja kiskaisin hänen lantionsa korkealle syliini. Siinä oli kiva leikkiä sormilla, hieroa vähän liukuvoidetta paikkoihin ja lisätä sylkeä. Vesipohjaiset liukuvoiteet tuppaavat joskus kuivumaan kuumalla kelillä vähän liiankin nopeasti, ja niistä tulee enemmänkin tahmeita kuin liukkaita. Pieni määrä vettä tai sylkeä auttaa siihen kummasti.

Pikkunarttu makasi tyytyväisenä käsivarret rintansa päälle koukistettuina kuin levolle käyvällä lepakolla. Jäin mietteissäni hetkeksi tuijottamaan noita käsiä. Ajattelin edellistä blogikirjoitusta, ja sitä, miten minun pitäisi oikeastaan ottaa noista käsistä valokuva, jotta muutkin näkisivät kuinka pienet ne todellakin ovat. Enkä minäkään mikään isokätinen mies ole. Olin ilmeisesti varsin poissaolevan näköinen, kun hän kysyi, mitä mahdoinkaan miettiä. Sanoin katselevani hänen käsiään. Sitä kuinka pienet ne ovat. Sormet suppuun puristettuna tuskin kulliani suurempi.
Hän kysyi, olinko muuten koskaan nähnyt hänen työntävän oman kätensä sisäänsä. Joo, kyllä olin, pariinkin kertaan. Piti muistuttaa kevään bileistä.
Juu, niinhän se olikin. Pikkunarttu sanoi, että se onnistui helposti ilman liukkariakin.

Minulle tuli taas varsin tuhma olo. Nostin Pikkunartun pepun vielä ylemmäs, siten että hän lopulta nojasi hartioidensa varassa melkein kaksinkerroin taipuneena. Kokeillaanpas nyt jotain uutta.
Pari minuuttia myöhemmin hän makasi sylissäni kumpainenkin kätensä rannetta myöten pilluun painuneena.

Tapasin myös hiljattain Nelliä. Tällä kertaa menimme leikeissämme vähän aikaisempaa pidemmälle. Tuo tuhma nainen oli jo aikaisemmin vihjaillut olevansa vähän levottomalla tuulella, johon piiskaaminen saattaisi auttaa. Niinpä hän sai aluksi selkäsaunan venytyspenkkiin sidottuna. Ilmeisesti hänessä olisi potentiaalia vieläkin enempään. Kiltisti tuo tyttö otti iskut vastaan, ja sinipunaisia jälkiä jäi varmasti ihmeteltäväksi vielä moneksi päiväksi eteenpäinkin. Nelli tuntui olevan myös puutteessa. Eikä sitä suinkaan helpottanut klitoriksen ja häpyhuulten kiusoitteleva siveleminen ja hierominen ennen piiskauksen aloittamista. Olin ajatellut kokeilla tällä kertaa pakotettuja orkkuja vähän pidempikestoisesti, mutta jouduin kuitenkin muuttamaan suunnitelmiani. Niin säälittävältä hän alkoi kuulostaa wandin suristessa klitorista vasten samalla kuin survoin tavaraa sisään pillun täydeltä. Jätin wandin surisemaan siihen parin orkun ajaksi. Nellin orgasmit ovat voimakkaita, ainakin ne mitä minä olen nähnyt. Ja ne ovat myös miltei väkivaltaisia. Tällä kertaa en halunnut vaarantaa omaa terveyttäni, vaan sidoin hänet kunnolla kiinni piinatuoliin. Siitä hän ei päässyt liikkumaan juuri yhtään. Wandi oli ilmeisen tehokas, mutta aiheutti ehkä liikaakin kiihoketta, saaden lopulta klitoriksen täysin kosketusaraksi. Hmm... Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää tilaisuutta jollain mielikuvituksellisella tavalla hyväkseni.
Tämä oli edellistä kertaa lyhyempi sessio. Syynä kyllä osittain se, että ajankohta oli sunnuntaina illalla, ja seuraavana päivänä oli normaali työpäivä. Haluaisin ottaa vielä enemmän leikkiin mukaan puhetta, verbaalista nöyryytystä, mutta toistaiseksi se on ollut jostain syystä hankalaa. Ehkä keskityn liikaa suorittamiseen, ja jotenkin puhe jää vähemmälle. Toisaalta useimmat leikkikaverini eivät ole muutenkaan tainneet olla verbaalisen nöyryytyksen perään, joten kyse on ehkä osittain harjoituksen puutteesta. Ja Nellinkin kanssa on pitkä aika edellisestä tapaamisesta. Ei ole ehtinyt tutustumaan kunnolla, kun on jo alkanut vieraantumaan. :) No, saa nähdä mitä jatkossa on luvassa.

Pikkunarttu on ollut edelleen tuhmalla päällä. Annoin hänelle vähän karkkirahaa, ja hän piipahti ostoksilla Antishopissa. Takaisin tullessaan hänellä oli muutama yllätys. Sininen moottoroitu sauva, jonka nuppi kääntyili ja jonka varressa pyörivät teräskuulat antamassa lisäväristyksiä. Ja olipa ostettu nänninipistimetkin. Mutta olipa ostoksia tehty Citymarketissakin. Mukaan oli lähtenyt myös kaupan suurin kesäkurpitsa, mehupullo ja kohtalaisen tuhti munakoiso.
Näitä kaikkia testattiin illalla. Kurpitsa ja mehupullo menivät sisään vielä helposti, mutta munakoison kanssa oli jo ongelmia. Paksumpi pää ei mennyt sitten millään. Ohuempi pää edellä meni paremmin, melkein paksuimpaan kohtaan asti. Mittanauha osoitti kohdan ympärysmitaksi 28 senttiä, eli halkaisijaksi muutettuna se olisi ollut noin yhdeksän senttiä. Melko hyvin...

Loppukevään ja alkukesän kuulumisia

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 13 Jun 2017 11:51:00 +0300

Minulta ehdittiin jo kysyä, kävinkö sitten ollenkaan Himoksella järjestetyissä Bizarren kinkybileissä, kun en ole mitään asiasta kirjoittanut. Kyllä vain, käytyä tuli. On vain ollut taas niin paljon kaikkea muuta, että sopivaa tilaisuutta blogipäivityksen tekemiselle ole aikaisemmin tullut.

Kävimme tosiaan bileissä vain yhtenä päivänä, lauantaina. Ja silloinkin olimme erinäisten viivästyksien takia perillä vasta yhdeksän - kymmenen tienoilla. Vaikka paikka ja konsepti olikin uusi, en silti tuntenut oloani kovinkaan vieraaksi. Oikeastaan loppupelissä aika luontevaksi. Juu, ehkä olisi voinut jättää illalla kahvin juomatta, kun en ole muutenkaan mikään kahvinjuoja. Meinasi näet pistää mahan ihan kuralle. Mutta päivä oli ollut uuvuttava, ja pelkäsin sammuvani heti kun päästään ovesta sisään. Turha pelko. Pikkutunneille jaksoimme silti olla.

Meillähän ei bilekokemusta ole vielä kovinkaan paljoa. Nämä olivat vasta toiset bileemme, mutta jo ensimmäisten bileiden jälkeen lupasimme itsellemme, että seuraavalla kerralla uskalletaan sitten mekin touhuilemaan edes jotakin. Ja kyllä me vähän jossain vaiheessa uskallettiinkin.
Paljon oli tälläkin kerralla sitä kiertelemistä ja katselemista. Nähtiin vanhoja tuttuja ja tutustuttiin uusiin. Sitten sopivan tilaisuuden tullen livahdettiin vapaana olevan gynepöydän luo. Minulla tai Pikkunartulla ei kummallakaan ollut aikaisempaa kokemusta näin "julkisesti" touhuamisesta. Etukäteen se tuntui jollain tavalla kiihottavalta, mutta mietittiin myös sitä, tuntuisiko se samalla myös kiusalliselta. Pikkunarttu nousi gynepöydälle, ja avitin pitkät platform bootsit gynepöydän jalustimiin. Hame olikin niin lyhyt, ettei sitä juuri tarvinnut nostaa.
Hieroin ja sormetin pimppaa aikani, mutta ilmeisesti tunnelmaan pääseminen oli Pikkunartulle vähän vaikeaa. Myönnän sen itsekin. Aluksi lähinnä oudoksutti touhuta muiden nähden, mutta pian en siitä enää välittänyt. Suuta tosin kuivasi jo valmiiksi, enkä saanut muodostettua edes sylkeä liukasteeksi. Kävin lainaamassa putelin liukkaria eräältä tutulta, joka puuhasteli omiaan siinä kymmenen metrin päässä. Köpöttelin takaisin liukkaripulloa onnellisesti heilutellen kuin joku Klonkku sormuksen kanssa. Sillä välin Pikkunarttu oli jatkanut lämmittelyä omatoimisesti, ja nojasi puolittain istuvassa asennossa oma kätensä rannetta myöten sisällään. Niin pieni kätönen. Tuskin kulliani paksumpi nyrkkiin puristettunakaan. Pitäisi ehkä joskus ottaa siitä valokuva mittanauhan kanssa, jotta lukijat sisäistäisivät asian paremmin.
Liukuvoiteen avulla pääsimme jatkamaan, ja siinä vaiheessa lopullisesti muiden läsnäolo haihtui mielestä. Tehtiin niin kuin oltiin suunniteltu. Käteni painui pikkunartun sisään meille tuntemattomien katsellessa siinä vieressä. Loppuhuipennuksen lähestyessä kuristin tuota pientä tyttöstä, ja orgasmi saapui äänettömästi mutta näyttävästi koko kehoa vavisuttaen.

Illan mittaan houkuttelin Pikkunartun vielä vieraan sedän sidottavaksi ja piiskattavaksi. Istuin itse siinä vieressä vahtimassa pirullisen ärsyttävä virne naamallani. Ja kyllä se hoito tuntui tehoavan. Pikkunarttu oli äärimmäisen ylpeä, kun kuuli omaavansa aika korkean kipukynnyksen. Mutta vaikka käsien sidontaa vielä ystävällisestä neuvostani tukevoitettiin, pääsi tuo mokoma ankerias luikertelemaan sidonnasta vapaaksi. En kysynyt jälkikäteen oliko kova kolaus kokeneen sitojan itsetunnolle, mutta ehkäpä tällaisia sidottavia ei aikaisemmin ollut vastaan tullutkaan.

Jatkoimme vielä bileistä poistuttuamme leikkejä kahden kesken vuokramökin parvella. Sidontaa ja muuta aikaisemman kertausta. Ja sitten loppuun väsytetyn nartun naimista lusikka-asennossa. Nyt kirjoittaessani huomaan, että tästä taitaa olla tulossa perinne. Juuri samoin tein tässä menneellä viikollakin. Kahden korkeimman tason itkuorkutuksen jälkeen seurasi rauhallista naimista lusikka-asennossa. Jokin siinä viehättää minua. Toisaalta se on hellää ja lempeää. Toisaalta siinä on jotakin niin törkeän rivoa. Naida todella märkää ja rentoa pillua, jota vain hetkeä aikaisemmin olen venytellyt kipurajalle saakka. Ja sen jälkeen se samettisen pehmeä tunne naidessa... Ei se kova fyysinen puristus, vaan se sivelevän kiusoitteleva tunne ja päässä pyörivät kiihottavat mielikuvat. Laukesin. Mieleni olisi tehnyt vielä hetkeä aikaisemmin kaivaa spermat laukeamisen jälkeen ulos pillusta ja syöttää ne Pikkunartulle, mutta nyt en enää jaksanut. Tämä on yksi syy, miksi en useinkaan nai kesken sessioiden, vaan vasta lopussa. Se vie voimat.

Kesä on alkanut rauhallisesti, enkä ole vieläkään päässyt sessioimaan muiden kanssa suurista aikomuksista huolimatta. Aikataulut ovat yksinkertaisesti olleet epäyhteensopivia. Ehkä sitten jossain välissä onnistaa. Kesäloman tullessa olisi sitten viikollakin enemmän aikaa.
Tulevana viikonloppuna Pikkunarttu sessioikin kinkykammiossa erään toisen henkilön kanssa. Enkä tiedä millaisesta sessioinnista on kyse. Vähän kyllä olen utelias.

Ajatuksia erään kerran jälkeen

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 31 Mar 2017 12:30:00 +0300

Blogini kirjoitukset eivät useinkaan mene kronologisesti oikeassa järjestyksessä, vaan kirjoitettua tulee ennemminkin sen mukaan, mitä milloinkin on mielessä. Niinpä ajattelin tähän väliin kertoa eräästä aikaisemmasta vaniljaisemmasta seksikerrasta, joka herätti jälkeenpäin useampiakin ajatuksia.

Kirjoitin aikaisemmin sessiosta, jossa mainitsin, että ensitapaaminen ei kyseisen henkilön kanssa jännittänyt ollenkaan. Yleensä jännitystä on aina jonkin verran, mutta selkeästi sillä näyttää olevan paljon tekemistä sen kanssa, miten hyvin kyseiseen ihmiseen olen sitä ennen tutustunut. Ja ehkä se riippuu muutenkin paljon session asetelmasta. Tai onko kyseessä ollenkaan sellainen sessio.

Tapasin tosiaan taannoin erään mukavan naisen. Tämä tapaaminen ei ollut mikään bdsm seksisessio, vaan kyseessä oli enemmän perinteisen seksin puolelle menevä kohtaaminen. En tuntenut tätä naista oikeastaan kovinkaan hyvin. Lähinnä mielessäni pyöri vain se, että hänen muutoin normaalia vartaloaan koristivat ihan mahtavan kokoiset luomutissit. :) No, olen aina tunnustanut olevani tissihullu.

Minua jännitti tuon tapaamisen aikana ihan jonkin verran. Sanotaanko vaikka, että tavallistakin enemmän. Ehkä syynä oli nimenomaan se, ettemme olleet sillä tavoin kovin tuttuja. Ja ehkä toisaalta olen itsevarmempi alistamissessioissa, kuin harrastaessani tasavertaista tavanomaisempaa seksiä. Ja eräs seikka - vaikkakin se on toisaalta on vain hyvä asia - on että hän oli oma-aloitteinen. En ole tottunut sellaisiin naisiin, ja oma-aloitteisuus saa minut toisinaan hieman hämmentymään. Mutta hän oli kyllä oikein mukava. Sain nautiskella hänen tisseistään, ja hän runkkasi ja kehui kaluani. Osasipa vielä laittaa kuminkin päälle, joka muuten tuntuu olevan hämmentävän harvinainen taito naisilla. Hyi, hävetkää naiset! Eikös ehkäisystä huolehtiminen pitäisi olla molempien osapuolten asia? :) Hän sanoi että hänen tissinsä olivat kestäneet kovaa käyttöä. Epäilen ettei kuitenkaan tarkoittanut mitään bdsm juttua, vaan ihan elävää elämää, mutta en mahtanut mitään sille, että mieleeni tuli heti vähän toisen näköisiä kuvitelmia.

Hänellä oli ihmeellinen pillu. Sellainen, joka tuntui puristi vähän liiankin kovaa, ja joka tuntui elävän ihan omaa elämäänsä. Yritin sanoa hänelle, että älä purista niin kovaa, en kestä sellaista kovinkaan kauaa. Mutta hän ei totellut. Tai sitten hän ei oikeasti mahtanut sille mitään. Naidessani takaapäin puristelin hänen tissejään, ja nautin siitä tunteesta. Ja se tuntui aivan liian hyvältä. En pystynyt enää pidättelemään.

Minua hieman nolotti tuo varsin nopea laukeaminen. Toisinaan, silloin kun ei ole liian pitkään edellisestä seksikerrasta, kykenee ihan kunnon naintimaratoneihin. Pidän sellaisista oikeastaan enemmän, sillä minulle yleensä matka on tärkeämpi kuin päämäärä.
Ajattelin huilia hetken, ja kokeilla hetken päästä uudestaan. Hän meni selälleen vuoteelle, ja tutkiskelin tuota ihmeellistä pillua sormillani. Yleensä pidän suuseksin antamisesta vaniljaseksissä, mutta tällaisissa satunnaistapaamisissa en kuitenkaan yleensä niin tee, ihan terveyssyistä. Sen sijaan hieroin toisen käden sormellani hänen klitoristaan, samalla kun työntelin sormiani sisään. Hän ehkä saikin jokusen kerran, vaikka minun oli hankala tulkita, johtuiko mikäkin nytkähdys ja voihkaisu ihan tavallisesta hyvän olon tunteesta vaiko jostain enemmästä. Hän myös ejakuloi hieman painellessani sormillani hänen G-pistettään.
Ejakulaationeste on kummallista ainetta. Se on ikään kuin jotain pesuainetta, joka vie mukanaan kaiken liukkauden. Oletteko huomanneet? Olin aikaisemmin käyttänyt omaa sylkeäni, mutta suuni oli käynyt puuhastelussa kuivaksi, joten pyysin liukkarituubin avukseni.
Runkkasin häntä neljällä sormella, ja pääsin jo mielikuvituksissani ihan törkeyksien tasolle. Sanoin, että olisi kiva käyttää jotain kunnon kokoista sauvaa. Hän sanoi että tykkäsi kyllä sellaisista leikeistä. Kysyin, oliko neljä sormea hänelle liikaa. Sanoi ettei ollut. Hieman tästä rohkaistuneena kysyin, oliko se kenties sitten liian vähän? Pitäisikö lisätä viideskin?
Hän sanoi, että oli häntä viidelläkin joskus leikitetty, varsin syvälle asti. Noin niin kuin rannetta myöten.
Siinä vaiheessa olin saanut seisokkini takaisin varsin voimakkaana, mutta halusin jatkaa sormilla leikkimistä. Mietiskelin vähän aikaa, kehtaisinko ehdottaa pidemmälle menemistä. Mutta päätin sitten kokeilla. Miten olisi, jos minäkin lisäisin sen viidennen sormen?
Hän sanoi, että kyllä se käy.
Tuo meidän tapaamisemme päättyi siihen, että fistasin hänelle orkut pariin otteeseen.

Minulla on ollut oikeastaan viimeiseen vuoteen asti sellainen käsitys, että fistaamisesta kiinnostuneita naisia on todella vähän, tai ainakaan he eivät asiasta uskalla puhua. Tämä akti kun on itselleni niin kovin rakas, ehkä eniten kiihottava juttu niin visuaalisesti kuin henkisessä alistamis- ja nöyryytysmielessäkin. Mutta ehkä olen vain onnistunut viime aikoina lähestymään oikeanlaisia henkilöitä.
Minua jäi kuitenkin kaduttamaan eräs asia tapaamisen jälkeen. Eihän minulla tietenkään mitään käsikirjoitusta tällaisen tapaamisen suhteen ollut, enkä tiennyt edes etukäteen mitä tuleman piti. Mutta harmittelen vain, etten älynnyt pyytää häntä menemään kontilleen, ja olisin fistannut häntä takaapäin noiden suurten rintojen keinahdellessa rytmikkäästi. Piru vie kun olin tyhmä. Mutta aina ei vain tule kaikkea ajateltua, etenkin kun se jännityksin osaltaan sotki kuvioita etenkin alussa. Mutta myöhäistä sitä on kai enää katua. :(

Kevään eka sessio

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 14 Mar 2017 20:21:00 +0200

Vuodenvaihteen jälkeen kesti työrintamalla vielä jonkin aikaa kiireitä, mutta yleensä ne hälvenevät kevättä kohti mentäessä. Niin kävi tälläkin kertaa. Olinkin etukäteen suunnitellut keväälle vaikka mitä vauhdikasta toimintaa, mutta sitten ilmaantui taas jotain, jonka vuoksi vapaa-aika on kovinkin kortilla aina toukokuun loppupuolelle saakka. Mutta ei elämä sentään aivan pelkkää kiirettä ole. Kuukauden päästä on tarkoitus käymään kevään suurbileissä Jämsän Himoksella, ja varmaan sitä ennen harrastetaan satunnaisesti jotain kivaa kotosalla.

Mutta mitäpä uutta on tapahtunut sitten viime päivityksen? Tutustuin vähän aikaa sitten Nelliin. Nimimerkin Nelli takana on eräs nainen, jonka tapasin seuranhakuuni liittyen. Mielihaluiltaan niin kovin tuhma, eli juuri sopiva minun makuuni. Mutta yhdessä asiassa hän poikkeaa hakukriteereistäni aika oleellisesti. Hän on nimittäin minua pidempi. En ehkä ole ainoa, jonka ajatusmaailmaan sopisi paremmin yhtälö, jossa dominoivan osapuolen kuuluisi on alistuvaa pidempi. Kookkaampi on vahvempi, ja vahvempi määrää. Se on viidakon ja kinkykammion laki.
Olen tavannut aikaisemmin itseäni painavampia naisia ja myös vanhempia naisia. Heidän kohdallaan olen huomannut, etteivät ainakaan ikä ja paino ole sellaisia seikkoja, jotka yksinään tekisivät jostakusta alistuvan tai dominoivan toiseen nähden. Miksi siis pituuskaan olisi? Ehkä tämäkin on vain sellainen asia, joka pitää selvittää kokeilemisen kautta. Pitäähän sitä välillä haastaa itseään. Ei pidä olla liikaa kaavoihinsa kangistunut.

Meillä oli Nellin kanssa sovittuna sessio. Nelli on siinä mielessä ensikertalainen, ettei hän ollut koskaan aikaisemmin sessioinut kenenkään kanssa. Hänen kokemuksensa kinkyilystä oli jäänyt yksittäisiin kokeiluihin makuuhuoneessa, mutta sen verran kaikkea oli kuitenkin kokeiltu, että hän tuntui tietävän mistä piti. Olin kertonut jo etukäteen, että ensimmäinen kerta on aina tutustumiskäynti. Silloin vähän haetaan tuntumaa toisesta, ja otetaan ensiaskeleet vähän varovaisemmin, etenkin ensikertalaisen kanssa.

Meikäläisen tuuria. Sessiopäiväksi iski flunssa, joka oli alkanut oireilemaan jo edellisenä päivänä. En olisi kuitenkaan kovin mielelläni enää siirtänyt tapaamista kauemmaksi, sitä kun jo kertaalleen rukattiin omien kiireitteni vuoksi. Pienen Buranan avulla olo kuitenkin koheni melkein normaaliksi, lukuun ottamatta nyt sitä, että nenä oli ajoittain tukkoinen.
Nelli tuntui olevan aika jännittynyt. Kun noukin kyytiini vähäpuheisen ja melkein kengänkärkiään tuijottelevan naisihmisen, ei aikaisemmasta puheliaasta ja avoimesta luonteesta ollut enää kovinkaan paljon jäljellä. Minä olin se selkeästi puheliaampi osapuoli, eikä minua edes jännittänyt yhtään. Itse asiassa olin siitä aika yllättynytkin. Aikaisemmin olen jännittänyt edes jonkin verran ennen jokaista sessiota. Jälkikäteen asiaa pohtiessani tulin siihen tulokseen, että ehkä flunssa vei jännityksestä sen terävimmän särmän.

Pääsimme lopulta kinkykammiolle. Nelli heitti jo omatoimisesti takkia pois tuolille. Minulla ei vieläkään ole kammiossani vaatenaulakkoa, mutta nyt kirjoittaessani muistakin laittaa sen heti hankintalistalle. Edellisen sessiokerran jälkeen olen saanut sentään jonkinlaisen naulakkotelineen tavaroille, ja köydet ja kahleet roikkuivat nyt seinällä siisteissä riveissä.
Minun pitäisi ehkä joskus kirjoittaa turvallisuuteen liittyvät asiat paperille ja kiinnittää ne kammion oveen, jotta muistaisin käydä kaiken oleellisen läpi. Eihän se haittaa vaikka lukisinkin suoraan paperista, eihän kyse ole juhlavasta esityksestä vaan yksinkertaisesti muutamien tärkeiden asioiden läpikäymisestä. Kirjoitin nyt sentään oveen lapun, jossa näkyi paikan osoite. Että jos kuukahdan lattialle, niin leikkikaveri osaa tilata taksin ja häipyä vähän äänin. Tai jotain siihen suuntaan. Turvallisuusasioiden lisäksi kertasin asioita pelisäännöistä, joita oltiin käsitelty aikaisemmin jo sähköposteissakin, mutta kävin ne nyt läpi vielä varmuuden vuoksi.

Varsinainen sessio aloitettiin laittamalla Nellille kaulapanta, ja sen jälkeen annoin hänen riisua vaatteensa. Siinä ei kauaa tainnut mennä, vaikka en niin tilannetta seuraillutkaan, kun keräsin samalla vähän tarvikkeita valmiiksi.
En tiedä kokevatko nartut edessäni riisuuntumisen nöyryyttäväksi, vai olisinko nöyryyttävämpää se, jos minä riisuisin heidät. Mutta on lopulta kaikkein helpointa, jos antaa nartun riisua itsensä. Olen ajatellut ottaa jatkossa käyttöön sellaisen käytännön, että jos vaatteet eivät lähde vapaaehtoisesti, niin sitten ne revitään tai leikataan päältä. Ja tästä asiasta varoitan toki vielä etukäteen, ettei mitään vahinkoa asian suhteen sattuisi. Jos nartulla sattuu olemaan päällään jotain vähempiarvoista, hän voi jättää ne minulle revittäväksi. Tällainen voisi olla joskus piristävä lisä leikkeihin.

Sidoin Nellin kädet selän taakse ohuehkolla juuttiköydellä, ja sen jälkeen kattolenkistä roikkuvaan köyteen niin, että kädet nousivat selän takana ylös. Ajattelin myös aluksi sitoa köyden toisen pään kaulapantaan, mutta se taas nosti ylävartaloa pystynpään. Tarkoituksenani oli nimenomaan saada aikaan eteenpäin kumartuva asento. Pääsin näin mukavasti puristelemaan painovoiman alaspäin työntämiä tissejä. Nellillä on mukavan tuntuiset sopusuhtaiset B-kupin tissit. Kokeilin sitoa niitä ohuella hamppunarulla, mutta se osoittautui vaikeaksi. Sitominen on narun pysyvyyden kannalta helpointa sellaisten rintojen kanssa, jotka ovat selkeästi rintakehästä ulkonevat, ja joissa on jonkin verran "roikkuvuutta". Osasin tosin jo etukäteen aavistaa, ettei tämä välttämättä onnistuisi. Olisihan minulla ollut tähän vielä muutama kikka ja apuvälineitä jemmassa, mutta homma olisi tuolloin ohjautunut vähän liikaa pois oleellisesta. Niinpä kaadoin Nellin pöytätasona toimivan venytyspenkin päälle kädet edelleen selän taakse kiinni sidottuna, ja sidoin hänen jalkansa koukkuun paksummalla köydellä. Valitsin seinätelineestä pitkän kouluratsastuspiiskan, ja aloin antaa kevyempiä sivalluksia rangaistukseksi noille kurittomille ja yhteistyökyvyttömille rinnoille. Tähtäsin myös osan iskuista tarkoituksella herkemmille nänneille. Sivallukset eivät olleet erityisen kovia, mutta niistä jäi rintojen alueelle joitain punaisia verenpurkaumia tai vastaavia jälkiä, jotka näkyivät selkeämmin session lopussa. Annoin piiskaa myös reisien sisäpinnalle ja pepulle, ja vaihdoin piiskan välillä jäykempään ja lyhyempään esteratsastuspiiskaan. Myös reisien sisäpinnoille jäi hieman syvempiä jälkiä.
Nellin pillu oli läpeensä märkä työntäessäni pari - kolme sormea hänen sisäänsä. Hänellä on kiva pillu, ulommat häpyhuulen menevät niin pornon näköiseksi kiihottuessaan, turpeiksi ja kiimaisiksi. Valitsin hyvänkokoisen dildon ja vedettyäni ensin sen päälle kumin ja liukastetta aloin varovasti työntämään sitä sisään. Nelli oli helppo saada tunnelmaan mukaan, ja kohta sauvoinkin koko pituudelta hieroen samalla klitorista toisen käden peukalolla.
Tarkastin välillä Nellin käsien tilanteen, ja huomasin niiden sinertävän tiukalla olleen sidonnan vuoksi. Vaihdoin ranteisiin köyden tilalle kahleet, jotka eivät niin kiristäisi. Tosin niiden päällä makaaminen oli sitten muuten hieman epämukavaa, joten käänsin Nellin polvilleen.

Valitsin uudeksi leluksi suuren suoran lelun, jossa oli viiden sentin välein poimuja. Se tuntui olevan jo haastavampi, mutta se saatiin kuin saatiinkin sisään. Liikuttelin sitä varovasti samalla värisyttäen toista vibraattoria klitoriksella. Hetken päästä saatoin jo liikuttaa sauvaakin enemmän ja syvemmälle. Nelli taisi tykätä siitä.
En ollut kylläkään varma saiko Nelli orgasmeja. Jonkin verran äänitaso korottui ja jonkinlaista kiemurtelua esiintyi, mutta ei mitään järisyttävää. Laitoin sauvan ja vibraattorin pöydälle Nellin viereen, ja lastasin siihen sidotun kauhistukseksi muitakin isompia ja pienempiä leluja.
Olin ollut jo useamman päivän ilman seksiä, siis myöskin runkkaamatta. Seisokkini alkoi häiritä toimintaani, joten ajattelin helpottaa paineitani nyt kun käytössäni kerran oli narttu sitä varten.
Olen varmastikin maininnut useammassakin postauksessani, etten ole koskaan harrastanut peppuseksiä. Se ei ole vain koskaan kiinnostanut. Tai perinteinen on ehkä vain kiinnostanut enemmän. Olin jo etukäteen ajatellut korjaavani nyt tilanteen, joten vedin kumin päälleni, ja työnnyin varovasti hänen peppuunsa. Uusi kokemus. Yritin työnnellä samalla ensimmäistä dildoa ykköseen, mutta se oli perin hankalaa, joten lopulta päädyin vain naimaan ja laukesin sisään.

Käänsin Nellin selälleen, ja työntelin sormiani hänen sisäänsä. Ne upposivat helposti syvälle litisten ison sauvan jälkeen. Tunsin kaksi sormea hänen sisäänsä, ja aloin sitten sormia liikuttelemalla pumppaamaan G-pistettä. Mielenkiintoinen yhteensattuma sinänsä. Huomasin tätä tekstiä kirjoittaessani, että myös Wolfpride oli vastikään kokeillut samaista metodia.

http://wolfbride.blogspot.fi/2017/03/the-darkest-hour-my-sweet-vanilla.html

Nelliin sormetus vaikutti odotetulla tavalla. Äänitaso nousi hieman, ja vartalo vääntelehti. Mutta sitten. Olin perin tyytyväinen itseeni, että olin sitonut hänen jalkansa, sillä niin miltei pelottavan agressiivinen oli tuo orkun tuoma reaktio. Vapaana ollessaan hän olisi luultavasti potkaissut nenäluuni rikki. Myös äänitaso nousi hetkeksi uusille lukemille.
Nelli kouristeli vielä satunnaisesti minuutin pari sen jälkeen. Tuntui olevan aika kosketusherkkä, mutta jatkoin silti varovasti työskentelyä sormineni. Ison sauvan ja orkun jälkeen tuntuma oli kiihottavan liukas ja pehmeä. Runkkasin Nelliä sormillani ja pidin toisella kädellä vibraattoria klitoriksella. Ennen tapaamistamme Nelli oli kertonut nauttivansa passiivisena, sidottuna/käytettynä olemisesta ja venyttämisestä. Ja fistaamistakin oli kuulema yritetty, mutta ei sellainen ollut koskaan onnistunut. Kun rystyseni painuivat sisään, ajattelin mielessäni, että suurempia leluja ei enää tarvita. Jatkoin runkkaamista koko ajan sormiani syvemmälle työnnellen, ja lopulta käsi oli sisässä. En tiedä tajusiko Nelli vielä kuinka pitkällä oltiin. Hän hän sai samalla jonkinlaisen vähän orkkua muistuttavan sätkyn. Kurotin toisella kädelläni pöydältä kahleiden lukon avainta, ja irrotin hänen kahleensa toisesta kädestä. Autoin Nellin istualleen ja poistin hänen silmäsiteensä. Ohjasin hänen kätensä pillulle, ja totesin, että sanoit ettei se aikaisemmin onnistunut. Nyt onnistui. Ilme oli vähän hämmentyneen näköinen.

Annoin vielä Nellille pari suurta ja äänekästä orkkua liikuttamalla kättä varovasti hänen sisässään ja kiihottamalla klitorista sormi ja vibraattorilla. Jälkimmäisellä kerralla pelkäsin joutuvamme vielä jonnekin ensiapuun, kun hän ei meinannut millään luopua kädestäni. Annoin vielä lopuksi Nellin ottaa suihin, ja yritin syväkurkkuiluakin, mutta se ei oikein toiminut. Olin ainakin ollut siinä luulossa, että se onnistuisi häneltä. Mutta totesin erehtyneeni. Ehkä hän oli ainoastaan kiinnostunut syväkurkkuilusta, mutta ei välttämättä hallinnut vielä tekniikkaa. Niinpä pyöräytin hänet polvilleen, ja nain vielä kerran kakkoseen.

Juttelimme session jälkeen vielä jonkin aikaa. Tai palaute/palautumisosioksi se oli ehkä vähän lyhyt hätäinen. En oikein tiedä miksi. Kaikki ei vain aina mene ihan mallisuorituksen mukaan. Mutta tärkeintä oli, ettei Nellille jäänyt mitään hampaankoloon, eikä sessiota tarvinnut mistään syystä keskeyttää. Eli ehkä kuitenkin ihan hyvä tutustumiskäynti. Seuraavastakin kerrasta juteltiin myöhemmin sähköpostitse. Silloin voidaankin mennä jo vähän pidemmälle.

Peppuseksistä. Peppuseksissä suuaukko tuntuu ehkä tiukemmalta, mutta syvemmällä tuntuvuus on lähes nolla. Perinteisessä puristusta on tasaisemmin koko matkalla. Tämä varmaankin johtuu ihan vain ihmisen anatomiasta. Peppuseksi on minulle jatkossakin ok, mutta taidan kyllä tykätä enemmän perinteisestä.

Nelli myös sanoi, että hän oli kyllä aikaisemmin harrastanut syväkurkkua, mutta ehkä tällä kertaa jännitys tai jokin muu sotki sen verran, ettei se sujunut ihan niin kuin piti. Mutta nou hätä. Kyllä voidaan kokeilla uudestaankin.

Lyhyitä kirjoituksia

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 19 Dec 2016 09:04:00 +0200

Meillä oli Pikkunartun kanssa lyhyesti puhetta valokuvaamisesta ja videokuvaamisesta. Tuo edellinen sessio oli minulle näet ensimmäinen kerta, kun esiinnyn jollakin videolla niin että kasvonikin ovat näkyvissä. Pikkunarttu taas on harrastanut netticamikivaa ja kuvien vaihtoa jo ennen kuin olemme tavanneetkaan. Ei siis ole aivan mahdotonta, jos joku hänen kuvansa tai videonsa olisi tälläkin hetkellä näkyvillä jossain netin syövereissä. Tuosta hän minulta kysyikin, miten suhtautuisin siihen, jos jotain sellaista materiaalia pyörisi hänestä netissä.

Olen pohtinut asiaa nyt useamman illan aikana, ja luulen, ettei se lopulta haittaisi minua. Eikä varmaan ketään lähipiirissäkään. Kaveripiirini on lopulta aika hyväksyvää porukkaa, ja osa heistä vielä ihan samanlaisia pervoja kuin mekin. Pikemminkin luulen, että siitä porukasta ainakin osa mielellään näkisi kyseisen materiaalin myös itse. Ja tuskin kukaan muukaan tuttu tai sukulainen alkaisi nostaa asiaa pöydälle, jos sellaista kummallista materiaalia jostain löytäisi.
Pikkunarttua itseään ei tuollainen kiinnijäämisen vaara tunnu juurikaan vaivaavan, vaikka ei sellaista huomiota tietenkään ihan tarkoituksellakaan olla hakemassa. Mutta suostuipa hän keskustelun päätteeksi poseeraamaan blogini kuvituskuvassa, vaikka tottahan tuo on, ettei tällaisesta kuvasta ketään tunnistettaisikaan.

Pikkunarttu

Saa nähdä koska meillä olisi aikaa oman yhteisen videon tekoon. Ainakin tällä hetkellä se on suunniteltu ihan meidän kahdenkeskiseksi jutuksi, mutta jos olemme lopputulokseen tyytyväisiä, niin ehkäpä sitä voisi muillekin näyttää. Videokamera meiltä löytyykin, oikeastaan parikin. Kamerajalusta on, valaistukseenkin löytyy tarvikkeita, ja ainakin yksi sopiva paikka on sen tekemiseen. Tosin riippuu sitten vähän siitä, millaisen videon haluamme lopulta tehdä.

Se varsinainen toiminta siinä kameroiden pyöriessä on vähän konstikasta, etenkin jos joutuu itse käyttämään kameroita. Se vie liiaksi huomiota varsinaisesta hauskanpidosta, eikä siitä itse pääse nauttimaan. Mutta eikös elokuva olekin aina vähän näyttelemistä ja tilanteiden lavastamista, ellei sitten ole dokumentin teosta kyse? Ylimääräinen sähellys vain leikataan pois, pistetään parhaat palat peräkkäin ja sopiva taustamusiikki päälle.
Meidän oma elokuvamme voisi olla muutenkin vähän kieli poskella tehty. Ehkä tehdään se 80-luvun pornoelokuvien tyyliin. Pikkunartulle etsitään mummomainen permanenttiperuukki, minä hankin muhkeat tekoviikset, ja sitten dubbaamme puheen saksaksi. Musiikiksi vielä joku oikein ärsyttävä renkutus jostain tietokonemusiikin alkuajoilta.

Kun oikein alkaa analysoimaan tätä videon tekoon liittyvää mielihalua kotipsykologin opein, niin kaiketi sen takaa löytyy perimmäisenä syynä jonkinlainen itsensäpaljastamisen tarve. Toki videon teko voi itsessäänkin olla hauska tai ainakin uudenlainen seksuaalinen kokemus, ja voihan sitä olla jälkikäteen kiva katsellakin.
Mutta mitähän joku ulkopuolinen tuumaisi tuon videon nähdessään, jos se vaikka olisi ladattu jonnekin nettiin? Olisikohan se hänelle kiihottavaa? Olisiko se kiihottavaa minulle tai meille, jos joku muu kiihottuisi videostamme?
Jatkan vielä ajatusleikkiä hieman pidemmälle. Oletetaan tilanne, jossa kasvomme olisi sensuroitu tunnistamattomiksi, ja video ladattu jonnekin nettiin. Meitähän ei luulisi tunnistettavan siitä. Mutta olisiko kuitenkin niin, että pieni kiinnijäämisen riski tekisikin tilanteesta vielä kiihottavamman? Jos videolla näkyisikin jotain, josta ehkä joku tuttu voisi meidät tunnistaa...
Jotkut harrastavat seksiä julkisilla paikoilla. Onkohan kiihottavampaa harrastaa seksiä kun on vaarana jäädä kiinni, vai onko sittenkin vielä kiihottavampaa, kun oikeasti jää siitä kiinni?

***

Olen saanut seuranhakuilmoitukseeni muutamia vastauksia. Mielenkiintoista kyllä, kiinnostusta ovat osoittaneet lähinnä kypsemmät rouvat. Nuorilta tytöiltä taas ei viestejä ole toistaiseksi kuulunut. Niin, tai ei ainakaan ole ihan sellaisia yhteydenottoja tullut mitä alunperin olisin toivonut. Minulla nimittäin on ilmoitus myös parilla tunnetulla seuranhakusivustolla, ja on melkein luonnollista, että vähintään muutama nigerialaiskirje ja muu yhtä epäilyttävä viesti tupsahtaa laatikkooni. Mutta niitä nyt en edes laske oikeiksi yhteydenotoiksi. Sitten on sellaisiakin viestejä, joista ei oikein tiedä mistä lopulta on kyse.

"Olemme pari, ja kiinnostuneet nartun jakamisesta maksua vastaan. Isotissinen nuori narttu, ainoina ehtoina kumipakko ja ei pysyviä jälkiä. Laita paluuviestiä jos kiinnostaa."

Vuorossa viikon pähkinä: Osaako joku arvata, mikä ehdotuksessa alkoi vaivaamaan?

On toki mahdollista, että joku esitti minulle tosissaan ja vilpittömästi tällaista asetelmaa. Ehkä joku näkee kiihottavana, jos hänen kumppaninsa makaa maksusta vieraiden miesten kanssa, tai jos itse antautuu maksusta toiselle. No pitäisin kyllä sellaista itsekin kiihottavana eräässä mielessä. Mutta valitettavasti tuollainen tarjous heitettynä täysin ventovieraalle, ilman mitään taustoja... Jokin kumma tässä sai varoituskelloni soimaan.

***

Katselin pitkästä aikaa blogini vierailuhistoriaa. Nykyään on niin paljon mobiililiittymiä, että on hankala saada kokonaiskuvaa siitä, mistä päin Suomea lukijoita löytyy. Tai onko kyseessä yksi ja sama vai joku suurempi ryhmä vierailijoita.
Mutta ainakin joku Lenovon tabletin omistaja on vieraillut viime aikoina ahkerasti sivullani. Toivottavasti on fani eikä mikään psykiatri. :D

Toinen sessio

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 13 Dec 2016 15:42:00 +0200

Joulun alle oli sovittuna vielä toinenkin tapaaminen. Tällä kertaa leikkikaverini olikin eräs minulle hieman tutumpi henkilö. Subinanna on juuri se samainen nainen, jolle vuosi - pari takaperin valmistin anaalikoukun ja kasan sidontatankoja. Koukku Tangot
Olimme myös vuosi takaperin Bizarren bileissä samaan aikaan, kumpikin oman avecinsa kanssa saapuneena, mutta sitten muodostimme eräänlaisen haahuilevan neljän hengen seurueen. Ja toki vuosien varrella on kirjoiteltukin on aika paljon asiasta kuin asiasta.
Mitään varsinaisia seksijuttuja emme ole puuhailleet keskenämme, vaikkakin Subinanna sellaisen mahdollisuutta joskus varovasti rohkeni kysyäkin. Aika vain ei ollut tuolloin kovin otollinen, kun mistään vapaasta suhteesta ei vielä tuolloin ollut edes puhetta. Nyt kun tilanne on hieman muuttunut, niin päätin kysäistä, vieläkö hänellä olisi halua tavata.

Jälleen kerran olisi valmisteluihin saanut olla enemmänkin aikaa, mutta onnistuihan tuo noinkin. Yleensä suunnittelen sessioita melko tarkasti etukäteen. Esimerkiksi sellaisia asioita, mitä voisi tehdä ja missä järjestyksessä, millaisia sidontoja, mitä tarvikkeita tarvitaan. Käytännössä homma voi osoittautua hyvinkin erilaiseksi kuin etukäteen osasi kuvitella, mutta se on normaalia. Oikeastaan ei edes kannata yrittää mennä hommaa minkään käsikirjoituksen ja aikataulun mukaan, koska siinä katoaa hommasta sen sielu. Tulee keskityttyä hauskanpidon sijaan ohjeiden lukuun ja tekniseen suorittamiseen. Mutta miksi sitten ylipäätänsä suunnittelen mitään etukäteen? Etukäteen suunnittelemalla minulla on mielessäni useita vaihtoehtoja, joita sessiossa voidaan toteuttaa. Olisi noloa istua sormi suussa miettimässä mitä seuraavaksi voitaisiin tehdä, kun toinen seisoo antautuneena edessäsi. Ja jos jotain keksitkin, niin seuraavaksi huomaisit, ettei sinulla ole niiden toteuttamiseen tarvittavia välineitä. Etukäteen suunnittelemalla minulla on varastossa useampikin ajatus jonka voi toteuttaa, mutta mikään ei estä keksimästä lennosta jotain muuta, jos idea tuntuu hyvältä.

Ennen sessiota juttelin Subinannan kanssa hetken. Vähän katseltiin kammion yleisilmettä ja puhuttiin kai siitä millaista sessiointia olisi luvassa. Tällä kertaa ajattelin vähän rennompaa sessiointia, ei niin kovin vakavaa, ei herroittelua tai sirkustemppuja. Ehkä mielentilaani vaikutti myös edellisen viikonlopun sessiointi, joka oli silloin kovempaa. Sitten myös käytiin pikaisesti läpi turvallisuusasioista, mutta kun kumpainenkaan ei ollut ihan aloittelija, niin ne menivät ihan muutamalla sanalla.

Aloitimme (jo hyväksi havaitulla tavalla) käsien kiinnittämisellä katosta roikkuviin kahlekiinnikkeisiin. Tätä seurasi eräänlainen Shinju -tyyppinen rintakehäsidonta, joka on helpompi tehdäkin silloin kun kädet on nostettu pois tieltä. Sidonta oli hieman oma mukaelmani, pääasiassa sen vuoksi, että köysi oli harmillisesti parikymmentä senttiä liian lyhyt. Mutta kun kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään ammattimainen tapahtuman, niin en antanut sen häiritä itseäni. Parasta melkein olisi, jos olisi oikein pitkä köysi, minkä voisi sitten sidonnan päätteeksi katkaista halutusta kohdasta. Mutta yleensä kaikki köydet vaativat jonkinlaisen päättelykäsittelyn etteivät ne purkaantuisi, ja se taas on hankalaa session aikana. Mutta niin, asiaan.
Subinannalla on varsin hyvänkokoiset rinnat, joita oli kiva puristella takaapäin, kun ne vielä vähän pingottuivat köysien puristuksessa törrömmälle. Samalla työntelin myös sormea kosteaan jalkoväliin Subinannan alkaessa huohottamaan. En tunne kovin hyvin alistuvan osapuolen ajatusmaailmaa, tai millaisessa mielentilassa he ovat leikkien alkaessa. Jaksan vain aina ihmetellä, miten joku syttyy niinkin vähäisestä. :P
Hetken suuria rintoja puristeltuani irrotin käsikahleet katosta roikkuvista ketjuista, ja kiinnitin ne toisiinsa Subinannan selän taakse. Avasin sepalukseni, rullasin kumin päälle. Autoin hänet polvilleen lattialle eteeni, ja hiuksista kiinni pitäen ohjasin kaluni hänen suuhunsa. Tiesin jo ennestään, että Subinanna kykenisi ottamaan kalun varsin syvään. Annoin hänen työskennellä osittain omatoimisesti, mutta välillä ohjailin rytmiä tai syvyyttä pidellen kiinni hänen hiuksistaan ja päästään. Painoin välillä syvään ja pakotin häntä pitämään kaluni syvällä lyhyen aikaa. Se ei ollut vielä mitään kurkkupanoa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa mennään siihenkin. Aivan pohjaan ei päästy, mutta Subinanna sanoi, että varmaan hyvin lähellä käytiin. Sanoin leikkisästi, että juu, jäi vain joku 4-5 senttiä uupumaan. Mutta kyllä todellisuudessa jäätiin vain sentin tai parin päähän.
Tämän jälkeen pyöräytin Subinannan ylös venytyspenkkiä vasten, nostin hänen oikean jalkansa penkin päälle koukkuun, ja työnnyin sisään takaapäin. Puristus oli kovempi kuin osasin odottaa, ja meinasin laueta vähän liiankin nopeasti. Pidin hetken taukoa ja jatkoin sen jälkeen naimista. En ole varma laukesiko Subinanna tuon lyhyehkön panemisen aikana, mutta ainakin äänestä päätellen se oli lähellä.

Kuvakaappausta videosta

Jouduin siistimään itseäni, ja sen jälkeen päästin Subinannan "lepäämään" sidontalavan päälle, vaikka tiesinkin etukäteen, että varsinaista lepoa siinä ei ehtisi paljoa tulla. Hän makasi selällään, kädet sivuille sidottuna kuin ristillä roikkuen, jalat nostettuna köysien avulla kohti kattoa. Subinanna oli jo joskus aikaisemmin sanonut, että haluaisi ehdottomasti testata panokonetta. Tämä oli siihen hyväksi havaittu ja helppo asento. Leikitin häntä hetken käsin ensin pienemmällä ja sitten suurella sauvalla kokeillakseni kumpi olisi sopivampi, ja päädyin sitten pienempään. Isompi tuntui olevan vähän liian tuskallinen. Panokoneen lykkiessä käytin vibraattoria lisästimulointina sekä nänninipistimiä tehdäkseni Subinannan olosta vaikeamman, eikä kestänyt kovinkaan pitkään kun ensimmäinen orkku tuli. Avasin rintakehäsidonnan Subinannan maatessa orkun jälkimainingeissa puolikuolleena, ja sidoin hänen kummankin rintansa erikseen, pingottaen ne venytykseen katosta riippuvalla köydellä. Muistikuvani ovat jo hieman hataria mitä missäkin järjestyksessä tapahtui, mutta tämän jälkeen hän sai useampia orkkuja ensin pienemmällä sauvalla, sitten isommalla sauvalla käsin leikitettynä, ja taas pienemmällä sauvalla konekäyttöisesti kolme perättäistä orkkua pakotettuna.
Tässä vaiheessa Subinanna jo vapisi ja huusi aika äänekkäästi. Minä halusin vielä jatkaa ihan sormipelillä, koska pidän siitä enemmän kuin leluista. Yllättäen Subinanna tuntuikin villiintyvän neljän sormen syvätyöskentelystä, vaikka ei kovin isoihin juttuihin ollut tottunutkaan. Mielessäni kyllä ajattelin, että jatkossa tähän osa-alueeseen kannattaisi panostaa enemmän.

Pidimme pienen tupakan mittaisen tauon, jonka jälkeen palasimme takaisin kammioon. Kokeilimme vielä syväkurkkutouhua Subinannan maatessa selällään pää roikkuen lavan reunalta, mutta vieläkään ei ihan kokonaan sisään mennyt. Joskus tulevaisuudessa, mikäli vielä tapaamme leikkien merkeissä, haluaisin käyttää häntä sidottuna oikein kunnon kurkkupanoon.
Tämän jälkeen hieman yllättäen Subinanna pyysi minua panemaan häntä, ja minusta se oli ihan kiinnostava ehdotus. Käskin hänet kontalleen lavan päälle, nain häntä niin syvään takaapäin kuin pystyin. Painoin hänen päänsä ja rintansa lavaa vasten, pitelin itse kiinni kahleiden ketjuista ja nautiskelin oikein kunnolla naimisesta. Subinanna sai tuona aikana ainakin muutaman kerran. Onneksi kamera ei tuolloin ollut päällä, sillä olisin varmasti löytänyt vielä itseni jostain youtubesta nimimerkillä ihmisgorilla. Heiluin venytyspenkin päällä korkeassa polviasennossa tukea ketjuista ja köysistä ottaen, ja lopulta laukesin aika voimakkaasti eläimellisen mölinän saattelemana. :D Tosin tuossa vaiheessa olimme jo vajonneet laiska koira -asentoon, kun Subinannan voimat olivat loppuneet jo hetkeä aikaisemmin. Mutta se oli oikein kivaa naimista, eikä todellakaan mikään pikapano.
Ovela narttu. Päätti väsyttää minut. Mutta hyvältä tuntui, ja päätimme leikit tällä kertaa siihen.

Tässä sessiossa oli mukana myös jotain uutta ja mielenkiintoista. Subinanna nimittäin halusi viedä kotiin tuliaiseksi miehelleen jotain katseltavaa, ja niinpä taltioin parikymmentä minuuttia pitkän klipin eri kohtauksista sessiomme aikana. On tietenkin hieman hankalaa keskittyä sessioimaan ja kuvata samaan aikaan, joten videopätkästä ei tietenkään tullut mitään järisyttävän hienoa ja ammattimaista, mutta kuulema oli silti tehnyt tehtävänsä. Eli oli videoiden katselun jälkeen ollut vipinää sielläkin suunnassa, ja munaa tullut tuollaisellekin "nymfomaanille" enemmän kuin tarpeeksi. Kiva tapa saada uutta piristystä seksielämään.

Jälkikäteen minusta tuntui, että olisin pystynyt kyllä vähän parempaankin. Tai jotenkin jäin miettimään, mahtoiko Subinanna odottaa jotain enemmän.
Pikkunarttu kysyi myöhemmin, että no, miten sessio meni? Munasinko täysin, vai luulenko että vielä näemme Subinannaa ja hänen miestään vielä uudestaankin? En minä sentään usko että mitään munasin, joten luultavasti tullaan vielä näkemään.

Astetta rajumpaa sessiointia

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 7 Dec 2016 11:19:00 +0200

Minulla oli hiljattain sessiotapaaminen erään itseäni vanhemman naisen kanssa. Käytän hänestä nyt nimimerkkiä Rouva N. Tiedetään, se on aika tylsä ja mielikuvitukseton nimimerkki, mutta ehkä keksin myöhemmin jonkin vähän paremman nimityksen.
Erinäisten syiden vuoksi hän pitää mieluummin matalaa profiilia ja haluaa pysytellä tunnistamattomana, joten jätän myös hänen kuvailemisensa minimiin. Mutta ihan mukava henkilö oli kyseessä, näin kun yksityisesti tutustuttiin. Ja tietenkin tärkeimpänä seikkana, joka siihen tapaamisenkin johtikin, oli kiinnostus samanlaista rajua ja rivoa pervoilua kohtaan kuin minulla. Tapaaminen sovittiin hieman yllättäen ja melko nopealla aikataululla, mutta kyllä nuo tarvittavat valmistelut ehti siitäkin huolimatta tehdä. Eniten oikeastaan mietin kinkykammion lämmitystä ja lämmöneristystä, sitä kun ei oltu koskaan testattu kunnon pakkasilla. Ammulla lämpötila oli -12, mutta aski päivän mittaan lähemmäs kahtakymmentä. Mutta hyvin tuntui lämmitys toimivan, ja onneksi kelikin ehti jo hieman lauhtua iltaa kohti mentäessä. Ja jos lämmitys olisikin pettänyt pahemman kerran, niin tilanteesta olisi silti voinut kaivaa jotain positiivista. Eipähän olisi ainakaan tarvittu köysiä ja kahleita. Kieli vain ulos, ja subi kiinni metallirakenteisiin.

Sessio, jos sitä vielä sessioksi siinä vaiheessa voidaan kutsua, aloitettiin kammion esittelyllä ja pienellä jutustelulla. Annetaan sellainen kuva, että tavallisia ihmisiä tässä ollaan molemmat. Ehkä se rikkoo osaltaan sitä jännitystäkin, jota varmasti molemmilla osapuolilla on. Olen varmaan joskus kirjoittanutkin, että kyllä minäkin jännitän sessioita. Tai en varsinaisesti enää session aikana, mutta ennen niitä. Se ei vain näy päällepäin.
Kävin myös nopsaan läpi turvallisuusasioita. Suuta ei peitetä, ei ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla. Mitään erillistä turvasanaa ei ole, sillä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että suuren hädän hetkellä aletaan muistelemaan mikä akrakadabra tai ananasakäämä se sana nyt olikaan. Riittää kun rääkäisee selvästi jotain tyyliin "Seis!" tai "Lopeta!". Session aikana voi tosin tulla myös vahingossa huudettua jotain tuollaista, mutta niissä tapauksessa keskeytän hetkeksi, ja kysyn oliko kyseessä vahinko vai tarkoitus. Joku voi sanoa että tuollainen pilaa leikin, mutta harvoin kai ensimmäinen leikkikerta on muutenkaan ihan täydellinen. Ja voihan sitä jo etukäteen ilmoittaa, että vääristä hälytyksistä saa sitten rangaistuksen. Tämä nyt on minun tapani toimia.
Sitten vielä piti tarkistaa muutama sekalainen asia, jonka jälkeen oltiinkin jo valmiita itse toimintaan.

Session teemaksi oli sovittu kova, suorastaan raju käyttö. Sinällään se on ehkä hieman rohkea veto ensimmäiseen tapaamiseen, mutta toisaalta riippuu niin henkilöistä ja tilanteesta yleensäkin. Ja ainahan on olemassa mahdollisuus keskeyttämiseen.
Aloitimme kuitenkin ihan rauhallisesti. Ohjasin hänet keskiaikaistyylisen venytyspenkin viereen, joka on uusin tulokas kinkykammion kalustuksesta. Tällä kertaa tätä venytyspenkkiä ei kuitenkaan käytetty sen alkuperäiseen tarkoitukseen, vaan se toimi pelkästään eräänlaisena alustana tai pöytänä.
Kiinnitin hänen kätensä ylös katosta roikkuviin kiinnikkeisiin.
Tämä on ehkä sellainen henkinen raja sessioissa. Se, missä hyppään pois siviiliminästäni, ja minusta tulee käytännön pervo.
Rouva N oli kertonut kiihottuneensa aikaisemmin jo kirjoitellessamme sessiosta, joten ensimmäiseksi - osittain mielenkiinnosta ja osittain nöyryytyksen vuoksi - kokeilin hänen kiihottuneisuuttaan. Työnsin takaapäin kaksi sormeani hänen jalkoväliinsä. Ensin ei tuntunut mitään, mutta hetken päästä löysin kuin löysinkin kostean paikan. Työnsin sormet röyhkeästi sisään, ja heiluttelin niitä sivusuunnassa niin, että kosteus levisi ympäriinsä ja sai aikaan kunnon litinän.
Sanoin jotain tyyliin "Ollaanhan täällä märkänä" ihan vain nöyryttääkseni häntä. Sitten vein etukautta pari sormea sisään, ja venytin sormillani pillua auki toisella kädellä eteen ja toisella taaksepäin, niin että varmaan jo kipeää teki. Ihan sopiva aloitus rivolle ja rajulle leikille.

Tuo asento oli kuitenkin hieman hankala, joten irrotin hänet kiinnikkeistä ja ohjasin makaamaan selälleen venytyspenkin päälle. Sidoin köyden hänen nilkkojensa ympärille, ja vedin ne suoraksi kohti kattoa. Hänen kätensä sidoin hamppunaruilla sivuille venytyspenkin rakenteisiin.
Mulla oli mietittynä jo valmiiksi lajitelma leluja, ja nappasin siitä sellaisen keskikokoisen tai hieman suurehkon pehmeän sauvan, jonka päälle sujautin kumin ja kuorrutin liukkarilla. Rouva N oli kertonut viesteissään, että hänen teki mieli kokeilla varsin rajuja juttuja, isoja leluja, venyttämistä ja sellaista, mutta sellainen ei ollut koskaan onnistunut. Liian tiukka, tehnyt liian kipeää. Niinpä aloitin varovammin tällä lelulla, ja työnsin sen suoraan sisään pohjaan saakka. Se tuntui menevän helposti, joten vaihdoin saman tien varsin suureen kapistukseen, sellaiseen jonka käytettävä pituus on 22 cm ja paksuus 5-7 cm tyveä kohti suurentuen. Löytyy kaupoista nimellä Bally Matador. Ilmeisesti tämä kapistus alkoi selvästi jo tuntua, mutta pohjaan sekin meni. Kokeilin sen jälkeen sormillani, ja jotenkin tuli jotenkin hyvin perverssillä tavalla kätilömäinen olo. Totesin nöyryyttääkseni (ja mahdollisesti kiihottaakseni) häntä, että kyllä minä olen aivan varma siitä, että tänä iltana käteni on hänen pillussaan rannetta myöten.

Kävin pyyhkimässä käteni liukkareista, ja kiinnitin tuon edellisen lelun panokoneeseen. Annoin panokoneen työnnellä sauvaa pohjaan saakka, ja nipistelin ja venytin nännejä, tai kiusoittelin klitorista sormillani. Kosteutta kyllä riitti. Rouva N ejakuloi illan aikana vinyylilakanan niin monta kertaa märäksi, ettei yksi pyyhe meinannut riittää sen kuivaamiseen. Lopulta siirsin panokoneen syrjään, pursotin kädelleni liukkaria, ja yksinkertaisesti työnsin sen sisään. Rouva N sai nyt viimeinkin kokea miltä se tuntui. Mutta olipa siinä minullekin jotain jota en ollut ennen kokenut. Nimittäin tuo teeman mukainen rankka toiminta. Pian liikuttelin kättäni varsin reilusti, vedin sen ulos ja työnsin sisään, puristin nyrkkiin ja vedin suljettuna nyrkkinä ulos. Rummutin pohjaan saakka, ja hieroin toisella kädellä klitorista tai rääkkäsin nännejä. Rouva N tuli useampaan kertaan, ja epäilinkin jo liikuttavan äärirajoilla, joka jälkeenpäin osoittautuikin oikeaksi arvaukseksi. Vaikkakin että juuri tällaista toimintaa hän sanoi halunneensakin. Periaatteessa näitä muutamia leikkejä harrastimme, välillä vain asennosta toiseen vaihtaen. Pari tuntia siinä meni, kolmas tunti oikeastaan palauteosiona ja sitten myös aiheen ulkopuolelta keskustellen.

Eniten oikeastaan tässä pidin juurikin siitä, että kerrankin sai olla haluamallaan tavalla raju. Vaikka jälkikäteen ajatellen, taisin minä vieläkin hieman jarrutella. Nyt kun tunnetaan jo toisemme, niin voi olla että jossain vaiheessa palataan asialle, ja keskitytään paremmin juuri niihin juttuihin jotka tässä sessiossa hyviksi havaittiin.

Minulta on kysytty useammankin kerran samantapaisten leikkien jälkeen, sainko minä minkäänlaista tyydytystä, tai että mitä minä siitä ylipäätänsä saan. Siis jos en edes avaa sepalustani, vaan työstän vain alistuvaa osapuolta muilla tavoilla.
Vastaus onkin aika kimurantti. Jotenkin sen voisi muotoilla näin, että on olemassa seksuaalista tyydytystä, jonka saa harrastamalla seksiä. Sitten on kai toisenlaista henkistä (tai mitälie perverssiä) tyydytystä, jonka saa muista leikeistä. Jotain kai se on sellaista, mitä joku kumifetisisti saa kulkiessaan kaupan kumisaapasosaston läpi. Piru vie, se on vain niin hankalaa selittää. Mutta uskokaa pois, en minä näitä juttuja tekisi, jos en niistä yhtään pitäisi.

Eräs uusi tuttavuus

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 2 Nov 2016 13:42:00 +0200

Pikkunarttu on parempi seuranhakija kuin minä. Tai mitä minä huijaan tätä itselleni. Yhtä huono se on kuin minäkin. Mutta väitän edelleen, että halukkaiden ehdokkaiden löytäminen on naisille helpompaa kuin miehille. Pikkunarttu johtaa 2 - 0. Mutta käypä tuo tuuri joskus minullakin. Joskus tilanteet vain etenevät hyvin merkillisiä polkuja pitkin, eikä kaikki suju niin kuin on mielessään etukäteen kuvitellut.

Otin pari päivää sitten yhteyttä erääseen naiseen ihan tavallisen seksin merkeissä. Vaikkakin tavallista seksiä on ollut saatavilla muutenkin, enemmän olen oikeastaan kaivannut kunnon kinkyilyä. Mutta sellaiseen ei tule rynnättyä ihan suin päin. Mulla on ollut kinkyilyssä tapana, että keskustelen henkilöiden kanssa aika pitkään ennen kuin tapaan heitä sessioiden merkeissä. Ihan vain sen vuoksi, että kaikki mieltä askarruttavat asiat oltaisiin ehditty käymään läpi, eikä mikään juttu olisi jäänyt epäselväksi häiritsemään pyhää toimitusta.

Tapasimme varsin nopeasti, ja siis seksiin se tapaaminen johti. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että paremminkin olisi voinut mennä. En ole moneen vuoteen ollut kenenkään muun kuin Pikkunartun kanssa, ja uuden tuttavuuden tapaaminen alkoi jännittää lopulta yllättävänkin paljon. Vaikka ei se ehkä ulospäin hirveästi näkynyt. Olen aina muutenkin uusien tuttavien kanssa vähän varautunut, vaikka en jännittäisikään. Tämä naikkonen oli myös varsin aloitteellinen. :D Sinällään uusi juttu minulle. Ajattelin jo etukäteen, että otan homman heti ronskisti haltuuni, mutta kun nainen toimikin omatoimisesti, ja heittäytyi juttuihin mukaan ennen kuin olin ehtinyt sellaista ajatella, niin menivät pasmat vähän sekaisin. Mut ei pidä ymmärtää väärin. Minusta tuollainen aito innokkuus ja oma-aloitteisuus on vain positiivinen asia. Nyt se tuli vain vähän yllätyksenä. Aivan kuin olisi mennyt johonkin ruokalan jonoon, ja juuri kun olet sanomassa että otat nakit ja muusin, niin huomaat että lautasellesi mätkäistään nakit ja muusi. Olet hetken hämilläsi, mutta kun sait kerran sitä mitä halusitkin, niin poistut syömään. Ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan, ehkä ette. :D

Sain muuten kokea nyt ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu, kun kalu otetaan syvälle suuhun. Ei se mennyt vieläkään kokonaan, mutta melkein. Se ei tuntunutkaan sellaiselta miltä olin kuvitellut. Kalu törmäsi nielun takaosaan, ja se tuntui vähän samalta kuin hepin kärjen osuessa kohdunkaulaan. Tosin voisi kokeilla uudestaan vähän erilaisessa asennossa, sellaisessa jossa kaula on kokonaan suorana.
Halusin suuhoitoa kuitenkin vain aluksi, mieleni teki enemmän naida tuota upeaa naista kontillaan. Mutta se puristus - se oli niin kova. Ja minä olin liian kiihottunut, joten laukesin melko pian.

Seksi uuden kumppanin kanssa on minulle usein vaikeaa. Jännitän liikaa. Seksi vaatii rentoutuneen olotilan. Naisilla se ei ehkä niin haittaa, mutta miehillä - tai ainakin minulla - se voi ilmetä varsin nolona tilanteena. En kyennyt enää toistamiseen varsinaiseen aktiin. Mutta oikeastaan se ei haitannut. Sain nimittäin jotain paljon parempaa.
Tämä nainen oli varsin mukava ja avoin luonteeltaan, ja myös näyttävä fyysisesti. Vähän itseäni lyhyempi, kaunis, varustettu hyvänkokoisilla luomutisseillä ja ah, niin pornoilla sisemmillä häpyhuulilla. Vaikka tapasimme tavallisen seksin merkeissä, kävi varsin alussa selväksi, että tällä naisella oli huimasti potentiaalia myös tuhmemmille alueille. Ymmärtääkseni hän ei ollut sellaisia juttuja pahemmin kokeillut, mutta monikin asia tuntui kiinnostavan. Sitominen, RINTOJEN sitominen, suukapulat, kova seksi, suuret lelut, FISTAAMINEN, ja - noita herkullisen suuria häpyhuulia saisi venyttää kuulema oikein mielellään. Tulevaisuutta ajatellen varsin mielenkiintoista...
Tilanne oli vähän erikoinen ja jännittävä, joten en osannut ottaa siitä kaikkea nautintoa irti. Hetkittäin pääsin takaisin mukaan tunnelmaan. Pidin kiinni naisen hiuksista, ja painelin hänen päätään niin että kalu upposi rytmikkäästi hänen suuhunsa. Pari kertaa taisi tulla kakomisrefleksi. Toinen käteni runkkasi samalla hänen pilluaan ja levitti häpyhuuliaan. Mutta sitten taas keskittymiseni herpaantui johonkin epäoleelliseen, ja tunnelma lässähti. Kiusallista. Mutta ihan mukavaa silti oli. Ja voipi olla, että jossain vaiheessa tavataan vähän tuhmempien leikkien parissa. Ainakin itseäni kiinnostaisi kokeilla.

Nestemäistä lateksia ja pika-alginaattia

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 21 Oct 2016 10:06:00 +0300

Kinkyily ei ole meilläkään pelkkää hardcorea. Toisinaan päivää on piristetty vähän kevyemmilläkin pikkutuhmilla hullutuksilla. Harrastan mm. maalaamista, ja sen kautta onkin ollut luonnollista kokeilla myös maalaamista paljaalle iholle.

Varsinaisia ihomaaleja en ole kokeillut, mutta maalausta vesiväreillä tai nestemäisellä lateksilla kylläkin. Vesivärit ovat halpoja ja ymmärtääkseni myös aika myrkyttömiä, mutta voivat kuivattaa ihoa ja saada sen kutiamaan sietämättömästi. Toisinaan myös tuntuu, että vesivärien pois peseminen on vaikeaa. Ehkä väriainetta painuu ihohuokosiin, kun puhdasta meinaa tulla millään vaikka kuinka hankaa.

Nestemäinen lateksi on toinen tuttavuuteni. Suomesta sitä saa esimerkiksi joistain naamiais- ja pilailuvälineitä myyvistä kaupoista, mutta suurempia ja litrahinnaltaan huomattavasti halvempia tuotteita olen tilannut esimerkiksi Liquidlatex -verkkokaupasta. Tämä brittiläinen kauppa on toimittanut ainakin minulle tavaransa nopeasti ja luotettavasti, eikä EU:n alueelta tilattaessa tule siis ylimääräisiä tulleja. 250 ml pullo maksaa noin 3 puntaa, eli kallista ei ole. Sillä määrällä maalaa jo melko paljon.

Lateksi on siis samaa luonnonkumia kuin kondomit ja kirurgin hanskat, eikä siten sovellu luonnonkumiallergikoille. Muutoinkin kannattaa ensin testata tuotteen soveltuvuus pienelle ihoalueelle ennen varsinaista käyttöä, ettei yllätyksiä sattuisi.

Nestemäinen lateksi on kuin talomaalia. Sitä voi levittää pensselillä, sormilla tai vaikkapa telalla. Sen kuivumisaika on suhteellisen lyhyt, ohuempi kerros kuivaa muutamassa minuutissa, ja paksumpikin kerros vartissa. Iholle levitettäessä se ei tarvitse välttämättä mitään esipohjustusta, kuten ihon rasvaamista. Itse asiassa luonnonkumi ei useinkaan kestä rasvoja. Tämähän pitää huomioida myös kondomien kanssa, ettei käytetä öljypohjaisia liukasteita. Sen sijaan ihokarvojen poistoa kannattaa harkita. Muuten kuivuneen lateksin poistamisen yhteydessä voivat lähteä ihokarvatkin.
Nestemäinen lateksi sisältää ammoniakkia, jonka vuoksi tuote haisee voimakkaan pistävälle.

Kuivuttuaan nestemäinen lateksi on ohut ihossa kiinni oleva kumikerros. Se poistetaan yksinkertaisesti repimällä, jolloin viimeistään sen kumimaisen elastisuuden huomaa - se joustaa ja venyy kuin ihoon liimattu ilmapallo. Lateksi on suhteellisen helppo poistaa myös nestemäisenä, jos sitä esimerkiksi tippuu lattialle tai sotkeutuu taiteilijan sormiin. Pienellä hankauksella liuottimena toimiva ammoniakki haihtuu, ja lateksi irtoaa murumaisina kappaleina.

Olen käyttänyt nestemäistä lateksia esimerkiksi päälle maalattavien kumivaatteiden valmistamiseen. Suosittelen kaikille kumista pitäville.

Toinen erityisesti itseäni kiinnostava puuha on bodymolding/bodycasting, eli suomalaisittain jotakuinkin muotin ja valoksen teko vartalosta tai jostain kehon osasta. Halutusta ruumiinosasta tehdään ensimmäiseksi muotti käyttäen apuna sopivaa nopeasti kuivavaa ainetta, kuten alginaattia. Alginaatti on eräänlainen silikonikumin tapainen materiaali, joista nopeimmat kuivuvat muutamassa minuutissa. Samaa tavaraa on muistaakseni aikoinaan laitettu suuhuni hammaslääkärissä, kun purukalustostani otettiin valos. Yleensä pehmeän alginaatin päälle laitetaan kerros kasteltua kipsiharsoa, joka kuivuessaan kovettuu ja jäykistää muotin. Kun valmis muotti on kuivuttuaan irrotettu, voidaan siihen valaa esimerkiksi kipsiä, jolloin saadaan aikaiseksi mukava näköiskappale. Aikomuksenani olisi kokeilla tällaista mallinnusta vaikkapa sisustuselementtien valmistusta ajatellen, jos vain sopiva hetki ja suostuvainen malli tähän löytyisi.

Video muotin teosta:
https://www.youtube.com/watch?v=-6V8pxwevPY

Nopea alginaatti pieniin muotteihin:
http://www.materialshop.fi/epages/Materialshop.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014052201/Products/10159
Hidas alginaatti isompiin muotteihin:
http://www.materialshop.fi/epages/Materialshop.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014052201/Products/10186
Alja Safe aloituspaketti:
http://silcom.fi/fi/Lifecasting/2/Alja-Safe%2C+ALOITUSPAKETTI/11

Seuranhakua

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 29 Sep 2016 11:38:00 +0300

Pikku-narttu on hymyillyt oudolla tavalla koko päivän. Ei sitä ole voinut olla huomaamatta. Yritän tivata mistä nyt tuulee, mutta en saa vastausta. "Kerron sitten illalla." Siihen se tulee kuitenkin keikistelemään ja virnuilemaan eteeni. Lähistöllä on muutakin porukkaa. Kukaan ei kuitenkaan ole juuri nyt näkemässä, ja sujautan käteni Pikku-nartun jalkoväliin. Ei alushousuja. Tuntuu kuin olisin painanut käteni vasten lämmintä pehmeää pullataikinaa. Pillumehua valuu sormieni välistä. Tuo narttuhan on ihan kiimoissa.

Illalla pääsemme hetkeksi kahden kesken, ja kysyn sitten, mikä se päivällä niin hymyilyttänyt juttu oikein oli. Pikku-narttu punastelee. Kierrellen ja kaarrellen, kautta rantain, niin hitaasti vetkuttaen hän lähestyy asiaa, että meinaan jo hermostua. Mutta asian esittäminen tuntuu haasteelliselta hänellekin, vaikka hän on meistä kahdesta se rohkeampi puhumaan.
Pikku narttu on haaveillut pitkään sellaisesta, jos suhteeseemme sallittaisiin muitakin henkilöitä. Ja että suhde muuttuisi muutenkin vähän avoimemmaksi. Minua hieman huvittaa. Olisi tehnyt mieleni kysyä samaa, mutta viimeksi asiasta keskustellessamme se ei ollut vielä "ajankohtaista". Kirjoitin viime kesänä Pikku-nartulle useamman blogitekstin, jossa kerroin haaveistani ja fantasioistani. Hän voisi lukea ne sitten kun tilanne alkaisi olla ajankohtaisempi.

Hän luki kirjoitukseni nyt ja kommentoi niitä. Olemme jälleen kerran asioista pääsääntöisesti samaa mieltä, ja samalla hyvin iloisia. Siispä sovimme asioista.

Pikku-narttu antoi minulle myös luvan, että saan etsiä itselleni sopivia leikkikavereita. Voi olla, että hänkin haluaa jossain vaiheessa sanoa mielipiteensä ehdokkaista, mutta se on sitten joskus.
Ajattelin nyt laittaa tähän blogitekstin yhteyteen sitten oman seuranhakuilmoitukseni. Jos vaikka lähialueilla sattuisi olemaan joku mahdollisesti kiinnostunut, niin hän voi ottaa yhteyttä. Elämä muuttui äkkiä aika jännäksi. :)

Kinkynautin seuranhakuilmoitus

Hammashoitoa ja näyttelyitä

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 26 Sep 2016 13:08:00 +0300

Jokin aika takaperin keskustelin erään alistumiseen ja masokistisuuteen taipuvan henkilön kanssa. Tuossa keskustelussa jotain hammashoidon kauheuksista, ja miten sellaiseen joutuminen saa pienen masokistinkin vapisemaan säälittävästi. Omakohtaisesti en tunne minkäänlaista pelkoa hammaslääkärikäyntejä kohtaan. Sehän on kuin rantalomalla olisi, pistetään aurinkolasit päähän ja käydään makaamaan lepotuoliin kirkkaan valon alle. No joo, aurinkorannalla tosin ei kukaan räplää suuta, ellet ole sitten sammunut jonnekin nousuveden tuomien taskurapujen keskelle. Mutta sellainen on melkein yhtä rentouttavaa kuin päähieronta. Joku hammaskiven poisto ei nyt välttämättä tunnu aina mukavalta, mutta ei se nyt hirveätäkään ole.

Mutta niin kuin aina, kaikki normaali kääntyy mielikuvituksissani aina vinksahtaneeksi. Tuon lyhyen keskustelun aikana ehdin jo kääntämään hammaslääkärikäynnin mielessäni jonkinlaiseksi kieroutuneeksi fantasiaksi. Ehkä mä voisin käydä sellaisen lyhyen suuhygienistikurssin, jonka jälkeen voisin toimia puoskarin tai valehoitajan nimikkeellä pimeänä suuhoidon eksperttinä. (Todellisuudessa en ole ihan varma haluaisinko kurkistella toisten suihin, mutta ainakin näin mielikuvituksissa.)
Suu tietenkin pidetään auki kunnon spidergagilla tai vastaavalla. Ja jos "potilas" on levotonta tyyppiä, niin ehkä on syytä sitoa myös käsivarret ja jalat tuoliin. Jos hampaiden kaivelu tuottaa tuskaa, voidaan huomio kivusta ohjata muualle esimerkiksi napakoilla nipistimillä, jotka kiinnitetään potilaan nänneihin. Näihin voidaan laittaa lisäksi myös painoja tai lankojen avulla vetoa, mikäli pelkkä nipistys ei tehoa riittävästi. Myös genitaalialueen käsittely voi auttaa joidenkin potilaiden kohdalla.

(Netistä löytyi aiheeseen sopiva kuvituskuva)

Mulla oli mielessäni myös toisenlainen pervoshow, josta sopii kertoa tässä yhteydessä. Tuttavapiirissäni on intohimoisia koiraharrastajia (ei siinä mielessä), jotka käyttävät rakkaita (ei sillä tavalla rakkaita) lemmikkejään näyttelyissä. Itse en ole kiinnostunut koiraharrastuksista, vaikka koiraihminen olenkin, mutta olisi ihan mielenkiintoista, jos jossain järjestettäisiin narttunäyttely. Omistajat kävelyttäisivät kaulahihnaan kytkettyjä alastomia narttuja kontillaan ringissä, jonka jälkeen jokainen vuorollaan nousisi tuomarin pöydälle arvioitavaksi. Kokeillaan nisien kiinteys ja aitous (jotkut pyrkivät voittoon huijaamalla implanteilla), tarkastetaan trimmaus ja pepun muoto. Jokaisella tuomarilla on tietysti oma mielikuvansa millaiset ovat muotovalion ominaisuudet, ja tarvittaessa näyttelyssä voi olla eri luokkia erilaisille nartuille. Löytyisiköhän tuollaiseen halukkaita?

Yksinkertaiset metallikahleet

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 1 Aug 2016 10:20:00 +0300

Aina silloin tällöin joku kyselee keskustelupalstoilla vinkkejä metallisten kahleiden tekoon. Kysymykseen liittyy monesti myös toive huokeasta hinnasta ja yksinkertaisesta rakenteesta. Sinällään varsin ymmärrettävää. Kaikilla kahlekuninkailla ja kuningattarilla ei ole säännöllisiä tuloja, eikä mittavaa työkaluvalikoimaa kerrostaloasuntonsa komerossa.

Oheisen kahleen voi periaatteessa valmistaa ilman työkaluja sopivista osista, mutta kulmahiomakoneen, vasaran, pihtien ja jonkin kuumennukseen sopivan laitteen, vaikkapa sitten hitsipillin tai saunan puukiukaan tulipesän omistaminen ei tekisi yhtään pahaa.

Tarvittavat osat:

1. Sangat.
Kahleiden tärkeimmät osat ovat ranteen tai nilkan ympärille tulevat kaarevat metallisangat. Näissä kahleissa käytin rautakaupasta ostettua kuumasinkittyä putkisankaparia, jonka hinnaksi tuli noin 5,5 €. On hyvä jos kaupassa sattuu löytymään putkisankoja hyllytavarana, niin oikean koon löytäminen on helpompaa. Mikäli sankoja löytyy sinkittömiä, niin kannattaa valita sellaiset. Sinkki ei sinällään ole vaarallista, mutta ei näytä hirveän hyvälle, ja toisaalta sinkin metallinen ominaishaju esimerkiksi käsissä voi tuntua ällöttävältä.
Osaava voi poistaa sinkin esimerkiksi hiomalla, mutta omista kappaleissani (laiska kun olen) poistin sinkin upottamalla ne pariksi päiväksi sitruunahappoon. Sinkki on melko epäjaloa ainetta, ja jopa näinkin heikko happo kuin sitruunahappo saa sen häipymään vaurioittamatta kuitenkaan itse alla olevaa terästä.
Sankojen tuunaus:
Kuten kuvista näkyy, olen pyöristänyt sankojen nurkat. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta lisää käyttömukavuutta ja parantaa ehkä myös hieman ulkonäköä.

2. Ketju. Ketjuja on paljon erilaisia, eri kokoisilla ja muotoisilla lenkeillä. Valitsin omaani lyhytlenkkistä sinkittyä ketjua, jonka metrihinta oli n. 4-5 €. Sinkitöntä ketjua en tähän hätään onnistunut löytämään, mutta jos sellaista on saatavilla, niin suosittelen ostamaan sitä.

3. Lyyrasakkeli. Tämä osa toimii nivelenä, ja yhdistää kahleen sangat toisiinsa. 8 mm sinkitty lyyrasakkeli maksoi Biltemassa 1,29 €.
Sakkelin tuunaus:
Sankojen pyöristyksen lisäksi toinen vähän suurempi muutos tuli tähän sakkeliin. Kuumensin sakkelin punahehkuiseksi, ja nipistin sen "kitaa" hieman enemmän kiinni, niin että väliin jäävät sangat eivät pääse liikkumaan kovin paljoa. Samalla myös muotoilin sakkelissa olevaa tappiruuvia paremman näköiseksi. Mikäli käytössäsi ei ole sopivia työkaluja, voit poistaa ylimääräisen välyksen laittamalla väliin muutaman rikan. Tällöin rakenne on toimiva, mutta ei välttämättä yhtä hieno.

4. Kiinnitysrengas 6 mm puristettava. En olekaan aikaisemmin hoksannut ostaa tällaisia osia, mutta kahleiden valmistukseen ne sopivat mainiosti. Kyseessä on siis yksittäinen avonainen ketjulenkki, jonka avulla voidaan vaikka kaksi ketjua yhdistää toisiinsa. Tässä tapauksessa kiinnitysrenkaalla voidaan yhdistää ketju kiinni lyyrasakkeliin, sekä toisella osalla ruuvattava laiturirengas (osa 5) kiinni ketjuun. Lenkki suljetaan puristamalla se kiinni esimerkiksi pihdeillä tai ruuvipuristimella. Mihinkään oikeaan nostotarkoitukseen nämä eivät kestonsa puolesta sovellu, mutta kahlekäyttöön ovat kyllä riittävän vahvoja. Hintaa 0.5 €/kpl.

5. Laiturirengas. Kuten jo edellä mainittiinkin, valitsin kahleiden toiseen päähän laiturirenkaat, jotka voi ruuvata kiinni kattoparruun tai propulla betoniin. Tällainen sinkitty maksoi Biltemassa 2,5 €. Tietysti voi valita jonkin muunkin kiinnitysvaihtoehdon.

Yhteensä 14-15 €/ kahle.

Kahleiden kiinnittämisestä:

Googlen haulla saa varsin nopeasti käsityksen siitä, että kahleita on ollut varsin monen muotoisia kautta aikojen. Tämän malli on varsin yksinkertainen. Siinä ei ole monimutkaista saranarakennetta, jolla kahle avautuu ja sulkeutuu ranteen ympärille käsirautojen tavoin, vaan kahle avataan kääntämällä sankoja sivusuunnassa erilleen toisestaan. Vaikka avaamis- ja sulkemistapa tuntuukin äkkiseltään ehkä vähän oudolta, on se kuitenkin täysin toimiva.

Lisäys 11.8.

Kuvassa kuva sellaisesta kahleesta, jonka valmistukseen ei ole käytetty mitään työkaluja. Ei se kovin paha ole noinkaan, mutta hienompikin se voisi olla.

Juttu spermasta

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 14 Jun 2016 15:05:00 +0300

Olen monesti lukenut, että miehet liioittelevat usein kalujensa kokoa. Saattaa olla, mutta kyllä naisetkin tuntuvat syyllistyvän vähintään yhtä paljon liioitteluun niin kumppaneidensa kalujen kokojen kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Pikkunarttu sanoo toistuvasti, että pumppaan aina varmaan litran spermaa kerrallaan hänen sisäänsä. Vai niin. Olisikohan sitä todellisuudessa teelusikallinen tai jotain. Kyllähän pornofilmeissä toisinaan näkee sperman roiskuvan kunnolla ja suhteellisen suurissa määrin, mutta ei sekään todellisuudessa tilavuusmittana mitään kunnioitusta vielä herätä. Itse tunnustan kuuluvani siihen miesryhmään, joka saa hyvin harvoin aikaan mitään kovin isoa purkausta. Vai johtuuko se siitä, että normaalitilassa seksiä pitää olla usein, jos ei muuten, niin edes sitten runkkaamalla. Eihän sitä sitten jokaiseen kertaan voi niin kovin paljoa riittääkään.
Enkä myöskään kykene roiskimaan spermaa kovinkaan etäälle suurella kaarella niin kuin sylkäisemällä lentäisi. Yleensä se vain valuu ulos niin kuin lasista kaatamalla, jos kymmenen sentin päähän, niin hyvä on. Olisihan se kyllä komeaa, jos pystyisi kaikkeen tuollaiseen. Ehkä naisetkin pitäisivät sitä kiihottavampana. Mutta eipä se kuitenkaan tärkeintä maailmassa ole.

Oikeastaan noista liioitteluista tuli mieleen, että entäpä jos joskus antaisikin Pikku-nartun oikeasti kokea, miltä se tuntuu, jos laskisin sisään oikeasti litran spermaa. Tai vaikka puolikin. Voisin tässä odotellessani kerätä talteen kaiken tuotokseni puolen vuoden ajalta, säilyttää sen pakastettuna, ja kaataa sitten nartun päälle seuraavan session lopuksi. Saisi kerrankin tavaraa päälleen niin paljon, että sitä olisi kasvoilla, hiuksissa, silmissä, nenässä, korvissa, rinnoilla, vartalolla. Hieroisin sitä pitkin selkää, kauhoisin sormillani kasaan ja tunkisin jokaiseen aukkoon. Siinä se sitten räpyttelisi silmiään hämmentyneenä kuin linnunpoikanen pesässä.
Tai olisihan sekin hyvin irstasta, jos pakastaisin sen yhdeksi mehujääksi. Kesäkuumalla sellaisen voisi antaa nartun nuoltavaksi. Tai sitten työnnellä mehujäätä hyvin syvälle pilluun, ja antaa sen vähitellen sulaa siellä.

Tiedän tiedän. Ällöä on. Mä olenkin pervo.

Onkohan sellaisia naisia kuinka paljon, joita tuollainen kiihottaisi? "Kontillesi siitä, spermasaavi!" Vai olisiko enemmistönä ne, joita se yököttäisi?

Mustavalkoista ajattelua

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 3 Jun 2016 15:09:00 +0300

Kevät on valunut eteenpäin toimintatyhjiössä nestehukkaan kuolevan etanan lailla. Perhesyistä johtuen mulla on jatkuva ajanpuute, ja useampikin kiva juttu on mennyt ohitse sen vuoksi, kun ei oikein mihinkään pääse kotoaan lähtemään. Kinkybileet, miitit, Subspacen logokilpailun palkintojenjako, Kukkasen mielikuvakilpailun palkinnon noutaminen yms. Mun pitäisi laittaa tuohon sivuun jonkinlainen ajastin, joka laskisi päiviä H-hetkeen. Olen nimittäin päättänyt, että ensi keväänä osallistun taas kinkybileisiin, ja muutenkin pyrin saamaan elämää ~~normaalimpaan~~ pervompaan rytmiin.
Myös seksirintamalla on tällä hetkellä kovin hiljaista. Edes perinteistä vaniljaista perusseksiä ei ole odotettavissa ainakaan seuraavaan kolmeen tai neljään kuukauteen, mistään hurjemmasta kinkyilystä puhumattakaan. Pitää vain lypsää nakkia ja laittaa mielikuvitus hyrräämään. Mut mulla onkin ihan hyvä mielikuvitus.

Mutta ei tämä nykyinen elämäntilanne nyt kuitenkaan ihan kamalaa ole. Aina silloin tällöin jää hieman aikaa, ja olen yrittänyt käyttää sitä hyödykseni mahdollisimman tehokkaasti. Lähinnä pyrin heittäytymään juttusille uusien ihmisten kanssa, ja siten laajentamaan näkemyksiäni. Ja olenpa samalla löytänyt paljon uutta sellaista, joka kiinnostaa itseäni.

Minua kiehtoo ajatus harrastaa seksiä etniseltä taustaltaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa kuin mitä itse edustan. Kun nykyään melkein kaikki sanat ovat kiellettyjä, niin en tiedä miten korrektisti tämän asian imaisisin, mutta siis ajattelen henkilöitä, joiden sukujuuret ulottuvat tuonne kaukoidän ja Afrikan suuntaan. En tiedä onko asiassa mitään sen kummempaa jujua, ehkä on vain niin, että jokin uusi ja erilainen kiinnostaa.Kerroin eräässä avoimessa kinkyseksiä käsittelevässä keskusteluringissä, että minua kiinnostaisi seksi tällaisten eritaustaisten ihmisten kanssa. Päitä nyökyteltiin. Et ole ainoa. Kyllä meitä on muitakin. Kerroin myös, että olen enemmän tuonne bdsm-seksin suuntaan. Päitä nyökyteltiin. Sellaisia on täällä useita. Kyllä sellainen on nykyään ihan hyväksyttyä.
Kerroin, että olisi kiva harrastaa bdsm-seksiä jokun sellaisen kanssa, jonka sukujuuret ovat esimerkiksi tuolla Afrikan suunnalla. Sitoa kiinni, alistaa, nöyryyttää...
Tiedättekös mitä? Esiin vedettiin jo ensimmäinen rasistikommentti. Oliko syynä se, että saattaisin haluta harrastaa hurjempaa seksiä myös muiden kuin kaukaasialaisten naisten kanssa? Tekeekö se minusta rasistin?

Jokin aika sitten näin telkkarissa ohjelman pääkaupunkiseudulla asuvasta cp-vammaisesta naisesta, joka hankki osan tienesteistään prostituutiolla. Vauva.fi:ssä aiheesta käytiin kovaa keskustelua tyyliin:

"Ja joo, mua kyllä kuvottaa tää aihe. Ja kuvottaa vielä enemmän, jos hänen "hoidossa" käy terveitä normaaleja miehiä. Oikeesti! Jossain määrin vielä ymmärrän, jos asiakkaat ovat myös vammaisia. Ihan vaan tuli mieleen, että mitähän vikaa normaalilla miehellä on päässään, jos haluaa kehitysvammaista naista. Kun kuitenkin tarjontaa varmasti on myös normi "ammattilaisista".. Tää aihe on kyllä paha, tuntuu pahalta ajaltella."

"Jos henkilö omasta tahdostaan myy kehoaan niin siihen ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista. Saatika sitten että myytyä palvelua ostavia miehiä haukutaan hyväksikäyttäjäsioiksi, jos kaksi aikuista ja oikeustoimikelpoista ihmistä vaihtaa vapaasta tahdostaan hyödykkeitä keskenään, niin ei siinä kukaan riistä ketään."

Miksi asia on niin, että mies, joka haluaa harrastaa bdsm-seksiä eri värisen naisen kanssa on rasisti, ja mies joka haluaa harrastaa seksiä kehitysvammaisen naisen kanssa on kuvottava ja päästään viallinen? Jos kieltäytyisin harrastamasta bdsm seksiä naisen kanssa, koska hän on eri värinen, tai kieltäytyisin harrastamasta seksiä naisen kanssa koska hän on cp-vammainen, olisin siis samalla logiikalla hyvä ihminen? Mulle ei ihan aina käy jakeluun nämä asiat.
Esitän olettaman, että jos kyseessä olisikin ollut valkoinen nainen, joka olisi halunnut tulla jonkun muun värisen miehen sitomaksi tai alistamaksi, olisi se ollut aivan okei. Tai jos nainen olisi harrastanut seksiä maksua vastaan kehitysvammaisen miesten kanssa, olisi luultavasti tilanne ollut hyväksyttävämpää.

Vaikka minut ehdittiin jo yhdeltä taholta rasistiksikin leimata, eivät kuitenkaan kommentit pääsääntöisesti olleet tuomitsevia. Hyvä näin. Hassua sinällään, sain melko nopeasti perään yksityisviestin aikaisempaan keskusteluun liittyen. Eräs amerikkalainen nainen tuntui ymmärtävän asian hyvinkin, ja olipa hänellä samanlaisia kiinnostuksia asian suhteen. Hän siis oli sikäläisittäin kutsuttuna afroamerikkalainen, ja haaveillut alistuvansa täysin valkoiselle miehelle. Hänen piireissään sitä ei olisi ymmärretty, eikä hän siksi saattanut osallistua keskusteluunkaan. Ilmeisesti tästä vedettiin yhtäläisyysmerkki orjuuteen, joka on kaiketi vieläkin amerikoissa melkoisen arka aihe. Mutta ymmärsimme hyvin toisiamme. Vaikka keskustelimmekin asiasta avoimesti isäntä-orja -asetelmana, ei se meille kummallekaan ollut mitään rasismia. Ihan kuin mikä tahansa bdsm-asetelma kahden henkilön välillä.
Eräs ranskalainen nainen kertoi, että hän käytti naispuoleisen partnerinsa kanssa varsin kovaa rasistista kieltä sessioissaan. Siis sellaista, joka julkisella paikalla lausuttuna olisi vienyt lakitupaan. Mutta hänelle ja hänen tummaihoiselle kumppanilleen se toimi kiihokkeena. Eli verbaalista nöyryytystä ja alistamista. Itse ymmärrän kyllä, moni varmaankaan ei.

Restraint escape

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 27 May 2016 13:24:00 +0300

Viimeisen parin vuoden sisällä olen huomannut olevani kiinnostunut self bondagesta erityisen paljon. Ei siis niinkään siten, että lopputuloksena makaisin itse villalankaan sotkeutuneena, huppu silmillä ja takapuolessa kurkku, vaan lähinnä on kiinnostavaa katsella, kun joku toinen sitoo itsensä. Ja melkein yhtä kiinnostavaa on katsella, kuinka tämä joku yrittää päästä irti omasta sidonnastaan.

Oletteko kuulleet mediassakin näkyneestä villityksestä nimeltä Room escape? Eli huoneeseen lukitut henkilöt yrittävät päästä pois huoneesta tietyssä ajassa omaa kekseliäisyyttään käyttäen? Sinällään idea ei ole mikään uusi. Itsekin leikimme tätä polven korkuisina jo joskus 80-luvun alkupuolella.
Tätä miettiessäni lähti ajatus lähti sitten taas vaeltamaan. Entäpä jos ideaa muokkaisi vähän itselleen sopivampaan suuntaan. Halukas vapaaehtoinen sidottaisiin tai kahlittaisiin jollain ennalta suunnitellulla tavalla, tai hän voisi myös hoitaa sidonnan itse osana leikkiä (self bondage). Huone itsessään voisi olla joka kerta sama, mutta sidonta ja sitä pääseminen olisi jokaisella kerralla erilainen.

Sidontaan tai muuhun kiinnitykseen tarvitaan tietenkin kekseliäisyyttä. Ehkä irti pääseminen vaatii notkeutta, voimaa, näppäryyttä, tai jopa kivunsietoa, ihan henkilön mieltymyksistä riippuen. Huonetta valvottaisiin tietenkin koko ajan vahinkojen välttämiseksi. Yksittäiseen kahleeseen sopivan avaimen saamiseksi käsiinsä voi joutua tekemään erilaisia tehtäviä. Ehkä koukulla varustettu avain seisoisi pienessä lattiaan kiinnitetyssä laatikossa. Henkilö ei voi kuitenkaan käyttää tehtävässä muita ruumiinosiaan kuin päätään, sillä kädet ja jalat ovat kahlittuina. Tehtävän hankaloittamiseksi laatikko on niin pieni, että pää mahtuu sen sisään vain nipin napin. Lisäksi laatikon pohjaan on kiinnitetty isokokoinen sauva. Sauvan voisi ottaa kokonaan suuhunsa, jolloin pohjaan saakka yltäisi. Mutta silloin ei tietenkään voi käyttää suutaan muuhun, joten avain onkin poimittava nenärenkaalla sauvaa syväkurkuttaessa.

Jospa avain olisikin liian kaukana, huoneen toisella seinustalla oven edessä, eikä ranteistaan ja nilkoistaan seinään kahlittu henkilö voisi millään siihen yltää. Avain seisoo lattialla, ja sen päässä on koukku. Avaimeen on kiinnitetty myös lyijypaino. Nyt tarvitaan kekseliäisyyttä. Huoneen poikki kulkee pitkä naru, joka on kiinnitetty oven yläreunaan. Narun toinen pää on kiinnitettynä seinässä henkilön A polvien välissä. Jos henkilö A kumartuu syvään, hän voisi kalastaa narun koukulla, joka roikkuu ketjussa hänen nänniensä välissä. Kalastetaan naru koukkuun, ja liikutellaan narua niin, että se kaappaisi avaimen lattialta. Pystyyn suoristautumalla naru vetäytyisi kireälle, avain nousisi, ja valuisi alamäkeen hänen luokseen. Lyijypainon vuoksi narun kiristäminen vaatii kuitenkin hieman voimaa, ja voisi olla tuskallista.

Pienellä kekseliäisyydellä voisi saada kehitettyä useamman pulman kiinnityksistä pääsemiseksi.

Kirjoitelma seuranhausta

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 10 Feb 2016 07:46:00 +0200

Mielessäni on pitkään pyörinyt ajatus kirjoittaa jonkinlainen raapustus seuranhakuun liittyen, mutta se ei vaan koskaan ole oikein ottanut tulta alleen. Pelkkään kinkyilyyn rajoittuvaan seuranhakuun en saa aikaiseksi kahta riviä enempää, ja yleisen tason seuranhaku vain ei tunnu sopivan kinkybogiin. Eihän? Mutta mitäpä me turhia rajoja rakennamme. Lukekoon se, jota kiinnostaa, ja muut voivat skipata koko tekstin.

Multa on usein kysytty, millä tavalla olen seuraa etsinyt. Ja onko seuraa lopulta löytynyt, ja millaisiin ongelmiin olen törmännyt. Yllättävän monelle kun seuranhaku ei ole mitään helppoa. Kuka elää keskellä ei mitään jossain takahikiän persreiässä, kellä ontuu tekniikka, ja onhan tuolla tuurillakin asioiden kulussa oma osuutensa.
Mutta ei se seuranhaku ole ollut loppupeleissä helppoa minullekaan, ja siksipä ajattelinkin nyt kirjoittaa omista kokemuksistani. Olkoon tämä vaikka vertaistukena muille onnettomille ja seuranhaun ongelmien parissa kärsiville.

Liveseuranhakuni lyhyt historia

Tunnustan olevani varsin surkea livenä tehtävissä aloitteissa. Siis ihan suoraan sanottuna täysi aasi, eikä maailmasta löydy ketään surkeampaa aloitteentekijää. Tai no, jos tarjoat ensitreffeillä kumppanillesi lahjaksi itse kasvattamaasi naurista, mumiset jotain niin käsittämätöntä, että daami luulee sinun olevan korealainen vaihto-opiskelija, ja oksennat lakerikengillesi silkasta jännityksestä, olet vielä surkeampi kuin minä.

Liveyrityksiä en ole oikeastaan sitten nuoruusvuosieni tehnytkään, sillä ne vähäiset kerrat joina lopulta uskaltauduin jotain aloitteen tapaista ylipäätänsä tekemään, eivät todellakaan menneet kovin nappiin. Kokemuksesta ei tietenkään voinut puhua, kun en koskaan aikaisemmin ollut mitään yrittänyt. Itseluottamus oli tietenkin yhtä kuralla kuin suomalaisilla yleensäkin, ja vielä ujomman puoleisena en muutenkaan niin kovin helposti ihmisten juttusille uskaltanut. Nuoret likat sen sijaan osaavat olla varsin häijyjä etenkin kanaparvessa riehuessaan. Oppipa tuosta ainakin sen asian, ettei enää lähestynyt sellaisia nuoria naisia, jotka olivat joko A) humalassa, B) omien kaveriensa ympäröimänä porukassa, tai C) näitä molempia. Ujous taas ei ollut kenenkään naisen mielestä kovinkaan seksikästä, joten siitä oli puhtaasti vain haittaa. Eikä muuten seuraavalla kerralla olo ollut yhtään rohkeampi edellisten kokemusten myötä. Niinpä seuranhakukin jäi useammaksi vuodeksi melkein kokonaan, tai ainakin hyvin passiiviselle tasolle noiden semitraumaattisten kokemusten jälkeen. Toisaalta, en minä muutenkaan mikään kova menemään koskaan ollut. Baariin jos joku sai kerran vuoteen houkuteltua, niin jopa oli ihme. Varmaan siinä varttuneempi sukupolvi katseli mietteliäästi, että tähän kelvottomaan tapaukseenko se suvun jatkuminen sitten tyssää.

Nettiseuranhaku

Kun sitten vuosia myöhemmin seuranhaku alkoi tuntua taas ajankohtaiselta, päätin kokeilla hakua netin kautta. Tuohon aikaan netistä seuraa hakevat tuomittiin melkeinpä automaattisesti luusereiksi, vaikka nykypäivänä se on hyvinkin tavanomaista.
Itselleni seuran etsiminen netistä tuntui melko helpolta ja luontevalta vaihtoehdolta. Ja aikaisempiin livekokemuksiin verrattuna systeemissä oli jopa järkeä. Olipa kyseessä sitten seuran etsintä ihan vakavammalla mielellä tai vain hurvittelumielessä, niin nettideittailussa on monia etuja perinteisempään lähestymiseen nähden. Kuinka moni on baarissa esimerkiksi miettinyt, että onkohan tuo henkilö vapaa tai varattu? Ja onko etsimässä seuraa vai ei? Kun klikkaat itsesi sisään nettideittiin, löydät hetkessä lukuisan määrän profiileja, jotka ovat etsimässä seuraa. Ahaa... Tämä nopeuttaakin jättäen jo yhden small-talk (Bull shit) välivaiheen kokonaan pois välistä.

Yhtenä nyrkkisääntönä nettideittailuun voisi antaa sellaisen ohjeen, että jos olet etsimässä liveseuraa, pyri tapaamaan netistä löytämäsi tuttavuus mahdollisimman pian. Turha viikkoja kestävä jaarittelu ei hyödytä yhtään mitään. Vaikka olisit jutellut henkilön kanssa kymmenen vuotta, hän saattaa ensimmäisellä tapaamisellanne huomata, että naamasi näyttää aivan petolinnun perseeltä, eikä hänestä enää kuulukaan sen jälkeen. Kysymys kuuluu, hyödyttikö jutella ja suunnitella yhteistä elämää nuo edeltävät 10 vuotta? Pyri siis tapaamaan heti. Jos käy huonosti, säästät aikaa yhdeksän vuotta, yksitoista kuukautta ja kolme viikkoa, jonka voit käyttää tehokkaasti uuden tuttavuuden etsintään.
Muista myös, että kaikki eivät ole etsimässä seuraa niin kovin tosissaan, tai ovat vain katselemassa, josko jotain "kivaa" sattuisi karkkikaupasta eteen tupsahtamaan. Venyttämällä ihania juttutuokioitanne kuukausien mittaiseksi, voit olla varma, että hän on tuona aikana saanut myös yhden jos toisenkin kilpailevan ehdokkaan viestejä. Jossain vaiheessa et olekaan enää se kiinnostavin, ja viestittely loppuu siihen.
Jos taas etsit vain kirjoitteluseuraa, on tietenkin aivan sama miten kauan jutustelua jatkatte.

En tiedä olenko itse kulkenut elämässäni perse edellä puuhun, vaiko toiminut sittenkin fiksulla tavalla. Riippuu kai siitä, kysyisikö asiasta vanhoillisluterilaiselta papilta, vaiko joltain yltiömodernilta nuoriso-ohjaajalta. Ehkä kyseessä ei niinkään ole oikea tai väärä, vaan se, miten asioihin suhtautuu ja mitä painottaa. Vuosien varrella olen kuullut useamman kerran parisuhdeongelmista, jotka ovat liittyneet kinkyilyyn. Henkilö ja henkilö tapaavat toisensa, ihastuvat, rakastuvat. He muuttavat yhteen, rakentavat talon ja ostavat yhteisen ponin yms. Sen jälkeen vierähtää vuosi- pari. Suomi24 tai Vauva.fi -sivustolle ilmestyy kirjoitus, miten uskallan kertoa vaniljaiselle kumppanilleni, että haluaisin myös erittäin tuhmaa ja likaista seksiä?
Harmillinen tilanne. Pitääkö asia visusti omana tietona, ja elää parisuhteessa, jossa ei saa täyttä tyydytystä? Ottaako asia puheeksi, jolloin kumppani saattaa itsekin innostua asiasta, tai sitten kauhistuu ja tyrmää koko jutun? Vai hakeako asiaan ratkaisua jollain muulla tavalla, vaikkapa pettämällä?
Omalla kohdallani olen tyytyväinen, että parisuhdetilanteeni on alkanut nimenomaan kinkyilyn kautta. Mitään kamalia ja nöyryyttäviä salaisuuksia ei olekaan enää jäänyt sitten myöhemmälle ajalle jännitettäväksi.
Sinällään kyllä ymmärrän tuollaisia huolia, ja olen pahoillani, että sellaisia joillakin on. Olisi hienoa, jos kaikista asioista voisi puhua jo ennen parisuhteen alkua, niin sitten mitään suuria yllätyksiä ei tulisi myöhemmin esiin.

Seuranhakuilmoituksien ja vastauksien kieroutunut maailma

Monesti näkee valitettavan, ettei ilmoituksiin tule kunnollisia ja asiallisia vastauksia. Mutta eivätpä ne deitti-ilmoituksetkaan aina niin kovin häävejä ole. Sekä miesten että naisten deitti-ilmoituksista löytyy niin hyviä kuin huonojakin ilmoituksia. Sinällään luulisi, että terveen järjen mukaan ilmoituksesta kannattaisi tehdä hyvä, jotta se saisi osakseen paljon positiivista huomiota. Käytännössä asia ei vain aina menekään ihan kuvitellulla tavalla.

Karkeana nyrkkisääntönä parisuhdemarkkinoilla näyttäisi olevan, että nainen saa huonoonkin ilmoitukseen noin satakertaisen määrän yhteydenottoja, kuin mies hyvään ilmoitukseen. Osa naisista kokeekin tämän niin, että miksi edes vaivautua tekemään kunnollista ilmoitusta, kun viestejä tulee joka tapauksessa. Profiiliin panostaminen kuitenkin kannattaisi, sillä varmaan moni itseään kunnioittava fiksumpi mies kirjoittaisi mieluummin sellaiselle henkilölle, joka kertoo paljon asioita itsestään, kuin sellaiselle, jonka profiilissa herutuskuvan lisäksi on yksi ainoa itse kirjoitettu rivi, ja sekin on otsikko. Ylipäätään sellainen profiili johon ei olla jaksettu panostaa pätkääkään saa ajattelemaan, että onko kyseinen henkilö muutenkaan tosissaan. Kaikkein halvimmasta päästä ovat esimerkiksi Alastomansuomen naisten profiilit, jossa ei kerrota itsestään käytännössä yhtään mitään, ja ainoa itse kirjoitettu kommentti on "Laittakaa pliiz kdediittei!" (Krediittejä saa ostettua normaalisti rahalla, tai niitä voi myös lahjoittaa. Krediiteillä voidaan ostaa vippijäsenyys, ja päästään katselemaan esimerkiksi videoita.) Mielessäni pyörii tuollaisten profiilien kohdalla eräs halventava nimitys maksullisesta naisesta, mutta enpä sano sitä ääneen. Vaikka toisaalta luulen, että puolet noista profiileista on todellisuudessa miesten, jotka yrittävät kerätä krediittejä toisilta miehiltä, ja pääsevät sen avulla vippijäseniksi.

Entäs sitten miehet?
Miehille taas näyttää olevan melkein sama, onko profiili tehty taitaen vai ei. Vastauksia tulee kuitenkin seuraavien kuukausien aikana jotain nollan ja kahden välillä. Paitsi ehkä jos satut olemaan tumma ja tulinen latino, saat ensimmäisen suoran ehdotuksen jo samana päivänä.

Mainitsin tuossa aikaisemmin, että naiset saavat yleensä huomattavan määrän yhteydenottoja varsin vaatimattomiinkin profiileihin. Tosin 90 % näistä viesteistä on täysin ala-arvoista roskaa, eikä niihin varmastikaan ole mitään intoa ryhtyä vastaamaan. Miksi näitä viestejä sitten sataa niin paljon?
Rouva A on laittanut seuranhakuprofiilinsa nettiin. Ensimmäisen päivän aikana vastauksia on tullut sata. Rouva A kauhistuu viestien määrää, ja selaa ne nopeasti läpi. Muutamassa päivässä viestejä on jo kolmesataa. Rouva A on vastannut tähän mennessä kolmelle kiinnostavalle. Lopuille hän ei vastaa ollenkaan, ja vaikka kiinnostaviakin tämän jälkeen tulisi, ne hukkuvat roskan sekaan, ja jäävät kenties odottelemaan myöhempiä aikoja. Näiden 297 viestin seassa on kaksikymmentä miestä, jotka ovat nähneet vaivaa viestien kirjoittamiseen, mutta eivät koskaan saa minkäänlaista vastausta. He ajattelevat, että miksi nähdä näin paljon vaivaa, kun vastausta ei tule juuri koskaan. Niinpä he päättävätkin tehdä yhden mainoskirjeen, jota alkavat massapostittaa suuremmalle naismäärälle kerralla. Mitä useampi viesti on lähetetty, sitä parempi todennäköisyys onnistua, vai mitä? Tämän jälkeen nämä parikymmentä miestä ovat samanlaisia massapostittajia kuin nuo muutkin tässä 297 miehen porukassa.
Eli vastaamattomuus myös aiheuttaa sitä, ettei viesteihin enää panosteta. Ja kun viesteihin ei ole panostettu, ei niihin huvita vastata. Koska viesteihin ei vastata, ajatellaan massapostitusten lisäävän onnistumisen mahdollisuutta. Kun massapostitus lisääntyy, saa yhä useampi liikaa roskapostia, eivätkä he enää vastaile viesteihin.

Muutama vinkki netti-ilmoituksiin

- Älä tee ilmoituksesta liian pitkää tai liian lyhyttä.

Vaatimattoman lyhyeksi jäänyt ilmoitus antaa kirjoittajastaan laiskan kuvan. Ja myös sellaisen, onko tuo nyt ylipäätään edes etsimässä mitään, kun ei edes vaivaudu itsestään kirjoittamaan. Pelkkä luettelomainen "Hei! Olen mies. 80 kg. 180 cm. Etsin naista." -ilmoitus ei varsinaisesti saa ketään haukkomaan henkeään, paitsi ehkä siinä mielessä, että palstalle saattaa olla eksynyt viimeinen neandertali. Luettelot eivät kuulosta kovin fiksuilta eivätkä vetoavilta. Kun kirjoitat itsestäsi lyhyen kuvauksen, tuo esille siinä niitä itsellesi tärkeimpiä asioita. Tämä karsii pois sellaisia henkilöitä, joiden kanssa et ole samalla aaltopituudella, mutta toisaalta houkuttaa niitä, joiden kanssa olet asioista sama mieltä.

Ilmoitus on sitä vastoin liian pitkä, kun useimmat eivät vaivaudu lukemaan sitä edes loppuun. No, nettideiteissä 90 % väestä ei kokemukseni mukaan vaivaudu lukemaan edes kahden rivin ilmoitusta loppuun, mutta ehkä lukija ymmärtää mitä tarkoitan.
Jos profiilitekstin on tarkoitus kertoa jotain sinusta itsestäsi, niin mieti kahdesti, kannattaako ilmoitukseesi kopioida sivun mittaista lainausta jostain kirjasta, tai jonkun biisin sanoja?
Totta kai lainaus Romeosta ja Juliasta on niin romanttista, mutta se ei kerro sinusta itsestäsi yhtään mitään. Ja harva edes on kiinnostunut lukemaan sitä tekstiä. Ne, jotka eivät tunnista sitä, eivät lue, ja ne jotka tunnistavat, skippaavat sen tuttuna.

Vähän vinkkejä ilmoituksiin vastaamiseen

Ihan ensimmäiseksi kannattaa lukea se ilmoitus kunnolla läpi, johon aiot vastata. Tosin lähtemättömän vaikutuksen saat aikaan jo silläkin, ettet lue tekstiä. Voit yrittää iskeä silmää ja kirjoittaa "Hei beibe!", mutta jos vastapuoli on etsimässä eri sukupuolta kuin mitä itse edustat, on iskuyrityksesi aika vahvasti luisumassa käsistä. Eikä muuten varmasti vaikuta fiksulta toiminnalta.

Yksi varma keino on tietysti perinteinen kikkelikuva. Kun oma profiilisi on täysin tyhjä lukuun ottamatta "Hei Beibe!" -tekstiä otsikossa, on vastaanottaja varmasti ilahtunut kikkelikuvastasi. Kun hän ei profiilisi perusteella voi päätellä sinusta juuri mitään muuta kuin että olet laiska, voi hän sentään kuvasi nähdessään todeta, että oletkin laiskan sijaan täysi kyrpä.
Siis ihan oikeasti, kuinka monta nainen tai mies oikeasti ilahtuu nähdessään kalun kuvia? Lähetättekö te miehet niitä kalujen kuvianne toisille miespuoleisille kavereillennekin? Lähettäkää se vasta sitten, jos toinen osapuoli sitä kysyy. Miettikää ylipäätänsä kuvia lähettäessänne, millaisen mielikuvan kuva teistä antaa.

Onko sitten onnistanut?

Olen löytänyt seuraa netistä, mutta on sen eteen jonkin verran pitänyt tehdä aika paljon työtäkin. Omalla kohdallani ns. vakavampaa seuraa on ollut vaikeampi löytää kuin hetken huvitusta. Noin 15 % kirjoittamistani viesteistä on saanut jonkinlaista vastakaikua, ja pidemmälle mentäessä jäljellä on näistäkin enää kolmannes. Seksiseuran etsinnässä suhde on ollut jonkin verran parempi, eikä viestienkään tarvitse olla niin pitkiä ja kosiskelevia. Eihän siinä ole tarkoitus etsiä seuraa loppuelämäksi. Tai jos tätä kautta pidempiaikaistakin seuraa löytää, niin mikäpäs siinä. Oikeastaan oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos joskus päätyisin etsimään vakavampaa seuraa, niin etsisin sitä seksiseuran kautta. Jokainen on tietysti yksilö, ja toisilla voi homma onnistua paremmin toisella tavalla. Lannistua ei kuitenkaan kannata, koska jos et edes yritä, niin todennäköisesti et saakaan mitään. Pitää muistaa, että jo pelkästään tuurilla on suuri osuus seuran löytymisen kanssa. Joskus et saa hyväänkään ilmoitukseen yhtään vastausta. Saatat kimpaantua, ja laittaa piruuttasi sellaisen ilmoituksen, josta et usko ikimaailmassa saavasi yhtään vastausta. Seuraavana päivänä huomaat, että oletkin saanut viestin. Itse asiassa näinkin on itselleni käynyt... :D

Mitkä ovat omasta mielestäsi hyviä neuvoja seuranhakuun? Entä pahimpia virheitä? Oletko itse kokenut seuranhaun hyvin toisenlaiseksi?

Päivitetty panokone

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 9 Jan 2016 22:09:00 +0200

Aikaisemman "Panokoneen uusi elämä" -kirjoituksen jälkeen olen saanut useamman pyynnön, joissa on toivottu panokoneestani lisää kuvia ja videomateriaalia. Näiden kuvien ja videoiden julkaisemista on hieman viivästyttänyt se, että olen uudistanut panokoneen runkoa vielä (viimeisen?) kerran. Prototyyppien elämä nyt tahtoo olla vähän tällaista. Vaikka edellinen versio olikin huomattavasti ihan sitä alkuperäistä parempi, oli se vielä vähän liian kolho ja ruma varsinaisesti yleisölle esiteltäväksi.

Tässä on panokoneen kolmas ja toistaiseksi viimeinen versio. Laitteen kotelo on jonkin verran pienempi, ja se on käännetty pystyyn, jolloin edestakaisin nylkyttävä tanko on kotelon päällä. Tämä onkin parempi sijainti ihan käytännönkin kannalta. Runko on vuorattu ulkopuolelta mustalla keinonahalla. Se on siistin näköistä, ja voidaan tarvittaessa poistaa ja korvata jollain muulla pinnoitteella.

Laitteen sisusta on hyvin pitkälle samanlainen kuin ennenkin. Lähinnä erona on nopeussäätimenä toimiva yksinkertainen kierretanko, jota pyörittämällä voidaan porakoneen kierrosnopeutta säätää pienemmäksi tai suuremmaksi.
Sisäpuolelle on tarkoitus laittaa vielä äänieristeitä, jotka vaimentaisivat ääntä mahdollisimman pieneksi. Ilman eristeitä ääni on kuuluva, mutta ei välttämättä häiritsevä. Tuohon avonaiseen seinämään on kyllä olemassa suljettava luukku, mutta se on nyt poistettu valokuvaamisen ajaksi.

Iskunsyvyys on säädettävissä siirtämällä nivelen kiinnityskohtaa sisemmälle tai ulommas akselin päässä pyörivässä vipuvarressa. Lyhimmillään iskunpituus on noin 8 cm, pisimmillään noin 18.

Liikkuvan varren päässä on pieni jousitettu osa, joka mahdollistaa pään taivuttamisen, ja antaa tarvittaessa hieman periksi, ettei vahinkoja sattuisi.
Jousikappaleessa on myös kierre laitteiden kiinnittämistä varten. Itselläni ei tällä hetkellä ole Vac-U-Lock -kiinnitteisiä leluja, mutta niille saa helposti tehtyä oman välikappaleen. Tähän adapteriin saa kiinnitettyä ainakin kaikki meidän talosta löytyvät vibraattorisauvat takakannen kierteestä.

Tässä myös pari videoklippiä.

Kimppajuttulesbonöyryytysfantasia

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 9 Nov 2015 09:13:00 +0200

Tämänkertainen blogikirjoitukseni on tyyliltään hieman poikkeuksellinen. Minun oli tarkoitus käsitellä pääasiassa kimppaseksiin liittyviä asioita, joista useampi lukijanikin tuntui olevan kiinnostunut. Koska jotkut lukijoistani ovat kaivanneet myös ”runkkumateriaalia”, päätinkin ilahduttaa heitä tylsän analysoinnin ja pohdinnan sijaan tarinamuotoon kirjoitetulla fantasialla. Yhdistin fantasiaan myös nöyryyttäviä elementtejä, ja verbaalista nöyryytystä, josta myös tuntuu olevan kova kysyntä.

Klikkaa alapuolista linkkiä

KIMPPA

Vaihtelusta ja tylsistymisestä

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 2 Nov 2015 10:20:00 +0200

Tällä hetkellä seksirintamalla tilanne on tyydyttävä, vaikkakin käytäntö pyörii enemmän vaniljatasolla kuin kinkyilyssä. Mutta ei se nyt oikeastaan haittaa. Karkeasti ajatellen homma menee aina siten, että vähitellen hivuttaudutaan kohti irstaampaa ja rajumpaa toimintaa entisen alkaessa käydä liian tylsäksi. Sitten eräänä päivänä huomaa, että vaniljaseksi ONKIN varsin extremeä kaikessa hempeilyssään. Siis hurjaa, siinähän saatetaan suudella ja kaikkea! :O
Suuteluun liittyen on muuten tehtävä eräs tunnustus. Olen aikuisiällä suudellut naista varmaan alle kymmenen kertaa suulle. Tai kaksikymmentä. (Miehiä en kertaakaan.) En vain osaa. Se on outoa. Ihan pervoa ja sairasta. ;D Mutta eivät kaikki naisetkaan osaa. Ehkä meiltä tällaisilta puuttuu joku geeni. :D Ja kielisuudelma se vasta outoa onkin. Omaa kieltähän nyt on tunkenut kyllä jokaiseen rakoseen, mutta että joku muu tunkee kieltään suuhuni... On niin kuin jokin limaisen karhea etana yrittäisi tunkeutua suuhun tonkimaan hammasvälejä. :S

Tunnustan myös olevani sellainen, että kyllästyn hyvin nopeasti saman toistoon seksielämässä. Siis samanlaiseen kaavaan jumittuminen vähentää intoa, ja melkein mikä tahansa alkaa lopulta maistua puulta. Ennemmin vaikka pitää kokonaan taukoa, kun vatkaa puoliväkisin samaa juttua. Uusien juttujen etsiminen ja kokeileminen sen sijaan on pitänyt mielen virkeänä. Ja paljon on edelleen kokemattakin. Aikaisemmin olin ehkä eräällä tavalla seksiin liittyvien asioiden suhteen vähän pidättyväisempi, mutta monet asiat ovat muuttaneet sittemmin käsityksiä. Sitä huomaa karulla tavalla, että saman ikäluokan kavereista jo on useampi poistunut tästä maailmasta kuka milläkin tavalla, ja osa lojuu juoppoina ojan pohjalla, ja kenelle on tapahtunut mitäkin. Jotenkin on alkanut oivaltaa, että elämä on liian lyhyt siihen, että elää täysin muiden odotusten mukaan. Tai tekee kaikessa niin kuin edes yleisesti on hyväksyttyä. Kuulostaako kovin itsekkäältä? Mielestäni kuitenkin parempi elää oman päänsä mukaan, kuin vaikkapa sen mukaan, mitä naapurit ja sukulaiset sinulta odottavat.

Mä päätin piristää elämääni kokeilemalla erotiikan saralla kaikkia irstauksia, mitä koskaan on mieleen juolahtanut tai mistä olen haaveillut, eikä ole ainakaan vielä kertaakaan kaduttanut. Sanovathan jotkut vanhat ihmiset niin, että enemmän katuvat elämässään sellaisia asioita jotka jäivät tekemättä, kuin niitä hölmöyksiä, joita tuli tehtyä. Paljon tosin on vielä kokeilemattakin. Olen pitänyt jonkinlaista listaa haaveista, joita voisi joskus toteuttaa. Aika monen kohdan yli on jo vedetty viiva kokeilun merkiksi, mutta osa odottaa edelleen toteutumistaan.

Keskustelimme kimppajutuista. Narttu pyöritteli mielessään, millaista se mahtaisi olla. Vaikuttaisiko sellainen meidän keskinäiseen suhteeseen jälkikäteen. Vaikka hommaan mentäisiinkin mukaan yhteisellä sopimuksella, jäisikö siitä sen jälkeen jonkinlainen mustasukkaisuuden tunne. Ja jos puuhastelisimme kimpassa, vaikka jonkun toisen parin kanssa, niin meidän pitäisi olla samassa huoneessa, jotta mustasukkaisuus ei iskisi. Hassuja mietintöjä, mutta ymmärrettäviä. Kolmas pyöräkin sinällään kävisi... Tosin narttu ottaisi toisen miehen, ja minä taas toisen naisen. Itse taas mietiskelin, osaisinko olla luontevasti toisen miehen ollessa läsnä.
Nartun mielestä kolmannen pyörän tai parin tulisi olla jollain tavalla tuttu. Itse en tiedä, olisiko tuttuus enemmän rasite vai positiivinen asia. Kai sekin vähän riippuu, millaista se tuttuus olisi.

Olen myös miettinyt viime aikoina jonkinlaista kuvaussessiota, tai sessioiden videokuvausta. Ehkä se jossain vaiheessa tulee mahdolliseksi, mutta tällä hetkellä taidan olla sellaisen innostuksen kanssa yksinäni. Tai jos vaatimustasosta tingitään, niin voinhan minä vaikka kuvata itsestäni nakupotretin, ja julkaista sen. :D Mutta ei se kyllä ole ihan sitä mitä ajattelin...

Muutoksen tuulia

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 14 Oct 2015 08:30:00 +0300

Ajatukseni ovat pyörineet viime aikoina pervoerotiikan parissa poikkeuksellisen paljon. Tuntuu vain siltä, että olisi ehkä aika saattaa eräs aikakausi vähitellen päätökseen, ja aloittaa uusi. Ehkä tämä "kaapissa" viettämäni aika alkaa vain vähitellen olla täynnä. Tai en kai koskaan ole varsinaisesti ujostellut kinkynä olemista, tai sen tunnustamista, mutta toistaiseksi olen katsonut paremmaksi jonkinlaisen anonyymiteetin säilyttämisen ihan ympärilläni olevien muidenkin ihmisten vuoksi. Mutta en minä nyt varmaan jatkossakaan ala asioitani ihan täysin julkisesti toitottamaan.

Kysyin yhtenä iltana Pikkunartulta, mitä hän ajattelee sellaisesta sessioinnista, jossa olisi läsnä muitakin henkilöitä. Siis ei varsinaisesti kimppajutusta, mutta katselijoita, kuten vaikkapa bileissä. Hieman epäluuloisen näköisenä silmiään pyöritellen narttuni pyysi tarkentamaan kysymystä. Siis millaista kinkyilyä tarkalleen ottaen mahtaisin tarkoittaa.

Yritin lukea vastapuolen ajatuksenkulkua, ja esitin vähän pehmeämmän esimerkin, että se voisi olla vaikkapa sidottuna olemista jonkinlaiseen pukkiin, ja samalla saisi vähän piiskaa paljaille kannikoille. :D Ei kuulema olisi mitenkään mahdoton ajatus. Voisi kokeilla sellaistakin, että ensiksi antaisin piiskaa jollain läpsyttimellä tai hapsuruoskalla niin, että takapuolen saisi mukavan lämpimäksi. Sitten piiskaa jollain terävämmin napsahtavalla pelillä niin, että siitä jäisi kivan näköiset jäljet. Tuollaista yhdistelmää ei ole vielä koskaan kokeiltu, eikä siis ole kokemusta siitä, miltä toisenlaisen piiskan sivallukset tuntuvat ensimmäisen piiskauksen jälkeen. Tämän jälkeen voisi kuulema kokeilla sellaista sairaalasänkyä, jossa on jaloille teräksiset pidikkeet.

Ahaa, kiinnostuin. Tällaisesta sängystä oli ollut puhetta jo vuosia aikaisemminkin jonkinlaisten lääkärileikkifantasioiden yhteydessä. Mitäs siinä sängyllä?

No, siihenkin voisi sitoa jollain tavalla kiinni, ja sitten voisit fistata...

Olin suoraan sanottuna hyvin yllättynyt. Tunsin nyt olevani meistä se kiltimpi osapuoli. Narttuni ei ole ehdottanut fistausta aikaisemmin kuin yhden kerran, ja nyt siis toisen kerran, ja vieläpä julkisesti. Oli kuulema odottanut näkevänsä bileissä vähän kovempaakin toimintaa, mutta pettymykseksi kaikki nähty oli ollut vähän liian pliisua. Jos itse heittäytyisi vähän rivommaksi, niin ehkä joku muukin saisi siitä kipinän. Sillä hetkellä tunsin jonkinlaista pervoa ylpeyttä, ja päädyimme myöhemmin naimaan pehmeästi ja melkein vaniljaisesti. Mitä nyt hieman samalla kurkusta kuristaen... :)

Julmuutta lempeällä tavalla

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 23 Sep 2015 09:48:00 +0300

Viime aikoina olen törmännyt useamman kerran aiheeseen sessioiden jälkeisestä palauteosiosta. Tai ehkä pitäisi puhua myös palautumisosiosta.

Meillä on pääsääntöisesti aina jonkinlainen palauteosio, vaikkakin nykyään vähän kevyemmissä rutiinileikeissä se saattaa jäädä ihan muutamaan sanaan, etenkään jos mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole ollut mukana. Haastavammissa leikeissä, kuten niissä jossa mukana on henkistä nöyryytystä tai kipua, on palauteosia ollut aina "virallisempi". Kaikilla palauteosiota ei kuitenkaan ole. Toiset eivät ehkä koe sitä edes tarvitsevansa, mutta sellaisiakin on, joita sen puuttuminen on jäänyt vaivaamaan.

Jos joku sanoo, että mihin sitä palauteosiota oikein tarvitaan, kun dominoiva osapuoli päättää, ja subi saa tukkia turpansa ja niellä kaiken kiltisti, niin ei se omasta mielestäni ole pidemmän päälle kovinkaan rakentava ajatusmalli. Tosin jos tällainen järjestely on nimenomaan osapuolten välillä yhdessä sovittu, niin ei kai siinä silloin ulkopuolisilla ole nokan koputtamista.

Moni kaipaa pelkän sanallisen palauteosion lisäksi myös palautumisosiota. Siis sellaista aikaa, jolloin tuhma masteri muuttuu takaisin kiltiksi omaksi itsekseen, ja halaa ja kuivaa kyyneleet pois. "Kisko mua tukasta, sylje päälle ja piiskaa juomuille, mutta helli sen jälkeen ehjäksi." Tällaisiin ajatelmiin olen törmännyt usein mieltymyksistä lukiessani. Mutta onko lopulta ihan väärin, että tuo lempeys yhdistettäisiin leikkeihin ihan niiden aikanakin? Ei kai. Lopultahan nämä kaikki ovat kiinni ihmisten omista mieltymyksistä.

Kun valmistelin nartulleni (jokseenkin masokistinen) ensimmäisiä kipuleikkisessioita, sain jonkin verran oivia neuvoja eräältä kokeneemmalta sub-maso naiselta. (Pääsääntöisesti keskustelen naisten kanssa, koska naiset vain yksinkertaisesti osaavat jutella noin 406,35 kertaa miehiä paremmin.) Tällä naisella oli naispuoleinen switch-kumppani, ja yleensä hän oli yksin alistettuna ja piinattuna, mutta toisinaan porukassa molemmat yhtä aikaa. Nautinnollisimmiksi kokemuksiksi hän mielsi sellaiset sessiot, joissa hänen rajojaan oli koeteltu varsin voimakkaasti, mutta samaan aikaan lempeästi. Tämä oli itse asiassa ollut jopa se kantava voima, joka avulla hän oli onnistunut käymään läpi kaikkein suurimmatkin masokistiset haasteensa. Pimeään äänieristettyyn koppiin täysin sidottu ja suukapuloitu subi voi yksin jäädessään tuntea nopeasti ahdistumista. Entä jos vieressä olisikin joku, joka silittäisi käsivarttasi ja sanoisi, ettet ole yksin. Ei ollenkaan niin paha kuin ensimmäinen vaihtoehto. Sama juttu muissakin leikeissä. Pitsi että leikkikaveri on julma sadisti tai nöyryyttävä alistaja, voi hän myös olla kannustava ja hoivaava tulihenkilö.

"Kulta pieni, sinä sanoit haluavasi kokeilla tuota valtavaa lelua ja saada sen sisääsi juurta myöten vastusteluistasi huolimatta. Nyt on sen aika. Tiedän että se venyttää ilkeästi mitä syvemmälle se menee, ja voin tuntea sen itsekin kädelläni vatsaasi tunnustelemalla. (Tulee nartun selän taakse, ottaa hänen kämmeniinsä omiinsa, ja puristaa nartun hartiat syleilyynsä). Koetetaan vielä vähän kulta. Ei anneta nyt periksi. Kun se on ohi, sinusta tuntuu paljon paremmalta. Sen jälkeen mennään lämpimään hajustettuun kylpyyn, ja hierotaan jännittyneet ja kipeytyneet lihaksesi kuntoon ihan kaikessa rauhassa."

Tuo esimerkkikuvaus kyllä kuulostaa joltain pehmopornokirjallisuuden tuotokselta, mutta ajatus siitä varmaan käy selville.

Miksipä ei saisi sitten olla pehmeämpi alistaja. Jotenkin ärsyttää myös sellainen ajatusmalli, että kaiken pitäisi mennä aina tietyn kaavan mukaan. Masterin tulee käyttäytyä juuri näin että on oikea masteri. Minusta tuntuu, että moni vasta-alkaja kokee jonkinlaista tuskastumista siitä, tekeekö hän asiat oikein. Hemmetti. Totta puhuen tämä ajattelutapa tunkeutuu omaankin mieleeni. Pitää vain ajatella, että paskat niistä muista. Enhän mä nyt niitä varten ole leikkimässä. Itsehän me parhaiten tiedämme mikä meille sopii.
Vaikkakin välillä lehtien uutisia ja etenkin niihin liitettyjä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että "parhaimpia" neuvojiahan näyttävät olevan juuri ne, jotka eivät oikeastaan asiasta tiedä edes yhtään mitään...

Yllätys

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 24 Aug 2015 16:07:00 +0300

(Tämä tarina on itse asiassa fantasia, mutta kirjoitettu kuvitelmana siitä, millaista olisi kiva kokea.)

Sellaista kutinaa oli viikon aikana ollut molemmin puolin, että voisi viikonlopuksi kehitellä jotain kivaa. Pikkunartulla tuntui olevan jokin yllätys mielessään, joten päätin uteliaisuuttani selvittää mikä se on, ja toimia sitten sen mukaan. Tähän yllätyksen valmisteluun liittyen oli tosin vähän lisäkuluja, ja tällä kertaa kyse oli vähän suuremmasta summasta, joten sovimme, että annan tapaamisen yhteydessä sitten 100 € kulujen tasaamiseksi. Monet lelut ja laitteen ovat sen verran kalliita, että niitä tulee harvemmin osteltua. Meillä on monestikin käytössä systeemi, että kulut jaetaan molempien kesken.

Odottelin session alkua ehkä jopa hieman jännityksessä, kun en tiennyt mitä yllätystä narttunen oli tälle kerralle suunnitellut. Sessiopaikalla odotellessani sain tekstiviestin, jossa kysyttiin, olenko valmiina. Vastasin siihen myöntyvästi. Tämä on tällainen uusi käytäntö, jossa molemmat voivat valmistua kaikessa rauhassa omissa oloissaan niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja saapua sitten sessiopaikalle.

Kun narttuni saapui sessiopaikalle, olin todellakin yllättynyt. Asuna hänellä oli polviin saakka ulottuvat jalanmyötäiset beiget saappaat, yhtä kokoa liian pieni vaaleanpunainen tiukka narutoppi, ja itsetehdyt kireät farkkusortsit, jotka oli leikattu lahkeista niin lyhyiksi, että häpyhuulien reunat paistoivat näkyviin molemmilta puolin. Silmissä oli tumma vahva meikki, ja huulissa oikein kirkkaanpunainen huulipuna. Tunnelmaa korostivat vielä pieni punainen nahkainen käsilaukku ja kirkkaan keltainen ja pinkki muovinen rannerengas. (Jälkikäteen sain tietää, että koko olemus oli lainattu jostain 80-luvun pornoklipistä ihan minun kiusakseni. En nimittäin tunne kovinkaan paljoa positiivisia ajatuksia kyseisen aikakauden aikuisviihteen tuotoksia kohtaan, mutta tällä kertaa tuo tyylin lainaus oli kuitenkin varsin onnistunut, ja itse asiassa toimi erittäin hyvin.)

Pano ja suihinotto olisi sitten viisikymppiä. Jos haluaisin jotain tosi kinkyä extraa, porn star experiencen, yms, niin se tekisi vielä viisikymppiä lisää.

Kaivelin lompakosta nuo kaksi viidenkympin seteliä, ja ojensin ne oven pielessä nojailevalle ja huuliaan leikkisän tuhmasti huuliaan punaavalle nartulle.
Laitettuaan huulipunan ja rahat käsilaukkuunsa, hän laski sen tuolille, ja polvistui eteeni avaamaan sepalustani. Vaikka reaktiokykyni yleensä onkin kuin teini-ikäisellä poikasella, tapahtui kaikki oikeastaan sen verran nopeasti ja yllättäen, etten ehtinyt saada vielä kaluani seisokkiin. Narttu sen sijaan toimi nopeasti kuin aikainen lintu, ja nappasi kursailematta madon suuhunsa. Tämä oli sitten ensimmäinen kerta, kun kaluni oli kokonaisuudessaan naisen suussa, joskin vähän vilpillisesti toteutettuna. Tunne oli sen verran kiihottava, että kaluni alkoi heti kovettumaan. Yritin panna urheasti vastaan ja pitää sitä mahdollisimman pitkään nartun suussa, mutta lopulta se tunkeutui kuin väkisin ulos valuttaen limoja pitkin nartun leukaa. Tässä vaiheessa ripsiväritkin olivat jo saaneet osuutensa, ja valuivat silmien alla pieninä mustina puroina.

Naamalle laukeaminen olisi kyllä ollut kivaa, mutta ei vielä ihan näin aikaisin. Niinpä siirsin narttua parempaan kohtaan huoneessa, ja sujautin nahkaiset hihnat ranteiden ympärille. Nämä nahkahihnat ovat kiinni oviaukon molemmin puolin seinissä, ja niitä sai säädettyä lyhyemmälle niin, että nartun kädet olivat yläviistoon sivuille.
Hetken mielijohteesta lisäsin leikkiin pienen rivon yksityiskohdan. Kaivoin käsilaukusta esiin sen saman kirkkaanpunaisen huulipunan, ja maalasin sillä nartun nännipihat loistavan punaiseksi. Sen jälkeen taivutin narttua eteenpäin kasvot vasten lattiaa. Leikittelin hetken sormiani märässä pilluvaossa ja maalasin sitten häpyhuulien reunatkin irstaan punaisiksi.

Itse tunnelmassa oli jo jotain niin kinkyä ja kiihottavaa, että nautiskelin mielelläni työnnellen hitaasti kulliani syvälle märkään reikään. Se kiihotti myös narttuakin. Olen harvoin nainut ketään sessiossa niin nautiskelevan rauhallisesti kuin nyt. Mietiskelin siinä samalla, miten oikein laukeaisin parhaiten nartun kasvoille, kun pitäisi ensin kiertää nopeasti etupuolelle. Mutta sitten se kiihottuminenkin katkeaisi, ja laukeaminen ei ehkä onnistuisi, paitsi ehkä runkkaamalla. Niinpä ajattelinkin mennä niin kuin hyvältä tuntuu, ja jatkoin naimista samaa verkkaista ja niin samettisen sivelevää tahtia, kunnes laukesin aika poikkeuksellisenkin voimakkaasti.

Vetäydyin lauettuani, ja kaluni luiskahti ulos limaisesta vitusta. Narttu jäi paikoilleen takapuoli pystyssä ja pillu ammollaan. Tartuin kiinni hiuksista ja nuoletin kaluni puhtaaksi.
Työnsin sormeni hänen sisäänsä. Olen viime aikoina runkannut narttua lähes poikkeuksetta neljällä sormella niin syvälle kuin peukalo vaan sallii. Se on samalla myös harjoitusta. Ennen pitkää tämä isopilluinen pikkuhuora oppii nauttimaan enemmän muistakin isoista asioista. Isopilluinen on omassa tapauksessani sanottu pelkästään positiivisessa mielessä.
Työntelin sormiani sisään, vedin niitä ulos, ja työnsin spermaiset sormeni nartun suuhun. Tyhjensin näin pillun spermastani. Jatkoin sen jälkeen neljällä sormella runkkaamista, ja hieroin toisella kädelläni klitorista. Kun narttu oli laukeamassa, poimin molemmat nännin vasemman käden sormieni väliin ja venytin ja nipistin niitä tiukasti. Se toimii pienenä lisäkiihokkeena nartulleni, minulle likaisen mielen omaavana tekijänä jopa vähän enemmän.

Juttelimme tästä kokemuksesta, ja molempien mielestä se oli piristävää vaihtelua. Narttuni oli jo pidemmän aikaa ajatellut yllättävänsä minut tuollaisella huorajutulla, kun tiesi minun "salaa" sellaisesta fantasioivan. Tuo sperman kauhominen suuhun on omasta mielestäni himpun verran ällöä, mutta tavallaan myös nöyryyttävää ja siksi kiihottavaa. Myös narttuni nauttii siitä jollain tuhmalla tavalla, mutta tarkempaa selitystä en ole vielä saanut ongittua esiin.
Jos minulla olisi käytössäni toinenkin narttu samaan aikaan, antaisin toisen ratsastaa sylissäni selkä minuun päin, ja antaisin laukeamisen jälkeen toisen nuolla spermat suoraan toisen pillusta.

Pervo-opisto

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 8 Aug 2015 23:11:00 +0300

Viime aikoina olen leikitellyt fantasiatasolla mielenkiintoisella ajatuksella. Olisipa kiva olla jollekulle vasta-alkajalle opettajana kinkyilyn maailmassa. Vaikka en voi väittää itsekään olevani mikään kaiken kokenut ja kaiken osaava guru tällä saralla, niin parempi kai edes jonkinlainen opettaja, kun ei opettajaa laisinkaan. Tai voiko oikeastaan kukaan rehellisesti väittääkään olevansa kaiken oppinut ja osaava? Paljon kokenut voi kyllä sanoa olevansa, mutta eipä sekään aivan suoraan tarkoita, että kaikesta kokemastaan olisi oppinut jotain, tai kaikki oppi olisi ollut hyväksi.

Jospa perustaisikin oman pervo-opiston? Siellä koulutettaisiin kokemattomista aloittelijoista oppineita pervoja piiskan ja talutushihnan molempiin päihin. Innokkaimmille oppilaille voidaan tietenkin järjestää myöhemmin täydentävää jatkokoulutusta tyyliin: "Tahtoisitko olla diplomidomina?"

Koulutus alkaisi varmaankin pienimuotoisena opetuksena ryhmässä. Aluksi oppitunnin vetäjä kysyy vapaaehtoisia oppilaita apulaisiksi opetustilanteisiin. Tai miksi ei varalla voisi olla muutamaa apuopettajaakin, mikäli uudet tulokkaat ovat liian ujoja. Naispuoleinen apuopettaja olisi kai vähän mielenkiintoisempi myös poikien mielestä. Ehkäpä voisikin olla kaksi pääopettajaa.

Hyvää huomenta luokka ja uudet tulokkaat. Tässä meillä on vapaaehtoinen oppilas toimimaan luokan edessä opetusmallina. Kertoisitko aluksi nimesi?
-Milla
-Hyvä Milla.
Kuten näette, Milla on helposti kiihottuvaa sorttia. Kosteus tuntuu aivan selvästi pikkuhousujen läpikin. Näette aivan kohta, mitkä ovat kiihottuneen nartun fyysiset tunnusmerkit, ja saatte tutustua naisvartaloon muutenkin. Sitä ennen, Milla, saat näyttää minulle kuinka paljon kunnioitat minua. Kädessäni on (normaalit) viisi sormea. Kostutat niistä nuolemalla ja imemällä niin monta, kuin miten paljon kunnioitat minua asteikolla yhdestä viiteen. Sen jälkeen työnnän kaikki kostuttamasi sormet sisääsi, ja näytän muille oppilaille miten nartun kiima näyttäytyy julkisesti.

Kokemattomien narttujen lisäksi opetusta tarjotaan myös kokemattomille pikkudominoille- ja mastereille. Kokeneemman opettajan alaisuudessa opitaan mm. piiskan käyttöä, sekä kuinka alistuvaa osapuolta käsitellään oppitilanteessa luokan edessä mahdollisimman rivolla ja nöyryyttävällä tavalla.

Jotta pervo-opistoa ei leimattaisi aivan huuhaajutuksi, ja jotta sille saataisiin myös valtion tukea, pitäisi sen nimi kai muuttaa seksuaaliterveysopetukseksi. On muuten kumma juttu, että nykyään nämäkin perusasiat alkavat olemaan hukassa nuorisolta. Ymmärtääkseni valistusasioita on kouluissa ihan tänäkin päivänä, mutta osa oppilaista ei ilmeisesti jaksa olla hereillä edes näinkään mielenkiintoisilla tunneilla.
-Ei, Petteri. Ehkäisy ei tarkoita sitä, että pidät kaulassasi ristiriipusta session ajan. Ja Minna, alapääpesu session jälkeen ei myöskään suojaa raskaudelta.

Totta kai kursseilla opetettaisiin myös muita turvallisuusjuttuja, sekä pidettäisiin kokeet. (No, Jessika. Haluatko suorittaa kokeen kirjallisesti, vai SUULLISESTI?)

Näen jo sieluni silmin, kuinka tulevaisuudessa seuranhakupalstat täyttyvät ilmoituksista, joissa kumppanilta vaaditaan koulutus. "Ei kokemattomia, kiitos. Sinulla tulee olla pervopassi, jolla todistat, että olet saanut ainakin peruskoulutuksen."

Jos joku nyt erehtyy luulemaan minua täysin jaloksi ja epäitsekkääksi herrasmieheksi, niin valitettavasti täytyy tuottaa pettymys. Tällainen vähän normaalista poikkeava ryhmätilanne tuntuu kyllä kutkuttavalta ja varsin mielenkiintoiselta kokemukselta jo itsessään. Olen parissa aikaisemmassa tekstissäni maininnut fantasioistani, jossa minulla olisi kaksi alistettavaa henkilöä, tai sitten toimisin mestarina toiselle dominoivalle henkilölle. Eli siis neuvoisin ja ohjaisin toista dominoivaa henkilöä. En käskisi häntä, mutta ohjailisin ja opastaisin, toimisin valvovana osapuolena. Eikös tämä ole juuri sellainen tilanne, jonka voisi toteuttaa vaikka opetustilanteessa, tai apuopetuksessa?
Ja voinen myös myöntää, että ajatus että saisin puristella kyllikseni nuorten oppimattomien tyttöjen rintoja, ja saisin kyllikseni nuorta kiimaista pillua ei olisi varmastikaan vähäisin motivaatioistani. Hmm... Tarkemmin ajatellen voisin olla jopa niin jalo, etten ottaisi kaikilta edes kurssimaksua. :P

Puhetta genitaaleista.

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 8 Jul 2015 13:04:00 +0300

Ei ehkä tulisi ensimmäiseksi mieleen, mutta tämänkertaisen varsinaisen aiheen, eli puheen genitaaleista, otti esiin netissä eräs nainen. Ainakin jotenkin sellainen kutina on ollut, että miehet jaksavat asiasta jauhaa enemmän. Ulkonäkö, oletukset ja toivomukset. En ole käsitellyt näitä asioita omissa kirjoituksissani aikaisemmin, koska olen ajatellut olevan mielenkiintoisempaa puhua siitä varsinaisesta hommasta mitä tehdään, eikä niinkään niistä työvälineistä.

"Kuulema suomalaismiesten peniksen keskivertopituus on 12-15cm. Rohkenen olla eri mieltä, tai sitten mulla on käynyt vaan helvetinmoinen tuuri. Entä jos käy niin, että kun vastapuolen riisuu, onkin vastassa pettymys? Katkarapu tai pillu, joka ei vastaa odotuksia. Eli toivoit viivapillua, sait kinkkusämpylän-meiningillä. Haittaako se? Faktahan on, että yksi mieshistorian suurimpia kusetuksia on "koolla ei ole väliä". Tottakai on, se on fysiikkaa. Muutenhan kaikki naiset runkkais topsipuikolla. Daa. paksuus on tärkeämpi kuin pituus, eikä se koko silloin haittaa, jos oikeasti rakastaa. Muuten kyllä, ja jokainen nainen joka väittää muuta, valehtelee.”

Ei noilla koko- ja ulkonäköasioilla todellakaan ole ainakaan suurta merkitystä kaikille. Toisille taas niillä voi olla paljonkin merkitystä. Ehkä kyse on vain jokaisen omasta henkilökohtaisesta valinnasta, siitä miten asiat on laittanut mielessään tärkeysjärjestykseen. Ihan sama juttu on kaikessa muussakin. Yksi haluaa ostaa upean urheiluauton, sillä miksi edes ajella, jos ajamisessa ei ole mitään kivaa. Toiselle taas oleellisempaa on, että auto kulkee paikasta A paikkaan B, ihan sama miltä kottero näyttää.

Olen varmaan viimeinen sanomaan mitään miesten kalujen keskimääräisistä pituuksista tai paksuuksista, kun en ole koskaan nähnyt yhtään juhlakunnossa, omaani lukuun ottamatta. (Enkä muuten edes halua nähdä, jos joku nyt haluaisi lähettää asiakaspalautetta.) No tietysti olen jossain netissä, mutta se ei ole ihan sama asia, enkä nyt takuulla halua lähteä tämän kysymyksen vuoksi niitä sinne katselemaankaan. Olen kyllä kuullut, että jotkut jopa runkkaavat yhdessä kavereiden kesken samaa pornoleffaa katsoen ja kalujaan vertaillen, mutta itse en sellaiseen porukkaan ole tosiaankaan koskaan kuulunut. Veikeää huomata, että joissain asioissa sitä on itsekin niin siveellinen ja yksityisyyttään varjeleva.

Keskiarvo on aina keskiarvo. Käytännössä voi olla mahdollista, ettei kellään ole keskivertomittaista kalua. Osalla isompi, ja osalla pienempi. Eikä ole mitenkään mahdotonta, että jollekin on tullut vastaan vain isompia tai vain pienempiä kaluja. On minullekin tullut vastaan paria poikkeusta lukuun ottamatta vain pienirintaisia naisia. Oman kaluni koon suhteen en ole potenut minkäänlaista riittämättömyyden tuntoa, mutta monia sellaiset asiat tuntuvat oikeasti vaivaavan keskustelupalstojen kirjoituksista päätellen. Eivätkä kaiken maailman kasvatuspillerimarkkinatkaan niin hyvin muuten kukoistaisi.

Syvälle, ihan pohjaan asti tökkiminen tuntuu ainakin itsestäni erityisen kiihottavalta, ja ainakin osa naisista tuntee samoin. Kun hieman kuristaa kädellä kaulasta ja supattaa samalla korvaan, että nyt lutka saa kyrpää aivan kohtuun saakka, niin siitähän narttu vasta villiintyy. Paksuus taitaa olla myös makuasia. Toiset huutavat miten se kaksi sormeakin tekee niin älyttömän kipeää, ettei sellaisen kanssa haluaisi leikeissään edes varsinaiseen aktiin asti edetä. Toiset taas nauttivat kaikesta suuresta, ja mikäs sen paremmin näin likaista mielikuvitusta ruokkisi.

Miten lienee on subimiesten osalta? Ehkä isokaluinen subimies voi olla jollekin dominalle tai masterille kiihottava saalis. Sellainen orja, jonka voi laittaa kyntämään pohjamutia myöten aina kun huvittaa. Toisin päin käännettynä joku voi ajatella asian niinkin, että on kiva nöyryyttää "pikku pippeliä". Ainakin itse voisin kuvitella, ettei kaikille se koko merkitse mitään. Tai sitten ajattelee näin, että toinen on hyvä toisenlaisissa leikeissä, ja toinen toisissa.

Miksi edes kirjoitan tästä? Olen niin huono sanomaan millainen kalu miehellä olisi hyvä kenenkäkin mielestä, että mielelläni luovuttaisin tämän osuuden jonkun naisbloggaajan hoidettavaksi.

Viivapillu tai nakkismpylä, ei sillä ole itselleni niin merkitystä. Sellainen mainitsemasi siisti "viivapillu" on kai esteettisesti siveellisin ja omalla tavallaan kaunis. Sellaisen voisi kuvitella unelmiensa edustustyttöystävälle. Toisaalta (jos oikein ymmärsin tuon kinkkusämpylän), vähän turpeahuulisempi ja mahdollisesti suuremmilla häpyhuulilla varustettu pimppi voi olla paljon pornompi, ja rivolla tavalla kiihottavampi. Kumpi on parempi, en osaa sanoa. Kai se on taas vähän sen mukaan, mihin tarkoitukseen sitä on etsimässä. :D Mutta en minä itse ketään sen mukaan viereeni ottaisi tai pois työntäisi, millainen pimppi jalkovälissä on, kunhan sieltä nyt sellainen löytyy, ja hemmetin märkänä vielä. Enemmän itselleni tärkeämpää on se, että paikkoja oltaisiin sheivattu ainakin osittain, mieluummin kokonaan. Sen lisäksi että karvat ovat fyysisesti pois tieltä eivätkä jää roikkumaan hampaiden väliin tai peitä näkymää, on mielestäni kiihottavaa, että nainen on miehen vuoksi paljastanut tällä tavalla kaikkein pyhimpänsä. Se on jo eräänlaista alistumista.

Kapteeni koukku ja implanttien sitomisen pulma

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 1 Jun 2015 09:33:00 +0300

Nyt kesä on vihdoin koittanut, ja oleilen itsekin enemmän ulkosalla kuin sisällä tietokoneen ääressä. Siinä yksi syy, miksi päivityksien kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Aurinkoa näkee Suomessa kuitenkin sen verran harvoin, että siitä pitää ottaa kaikki irti. Kannattaa kuitenkin välillä muistaa niitäkin paikkoja, jonne päivä ei paista.

Pihan reunalla hitsauspuikon suristessa muotoutui tällainen kiva käyttöesine. Ei kuitenkaan tullut tällä kertaa omaan käyttööni, vaan oli tilaustyö. Olen muutenkin sen verran poikkeava yksilö, etteivät peppujutut ole minua koskaan kiinnostaneet. Vaikka mistä sitä tietää, ehkä kokeilemisen jälkeen voisi kiinnostaakin. Näitä voisi askarrella joskus joutessaan lisääkin.

Viime aikoina minua on mietityttänyt eräs sitomiseen liittyvä pulma, johon en ole vielä löytänyt oikein hyvää vastausta. Kysymys on nimittäin rintojen sitomisesta silloin, kun sidottavalla on nykyään niin yleiset rintaimplantit, eli "silikonitissit". Ihan puhtaalla järjellä voisi päätellä, että tuskin ainakaan kevyemmät rintasidonnat olisivat niille yhtään vahingolliset. Mutta kuinka paljon implantit oikeastaan kestävätkään ylipäätänsä mitään? Vai onko peräti niin, että implantit ovat lujempaa tekoa kuin ympäröivä kudos, eivätkä poksahda kovinkaan helposti tiukemmissakaan sidonnoissa. Onhan siinä jo nahkakin välissä suojana. Pystyvätkö rintaimplantin omaavat kokeilemaan äärimmäisiä rintoihin kohdistuvia sidontaleikkejä, esimerkiksi sidotuista rinnoista rokottamista? Tietenkin implanteissakin on eroja, ja siinä miten ne on asennettu, rintalihaksen alle vai päälle.

Loppukevennys

Feministi yritti netissä opettaa minulle, että on häpeällistä ja vanhanaikaista, että naisia on esimerkiksi johtotehtävissä paljon vähemmän kuin miehiä. Ilmoitin olevani itsekin suuri feminismin kannattaja, ja olevani asiassa samaa mieltä. Tai itse asiassa jopa sitä mieltä, että naisia pitäisi olla yhtä miesjohtajaa kohden vähintään kaksi.
Sain kuulla olevani sovinisti.

Hmm... Naisia ei voi sitten ymmärtää

Kivat tyhmät kyselylomakkeet

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 1 May 2015 12:34:00 +0300

Uusien tuttavuuksien kanssa tykkään jutella melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Sopivia leikkikavereita etsiessäni (siis siihen aikaan kun sellaisia etsin) on luonnollisesti tullut juteltua yhteisistä fantasioista ja kiinnostuksenkohteista, ja kaikesta muustakin mitä aihepiiriin ja sen harjoittamiseen kuuluu. Tietenkin tällaisen viestittelyn jatkuessa päivästä ja viikosta toiseen on mahdollista, että osa jutuista ehtii jo unohtumaan. Tämähän on sinällään luonnollista, mutta toisinaan myös vähän kiusallista. Ja tietenkin jos vielä juttukavereita on ollut useampia, niin jossain vaiheessa menee melkein väistämättä sekaisin, kuka mistäkin on tykännyt.

Yksinkertaisin ratkaisu lienee jonkinlainen muistilista, josta asiat löytyvät näppärästi myöhemminkin. Muistilistan sijaan voi myös käyttää valmista kyselylomaketta. Merkataan vain rasti ruutuun jokaisen läpikäydyn asian kohdalle. Näitä BDSM-kyselylomakkeita löytyy kyllä jonkin verran valmiina netistäkin, jos jaksaa vähän kaivella. Tietenkin sopivan löytäminen voi olla hankalampaa, joten jos kunnollisen haluaa, niin on parasta tehdä sellainen ihan itse.

Kyselylomakkeista voi tietenkin olla montaa mieltä. Toisten mielestä ne ovat tyhmiä ja tarpeettomia, ja toiset taas kokevat ne hyödylliseksi syystä tai toisesta. Olivat ne sitten tarpeellisia tai eivät, niin niiden täyttäminen ja lukeminen voi olla myös kutkuttavaa esileikkiä.

Minulla oli aikoinaan hieno omatekoinen kyselylomake, joka sitten jäi vuosiksi pölyttymään arkistojen uumeniin. Kaivelin sen esiin pari vuotta takaperin, mutta silloin kävi nopeasti ilmi, että lomake oli jo aikansa elänyt. Jonkin aikaa yritin huvikseni korjailla sitä, mutta lopulta kyllästyin. Paska mikä paska. Ohjelmistot muuttuvat, käyttöjärjestelmät muuttuvat. Kaikki vain ei toimi enää niin kuin ennen.

Mietiskelin tuossa jokunen päivä sitten, onko mahdollista lisätä blogeihin jonkinlaista kyselyä. Olisi nimittäin voinut tehdä oikein suuren luokan kyselyn naisten vilautteluista ja muista itseäni kiinnostavista aiheista. Tutkin hieman asiaa, ja paljastui, että Google Drivessä on valmiina näppärä ohjelma kyselyiden tekoon. Samaisella ohjelmalla päivitin myös tuon vanhan kyselylomakkeeni ajan tasalle suurin piirtein puolessa tunnissa.

Kyselylomakkeeseen saa vastata. Mielelläni lueskelen, millaisia mieltymyksiä lukijoillani on.

NYKYAIKAISTETTU LOMAKE

Vilauttelua ja vilkuilua

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 22 Apr 2015 12:22:00 +0300

Inhoan reissaamista. Naamaa koristaa reilun viikon ikäinen sänki, ja ulkoinen olemukseni taitaa muutoinkin olla lainattu ennemminkin joltain metsärosvolta, kuin ihan rehelliseltä ihmiseltä. So what...

Tuijotan lasittunein silmin, kuinka naispuoleinen henkilö kumartuu syvään pöydän ylle paljastaen kaula-aukkonsa sisään sellaisen näkymän, että hetken aikaa luulen aivan kaiken olevan edessäni tarjolla nännejä myöten. Kyllähän tuollaisia näkymiä tulee silloin tällöin eteen, ja niitä pitää vilkuilla salaa, mutta nyt olen liian väsynyt näyttelemään muihin asioihin keskittynyttä. Katselen vain hiljaa niin kauan kuin näytelmää riittää. Hyvänkokoiset tissit, ja muodoltaan niin täydellisen pyöreät, etten ole sellaisia vielä missään muualla nähnyt. Jos en olisi saanut illalla oikein kunnolla, niin nyt olisi kyllä melko paha paikka.

Mieleeni putkahtaa kiinnostava oivalus. Kaupassamme on pakastealtaiden luona ollut pitkään penkkejä, mutta harvoin niissä näkyy ketään istuskelemassa. Tai ainakaan talviaikaan. Tässä jossain vaiheessa kylmäaltaiden järjestystä muutettiin, ja nyt penkit ovat siten, että niissä istuessaan näkee jäätelöaltaille. On muuten loppupelissä hyvin suunniteltu veto. Nimittäin kesähelteillä voi mennä istuskelemaan penkille, ja katsella, miten nuoret pimut tulevat kumartelemaan jäätelöaltaiden ylle.

Olenpa joskus miettinyt, tapahtuuko tuollainen itsensä esittely aina ihan vahingossa, vai onko kyseessä joskus jonkinlainen harkittu kiusanteko. Ja kuinka yleistä se sitten on. Siis jonkinlainen pieni peli tuomaan kuumottavaa piristystä tylsään päivään. En kuitenkaan usko, että kyseinen juttu tarkoittaa varsinaisesti mitään sen suurempaa. Minä vain tykkään katsella, ja ehkä joku tykkää näyttää. Nykyäänhän tuollainen pitäisi kyllä tuomita ihan järkyttäväksi seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta taidan olla itsekin niin sairas pervo, ettei minua haittaa tippaakaan. Seksuaalinen häirintä onkin oikeastaan aika tulkinnanvarainen juttu. Jos joku lihava, kalju, hiestä ja rasvasta kiiltelevä kuusikymppinen miespuoleinen työntekijä vilauttaisi pöydän takaa, niin varmaan kaikki kokisivat sen häirinnäksi. Niin kai minäkin. :D Jos taas tismalleen samat jutut tekisikin joku nuori ja näyttävä pimu, niin se ei olekaan enää häirintää. Pärstäkerroin siis vaikuttaa teon tuomittavuuteen. Tai no, ainahan on olemassa niitäkin, jotka häiriintyvät ihan kaikesta.

Kyllä minulle ainakin saa vähän vilautella jos tahtoo. (Ja ehkäpä se on jopa toivottavaa.) Toivottavasti on muuten tulossa oikein lämmin kesä, noin niin kuin pukeutumista ajatellen.

Fyysisen erilaisuuden hyväksyminen kinkyilyssä

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 14 Apr 2015 15:31:00 +0300

Useampikin blogaaja on kirjoittanut ulkonäöstä, ja siitä mitä kaikkea korea ja kiinnostusta herättävä ulkokuori merkitsee. Sen verran usein olen tainnut itsekin kirjoittaa aiheeseen liittyen, että omat mielipiteeni asiasta ovat tulleet varmaankin jo jotakuinkin selviksi. On kuitenkin vielä yksi ulkoisen olemuksen seikka, jota en ole tainnut vielä käsitellä. Jouduin puimaan asiaa mielessäni tuossa vähän aikaa sitten käymissäni keskusteluissa, ja selventämään näkökantaa itselleni.

Miten suhtaudun fyysiseen erilaisuuteen kinkyilyn näkökulmasta? Voisinko sessioida henkilön kanssa, joka on vaikkapa menettänyt kätensä, tai istuu pyörätuolissa? Tai entäpä jos dominoiva osapuoli onkin se erilainen?

Tarkemmin ajateltuna en näe asiassa varsinaisesti omalla kohdallani ongelmaa, mutta ymmärrän kyllä, miksi joku voi vierastaa ajatusta.

Aloitetaan vaikka dominoivasta osapuolesta. Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla dominoiva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta?

Voisin vastata kumpaankin, että välttämättä ei. Yksikätisen ei ehkä voi pidellä samaan aikaan kiinni hiuksista ja läimiä avokämmenellä takapuolelle, mutta onko se edes aivan välttämätöntä? Miksi niitä ei voi tehdä vuorotellen? Kyllähän fyysisiä rajoitteita on myös ns. "normaaleilla" pervoilla. Kuka ei pysty ottamaan sitä valtavaa dildoa sisäänsä, vaikka partneri niin kovasti haluaisi, tai kuka ei ole tarpeeksi vahva pidättelemään itseään vahvempaa subia.

Entä se uskottavuus?

Herr Flick oli Maanalainen armeija iskee jälleen -sarjassa kepin kanssa kulkeva kampurajalkainen gestapon upseeri, mutta se ei vähentänyt yhtään hänen arvokkuuttaan. Itse asiassa voisin lyödä melkein vetoa, että joku tämänkin tekstin lukija on ajatellut joskus fantasioissaan Herr Flickiä pikkarit märkänä. Tai miksi ei pyörätuolissa istuvaa voisi ajatella dominoivana? Eräs James Bondin perivihollinen istui pyörätuolissa, mutta oli siitä huolimatta rikollispomo. Tai kukapa ei ajattelisi, että yksisilmäinen, koukkukätinen ja puujalkainen merirosvo voisi olla kova jätkä tai mimmi?

Entä alistuva osapuoli? Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla alistuva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta? Jos se ei ole este olla dominoiva osapuoli, niin miksi ihmeessä olisi este olla alistuva osapuoli?

Sitten se erilaisuutta vierastava näkökanta.

Fyysinen erilaisuus voi tietenkin olla joissain tapauksissa este tietyntyyppisille leikeille, mutta ei varmaankaan kaikkiin. Eihän se lopulta ole kiinni kuin kekseliäisyydestä. Tietenkin ymmärrän myös sen, jos jotkut leikit saattavat olla omalle seksuaalisuudelle niin tärkeitä, ettei mielellään antaisi fyysisten rajoitteiden estää niitä.

En osaa sanoa, millaisia ajatuksia subin näkökulmasta katsottuna fyysisesti rajoittunut masteri tai domina herättäisi. Voisiko joku kokea esimerkiksi sääliä, jolloin alistumisesta voisi tulla erikoinen ryhdyn tähän vain säälin vuoksi -ajatusmalli, joka ei kai ainakaan seksuaalisessa mielessä olisi aivan paras lähtökohta. Oikeastaan minun on hankala nähdä tilannetta muutenkin subien näkökulmasta, joten olen kai väärä henkilö vastaamaan tähän. Ehkäpä jollain toisella on siitä omakohtaisia kokemuksia.

Masterin näkökulmasta katsottuna taas tulee ensimmäiseksi mieleen muiden suhtautuminen asiaan. Siis vaikka itselleen asia olisikin selvä ja hyväksyttävä, mutta tuomittaisiinko tilanne jostain ulkopuolelta. Olen muutaman kerran tainnut kirjoittaa, että monien ulkopuolisten henkilöiden negatiivisten mielikuvien perusteella subit ovat niitä säälittäviä raukkoja, joita alistetaan, ja masterit ja dominat niitä ällöttäviä sikoja, jotka hyväksikäyttävät niitä raukkoja. Jos tähän yhtälöön vielä lisätään se, että alistuva osapuoli on fyysisesti rajoittunut, tekee se hommasta vieläkin törkeämpää ja inhottavampaa. Voisin ainakin kuvitella, että tämä on yksi syy, jonka takia moni dominoiva vierastaisi fyysisesti rajoitteisen alistamista. Toisaalta, miksipä noista leikeistä tarvitsisi kenellekään ulkopuoliselle mainostaa?

Oma mielipiteeni siis on, että voisin hyvinkin ajatella sessioivani jonkun fyysisen rajoitteen omaavan henkilön kanssa. Oikeastaan lähtökohtinani on muutenkin se, että ensin tutustutaan toisten ajatusmaailmoihin, ja vasta sen jälkeen tavataan, jos kemiat kohtaavat. Eikä fyysinen rajoite välttämättä ole kaikkien mielestä edes huono asia. Esimerkiksi amputaatiot ovat toisille varsinainen fetissi. Ja onko väliä jos subi liikkuu pyörätuolissa, jos tarkoitus on kuitenkin sitoa kokonaan liikkumattomaksi.

Robottiajan alistaja

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 2 Apr 2015 14:15:00 +0300

Me varmaan kaikki tiedämme, mitä panokoneella tarkoitetaan, ja mitä sillä tehdään. Entä jos laitetta lähdettäisiinkin kehittelemään eteenpäin. Parikymmentä vuotta sitten puhelin oli pelkkä puhelin. Sillä soitettiin tutuille, ja pidettiin yhteyttä ihan vaikka toiselle puolelle maapalloa. Sitten tulivat tekstiviestit ja matopelit, ja puhelimella pystyi tekemään jo muutakin. Tämän päivän puhelin on enemmänkin viihdekeskus kuin puhelin. Sanoin tietokoneet ovat kehittyneet yksinkertaisista laskukoneista pelikoneiksi ja internetin käyttöliittymiksi.

Entäpä jos panokone olisi jotain muuta kuin pelkkä mekaaninen tykytin, vaikkapa sitten tulevaisuuden viihdekeskus?
"Tervetuloa kodin viihdekeskukseen." Miellyttävä ääni opastaa lähestyessäsi juuri ostamaasi ja seinään kytkemääsi laitetta.
"Istuutukaa tuoliin, olkaa hyvä. Valitkaa haluttu viihde." (PIIP) "Aikuisvihde valittu. Olkaa hyvä ja valitkaa alakategoria." (PIIP)
Tunnet kuinka istuin säätää automaattisesti asentoaan. Metalliset sangat ilmestyvät ja lukitsevat nilkkasi, reitesi, ranteesi ja rintakehäsi paikoilleen. Tuoli muuttaa edelleen muotoa, ja tunnet kuinka nouset sen mukana pystyyn. Virtuaalilasien kautta näet ympärilläsi keskiaikaisen linnan tyrmän. Korvien kuulokkeista kuuluu kaukaista vaikerointia, metallisten kahleiden kilinää ja metallisten tyrmän ovien kalahtelua.
Julma ja karskin näköinen vartijan astelee eteesi, ja tarttuu kiinni vaatteistasi. Arvaat mitä nyt tapahtuu. Tunnet vaatteidesi repeytyvän, mutta todellisuudessa sitä ei tee kukaan ihminen, vaan viihdekeskuksen mekaaninen varsi. Rintojasi puristellaan, sisääsi työntyy jotain isoa. Tunnet raipan osuvan kerta toisensa jälkeen kannikoillesi.

Kaikki nämä toiminnot voisivat olla automatisoitavissa. Ehkä ensimmäiset laitteet olisivat hieman kömpelöitä, mutta alan kehittyessä ominaisuuksia ja sulavuutta voisi tulla mukaan enemmän.

Mutta kiinnostaisiko tällainen virtuaalinen toiminta ketään? Olisiko se kenties pelottavaa? Uskaltautuisitko heittäytyä mekaanisen laitteen armoille, kun tiedät kuinka helposti tietokoneet kaatuvat muutenkin, ja millaisia kaikkia muita teknisiä vikoja voi olla. Vai voisiko kone olla jopa ihmistä turvallisempi?

Välinepajalla

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 23 Mar 2015 09:17:00 +0200

Mitä kuuluu tehdä silloin, kun työlistalla on odottamassa kymmenen keskeneräistä hommaa?
No, aloitetaan tietenkin taas jokin uusi homma.

Tällä kertaa puuhana oli tehdä neljä samanlaista sidontatankoa. Onneksi työmäärä oli sen verran pieni, että homman sai tehtyä käytännössä valmiiksi parin viikonlopun aikana. Niinpä pajassani on suhissut vuoroin hitsauspuikko, ja rääkynyt hiomakone kilpaa koneenkäyttäjän kanssa. Sen verran nimittäin alkaa tunti tolkulla lattian rajassa kumartelu vaivaamaan selkää, että pitäisi laittaa itsensä roikkumaan hetkeksi noista tangoista. Ei muuten välttämättä olisi paskempi idea. Siis meinaan että jos selkä on kipeä kyykistelyn tai huonon ryhdin vuoksi, niin venyttää sitä vaikka päivittäin roikkumalla sidontatangosta. Tämä lienee sitä "seksuaaliterveyttä", jota kaupoissa nykyään myydään.

Näiden tankojen lopullinen käyttötarkoitus ei itse asiassa ole minullekaan aivan selvä, sillä ne eivät tule omaan käyttööni. Kuulostaa ehkä selittelyltä, mutta ihan oikeasti ne ovat menossa eräälle tuntemattomalle henkilölle sessiovälineistöön. Kun pysyttelen mielelläni itse anonyyminä, niin silloin myös vastapuoli saa pysytellä nimettömänä. Valmiit tuotteet luovutetaan sitten ihan naamatusten, niin edes osoitetietoja ei tarvita. Paitsi sitten jos toimitus livenä ei onnistukaan, niin voisin tietysti joillain ehdoilla toimittaa nuo postitsekin. Iso muhkurainen paketti, jossa lukee isolla "HUOMAAMATON LÄHETYS", ja "SISÄLTÄÄ PORNOA".

"Tangot" eivät ole mitään umpitankoa, vaan turhan painon välttämiseksi ne on valmistettu putkesta. Putki on kuitenkin riittävän jäykkää 75-kiloisen nartun roikottamiseksi putken päistä, ja koeponnistin vielä jokaisen 175 kilon kuormalla varmuuden vuoksi. Harjattu metallipinta on ainakin omaan silmääni miellyttävän näköinen. Ehkä samanlaisia tulee tehtyä jossain vaiheessa omaankin käyttöön.

Vaatefetissikö?

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 5 Mar 2015 11:50:00 +0200

En ole koskaan mieltänyt itselläni olevan minkäänlaista fetissiä vaatteita kohtaan. Okei, tykkään kyllä muodokkaista pimuista tiukoissa topeissa, ja musta nahkakin on ihan kiinnostavaa, mutta en nyt kuitenkaan fetissiksi sitä voisi sanoa. Enemmänkin se on vain mukavan näköistä. Huomasin kuitenkin yllättäen, että erääseen vaatekappaleeseen yhdistän myös seksuaalista viehätystä. Ohuet mustat nahkahansikkaat omissa käsissäni. Hmm... On taas hieman hankalaa selittää omia tuntemuksiaan, mutta yritetään.

Aivan tarkalleen ottaen pelkät hanskat ovat yhtä vähän kiihottavia, kuin sukat tai reikäiset aluskalsarit. Ohuet nahkahansikkaat käsissä puuhastelu tuntuu kuitenkin jollain tavalla erilaiselta, ja varsin mukavalta. Tunteessa on mukana jotain tuhmaa ja likaistakin. Ne ovat kuin suojahansikkaat, joiden kanssa masteri voi kosketella likaista narttua varsin ronskistikin sotkematta itseään. Ohut materiaali ei vie liikaa sormien tuntoherkkyyttä. Rintoja puristellessa voi tuntea nännin selkeästi hansikkaiden läpi. Lateksihansikkaissa olisi varmasti vieläkin parempi kosketusherkkyys, mutta en pidä niiden liian tiukasta ja ahdistavasta istuvuudesta ja hiostavuudesta. Nahka on materiaalina omasta mielestäni myös tyylikkäämpi. Ehkä noihin hansikkaiden käyttöön liittyy myös mielikuva vastapuolen tuntemuksista. En usko, että kukaan pitäisi pahana pehmeiden nahkahansikkaiden lämmintä kosketusta. Ehkä kivan lisäsävyn tilanteeseen tuo myös natina, jonka kiristyvä nahka saa aikaan. Ja sen tuoksu. Mutta ne ovat vain pienenä mausteena.

Käsi ylös kaikki ne naiset, joiden rintoja saisi puristella selän takaa ohuet mustat nahkahansikkaat kädessä?!

Asennoituminen ja itsevarmuus

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 10 Feb 2015 09:27:00 +0200

Olen miettinyt viime päivinä sessiointiin liittyvää itsevarmuutta. Siis lähinnä omalta kannaltani, mutta myös uusien tulokkaiden näkökulmasta. Masterihan on sessiossa se dominoivampi osapuoli, ja mikäs sen parempi tunnelman tappaja olisikaan, kuin arvoisan johtajan epävarma ja haparoiva käytös.

Ajoittain näkee aloittelevien kysymyksiä jännityksestä ja muusta sellaisesta, ja miten niistä pääsee eroon. Ehkä se on joillekin ihan oikeakin ongelma, mutta joka tapauksessa olisi jännä tietää, miten kyseinen henkilö on valmistellut itseään henkisesti.

En tunnusta koskaan varsinaisesti hermoilleeni session aikana. Ehkä jonkin verran ennen sessioita, mutta sitten kun ovi napsaistaan säppiin, ja olen herrana talossa, niin olo tulee perin itsevarmaksi. Melkein mikä tahansa juttu tuntuu luontevalta, eikä tuhmien puhuminen nartulle ole mikään outo juttu. Asioista puhutaan niiden omilla nimillä. Pillu nyt on pillu, vaikka se olisi sialla päässä. Pervoilussa on helppo mennä vaikka ihan ääripäähän saakka.

Mitään taikatemppuahan tässä ei ole. Omassa mielessäni vain asennoidun siten, että neljän seinän sisällä tapahtuvat jutut jäävät neljän seinän sisälle. Ympäristö on tuttu, ja ainoalla kuuntelijalla ei ole oikeutta edes arvostella masteria. Kyllähän aikoinaan koulun joulunäytelmässäkin pelotti ihan hurjasti esiintyä suurelle yleisölle. Jos katsojana olisi suuren yleisön sijaan ollut vain yksi ainoa henkilö (ja vielä alasti ja sidottuna), ei olisi takuulla jännittänyt läheskään niin paljoa. Tällä tavalla on helppo psyykata itsensä itsevarmaksi, eikä siviilielämässä noloinakaan pidettyjen asioiden esittäminen tunnu vaikealta. En tunne vastaavaa ilmiötä subien näkökannasta, mutta ehkä leikkeihin on helppo heittäytyä toisen viemänä. Siis tekee vain niin kuin toinen käskee, kuten SS-miehet konsanaan. Enhän minä ole pervo, vaan tuo toinen joka käskee.

Eräänä päivänä minulta kysyttiin, olisinko halukas keskustelemaan kinkyseksistä ihan kasvokkain. (Kysyjä oli minulle vieläpä entuudestaan täysin tuntematon henkilö, ja mielessäni ehti kaiken muun lisäksi käymään lukuisia ajatuksia siitä, millaiseen lehtilööppiin nämäkin jutut lopulta päätyisivät.)
Täytyy sanoa, että seksiasioista keskusteleminen ei normaalitilanteessa ole minulle millään tavalla luontevaa. Ainakaan omassa kaveriporukassani mitään meheviä keskusteluja ei ole koskaan käyty, joten kokemustakin on aika vähän. Ymmärtääkseni miehet harrastavat tällaista muutenkin vähemmän kuin naiset. Jos joutuisin nyt yllättäen puhumaan seksistä, ja etenkin vielä niistä kaikkein pervoimmista mieltymyksistä jonkun tuntemattoman henkilön kanssa, en varmaankaan pystyisi esiintymään ollenkaan luontevasti. Kai vähintäänkin kiemurtelisin hermostuneesti, ja yrittäisin koko ajan hakea pehmeämpiä sanoja kuvaamaan ajatuksiani. On siis vähän eri asia olla rohkea ja itsevarma suljettujen seinien sisällä, ja eri asia olla rohkea siviilimaailmassa. :D

Pohdintaa tulevaisuudesta

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 22 Jan 2015 14:29:00 +0200

Sain pitkästä aikaa niin kunnolla mieltä lämmittävää positiivista palautetta blogistani, ettei pakkanenkaan tuntunut jostain syystä enää niin kylmältä kuin aikaisemmin. :) Samalla tosin sain myös palautetta, että kirjoituksissani oli esiintynyt ärsyttäviä lyöntivirheitä. Pahoittelut näistä. Syytän huonosti toimivaa oikolukua. Kävin tekstejä läpi toisella tietokoneella, ja suurin osa virheistä pitäisi olla nyt korjattuna.

Olen kirjoittanut paljon BDSM-aihepiiriin liittyvistä omista pohdinnoistani. Yleensäkin taitaa olla niin, että pohdin kaikenlaisia kysymyksiä melko paljon, ja toivoakseni juurikin nuo pohdintoja sisältävät kirjoitukseni ovat sellaisia, jotka lukijoitani kiinnostaisivat eniten. Sellaiset ainakin itseäni kiinnostaisivat. Pelkät sessiokertomukset ovat lopulta aika tylsää luettavaa, jos luetellaan mitä tehtiin aluksi, mitä sitten ja mitä sen jälkeen. Paljon kiinnostavampaa sitä vastoin on päästä sisälle kirjoittajan ajatuksiin.
Kun olen kirjoittanut omista ajatuksistani, olen lähinnä odottanut kommentteja itseäni kokeneemmilta konkareilta. Sen sijaan onkin osoittautunut niin, että etenkin itseäni kokemattomammat ovat löytäneet kirjoitukseni, ja saaneet niistä jopa apua omien ajatustensa selvittämiseen. Haa, joku muukin on pohtinut näitä samoja asioita!

Viikon keskusteluiden aiheina vilahtivat myös valokuvat. Ja myös videotkin, nimittäin tuhmemmat sellaiset. Vuosien aikana on tullut napattua yksi jos toinenkin valokuva, ja esiinnyn muutamissa kuvissa itsekin. Kyllähän jossain vaiheessa pidimme ihan kuvauspäivänkin, vaikka ei silloin niin kovin tuhmia kuvia otettu. Muutamia sessiovideoitakin on tullut otettua. Niitä löytyikin enemmän kuin muistinkaan. Oikeastaan mieleni tekisi ottaa joskus oikein kunnollisia kuvasarjoja. Sellaisia tyylikkäitä, ei mitään huonolaatuisia webbikamerakuvia. Ja kyllä seksivideoidenkin teko kiinnostaisi jossain määrin. Itse asiassa olen jopa päättänyt, että tulen vielä jossain vaiheessa tekemään ihan oikean seksivideon/elokuvan. Tosin se saattaisi jäädä ihan oman kirjoituspöydän laatikkoon, mutta olisi kuitenkin tullut tehdyksi. Aloin vähän miettimään asioita

Kuten kaikki varmaan tietävät, menee Euroopassa tällä hetkellä vähän huonosti. Talous kangertelee, ja ihmiset jäävät työttömiksi. On tuota jokusen kerran tullut itsekin mietittyä, mitä sitä sitten tekisi, jos jonain päivänä työt loppuisivat. Mitä sitä edes osaisi tehdä? Jos rupeaisi yrittäjäksi? Mitä ihmettä silloinkaan tekisi? Ei ole kokemusta yrittäjyydestä, eikä oikein ideaa tuotteista tai palveluista.
Jos jäisin nyt työttömäksi, niin miksi en harkitsisi sitten siirtymistä aikuisviihdealalle? Jos aihepiiri kerran tuntuu kiinnostavalta, niin mikä estäisi kokeilemasta? Ainahan sanotaan, että tee työksesi sitä, mikä tuntuu kivalta.
Ja ennen kuin järkytys alkaa leviämään, niin tarkennettakoon, että tarkoitin lähinnä tuottamista ja kuvaamista. Kameran eteen en kyllä kovin helpolla lähtisi, sen verran ujostuttaa. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Asiaa muutaman päivän haudottuani en todellakaan pitäisi ajatusta mahdottomana. Toki lopullinen päätös riippuisi myös muusta senhetkisestä elämäntilanteesta, mutta mahdollista se kyllä olisi. Tosin jos alalle lähtisin, suuntautuisin varmastikin juurikin omien kiinnostusteni mukaan etupäässä bdsm-puolelle. Ongelmana vain on, että asiakaskunta saattaisi jäädä melko marginaaliseksi. Liekö menekkiä sitten ulkomaille...?
En löytänyt netistä juurikaan suomalaisille aihepiiristä kiinnostuneille suunnattua informaatiot, mutta ehkä jotain kautta sitä onnistuisi kaivelemaan. Ties vaikka lukijoissani sattuisi olemaan asioista enemmän tietäviä.

Magneettista vetovoimaa

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 14 Jan 2015 20:28:00 +0200

BDSM-baarissa tuli keskustelua vahvojen neodyymimagneettien (ns. supermagneetti) hyödyntämisestä sidontatarvikkeina. Ei siis seinään ruuvattuja koukkuja, vaan kahleiden kiinnitys teräspintaan vahvojen magneettien avulla. Tai miksi ei vaikka auton konepellille, jos sellaista keulakoristetta kaipaa. Magneeteista tuli kuitenkin mieleen eräs toinenkin idea, jota voisi olla mielenkiintoista testata.

Vuosien saatossa romukoppaani on päätynyt useita vanhoja tietokoneen kovalevyjä, joista olen purkanut talteen vahvoja magneetteja. Kekseliäällä Mielikuvituksella näet magneeteista voi saada aikaan vaikka mitä hassua.

Mikä sitten magneeteissa on niin mielenkiintoista? No se, että magneettinen vetovoima kulkee kappaleiden läpi. Voit vetää tai työntää esimerkiksi teräskuulaa vaikkapa seinän toiselta puolelta. Joskus lapsena huijattiin tyhmempiä spiritistisessä istunnossa, että henki se liikutti osoitinta itsekseen laudalla. Ja arvatkaapa mitä pöydän alla oli?

Mutta miltäpä tuntuisi käyttää magneetteja aikuisten leikeissä? Voisiko vahvalla magneetilla liikuttaa sisään työnnettyä teräskuulaa, ja miltä se tuntuisi? Vanhoissa tietokoneen pallohiirissä on kumilla päällystetty teräspallo. Myös ainakin osa golfpalloista tuntuu olevan magneettisia. Tässä ideaa kokeilunhaluisille.

Tuparit kinkykammiossa

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 5 Jan 2015 11:36:00 +0200

Ihan oikea sessio pitkästä aikaa. Tämä vuosi on mennyt miten on, ja monissa elämäntilanteisiin liittyvissä asioissa on tapahtunut muutoksia. Osa tilapäisiä, osa pysyviä. Joululomalle oltiin suunniteltu jo syksystä saakka aikuiseen makuun olevaa viihdettä, ja eritoten vielä nyt kinkykammion remontin ollessa lopulla, kääntyivät ajatukset yhä enenevissä määrin siihen suuntaan. Tai oikeastaan koko kinkykammion remontin aloittaminen sai syksyllä pontta noista tulevien suunnittelemisista. Nyt sitten saatiin sekin tila koeajettua, vaikka ihan viimeistä silausta myöten ei valmista ollutkaan.

Aloitimme session tutuksi tulleella tavalla, eli kaulapannan laitolla. Kaulapanta, paitsi että on toisinaan kätevä apu kiinnipitämisessä, on myös symbolinen osoitus session alkamisesta, ja valtasuhteiden muuttumisesta subin ja masterin rooleihin. Tämän jälkeen nartun seistessä edessäni ohjeistin häntä riisumaan päällysvaatteet. Käytännössä, koska vaatteita ei muutoinkaan ollut paljoa, tämä tarkoitti lähinnä kaiken muun paitsi rintaliivien ja pikkuhousujen riisumista. Ajattelin vähän pitkittää leikkiä, joten riisuisin itse loput myöhemmin. Kokeilin myös uutta tapaa käsien sitomiseen. Nartulleni on hankala löytää sopivia kahleita käsirautoja lukuun ottamatta, joten käytän käsien sitomiseen usein nippusiteitä tai köysiä. Nippusiteet ovat tavallaan hyviä, mutta vähän persoonattomia, ja ne joudutaan aukaisemaan saksilla tai pihdeillä. Köysien sitomiseen ja aukomiseen taas menee turhaa aikaa. Sidoin kumpaankin ranteeseen oman luonnonkuitunarun noin 10 cm leveäksi sidonnaksi. Sidonnan aikana pujotin kumpaankin köyteen yhden pienehkön metallirenkaan suunnilleen sidonnan puolivälissä. Nämä renkaat taas saatiin lukittua toisiinsa tai irrotettua pienellä hakasella varsin näppärästi.

Käsien sidonnan jälkeen jäin nartun selän taakse. Vasen käteni lepäsi nartun vasemman hartian ja niskan välimaastossa kevyellä puristusotteella. Oikea käteni eteni rintaliivien kuppien väliin. Tartuin kiinni liiveistä tarkoituksenani repäistä ne irti yhdellä nykäisyllä. Liivit aukesivat hakasistaan ja toinen olkain napsahti poikki. Toinen oli kuitenkin yllättävän kestävää sorttia, joten kolmen nykäisyn jälkeen kiskoin liivit alas selän taakse, ja pyöräytin ne samaan myttyyn ranteen siteiden kanssa. Alushousujen alas saamisessa ei tietenkään ollut sen kummempia vaikeuksia.

Sivelin oikealla kädelläni nartun kylkeä kainalon alapuolelta ja pitelin vasemmalla kiinni niskasta. Työnsin narttua eteenpäin niskasta pöytää vasten niin, että nartun oli kumarruttava hieman pöydän yläpuolelle. Irrotin otteeni niskasta, ja tartuin kiinni hiuksista vetäen päätä taaksepäin. Taisi kasvoilta näkyä pieni hymyn häivähdyskin. Asento oli sopiva tissien kourimiseen, johon siirryinkin melkein välittömästi. Läimäyttelin alaspäin törröttäviä rintoja ja puristelin niitä melko kovakouraisesti. Kuiskailin samalla nartun korvaan jotain siitä miten kivalta se tuntui, ja että narttu nautti siitä varmasti yhtä paljon. Sitten vein oikean käteni nartun jalkoväliin, ja märkäähän siellä tuntui olevan, ihan reilustikin. Kun olin jo ehtinyt aloittamaan tuhmien puhumisen, en malttanut olla tekemättä märkyydestä suurta numeroa.

"Täällähän märkää on. Narttu taitaakin haluta tänään kunnolla tavaraa sisään pilluunsa. Tännehän saisi varmaan upotettua kaikki sormet."

Kiusoittelin samalla hieromalla kämmenelläni pillua siten, että sisemmät häpyhuulet ja klitoris liukuivat liukkaina keskisormeni ja nimettömän välissä. Vaikka sateessa seisomisesta en tykkääkään, niin joissakin asioissa märkyys on sitä parempi, mitä enemmän sitä on. Ja litimärkä pillu on yksi niistä asioista, joka saa minut yleensä aina varsin himokkaaksi.

En tiedä miten muut masterit yleensä tekevät sessioidensa kanssa, mutta itse olen tottunut suunnittelemaan session etukäteen varsin pikkutarkasti, jotta varsinaisen aktin aikana ei tulisi tyhjiä mitähän seuraavaksi? - kohtia. Etukäteen suunnittelu ei kuitenkaan tarkoita, että toteutuksen pitäisi noudattaa suunnitelmaa orjallisesti. Kinkykammioni nikkarointi on viimeistelyvaiheessa, mutta en kuitenkaan ehtinyt saada kaikkea sessioon tarvittavaa valmiiksi. Alunperin suunnitelmissani oli rakentaa seuraavaa vaihetta varten eräänlainen nostolaite, jonka avulla olisin piinannut narttua ja kiusoitellut orgasmin partaalla erinäisin keinoin seuraavan tunnin ajan. Muuttuneen suunnitelman vuoksi päätin käyttää vuosi takaperin rakentamaani putkirunkoista sidontapukkia. Kaulapannalle on valmiina kiinnike pukin etupäässä, ja polvet voidaan kiinnittää pukin takapään V-muodossa seisovien jalkojen korvakkeisiin.

Mulla oli vajaa pullollinen hivenen vanhaa liukkaria, ja ajattelin käyttää sen loppuun tässä leikitellessä. Nartulle suupallo suuhun, ja sen jälkeen kaadoin liukastetta kädelleni. Hieroin kättäni häpykumpua vasten ja annoin sormieni liukua häpyhuulien välistä. Toinen käteni ilmestyi paikalle etukautta hieromaan klitorista. Kuiskuttelin matalalla vaimealla äänellä narttuni korvaan mitä kaikkea parhaillani tein hänelle, ja mitä sen jälkeen tulisin tekemään niin rivolla, yksityiskohtaisella ja likaisella tavalla kuin osasin. Sen jälkeen jatkoin kertaamalla ääneen omiani ja narttuni fantasioita.

Joskus sanotaan, että enemmän on vähemmän, ja tällaisessa tilanteessa se näyttää olevan usein totta. Rauhallinen, ehkä jopa laiska sormityöskentely tuntuu tehoavan usein paremmin kuin nopeampi. Annoin nartun tulla ehkä 15 kertaa lähelle orgasmia lopettaen kiihotuksen viime hetkellä.

Seuraavaksi narttuni ollessaan kontillaan sidontapukissa pääsimme kokeilemaan jotain uutta. Aikaisemmin syksyllä rakentamani panokone ei ole vielä koskaan aikaisemmin ollut mukana tositoimissa, ja nyt sekin saatiin koeajaa. Alun säätöjen jälkeen narttu sai takaapäin koneen lykkimää suurehkoa sauvaa. Itse en olisi päässyt nyt muutenkaan panemaan, sillä hölmöyksissäni käytin taas tuota öljypohjaista liukkaria, joka taas ei sovi yhteen kortonkien kanssa. Eipä tullut tehtyä tuotakaan virhettä ensimmäistä kertaa. Itse laitteen toiminnassa ei ollut ongelmaa, mutta se oli hivenen äänekäs. Sanoin alussa kone hieman kääntyi työntöjen voimasta, mutta muutama betoninen pihalaatta lisäpainona pitivät sen aloillaan. Loppu sujuikin oikeastaan paremmin kuin olin suunnitellut. Seisoin narttuni edessä polvillani työnnellen kyrpääni nartun suuhun. Vasemmassa kädessäni pitelin kahta narttuni nännien ympärille sidottua narua, joista saatoin kiskoa niin halutessani, etenkin loppuhuipennuksen aikaan lauetessani nartun suuhun. Oikealla kädelläni säädin ajoittain panokoneen nopeutta, ja lopun aikaa läimin narttua kannikoille muovisella paistolastalla. (Tuntui kuulema miellyttävältä) Koneen käsittelyssä narttuni laukesi kerran suhteellisen pian. Toinen laukeaminen tuli myöhemmin omien sormieni avustuksella.

Joulun värit ovat punainen ja musta

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 14 Dec 2014 20:54:00 +0200

Viimeisen kuukauden aikana en ole ollut kovinkaan aktiivisesti koneella. Se ei silti tarkoita, etteikö mitään olisi ollut tekeillä. Syksyn pimeät illat vesisateineen ovat vain pitäneet huolen siitä, että pysyttelen tiiviisti neljän seinän sisällä, mutta samalla se on ollut oiva mahdollisuus rästiin jääneiden hommien hoitamiseksi.

Olen vihdoinkin saanut vuosia suunnitteilla olleen kinkykammion remontin tekeille. Seinää on kaatunut ja uutta kohonnut tilalle. Nyt myös sitä kauan kaivattua lisäeristystä on saatu seiniin. Ei muuten ollut ihmekään, että lämpö ei sisällä pysynyt. Edellinen puusilmänikkari oli "unohtanut" asentaa melkein puolet villoista. No, kalliitahan ne olisivatkin olleet. Mutta voikos parempaa odottaakaan urakkatyöläisiltä. Viimeisen vuoden aikana on tullut kirottua kaikki rakennusalan "ammattilaiset" alimpaan helvettiin kerran jos toisenkin. Hyvää ei näköjään saa rahallakaan, paitsi jos itse tekee (ja jos tekee itselleen). Nykyisellään lämmittimen pöhistessä vieressä, saattaa kammiossa astella aivan T-paitasillaan.

Punainen ja musta näytti sen verran irstaalta ja hienolta väriyhdistelmältä, että se oli aivan pakko valita yleisilmeeksi. Katto, lattia ja listoitukset ovat mustia, ja seinät punaisia. Myös valaistus pitää hoitaa jossain vaiheessa uusiksi, mutta sillä nyt ei ole kaikkein kovin kiire.

Suunnitelmissa on vielä lisätä koko huoneen levyinen poikkiparru katon rajaan, jota voi sitten jatkossa käyttää mitä mielikuvituksellisimpiin roikotuksiin. Tähän mennessä riiputusten kokeilu onkin ollut hieman hankalaa puutteellisin välinein. Vielä on päättämättä, rakennanko sen puusta, vaiko joutilaina olevista teräspalkeista. Keskelle pitäisi kuitenkin saada ainakin koukku, ja varmaan olisi hyvä ostaa jonkinlainen vaijerivinssi tai nostotalja. Katsotaan mitä kaupasta löytyy.
Remontin olisi tarkoitus valmistua jouluksi. Se on vähän niin kuin epävirallinen joululahjani nartulleni. Punainenhan on sopivasti joulun väri. Ja jos sää pysyy samana, niin taitaa olla mustakin.

Tein vielä toisenkin hienon löydön. Kirpparin urheiluvälineistöstä mukaan lähti juniorimittainen pesäpallomaila. Heti sen nähtyäni muistin narttuni pitäneen erityisesti eräästä rajummasta seksifantasiatarinasta, jossa tarinan päähenkilö (nainen) raiskasi äitinsä pesäpallomailalla kostona. Mailan voisikin ottaa käyttöön seuraavassa sessiossa, ja kokeilla josko ripaus rintojen ja reisien välissä liukasteissa uivaa pesäpallomailaa saisi aikaan samanlaista kiihottumista.

VIIMEHETKEN JOULULAHJAIDEA

(Varoitus! Vain tosikinkyille!)

Kun musta on nykyjoulun toinen pääväri, niin siihen oppiikin hyvin eräs lahjaidea, joka sopii erityisesti eriteleikeistä pitäville pervoille. (Vaikka olenkin asiaa käsitellyt mielessäni, niin en ole tähän päivään mennessä kiinnostunut muista eriteleikeistä, kun nartun spermaamisesta.) Kyseessä on siis lahjaideoista mitä parhain, eli omatekoiset makeiset. Kävimme keskustelua, millaisia lahjoja olisi mukavaa antaa lähipiirille. Makeiset ovat tietenkin aina kivoja, ja omatekoisina niihin tulee enemmän persoonallisuutta (tarkoittaa yleensä palaneen makua).
Eniten päänvaivaa aiheutti kuitenkin keksiä, millaisia makeisia tehtäisiin. Marmeladimakeiset onnistuisivat kyllä. Marengitkin ovat helppoja, ja voihan nekin luokitella makeisiksi. Suklaita ei kannata edes yrittää. Myös tikkunekut olisivat mahdollisia. Mutta entäpä jos kokeilisi kerrankin jotain ihan uutta?

Moni varmaan muistaakin koulun kemiantunneilta, että salmiakki eli ammoniumkloridi on suolahapon ja emäksisen ammoniakin neutraloitumisreaktiossa muodostama suola. Kotitekoista salmiakkia, nam nam! Nyt alkaa jo kuola valua. Mutta mistä näitä kemiallisia ainesosia sitten tavallinen tallaaja saa?

No, ainakin moni kissataloudessa elävä on ihmetellyt joskus hiekkalaatikon pistävää ammoniakin lemua. Ammoniakkia muodostuu elimistössä, mutta se yhdistyy hiilidioksidin kanssa vähemmän haitallisempaan muotoon ureaksi. Tämä taas poistuu elimistöstä virtsan mukana. Sankkoon lorotetun virtsan urea taas alkaa hajota bakteerien vaikutuksesta takaisin ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi.
Entäs sitten suolahappo? Suolahappoahan syntyy jokaisen vatsassa osana ruoansulatusta. Salmiakin raaka-aineiden keräämiseksi olisikin hyvä varata kaksi sankoa, toinen ureaa ja toinen oksennusta varten. Paras keräysaika voisikin olla pikkujoulujen aikaan.

Salmiakkia ei tietenkään juuri koskaan syödä puhtaana suolana, vaan se sekoitetaan mm. sokerin ja jauhojen kanssa miedompaan muotoon, ja värjätään mustaksi esimerkiksi E153 väriaineella, eli lääkehiilellä.

Jos joku tuntee syvempää kiinnostusta kokeilla kotitekoisten salmiakkimakeisten valmistusta, niin olisin kiinnostunut kuulemaan miten ne onnistuivat, ja miten sukulaiset ovat niitä kommentoineet.

Kiusaaja koettelee ja pohdintaa ulkonäön vaikutuksesta auktoriteettiin

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 30 Oct 2014 12:54:00 +0200

Minun täytyy nyt tunnustaa aluksi eräs asia. Se on painanut mieltäni erittäin synkästi jo pidemmän aikaa. Olen syyllistynyt toistuvasti itseäni heikomman kiusaamiseen. Olen kirjoittanut rivoja ja härskejä mielikuvitustarinoita ruokkimaan Pikkunarttuni entisestään pahenevaa puutetilaa, kun seuraavaan sessiointiin on ollut aikaa melkein viikko. Pitkiä märkiä yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, millainen seuraavasta sessiostamme olisi tulossa. Kuinka nahkahihnat kiristyvät reisien ympärille ja pakottavat pehmeän ihon painautumaan vasten karkeaa puuta. Miten avuttomaksi sitominen saakaan narttuni, ja miten lämpimät sormeni pääsevät tämän jälkeen tutkimaan hänen vartaloaan täysin estoitta, ynnä muuta sellaista kivaa.

No, tarinani tuntuivat toisinaan tepsivän ehkä liiankin hyvin, aiheuttaen epämukavia kuumotustiloja. Jos luonteenpiirteisiin kuuluu lisäksi kärsimättömyys, niin eipä toisaalta ollut ihmekään, että sain kokea ensimmäisen kerran vihamielistä äkäilyä.

Kun sitten olimme normaaleissa taas puheväleissä, oli pikku narttuni alkanut jo katumaan avautumistaan. Pahoitteli ja pyysi anteeksi kiukutteluaan. Mietiskelin siinä, että olisikohan minunkin pitänyt pahoitella sellaisten tekstien kirjoittelua, jotka vain vaikeuttivat toisen olotilaa. Mutta ilmeisesti ne kirjoitelmat olivat olleet muuten ihan kiinnostavaa luettavaa. Tarjosin myöhemmin sovinnon eleenä vielä pannukakkua jäätelöllä ja mansikkahillolla, niin että sai toinenkin vähän lohdutusta.

--X--

Olen miettinyt monesti itsekseni, millaiselta dominoivan miehen kuuluisi näyttää. Siis tiedättehän, se ensimmäinen mielikuva, joka dominoivasta/alistavasta miehestä terminä pulpahtaa mieleen. Itselleni ensimmäisenä mieleen tulee suomalaisten vävypoika Gregory Peck. Tarkempaa syytä en tiedä. Toisaalta, saattaisi dominoiva ja alistava mies olla karunkin näköinen, ehkä jopa ruma ja pelottava. Itse en kuitenkaan sovi oikein kumpaankaan luokkaan. Komean tai karun sijaan sopivampi termi olisi varmaankin vauvannaama.

Kuinka paljon alistajan ulkonäkö vaikuttaa tunnelmaan subin näkökulmasta? Jos ajatellaan asiaa ikään kuin satunnaisena yhden illan sessiona, voiko myös kiltin näköinen masteri olla vakavasti otettava, vai onko peli heti menetetty tyyliin "Voi hellan lettas, miten söpö masteri... (ja pusi pusi)". Onko ulkonäöllä vaikutusta dominoivan henkilön auktoriteettiin, vai syntyykö se puhtaasti muista ominaisuuksista?

Taas haaveilua kypsemmistä naisista

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 20 Oct 2014 11:53:00 +0300

Kaikkihan tietävät, että tuhmat irstaat sedät tykkäävät katsella nuoria tyttöjä. Niin olen tehnyt minäkin, vaikka en oikeastaan kovin vanha vielä olekaan. Erikoisempaa sen sijaan kai on, että olen kiinnittänyt paljon enemmän huomiota viime aikoina kypsempiin naisiin.

Mieleeni palautui tapaus menneiltä vuosilta, kun juhlimme erään vanhan tuttavani merkkipäiviä. Ihan mukavat pippalot, mutta aikataulu ei tuntunut pysyvän lainkaan isäntäväen hyppysissä. Niinpä päätettiinkin ihan omatoimisesti vierasporukalla, että painutaan ajan säästämiseksi sekasaunaan. Varatulla juhlapaikalla oli nimittäin sen verran messevä sauna, että lauteille sopi hyvin suurikin joukko.

Kyllä minä osaan pienessä hiprakassakin käyttäytyä sivistyneen ihmisen tavoin, ainakin yleensä. Mulle vaan sattui hyvä paikka. Melkein vastapäätä istui 40-50 -vuotias vaaleatukkainen nainen. Hyvän kokoiset tissit ja ihan perusnätti muutenkin. Ei ollut niin häveliäs kuin nämä nuoremmat naiset, eikä suotta piilotellut sulojaan. Sellainen "Milf". Ja myös luonne oli mukavan avoin ja puhelias. On hivenen kiusallista, että vaikka kuinka jutustellessa katsoo toista suoraan silmiin, niin se toinen silmä tuppaantuu hakeutumaan vähän väliä jonnekin minne ei pitäisi. Herkkua. Olisi tehnyt mieli kutsua rouva kylään katsomaan postimerkkikokoelmaani.

No, ei siellä saunassa tai koko reissulla muutenkaan tapahtunut mitään sellaista niin kovin ihmeellistä, että sitä kannattaisi tässä kirjoittaa. Olen nyt jälkikäteen vain huomannut, että ainakin tällä hetkellä tunnen kiihottuvani paljon enemmän ajatellessani kypsempiä naisia. Taas jälleen kerran minun on ihan turha yrittää ymmärtää tuon asian psykologista puolta. Saattoihan se olla, että jo tuo ujostelematon käytös teki jollain asteella vaikutuksen. Vaikka sinällään ainakin fantasiatasolla nuorten viattomien tyttöjen turmeleminen on aika mukava mielikuva, niin käytännössä en kuitenkaan jaksa sellaista ujostelevaa vitkuttelua. Oikeastaan ujous voi olla erittäin huonokin asia.

Oma mielikuvani kypsemmistä naisista on, että he ovat avoimempia ja rohkeampia, ja ovat myös enemmän sinut oman kehonsa kanssa. Näin ehkä keskiarvona, mutta tietenkään se ei päde kaikkien kohdalla. Rohkeus ja itsevarmuus sopii mielestäni hyvin lutkamaisen nartun rooliin, ja tuo itsellenikin ylimääräistä kiihoketta. Mutta on minulla eräs toisenkinlainen rooli kypsemmille naisille. Nimittäin äiti-tytär -fantasia. Kypsempi nainen ja nuorempi tyttö yhtä aikaa. Osallistujien mieltymyksen mukaan toteutus voisi olla kevyemmässä päässä esimerkiksi sellainen, jossa äiti on tuonut kokemattoman tyttärensä miehelään, näyttää ensin esimerkkiä, ja avustaa sitten tyttärensä astutuksessa. Toisessa, kovemman luokan ääripäässä taas äiti ja tytär ovat joutuneet hullun sadistin vangiksi, jolloin heidät pakotetaan tekemään toisilleen nöyryyttäviä ja sadistisia asioita. Ehkä äiti pakotetaan naimaan sidottua tytärtään strap-on dildolla, samalla kun massiiviset nipistinpainot nykivät tyttären nännejä kivuliaasti nytkähdyksien tahtiin. Ehkäpä tytär sitoo ja kiduttaa äitinsä muhkeita rintoja, ja venyttää tämän pillua mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kunnes ei voi olla enää uskomatta, että on joskus itsekin mahtunut siitä läpi. Mitä pervompaa, sen parempaa. :)

Olen pidempään ajatellut, että pitäisi löytää joku kypsempi nainen juttukaveriksi, niin ehkä saisi näitäkin ajatuksia selkeytettyä siinä samalla. Päästä vähän tutkimaan tuntematonta. Miten seksuaalisuus on muuttunut vuosien aikana? Onko rohkeus ja itsetunto lisääntyneet vuosien aikana, vaiko kenties päinvastoin? Ovatko halut ja fantasiat muuttuneet ajan myötä entistä pervommiksi, vai ennemminkin lieventyneet vaniljaksi?

Paastonaikaa

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 29 Sep 2014 13:12:00 +0300

Viimeiset kuukaudet ovat menneet vähän eri tavalla kuin olisin odottanut. Aikaisemmin luulin, että seksin puute on lähinnä sinkkujen ongelma, ja erityisesti vielä miespuolisten. Vuosien saatossa tämä käsitys on osittain romuttunut, sillä näkyypä se ongelma vaivaavan myös naisia, ja vieläpä ihan kivan näköisiäkin. (Jostain syystä minulle on tällaisistakin ongelmista uskouduttu. Tiedä sitten miksi.)

Oma ongelmani liittyy kuitenkin yksityiselämän tilapäisiin järjestelyihin, jonka vuoksi yhteistä aikaa hauskanpitoon on ollut melkein mahdoton löytää. Tuntuu, niin kuin oma koti olisi muuttunut joksikin hemmetin BB-taloksi. Sanotaan, ettei tervekätinen mies naista kaipaa, mutta jos yksityisyyttä ei ole edes sen vertaa, että pääsisi hetkeksi viettämään romanttista laatuaikaa oman etukäpälänsä kanssa, niin jo se on helvetti! Toivottavasti poikkeustilaan tulee muutos mahdollisimman pian. Onneksi nyt sentään ei ihan niin paha tilanne ole, kuin joskus nuorena, että oksalla istuva variskin alkaa näyttää kiihottavalta.
Onneksi sentään nartulle tuo puutteessa eläminen on tuntunut olevan vaikeampaa kuin minulle. Ovatko nartut sitten omalla kohdallani vain olleet aina näin kärsimättömiä, vai olenko minä sitten vain poikkeuksellisen kärsivällinen. Se on kai vain hyvä ominaisuus masterille? Tai sitten olenkin piilomasokisti, ja nautin itseni kiduttamisesta. Eikös se ole niin, että herkutkin maistuvat sitä paremmalle, mitä harvemmin niitä syö? (paitsi naisten mielestä) Jos suklaata söisi joka päivä, niin ei kai se enää niin hyvää olisikaan? (paitsi naisten mielestä) Jos suklaata saisi kerran vuodessa jouluna, niin sitähän odotettaisiin oikein kieli pitkällä, ja ai että se olisikin sitten hyvää kun sitä saisi. Itse olen siis mies, eikä minulla koskaan ole ollut suklaanhimoa. Se on kai jokin naisten juttu. Siis ihan oikeasti. Jos virittäisin avatun suklaalevyn sudenrautojen väliin jonnekin lenkkipolun varrelle, niin ennen aamua siinä sätkisi vähintään kolme naarasta. Yksi kiinni raudoissa, ja kaksi suklaassa.

Viikonloppuna siunautui illalla saunan jälkeen sen verran omaa aikaa, että päätin käyttää sen hyväkseni, ja aloittaa vihdoinkin tuota kinkyilyyn tarkoitetun tilan remontointia. Suurin osa tarvikkeista on tullut hankittua jo hyvän aikaa sitten, ja ne ovat odotelleet siinä siistinä nippuina timpurin saapumista. Alussa on silti vielä melko paljon tuollaista mittailuhommaa ja muuta suunnittelua, ennen kuin ihan varsinaiseen käytännön nikkarointiin pääsee. Mikäs siinä puuhastellessa kaikessa rauhassa. Alkaa mielikuvituskin laukkaamaan...

Homma loppuu taas jo heti alkuunsa, kun ovi käy ja saan seuraa. Kerrankin sattuu käymään sen verran tuuri, että sekä isäntä ja narttu olivat vapaina samaan aikaan. Pikkunartullani ei ollutkaan takin alla yhtään minkäänlaista yläosaa, joten sen enempää ei säästä enää alettu puhumaan. Painoin nartun kasvot seinää vasten ja tarrasin kunnolla kiinni jalkovälistä. Sain jollain tavalla naprattua farkuista muutaman ylimmän napin auki, ja kiskaisin housut alas polviin saakka. Oikeasti olen niin myytyä masteria kun saan käsiini niin märän pillun, että se todellakin valuu ja litisee märkyyttään. Eipä sinällään ihme, kun tätä kuivaa kautta on jatkunut niin kauan. On jotenkin hyvin kiihottava ja samalla itsetuntoa kohottava tunne, kun voit "survoa" sormesi märkään pilluun rystysiä myöten ilman sen erikoisempia "Kulta, otetaan ihan rauhallisesti ja lämmitellään ensin liukkarin kanssa" -leikkejä.
Narttuni oli sen verran märkä ja valmis pitkästä odotuksesta, että ronski ja nopea sormettaminen alkoi tuottaa nopeasti tulosta. Tällöin - varmastikin ensimmäistä kertaa - minua pyydettiin naimaan "Ihan vitun kovaa. Ja syvälle". Ja minä tein. Runttasin kullin sisään ihan pohjaan saakka. Painoin nartun päätä niskasta vasten seinää ja kiskoin vasemman käden sormilla yhtä aikaa molemmista nänneistä sen verran kovaa, että sen oli pakko tuntua. Käytän harvoin sessioissani rivoa kieltä, mutta nyt se tuli ihan luonnostaan. Tykkään itse käyttää halventavaa ja nöyryyttävää nimittelyä yms narttuani kohtaan, mutta usein se tuppaa unohtumaan, kun on liian keskittynyt kaikkeen muuhun. Nyt se oli kivana lisämausteena. Sanoin mm. runttaavani kyrpäni läpi tuollaisen märkäpilluhuoran kohdunkaulasta ja naulaavani sitten nännit kiinni seinään. Temppu ilmeisesti toimi liiankin hyvin, ja pian sain kirota käsiini aivan liian aikaisin laukeavaa narttua. Meinasi jo ruveta tympimään, sillä tiesin ihan vanhasta kokemuksesta, että tämän jälkeen en saisi enää kunnon puristusta heppini ympärille. Onneksi sentään narttukin on alkanut oppia tämän asian, ja kääntyi ja pudottautui eteeni polvilleen ilman erillistä ohjausta. En yksinkertaisesti malttanut enää olla kiltisti, vaan tarrasin narttua hiuksista, ja annoin vähän suikkarille normaalia enemmän vauhtia ja voimaa. Narttuni ei pidä siitä, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa protestoinut. Itse asiassa se kylläkin kannusti minua menemään vieläkin pidemmälle, ja yritin upottaa kullini muutaman kerran kokonaan suuhun, mutta se ei mennyt niin lähellekään.
No, joka tapauksessa laukesin melko pian nartun kasvoille. Käskin vielä nousemaan seisaalleen ja kumartumaan eteenpäin kädet selän takana. Annoin kunnon avokämmenläimäyksen sivulta kummallekin rinnalle rangaistuksena siitä, että tämä oli lauennut ennen minua. Vaikka sinällään tilanne oli leikkisä, niin nartun ennenaikainen laukeaminen todellakin jonkin verran ärsytti.

Tällaisina aikoina rupeaa helposti ajattelemaan seksiä melkein jatkuvasti, ja jonkinlaista korviketta on pakko löytää vaikkapa netin ihmeellisestä maailmasta. Turhauttavaa. Ei se vakikumppaninkaan olemassaolo tarkoita automaattisesti sitä, että seksiä saa aina ja niin paljon kuin haluaa. :D

Panokoneen uusi elämä

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 20 Aug 2014 20:29:00 +0300

Varmaan useimmat bdsm harrastajat tietävät mitä panokoneella tarkoitetaan, ja melkein yhtä moni on varmasti haaveillut omistavansa sellaisen. Nettikaupoista löytyy muutamia erilaisia malleja aina leivänpaahtimen kokoisesta isompiin ja kovaankin käyttöön soveltuviin kapistuksiin. Mutta valitettavasti mikään ei ole ilmaista. Halvin malli irtoaa noin 300 eurolla, ja paremmista saa pulittaa lähemmäs tonnin.

Kun itselläni ei luonne antanut periksi maksaa tuollaista summaa laitteesta, jonka laadusta ja luotettavuudesta vastasi todennäköisimmin vielä kiinalainen insinööri ja tehdastyöläinen, niin päätin valmistaa koneen itse.

Ensimmäinen versio laitteesta oli puulaatikkoon rakennettu hilavitkutin, jonka voimanlähteenä toimi auton ikkunanpyyhkijän tasavirtamoottori. 12 voltin jännitteellä toimiva moottori oli myös turvallinen vaihtoehto, ja sopiva jännite sille tuotettiin verkkovirrasta akkulaturin kautta. Rakenne oli yksinkertainen ja toimiva, mutta ongelmaksi muodostui alhainen liikenopeus ja vain kaksiportainen nopeudensäätö. Kone toimi hitaalla alueella n. 35 työntöä, ja nopealla alueella 55 työntöä minuutissa, joka oli lopulta liian vähän. Jännitettä nostamalla myös nopeus kasvoi, mutta valitettavasti samalla moottorin elinikä lyheni ihan loppuun saakka.

Seuraavaan versioon suunnittelin aluksi pesukoneen moottoria vanhasta romusta, mutta lopulta kävi ilmi, että rakenteesta olisi tullut liian iso ja kömpelö. Moottorin pyörittämä hihnapyörä oli liian iso mahtumaan panokoneen rungon sisälle, ja hommassa ilmeni muitakin teknisiä ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Niinpä kone jäi keskeneräiseksi prototyypiksi, joka oli sinällään toimiva, mutta jota piinasivat liian monet lastentaudit.

Panokoneen rakentamisessa on lähinnä kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on sopivan moottorin löytäminen. Moottorin tulisi olla halpa ja pienehkö. Halvoissa laitteissa on sitten tunnetusti sekin ongelma, etteivät ne kestä yleensä kovin pitkään, joten moottori pitäisi olla myös helppo vaihtaa uuteen samanlaiseen.

Toinen ongelma on löytää tai rakentaa sopiva vaihteisto pyörimisnopeuden laskemiseksi. Sähkömoottorit pyörivät helposti useita tuhansia kierroksia minuutissa, ja sellainen nopeus panokoneessa olisi liikaa jo ihan kokeneimmillekin kinkyille.

Keksin yllättäen ratkaisun romukasoja tonkiessani. Moottoriksi kävisi tavallinen halpa käsiporakone, jollaisen saa kaupasta parilla kympillä. Pyörimisnopeutta alentavana vaihteistona toimii vanha poravasaran romu, joka alentaa nopeuden 1/30 porakoneen pyörimisnopeudesta. (Itse asiassa tässä tapauksessa pyörimisnopeus laski tällä yhdistelmällä jo niin alhaiseksi, että minun oli korjattava sitä taaksepäin lisäämällä vaihteiston perään lasten polkupyörän romusta ottamani hammasrattaat ja ketju. Näillä pyörimisnopeus saatiin tuplattua.)

Hammasratas pyörittää kampea, joka taas saa liukujohteilla liikkuvan kelkan liikkumaan edestakaisin. Työnnön pituutta voidaan säätää vaihtamalla välissä olevan vipuvarren kiinnitystä kammessa joko sisemmäs tai ulommas. Mitä ulommaksi vipuvarsi kiinnittyy, sitä syvempi on isku. Tässä koneessa iskunpituus on välillä 100-200 mm.

Teleskooppisia hyllynkannattimia saa melko edulliseen hintaan, ja ne sopivat oivasti kelkan liukujohteiksi. 30 sentin liikematkan sallivien liukujohteiden hinta oli 3 €/pari.

Lelujen kiinnitys toimii nykyisellään kierteellä, mutta jonkinlainen pikalukitusmekanismi olisi tarkoitus ajan myötä löytää. Samoin lelun kiinnitykseen olisi hyvä lisätä jonkinlainen joustava systeemi, ettei systeemi olisi liian jäykkä ja periksiantamaton herkkiin paikkoihin tökkiessään. Myös laitteen ulkonäköä on tarkoitus tuunata kunhan ehtii.

Tällä hetkellä harkinnassa Vac-u-lock tapin käyttö lelujen kiinnityksessä.

Sotkusta sidontavälinevertailuun

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 4 Aug 2014 19:46:00 +0300

Sessioinnin jälkeen on olo tyypillisesti sen verran väsynyt, että siivoamiseksi riittää lähinnä välineiden survominen komeron lattialle pois näkyvistä. Toisinaan, jos esimerkiksi ketään vieraita ei ole odotettavissa, jätän siivoamisen seuraavalle päivälle. Kun joskus tulevaisuudessa kinkykammioni remontti valmistuu, niin tavaroiden säilytys helpottuisi huomattavasti. Sitä ennen on kuitenkin hoidettava muutama isompi ja kiireellisempi juttu.

Siivosin viikonloppuna komeroa kaikesta ylimääräisestä. Tässä yhteydessä myös huomasin, että edellisen sessiokerran tavarat lojuivat edelleen sikin sokin komeron lattialla. Seuraavan tunnin aikana ehdin miettimään yhtä jos toista selvitellessäni mielikuvituksellisen merihirviön (blobster) näköistä, pääsääntöisesti naruista ja köysistä muodostuvaa myttyä. Tästä syntyi mielessäni ajatus ei niin kovin vakavamielisestä sidontavälineiden vertailusta.

(Köysien sotkeutumista olen pyrkinyt välttämään sitomalla ne ensin nippuun kuminauhalla tai pussinsulkijalla, ja sen jälkeen pistämällä jokaisen köyden omaan minigrip- tai muuhun muovipussiin.)

Jos pitäisi mainita ensimmäiseksi mieleen tuleva asia sitomisesta, niin sanoisin köydet. Köysiä on sekä luonnonkuituisia, että muovimateriaaleista valmistettuja köysiä. Luonnonkuituköydet ovat tietenkin näyttävämpiä, ja niistä tulee se oikea tunnelma. Juutti- ja hamppuköydet ovat yleisiä, ja tuntuvat myös ihoa vasten hyviltä. Pellavaköyttä tai narua voi olla vaikeampi löytää, mutta sekin on miellyttävää, ja hyvin kestävää. Sisal on myös yleinen köysimateriaali, mutta sitomisleikeissä se voi olla hieman liian kovakuituista, ja raapia ihoa. Mut hei, kuka mistäkin tykkää.

Muoviköysissä on niin jäykemmästä materiaalista valmistettuja köysiä, esim. hinausköytenä tai pyykkinaruna käytettävää polypropeeniköyttä, kuin myös sileämpää polyesterisilkkiköyttä. Keinokuituiset köydet kestävät yleensä hyvin kemikaaleja, eivätkä ime kovin helposti likaa, ja ovat helposti puhdistettavia. Lähinnä niiden ainoa puute onkin tunnelmaa syövä keinotekoisuus, mutta kaikille sillä ei ole edes merkitystä.

LUONNONKUITUISET KÖYDET
+ Autenttinen tunnelma
+ Oikein sidottuna miellyttävän tuntuinen
+ Hinta
- Sitominen vaatii aikaa
- Sitominen vaatii harjoittelua
- Lika tarttuu helposti, vaikea puhdistaa

KEINOKUITUISET KÖYDET

+ Oikein sidottuna miellyttävän tuntuinen

+ Hinta

+ Ei likaannu helposti, helppo puhdistaa

- Sitominen vaatii aikaa

- Sitominen vaatii harjoittelua

METALLISET KAHLEET
+ Kestävät (laadukkaat)
+ Helpot ja nopeat käyttää
+ Autenttinen tunnelma
- Suppea kokovalikoima, ei yleensä säädettäviä
- Hinta (laadukkaat)
- Jäykkänä ja periksiantamattomana rakenteena voivat painaa ilkeästi esimerkiksi ranneluihin

Toiset tykkäävät tulla sidotuiksi köysillä, ja toiset kahleilla. Kahleita löytyy markkinoilta laadultaan ja hinnaltaan laidasta laitaan. Tässäkin pätee perussääntönä, hyvää ei saa halvalla. Laadukkaat kahleet, ja etenkin käsityönä takomalla valmistetut ovat kalliita, mutta on niissä sitten parempi tunnelmakin. Perinteisemmissä kahleissa ei ole juurikaan säätömahdollisuuksia, eivätkä samat kahleet sovi kaikille. Omassa käytössäni ongelmia on ollut lähinnä ranteisiin tulevien kahleiden kanssa. Joillakin kahlittavilla on niin pienet kädet, että ne sujahtavat läpi kaikista muista, paitsi aivan tiiviisti ranteen ympärille asettuvista kahleista. Jäykkänä rakenteena kahleissa on myös se huono puoli, etteivät ne mukaudu kuormituksen mukaan esimerkiksi sidottavaa kahleilla roikutettaessa, vaan painavat siihen kohtaan, mikä niihin ensiksi ottaa kiinni. Tällöin esimerkiksi ranneluiden kohdalle voi tulla ihoon hyvinkin suuret painaumat, jopa haavat.
Markkinoilta löytyy tietenkin halvempiakin massavalmistettuja (kiinalaisia?) kahleita, joita tyypillisesti erotiikkaliikkeet ovat pullollaan. Huokean hintaisina nämä voivat olla kyllä ihan kelpo tavaraa ainakin kevyempään sitomiseen. Itselläni on muutama pari 10 € hintaisia metallirunkoisia nahalla vuorattuja käsi- ja nilkkakahleita, joissa on reiät riippulukkoa, tai vastaavaa lukitusta varten. Perusrunko on valmistettu yhdestä peltisuikaleesta, joka on taivutettu kaarelle, ja jonka päissä lukitusreiät ovat. Koska rakenteessa ei ole saranaa, tulee se varmasti murtumaan poikki ennen pitkää jatkuvasta taivuttelusta. Luultavasti rakenne kestää kuitenkin sen verran monta leikkikertaa, että katson tuotteen maksaneen jo itsensä. Halvemman luokan kahleissa on myös muita laadullisia heikkouksia, kuten materiaalien kestävyys, teräviä raapivia särmiä, heikkolaatuisia yhteenhitsauksia yms. Käyttökelpoista tavaraa, kunhan muistaa käyttää niitä vain vähemmän vaativissa leikeissä.
KÄSIRAUDAT
Laadukkaat käsiraudat eivät ole loppujen lopuksi niin kovin kalliita, etteikö niitä raaskisi ostaa. Viidellä kympillä saa jo ihan kunnollista tavaraa. Ne ovat kestäviä, ja perinteisistä kahleista poiketen säädettäviä. Myös halpoja, parinkympin hintaluokan käsirautoja on saatavilla, mutta niissä on samat laadulliset heikkoudet kuin kahleissakin. Kirpputorilöytönä hankkimani käsiraudat (10 €) olivat sinällään nopeat käyttää (kunhan vain ei hukannut avainta), ja tietenkin sopiviksi säädettävät. Ajoittain lukitusmekanismissa oli kuitenkin häikkää, eikä lukko mennytkään kiinni tai auennut suunnitellulla tavalla. Erään "pakoyrityksen" yhteydessä käsiraudan rakenne osoittautui heppoiseksi, ja vääntyi hieman jumittaen koko kapistuksen lopullisesti paikoilleen. Lopulta avaaminen suoritettiin voimatyökaluilla, jonka jälkeen käsiraudat olivat entiset.

+ Säädettävyys
+ Kestävät (mikäli laadukkaat)
+ Nopea ja helppo käyttää
- Voivat kiristyä leikin tiimellyksessä itsestään liian tiukalle
- Jäykkänä ja periksiantamattomana rakenteena voivat painaa ilkeästi esimerkiksi ranneluihin

NAHKAISET JA KANKAISET KAHLEET

+ Yleensä miellyttävän tuntuisia
+ Helpot ja nopeat käyttää
+ Kevyet ja helppo kuljettaa mukana
- Materiaalit saattavat venyä
- Saattavat olla liukkaista kastuessaan
- Kuluvat käytössä

Vaikka olen suhtautunut nahasta ja kankaasta valmistettuihin siteisiin ja kahleisiin varauksella, ovat ne yllättäneet pääsääntöisesti positiivisesti. Sama kuin metallisissa kahleissakin, hyvää ei saa yleensä halvalla. Laadukkaammat kangas- tai nahkasiteet ovat mukavan tuntuisia, ja kestävät suhteellisen hyvin kovaakin käyttöä, kun taas heikkolaatuisemmat hajoavat tomuksi jo myyntipakkausta aukaistaessa. Pehmeä materiaali ja ompeleet kuluvat luonnollisesti käytössä. Samoin tarrakiinnityksen pitävyys heikkenee ajan myötä. Jotkut keinokuituiset materiaalit voivat muuttua kastuessaan liukkaiksi, jolloin sidotut jäsenet saattavat luiskahtaa vapaiksi. Jotkut materiaalit, kuten pellavakangas tai pellavaköysi kutistuvat kastuessaan. Materiaalien suhtautuminen kastumiseen kannattaa selvittää etukäteen, ettei köysien ja siteiden odottamaton kiristyminen aiheuttaisi vahinkoa. Pehmeät materiaalit antavat myös paremmin periksi, ja voivat väljentyä leikkien tiimellyksessä.

NIPPUSITEET
Nippusiteet ovat varmaankin modernein keino sitomiseen. Halpoja massavalmistettuja muovihihnoja, jotka saa kiristettyä nopeasti. Nippusiteet ovat kertakäyttöisiä, eikä niitä saa juurikaan auki muuten kuin leikkaamalla ne poikki. Nippusiteet ovat myös lujia, ja irti riuhtomalla rikkoo varmaankin ennemmin itsensä kuin siteen. Nippusiteistä ei ole kovin paljoa pahaa sanottavaa. Ne ovat tietenkin nykyaikaista materiaalia, eivätkä ihan kaikkein näyttävintä. Mutta jos jotain pitää saada pakettiin nopealla, kestävällä ja halvalla tavalla, ovat nippusiteet siihen tarkoitukseen erinomaisia.
+ Halpoja
+ Nopea ja helppo käyttää
+ Voidaan yhdistellä peräkkäin tarvittaessa suuremman pituuden saavuttamiseksi
+ Säädettäviä
- Ohuita, ja voivat painaa ihoa ilkeästi
- Irrottamiseen tarvitaan työkaluja

Fantasiaa ja todellisuutta

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 17 Jun 2014 13:30:00 +0300

Olen listannut itselleni ylös fantasioita ja muita juttuja, joita mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa kokeilla, mutta joihin ei syystä tai toisesta ole ollut mahdollisuutta. Mistä sitä koskaan tietää, mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi, ja milloin jonkin toteuttamiseen tulee oiva tilaisuus.

Kirjoitin jossain välissä ajatuksiani raskaana olevista naisista http://kinkynautti.blogspot.fi/2013/08/raskaana-olevat-naiset.html, ja kuinka aina silloin tällöin mieleeni pulpahtaa jonkinlainen fantasia heistä. Kuinkas ollakaan, sen jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus fantasiani toteuttamiseen. Mutta kuten yleensä, todellisuus ei kuitenkaan välttämättä vastaa fantasiaa. Kahdeksannella kuulla raskaana olevalla naisella ajattelin olevan iso vatsa, ja ainakin ämpärin kokoiset maitoa täynnä olevat tissit. Mutta näin ei ollutkaan. Tai, no maha oli kyllä iso, mutta kaikilla rinnat eivät kasva raskauden aikana, ja maitokin nousee rintoihin vasta synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen karvas takaisku. Maitoa nyt saa muutenkin helpommin kaupasta, enkä minä sen takia tässä ollutkaan. Toinen seikka fantasioistani poiketen oli luonnollisestikin se, että mitään kovin hurjaa ei siunatussa tilassa pystynyt tekemään. Oikeastaan minut oli kuohittu, enkä ollut sessiossa edes mikään oikea masteri. Leikitin käsistä ja jaloista sidottua naista erilaisilla sauvoilla aloittaen pienimmästä. Isoin sauva oli noin 30 senttiä pitkä ja 6-7 cm paksu patukka. Tuota on tullut käytettyä aika harvoin, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen antanut tuolla sauvalla kenellekään orkkuja.

Tämän jälkeen pääsin vielä nautiskelemaan kunnon takaapäin panosta. Mös tällä kertaa nainen sai orkun. Vaikka nännit ovat kuulema olleet melkein koko raskauden ajan kosketusherkät, taisi kuitenkin niiden venyttäminen sormin panemisen aikaan saada liikkeelle sellaiset kiksit, että laukeaminen oli varsin juhlava.

Todellisuus ei siis mennyt ihan fantasiani mukaan, mutta joka tapauksessa tällainen kokemus on nyt tullut hankittua. Voisi kai sanoa eräänlaiseksi pettymykseksi, mutta ehkä vain mielessäni kuvittelin vähän liikoja. Kivaa kuitenkin oli.

Ymmärrystä hakemassa

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 11 Jun 2014 11:31:00 +0300

Pikainen päivitys.

Olen nurissut monta kertaa siitä, etten ymmärrä masokistien ajatusmaailmaa. Siis sitä, miten ihmeessä kukaan voi nauttia kivusta. Syynä on tietenkin se, että olen joko keskinkertainen kansalainen, keskimääräistä tyhmempi kansalainen, tai sitten vain kukaan ei ole osannut selittää minulle asiaa kunnolla.

Törmäsin juuri melko lyhyeen englanninkieliseen kirjoitukseen, joka auttoi tässä asiassa kummasti. Siis varsin taitavasti laadittu teksti, sanoisin. Jos joku lukijoistani osaa selventää vielä paremmin masokismin syvimpiä olemuksia minulle, niin kommentit ovat tervetulleita.

http://www.angelfire.com/ny3/deniedheaven/masc.html

Löytöretkeilemässä

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 9 Jun 2014 13:19:00 +0300

Jännintä kinkyilyssä on ollut oikeastaan se, että kokeilujen kautta on löytänyt paljon sellaisia asioita, joista sitä ennen ei tiennyt edes olevansa kiinnostunut. Olen kuin jonkinlainen löytöretkeilijä. Master and commander, the far side of the world. Suurin pelkonihan on, että jos etenen liian nopeasti, ei minulla ole enää kohta mitään uutta löydettävää.

Kaikkein jännittävintä löytöretkeilijän elämässä on tietenkin uusien asioiden löytäminen. Huomaan edelleen aina silloin tällöin törmääväni johonkin uuteen juttuun, jota pidän kiihottavana. Tai sitten näen jonkin vanhan jo aikaisemmin hylkäämäni jutun uudesta näkökulmasta, ja äkkiä se tuntuukin taas kiinnostavalta.

Ennen löytöretkien aikaa pidin ns. tavallista naisvartaloa ainoana oikeana vaihtoehtona. Sittemmin huomaan makuni muuttuneen enemmän siihen suuntaan, että naisella saa olla muutama kilo liikaakin. Etenkin, jos ne ovat "oikeissa paikoissa" Ja ovat vielä vähän tukevammatkin tytöt tulleet jollain tavalla kiinnostaviksi. Ainakin minulla on ollut erilaisia fantasioita heidän suhteensa. Kinkyillessä näet tulee kiinnitettyä huomioita erilaisiin asioihin, kuin muuten elämässä. Hyvin hoikkia, tai jopa laihoja tyttöjä, en ole koskaan pitänyt kovin kiinnostavina. Esteettisessä mielessä naisellisia kurveja ei ole juuri nimeksikään, ja sekstaillessakin luut kolisevat ikävästi. Pitäisi olla hieman pehmusteita ympärillä. Hyvin laiha myös näyttää mielessäni heikolta ja sairaalta. Voiko sellaista pitää kiihottavana?

Taas opin jotain uutta itsestäni. Kyllä hoikatkin tytöt saavat minut kuumaksi oikeilla liikkeillä ja taikasanoilla. Olen nähnyt erään tytön aikaisemminkin netin ihmeellisessä maailmassa joitain vuosia sitten. Silloin hän oli vartaloltaan nätti, ja varustettu hyvänmuotoisilla keskikokoisilla tisseillä. Meni hetki tajuta, että kyseessä todellakin on sama henkilö. Vaatteet päällä hän näytti hoikalta. Ilman vaatteita jo laihalta. Rinnat, jotka olivat aikaisemmin olleet kivan näköiset, olivat latistuneet roikkuviksi. Kylkiluut eivät sentään törröttäneet.

Olisi tehnyt mieli laittaa viestiä ja kysyä, että mitä oikein oli tapahtunut. Onnistuin kuitenkin pitämään suuni kiinni. Ajattelin, ettei se ollut oikein kohteliasta ja sopivaa. Jos hän haluaa puhua asiasta, niin ottaa varmaan sitten itse sen esille.

Tyttö kuitenkin oli muutoin entinen itsensä, veikeästi hymyilevä, nauravainen ja leikkisä, niin kuin ennenkin. Kissamaisen veikeästi hymyillen hän riisui vaatteensa, ja alkoi sen jälkeen hieroa pimppaansa. Sitten hän venytti ulompia häpyhuuliaan niin leveälle kuin sai. Liekö syynä tuo ihonalaisen rasvan vähyys, mutta hän sai venytettyä niitä todella irstaan leveälle. Pistipä vielä vaihteen kakkoselle, ja kontalleen tuolia vasten käyden työnteli sormiaan syvälle sisäänsä. Mieleeni tuli väkisinkin kuva keskitysleirille vangitusta laihasta tytöstä, joka yritti epätoivoisesti miellyttää julmaa SS-miestä keinolla millä tahansa, laittamalla kaiken osaamisensa peliin. Tuon mielikuvan myötä kasvojani alkoi todella kuumottaa. No, pienen kiusaavan leikin vuoksi tässä oltiinkin.

Taas kerran tuli huomattua. Seksissä ja kinkyillessä sitä ulkoista olemusta oleellisempaa on se, mitä omassa ja toisen päässä liikkuu.

Terminologiaa

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 22 May 2014 14:01:00 +0300

Tuli tuossa eräänä iltana taas ajateltua asioita. Nii-in. Ajattelu on minulle sen verran harvinaista toimintaa, että päätin kirjoittaa siitä ihan nettipäiväkirjaani. Tällä kertaa mielessäni pyöri bdsm aihepiirin ympärillä pyörivät termit. Oikeastaan luulen, etteivät kovinkaan monet suhtaudu termien merkityksiin kovin haudanvakavasti, mutta toki joukossa on aina niitäkin, joita väärin käytetyt sanat kiusaavat. Eikä sekään nyt ole niin vaarallista.

Lyhenne BDSM on muuten itse asiassa aivan mainio keksintö. Näihin kirjaimiin sisältyy useita akteja, mm.

BDsm : Bondage & Discipline

bDSm : Dominance & Submission

bdSM : Sadism & Masochism

Voisipa yhdistelmiä olla vielä vaikkapa Dom & Sub, Sub & Master.

Termi on lyhyt ja helppo. Koska se sisältää niin paljon erilaisia merkityksiä, voi sitä käyttää kuvaamaan yleissanana hyvinkin monenlaisia tilanteita.

Itse olen "Master", vaikka en keksi juuri typerämpää sanaa puhutussa kielessä kuvaamaan asemaani. En halua, että kukaan puhuttelisi minua sillä termillä. Mutta se on ehkä kuitenkin kaikkein osuvimmin kuvaava.

Herra -nimitys saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Tosin paremmalta sekin kuulostaa, kuin masteri. Dom, Domme tai Domina ovat taas kaikki liian feministisiä. Jos käyttäisin niitä, joku voisi saada minusta väärän käsityksen. "Teidän ylhäisyytenne" on jo oikeaan suuntaan, mutta en osaisi kuvitella itseäni loikkimassa sukkahousuissa ja röyhelökauluksissa. Kunnon nimitys puuttuu.

Minulla on narttu. Tai subi. Joskus leikeissä voisi leikkimielisesti orjaksi, huoraksi, tai lutkaksikin kutsua. Narttu on minusta ihan hyvä sana. Se voi olla tavallaan positiivinenkin termi, aivan kuin lutkakin. Paljon riippuu siitä, kuka sanoo ja milloin. Huora on ensisijaisesti halventava nimi. Leikeissähän sekin voi olla hyväksi, etenkin jos pelissä on mukana pientä nöyryytystä. Olen välillä alistava ja välillä sadistinen. Välillä molempia. Nimikkeitä käytän sen mukaan, mikä mihinkäkin tilanteeseen on mielestäni sopiva.

Orja on mielestäni hyvinkin erilainen termi. Orja tarkoittaa minulle henkilöä, jonka olemisen perimmäinen tarkoitus on sama, kuin arkipäiväisellä käyttöesineellä. Hän ei väitä vastaan, ja hyväksyy määräysvaltani mukisematta.

Saavun töistä kotiin. Laitan takkini naulakkoon, ja avaan kaapin. Otan kaapista esille alastoman orjattareni. Seinää vasten taivutus, kalu sisään. Pisto, pisto, pisto. Laukeaminen, ravistus ja orjatar kaappiin. Sen jälkeen menen katsomaan televisiota.

Koska mielikuvissani orja on melkein sama kuin käyttöesine, olisi minusta hankala asettaa orjan rooliin henkilöä, jota kohtaan minulla on tunteita. Mutta miksi orja/orjatar on mielikuvissani rinnastettu käyttöesineeseen? Katselin eräänä iltana televisiosta Spartacusta. Huomaan oman ajattelutapani olevan rajoitettu. Jos roomalainen päällikkö pitää orjaa jonain muuna kuin hyödykkeenä, jopa rakastajattarenaan, miksi minun on ollut hankala nähdä koko termiä orja yhtään käyttöesinettä parempana? Sama termi tarkoittaa yhdelle jotain muuta kuin toiselle.

Miksi ei voitaisi keksiä masterille/dominalle/herralle/rouvalle yhtä nimitystä, jonka syvin olemus olisi kaikille selvä, mutta joka olisi sukupuolineutraali, ja sopisi tilanteeseen kuin tilanteeseen aivan samoin kuin BDSM?

Miksi ei voitaisi keksiä nartulle/lutkalle/orjalle/subille jne. myös samanlaista yleistermiä?

Ehdotuksia otetaan vastaan.

Herääminen kevääseen

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 6 May 2014 15:45:00 +0300

Parin viimeisen päivän aikana olen tajunnut, että kevät on käynnistynyt minulla tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään. Viimeisen vuorokauden olen ajatellut lähes pelkästään seksiä, niin töissä, kuin unissanikin. Kuumaa, märkää, likaista, rivoa seksiä, jolla ei ole enää mitään tekemistä hellyyden kanssa. Mä haluan olla raju. Oikeastaan vähän liiankin raju, julma ja ilkeä. Mutta silti haluan nartun alistuvan ja nöyrtyvän saamaansa kohteluun vapaaehtoisesti.

Tavallinen seksi ei tunnu vaan riittävän. Mua naitattaa, ja mä panen. Vartin päästä mua panettaa uudestaan. Mä olen kuin jokin hiton marjakarhu, jota ammutaan liian pienellä pyssyllä. Siitä tulee vain vihaiseksi.

Näin yöllä unta, että harrastin seksiä erään naispuoleisen kaverini kanssa. Se oli etukäteen sovittu juttu, ja molemmilla oli ymmärryksessä, tulisi tapahtumaan. Se kysyi, millä tavalla tämä homma pitäisi hoitaa. Vastasin, että se riippui vähän siitä, oliko hän niitä jotka vievät vai niitä jotka vikisevät. Oli ilmeisesti jälkimmäisiä. Ohjasin sen lähemmäs pöytää, ja taivutin nojaamaan pöytää vasten sivellen pienehköjä rintoja osittain läpinäkyvän mekon päältä. Toinen käteni nosti joustavaa mekkoa ylös vyötärölle, ja meni tunnustelemaan sileää jalkoväliään. Kiusoittelin häntä kertomalla, että tulisin vielä puristelemaan hänen rintojaan hänen ollessa kontillani edessäni, ja kuinka sormeni, kyrpäni ja kieleni tulisivat uimaan hänen märässä pillussaan. Tartuin kiinni hänen niskastaan, ja kysyin, tykkäsikö hän lutkuttaa kullia. Hyvä uni katkesi, ja heräsin kylmään todellisuuteen vain huomatakseni, että olin rähmännyt vuodevaatteeni. Ei olisi uskonut, etenkään kun olin runkannut jo koko illan.

Olisi kiva juttu, jos joku keksisi sellaisen laitteen, jolla voitaisiin tallentaa unia videonauhalle. Olisin voinut tallentaa tuonkin klipin jonnekin arkistoihin, vaikka siinä ei vielä kovin pitkälle edes päästy. Tänään sain töissä hetkeksi muutakin ajateltavaa. Tai no muuta ja muuta. Jäin tarkkailemaan hetkeksi reilun kolmekymppisen vaaleaverikön kumartelua hivenen liian alas sijoitetun mikroaaltouunin kimpussa. Siniset farkut ja beigenvärinen neulepaita, jossa oli sen verran kookkaita silmiä, että valkoisten rintaliivien kannattelemien hyvänkokoisten rintojen muodot ja sijainnin saattoi aistia niiden läpi. Jäin katsomaan muutamaksi hetkeksi. Oikeastaan tuntui aivan samantekevältä, olisinko kärähtänyt tuijottamisesta. Olisi vain tehnyt mieli riipaista neule kaula-aukosta niin pitkälle alaspäin, että olisin saanut puristella noita tissejä.

Minusta kontillaan oleva nainen on hyvin eroottinen. Takapuoli pitkällä kumarteleva nainen tiukoissa farkuissaan on hyvin kiehtova näky. Toivottavasti en ole koskaan firman pikkujouluissa niin kännissä, että menen sanomaan, kuinka mieleni olisikaan tehnyt mennä työntämään käteni hänen housuihinsa sormettamaan märkää p#@lua...

Näitä kausia tulee aina silloin tällöin. Yleensä se tarkoittaa sitä, että roikun netissä erilaisilla pillakka- ja fetissisivuilla epäterveellisen pitkiä aikoja. Etsin myös kiinnostavaa juttuseuraa. Oikeastaan sellaisen löytyminen ei suinkaan helpota tilaani, mutta saan ainakin aikani kulumaan hyvinkin rohkeiden eroottisten keskustelujen parissa. Netissä voit keskustella anonyymisti. Juttuseura voi olla nuorempaa tai vanhempaa, kaikilla on oma salaisuutensa paljastettavanaan. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut kypsempien naisten ajatuksista liittyen seksiin ja seksuaalisuuteen. Kypsemmillä naisilla on enemmän kokemusta, ja he ovat pääsääntöisesti rohkeampia ja avoimempia. Ehkäpä heiltä oppii samalla muutaman kikan, tai saa uusia ideoita fantasioihin.

Kärsimysviikko

noreply@blogger.com (Unknown) — Sat, 26 Apr 2014 12:27:00 +0300

Kärsimysviikoksi kutsutaan pääsiäisen tienoille epämääräisesti rajattua ajankohtaa, joka vietetään satojen kilometrien päässä kotoaan sukulaisten luona muusta maailmasta eristettynä.

Luin jostain, että miehinen vireystila alkaisi heiketä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. Juu kiitos, tännekin voisi ohjata vähän sitä. Olisi niin paljon helpompaa istua iltaa rennosti kuollut ja veltto kalu lahkeissaan, mutta sen sijaan joudunkin kärvistelemään suurimman osan ajastani tykytys housunpuntissa. (Mihinkäs masteri edes kaluaan tarvitsee? Olisihan noita muitakin hauskoja tapoja viihdyttämiseen keksitty.) Muutaman päivän tauon jälkeen olen kuin viisitoistavuotias juniori. Alapää elää ihan omaa elämäänsä rationaalisen aivolohkon lähettämistä käskyistä huolimatta. Naiset eivät ehkä tiedäkään kaikkea hauskaa miehuudesta. Vehkeet voivat olla ensin yhdessä sulassa sovussa housunpuntissa, ja vain hetkeä myöhemmin seisokki täyttää tilan niin, että pallit yksinkertaisesti puristuvat kasaan. Seuraavalla kerralla mietin vaihtoehtona kyllä muita housuja kuin farkkuja.

Maanantaina puolilta päivin istun autossani alaston nainen vieressäni. Ehei. En ole mennyt sekaisin mämmin ja stimuloivien alkoholipitoisten virvokkeiden nauttimisesta. Minusta oli vain kiinnostavaa katsella sivusilmällä vieressäni alastonta naisvartaloa. Tietenkin jouduin käyttämään pääosan huomiostani autoiluun, mutta seuralaistani se ei tunnu haittaavan. Hän istuu tottelevaisesti käsiensä päällä vain turvavyö verhoten vartaloaan, ja jännittää, milloin vastaan tulee taas rekka, tai jokin muu korkeampi ajoneuvo. Alan epäillä, että narttuni luonteenpiirteisiin on ehkä sittenkin kätketty hitunen itsensäpaljastajaa. Kerron kiusoittelevasti ajankuluna, mitä irstaita juttuja minulla on suunnitelmissani tehdä hänelle lähitulevaisuudessa. Hänen jalkovälistään valuvat limat ovat levinneet pitkin nahkaistuinta, mutta se ei ole pelkästään juttujeni ansiota. Hän on ollut käskyni mukaisesti viisi päivää masturboimatta, ja olen pitänyt huolen, ettei se ole ollut liian helppoa. Joka ilta hän on saanut lukea kirjoittamani iltasadun, jotka ovat varmasti herättäneet niin eroottisia, kuin turhautumisenkin tunteita. Eräs tarina kertoi lähimetsässä lymyilevästä erakosta, joka sieppaa juuri hänenlaisiaan nuoria naisia viihdykkeekseen, ja tekee näille julmia tekojaan mielensä mukaan. Seuraavana iltana sadun aiheena on vuorostaan ilkeä postityöntekijä, jonka epäillään siepanneen nuoria toimipaikkaan juuri ennen sulkemisaikaa saapuvia tyttöjä. Pääsiäisen paluuliikenteestä huolimatta rekkoja ei näy tiellä kovinkaan paljoa.

Kurvaan auton pihaan. Naapureita ei ole näköpiirissä, ja narttuni kömpii autosta ulos sorapihalle alastomana. Tällä kertaa emme mene sisälle, vaan olen ajatellut toteuttaa erään jutun, josta olemme joskus aikaisemmin puhuneetkin. Sää on riittävän lämmin ulkoiluun. Talutan nartun takametsikköön, ja sidon hänet narulla ranteista kahteen sivuilla olevaan nuoreen mäntyyn. Painan häntä lapojen välistä eteenpäin ja vedän lantiosta taaksepäin samalla painaen kolme sormeani syvälle liukkaaseen pilluun. Rummutan sormillani hetken hänen G-pistettään. Vedän kosteat sormeni hitaasti ulos hänen vapisevasta kehostaan, ja työnnän ne sitten hänen suuhunsa. Survon kyrpäni hänen sisäänsä, ja työntelen pohjaan niin rajusti kuin voin. Muutaman työnnön jälkeen luulen narttuni leikkivän hankalaa, mutta tajuankin yllättäen hänen olevan laukeamassa. Se tapahtui odottamattomalla tavalla, enkä ollut itse vielä yhtään valmis. Jatkan kuitenkin naimista yhtä kovaa, ja tiedän hänen myös tavallaan inhoavan sitä, että pitkitän hänen laukeamistaan jatkamalla ärsytystä. Pian orgasmi on kuitenkin ohi, ja hänen kehonsa rentoutuu. Tiedän kokemuksesta, että en saa silloin tarpeeksi kiihoketta. Kyllä puristusta kuitenkin olla pitää. Niinpä vedän kaluni ulos, ja siirrän hänen käsisiteitään alemmas puussa. Painan nartun polvilleen eteeni, ja työnnän kyrpäni hänen suuhunsa. Narttuni saa maistella kunnolla omia pillulimojaan kyrpäni varresta. Hänen suunsa työskentelee kuitenkin kiitettävän tehokkaasti, eikä aikaakaan kun vedän kaluni ulos hänen suustaan, ja laukean kasvoille. Narttuni nuolee kiltisti kaluni puhtaaksi, ja muistaa vielä kiittää isäntää. Hieron valuvan sperman hänen rintoihinsa, kasvoihinsa ja hiuksiinsa. Päästän narttuni irti, ja käymme saunassa.

Tyypillisesti pitkän tauon jälkeen ei useinkaan yksi pano riitä tekemään oloa tyydytetyksi, vaan pikaisia harrastetaan pitkin päivää. Mutta mikäs kiire tässä on, kun on vielä muutama ylimääräinen päivä lomaakin.

Roolitukset

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 14 Apr 2014 10:40:00 +0300

Alistamiseen ja sadismiin liittyvät fantasiani riippuvat oleellisesti leikkikaveristani. Minulla ei oikeastaan ole sellaisia fantasioita, joita voisin toteuttaa kenen tahansa kanssa. Homma ei vaan yksinkertaisesti toimisi, kun todellisuus ei vastaisi fantasioiden odotuksia. Tietenkin teoriassa olisi mahdollista etsiä fantasiaani täydellisesti sopiva henkilö, mutta käytännössä tämä olisi enemmän kuin haasteellista.

Omat fantasiani muodostuvat lähes poikkeuksetta silloin, kun ajattelen jotain tiettyä kohdetta. Hyvin tärkeää on tutkia kohdehenkilön luonnetta ja olemusta kokonaisuutena. Samalla hahmotan mielessäni subin roolin, jonka pohjalle fantasia alkaa muodostumaan. Jos subini olisi pienikokoinen ja ujo, saattaisin mieltää hänet sopivaksi tyttörooliin. Tyttörooli sopisi hyvin jonkinlaiseen koulutyttöfantasiaan, tai vaikkapa fantasiaan äidistä ja tyttärestä.

Eräs nuori nainen oli melkein itseni pituinen ja isorintainen. Hän oli myös täysin alistuva, ja ainakin jokseenkin masokistinen. Häntä en olisi kuitenkaan voinut millään kuvitella tyttörooliin, muuten kuin korkeintaan ikänsä puolesta. Hänen ominaisuutensa sitä vastoin olivat täydelliset orjaksi.

Kun kohdehenkilön rooli on valittu hänen luonteeseensa ja ominaisuuksiinsa sopivaksi, pystyy hän eläytymään paremmin rooliinsa. Meistä kaikista kun ei ole näyttelijöiksi, ja vastoin luontaisia taipumuksiaan pakotettuna saattaa lopputulos olla kaikkea muuta kuin toivottu. Jos subi ei osaa heittäytyä rivon lutkan rooliin, niin mielestäni se ei ole hänen vikansa. Jos ostat kaupasta viiden euron kiinalaisen kaukoputken, etkä näekään sillä tähtitaivasta niin kuin olit kuvitellut, niin onko se oikeastaan sen kaukoputken vika? Eikö vika ole oikeastaan sinussa, koska olet valinnut väärän työkalun väärään tehtävään? Niin, oma vikasi, saita paska!

Miten roolit valikoituvat, ja millaisia roolijakoja mielessäni on?
Tässä muutamia esimerkkejä:

Tyttö: (sopiva esimerkiksi koulutyttö- tai äiti-tytär -fantasiaan)
Tähän rooliin sopivat erityisesti pienikokoiset, eikä mielellään kovin isorintaiset naiset. Tytön pitää olla fyysisesti tyttömäinen. (Vääränä ja äärimmäisen oksettavana esimerkkinä vanhat 80-luvun pornovideot, joissa koulutyttöä esittää joku saparopäinen viisikymppinen nainen. Ei ihan täysin nappiin mennyt valinta.) Myös luontainen ujous sopii rooliin hyvin. Sadistisuus, masokistisuus, alistuvuus tai dominoivuus eivät ole tässä roolissa niinkään oleellisia, koska tyttöroolissa olevan henkilön voisin nähdä niin omana pikku apulaisenani, kuin varsinaisena objektinani.

Lutka:
Sado-masokismi tai sub/dom asetelmat eivät ole tämän roolin kannalta kovinkaan tärkeitä. Tärkein ominaisuus, eli se mikä tekee mielessäni naisesta lutkan, on innokas heittäytyminen ja myös oma-aloitteisuus kaikkea eroottissävyistä toimintaa kohtaan. Lutka on se joka haluaa ja panee kiihkeästi kaikkea, koska se on nautinnollista.

Orja:

Orjaksi sopisi henkilö, jolla on voimakas alistumishalu, mutta joka ei itse osaa alistaa ketään. Myös kiinnostus nöyryytykseen ja masokistisuuteen katsotaan eduksi, mutta eivät ole välttämättömyyksiä.

Palvelija:
Palvelija on alistuvainen, kuten orjakin, mutta häneltä voi löytyä myös dominoiva puoli. Siis hyvä roolivaihtoehto "switcheille". Palvelija voi olla myös sadistinen tai masokistinen, mutta välttämättä kumpaakaan ominaisuutta ei vaadita. Palvelija ei välttämättä ole roolissaan vain alistuva, vaan voi vuorostaan käskyttää itseään alempia, esimerkiksi orjia.

Huora:
Termi ei tarkoita tässä yhteydessä varsinaisesti prostituoitua, vaan on eräänlainen halveksivampi termi eräänlaiselle lutkalle. "Huora" voi kuitenkin toimia myös prostituoituna sopivassa fantasiassa. Tähän rooliin sopii henkilö, joka on valmis alistumaan ja kestämään nöyryytystä. Tarpeen vaatiessa hän on valmis "myymään" ruumiinsa ja arvokkuutensa.

Lemmikki:
Lemmikiksi sopiva henkilö on alistuva, ja nauttii saamastaan hellästä huomiosta. Kiinnostuksen mukaan voi lemmikki olla ihmis- tai jokin eläinhahmoinen lemmikki. Esimerkiksi lemmikkikissa voi maata isäntänsä sylissä nauttien silityksistä ja rapsutuksista. Lemmikkirooleja en itse ajattele suoraan seksuaalisiksi, mutta sopimuksen mukaan ne voivat olla myös sellaisia.

Muut eläinroolit:
Näistä rooleista löytyy tarvittaessa helposti sopiva "kakkosrooli" kaikenlaisille luonteille. Kesyt eläimet ovat alistuvia, kun taas villieläimet eivät suostu alistettaviksi. Sadistit ovat sopivampia villieläimiksi, ja masokistit kotieläimiksi. Tukevampi isorintainen narttu sopii ehkä hyvin lehmäksi, ja hoikka voimistelijan vartalon omaava vaikkapa pantteriksi. Mielikuvituksen käyttö on sallittua. :)

Tekemätöntä ei saa tehdyksi

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 31 Mar 2014 11:41:00 +0300

Jossain kotimaisessa ajankohtaisohjelmassa haastateltiin vuosia sitten iäkkäämpiä ihmisiä. Heiltä kysyttiin, millaisia neuvoja ja elämänohjeita heillä olisi antaa nuoremmilleen. Muutama heistä kertoi, että elämässä eivät niinkään olleet kaduttaneet asiat, joita oli tullut tehtyä, vaan sellaiset asiat, jotka olivat jääneet tekemättä.

Vuosien varrella on ollut yksi jos toinenkin tapaus, missä olen jälkikäteen jäänyt katumaan sen vuoksi, ettei silloin aikanaan tullut tehneeksi jotain. Ensi-ihastukseni koulussa. Miksi en uskaltanut sanoa sillekään yhtään mitään? Istuin vain ujona poikana, ja pyörittelin silmiäni ihan muualle, etten olisi vahingossakaan jäänyt kiinni. Sitten kun vuosia myöhemmin olisi jo rohkeuttakin ollut, niin tietenkin se olikin jo vähän myöhäistä. Niin, jos vain olisin... Tietenkin voisi sanoa, että eihän mitään sen suurempaa viisautta olekaan, kuin jälkiviisaus.

Kun tämä blogini käsittelee varsinaisesti vain kinkysceneä, niin palataanpa takaisin asiaan. Tälläkin osa-alueella on eräs tapaus, joka on jäänyt harmittamaan mieleen. Tosin täytyy sanoa, että koko kuvio oli muutenkin aika omalaatuinen, eikä millään tavalla kovin yksinkertainen selittää.

Tuttavapiiriini kuului eräs nainen. Hän oli itseäni useamman vuoden vanhempi, ja melkoisen tuhtikin tyttö, mutta kyllä ihan ok näköinen blondi. Meidän suhteemme oli sellainen vähän erikoislaatuisempi, eräänlainen viha-ystävyyssuhde. Tulimme kyllä hyvin toimeen harvoin nähdessämme, mutta pidemmissä tapaamisissa alkoi jo ainakin oma sietokykyni olla koetuksella.

Erään kerran pikkutunneilla kahden kesken jutustellessamme, tämä nainen kertoi, että hänellä oli minua kohtaan tietynlaisia tunteita. En sinällään yllättynyt asiasta, koska olin jo kiinnittänyt jonkin aikaa huomiota hänen outoon käytökseensä. Minulla valitettavasti ei vastaavanlaisia tunteita ollut. Hän sanoi oikeastaan arvanneensakin sen, mutta halusi kuitenkin kertoa. Kadehdittavaa rohkeutta, jota ainakaan minulla ei tuossa iässä vielä ollut. Tämän jälkeen oli hetken hiljaisuus, ja jatkoimme television katselua. Sitten hänen kätensä siirtyi reidelleni. Hän avasi housujeni napit, kaivoi kaluni esille, ja otti sen suuhunsa. Tämä tapahtui jotenkin niin yllättäen, enkä oikein tiennyt, miten olisin suhtautunut. Välillämme ei koskaan ollut tapahtunut aikaisemmin mitään seksuaalista.

Päätin unohtaa tuo tapauksen mielestäni jonkinlaisena outona sattumana, eikä siitä sen jälkeen koskaan puhuttukaan. Sen jälkeenkin vierailimme toistemme luona muutamia kertoja kylässä, eikä tilanteessa ollut mitään erikoista. Erään kerran hän oli käymässä luonani koko viikonlopun ajan. Kävimme ostoksilla, söimme, katsoimme elokuvaa ja saunoimme. (En ole koskaan pitänyt mitenkään erikoisena käydä kahdestaan saunassa vastakkaisen sukupuolen naisten kanssa.)

Kuivatessani itseäni pukuhuoneessa, hän tuli luokseni, kumartui eteeni virnistäen, ja otti pehmeän kaluni suuhunsa. Hänellä oli varmasti tuolloin enemmän seksikokemuksia kuin minulla, mutta suutyöskentelyä en pitänyt kovinkaan taitavana.

Imettyään aikansa kaluani kovaksi, hän meni kontilleen lattialle, ja pyysi minua tekemään hänelle vuorostaan jotain. Tiesin kyllä, mitä olisi ollut vailla. Kumeja ei vaan ollut sillä hetkellä missään. Toisaalta mieltäni vaivasi hieman myös se, olisinko naimalla häntä antanut liian kannustavan kuvan suhteestamme. Puristelin hänen isoja pehmeitä rintojaan, koska olin aina halunnut tehdäkin niin. Sen jälkeen vein käteni hänen takapuolelleen, ja aloin työnnellä sormiani kursailematta sisään hänen märkään pilluunsa. Runkkasin hänelle lopulta melko äänekkään orgasmin. Jälkikäteen tajusin, että se kuului aivan varmasti koko kerrostalon toiseen päähän. Kylppäriin nimittäin kuuluu naapurin puolelta normaali puhekin melko selvästi ilmanvaihto-kanavia pitkin.

Aikaa kului liki pari vuotta. Tällä välin olin jo tietoisesti astunut kinkymaailmaan, ja kokemuksieni mukaan se oli minun juttuni. Perjantai-ilta oli rauhallinen koti-ilta. Hyvää ruokaa, vähän hapanta rypälemehua ja elokuvaa.

Elokuvan jälkeen istahdin tietokoneelle, ja äkkäsin tämän naisen messengerissä. Vaihdettiin siinä kuulumisia varsin pitkältä ajalta, kun ei oikeastaan lähes vuoteen oltu kovin tiiviissä tekemisissä. Kerroin hänelle myös pääpiirteittäin huvittavana tapahtumana, että olin narahtanut jokin aikaa takaperin eräälle kaverilleni kinkyilystä, ja miten sen jälkeen olin jo keskustellut tapauksesta parin muunkin naispuoleisen nettituttavuuteni kanssa. Näissä keskusteluissa oli muuten ollut aika mielenkiintoista se, että kertomukseni jälkeen tunnustettiin myös nettipiuhan toisessa päässä kaikenlaista mehevää.

Tietenkin hän kyseli, millaisia nuo kinkyjuttuni olivat olleet. Emme olleet tähän saakka koskaan jutelleet mistään seksijutuista messengerissä, mutta en sinällään välittänyt ujostella. Miksi olisin? Olihan tämä nainen ollut edessäni kontillaan lutkuttamassa kulliani. Mihinkään tarkkoihin yksityiskohtiin en kuitenkaan mennyt, vaan kerroin pääpiirteittäin. Hän myös kyseli, millaisia juttuja ne muut keskustelukaverini olivat sitten paljastaneet. Oli tyttökivaa, parinvaihtoa, sidontaa, useamman vieraan miehen alistamana samaan aikaan työmatkalla, eikä oma mies tiennyt tästä mitään. Kaikenlaista kivaa ja kiinnostavaa. Niin kuin aikaisemmillakin kerroilla, myös nyt omat paljastukseni saivat myös vastapuolen avautumaan. Täytyy tunnustaa, että saatoin hieman johdatella keskustelua.

Sanoitkin muuten joskus jossain tilanteessa, että taidat omata joitain masokistisia piirteitä. Mutta se meni jotenkin ohi kun se kuulosti liian huolettomasti lausutulta. Saatkin hieman tarkentaa, mitä tarkoitit niillä piirteillä?
:D Joskus joutuu kuuntelemaan tarkemmin. Hmm..niitä on aika vaikea eritellä. On niin kiinni tilanteesta. Mutta kovaa käsittelyä ainakin. Alistumista :)
Ai? En tiennytkään, että sinulla on kiinnostusta tuollaisiin juttuihin.
Mitä se alistuminen sitten sinulle merkitsisi?
Ottaa mistä asennosta haluaa, kovakouraiset otteet yms. Tai käskyttää
No en minä niistä nyt niin hirveästi ole huudellut.
Hmm.. Kuulostat siltä, että olet tainnut haaveilla kunnon kinkyilystä. Mutta miten lienee todellisuudessa estojen kanssa?
Minä ja estot ei ihan olla kuuluttu tähän asti yhteen. Ennemminkin niin että mä olen ollut varovaisempi, etten järkytä ketään. :) Ja kun pokka kun on aina pidettävä:D
Minä en kyllä järkyty kovin helpolla. Mitäs ne järkyttävät jutut sitten on? Saat kysellä minultakin, jos haluat tietää jotain., olen nyt aika lupsakkaalla tuulella. (punaviini)
En mä tiedä mitä järkyttävät jutut on...ei mua mikään varsinaisesti järkytä, mutta pissa/kakka jutut ei kiinnosta pätkääkään, eikä lateksi.
Ei kyllä minuakaan. Tai no ei lateksissa mitään vikaa ole. Entä jos sinut esimerkiksi sidottaisiin kontillesi, ja häpyhuulia siveltäisiin kullin kärjellä, niin että ne olisivat kauttaaltaan limoissasi. Sen jälkeen sisääsi työnnyttäisiin voimakkaasti, niin että kyrpä iskeytyisi pohjaan kohdunkaulaasi. Ja kun lasti olisi purkautunut, vedettäisiin kalu ulos, ja nuoletettaisiin sinulla puhtaaksi?
Jesh! Nam. :)
Koska omaat mukavan kokoisen rintavarustuksen, niin minusta olisi myös kiva huomioida niitä. Haluaisin nähdä ne sidottuina tiukalle, ja pullistuneina kuin ilmapallot.
Enpä pistäisi vastaan. :D Ja huom, mun rinnat on ihan pirun herkät. Reagoin voimakkaasti.
Ai on vai? Sepä hyvä tietää... Vaikkakin masokistit pitävät myös kivun tuottamisesta. Eräs mukava tapa ovat esimerkiksi sähköiskut herkkiin paikkoihin. Kaikkea sitä muuten voi sähkökärpäslätkästä vapaa-ajallaan askarrellakin. :)
Iiikk:) Satuttamisesta tossa muodossa en tiedä, mut läpsimiset, hiuksista vetäminen, pureminen...
Eli olet kevyemmän toiminnan perään?
Ei voi tietää kun ei ole kokeillut kovempaa, mutta luultavasti.
Vaikkakin saattaisin kyllä "pakottaa" sinut muihinkin juttuihin, joista en tiedä pitäisitkö niistä välttämättä.
No mä osaan kyllä suuuni avata, ja kokeilla pitää ennen kuin tietää. :)
Sidottuna saattaisit saada esimerkiksi leluleikkejä. Ja etenkin suuremmat lelut ovat mielestäni kivoja, ettäs tiedät.
Mitkä on niitä suurempia leluja?:)
Heititpäs pahan. :) No sellaiset, joiden ottaminen sisään alkaa olla jo haasteellista. Vähän tapauskohtaista.
Ahh... Laavalamppu? :)
No jos se tuntuu sopivalta. Tunnustettakoon, että nuo isot objektit kiihottavat mielikuvitustani aika kummasti.
Mutta siis jees, tiedän että pitäisin. Joitain on tullut kokeiltua.
Siis pitäisit isoista leluista?
Jep.
Erittäin kiinnostavaa. :)
Heh!
Itselläni on tuolla salainen leluvarasto. Suurinta osaa ei ole edes testattu, kun halukkaita kokeilijoita ei ole ilmaantunut. Ostin erään kerran, kun eräässä nettikaupassa oli suurella alella poistomyynnit.
Mä haluan päästä penkomaan sen.
Jaa? :) Siellä on ainakin yksi pehmeä jellysauva, joka on suunnilleen 18 senttiä pitkä ja 14 ympärysmitaltaan. Sitten on hieman pidempi sauva, joka on n. 5 cm halkaisijaltaan, ja suurin on n. 6 cm halkaisijaltaan ja jotain 25 senttiä pitkä.
Mikähän ton oman mitta on...en muista.
Ja jos vielä kookkaampaan on kiinnostusta, niin sitten pitää turvautua muihin konsteihin.
5 cm halkaisija hmm... No on kiinnostusta...
Vai on kiinnostusta vieläkin suurempiin?
No eihän noi nyt vielä mitään järettömiä ole. Alkoi häiritä. Pitää käydä mittaamassa. Hetki.
Joo-o. 5 cm /18 tai kokonaan 23 cm pituus. :)
6/23 olis kiva, ja isompikin...ehdottomasti.
Omasta näkökulmastani isoissa leluissa yms. on tietyntyyppinen kiihottava näkökulma. Minusta on kiihottavaa, kun nainen ottaa sisäänsä suurta objektia raukeasti huokaisten, ja vaatii saada vielä lisää.
Nam!
Siinä on jotenkin sellaista innokkuutta ja kiihkoa, kun mikään ei riitä. :D
Sitähän se on. :)
Mitäs muita piiloperversioita siellä on salailtu?
Ei ne mitään perversioita ole. Ihan vaan seksistä nauttimista. :)
Joillekin ne on perverssejä juttuja, ,joten olen jotenkin tottunut nimittämään niitä leikilläni itsekin siten.
Kunnon pano on aivan parasta.
Mikä on kunnon pano?
Voimalla pohjaan asti, haluja säästämättä. Takaa, edestä, sivulta... miten vaan.
Kuulostaa muuten justiinsa minun jutultani. :D Vieläkö sieltä löytyy muita salaisia mielihaluja? :D
No koitappa arvailla. :D
Eli on?
Eläinseksi? Nautit, että aasi tai hevonen panisi sinua isolla kyrvällään?
No ei! Yök! :D
Tykkäisit, että sinut olisi sidottu kontillesi, ja joku panisi sinua isoilla sauvoilla, ja akti päättyisi fistaamiseen?
Mielelläni. :P Ja fistaamista haluaisin kyllä kokeilla...
Hmm... Mielenkiintoista. :D Et ole siis koskaan kokeillut?
En muista. :D
Täh? :D
Luultavasti en.
Hei,mä oon jo vanha. En mä voi kaikkee muistaa, enkä aina myöskään varmasti ole ollut selvä.. Kai nyt 23 vuoteen mahtuu monenlaista
23? :D Ikinuori. Mutta minäpä olen kokeillut, enkä ole koskaan nähnyt kellään niin vomakkaita orkkuja kuin silloin.
*kade*
Olisi kiva kokeilla fistaamista, ja nuolla samalla pimppaa.
Olen täysin samaa mieltä:D
Mutta pitää vaan olla suihkupuhdasta ja karvatonta. Saattaa mennä siinä touhussa muutama tuntikin. :) Ja laukeamaan päästetään ihan vasta lopussa.
Sikamaista :)
Ei, kun kivaa.
Mä lämpenen niin nopeesti että toi olis kidutusta. Turhautuisin varmaan hengiltä.
Tervetuloa sadistin valtakuntaan. :D
Aarrgghh!
En minäkään sitä loputtomiin jaksa odottaa. Tuntuu että tunto häviää, jos toinen ei ole hyvä. Ja jos on, niin... Huh!
On kato parempi ensin hieroa ja hyväillä käsin. Sitten nuolaista kaulaa, ja edetä pikkuhiljaa alaspäin. Hyväillä kädellä rintojen muotoja ja nuolaista ja näykkiä nännejä ja nännipihoja.
Siirtyä siitä alaspäin kohti napaa. Hieron samalla vatsaa ja reisiä, kun liikun hitaasti navasta alaspäin. Liikun häpykummun yläosaan, ja siirryn sitten kohti reidensisäpintaa. Pitkin reittä ylös ja alas. Sitten takaisin navan seudulle, ja toista reittä pitkin taas alas ja ylös.
Mmmm...
Sitten liikun hitaasti nuoleskellen ja näykkäillen suoraan alas. Hieman väistän, ja nuolen nivustaipeita, Käteni koskettelevat samalla rinnoilla ja reisillä.
Siirryn hitaasti ylemmäs, ja sitten aloitan hyvin hitaan etenemisen alas. Nuolen ulompia häpyhuulia koko niiden pituudelta, ja viimein kieleni sukeltaa niiden väliin...
Oih... Kukaan ei pysty olemaan tuossa paikallaan!
Myös pikaset on välillä oikein mukavia..varsinkin jos niissä on vauhtia. Mikään ei ole ihanampaa kuin spontaani hyökkäys. :D
Hyökkäys? Niin kuin että hyvää päivää, ja sitten tönäisee toisen pöytää vasten, kiskaisee hameen alas, ja tuuppaa kyrvän sisään kuiviltaan?
Niin. :D vaikkakin saat sen kuulostamaan todella tylsältä.
Miten hitossa siinä saa edes kalun sisään?
Tulet selän taa kun toinen kumartelee jotain, hyväilet rintoja, kaulaa, pakaroita ja menet sisään.
Niin, mutta minusta tuo ei kuulosta enää "hyökkäykseltä". :D
No toi versio oli sulle. :) Mulle kävis toi ekakin. :D
No epäilen miten se eka voisi toimia käytännössä. Voisi olla hieman hankalaa tosiaan edes päästä kuiviltaan sisään. Enkä minäkään ole ihan kaikkein pienintä kooltani.
Krhm... toiset kostuu nopeammin kuin toiset. Ja ei sormilla hyväily ensin tai rintojen imeminen ole kiellettyä. :)
No se kiihottumisjuttu on kanssa tosiaan yksilöllistä. Ja jotkut kastuvat myös todella runsaasti.
Niin...
Mikä tuo punastelu nyt taas oli?
Sattuu kuulumaan tuohon jälkimmäiseen porukkaan... :P

Hän tuli taas kyläilemään luokseni loppukesästä. Tuo mesekeskustelu oli vielä hyvässä muistissa, ja ainakin itselleni se nousi vierailun aikaan useamman kerran mieleen. Mutta tilanne ei ollutkaan enää niin yksinkertainen.

Olin jo kinkysuhteessa toisen naisen kanssa. Olin kyllä jutellut Pikkunarttuni kanssa kyseisen henkilön vierailusta, ja että vierailuun saattaisi liittyä seksuaalista toimintaa. Narttuni kuitenkin tuntui paheksuvan ajatusta, ja myöhemmin sovimme perustuslakiin kirjattavaksi pykälän, ettei ulkopuolisten kanssa touhuttaisi, elleivät molemmat olisi asiasta yhtä mieltä. Tein siis valintani, ja annoin tilaisuuden mennä ohi.

Olen jälkikäteen miettinyt usein tuota tilannetta. Olisin helposti voinut saada haluamani, mutta tein tietoisen valinnan, joka oli mielestäni oikea, ainakin moraalisesta näkökulmasta. Ja yritin myös mielessäni lohduttautua sillä, että todellisuus ei välttämättä olisi kuitenkaan yhtä hohdokasta, kuin fantasia. Siltikin, tuossa olisi ollut tilaisuus toteuttaa sellaisia juttuja, joihin ei ole sen jälkeen ollut mahdollisuutta. Olin kuin kerjäläinen, joka palauttaa löytämänsä aarteen oikealle omistajalleen, ja jatkaa sen jälkeen yhtä köyhänä elämänsä loppuun saakka. Moraalisesti oikein tehty valinta, mutta jotenkin se ei silti lämmitä.

Äh, pitäisi opetella unohtamaan nopeammin.

Rauhallista illanviettoa

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 19 Mar 2014 15:46:00 +0200

Olen sellainen henkilö, joka kyllästyy varsin nopeasti samalla kaavalla meneviin juttuihin. Totta kai minullakin on monissa asioissa omia rutiineitani, mutta esimerkiksi seksissä kaipaan usein vaihtelua. Perinteinen klo. 22.00 sänkyyn, 15 minuuttia esileikkiä, kiksautus ja hyvää yötä -asetelmaa en osaa edes kuvitella omalle kohdalleni. Sellainen muuttuisi viikossa yllätyksettömäksi velvollisuudeksi, ja jo parissa viikossa välteltäväksi pakkopullaksi. Kumppanissa ei tarvitse olla mitään vikaa. Juttu on vain jo koettu, eikä se tuo mitään uutta. Kuinka monesti jaksaisit itse katsoa saman elokuvan joka ilta ennen nukkumaanmenoa? Olkoon kuinka hyvä elokuva tahansa, niin ei sitä kovin kauaa jaksaisi katsoa uudestaan ja uudestaan. Vaikka mieleni tekee varsin usein vaihtelua, en silti mielestäni ole kärsimätön. Oikeastaan väittäisin olevani hyvinkin kärsivällinen. Seksileikeissä, ja etenkin masterina ollessani, minusta on kiva leikkiä hartaasti ja hitaasti. Siis nautiskella ihan kunnolla.

Perjantain rentoutumiseen kuului tietenkin suomalaiseen tapaan sauna, ja sen jälkeen hyvää ruokaa ja juomaa jotain (jo moneen kertaan nähtyä) elokuvaa katsellessa. Silittelin ja hellyttelin samalla narttuni (olisipa kiva keksiä jokin parempi termi, mutta tuo on kaikkein kuvaavin) hiuksia tämän kehrätessä tyytyväisenä vieressäni, pää sylissäni sikiöasennossa, kuin pieni kissanpentu. Isännän sylistä löytyy kilteille mirreille aina lämpöä ja turvaa. Ja mihinkä ne ajatukset yleensä suuntautuvat, kun ei ole mitään varsinaista ohjelmaa...

Sanotaan, että viisaat itämaan tietäjät kehittivät joskus keskiajalla Kiinassa stressipallot. Olen huomannut, että Pikkunartullani sellaisia on kaksin kappalein ihan ilman kiinalaisiakin. Puristelenkin niitä aika usein, sillä olen monesti hyvin stressaantunut masteri. (Tai stressaannun ainakin, jos en saa puristella niitä.) Varsinaisesti se ei ole välttämättä edes erityisen eroottista, vaan sileän ja pehmeän ihon lollottelu tuntuu kivalta ihan vain muuten.
Jokin tilanteessa sai minut kuitenkin epäilemään, että nartulleni tilanne oli tällä kertaa hieman eroottisempi, kuin mitä yleensä. On vaikea sanoa, mistä sen huomaa. Se on vain jokin pieni juttu. Ei mitään poikkeavaa kiemurtelua tai äännähtelyä. Tai ehkä se onkin juuri niiden puuttuminen. Ollaan paikoillaan vain hiljaa, kuin petoeläimen nähnyt linnunpoikanen, ja toivotaan, ettei jäädä kiinni.
Ounastelin jotain jo pidemmän aikaa, mutta en silti tehnyt mitään sen kummempaa. Jatkoin vain silittelyäni entistäkin hitaammin ja kiusoittelevammin jonkin aikaa. Vedin vilttiä hitusen ylemmäs, ja kokeilin sormillani nartun jalkoväliä. Olin arvannut ihan oikein. Mutta se kiihottumisaste tuli kuitenkin itsellenikin vähän yllätyksenä. Käteni sotkeutui runsaaseen paksuun ja sameaan nesteeseen, joka valui pitkin kämmentäni. Narttuni hymyili nolostuneena ja yritti kääntää kasvonaan piiloon. Olen pitänyt aina runsasta kostumista kiihottavana, mutta etenkin tällä kertaa stondikseni iski välittömästi. Käskin nartun odottaa kiltisti paikoillaan, ja kävin noutamassa kaapista muutaman sopivan mittaisen köydenpätkän. Olin jo aikaisemmin silitellessäni käynyt läpi mielessäni, mitä niillä tekisin.

Yksi paksumpi köysistä on taitettu kaksinkerroin, ja neulottu koko matkaltaan yhteen. Käytän sitä rintakehän sidontoihin. Olen muuten aina ollut hirveän huono tietämään eri sidontatapojen nimiä, mutta nyt ensimmäistä kertaa otin asiasta selvää ihan vain tämänkertaisen kirjoitukseni vuoksi. Kuvan mukainen sidonta on ilmeisesti japaniksi Shinju, tai länsimaalaisittain Pearl, eli helmisidonta. Omassa versiossani vain laitan köyden pituudesta johtuen rintojen ala- ja yläpuolelta kulkemaan useamman kierroksen, jolloin sidonnasta tulee hieman leveämpi ja näyttävämpi. Tykkään erityisesti tästä sidonnasta siksi, että se saa rinnat pullistumaan kauniisti.

Sidoin toisella köydellä jalat yhteen koko matkalta nilkoista polviin, ja sen jälkeen köydenpäät rintojen välissä olevaan köyteen niin, että polvet olivat vasten rintakehää. Sidoin nartun ranteet yhteen viimeisellä ja lyhyimmällä köydellä, jonka vuorostaan kiinnitin selän takana kulkeviin rintasidonnan köysiin.
Viimeiseksi pistin nartulle puisen suupallon, joka lukitaan niskan taakse nahkaisella hihnalla.

Jatkoimme elokuvan katselua suunnilleen samassa asennossa kuin aikaisemminkin. Sitomiseen keskittyminen oli saanut äkillisen seisokkini laskemaan jo aikaisemmin, joten keskityin nyt vain elokuvan katselemiseen ja narttuni hieromiseen. Vasen käsi silitteli edelleen hiuksia, sormenpäät hieroivat hiuspohjaa ja välillä kiristivät otettaan hiuksista kevyesti ja rauhallisesti tukistaen. Oikea käsi työskenteli lähinnä flegmaattisen hitaasti hieroen liukkaita häpyhuulia, ja upottaen kaksi - kolme - neljä sormea syvälle pilluun. En käytä koskaan yhtä sormea. Ensiksikin, se on ihan liian vähän, ja toiseksi, se on hankalaa. Ainakin itselleni tuottaa jopa ärsyttävää tuskaa pitää yhtä sormea taivutettuna sivulle, ja muita suorana. Kahdella sormella se on jo helpompaa, kolmella vielä helpompaa. Neljällä, siinähän kaikki sormet ovat jo samaan suuntaan. Niin, ja tietysti se on kaikkein irstainta. Narttuni itse pyytää joskus useampaa sormea sisäänsä, kun on oikein kiihottunut, samalla tavalla kuin nyt.

Elokuva loppui joskus puolen tunnin päästä, mutta olin varannut lisää ohjelmaa, joka sopi paremmin tunnelmaan. Mediasoitin alkoi pyörittää muistitikulta netistä ladattuja klippejä. Olin kerännyt niitä vuotta aikaisemmin erästä muuta tarkoitusta varten, mutta nyt ne olivat sopivasti saatavilla. Kaikki sellaisia BDSM-klippejä, joista tiesin narttuni pitävän. Seuraava tunti kului narttuni ynistessä sylissäni videoita katsellen. Osan ajasta hänellä oli pyykkipojat nänneissään, mutta kylkiasennosta johtuen ne eivät oikein pysyneet paikoillaan. Sama rauhallinen tahti jatkui melkein loppuun asti. Viimeisen klipin tiesin entuudestaan olevan yksi narttuni suosikeista. Insexin The Pear, http://photosex.biz/pic_b/91f3d212f539f6e1d17ca626427bd7d5.jpg

Tuollainen "päärynä" olisi muuten yksi leluista, jota olisi kiva kokeilla. Ja kun kävin aiheesta netissä keskustelua, niin en todellakaan ollut ainoa. Olen monesti etsinytkin sellaista nettikaupoista, ja jopa harkinnut itse sellaisen valmistamista. Mielenkiintoinen vekotin.

Nopeutin hieman tahtia, ja aloin runkkaamaan sormiani samalla entistä syvemmälle. Piinattu narttuni oli valmis, ja laukesi poikkeuksellisen rajusti, ejakuloiden vähäisen määrän nestettä käsilleni. Jatkoin kuitenkin vielä minuutin verran, kunnes kaikki kouristelu oli lakannut. Tässä vaiheessa tosin narttuni oli työntänyt itsensä jo suurimmaksi osaksi alas sohvalta.

Palautumisen jälkeen sain minäkin huomiota. Kiitettävän oma-aloitteisesti narttuni (nyt vapautettuna siteistään) konttasi jalkoväliini, ja antoi kansainvälisen suihinottopäivän kunniaksi noin kolme varttia kestäneen rauhallisen poskihoidon. Täydellinen rentoutumisilta. Ja sen jälkeen täydellisen rentoutunut ja raukea olo.

Miksi jokin on niin kuin on?

noreply@blogger.com (Unknown) — Wed, 5 Mar 2014 10:18:00 +0200

Olipa vaikea keksiä tämänkertaiselle raapustukselle mitään järkevää otsikkoa. Mutta niin käy usein, kun kirjoittaa omista ajatuksistaan, ja ajatukset taas harhailevat aina milloin missäkin.

Muutaman viimeisen kuukauden aikana olen keskustellut muutamien minulle aikaisemmin tuntemattomien subien kanssa. Tai pitäisi oikeastaan sanoa viestitellyt, koska yhteydenpito ei ole tapahtunut naamakkain jutustelemalla, vaan netin kautta kirjoittamalla.

Yllättävän moni subi (tai masokisti tms.) on heittäytynyt seksuaalisuuttaan vasta etsiessään miltei tuntemattoman masterin tai sadistin käsiteltäväksi. Onneksi kenellekään näille juttukavereilleni ei ole kuitenkaan oikeasti sattunut kovin pahoin, mutta varsin huolestuttavilta kuulostaviin tilanteisiin on jouduttu.

Olen itse luonteeltani sellainen, etten lähtisi mihinkään outoon ja uuteen tutkimatta, varmistamatta, tupla- ja triplavarmistamatta. En etenkään silloin, JOS olisin itse alistuva osapuoli. Jotenkin tuo varovaisuuteni on ollut hyödyksi ihan kinkyilyn ulkopuolella siviilielämässäkin, ja siitä on tullut vakiintunut tapa. Välillä tuntuu ihmeelliseltä ajatella, kuinka usein, ja miten erilaisissa tilanteissa on meinannut tulla kusetetuksi.

Itse yritin aikoinani etsiä kaikki mahdolliset aloittelijoille suunnatut neuvot, ja miettiä etukäteen kaikenlaisia mahdollisia ongelmatilanteita. Yleensäkin luonteeseeni kuuluu noudattaa sääntöjä vähän liian pilkulleen, tai ainakin pyrkiä siihen. Jo pelkästään omatunto on aika hyvä motivaattori. Näin jälkikäteen muistellen, en ihan kaikkia niitä hyviä neuvoja aina ymmärtänytkään. Tosin pistän kyllä osittain syyn puutteellisten selitysten piikkiin.

Minua ärsyttää monesti se, että niin usein meille annetaan ohjeita ja kieltoja, mutta harvemmin selitetään miksi. Neuvot ja kiellot pysyisivät paljon paremmin mielessäkin, kun niiden syyt olisi kunnolla selitetty. Samoin ne eivät tuntuisi niin epämääräisiltä ja turhilta, kun saisi kuulla, mikä logiikka niiden takana on. Kenen mielestä esimerkiksi EU:n kurkunkäyryysdirektiivissä oli jotain järkeä? Kuinka moni tietää, miksi tällainen direktiivi oli tehty? Tuskin kuitenkaan kukaan moisia sääntöjä on ihan vain omaksi ilokseen luonut.

Tämä ajatus ihmetystä aiheuttavista neuvoista ja säännöistä palautui mieleeni, kun lueskelin pari päivää sitten mielipiteitä hyvistä ja huonoista mastereista.

"Subit eivät pidä kyselevistä mastereista"

Tämä oli listattu myös aikoinaan ohjeeksi aloitteleville mastereille eräällä englanninkielisellä sivustolla.

Siis mitä, ajatteli alan tuleva harrastaja? Eikö masteri saa todellakaan kysyä yhtään mitään subiltaan session aikana, tai muuten subi lähtee kävelemään?

No, aikaa on kulunut tovi sen jälkeen.

Narttujahan ei varmastikaan kiinnosta masteri, joka kyselee yhtenään, oliko läimäys liian kova, tai haluttaisiinko seuraavaksi sitä ja tätä. Eikä toisaalta sellainen lopulta kiinnostaisi itseänikään.

Harvemmin muistetaan keskustelun yhteydessä mainita, että tällä kyselevällä masterilla tarkoitetaan kaiketi yleensä sellaista tilannetta, jossa "masteri" alkaa kysellä yhtenään, mitä ja miten hänen kuuluisi nyt tehdä. Siis niin, että itse asiassa lipeää masterin roolista palvelijaksi, ja yrittää samalla saada subin toimimaan masterina.

Kaikki kysymykset eivät tietenkään ole (tai mielestäni ei ainakaan pitäisi olla) kiellettyjä. Jos subi on paketoitu köysiin, ja alkaa mennä siniseksi, niin mielestäni on lähinnä velvollisuus kysyä, olisiko kenties jotain vialla.

Itse saatan esittää session aikana muitakin kuin turvallisuuden kannalta pakollisia kysymyksiä, ja syyt ovat tilannekohtaisesti vähän erilaisia. Esimerkiksi nöyryyttäessäni narttua voin esittää kysymyksen, pitääkö narttu siitä, että häntä naidaan syvään ja kovaa. (Ja vastauksenhan pitää olla tietenkin myöntävä.) Tarkoituksena on ennemminkin kaivaa esiin nartun likaiset tuntemukset, kuin tietää oikeasti nauttiiko hän.

PS.

Tuli tässä lopuksi mieleen vielä eräs tapaus menneisyydestä. Olkoon nyt vaikka loppukevennyksenä. Työurani alussa, eli ihan ensimmäisenä työpäivänäni, työnantajani huikkasi perääni viimehetken neuvon: "Älä sitten tee asiakkaan luona mitään tyhmiä kysymyksiä."

Kelpo neuvo. Jäivät tekemättä ne viisaatkin kysymykset.

Kokenut narttu

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 23 Feb 2014 18:18:00 +0200

En ole koskaan saanut käsiini valmiiksi koulutettua narttua. Tarkoitan tällä siis sellaista, joka tietäisi kokemuksen tuomalla varmuudella alistumisen olevan hänen juttunsa..

Millaista olisi saada käyttöön kokenut, mutta minulle entuudestaan vieras narttu? Idea tässä ajatusleikissä on se, että kaikki tilanteessa on tavallaan vierasta ja uutta, mutta kiinni voisi iskeä epäröimättä. Kaiketi riippuisi paljon nartun ulkomuodosta ja vaatteiden määrästä, miten pitkään jaksaisin vastustaa kiusausta. Ainakin jos olisi varustettu huomiota puoleensavetävillä magneettilollottimilla, niin tuskinpa menisi kovinkaan pitkään. Mutta miksipä minun tarvitsisi tässä tilanteessa teeskennellä kilttiä ja sivistynyttä? Jos tekee mieli katsella, niin sitten katselen. Jos tekee mieli kokeilla, niin voin ihan hyvin repäistä paidan rintamuksen auki niin, että napit sinkoilevat. Vasemmalla kädellä voi puristella ryntäitä niin napakasti, että narttu ulahtaa. Työnnän kolme oikean käteni sormea syvälle hänen suuhunsa. Niin syvälle, että yökkäysrefleksi saa kuolan valumaan ja kastelee sormeni kunnolla. Nyt voin työntää liukkaat sormet jalkojen väliin suoraan karvattomaan pilluun. Lisää liukastetta nartun suusta. Annan hänen imeskellä sormistani omia mehujaan. Vedän kaluni esiin, ja survaisen sen suoraan hänen sisäänsä. Vedän narttua itseäni vasten kiskomalla häntä rinnoista työntöjeni tahdissa. Haluan kaluni osuvan joka kerta pohjaan saakka voimalla. Kun olen laukeamassa, käsken nartun eteeni polvilleen, ja koristelen hänen suunsa, kasvonsa tai rintansa nesteilläni. Auta armias, jos narttu ei ole riittävän nopea liikkeissään, ja pilaa spermaamisen. Sen jälkeen tulisikin tupenrapinat. Tai jos narttu ei saamansa huomion jälkeen muista kiittää isäntää, niin sitten pidettäisiin tapakasvatuskoulutusta. :P

Köyhän masterin panokone

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 16 Feb 2014 12:49:00 +0200

Ei. Vaikka kuva muistuttaakin jonkin Suomeen salakavalasti soluttautuneen terroristijärjestön luomusta, on kyseessä kuitenkin ihan oma, ja (melko) harmiton viritelmäni. Saanen esitellä: köyhän miehen panokone!

Kyseessä ei ole varsinaisesti sellainen panokone, mitä tuolla termillä yleensä tarkoitetaan. Ainoa mekaanisesti ilman ulkoista voimaa liikkuva osa on ajastimen heiluri, eikä sellaisesta varmastikaan kovin moni saa kiksejä. Nimityksen taustalla piilee sisäpiirin huumori. Laitteesta tulee kuulema ensimmäisenä mieleen jonkinlainen Laihialainen panokone.

Toimintatapa on seuraava:

Metronomin heiluri johtaa heiluessaan sähkövirran joko oikealle tai vasemmalle, ja siitä eteenpäin dildon ala- tai yläosassa olevaan katkaisijan kautta nänninipistimelle. Tästä jännite kulkee kehon läpi toiseen nänninipistimeen, ja takaisin virtalähteen toiseen napaan. Näin syntyy suljettu virtapiiri. Virtalähteenä toimii sähkökärpäslätkän suurta jännitettä tuottava kahvaosa, eli luvassa olisi tuju räpsäys.

Ainoa keino estää sähköiskun saaminen, on katkaista sähkövirta dildon ala- ja yläosan kytkimillä. Kun heiluri johtaa virran oikealle, on dildon alaosan kytkimen katkaistava virta. Jos heiluri taasen johtaa virran oikealle, pitää vastaavasti dildon yläosan katkaista virta. Katkaisevia kytkimiä painelee dildon runkoa pitkin liukuva "satula". Kun satulaa painetaan alas, se katkaisee alhaalla kulkevan virran, ja kun satulan annetaan nousta jousen työntämänä ylös, katkaisee se yläosassa kulkevan virran. Ja mikäpä muu sitä satulaa liikuttaisi heilurin tahdissa, ellei ihmisvartalo.

Laitteisto on sinällään toimintakykyinen, mutta tarvitsee vielä jonkinlaisen tuen tuon liikkuvan yläosan kääntymisen estämiseksi. (Lisäksi pari kohtaa näytti niin paskoilta, että jouduin hieman photoshoppailemaan kuvaa. Päivitän varmaan kunnollisen valokuvan lopullisesta viritelmästä joskus myöhemmin). Käytännön testeihin ei ole kuitenkaan päästy. Meillä nimittäin sähköiskuja on luvattu olla antamatta, muuten kuin rangaistuksena pahasta rikkomuksesta. Pitäisi varmaan lahjoittaa kapistus jonnekin koekäyttöön. :D

Ja sitten perään risuja

noreply@blogger.com (Unknown) — Mon, 3 Feb 2014 12:13:00 +0200

Kun kirjoitin edellisen kerran palkitsemisesta, niin tuntui jotenkin luonnolliselta kirjoittaa myös rangaistuksista.

Eräs sivullinen (eikä ilmeisestikään alan harrastaja) lausui kerran huomionsa, että rangaistuksethan ovat oleellinen osa sessiota, toisin kuin palkitseminen. Piiskahan viuhuu aina sessioissa, eikö vain?

Kyseessä voi olla tietenkin tulkintaero, mutta ainakaan omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole. Niin palkintojaan, kuin rangaistuksiakin antaisin vain silloin, kun se on aiheellista.

Terminä tulkitsen rangaistuksen tarkoittavan epämieluisaa kurinpidollista seuraamusta tottelemattomuudesta ja tuhmuudesta. Kurinpitotoimia on tarvittu lähinnä uuden nartun koulutuksen aikoihin, sillä nuoret tapaavat olla omapäisiä ja kovapäisiä. Joskus satunnaisesti voidaan tarvita pientä kurinpitoa kokeneemmillekin nartuille, mutta taaksepäin historiaa tutkiskellen on siihen menty vain harvoin.

Tietenkin sessioissa voi olla piiskausta ja muuta rangaistusta muistuttavaa toimintaa, mutta silloin kyseessä ei ole varsinaisesti rangaistuksesta, vaan osasta leikkiä. Esimerkiksi masokisti voi nauttia kivusta, eikä pieni kipu ole hänelle muuta kuin toivottu kiihoke. Hänelle rangaistus voisi olla esimerkiksi henkinen nöyryytys, jolloin se ei olisikaan nautinnollista. En sano, etteikö masokistille voisi antaa rangaistuksena fyysistä kuritusta. Se voi toimia ihan yhtä lailla. Rangaistuksen pointtina pidän itse sitä, että rangaistus on aina epämukava, eikä siten kannusta kurittomuuteen. Tietenkin rangaistus pitää suhteuttaa sopivaksi rikkomukseen nähden.

Meillä annetaan kyllä ajoittain piiskaa. (Master ei itse koe piiskaamista erityisemmin kiksejä antavana, mutta koska Pikkunarttu kokee sen niin, on myös masterin itsensä eduksi viuhauttaa piiskaa ajoittain) Jos piiskaa annetaan rangaistukseksi, on se tavallista piiskausta napakampaa.

Tuomiota ja rangaistuksen täytäntöönpanoa ei kannata tehdä liian diktaattorimaisesti, vaan myös subin näkökanta asioihin on hyvä kuunnella. Mikäli subi kokee tulleensa rangaistuksi täysin aiheetta, eikä hänellä ole ollut oikeutta puolustautua, voi se pidemmän päälle aiheuttaa välien viilenemistä. Luulisi vain harvan nauttivan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, mutta voihan niitäkin olla. Heidän sessioimistapojaan en tietenkään ole oikea henkilö kommentoimaan.

Jälleen kerran huomaan kirjoittaessani, että niin moni selkeä asia muuttuukin ajattelemisen myötä hyvin monimutkaiseksi. Käytännössä se on ollut paljon yksinkertaisempaa.

Entäpä mitä keinoja olen käyttänyt rankaisemiseen?

Kaikkia en heti muistakaan, mutta tässä ainakin joitain:
(Päivitetään sitä mukaa kuin tulee mieleen)

- Piiska. Kuten mainitsinkin aikaisemmin, niin piiskaus on rangaistuksena tavanomaista piiskausta napakampaa.

- Sähköiskut. Sähkökärpäslätkän saa kaupasta parilla eurolla. Hieman modifioimalla saa oivan apuvälineen kuritukseen. Käyttäjäkokemuksien mukaan "sähköpiiskan" napautus on terävä, eikä aiheuta yhtä mukavaa lämmintä jälkipolttelua, kuin aito piiska. Siksi tätä käytetäänkin meillä vain rangaistuksena. Pahinta asiassa ei kuitenkaan taida olla terävä napautus, vaan sen odotus...

- Nöyryyttävät ja häpeälliset rangaistustehtävät. Kokemattomalle nartulle oli aikoinaan suuri rangaistus joutua katsomaan itseään sessioimassa videolta. Esiintyminen näyttää monelle olevan noloa. Muistellaanpa vaikka kouluaikojen esitelmiä luokan edessä. Kiukuttelusta saattaa rangaistuksena olla vaikkapa yksinlaulu pihamaalla. Edellisellä kerralla jopa naapuri antoi aplodeja omalta pihamaaltaan, vaikka ei täysin tiennytkään, mistä pohjimmiltaan oli kyse.

- Pakotetut orgasmit. Sidotun nartun pakkokiihotus päättyy meillä yleensä kolmanteen orkkuun, jonka jälkeen narttu kiemurtelee ja anelee jo säälittävästi. Mikäli kyseessä olisi rangaistus, kestäisi se vielä huomattavasti kauemmin.

- Orgasmin kieltäminen. Omalla kohdallani en ole koskaan käskenyt narttua pidättelemään orgasminsa saamista. Itse asiassa en kyllä tiedä, onko sellainen edes käytännössä mahdollista. Orgasmihan on tahdosta riippumaton reaktio, ainakin osittain. Meillä tämä tarkoittaa kiihottamista toistuvasti orgasmin partaalle, ja sitten odottamista, kunnes voidaan taas jatkaa kiihottamista.

Pidän yleensä paljon suuseksin antamisesta, mutta sessioinnissa en sitä juurikaan anna. Se ei jotenkin kuulu asiaan. Tämän rangaistuksen kohdalla olen tosin tehnyt muutaman kerran poikkeuksen, ja miksipä ei masteri saisi käyttää narttuaan niin kuin haluaa? Olen vain tuntenut tilanteen hyvin kiihottavana, kun olen sitonut nartun täysin avuttomaksi, ja alkanut nuolemaan ja sormettamaan läpimärkää pillua niin kiihottavasti ja piinaavan hitaasti, kuin vain osaan.

Paitsi että rangaistus on nartulle hidas ja eräällä tavalla piinaava kokemus, on se masterin mielestä aina varsin kiintoisa kokemus. Parhaimmillaan tätä "rangaistusta" on jatkettu parisen tuntia yhtä mittaa. Ja tuolloin masterille se kaikkein antoisin osuus on juurikin se, kun narttu alkaa säälittävästi anoa armoa. Tai koska armoa ei tässä rangaistuksessa juurikaan tunneta, voi narttu ryhtyä anelemaan jotain nopeampaa rangaistusta, tai mitä tahansa mitä isäntä vain tahtoo. No, isäntä voi suostua, mutta ehdot voivat olla kovat.

- Nuhtelu. "Tuhma tyttö, hyvin tuhma tyttö!"

Miten saatoinkaan äsken unohtaa rangaistuksia listatessani tämän kaikkein kauheimman? Nuhtelu ja toruminen kuuluu yleensä osana kaikkiin rangaistuksiin, mutta toimii rangaistuksena myös itsessään. Ensimmäisellä antamallani nuhtelulla oli yllättävän suuri vaikutus. Kun peruskiltti narttu joutuu puhutteluun, jossa melkein tuntematon masteri toruu ja nuhtelee häntä kuin koulutyttöä, oli jo miltei kyyneleiden tulo lähellä. Joskus sanat tuntuvat enemmän kuin piiska.

Porkkanoita

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 24 Jan 2014 07:54:00 +0200

Viikko takaperin annoin Pikkunartulle palautetta positiivisessa mielessä. Kehujen kuuleminen taisi olla hieman hämmentävää,vaikkakin niiden kuuleminen ilmeisesti tuntui hyvälle. Mutta en minä turhaan koskaan kehu. Kehuja minulta irtoaa oikeastaan harvoin, ja silloin vain aiheesta. Nartun erinomaisina luonteenpiirteinä oma-aloitteellisuus ja miellyttämishalu olivat sitä luokkaa, että vain puupäinen masteri voi olla tuntematta kutkuttavia väreitä.

Sanat ovat voimakas tapa palkita. Ja halpakin, voisi joku kitupiikki sanoa. Masteri voi aivan hyvin kehua narttuaan, ja jopa kiittää. Varmasti kukaan ei ole niin korkea herra tai rouva, että hyvin tehdystä työstä kiittäminen laskisi hänen arvoaan muiden silmissä. Ja eikö sanoilla voi myös nopeasti ja helposti ilmaista missä mennään oikein ja missä väärin. Harvempi narttukaan on niin täydellinen, että tietäisi jokaisen asian, miten tehdä. Ja yllättävän harva narttu on myös ajatustenlukija. Yksinkertainen "hyvin tehty", "hienosti toimittu" tai "hyvä tyttö" voi olla palkintona riittävä, ja myös ennen kaikkea kannustava yrittämään jatkossakin.

Olen muutamaan kertaan yrittänyt palkita Pikkunartun antamalla hänen itsensä valita palkintonsa. Tämä osoittautui kuitenkin hieman hankalaksi, ja lopulta masterin oli tehtävä päätös tässäkin asiassa.
Palkintona voi olla myös hemmottelua. Monikin lemmikki raahautuu mielellään viereen rapsuteltavaksi, ja tuntuuhan se mukavalta, jos isäntä sukii hiuspohjaa sormillaan.

Myös lahjapalkintojen antaminen voi sopivissa tilanteissa olla paikallaan. Kun pikkunarttuni oppi aikoinaan ottamaan suihin, annoin hänelle siitä pronssisen mitalin.

Myöhemmin seuraisi keskiasteen tutkinnon hopeinen mitali, kun seuraava rajapyykki ylitettäisiin. Nyt nartun kuuluisi osata tyydyttää isäntänsä viidessä minuutissa kädet selän taakse sidottuina. Tietenkin tässä pitäisi onnistua useampaan otteeseen, ettei kyseessä olisi ollut satunnaisonnistuminen. Ylimmän asteen kultaiseen mitaliin oltaisiin jo tarvittu syväkurkkutaitoja, ja siinä ei ainakaan toistaiseksi ole onnistuttu vielä kertaakaan.

Palkitseminen voidaan mielestäni suorittaa yhtä hyvin session aikana, kuin sen jälkeenkin. Opettamismielessä on toki hyödyksi, mikäli palautetta annetaan välittömästi. Tärkeintä on kuitenkin ilmaista selkeästi, mistä syystä palkinto annetaan. Palkitsemisessa olisi hyvä olla myös johdonmukaisuutta. Mistä tahansa palkintoja ei kannata antaa, vaan säästellä niitä oikeasti palkitsemisen arvoisiin tilanteisiin.

Extreme fantasies

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 12 Jan 2014 13:37:00 +0200

Päätin istuttaa perseeni viikonlopun kunniaksi kirjastonurkkauksen pieneen löhötuoliin, ja alkaa kirjoittamaan vaihteeksi jotain blogiini. Mielessäni on kyllä pyörinyt pitkään aihekin, mutta sopivan kirjoitustyylin löytäminen on ollut vaikeaa. Tämä kun on taas yksi niistä aihepiireistä, joka tuntuu jakavan mielipiteitä varsin tehokkaasti.

Toiset pysyttelevät BDSM-harrastuksissaan kevyemmässä päässä, läimien kämmenellään sidotun nartun pakaroille, samalla kun naivat näitä takaapäin ja puhuvat rivouksia. Toisessa päässä narttua roikotetaan sidotuista rinnoistaan, ja nännien läpi painetaan ainakin neljämillisestä teräksestä olevat koukut. Eräässä näkemässäni videossa tiukasti aloilleen sidottu ranskalainen nainen sai oikeaan lapaansa melkein kämmenen kokoisen, hehkuvalla raudalla tehtävän polttomerkin. Nämä naiset ovat kuitenkin mukana vapaaehtoisesti, joten homma ei luultavasti ole kenenkään mielestä millään tavalla väärin.

Vaikka omat leikkini ovatkin kevyempää ja keskitasoa, voisin hyvinkin ryhtyä kokeilemaan kovempaakin sopivan leikkikaverin osuessa kohdalle. Vaikka kovemmat jutut ovatkin itseäni kiihottavia, en ole viemässä siihen ketään vasten tahtoaan. Mutta entä sitten fantasioissa? Onko väärin kiihottua väkivaltaisestakin materiaalista, kun se on kerran mielikuvituksen tuotetta? Millaiset fantasiat ovat sallittuja?

Netistä löytyy helposti sarjakuvia ja tarinoita, joissa esiintyy myös poikkeavan kovaa toimintaa. Keskiaikaisen linnan tyrmässä nuori tyttö riisutaan, ja häntä kidutetaan tunnustuksen saamiseksi noituudesta. Perheenisän työkaverit sieppaavat hänen vaimonsa, ja raiskaavat ja kiduttavat näitä videonauhoilla saadakseen perheenisän maksamaan lunnaita.

Tutustuin aikoinani tämänkaltaiseen väkivaltaiseen erotiikkaan, ja sen verran jäin heti koukkuun, että myönnän olevani nykyisin ainakin ajoittain varsinainen suurkuluttaja. No hitto, jokuhan ne on aikoinaan tuottanutkin, joten en ole kyllä yksin maailmassa fantasioideni kanssa. Myös Pikkunarttuni lukee ja katselee samanlaista kirjallisuutta. Tosin siinä missä minä samaistuin pahantekijän rooliin, samaistuu hän aina kidutettavien ja raiskattavien rooliin. Meille siis väkivaltaisissa fantasioissa ei ole mitään outoa. Muissakin fantasioissa olemme sopineet, että mikä tapahtuu oman pään sisällä, on sallittua. Epäilen narttuni fantasioivan muista miehistä ja erilaisista tilanteista sessioidemme aikana. Hyväksyn sen, enkä pidä sitä loukkaavana. Saatan tehdä niin joskus itsekin... :D Pitää kuitenkin muistaa, ettei fantasia ja todellisuus ole sama asia.

Niin kovin usein keskustelufoorumeita luettuani sanoisin, että esimerkiksi erilaiset väkivalta- ja pakotusfantasiat ovat lopulta varsin yleisiä. Muistutan jälleen, että pitää osata erottaa mielessään mielikuvitus ja todellisuus. Vaikka moni subi nauttisikin mielessään raiskausfantasioista, tapahtuu se kuitenkin vain mielikuvitustasolla. Todellisuudessa tapahtuva raiskaus ei luultavasti heidänkään mielestään olisi mitenkään nautinnollista. Myös erilaiset kuristamis-, veri- ja kidutusfantasiat ovat yleisiä. Pikkunarttuni kiihottuu toisinaan valtavasti (sen kuulee jo äänestä) naidessani häntä syvään ja voimakkaasti takaapäin, samalla puristaen häntä kaulasta. En ole koskaan puristanut kovin kovaa, eikä hän ole koskaan voinut olla hengittämättä sen vuoksi. Hengityksensäätely olisi kuitenkin sellainen leikki, jonka hän haluaisi joskus kokea vietynä vähän pidemmälle. Pikkunarttuni kiihottuu myös veitsistä. Keskitysleirillä alastomaksi seisaalleen sidottu juutalaistyttö on saanut kerran tai pari natsiupseerin sivelemään liukkaita häpyhuuliaan pistimellä, tai nipistämään nännejä pistimen ja peukalon väliin. Välillä kyseessä on ollut intiaanityttö ja likainen lehmipaimen.

Näissä leikeissä fantasiat ovat mukana leikissä, vaikkakaan niitä ei täysin toteuteta. Mielikuvitus korvaa sen mikä jää käytännössä puuttumaan.

Minusta jälleen kerran masokistin on sallitumpaa tuoda väkivaltaiset fantasiansa julki hyväksytymmin kuin sadistin. Siinä missä masokistin fantasiaa ajatellaan suupielet vinossa ja hihitellen ääripervoina runkkufantasioina, kutsuttaisiin sadistille jo piippa-autoa. Miettikääs hetki mielessänne. Kun kolmekymppinen nutturapäinen nätti kirjastonhoitaja kertoo työporukan pikkujouluissa kiihottuvansa raiskausfantasiasta, ja siitä, että on sidottuna alasti, ja hänen nännejään nipistellään kuumilla pihdeillä, pidetään häntä kinkynä.

Kun kolmekymppinen mieshenkilö kertoo kiihottuvansa kuvitellessaan raiskaavansa nättiä nutturapäistä kirjastonhoitajaa, ja kiduttavansa tätä kuumilla pihdeillä, päättyy pikkujouluilta puhelinsoiton jälkeen rauhoittaviin lääkkeisiin ja lepositeisiin. Sadisti koetaan uhkana muille, masokisti vain itselleen.

Joulumieltä

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 22 Dec 2013 08:49:00 +0200

Työrintamalla on tullut jouluperinteeksi, että joulunalusviikko on kiireineen ja äksyine asiakkaineen yhtä helvettiä. Viikonlopuksi kotia raahauduttuaan on kiitollinen, että saa hetken huokaista. Mutta varsinaisen joulumielen kiinnisaaminen ei ole ryöpytyksen jälkeen aivan helppoa. Hyvien yöunien jälkeen ajatusmaailma on jo vähän positiivisempi

Koska Pikkunartut ovat olleet kiltteinä (vaikka yleensäottaen ovat tuhmia), annetaan heille joululahjaksi muutakin kuin piiskaa lämmitetyillä kuusenoksilla. Mutta niiden pakettien sisältöä en voi paljastaa vielä, ettei menisi yllätys kokonaan. Ainakin yksi innokas Pikkunarttu saa lahjaksi varsin tuhmaa luettavaa, ja ehkä jonkinlaisen jännän lelunkin. Jos tuuri käy, niin sitä päästään vielä testaamaankin saman päivän aikana. Kärsivällisyyden puute on muuten ehkä pahin puute muuten niin kilttien narttujen luonteessa, mutta se korjaantuu toivottavasti harjoituksen avulla.

Ajattelin alun perin päivittää blogiani seuraavan kerran uudenvuoden juhlintojen jälkeen, mutta sitten tuli sellainen tunne, että kirjoitan nyt kuitenkin. Sain nimittäin joulumieleni takaisin. Ihmettelin aikaisemmin blogiini eräästä tietystä suunnasta tullutta katsojamäärää, ja päätin kurkistella, mistä oikein oli kyse. Vaikka Pikkusisko ei tunnukaan olevan kovin jouluihminen, niin hänen mielipiteensä blogistani lämmitti kovasti mieltäni. Pienetkin asiat saavat joskus aikaan ihmeitä. Kiitokset melkein bändärille! :)

Koska joulun pitäisi olla hyvän tahdon aikaa, haastaisin mielelläni jokaisen blogiani lukevan pikkupervon yllättämään jonkun henkilön joulutervehdyksellään. Henkilön ei tarvitse olla lähimmästä piiristä. Joskus aito ilo ja yllätys ovat parhaimmillaan, kun henkilö on joku sellainen, joka ei osaa odottaa tervehdystäsi

Hyvää joulua kaikille

-Kinkynautti

Kysymyksiä Kinkynautille

noreply@blogger.com (Unknown) — Thu, 19 Dec 2013 10:52:00 +0200

Tällä kirjoitukselleni olekaan mitään tiettyä aihepiiriä, vaan ajattelin vastailla muutamiin kysymyksiin näin blogitekstin muodossa. Olen saanut useita kysymyksiä kirjoituksiini ja mielipiteisiini liittyen, ja koska muutamat jutut tuntuvat toistuvan useasti, niin ajattelin vastailla niihin näin julkisesti.

Mitä master oikeastaan saa alistamisesta? Siis mistä ne kiksit tulevat?

Olen kirjoitellut aiheesta jo useampaan otteeseen, mutta silti kysymys pyörii monesti myös omassakin mielessäni. Omien tekemistensä analysointi ei tuo aina niin yksiselitteisiä vastauksia. Kannattaa kuitenkin lukea aikaisemmat tekstini Miksi alistaminen, nöyryyttäminen ja satuttaminen on niin kivaa? , Nuorempaa ja vanhempaa ja Aivot, tärkein elin.

Tiivistettynä sanoisin, että varmaankin suurimpia itseäni viihdyttäviä asioita tuossa alistamisessa on (kai) juurikin vallan tunne. Valta antaa myös vapauttavan tunteen, jolloin voin myös itse nauttia kokemuksesta enemmän. Tietenkin voin alistaessani valita sessioon juttuja, joista itse pidän muutenkin eniten. Sama juttu, kuin miksi irtokarkit ovat parhaita. No tietenkin siksi, että voit valita mitä otat, eikä tarvitse välttämättä ottaa valmiissa paketissa mitään pussintäyteöklötyksiä.

Mistä sinä kaikkein eniten pidät ja miksi? Joku yksittäinen keino?

Omalla kohdallani on vaikea sanoa mitään yhtä asiaa, joka olisi kirkkaasti yli muiden. Mielihalut kun vaihtelevat tilanteen ja ajan mukaan.

Sopivan subin kohdalla nauttisin todella paljon myös nöyryyttämisestä sekä henkisin että fyysisin keinoin. Tavallaan kai nöyryyttäminen on psykologisessa mielessä osoitus vallasta, ja valtaan alistumisesta. Miksipä muuten kuninkaat olisivat aikoinaan laittaneet alamaisiaan matelemaan jalkojensa edessä. Vaikka en koe itseäni tippaakaan alistumishaluiseksi, kiinnostavat minua myös dominoivat naiset. Siis ei alistamaan itseäni, vaan alistamassa muita. Voimakkaita naisia on pakko kunnioittaa. Ajatuksena yhteistyö dominoivan naisen kanssa olisi kiinnostavaa. En tosin ole vielä päässyt oikein selville, mikä tuossa asetelmassa lopulta on se kiinnostavin asia. Ehkäpä valta on kiinnostavaa, vaikka joku muukin käyttäisi sitä, niin kauan kuin en itse joudu toisen vallan alle. Tosin en usko, että pitäisin toisen miespuolisen alistajan yhteistyökumppanuutta läheskään yhtä mielenkiintoisena.

Tuon pienen sadistisen puolen itsessäni laskisin myös liittyvän vallan tunteeseen, mutta se vain tulee ilmi erilaisissa tilanteissa. Vaikka s/m -leikeissä on rajansa, voin kuitenkin leikitellä tunteella ”voin tehdä sinulle näin, etkä mahda sille mitään”. Kipu kuitenkaan yksinään ei tuota mielihyvää, vaan siinä pitää olla mukana aina myös muita seksuaalista virittäytyneisyyttä. Maukkaimpia kohteita kivun tuottamiselle ovat tietenkin rinnat ja genitaalialue.

Yleisesti voisin sanoa, että sitä kiihottavampana pidän leikkiä, mitä alistetumpi ja nöyryytetympi subi on.

Yksittäisistä keinoista voisi nimetä muutamia. Verbaalinen nöyryyttäminen on hyvin kiihottavaa oikeanlaisen subin kanssa. Myös esimerkiksi paikoilleen sitominen panopuuksi, katson mukavan alistavaksi, etenkin jos subia käytetään useammalta taholta yhtä aikaa. Jossain nöyryytyksen ja kipuleikkien välimaastossa kulkevat rintojen sitomiset, niiden venyttämiset, suuret lelut yms. objektit ja etenkin fistaus ovat myös suosikkejani. Rintojen käsittely ja katselu on muutoinkin mieleeni, ja onhan feminiinisten tunnusmerkkien piinaaminen siis sovinistisella tavalla alistavaa. Suurten lelujen tai käden upottaminen litimäräksi voideltuun pilluun on myös jollain freudilaisella tavalla maskuliinisuuden korostamista, ja paitsi ah – niin kiihottavan härskiä, myös alistavaa.

Onko subin vartalonmuodolla väliä? + kysymys tissien koon merkityksestä.

Olen kirjoittanut näistäkin asioista blogiteksteissäni, mutta on ainakin yksi asia, jota en ole koskaan maininnut. En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen, mutta varsinkin nyt tätä kysymystä syvemmin pohtiessani tulin huomanneeksi, ettei subin vartalon muodolla ole kovin tiukkoja kriteereitä. Yli- tai alipainoisuus alkaa olla esteenä siinä vaiheessa, jos siitä on selkeästi haittaa fyysisen suorituskyvyn suhteen, tai muutoin terveydellisesti. Itse tykkään eniten ns. normaalivartaloisista naisista, mutta toisinaan pieni pyöreys voi olla ihan mukavaa, ainakin jos muotonsa osaa kantaa tyylikkäästi.

Myös rintojen koosta on kysytty mielipidettäni muutamia kertoja. (Miksi muuten minun mielipiteet näistä asioista ylipäätänsä ketään kiinnostavat?)

BDSM-puolella ei varsinaisesti ole kokemusta isorintaisista, vaan kaikki leikkikaverini, niin pehmo kuin bdsm-kuvioissakin, ovat olleet kokoa A-B. Kirjoitinkin tästä pienten rintojen sitomista koskevassa päivityksessäni.

Esteettisesti voisin sanoa pitäväni eniten ehkä kokoluokasta C. Niitä on kiva katsella. Leikkeihin ottaisin mieluiten mukaan hieman isompirintaisiakin, lähinnä ihan käytännön syistä. Sessioiden ulkopuolella olen kyllä tavannut muutamia D-E kokoisia naisia, mutta tämä taitaa mennä jo vähän aiheen ulkopuolelle.

Etäalistamista

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 10 Dec 2013 12:04:00 +0200

Etäalistaminen tuntuu kinkypiireissä jakavan aina ajatuksia melko voimakkaasti. Toisten mielestä se voi olla alistusta siinä missä mikä tahansa muukin, toisten mielestä taas siinä ei ole mitään järkeä. Itse olen vähän kahden vaiheilla.

Kokemusta minulla on etäalistamisesta melko vähän. Kokeilin sitä ensimmäisen kerran useampi vuosia sitten ihan puhtaana etäalistamisena, ja myöhemmin leikkikaverin löytämisen jälkeen eräänlaisena livesessiointia edeltävänä esileikkinä. Silloin se tuntui varsin kivalta. Jos joku saa kiksinsä lukemalla eroottisia tarinoita, tai soittelemalla Marjatan seksipuhelimeen, niin miksi ei sitten sähköpostin- tai skypen kautta etäalistamalla? Monesti etäalistamisesta puhuttaessa puhutaan, että mistä voi olla varma, totteleeko subi oikeasti annettuja käskyjä, ja toteuttaako annettuja tehtäviä. Onko etäalistamisessa siis mitään järkeä?

On tietenkin totta, että aivan kaikissa asioissa ei voi täydellä varmuudella sanoa, onko subi todella ollut tottelevainen. Monista tehtävistä voi kuitenkin vaatia todisteita, esimerkiksi vaikka valokuvia. Rangaistukset tai tehtävät voivat myöskin olla vaikkapa kirjoitustehtäviä, jolloin subi joutuu lähettämään kirjoitelmansa masterille. Tästähän jää selvä todiste siitä, että tehtävä on täytetty.

Mutta tapahtuipa alistaminen sitten kellarikerroksen kammiossa, tai netin välityksellä mantereelta toiselle, eikö sekä subin, että masterin roolien pitäisi olla lähtöisin omasta tahdosta?

Jos joku haluaa aidosti tulla alistetuksi etänä, ja joku toinen haluaa aidosti alistaa, niin en näe mitään syytä, miksi annettujen tehtävien ja käskyjen toteuttamisessa pitäisi alkaa huijaamaan. Jos epäilisin itse subini motivaation vahvuutta, ehdittäisiin heti aluksi eteen sellaisen tehtävän, jonka vain aidosti alistumishaluinen jaksaisi toteuttaa. Tehtävän pitää myös olla sellainen, josta saa kiistattomat todisteet. Ainakaan masteri ei tässä voi hävitä mitään. Jos narttu epäröi, eikä halua ottaa tällaista tehtävää heti alkuun, niin ehkä on turha nähdä vaivaa ollenkaan. Näkemiin, ja tervetuloa uudelleen, jos vaikka motivaatiota alkaisi löytymään joskus myöhemmin.

Ensimmäinen kokeilukertani ei ollut kovinkaan onnistunut. Silloisen subin motivaatiotasossa ei ollut kovasti kehuttavaa, eikä itseltäni riittänyt kauaa kärsivällisyyttä yrittää vetkutella asioita eteenpäin. Siis jos toinen on passiivinen, ikään kuin odottaa koko ajan mitä herra käskee, mutta ei saa annetuista käskyistä huolimatta eväänsä räpäytettyä kuin vasta ehkä viikon päästä jos jaksaa, niin silloin omasta mielestäni voi asian antaa kokonaan olla. Tällainen "saattaisin mää ehkä, mutta en oikein tiijä" -tyyli tuntuu olevan melko yleistä muuallakin netissä, mutta myös tosielämässä. Jos ei oikeasti ehdi, niin eikä silloin sekin asia olisi hyvä tuoda esiin jo heti alkuunsa? Mutta onneksi kokemuksia on myös paremmin motivoituneista nartuista.

Eräs tuttavuuteni oli ilahduttavan kokeilunhaluinen ja innokas, nuori, isotissinen narttu. Tai no, sellaiseksi hän itseään minulle kuvaili. Sanoahan voi yhtä ja toista. Ajattelin siis ottaa asiasta selvää. Käskin nartun lähettämään minulle valokuvia rinnoistaan vapaina ja sidottuina. Melko yksinkertainen tehtävä, ei veisi kauaa aikaa, ja pitäisi onnistua ihan kotosalla. Päivää - paria myöhemmin sainkin kuvat. Olin ehkä hivenen yllättynytkin, sillä useimmat olisivat varmaan heittäneet tässä vaiheessa pyyhkeen kehään. Kuvien sisältö oli vielä parempi, kuin mitä olin etukäteen odottanut. Mikäli tämän nartun usko omaan alistumishalukkuuteensa säilyisi, joku saisi hänestä vielä erinomaisen subin ihan tosielämässäkin. Tämän teininartun rinnat olivat kuin luotu käytettäviksi. Tarpeeksi suuret, että niiden ympärille voi kietoa narun tiukasti, saaden ne pullistumaan palloiksi. Narttu tuntuui hieman ujolta, ja ehkä jokseenkin konservatiiviselta, mutta hänen sisässään asui pieni rietas kapinallinen, joka halusi pistää elämänsä risaiseksi.

Mieleni teki päästä syvemmälle hänen päänsä sisälle. Hänen seuraava tehtävänsä oli kirjoittaa kertomus täydellisestä ensimmäisestä alistuskerrasta. Siis millainen se olisi todellisessa elämässä. Lisäkannustimeksi määräsin masturbointikiellon siihen saakka, kun kirjoitustehtävä olisi suoritettu, ja teksti hyväksytty.

Kertomus ilmestyi sähköpostiini jo seuraavana päivänä. Taisi olla kovakin hätä. Luin tarinan, ja hyväksyinkin sen. Narttu oli kuitenkin rikkonut kenties huomaamattaan hyväilykieltoa, sillä hän kertoi toivovansa tarinan tulevan hyväksytyksi mahdollisimman pian, jotta saa työntää käden taas pöksyihinsä, niin kuin hetkeä ennen tarinan kirjoittamistaan. Koska en erikseen sanonut milloin masturbointikielto astui voimaan, katsoin se alkaneeksi heti kirjoitustehtävän ja masturbointikiellon sisältävän viestin lähettämisestä.

Rangaistus julistettaisiin seuraavana päivänä, johon saakka myös nykyinen masturbointikielto olisi nyt poikkeuksellisesti voimassa.

Tällä kertaa tämä ujo ja häveliäs teininarttu sai nöyryyttävän häpeärangaistuksen. Aikaisemmin narttu on pitänyt alapäätään vain siistittynä, mutta nyt käskin hänen ajaa itsensä kokonaan posliiniksi, ja lähettämään siitä valokuvat todisteeksi. Tehtävä tuntui olevan haasteelliselta. Minua ei kiinnosta, mitä muut perheenjäsenet tai ihmiset uimahallin suihkussa ajattelevat asiasta. Tiedän kuitenkin, että narttu ajatteli sitä. Toivoin tämän muistuttavan hänelle, että määräyksiä on aina toteltava.

Jäin odottamaan, olisiko narttu luovuttaja, vai suorittaisiko hän rangaistuksen niin kuin pitääkin.

Ei ollut luovuttaja. :)

Nikkarointia

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 3 Dec 2013 09:11:00 +0200

Pukkia ei viikonloppuna vielä näkynyt, mutta kiltit ja tuhmat tytöt kyllä saatiin selville. Olipa huoneen nurkkaan jätetty pakettikin, ja kyllä sitä katseltiin ja ihmeteltiin kovasti, että millainen leikkikalu paketista oikein paljastuisikaan.

Jos joku on katsellut netissä valmiiden bondage -huonekalujen hintoja, niin tietää, että sellaisten hinnat liikkuvat yleensä vähintäänkin kivuliaalla tasolla. No, masokistillehan se on okei, mutta sadisteille vain kiusallinen harmi. Eipä ihme, että monet rakentavat laitteensa itse. Jos tarvikkeita ja osaamista löytyy, niin se on ehdottomasti kannattavaa.

Varastostani löytyy laitetta ja vekotinta moneen käyttöön. On sidontakehikkoa ja paalua, häpeäpuuta, sidontapöytää ja X-mallista kehikkoa. Uusimpana tulokkaana lahjapapereista ilmestyi pieni sidontapukki, jonka voi näppärästi kokoontaitettuna saada piilotettua pienempäänkin tilaan.

Kaikki laitteeni ovat omien kätteni aikaansaannoksia. Valmiiden ostamiseen olisin saanut kulumaan rahaa parin tuhannen euron arvosta. Nyt hinta on jäänyt alle kymmenesosaan siitä.

Törmäsin jokin aika sitten netissä Tarrata.fi -verkkosivuihin. Minusta on hienoa, että joku on alkanut puuhailemaan sidontavälineistöä harrastuksena, ja myy valmistamiaan tuotteita. Tarratan tuotteet ovat valmistettu osaksi kierrätysmateriaalista, joka olisi ekologisempaa ajattelutapaa nykyisessä kulutusyhteiskunnassa. Miksi eivät useammat voi toimia näin? Suomi on esimerkiksi romuttamoja pullollaan. Terästangoista ja putkista saisi näppärä hitsaaja aikaan vaikka millaisia vekottimia. Samalla voisi sen romuraudan saada myytyä huomattavasti suuremmalla hinnalla eteenpäin. Tarvitseeko sidontapukkien ja muiden laitteiden olla välttämättä esteettisesti kaikkein sileimpiä ja kauneimpia? Kumpiko häpeäpuu olisi enemmän mieleesi, karkeampirakenteinen kirveellä veistetty ja tummaksi tervattu, vaiko kirkkaankeltainen, muovinen, ja mäkkärin logolla varustettu? Ehkä molemmille löytyy oma kannattajakuntansa. Itse ottaisin ennemmin hieman karkeamman viritelmän.

Olen itse viimeisten vuosien aikaan nikkaroinut ja valmistanut erilaisia esineitä ja tuotteita ystäväpiirilleni tilaustyönä. Valmiin tuotteen hinta on ollut hieman yli valmistuskustannusten. Kyseessähän on ollut vain puuhailua harrastusmielessä, eikä bisnes. Toiseksi, jos tuotteet valmistetaan käsin ja kiireettä, saadaan varmastikin laatu pysymään kunnollisena. Halpoja kiinalaisia pehmokäsirautoja ostanut on varmastikin huomannut, miten hinta ja laatu kulkevat kaupallisessa maailmassa käsi kädessä. Mikään ei ollut muksunakaan niin ärsyttävää, kuin että lahjapaketista esiin kiskottu muovinen auto mureni matolle osiksi ensimmäisen liikutun metrin jälkeen, eikä lopulta kourassa ollut mitään muuta kuin kasa "Made in Hong Kong" -tarran yhteen liimaamia osia.

Pitäisiköhän tässä alkaa valmistamaan omia tuotteita harrastuksena, ja myydä niitä nettisivujen kautta? Valmistuskapasiteetti on tietenkin pieni, ja tavarat olisivat enemmänkin mittatilaustuotteita. Mutta varmasti noillekin vekottimille löytyisi käyttöä. Kun ei maailmasta koskaan tiedä. Voihan olla, että jonakin päivänä tämäkin olisi varsinaista työtäni.

Esiintuloja ja paljastumisia

noreply@blogger.com (Unknown) — Tue, 26 Nov 2013 08:25:00 +0200

Vuosia sitten tuli elettyä sopivien yhteensattumien vuoksi eräs aika mielenkiintoinen ajanjakso. Puoliksi huolimattomuuteni, ja osittain myös väärinkäsityksen vuoksi, kärähdin tuolloin erälle naispuoleiselle ystävälleni kinkyilystä. Nolon tilanteen jälkeen odotin jo jonkinlaista tuomitsemista, mutta kävikin oikeastaan päin vastoin. "Senkin pervo! :D Anna palaa vaan!" Tämän jälkeen kerroin muutamalle nettitutulleni, miten hassusti olin päässyt kärähtämään yksityisasioistani. Ja kun kerroin asioista varsin suurpiirteisesti, niin ilmeisesti se herätti keskustelukumppaneissani uteliaisuutta. Mitä oikeastaan tarkalleen ottaen sitten olet puuhaillut? En tuolloin ollut muutenkaan vielä missään vakituisessa suhteessa kenenkään kanssa, joten asioista uskaltautui siinäkin mielessä puhumaan vapaammin. No, en tietenkään vieläkään mihinkään kovin tarkkoihin yksityiskohtiin mennyt, mutta siten, että asia tuli kuitenkin ymmärretyksi. Eikä minun tarvinnut suinkaan olla ainoa paljastelija. Olin siihen saakka tuntenut olevani lähes ainoa pervo koko maailmassa, mutta yllättäen varsin mehukkaita salaisuuksia vaihdettiin puolin ja toisin.
Vaikka enemmistö ystävistäni onkin miehiä, niin naiset ovat selkeästi aktiivisempia keskustelijoita messengereissä ja skypeissä.

On vähän vaikea selittää, miten kutkuttava tunne oli, kun sai tietää naapurikunnassa asuvan pariskunnan kolmekymppisen rouvan ajautuneen pikkujouluissa naiskollegansa kanssa erittäin rivoon lesboseksiin, ja päätyneensä työmatkallaan kolmen miehen panopuuksi Helsinkiläisessä hotellissa. Enpä olisi arvannut. Ei varmaan arvannut aviomieskään. Ja vaikka erään muodokkaamman yksinhuoltajaäidin tiesinkin olevan häpeilemätön, en olisi tiennyt hänen aina haaveilleen tulevansa sidotuksi paikalleen utareistaan, ja leikitettävän samalla sonnin mulkun kokoisilla leluilla ja muilla esineillä niin syvälle kuin mahdollista. (Kiinnostava ajatus sinänsä...)

Pian alkoi tuntua, ettei sellaisia "normaaleja" ja kilttejä ihmisiä taida edes olla olemassakaan. Tai on kai niitä, mutta jotenkin vain yhdestä ja toisesta on aina pinnan alta paljastunut jokin salattu puoli.

EDIT

Tässä tekstissä oli aikaisemmin kertomus eräästä tosielämässä sattuneesta tapauksesta, mutta henkilöllisyyssuojauksen vuoksi olen poistanut sen. Siksi teksti on enää näkyvillä vain typistetyssä muodossaan.

Demokraattista diktatuuria

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 22 Nov 2013 07:35:00 +0200

Menneellä viikolla olen tullut pohtineeksi masterin ja subien välistä vuorovaikutusta yhteisten asioiden hoidossa. Tai oikeastaan näitä on mietitty jo kauan aikaa sitten nykyistä järjestelmää luotaessa, mutta nyt ensimmäistä kertaa olen pukenut ajatukset sanoiksi selittäessäni kuvioita ulkopuolisille henkilöille.

Master on tietenkin yksinvaltias, jonka jalkojen juuressa naiset ovat sulaa vahaa jo pelkästään hänen miehekästä valtaa ja voimaa huokuvan olemuksensa vaikutuksesta. Hän käyttää valtaansa ankarasti mutta oikeudenmukaisesti tahtonsa läpiajamiseksi, kenenkään sitä kyseenalaistamatta. Tai sitten ei.
BDSM-suhteet (ainakin meillä) eivät lopulta ole niin yksinvaltaisia, kuin ehkä aluksi saattaa kuulostaa. Vaikka olenkin ”masteri” ja herra sessioissa, en kuitenkaan voi vapaasti käydä huseeraamassa aivan kenen tahansa kanssa sessioiden aikana, tai sen ulkopuolella. Kinkyilysuhteeni perustuvat osapuolten väliseen luottamukseen.

Luottamus voi joutua koetukselle, jos esimerkiksi joku sessioihin osallistuva henkilö paljastaisi muiden henkilöllisyyksiä. Vaikka tämäkään ei nyt kuolemaksi olisi, niin varmaankin monelle erittäin kiusallista. Uusien tulokkaiden pitää olla kaikkien osapuolien hyväksymiä. Tunnettuahan on, etteivät myöskään kaikkien henkilökemiat sovi yhteen, mutta jos uusi henkilö on saanut kaikkien hyväksynnän, pitäisi sen vähentää jälkikäteen kuuluvaa nurinaa. Näin ainakin teoriassa.

Luottamus voi joutua pahoin koetukselle myöskin silloin, kun huomaat yllättäen jalkovälisi muuttuneen syksyiseksi sienimetsäksi. Jahas. Kukahan on tuonut mukanaan iloisen yllätyksen? Tästä syystä olemme sopineet ihan alusta saakka, ettei seksiä harrastettaisi ulkopuolisten kanssa.

Systeemissä on omat hyvät ja huonot puolensa, niin kuin kaikessa. Systeemi rajoittaa niin masterin, kuin subienkin tekemisiä, mutta toisaalta myös suojaa heitä. Kun demokratia on äänestänyt, annetaan toimeenpanovalta diktaattorille. Sessiossa diktaattori määrää, ja muut noudattavat käskyjä mukisematta. (Tietenkin tässä demokraattisessa diktatuurissa alamaisilla on veto-oikeus, eli halutessaan leikin voi keskeyttää.)

Toiminnassa siis yhdistyy molempien hyvät puolet. Kaikki voivat vaikuttaa päätökseen omalla äänellään, mikä lisää oikeudenmukaisuutta. Toimeenpano taasen ei jää pyörimään byrokratian rattaisiin, koska toimeenpanevan diktaattorin ei tarvitse enää neuvotella muiden kanssa. Voihan tässä yhdistyä myös huonoja puolia, mutta onneksi niitä on ilmennyt vähäisesti. Ja eihän koskaan mikään systeemi olekaan täydellinen.

Kaikki subit saavatkin tästä lähtien kantaa Demokraattis - Diktatuurisen Puolueen jäsenkirjaa. Puolueen tunnus voisi olla vaikka tällainen. Pitäisiköhän osallistua seuraaviin vaaleihin tämän puolueen jäsenenä?

Erilaista ja kiehtovaa

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 15 Nov 2013 07:58:00 +0200

Juoksentelin eräänä iltana asioilla kaupungin keskustassa. Räntäsateen lomasta puikkelehdin kauppakeskukseen sisään, ja pysähdyin hetkeksi sullomaan pipoja ja kintaita taskuihini. Siinä hetken paikoillaan ollessani, satuin bongaamaan siitä käytävän vierestä kahvilasta erään pariskunnan.

En ole koskaan pitänyt punk -tyyliä millään tavalla kiinnostavana, tai ainakaan kauniina. No, tietääkseni siinä perimmäinen idea ei olekaan näyttää mamman kullalta, vaan olla enemmänkin huomiota ja paheksuntaa herättävä, vanhuksia shokeeraavaa. Sen sijaan olen katsellut useammin kuvia ns. emo- ja goottityylisistä naisista. Joskaan en kyllä tajua, mitä tekemistä näillä "gooteilla" on goottien tai goottisen tyylisuuntauksen kanssa. Punkit, gootit ja emot sotketaan välillä toisiinsa, mutta aina ero ei olekaan niin kovin selvä. Joka tapauksessa emoista ja gooteista pidän enemmän, koska vaikka pukeutuminen ja muu tyyli on erilaista ja huomiota herättävää, on se myös monesti sangen tyylikästä. Tyylikkyys vain vetoaa minuun.

No, kuitenkin. Siihen edessäni olevaan pöytään saapui kolmenkymmenen tienoilla oleva mies ja nainen. Mies normaalivartaloinen, viikon sängellä ja keskipitkillä hiuksilla varustettu heppu, joka näytti joko moottoripyöräharrastajalta tai rokkarilta. Nainen mustahiuksinen, aina ranteisiin ja kaulaan asti tatuoitu. Vaikka hivenen vatsakas ja vielä reilummin persevä olikin, niin ei mitenkään liikaa omaan makuuni. Sen sijaan rintavarustus oli sen verran huomattavan suuri, etten voinut olla vilkuilematta.

Jostain syystä aloin pohdiskelemaan kokonaisuutta. Vaikka nainen olisi ollut aivan luonnollisenakin kiinnostava leikkikaveri, niin täytyy sanoa, että tatuoinnit ja meikki teki olemuksesta jotenkin villin ja mystisemmän. Vaikka nainen sivistyneeltä näyttikin, mutta mielikuvituksissani päädyin jo ihan pimeälle keskiajalle noitien symboleihin ja paholaisen lapsiin.

Kotona ajatuksesta muotoutui fantasia. Olisin mielelläni kuulustellut naista keskiaikaisessa tyrmässä noituudesta ja harhaoppisuudesta. Riisunut hänet ja tutkinut ihon sentti sentiltä pakanallisia symboleja tutkien ja niiden merkitystä kysellen. Jostain syystä tuollainen aikaisemmin kuvaamani villi ja mystinen ulkonäkö saa myös minut eläimelliseksi. Kuinka kauan kestäisi, ennen kuin saisin hänet tunnustamaan noituutensa ja harhaoppisuutensa. Entä millä keinoin kaivaisin esiin tunnustuksen. Nöyryytyksellä? Kivulla? Harmi, ettei minulta vielä löydy keskiaikaista tyrmää. Asiaankuuluvia laitteita ja välineitä tosin on jokunen.

Jonkinlainen noitasapatti voisi roolileikkinä olla erilainen ja eroottinen tapahtuma. Ja tietenkin mitä useampia noitia olisi paikalla, sen parempi. Minä tietysti valvoisin tilannetta itse paholaisena.

Tässä muuten oma tatuoitu suosikkini. :P

http://bl.definefetish.com/2/20/8202/Adahlia-burning-angel-10.jpg

Piilottelua

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 8 Nov 2013 15:50:00 +0200

Joskus tuntuu, että kinkyily on kuin suomalaista perinneurheilua. Etsitään varastosta sopivat sauvat, ja sen jälkeen valitaan keliin sopiva liukuvoide. Ja mitä monipuolisemmaksi urheiluksi kinkyily yltää, sen suuremmiksi kaikenlaisten kisailuvälineiden varastot paisuvat. Tilaa sinällään on, mutta säilytyksessä on aina omat pulmansa.

Katselin viikolla netistä joitain satunnaisia hauskoiksi luokiteltuja videoklippejä. Kuinka mukavan noloa onkaan, kun kesken marttakutsujen perheen lemmikki kipittää keskelle karvalankamattoa järsimän löytämäänsä surisevaa muovihärpäkettä, tai miten äiti juoksee lapsensa perässä, ja yrittää siepata tältä puolimetristä vaappuvaa kaksipäistä tekoelintä, jota piltti pitää hassuna kumikäärmeenä.

Lemmikeiltä voi suojautua laittamalla lelunsa yöpöydän laatikkoon, mutta jälkikasvulta ne eivät ole sielläkään suojassa. Parempi siis valita jokin lukollinen paikka.

On kuitenkin yksi tuholaisryhmä, joilta mikään ei ole täysin turvassa. Nimittäin äidit. Näköjään ainakin niin pitkään, kun omin avuin liikkumaan kykeneviä ovat. Jos luulet lipastosi alimman laatikon alle jäävän tyhjän tilan olevan hyvä kätkö, olet väärässä. Äideillä on jokin ihmeen kumma päähänpinttymä mennä järjestelemään muiden kaappeja ja sukkalaatikoita, joten tavarasi eivät todellakaan ole siellä turvassa. Kaappien ja lipastojen lukitseminen on eräs keino ehkäistä uteliaiden tutkimusmatkoja, mutta aina sekään ei riitä. "Voisitko tulla aukaisemaan tämän laatikon, kun olen muuten järjestellyt kaiken, mutta en pääse tänne?" Joo, ihan varmaan aukaisenkin. Toinen kiusallinen kysymys tulee heti perään. "Minkä takia tuo laatikko on lukittuna?" Äidit kyllä ymmärtävät, jos jokin paikka on lukittu, niin etteivät lapset ja lemmikit pääse sinne, mutta etteivät äiditkään... Täysin käsittämätöntä.

Kun vain saisin joskus kunnollisen tarmonpuuskan, niin pistäisin oman pornoluolani uusiksi. Vähän pientä pintaremonttia, jotta saataisiin paikasta vähän tunnelmallisempi kammio. Samalla voisin varastoida sinne kaikki leluni ja BDSM-kalusteeni pois muiden silmistä. Nuo "huonekalut" ovat olleet siinä mielessä hankalampia, että kookkaina niitä on vaikeampi piilotella. Toistaiseksi kukaan ei ole tainnut älytä, miksi sängyn alla on taitettava putkirunkoinen keinonahalla päällystetty "tuoli", tai että komerossa lojuva osiksi purettu pöytä ei ole pöytä ensinkään.

Hmm.... Pitäisiköhän ottaakin tästä pieni projekti tälle talvelle...

Valokuvailua

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 3 Nov 2013 11:56:00 +0200

Mielessäni on ollut jo vuosien ajan eräänlaisena fantasiana päästä kuvaamaan eroottista kuvasarjaa. Tietynlaisten tipujen filmaamiseen minulla näköjään on motivaatiota, vaikka muuten aika huono lintubongari ja luontokuvaaja olenkin. Olen nimittäin yleisesti ottaen aika laiska kuvaaja, eikä minulla ole kameraakaan ollut kovin montaa vuotta. Mutta kaipa tässäkin on ollut kyse vain mielenkiintoisten kuvauskohteiden puutteesta. Monesti tuntuu siltä, että jos jotain asiaa odottaa, se ei koskaan tapahdu. Ja sitten kun sitä ei odota, niin tapahtuu heti. Nimittäin yllättäen minulle tarjoutuikin tilaisuus päästä kuvaajaksi. Sen verran puun takaa tuo ehdotus kuitenkin hyppäsi eteeni, että taisi aluksi päässä lyödä tyhjää aika monta hetkeä.

Tarkoituksena oli ottaa muutamia rohkeita kuvia eräälle blogisivulle. Keskustelimme viikolla kuvien sisällöstä ja käyttötarkoituksesta, ja suunnittelimme mm. tilanteeseen sopivaa asustusta. Eniten aikaa meni kuitenkin kuvauspaikan valmisteluissa. Onneksi sentään tilaa on käytössä riittävästi, ja sain tyhjennettyä kokonaisen isokokoisen huoneen ylimääräisistä tavaroista. Kattoon kiinnitetty, seinää pitkin laskeutuva ja aina lattian puoleen väliin kaartuva valkoinen pressukangas sai toimia taustana. Sellaisia ihan virallisia siistejä ja tasaisia taustakankaita näyttää olevan myynnissäkin, mutta yhtä käyttökertaa varten en sellaista raaskinut ostaa, ja toisaalta toimituskin olisi ollut perillä vasta seuraavalla viikolla. Virittelin paikalle myös kaikki löytämäni halogeenivalaisimet ja lukulamput. Kuvauspaikan pitäisi olla niin hyvin valaistu, ettei välttämättä kameran omaa salamaa edes tarvittaisi. Henkilökohtaisena mielipiteenäni tavallinen amatöörivalokuvaaja ei saa juurikaan parempia kuvia monen tonnin huippukameralla, kuin jollain parinkympin Pirkka-kameralla. Jokainen amatöörikuvia netissä katsastellut huomaa heti, miten epäselviä ja tunkkaisen paskaisia kuvat monesti ovat. Tietenkin huonoimmilla kännykkä- tai webbikameroilla otetuissa kuvissa kuvan laatuun vaikuttaa myös rakeisuus, mutta kameran laatuakin enemmän sanoisin lopputulokseen vaikuttavan valaistuksen. Onneksi kuvankäsittelyohjelmilla saa melko huonostakin kuvasta tehtyä paremman näköisen, mutta moni amatööri tuntuu olevan liian laiska edes siihen. No, tämä nyt tällaisena henkilökohtaisena mielipiteenä.

Kuvauspäivänä olo oli hivenen jännittynyt, mutta se johtui lähinnä olemattomasta kokemuksestani henkilökuvaukseen. Olimme sopineet ottavamme kuvia neljässä eri poseerauksessa. Aluksi yhteistyö kokemattoman kuvaajan ja yhtä kokemattoman mallin kanssa oli hankalaa, mutta keksin nopeasti (masterin ottein) käskeä mallia tiettyyn asentoon, ja pyörin itse ympärillä ottamassa kuvia eri suunnista. Vinyylihame osoittautui hieman epäsopivaksi asustukseksi, sillä se näytti hieman liian jäykältä muuhun kokonaisuuteen verrattuna, ja peitti ainakin omasta mielestäni liikaa. Niinpä se poistettiin, ja kuvausta päästiin jatkamaan. Jossain välissä lähtivät myös pikkuhousut, vaikkakin se tehtiin tällä kertaa mallin ehdotuksesta.

Olin aluksi epäillyt miten koko kuvaussessio onnistuisi. Saattaisihan olla, että suurin osa ajasta tulisi zoomailtua ihan kameran ohi, eikä niitä kuviakaan varmaan muistaisi ottaa. Kuitenkin koko kuvaus sujui ehkä yllättävänkin neutraalisti ja "ammattimaisesti". Malli punasteli hieman aluksi, mutta muutaman kuvan jälkeen vauhtiin päästyämme tilanne muistutti lähes mitä tahansa ryhmätyötä. Ja ennakko-oletuksista huolimatta pystyin keskittymään täysin kuvaamiseen, eikä mielessäni pyörinyt mitään eroottisempia ajatuksia. Ehkäpä minusta olisi ainesta ammattilaiseksi.

Kuvia otettiin yhteensä lähemmäs sata, joista sitten huonoimpia raakattiin pois armottomalla kädellä. Jäljelle jääneistä kuvista valitsimme muutaman parhaan, ja parantelin niiden laatua kuvankäsittelyllä. Esimerkiksi valkoinen epätasainen tausta saatiin näyttämään tasaisen valkoiselta vain lisäämällä hivenen kirkkautta ja kontrastia. Omasta mielestämme ne näyttivät varsin hyviltä. Ehdottomasti olen valmis ottamaan kuvia toistekin, jos tilaisuus tulee. Nämä kuvat otettiin siis yksityiseen käyttöön, mutta joskus olisi kiva kokeilla ihan kunnon kuvaamista, ja kuvien julkaisemista vaikkapa netissä.

Pienten rintojen sitominen

noreply@blogger.com (Unknown) — Fri, 25 Oct 2013 07:46:00 +0300

Jostain sattuman syystä ovat leikkikaverini olleet aina suhteellisen pienirintaisia. Vaikka olen jo aikaisemmin tunnustanut olevani tissihullu, en ole kokenut pienempiäkään rintoja mitenkään huonompina. Oikeastaan ainoa asia mistä olen niiden kanssa jäänyt paitsi, on rintojen sitominen. Ehkä siksikin tuo ajatuksena pyörii mielessäni harva se päivä.

Niin, jos tätä lukee joku sellainen, joka ei ole asiaan perehtynyt, niin selitetäänpä hieman. Pienikokoisempien rintojen sitomisessa (tarkoitan tällä jotain kokoluokkaa A-B) on siis se ongelma, että rinta pullistuu sen verran vähän ulospäin, ettei köysi pysy sen ympärillä. Vaikka yleensä väittäisin olevani kekseliäs, tuotti tämän asian ratkaiseminen päänvaivaa. Moni tekniikka olisi tarvinnut enemmän kuin kaksi kättä, eikä minulla niitä ole yleensä enempää kuin kaksi.

Sidontatarvikkeista ovat ohuemmat narut tähän parempia, sillä ne tarvitsevat vähemmän pinta-alaa kiinnitykseen. Materiaalina taas esimerkiksi luonnonkumilla on omat hyvät puolensa, sillä kuminauhat eivät nihkeinä luista pois paikoiltaan niin helposti. Kotikutoinen viritelmä, eli luonnonkumissa uitetut pellavanarut, olivat optimaaliset. Luonnonkumin tilalla voisi ihan yhtä hyvin käyttää vaikkapa silikonia, mikä on helpommin saatavilla jokaisesta rautakaupasta, ja soveltuu myös luonnonkumiallergikoille. Itse käytin luonnonkumia, kun sitä nyt sattui kaapista löytymään litrakaupalla. Ja nyt kaikki tietysti ihmettelevät, mitä ihmettä pervo muka tekee nestemäisellä luonnonkumilla? Koittakaas keksiä...

Kuitenkaan, en vielä näilläkään nikseillä onnistunut ratkaisemaan varsinaista pulmaani. Yllättäen ratkaisu löytyi jälleen kerran – mistäpäs muualtakaan, kuin netistä. Olin kyllä jossain vaiheessa miettinyt sellaisia rinnoille tarkoitettuja alipainepumppukuppeja tähän tarkoitukseen, mutta kun nämä kupit kun ovat yleensä tehty mahduttamaan aika isojakin utareita, ja niistä olisi luultavasti ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Varsinainen Ahaa-elämys syntyi, kun tajusin, että tässä omiaan olisi miehisempään käyttöön tarkoitettu penispumppu. Sellaisessa vakuumisylinterin halkaisija on jotain 6 sentin kieppeillä, eli kyseiseen tarkoitukseen aika passeli. Ei kun tilaus postiin ja testaamaan.

Heti alkuun huomasin, että iho on liukastettava ennen pumpun käyttöä. Puhdas iho on liian nihkeä imeytyäkseen tuubin sisälle, vaan jumittuu heti suuaukkoon, eikä liiku mihinkään voimakkaammin pumpatessakaan. Ratkaisu ongelmaan löytyi tavallisesta vesipohjaisesta liukkarista. Tämä siitäkin syystä, että tuo käyttämäni naru oli pinnoitettu lateksilla, joka taasen ei kestä rasvoja. Jälkikäteen tosin keksin vesipohjaisessa liukasteessa toisenkin hyödyn. Pumppauksen loputtua ylimääräisen liukasteen saa pyyhittyä pois, ja loput jäännökset kuivuvat hetkessä nihkeäksi pinnaksi, joka itse asiassa vain parantaa sidontanarun pysyvyyttä paikoillaan.

Vaikka koetilanteessa sitominen teki välillä hieman kipeää (narujen väliin nipistyvä iho), onnistui narun kieputus tiukalle kuitenkin varsin hyvin. Jännityksen kohotessa huippuunsa tyhjiöventtiiliä löysätessäni, arvailin pysyykö sidonta edelleen pumpun poistamisen jälkeenkin. Arvelin tilanteen olevan jokseenkin 50 – 50. Mutta paikallaan se kuitenkin pysyi. Tässäpä vinkki kaikille muille samaa asiaa pohtineille.

Klikkaa suuremmaksi

Fantasioista

noreply@blogger.com (Unknown) — Sun, 20 Oct 2013 11:37:00 +0300

Kaikilla on fantasioita. Tai ainakin useimmilla on. Olen ollut aina siinä uskossa, että huonommallakin mielikuvituksella varustetuilla liikkuu päässään ajatuksia aiheesta jos toisesta. Ja mikäpä nyt ei pyörisi enemmän mielessä, kuin seksi. No, varttuneemmalla väellä ehkä lauantain bingo.

Sattuneista syistä on viimeisten päivien aikana tullut fantasioitua tavallista useammin. Jos nyt suoraan sanotaan, niin aamusta iltaan ei paljoa muuta mielessä olekaan ollut. Välillä pitäisi kyetä keskittymään muihinkin asioihin, mutta hetken päästä huomaa taas tuijottelevansa ihan jonnekin toisaalle ja haaveilevansa. Yleensä jokin tietty fantasia pyörii mielessä viikko tolkulla siihen asti, että siihen kyllästyy, ja sen jälkeen tilalle tulee jokin toinen. No, tällaista se elämä on. Välillä panettaa niin, että voisi mennä vaikka torille nussimaan puluja, ja välillä taas veto on kokonaan poissa.

Osa fantasioistani on sellaisia, että ne saattaisivat ihan hyvinkin tapahtua joskus oikeassa elämässä. Kenelläpä miehellä ei olisi joskus ollut fantasiaa useammasta naisesta samaan aikaan. Tunnustan, niin on myös minulla. Olen ihan hirveä piilosika. Röh röh! Tosin omassa fantasiassani teemana on BDSM-henkisyyden mukaisesti sitominen ja alistaminen. Asetelma olisi sellainen, että toimisin itse masterina. Minulla olisi palvelija, joka tottelisi käskyjäni, ja orja, jota vuorostaan palvelijani voisi käskyttää. Korkea-arvoisena herrana en tietenkään itse alentuisi käskyttämään alhaista orjaa. Määräykseni olisivat tietenkin suurpiirteisiä, jotta myös palvelijani saisi käyttää omaa mielikuvitustaan komentaessaan orjaani. Jos haluaisin esimerkiksi viihdykettä, olisi mielenkiintoista seurata, millaista viihdykettä palvelijani minulle järjestäisi. Mmm... tuollaisesta asetelmasta voisi kehkeytyä vaikka mitä kivaa. Teoriassa mahdollista, mutta käytännössä... Ei ehkä tule koskaan tapahtumaan.

Myös fantasiat isoista rinnoista ovat jatkuvasti mielessä, eräänlainen parantumaton tissimaanikko kun olen.

Kaikki fantasiat eivät tietenkään ole toteutuskelpoisia. Monesti fantasiathan kertovat asioista, jotka ovat todellisuudessa vieraita, tai peräti mahdottomia. Ajatellaan nyt vaikka fantasioita Hollywoodin julkkiksista, tai erittäin kovaa sadomasokismia sisältäviä kuvitelmia. Kuka nyt oikeasti kuvittelee pääsevänsä köyrimään Angelina Jolieta, ja puristelemaan tissejä, etenkin nyt kun rouva meni taannoin fanien kauhuksi poistattamaan omansa. Fantasioissa se on kuitenkin mahdollista.

Keskustelufoorumeilla törmää myös väkivaltaisiin fantasioihin. Esimerkiksi raiskausfantasiat tuntuvat olevan varsin yleisiä sekä miehillä että naisilla, sekä uhrin että tekijän näkökulmasta. Ymmärtääkseni kukaan ei kuitenkaan aivan oikeasti haluaisi tulla raiskatuksi, vaikka sellaisesta fantasioikin.
Suomalaisista sivustoista kannattaa mainita ainakin BDSM-baari, jossa käydään asiallisia keskusteluja myös erikoisemmista fantasioista, sekä siitä, miten niihin suhtaudutaan. Luulisi, että kinkypiireissä kieroihinkin fantasioihin suhtauduttaisiin ymmärryksellä, mutta näin ei näköjään kuitenkaan aina ole. Syynä lienee se, että me kinkytkin olemme vain ihmisiä, ja meitä on moneen lähtöön.

Kansainvälisistä sivuista mainittakoon Dark Fetish network, joka nimensä mukaisesti keskittyy enemmän ”pimeisiin” fetisseihin ja fantasioihin, kuten kidutukseen ja ihmissyöntiin. Voisi äkkiseltään epäillä, mahtaako kukaan terve ihminen tuollaisesta fantasioida. Veikkaan kuitenkin, että Twilight -elokuvien jälkeen yhtä jos toistakin koulutyttöä kiinnostaa tulla kalvakkaaksi verenimijäksi. Lävistys ja tatuointinikkarit voisivatkin ottaa uudeksi bisnesideakseen kulmahampaiden viilauksen.

Fantasiointi itsessään ei ole pahaa, vaan voi olla jopa hyödyksi, vaikkapa ihan tavallisessa parisuhteessa. Joo, ei kukaan tietenkään halua kuulla, että kumppani fantasioi ihan jostain toisesta henkilöstä kesken kiihkeimmän seksin, mutta niin varmasti monikin tekee. Kirjoitin aikaisemmin aivoista tärkeimpänä seksielimenä, ja fantasiat ovat oikeastaan aivoille erinomaista piristettä. Pitää muistaa, että fantasiat ja todellisuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Se, että joku fantasioi toisesta henkilöstä, ei tarkoita että pettää kumppaniaan. Tai jos uneksii raiskausfantasiasta, ei se tarkoita, että aikoisi toteuttaa sellaisen. Pitää aina muistaa, että vastuulliset ja terveet ihmiset osaavat kontrolloida tekemisiään.

Joten jälleen kerran, muista tutustua kumppaniisi huolella ennen sessiointiin ryhtymistä.