Pitkä historia: 79 vuotta teatteritaiteen puolestapuhujana

Teatteri-lehden tarina alkoi vuonna 1945, sodanjälkeisen jälleenrakennuksen keskellä, aikana jolloin suomalainen kulttuurielämä haki uutta suuntaa. Vuosikymmenien saatossa lehdestä kasvoi kotimaisen teatteri- ja esitystaiteen keskeinen ääni: kriittinen, sivistävä ja monipuolinen. Vuonna 2012 tapahtui merkittävä muutos, kun Teatteri-lehti yhdistyi Tanssi-lehden kanssa muodostaen uuden, laajakatseisen julkaisun: Teatteri & Tanssi + Sirkus. Lehti alkoi tuolloin kattaa entistä laajemmin myös nykytanssia, sirkusta ja esitystaiteen uusia muotoja.

Lehti ilmestyi kahdeksan kertaa vuodessa, ja sen kohderyhmänä olivat alan ammattilaiset; teatterintekijät, kriitikot, tutkijat ja opiskelijat, mutta myös kaikki, jotka tunsivat intohimoa esitystaiteisiin. Sisällöt ulottuivat esitysarvioista haastatteluihin, alan rakenteiden taustoittamiseen ja kulttuuripoliittisiin kirjoituksiin. Lehden sivuilla näkyivät niin kotimaiset ilmiöt kuin kansainväliset suuntauksetkin.

Konkurssi ei ollut yhden virheen seurausta, mutta se vauhditti vääjäämätöntä

Joulukuun alussa 2024 Kustannusosakeyhtiö Teatterin hallitus totesi ylimääräisessä yhtiökokouksessa, ettei lehden toiminnalla ollut enää taloudellisia edellytyksiä jatkaa. Hallitus päätti 9.12.2024 hakeutua konkurssiin.

Vaikka syksyllä tapahtunut virhe kulttuurilehtien valtionavustuksen hakemisessa sai runsaasti huomiota mediassa, oli kyse vain yhdestä osasta laajempaa talousromahdusta. Lehti jäi marraskuussa 2024 ilman valtionavustusta, kun hakemus Taiteen edistämiskeskukselle (Taike) jäi inhimillisen tai teknisen virheen vuoksi lähettämättä ajoissa.

Taiken taiteen tukemisen päällikkö Henri Terhon mukaan sähköinen hakemusprosessi oli aloitettu, mutta virallista hakemusta ei koskaan jätetty. Ainoastaan liite toimitettiin, mutta myöhässä. Kustantajayhtiö pyysi Taikelta poikkeuspäätöstä hakemuksen käsittelystä, mutta koska virallista hakemusta ei ollut saapunut, tehtiin päätös olla tutkimatta asiaa.

Silti lehden hallituksen puheenjohtaja Päivi Isosaari painotti, ettei tuki olisi pelastanut lehteä:

Konkurssi olisi tullut joka tapauksessa. Jos olisimme saaneet kulttuurilehtituen maaliskuussa, emme olisi pystyneet jatkamaan sinne asti.

Vuoden 2024 valtionavustus olisi ollut 56 000 euroa, joka on noin viidennes lehden koko tuotosta. Summa oli yksi suurimmista kulttuurilehtien tukikategorioissa, mutta sekään ei olisi riittänyt kuromaan umpeen pidempään kasvaneita taloudellisia paineita.

Taustalla printtimedian murros ja kulttuurialan ahdinko

Teatteri & Tanssi + Sirkus -lehden kohtalo on esimerkki laajemmasta muutoksesta, joka on koetellut sekä painettua mediaa että kulttuurialaa.

Lehden tilaajamäärät olivat laskeneet vuosi vuodelta, ja mainostulot olivat kutistuneet merkittävästi. Näin erityisesti koronavuosien myötä, jolloin moni esitystaiteen toimija vähensi tai lopetti mainontansa. Samalla kulttuurialan yleiset talousnäkymät heikkenivät, ja digisiirtymä vei lukijoita muualle.

Yhtiöllä oli suunnitelmia digitaalisen version lanseeraamisesta, mutta niitä ei ehditty toteuttaa. Ylen haastatteleman Isosaaren mukaan verkkolehti olisi vaatinut pitkäjänteistä suunnittelua ja taloudellisia resursseja, joita ei ollut:

Millä rahalla sisältöä olisi tehty? Nykyinen osakeyhtiö on hakeutunut konkurssiin, eikä tällaisia suunnitelmia enää ole.

Lokakuun numero jäi viimeiseksi

Vaikka konkurssipäätös tehtiin vasta joulukuussa, lehti lopetti ilmestymisensä jo lokakuussa 2024. Vuosikerran viimeinen, eli numero 6/24, jäi julkaisematta. Lokakuussa ilmestynyt 5/24 jäi näin ollen Teatteri & Tanssi + Sirkus -lehden viimeiseksi numeroksi.

Lehden viimeisenä päätoimittajana toimi Riina Maukola. Aiemmin päätoimittajina ovat toimineet muun muassa Annukka Ruuskanen ja Antti Einari Halonen. Lehden keskeisiä omistajia olivat useat esittävän taiteen alan järjestöt, kuten Sirkuksen ja Tanssin tiedotuskeskus.

Mikä menetettiin?

Teatteri & Tanssi + Sirkus oli arvokas dokumentti suomalaisen esitystaiteen kehityksestä. Sen arkistot muodostavat vuosikymmenten mittaisen katsauksen teatterin, tanssin ja sirkuksen historiaan, nykypäivään ja muutosprosesseihin. Lehti tarjosi tilaa moniääniselle keskustelulle, kriittiselle ajattelulle ja uusien ilmiöiden esiin nostamiselle tavalla, jota harva media enää tekee.

Isosaaren mukaan lehden olemassaolo viestitti alan painoarvosta kulttuurikentällä. Nyt tuo viesti vaikenee.

Toivo uudesta alusta?

Vaikka Kustannusosakeyhtiö Teatterin konkurssi päättää Teatteri & Tanssi + Sirkus -lehden taipaleen, monet toivovat, ettei kaikki pääty tähän. Isosaari sanoi toivovansa, että lehden raunioille voisi joskus syntyä jotakin uutta. Kenties uusi julkaisu tai uusi foorumi, joka jatkaa työtä suomalaisen esitystaiteen äänenä?

Toistaiseksi yksi aikakausi on päätöksessään. Teatteri & Tanssi + Sirkus jää historiaan lähes 80 vuoden ajan jatkuneena kulttuuriteoksena; uskollisena alan tarkkailijana, tallentajana ja keskustelijana.

Molemmat lehdet ilmestyvät 12 kertaa vuodessa tarjoten lukijoilleen säännöllisesti uutta ja ajankohtaista sisältöä.

Päivitys: Vene-lehden viimeinen numero ilmestyi 9. joulukuuta 2024. Otavamedia yhdisti lehden sisällöt Kippariin.

Kippari: Moottoriveneilijän asiantunteva opas

Kippari on lehti suunnattu heille, jotka nauttivat moottoriveneilyn vauhdista, pärskeistä ja muista iloista. Lehti tarjoaa rahanarvoista tietoa veneilijöille, jotka matkustavat, retkeilevät, kalastavat tai kulkevat yhteysveneellä saarimökilleen kaikissa keleissä.

Kipparin testit ja mittaukset paljastavat, kuinka moottoriveneen saa kulkemaan oikeassa asennossa ja taloudellisesti. Lehden sisältöön kuuluvat uusien veneiden ja moottorien testit, käytettyjen veneiden arvioinnit, hyödylliset huoltoneuvot sekä tee se itse -remonttivinkit.

Lisäksi lehti käsittelee myös moottoriveneiden klassikoita. Kippari tekee lukijastaan moottoriveneilyn asiantuntijan. Lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa.

Vene: Vesillä liikkumisen riemua

Vene-lehti ja sen lukijat nauttivat vesillä liikkumisen riemusta, oli kyseessä sitten meri tai järvi, purje- tai moottorivene, kajakki tai purjelauta, vesiskootteri tai soutuvene.

Veneen lukijat ovat valmiita opettelemaan uusia asioita ja panostamaan harrastuksiinsa aikaa ja rahaa. Lehti tarjoaa testattua tietoa uusista veneistä ja hyödyllisistä varusteista, sekä vinkkejä houkuttelevista veneilykohteista ja veneilykesän tapahtumista.

Talvella lehti antaa uusia ideoita tulevista venematkoista, kaluston kunnostuksesta ja harrastukseen liittyvistä varusteista. Elämyksiä on tarjolla myös silloin, kun vedet ovat jäässä. Vene-lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa.

Lukijoiden näkökulmia: Kippari vai Vene?

Keskustelupalstoilla veneilijät jakavat kokemuksiaan molemmista lehdistä. Tässä on muutamia näkökulmia:

• Vanifani: "Itse tilasin ensin Vene-lehden mutta vaihdoin sen heti Kippari-lehteen. Kippari on enemmän moottoriveneilijöiden lehti ja Vene taas purjehtijoille."
• Juke: "Minulle Kippari tuli pari vuotta, mutta sitten sain tarpeekseni. Lehdessä esitellään pääasiassa joko yli 50 000 euron paatteja tai sitten ihan pieniä avoveneitä, eikä minua kiinnosta oikein kummatkaan."
• Nordic: "Kippari on moottoriveneilijälle parempi. Olen myös edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että lehti painottuu liikaa kalliisiin veneisiin."
• Ville: "Joskus harvoin Kipparissa on juttua käytetyistä veneistä, Vene-lehdessä ei juuri koskaan."

Yhteenveto

Kippari sopii parhaiten moottoriveneilijöille, jotka etsivät asiantuntevaa tietoa veneiden huollosta, testauksesta ja käytöstä kaikissa sääolosuhteissa. Lehti tarjoaa myös käytännön vinkkejä ja neuvoja, jotka auttavat pitämään veneen kunnossa ja optimoimaan sen suorituskyvyn.

Vene taas on suunnattu laajemmin kaikille vesillä liikkujille ja tarjoaa monipuolisia sisältöjä purjehduksesta, moottoriveneilystä ja muista vesiurheilulajeista. Lehti painottaa myös veneilykohteita ja tapahtumia, mikä tekee siitä sopivan valinnan niille, jotka nauttivat veneilystä monipuolisesti.

Molemmat lehdet ilmestyvät 12 kertaa vuodessa ja tarjoavat lukijoilleen ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa veneilystä. Valinta näiden kahden välillä riippuu pitkälti omista kiinnostuksen kohteista ja siitä, minkälaista tietoa ja inspiraatiota veneilystä kaipaa.

Vuonna 1985 perustettu Image-lehti ottaa merkittävän askeleen tulevaisuuteen siirtymällä täysin digitaaliseen muotoon toukokuussa 2024. Viimeinen painettu numero ilmestyy 14. elokuuta. Image on pitkään tunnettu rohkeista ja näkemyksellisistä artikkeleistaan, ja tämä siirtymä mahdollistaa lehden jatkumisen ja kehittymisen entistä monipuolisemmaksi ja saavutettavammaksi.

Image on aina erottunut rohkeilla näkökulmillaan ja laadukkaalla sisällöllään. Lehti perustettiin alun perin tarjoamaan vaihtoehto valtavirtamedialle ja sen vakavalle ajan hengelle. Alusta lähtien lehden toimituskunta on käyttänyt ajattelua ja ironiaa haastamaan totunnaisuuksia ja tarjoamaan omaleimaisia näkökulmia tuttuihinkin ilmiöihin. Lehden siirtyminen digitaaliseen muotoon ei muuta sen ydintä – näkemykselliset jutut ja laadukas journalismi jatkuvat.

Uusi koti Apu360-palvelussa

Elokuun jälkeen Image jatkaa täysin digitaalisessa formaatissa Apu360-palvelussa, joka on syväjournalismia tarjoava sisältöpalvelu.

Apu360 tarjoaa monipuolisesti eri aiheita ja näkökulmia, ja Imagen sisältöjä tuottaa jatkossakin lehden pitkäaikainen päätoimittaja Niklas Thesslund.

Palvelu yhdistää Imagen juttujen ja podcastien lisäksi muun muassa Mondon matkailujutut, autoilun parhaita nostoja ja käännösjuttuja The Atlanticilta.

Nykyiset tilaajat saavat pääsyn digilehteen

A-lehdet aikoo olla yhteydessä nykyisiin Imagen tilaajiin, jotka saavat pääsyn digitaaliseen versioon Apu360-sovelluksen kautta.

Tämä muutos tuo mukanaan useita etuja, kuten mahdollisuuden lukea tai kuunnella sisältöä missä ja milloin tahansa.

Apu360-sovelluksessa yhdistyvät useiden brändien sisällöt, mikä tarjoaa lukijoille laajan ja monipuolisen tarjonnan eri aihepiireistä.

Päätoimittajan mukaan painettu lehti ei ole brändin ydin

Thesslund, joka on toiminut Imagen päätoimittajana syyskuusta 2017, korostaa digitaalisen siirtymän merkitystä lehden kehityksessä.

Printtilehti on fyysinen esine ja siksi on helppo ajatella, että juuri se on brändin ydin, mutta eihän se niin ole. Ei julkaisuformaatti ole brändin ydin vaan näkemykselliset jutut, joiden tekeminen ei ole loppumassa mihinkään.

A-lehtien toimitusjohtaja Heli Arantola korostaa lehden omaleimaisuuden ja laadukkaan sisällön jatkumista.

A-lehdet uskoo aikakausmediaan ja panostaa sen kehittämiseen. Sisältöjä tehdään nyt ja tulevaisuudessa yhä monimuotoisemmin. Lehdellä on vahva roolinsa, mutta digitaalinen media antaa mahdollisuuden tuoda laadukasta sisältöä myös liikkuvan kuvan ja äänen muodossa.

Katse tulevaisuuteen

Image-lehden siirtyminen digitaaliseen muotoon Apu360-palvelussa edustaa merkittävää askelta tulevaisuuteen. Tämä muutos vastaa lukijoiden muuttuneisiin tarpeisiin ja mahdollistaa laadukkaan ja rohkean journalismin jatkumisen entistä saavutettavammin ja monipuolisemmin.

Painetun median historia ulottuu vuosisatojen taakse ja aikakauslehtien historia on kiehtova luku viestinnän kehityksessä. Jotta todella ymmärtäisit aikakauslehtien vaikutusta yhteiskuntaan, on tärkeää ymmärtää myös niiden alkuperä sekä se, miten aikakauslehdet ovat kehittyneet.

Tässä jutussa käsittelemme aikakauslehtiteollisuuden alkua ja sen kehitystä sekä aikakauslehden roolia yhteiskunnan muovaamisessa.

Mikä oli ensimmäinen aikakauslehti?

Varhaisin aikakauslehti näyttää olleen saksalainen kirjallisuus- ja filosofialehti Erbauliche Montas-Unterredungen (1663–1668, suom. "Rakentavia kuukausittaisia keskusteluja"), jonka perusti hampurilainen teologi ja runoilija Johann Rist.

Sitä seurasi joukko oppineita aikakauslehtiä: ranskalainen Journal des Sçavans (1665, suom. "Oppineiden lehti"), englantilainen The Philosophical Transactions (1665, suom. "Filosofiset tapahtumat") ja italialainen Giornale de’ letterati (1668, suom. "Kirjallisuuslehti") sekä monia muita.

Vaikka aikakauslehtien kaltaisia julkaisuja on saattanut ilmestyä jo aikaisemmin etenkin Kiinassa, nykyinen aikakauslehti sai alkunsa vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen lännessä. Sen juuret olivat pamflettien, sivulehtien, balladien, chapbookien ja almanakkojen runsaudessa, jotka kirjapainotaito oli mahdollistanut.

Iso osa julkaisuihin käytetystä energiasta alkoi kanavoitumaan vähitellen julkaisuihin, jotka a) ilmestyivät säännöllisesti b) oli suunniteltu vetoamaan tiettyihin kiinnostuksen kohteisiin. Näin aikakauslehti tuli kirjan ja sanomalehden väliin omaksi julkaisumuodokseen.

Mikä oli Suomen ensimmäinen aikakauslehti?

Suomen ensimmäinen aikakauslehti oli Turussa ilmestynyt Om konsten att rätt behaga (1782), "Oikein miellyttämisen taidosta". J. C. Frenckellin lesken kirjapainossa painettu ruotsinkielisestä Om Konsten at rätt behaga -lehdestä ilmestyi 16 numeroa helmikuusta kesäkuun loppuun vuonna 1782.

Lehti oli suunnattu säätyläisnaisille ja sen tavoitteena oli tarjota elämänohjeita ja käyttäytymisneuvoja kasvatuksellisessa hengessä. Seitsemän ensimmäistä numeroa koostuivat Amo Homines -nimimerkillä kirjoittavan toimittajan artikkeleista, joissa korostettiin hyvien ominaisuuksien merkitystä ja opetettiin oikeaa miellyttämisen taitoa. Tämän jälkeen lehdessä julkaistiin kolme opettavaista tarinaa, jotka vahvistivat aiempien artikkelien sanomaa.

Lehden tekijästä ei ole varmaa tietoa. Päiviö Tommila olettaa, että kirjoittaja oli Anders Lizeliuksen poika, pastori Samuel Lizelius, joka seuraavana vuonna toimitti Suomen toista aikakauslehteä Angenäma Sjelfswåldia.

Henrik Knifin mukaan lehtien tyyli on kuitenkin täysin erilainen, joten tekijöinä on täytynyt olla eri henkilöt. Henrika Zilliacus-Tikkanen ehdottaa ensimmäisen lehden tekijäksi ruotsalaista Catharina Ahlgrenia, joka oli aiemmin toimittanut tukholmalaista naistenlehteä.

Om Konsten at rätt behagaa on luonnehdittu naistenlehden lisäksi myös moraaliseksi lehdeksi, esseelehdeksi ja kirjelehdeksi. Lehden sisältö oli hengeltään moralistinen, näkökulma yhden kirjoittajan ja tekstien muoto kirjeitä muistuttava. Julkaisun välittömiä esikuvia olivat 1770-luvulla Ruotsissa ilmestyneet naisille suunnatut esseelehdet.

Lehden vastaanotto jäi ilmeisesti vaisuksi ja sen levikki oli pieni, arviolta alle 200 kappaletta. Mahdollisesti tekijä sai ohjelmansa esitetyksi eikä siksi halunnut jatkaa lehden julkaisemista. Sen lakkauttamiseen saattoi vaikuttaa myös kilpailu Porthanin Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo -lehden kanssa, joka alkoi uudelleen ilmestyä samaan aikaan neljän vuoden tauon jälkeen.

Lisätietoa Suomen ensimmäisestä lehdestä löytyy Wikipediasta.

Mikä oli ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti?

Ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti oli Elias Lönnrotin julkaisema Mehiläinen, jota painettiin aluksi Oulussa 1836-1837 ja sen jälkeen Helsingissä 1839-1840.

Siinä julkaistiin kansanrunoja, sananlaskuja, satuja ja arvoituksia, sekä esimerkiksi paikallishistoriaa, pitäjäesittelyitä sekä terveydenhoidollisia neuvoja. Lönnrot julkaisi Mehiläisessä myös suomen kieliopin ja alkeislaskuopin.

Valtaosa Mehiläisen tilaajista kuului sivistyneistöön ja lehdellä oli parhaimmillaankin 500 tilaajaa. Lehti lakkasi ilmestymästä vuonna 1840, kun se ei saavuttanut tarpeeksi tilaajia.

Artikkelikuvassa näkyvässä Mehiläinen-lehden tekstissä lukee seuraavaa:

Kuwallinen Kuukauslehti, Siwistykselle ja Huwille

Hinta: 2 rpl. koro ja 1 rpl. 15 k. puoliwuoisetta.

Jaetaan: Seberholmin ja Kump. Kirjakaupassa.

1. nro.

Tammikuu 1895.

Mehiläisen Dientuskirje ja Tarkoitus.

Rasfa wuotta on kulunut siitä kun minulla wimeksi oli onni lähesyä sanomakirjallisuutta lusenia Suomen tunnioitettja afujaimia. Sodan pauhut olivat rannoillamme rauenneet. Rauhan hyssätinen oli tuonut toivonson fen "tuisen soinninnon" jota sanhain näillä aina niin merkillisesti päätetään. Rauha alkoi myös Suomesfa parantaa, kauan aikaa kalpeena ollutta nurmellist. Toiwoutset olivat yleiset ja toiwonbuud suuret. Olet niitä seurannut hitä wesä hedelmiä? Aika wastaa.

Teksti on vanhaa suomen kieltä ja sen lukeminen voi olla haastavaa nykypäivän lukijalle. Yllä kuitenkin yleiskuva siitä, miten suomen kieltä 1800-luvun lopussa kirjoitettiin.

Voit tutustua Mehiläinen-lehden sisältöihin Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa.

Kuva: Mehiläinen, 01.01.1859, nro 1, s. 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/502125?page=1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot